Slider

Helpota pikkulapsiperheen arkea osittaisella hoitovapaalla

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Tiesitkö, että työsopimuslain mukaan oikeutettu osittaiseen hoitovapaaseen siihen asti, kunnes perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy? Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että voit sopia työnantajan kanssa lyhennetystä työviikosta, joka on vähintään 30h/vk. 



Esikoisen aloittaessa päivähoidossa en tehnyt missään vaiheessa lyhennettyä työviikkoa, enkä juurikaan edes pohtinut vaihtoehtoa, sillä olen aina tottunut tekemään säännöllisesti ja paljon töitä. Alkuun tein vuorotöitä, joten päivähoidon aloitus oli hieman kevyempi, sillä olin viikonloppuisin ja iltaisin töissä. 

Monet ehkä miettii, että osittainen työaika vaikuttaa radikaalisti perheen tuloihin, sillä onhan esimerkiksi 80% vähemmän palkkaa iso muutos. Mutta, jos haluaa laskea tätä enemmän, niin oikeastaan tällä ei ole juurikaan mitään merkitystä kokonaisansioihin, jos esimerkiksi leikitään, että osittaiselle hoitovapaalle jäävä tienaa 2500e/kk tai 2000e/kk. 

Palkka pienenee 2500 -> 2000 = erotus 500e (2000-> 1600 = 400e)

Päivähoito maksu pienenee myös 80%, mikäli 2 lapsen perheessä  lapset ovat  4pv viikossa hoidossa 433,5-> 346,8 = erotus on 86,7

Kelalta saa joustavaa hoitorahaa 160,8e

Tällöin jäisi vähemmän ketään 2500e tuloilla 252,5 

ja 2000e tuloilla 152,5e


Jos tähän vielä lisätään verotuksen keventyminen ja mahdolliset työmatkakustannukset niin erotus on vielä pienempi tästäkin. Ylimääräinen aika lasten kanssa on varmasti sen arvoista. 



Meillä ei ole enää vauvahaaveita, joten edessä ei ole enää lepposaa vauva-arkea kotona, joten aloin haaveilemaan hieman kevyemmästä työviikosta. Jotkin ehkä jo lukivatkin postaukseni rankka alkuvuosi keskellä ruuhkavuosia niin ymmärsin hyvin ettei kohdallani yksi ylimääräinen vapaapäivä olisi todella haastavassa työtilanteessa palkkahallinnon osalta alkuvuonna ollut kovin fiksua ja se olisi kuormittanut entisestään kaikkia (myös minua :D). Mielestäni nämä asiat kuitenkin pitää miettiä aina yhdessä työnantajan kanssa ja pohtia miten pystytään yhdistämään helposti koti ja työ, niin että se on kaikkien kannalta mahdollisimman sujuvaa ja tässä vaaditaan, että molemmat joustaa aina tarpeen tullen. 

Meillä on ihan huikee tekemisen meininki töissä ja nautin vapaudesta miten töitä pystyy tekemään vaikka täältä maalta käsin 500km päässä toimistolta. Jo se pelkästään antaa hirveesti virtaa, kun pääsee ihan eri ympäristöön, jossa ei ole sitä jatkuvaa koti-työpaikka-päiväkoti-koti-kauppa-harrastukset rumbaa, vaan voi vaan ihan vaan keskittyä siihen työntekoon.


Tällä viikolla sain kuitenkin kuulla ihania uutisia, että pääsen tekemään syksyn 4pv/viikko jolloin yksi kokonainen päivä jää kokonaan äitinä olemiseen lasten kanssa. Kiireisen arjen keskellä sitä nopeasti unohtaa, että edelleen kuitenkin se tärkein tehtävä minulla on olla ÄITI. 


Ja väsyttävän työviikon jälkeen minun on ollut mahdotonta olla sellainen äiti kuin toivoisin olevani. En haluaisi, että meillä olisi aina kiire ja illat loppuvat liian lyhyeen ettei me keretä enää tavata kavereita. En haluaisi olla niin väsynyt, että mieluummin haluaisin vaan uppoutua omaan maailmaan viltin alle puhelin kädessä. En haluaisi tuntea niin paljon huonoa omaa tuntoa, että haluan myös nähdä kavereita ja haluaisin myös ehtiä harrastamaan itsekin jotain. Uskon, että 4 päiväinen työviikko on meille ihan huippu kiva juttu, sillä niinä päivinä meillä ei ole kiire minnekään ja nauttia toistemme seurasta.

Oletko sinä tehnyt lyhyempää työviikkoa jossain vaiheessa? 

Hellapoliisin juhlatila on moderni ja kodikas

maanantai 15. huhtikuuta 2019

* Kaupallinen yhteistyö: Hellapoliisi
                                        Ravintola Backas 
                                    


Kuva / Tenhunen Photo

Kun nainen täyttää 30v, niin se ansaitsee tyyliin sopivat juhlat! 30v on muutenkin kriisin paikka, joten pidin tärkeänä, että juhlat tulee ja ne juhlitaan tyylillä! Me saatiin juhlistaa niitä Hellapoliisin upeissa tiloissa Helsingin Pakilassa, joka sijaitsee Tuusulanväylän varrella hyvien kulkuyhteyksien päässä. Tämä tila on sopiva niin aikuisten kuin lapsenkin juhliin ja varmasti jokaisen prinsessan unelma. Itse asiassa siellä olikin yhden pienen prinsessan juhlat meneillään, kun kävimme tutustumassa ensimmäisen kerran juhlatilaan. Usealle varmasti Hellapoliisi on tuttu suositusta ruokablogistaan. Itseasiassa minullekin tuli yllätyksenä, että häneltä löytyy myös näin upeat juhlatilat. Samassa rakannuksessa sijaitsee myös Hellapoliisin sisustuskauppa sekä monipuolinen ammattikeittiö, joka sopii mm. yrityskäyttöön ruokakurssien järjestämiseen. 


 


- Se on moderni ja kodikas, voit vaikka löhöillä sohvalla kavereiden kesken ja muistella kuluneita vuosia
- Tilasta löytyy baaritiski, jonka takana voi laittaa drinkkibaarin pystyyn. 
- Löytyypä sieltä myös ihka oikea jukeboxi, jossa voi fiilistellä suomihittejä vuosien varrelta. 
- Ehdoton vetonaula on kuitenkin pinkki biljardipöytä, jonka kruunaa todella upea maalaus 
- Juhlatilan viimeinen huone (mutta ei suinkaan vähäisin) on tyylikäs ja tunnelmallinen huone, jossa voi fiilistellä sähkötakan edessä ja pelailla vaikka rauhassa lautapelejä. 
- ps. sieltä löytyy myös tyyliin sopivat vaaleanpunainen astianpesukone ja vaaleanpunainen jääkaappi. Jopa talouspaperi oli pinkkiä! 


Käy kurkkaamassa tilan kuvat kokonaisuudessaan Hellapoliisin tila esittelystä Venuu.fi -sivustolta täältä, sillä tila on täynnä upeita yksityiskohtia joita ei pysty ikuistamaan yhteen postaukseen. Esimerkiksi tämä pinkki bilispöytä ei tule kyllä joka paikassa vastaan ja sen täydentää upea Salla Ikosen maalaus taustalla. 

Minulla on suuri onni, kun ympärilläni on paljon rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Olin super innoissani, kun pääsin järjestämään nämä juhlat yhdessä rakkaan ystäväni kanssa, joka on samalla tärkeä ystävä, mutta myös sukua miehen kautta. Saatiin yhdessä kokoon suuri joukko meille molemmille tärkeitä henkilöitä, joten juhlat olivat todella fiksuakin järjestää yhdessä, sillä todella moni vieras on meille molemmille tärkeä ihminen. Oli myös todella mielenkiintoista yhdistää meidän molempien kavereita, jotka eivät ehkä aiemmin olleet vielä tavanneet. 

Kuva / Tenhunen Photo

Kuva / Tenhunen Photo
Yksi vieraista oli toki veljeni Juha-Matti, jonka käsialaa on tämä 30v-överisöpö kakku ja suurin osa kaikesta kuvamateriaalista, joten iso kiitos siitä ettei itse tarvinnut hääriä kameran takana. Hänen kuviaan pääsee kurkkimaan mm. instagramin puolelta täältä

Ruuat juhliin tulivat tutun yhteistyökumppanin kautta, eli Ravintola Backakselta. Heidän ruokiin ei varmasti ikinä kyllästy, sillä tilataan heiltä ruokaa myös joka kuukausi suoraan työpaikalle. Vinkkinä siis, että sen lisäksi että Ravintola Backaksessa järjestäisi itse juhlat tai tulisi herkuttelemaan muuten vaan aika ajoin järjestettäville brunssille tai illalliselle, niin sieltä saa myös tilattua ruokaa. Tämän illan herkuttelu menu sisälsi:

villiyrteillä maustettua vihersalaattia sekä sadon tomaatteja ja mozzarellaa
Kartanon caesarsalaattia ja grillattua kanaa 
Lopen palvipeurapiirakkaa.


Vieraat eivät jääneet ainakaan nälkäiseksi ja ruokaa ei myöskään jäänyt kotiin vietäväksi. Se mikä erottaa Ravintola Backaksen ruuan muista on, että ne on oikeasti täyttäviä. Esimerkiksi kanasalaatti on sitä itseään, eikä pelkkää salaatinlehteä. Raaka-aineet ovat myös todella monipuolisia ja itse en ainakaan ollut aiemmin testaillut peurapiirakkaa, joka toimi erittäin hyvin illanistujaisruokana.

Kuva / Tenhunen Photo

Kuva / Tenhunen Photo

Kuva / Tenhunen Photo

Kuva / Tenhunen Photo

Ne keille Ravintola Backas ei ole vielä tuttu, niin se sijaitsee Vantaalla ihan kehä III tuntumassa kauppakeskus Jumbon vieressä. Se on idyllinen kartano maalaismaisemassa keskellä pääkaupunkiseutua, jossa pääsee nauttimaan tänä kesänä mm. Erinin ja Maija Vilkkumaan keikoista samalla nauttien antoisasta buffetista, jossa tarjoillaan mm. hiiligrillillä tehtyjä herkkuja. Käy kurkkaamassa facebookista kyseiset tapahtumat, linkit tapahtumiin löytyy tähtiartistien takaa. 


Kuva / Tenhunen Photo
Kuva / Tenhunen Photo
Päästiimpä myös ensimmäistä kertaa miehen kanssa yhdessä juhlimaan sitten vuoden 2015. Tosin perinteisesti nää juhlat menee niin, että naiset höpisee omia keskenään ja miehet keskittyy pelailuun. Ja nyt heillä olikin pähee miljöö, kun he pääsivät pelaamaan pinkillä bilispöydällä! 

Super paljon kiitoksia kaikille vieraille, jotka pääsivät mukaan. Meitä olikin n. 30 henkilöä, mikä on oikein sopiva määrä tämän kokoiseen tilaan. Erityis kiitokset myös Hellapoliisille ja Ravintola Backakselle, jotka tekivät näistä juhlista ainutlaatuiset. Onko sinulle Hellapoliisin juhlatila tuttu?

VINKKI: Ota Hellapoliisi seurantaan instagramissa ja facebookissa, sillä Kati Hellapoliisin takana päivittää omia sosiaalisen median kanaviaan todella aktiivisesti. 

Tykkää myös Ravintola Backaksen sivuista facebookissa ja seuraa instagramissa, niin pysyt mukana vuoden tulevista tapahtumista.

Mörköjä sängyn alla vai kuolemanpelkoa - mitä lapsesi pelkää?

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Pienen lapsen mieli on avoin erilaisille virikkeille, mutta samalla se saattaa myös kuvitella mörköjä milloin mihinkin. Kun lapsesi tulee kertomaan pelostaan, että häntä pelottaa nukahtaa, kun sängyn alla piileskelee mörkö tai pelkää jäävänsä yksin - osaatko suhtautua erilaisiin tilanteisiin vakavasti? 


On luonnollista, että eri ikäisenä pelot ovat erilaisia. Muistan, että taaperovaiheessa saattoi esikoisen kohdalla esiintyä kauhukohtauksia öisin, kun yhtäkkiä kesken unen alettiin itkemään hysteerisesti. Kuopus puolestaan on pelännyt pimeätä ja hän ei tykkää edelleenkään siitä, että leikkikaveri sulkee valot. 

Isona erona kuitenkin on, että siinä missä neiti on aina tarvinnut paljon vahvistusta siihen, että hän pystyy luottamaan tai rohkaisua uusien asioiden oppimiseen. Hän on esimerkiksi kerännyt paljon rohkeutta, että pystyy kiipeämään korkealle tai hyppäämään sohvalta. Hän on varovasti opetellut ajamaan potkupyörällä pikkuhiljaa aina lisäten vauhtia. Meidän kuopus poikamme sen sijaan on oppinut luottamaan tärkeisiin ihmisiin nopeasti ja jos Lilian esimerkiksi yllyttää häntä johonkin, niin hän luottaa täysin siskonsa arviointikykyyn ja siihen että se on hyvä juttu. Tänään Patrik sai ihka ensimmäisen potkupyörän ja voi sitä onnen määrää. Hän oli pitkään jo katsellut muiden pyöräilyä ja toivonut omaa pyörää. Häntä ei tarvinnut paljon rohkaista, kun hän oppi taidon samantien ja puoli tuntia tästä hän veti potkupyörällänsä jo täysiä eteenpäin. 


Äitinä koen suhtautumisen erilaisiin pelkoihin haastavana, varsinkin siinä vaiheessa kun lapsen kasvaessa myös pelon aiheet muuttuvat vakavammaksi. Olen jopa yllättynyt siitä mitä kaikkea pienen lapsen mielessä voi pyöriä ja välillä unohdan, että meillä asuu jo niin iso pieni tyttö, joka vaatii jo ihan omanlaiset tavat käsitellä asioita.  Toki täytyisi muistaa, että samalla tavalla myös pienen lapsen pelot möröstä sängyn alla on ihan samallalailla vakavia asioita ja heille se voi olla todella ahdistavaa, kun mielikuvitus piirtää mieleen värikkäitä kauhutarinoita. 

Esikoisen kohdalla ollaan viime aikoina jo päästy pohtimaan mitä sitten, jos äiti ja isi kuolevat. Ja ahdistusta siitä, kun häntä pelottaa tutustua uusiin ihmisiin. Ja miltä tuntuu, kun isommat pojat eivät ota mukaan leikkiin. 


Meidän neiti on pohjimmiltaan todella herkkä, vaikka hän näyttääkin meille vanhemille sen kovalla äänellä. Toisaalta tiedän, että se on hänen tapansa suojautua ja saada huomiota omille tunteilleen, mutta välillä se toki saa raivon partaalle. Vanhemmilta se vaatii taitoa ja hermoja nähdä se oikea asia mikä on pielessä. Lapsen kannalta on tärkeää, että aikuinen onkin aidosti kiinnostunut siitä mikä hänessä aiheuttaa pahan mielen ja ollaan saatukin illalla rauhassa hyviä keskusteluja siitä mitä hänen mielessä pyörii. Tämä kuitenkin vaatii rauhallisen ympäristön, sillä muuten se ei onnistu jos molemmat lapset ovat pyörimässä ympärillä. Olisi hienoa, että vanhempana saisin  kaikki murheet pois lapsen mielestä ja käännettyä mahdolliset pelot ja ahdistukset pois tai jopa tehdä niistä vahvuuksia. 

Tärkeintä kuitenkin on, että saisin luotua myös jatksossa sellaisen suhteen, että lapsella on turvallinen olla lähellä ja, että äidille voi puhua aina ihan kaikesta. 

Seuraatko  meitä myös INSTAGRAMISSA ?

Kiasma lasten kanssa

maanantai 1. huhtikuuta 2019



Nyt tuleekin heti perään toinen kulttuuri aiheinen juttu, sillä viimeksi seikkailtiin uudessa keskustakirjasto Oodissa. Nyt vuorossa oli Kiasma ne värikkäät karvahaituvat, joita olen pongaillut instasta. Pakkohan niitä oli itsekin päästä ihastelemaan. Samalla tavalla kuin kirjastosta, myös museosta tulee mieleen se hiljaisuus ja pelko siitä, viittiikö sinne lähtee mennä lasten kanssa. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että juuri tälläiset erilaiset kokemukset saavat vilkkaimmankin lapsen mielen rauhoittumaan ja erityisesti taiteelliset kokemukset saavat rentoutumaan. 


" Taide rahoittaa lasten mieltä.  Taiteen tulkinnassa vain mielikuvitus on rajana. Taidetta voi käyttää apuna esimerkiksi vahvuuksien löytämiseen, itsetuntemuksen vahvistamiseen tai vaikka unelmointiin. Pieni lapsi rakastaa  alkumetreiltä asti erilaisia värejä ja kokemuksia aistien voimalla, joten on mielenkiintoista myös nähdä miten eri tavoin myös lapset voivat tulkita eri taiteen muotoja." 


Myös Kiasma järjestää erilaisia aktiviteetteja, jossa lapset pääsevät tekemään omaa taidetta.  Kiasmasta järjestetään mm. vauvojen värileikkejä (seuraavan kerran syksyllä) ja lauantai pajoja, jossa lapset ja aikuiset  piirtämään luonnoksia taiteilijoiden veistoksista. Kesällä järjestetään myös kesälomaleiri lapsille. 


Kiasmassa "karvahaituvat" olivat kyllä sellainen pakko nähdä ja kokea juttu. Ne ovat iloisen värikkäitä. Katosta roikkuvia haituvia voi myös ihastella lattialta tyynyllä maaten. Lapset toki rakastavat kaikkea värikästä ja haluavat kosketella niitä sekä laittaa pään piiloon pehmoiseen karvaan. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että kovin seesteinen tämä meidänkään reissu ei ollut, sillä lapset tyyliin juoksi koko Kiasman läpi. Ainoat hetket, kun pysähdyttiin oli nämä karvahaituvat ja yksi huone, jossa lapset pääsivät piirtämään. Mutta väliäkös tuolla, lapsilla kuitenkin näytti olevan hauskaa :D 


Täytyy myös kertoa taas yksi hassu juttu liittyen japanilaisiin turisteihin, jotka ovat vieläkin pahempia kameran käyttäjiä kuin itse :D Minusta on super outoa myös, että he tulevat pyytämään yhteiskuviin ja joka ikisen perheen jäsenen kanssa erikseen. Siinä riittää lapsilla ihmettelemistä. Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia? :D 


Me ei olla kovin aktiivisia museoissa tai näyttelyissä kävijöitä, vaikkakin  vuoden sisällä ollaan käyty ainakin Helsingissä lasten kaupungissa ja Amos rexin upeassa valoshowssa sekä Vantaalla ilmailumuseossa ja Heurekassa. Kesällä käytiin myös ihastelemassa kukkia ja viherkasveja Helsingin luonnon- ja kasvitieteellisissä museoissa.  Jotenkin olen mieltänyt museot jotenkin tylsiksi paikoiksi, vaikkakin nytten lasten myötä olen huomannut, että ainakin nämä paikat missä ollaan käyty ovat olleet ihan super mielenkiintoisia ja erityisesti lapset ovat nauttineet kun ovat saaneet ihmetellä eri asioita. Museossa käynti ei kuitenkaan tee mitään kovaa lovea lompakkoon, varsinkin jos tykkää vähänkään enemmän siellä käydä, niin kannattaa hankkia museokortti. Lapset yleensä pääsevät museoihin ilmaiseiksi ja Helsingissä oleva lasten kaupunki on esimerkiksi kaikille ilmainen. Yleensä myös joka kuun ensimmäisellä viikolla pääsee museoihin ilmaiseksi pääkaupunkiseudull.a 

Oletko jo käynyt Kiasmassa ihastelemassa näitä karvahaituvia? Ja mitä museota suosittelisette, missä on pakko mennä käymään? 

Saako lapsista lähteä ääntä kirjastossa?

tiistai 26. maaliskuuta 2019



Oltiin reilu viikko sitten käymässä ensi kertaa uudessa keskustakirjasto Oodissa Helsingissä. Oodi näyttää ulkoapäin hämmästyttävältä isoine lasi-ikkunoineen ja kaarevine muotoineen.  Kirjasto ei oo ehkä mikään sellainen kohde minne olisi  ihana mennä viettää aikaa vilkkaiden pienten lasten kanssa tai hengailemaan kavereiden kanssa. Vähiten kirjastostosta tulee mieleen mikään "wow" efekti, mutta jos et ole ikinä ollut mikään kirjasto ihminen niin suosittelen käymään Oodissa. Oodi on uskomattoman upea, avara ja kaikille avoin paikka, jonne on helppo tulla viettämään aikaan.


Kysyin teiltä @mmarialove instagram tililläni saako lapsista lähteä kirjastosta ääntä ja laitoitte seuraavanlaisia kommentteja.

 "lapset saavat pitää ääntä kirjastossakin, mutta kohteliaisuuden rajoissa "
 "olen opettanut lapsille, että kirjastossa ollaan rauhallisesti, mutta se ei toki ole sama asia kuin äänettömyys"
 "ääntä saa pitää muualla paitsi lukuhuoneissa"
 "pyrin siihen, että kirjasto on paikka missä rauhoitutaan ja osataa olla tarvittaessa hiljaakin"

 

Ihanaa, että nykyään enää ei ajatella, että kirjasto olisi syvän hiljaisuuden paikka mitä se oli omassa lapsuudessa. Sellaisia paikkoja minne lasten ja nuorten on helppo mennä arkena on todella vähän ja kirjasto on yksi turvallinen paikka minne mennä viettämään aikaa. Yritän kuitenkin itsekin opettaa lapsille, ettei kirjasto ole paikka riehua, vaikka tuntuu että se on tällä hetkellä mahdottomuus.  Oodi on tämänkin suhteen ihana poikkeus, sillä minua ei häirinnyt suunnattomasti vaikka lapset innostuivat kiipeilemään ja vähän juoksentelemaankin pitkin kaltevia puisia lattioita ihastelemaan upeita maisemia. Oodissa on helppo olla lasten kanssa, sillä siellä on erikseen paljon rauhallisia tiloja, jossa ihmiset saavat tehdä hiljaisia töitä ja lasten äänet eivät pääse häiritsemään.



Oodissa on iso lastenosasto, josta löytyy mm. salainen oranssin värinen satuhuone, jossa voi lukea satua ja rentoutua yhdessä lasten kanssa. Lastenosastolta löytyy myös lastenhoitohuone sekä leikkipuisto Loru, jossa järjestetään ohjattua toimintaa. Meidän käydessä kirjastossa oli espanjan, ruotsin ja suomen kieliset satuhetket käynnissä. Ja siellä mm. vapaaehtoiset mummot lukivat satuja lapsille. Aivan ihana idea, jossa äiti saa lepohetken ja mummo sekä lapsi ainutlaatuisen satuhetken.


Kirjasto on todella monipuolinen, sillä siellä voit uppoutua tarinoihin kirjataivaassa, kokeille 3D-tulostusta, ommella ompelukoneella, järjestää kokouksen, pelata kavereiden kanssa, osallistua koko perheen leikkituokioon tai nauttia lounaasta hyvässä seurasta. Voin luvata, että Oodissa viihdyt varmasti yksin, perheen tai ystävien seurassa ja mikä parasta, se on auki joka päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Jännä ajatus, että voisin hyvinkin mennä Oodiin kahvittelemaan kavereiden kanssa tai sitten nauttimaan omasta ajasta hulppeissa maisemissa lukien kirjaa. 
Oletko sinä jo vieraillut uudessa keskustakirjasto Oodissa?
Ja mitä mieltä sinä olet, saako lapsista lähteä ääntä kirjastossa? 

Uunifetapastaa ja pinaattia

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Olettekin ehkä jo törmänneet Liemässä-blogin uunifetapastaan ja jos ette niin, nyt teidän on aika siihen viimeistään tutustua. Tätä voisi kutsua uudeksi avokadopastaksi ja ruuhkavuosissa painivan gourmet-elämyksiä rakastavan äidin luottopastaksi. Pakka kuitenkin myöntää ettei ainakaan ensimmäisellä kerralla tämä noussut muun perheen suosikiksi ja äiti sai syödä koko herkun, mikä oli kelpasi minulle oikein hyvin, sillä yhtään säästelemättä ylisanoja niin tämä on super herkullista ja mikä parasta niin uunifetapasta valmistuu muutamassa minuutissa!



UUNIFETAPASTA ja PINAATTIA


1:lle nälkäiselle perheelle

250 g pastaa 
200 g fetajuusto
pinaattia
sipulia
1 dl oliiviöljyä
chiliä
1 rasia kirsikkatomaatteja
pippuria
ripaus suolaa


Kaada uunivuoan pohjalle hieman oliiviöljyä. Laita feta uunivuokaan kokonaisena. Mausta chilillä, mustapippurilla ja suolalla. Lisää kirsikkatomaatit fetan rinnalle ja  kaada päälle reilusti  oliiviöljyä. 
Paista uunin keskiosassa 200-asteessa 15 minuuttia. Nosta lämpö 225-asteeseen ja käännä uuni grillivastukselle. Nosta vuoka uunin ylätasoon ja paista vielä noin 10 minuuttia. 

Keitä pasta. Paista pinaatti ja sipulit öljyssä pannulla. Riko uunifetaa hieman ja sekoita kaikki pastan joukkoon. Herkuttele! Huom: jos et halua hifistellä ja menettää hermoja kirsikkatomaatin varsien kanssa, niin ne ihan perus kirsikkatomaatit kelpaavat oikein hyvin. 

Joko teillä on herkuteltu uunifetapastalla? 

LUE MYÖS 


Seuraa vinkkejä ja elämää INSTAGRAMISSA ja FACEBOOKISSA 

Rankka alkuvuosi keskellä ruuhkavuosia

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Vastaukseni kysymykseen "mitä sinulle kuuluu?" on ollut jo useamman kuukauden ajan, että elämä on tällä hetkellä super kiireistä ja aika stressaavaakin. Tämä nyt sinäänsä ei varmasti ole yllättävää, kun puoli vuotta sitten lapset aloitti päiväkodissa ja äiti uudessa työpaikassa. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen viime viikolla kuitenkin ylitseni pyyhkäisi helpotuksen tunne, kun kiireisin aikakausi alkaa vihdoin helpottaa töissä. 


Äitiyslomalta paluuni tilitoimisto maailmaan osui ehkä pahimpaan mahdolliseen väliin, kun koko Suomi ja erityisesti taloushallinnon parissa työskentelevät valmistautuivat tulorekisterin aikakauteen. Meillä töissä koitettiin ennakoida vuoden vaihdetta ja aloitettiin jo valmistelut syksyllä, mikä oli tietenkin todella fiksua, sillä siihen miten tulorekisteri tuli vaikuttamaan alkuvuoteen ei varmasti kukaan osannut etukäteen varautua. Edelleen palkkahallinnon ja kanssa työskentelevät painivat ongelmien parissa, joita tulorekisterin käyttöönotto aiheuttaa - palkkatietoja ei saada sujuvasti ilmoitettua sinne tai sitten tulorekisteriin ilmestyy mystisesti haamutietoja tuplana tai tulorekisteri lähtee virheellistä tietoa esimerkiksi verottajalle. Kaikki nämä ongelmat ovat tilitoimistojen vastuulla selvittää, ettei asiakkailta velotettaisi väärin veroja ja muita maksuja. Nämä ongelmat osuivat ehkä pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun tammikuussa piti tehdä vielä koko vuodelta 2018 vuosi-ilmoitukset palkoista. Nyt voin kuitenkin jo vähän huokaista, sillä ollaan ainakin omasta mielestä saatu rajapinta kuntoon tulorekisterin suuntaan ja ilmoitukset on tässä kuussa menneet jo lähes kaikki kerralla läpi. 

"Jos sinua yhtään kiinnostaa, niin käypä huviksesi katsomassa Tulorekisteristä omat palkkatietosi. Niitten pitäisi täsmätä alkuvuoden palkkalaskelmiin, sillä sen mukaan sinua esimerkiksi verotetaan ja maksat tyel-maksuja tulevaisuutta ajatellen."


Työpaikkani on eronnut myös siinä mielessä kaikkiin edellisiin siinä mielessä, että olen saanut paljon vastuuta heti alusta lähtien. Nautin siitä, että minuun luotetaan ja saan hoitaa hommat itsenäisesti. On myös huikeaa, että pääsen tekemään työpaikallani todella monipuolisia hommia, kuten sijaistamaan esimiestä, hoitamaan uusien asiakkaiden startteja sekä hoitamaan somea. Puhumattakaan siitä, että oma palkkapottini koostuu todella monesta eri alan tessistä: sieltä löytyy mm. ravintola-alaa,  kaupan-alaa teknologiateollisuutta, erilaisia raksoja, yksityistä sosiaalia-alaa, arkkitehtialaa ja työpaikkoja, jotka noudettavat työaikalakia.  Puuhaa siis riittää ja tylsiä hetkiä ei ole! :D



Kaiken työn keskellä olen potenut myös todella huonoa omaatuntoa lasten päivähoidon suhteen, sillä ne ovat siellä pitkiä päiviä ja arki on todella hetkistä iltaisin, kun pitäisi tehdä ruuat ja muut kotihommat. Olen myös ollut välillä todella huonolla tuulella, ja todella hektisen työpäivän jälkeen tekisi mieli edes kerran viikossa vain olla. Tällä hetkellä yleensä ainoastaan yöt on sellaista aikaa kun voi vaan olla, joten oman ajan puute on aika rankkaa ajoittain.  Ehkä tässä kevään mittaan, jos ongelmat tulorekisterin suhteen alkaisi olla ohi voisin tehdä välillä töitä iltaisin/viikonloppuisin ja ottaa päivän vapaaksi, jolloin voitaisiin puuhastella lasten kanssa jotain ilman kiirettä. Se mikä on todella iso plussa työssäni, on se että siihen kannustetaan että työssä ja kotona jaksetaan mahdollisimman hyvin. Työtä saa tehdä kotona ja normaalin työajan ulkopuolella. Toki asiakkaat soittelee ja laittaa sähköpostia päivisin, joten kovin usein  ei varmasti soitonsiirtoa viitsi laittaa työkaverille. 

"Myöskin parisuhde aika alkuvuoden puolelta taitaa olla täysi nolla. Meillä piti olla kiva kahdenkeskinen juttu viime kuussa, joka sekin peruuntui sairastelujen takia. Lapsiperheessä näitä riittää ja yleensä ne aina ajoittuu silloin kun on jotain speciaalia tiedossa, ainakin meillä on nyt mennyt niin koko alkuvuosi. "

Huomaan kuitenkin itsestäni, kun olen siinä pisteessä etten enää kestä jatkuvaa hälinää ihanien lasteni toimesta. Tälläkin viikolla meillä on ollut iltaisin parit leikkitreffit ja perjantaina Kimmo oli vapaailtaa viettämässä ja lauantaina olin myös yksin lasten kanssa retkellä Oodissa. Nyt otin hetken ihan omaa-aikaa ja otin läppärin mukaan kahvilaan. Tälläistä olisi pakko tehdä useamminkin, sillä on tää paljon kivempaa kirjoitella täällä kuin kodin seinien sisällä. :D 

Nyt vaan kohti kesää ja aurinkoisempia päiviä odotellen. Meillä on onneksi tiedossa ihan super kivoja juttuja huhti- ja toukokuussa joten en malttaisi odottaa että päästään ilman lapsia ja lasten kanssa rentoutumaan! :) Ja kyllä edelleen nautin siitä, että voin viettää päivät aikuisten seurassa ja välillä ihan yksin kotosalla tehden töitä. Vapaa hetkistä osaa nauttia myös paljon enemmän, kun saa inspiroivaa tekemistä arkisin töissä ja saa niitä onnistumisen tunteita. 

Amerikkalaiset kookospannukakut

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Kaupallinen yhteistyö:Ella's Kitchen



Saatiin lasten kanssa kutsu viime viikolla järjestetyille mammatreffeille, jotka olivat Kaksplussan ja Ella's Kitchenin järkkäämät. Treffeillä saatiin nauttia pieni hetki laatuaikaa parin huippu bloggaaja kollegan kanssa ja lapset olivat tietysti mukana menossa. Samalla tutustuttiin Ella's Kitchenin uutuuksiin. Ellasin tuotteet ovat meille jo entuudestaan tuttuja, sillä erimakuiset smoothiet ovat kestoherkku välipalaksi ja retkelle. Näitten lisäksi valikoimaa täydentää kauravälipalapatukat ja pienet naposteltavat maissinaksut.


" Ella's Kitchenin missio on luoda omalta osaltaan maailmasta onnellisempi paikka. Tähän tavoitteeseen päästään huolehtimalla planeetastamme ja ihmisistä ympärillämme. Ella's Kitchenin tuotteet ovat tehty raaka-aineista, jotka ovat tuotettu vastuullisesti ympäristöä ja eläinten hyvinvointia ajatellen. Luomutuotteet ovat myös terveellisiä lasten vatsoille, ne on helppo ottaa mukaan joka paikkaan ja ne ovat lasten mielestä myös hauskoja. " 
LähdeElla's Kitchenin tarina


Minun on jo kauan pitänyt tehdä lettuja, joten Ella'silta saatujen tuotteiden avulla sain vihdoin lopullisen kipinän letunpaisto hommaan. Lettujen paistaminen tuntuu aina niin kovin aikaa vievältä projektilta, joten siihen ei ole viime aikoina tullut ryhdyttyä. Päätin viedä tämän idean vielä seuraavalle levelille, sillä otin haasteeksi tehdä amerikkalaisia kookospannereita. Jotain uutta siis! Heitetään heti alkuun resepti siihen, jos joku muukin innostuu samaan projektiin.

Amerikkalaiset kookospannukakut

2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 dl kookosmaitoa
2 rkl sulatettua kookosöljyä  (vesihauteessa sulatettuna)
1 kananmuna
ripaus suolaa
kookosöljyä paistamiseen

Pinnalle:
Ella's Kitchen sosetta oman maun mukaan
marjoja
kermavaahtoa


Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää sitten sekaan kookosmaito ja sekoita. Lisää sen jälkeen kananmuna ja kookosöljy ja sekoita jälleen tasaiseksi. Paista pienellä valurautapannulla. Pannukakku on valmis käännettäväksi, kun sen keskiosa alkaa kuplia.


Näistä tuli ihan super hyviä! Ella's Kitchenin välipalapatukat toivat kivaa tekstuuria annokseen ja amerikkalaisten kookospannukakkujen resepti on todella maukas, jos yhtään tykkää kookoksesta. Tämä resepti sopii myös erinomaisesti lapsille, sillä siinä ei ole yhtään lisättyä sokeria vaan makeus tulee kookoksesta ja hedelmien sekä marjojen luonnollisesta sokerista. 

Arkeen saa aina pikkuisen luksusta, kun lisää siihen ripauksen jotain erilaista. Pannarikestit ovat jo itsessään saavat lapset hihkumaan innosta. Pikkuiset pääsevät mielenkiintoiselle makumatkalle kruunaamalla  annokset kermavaahdolla ja herkullisilla syötävillä koristeilla.


" Lapset oppivat rakastamaan ruokaa, kun ruokailuhetkistä tehdään hauskoja. Ella's Kitchenin tuotteet ovat täynnä eksoottisia makuja, jotka auttavat käyttämään kaikkia aisteja ruokaillessa. Nettisivuilta löytyy paljon vinkkejä, minkä avulla tehdä ruokailuhetkistä hauskoja ja näin ollen kannustaa lapsia kohti terveellistä, elinikäistä elämäntapaa. "
Lähde: Ella´s Kitchen 

Mitä vinkkejä teillä on siihen, että ruokailu on hauska ja kiva rutiini arjessa? 

2-vuotiaan ystäväkirja

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Pongasin Tehtävänimikkeenä Lauran blogista hauskan taaperon ystäväkirjan, joka oli pakko kopioida myös tänne. Tuntuu, että postaukset nykyään on niin kauheen harkittuja ja enää ei tuu kirjoiteltua extemporee mitä mieleen juolahtaa, joten tämä on hyvä kevennys.


Nimi: Patrik, itse äänettynä "Patti"

Lempinimet: Pate muru

Lempiruoka: Kelpaa kaikki, mitä vaan suuhun laitetaan! Ehkä all time favorite ruoka on kumminkin makaroonilaatikko

Paras ystävä: No Lissu tietenkin! On ihaninta, kun mun sisko pitää musta aina huolen ja ottaa mukaan leikkeihin.

Paras lastenohjelma: MUUMIT,  roska-auto videot, kaapo ja pipsa possut

Paras elokuva: Max 5min riittää mulle leffaa ja sitten on kiva tehdä jotain ihan muuta, ettei vaan äiti tai isi pääse löhöö liian pitkään sohvalla

Lempijuoma: Maito ja vesi

Lempilaulu: Kaikki mitä sisko lauleskelee päivittäin. Iha-ha-haa ja tuiki tuiki tähtönen on aika kovia

Harrastukset: Roska-autojen pongailu, siskon kanssa riuhuminen ja hurmaaminen

Kun olen hiljaa: Olen unten mailla tai nautin jotain hyvää ruoka-annosta

Isona minusta tulee: Jonkin päheen auton kuljettaja

Jos voittaisin lotossa: Ostaisin kaikki samat lelut mitä siskolla, koska silloin niistä ei tarvitsisi koko ajan tapella.

Minun mottoni: Elämässä ei kannata turhaa stressata, vaan asiat kyllä järjestyy kun pysyy rauhallisena.

Minun terveiseni sinulle: Me ollaan vaan pienen hetken pieniä, joten muista että minäkin tarvitsen vielä tällä hetkellä paljon rakkautta ja läheisyyttä.

Minun rahankäytön historia

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Raha on sellainen aihe, joka aiheuttaa keskustelua meidänkin perheessä lähes jokainen päivä. Niimpä ajattelin valaista myös meidän perheen suhtautumista rahaan. Ajattelin tehdä aiheesta oikein kaksi kokonaista postausta, jossa ensimmäisessä kerron hieman omasta rahankäytön historiasta. Raha on aiheena todella mielenkiintoinen ja keskustelua härättävä ja olenkin viime aikoina lueskellut mielenkiinnolla paljon muidenkin avautumisia aiheesta. 



Ensimmäinen työpaikka 


Olen lapsesta asti halunnut ansaita omaa rahaa. Kotona ollessa rahaa sai aina kotitöistä ja maatilan töistä eläinten hoidosta heinäntekoon. Olen kasvanut niin, että kaikkiin maatilan töihin osallistuu koko perhe vauvasta vaariin siitä lähtien kun jalat kantaa :D Muistaakseni 14-vuotiaana menin ensimmäiseen kunnan järjestemään kesätyöpaikkaan. Olin silloin lapsenvahtina diabesta sairastavalle pojalle noin 3 viikon ajan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain työstäni oikean palkkalaskelman ja olin siitä valtavan ylpeä! Työ itsessään ei ollut hirveän mielekästä silloin, sillä olin itsekin vielä teini-iässä ja vahdittava poika oli jo ala-asteella, joten hän pelasi päivät yleensä tietokonepelejä kavereiden kanssa. Hammasta purren kuitenkin heräsin joka aamu ja ajoin skootterilla töihin, sillä en ikinä olisi kehannut jättää menemättä.


16-vuotiaasti lähtien työelämässä


Aloittaessani opiskelut 16-vuotiaana eri paikkakunnalla aloin jakamaan lehtiä sekä olin kesätöissä puhelinmyyjänä ja suoritin työharjotteluja ulkomailla. Oli ihanaa, kun pystyin opiskelujen ohessa myös tienaamaan pientä taskurahaa, vaikka toki vanhemmat myös tukivat minua rahallisesti. 19-vuotiaana valmistuin lukiosta ja ammattikoulusta ravintolakokiksi. Kuukauden työttömänä oleilun jälkeen kyllästyin työhakemusten lähettelyyn ja ponnistin työelämään puhelinmyyjänä. Kuan ei onneksi hommaa tarvinnut tehdä, sillä parin kuukauden jälkeen löysin oman alan töitä ja siitä lähtien oma toimeentuloni on ollut turvattu.


Olen aina pystynyt säästämään työssäkäynnin aikana sen verran, että olen pärjännyt hyvin myös opiskellessani. Toki opiskelu aikaan olen tehnyt myös ohella keikkahommia, mutta missään vaiheessa en ole joutunut syömään pelkkää makaroonia ja puuroa. Opiskelijana eläminen ilman lainoja, kallista vuokraa ja edullisella kouluruualla on oikeastana todella halpaa. Jäädessäni äitiyslomalle kesken opiskelujeni säästössä oli vielä ihan kivasti rahaa, joka kyllä nopeasti kuluikin viimeistään siinä vaiheessa, kun oli aika jäädä pelkälle kotihoidontuelle (onneksi tällöin sain myös lisäksi opintotukea, sillä opiskelin myös hoitovapaalla).

Olen ollut 16-vuotiaasta asti koko ajan töissä tai opiskellut mukaanlukien kaikki kesät, jolloin olin yleensä kesätöissä. Hieman ehkä siis haikailen sitä, että olisin jossain vaiheessa elämää myös osannut vaikka vaan nauttia yhden kesän ja reissata ympäri maailmaa. Toisaalta taas olen kerennyt tehdä upeita lyhyempiä reissuja kavereiden ja perheen kanssa ja kartuttanut arvokasta työkokemusta. Sain lapset suhteellisen nuorena, niin elättelen toivoa että lasten ollessa isoja tulee vielä vähän rennonmpi vaihe elämässä kun vielähän tässä tätä nuorta ikää on runsaasti jäljellä (nimimerkillä ens kuussa jo 30!!!) 

Yli varojen ei saa elää 


Minuun on aina pätenyt motto, "yli varojen ei saa elää" ja jos jotain haluaa ostaa, niin siihen pitää hommata itse rahat. Rahankäytön suhteen olen aina ollut todella tarkka ja en ole tuhlannut juuri vaatteisiin tai kodin sisustus juttuihin. Myöskään omaa autoa minulla ei ole koskaan ollut. Minulta on löytynyt vaan ne välttämättömät opiskeluaikoina. On kuitenkin paljon asioita mistä en myöskään opiskeluaikoina ole halunnut tinkiä ja ne ovat tyypillisesti ruoka, juoma ja matkustaminen. Ensimmäisen ulkomaanreissun ilman vanhempia tein 1kk sen jälkeen kun täytin 18v. Reissu kesti 3kk, jo oli ehkä ikimuistoisin reissu ikinä, sillä oltiin parhaan ystäväni kanssa työharjoittelussa Espanjan lämmössä. Olen myös tykännyt hemmotella itseäni aina tilaisuuden tullen hienoissa ravintoloissa kavereiden kanssa sekä juhlinut huolella, aina kun on ollut aihetta juhlaan. 



Miehelläni ei ole ollut ennen tapaamistani yhtä säästelistä elämäntapaa. Hän oli ollut työelämässä 10 vuotta ja laittanut sinkkuna ollessa rahaa menemään sitä mukaan kun sitä tulikin (tyypillistä :D). Äitiyslomalle jäädessäni oli hänellä myös  säästöjä, joten rehellisesti sanottuna koko minun kotona olon aikana meidän ei tarvinnut pohtia mihin meillä oli varaa ja mihin ei. Tehtiin ulkomaanmatka, vaihdettiin auto ja uusittiin kotia. Toki ns. turhat ostoksista kuten vaatteista ja vapaa-ajan menoista on karsittu reippaasti, koska tälläiseen ei ollut aikaakaan. Vauvaan liittyvät hankinnat tehtiin myös suurimmaksi osin käytettyinä.


Kuukausi sitten aloitettiin säästöprojekti meidän tulevaa Kossin reissua varten. Ensimmäisten viikkojen jälkeen projekti on vähän hiipunut, mutta tällä hetkellä ollaan saatu kasaan yhteensä 374e. Tämä summa on saatu kasaan myymällä kaikkea turhaa pois.  

Olisi todella mielenkiintoista lukea myös teidän historioita rahan käyttöön :) 

Päivä Tukholmassa -risteily lapsen kanssa

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Palkintomatka: Silja Line

Voisi sanoa että bloggaaminen on koko perheen harrastus niin hyvässä kuin pahassa. Yleensä bloggaaminen vie todella monta tuntia viikosta vapaa-aikaa/perheen yhteistä aikaa, mutta toisaalta taas bloggaamisen avulla olen saanut myös upeita yhteisiä kokemuksia perheen kanssa. Jokin aika sitten voitin Kakplussalta parhaan kaupallisen yhteistyö -palkinnon, mikä oli super iso juttu minulle! Palkintona oli tämä upea risteilyelämys Silja Linella. Palkintomatkalle halusin ehdottomasti viedä sen, joka alunperin sai minut perustamaan blogin, sillä alunperin halusin jakaa fiiliksiä vauva-arjesta tuoreena äitinä. Olen siitä kiitollinen, että bloggaaminen on jatkunut suurella intohimolla jo 5.5 vuotta, vaikka tällä hetkellä aika ei enää riitä siihen yhtä suurella panostukella. Mutta itse asiaan ja meidän tyttöjen humputtelulomaan, joka oli aivan ihana! 


DELUXE hytti merinäköalalla 

Tyttöjen lomalle kelpaa vain parasta, joten meille oli varattuna DELUXE hytti merinäköalalla. Hytti vastaa tilaltaan hotellihuonetta, joten perinteistä ahtaanpaikan ahdistusta ei tule näissä hyteissä. Varusteluun kuuluu parivuode, jossa auringon laskusta ja noususta merelle saa nauttia suoraan omalta vuoteelta. Hytin ominaisuuksiin kuuluu myös minibaarin sisältö, joten risteilyn voi aloittaa vaikka kilistelemällä lasit skumppaa. Ehkä paras juttu on kuitenkin hintaan sisältyvä erikoisaamiainen Tavolátassa. Heti ovella tarjoillaan skumppadrinksu (lapselle mehua skumppalasista) ja pöytiin tarjoiltiin kahvia/teetä/kaakaota. Minulle yksi tärkeimmistä jutuista reissussa on ruoka, joten erikoisaamiainen voittaa mennen tulle sen normaalin buffetin (testattiin myös se vertailun vuoksi).  Erikoisaamiainen on tottakai myös mahdollista ostaa erikseen. Tavolátassa tunnelma oli todella rauhallinen ja kiireetön, joten myös lapset viihtyy siellä paremmin kuin kovassa hälinässä. Myös menu oli paljon maukkaampi, sillä sieltä löytyi mm. herkullisia suklaatryffeleitä, macaronseja ja herkullisemmat kylmät tarjottavat. 


Silja Serenade on lapsiystävällinen

Silja Serenade yllättää sen monipuolisella tarjonnalla, joka on kuin tehty lapsiperheille. Tämä oli ensimmäinen kerta Tukholma risteilyllä lapsen kanssa, joten olin yllättynyt ensinnäkin siitä miten iso leikkipaikka siellä oli. Leikkipaikalta löytyi mm. kaksi isoa pallomerta, piirrustusalueita, legoja, junaratoja, leikkikeittiö, Spice Ice-jäätelöbaari sekä vanhemmille oma nurkkaus, jossa nauttia vaikka lasin kuohuvaa. Siellä pääsi myös osallistumaan piirrustus- sekä värityskilpailuihin, josta meidän 5-vuotias ansioituneesti voitti palkinnon. Laivassa sijaitsi myös toinen leikkipaikka, jossa oli pomppulinna, ilmakiekko, pöytäjalkapallo ja pingispeli sekä lautapelejä. 


Ohjattua toimintaa lapsille 

Laivalla oli myös ohjattua toimintaa lapsille: temppurata ja kasvomaalausta päivällä ja illalla päivä huipentui muumidiscoon. Käytiinpä myös ihastelemassa upeiden Starlight - tanssijoiden tanssishowta ja akrobatiaa. Meidän neiti rakastaa kaikkia esityksiä, joten kaikki ohjelmanumerot oli todella mieluisia juttuja hänelle. 

Uudistettu Sunflower Oasis -kylpyläosasto


Ainoa asia mikä jäi testaamatta oli uudistetettu Sunflower Oasis -kylpyläosasto. Tästä linkistä pääset ihastelemaan kylpylämaailmaa. Tää ois ollut kyllä myös todella mieluisa paikka meille poreammeita rakastaville tytöille, mutta jotain odotettavaa täytyy jättää seuraavaankin reissuun, sillä tämä oli kyllä niin kiva kokemus että seuraavan reissun odottaminen alkoi neidillä ennen kuin tämä ehti edes päättyä :D 

Laivamatka lapsen kanssa 

Minkälaista on matkustaminen kahdestaan 5-vuotiaan kanssa? No näin kahden lapsen äitinä voin sanoa, että sitä voi jo sanoa lomaksi. Voitte kuvitella miten mun esikoinen oli haltioissaan, kun hän sain äidin jakamattoman huomion koko viikonlopuksi ja meillä oli ohjelmassa ainoastaan sellaisia juttuja mitä hän halusi tehdä. Ja myös äiti nautti, kun sai keskittyä vain yhteen lapseen kerralla ja kerrankin ei tarvinnut tuntea itseään riittämättömäksi, kun pystyi reagoimaan kaikkeen heti. 5- vuotias on jo niin iso, että hänen kanssaan voi jo käydä hyvin ravintolassa/matkustaa julkisilla/seurata eri ohjelmanumeroita. 



Oletko käynyt Tukholman risteilyllä lasten kanssa? 

Minkälaiset fiilikset reissusta jäi vai mietitkö vielä uskaltaako lähteä? (todallakin uskallat;))


LUE MYÖS:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan