Slider

Ihanaa, kun lapset kasvaa

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Se hetki, kun viimeinenkin vajaa

 vaippapaketti annetaan pois, 

potta siirretään varastoon, 

polkupyörästä otetaan apparit pois 

ja lastenastiat voi siirtää peräkaappiin.



Vielä kesällä ajatus siitä, että lapset kasvaa tuntui kamalan haikealta. Minulla oli takana ihan mahtavat ajat kotona lasten kanssa. Kiitos siitä rakastavalle isosiskolle, joka ei ollut ikinä mustis ja maailman leppoisimmalla vauvalle. Näitten kahden kanssa  kotiäidin elämä oli ihanaa ja en kaivannut mitään muuta. 

Päiväkodin aloitus muuttaa arkea ihan kamalasti. Enää oma vanhempi ei olekaan se ainoa vastuussa oleva aikuinen, vaan on pakko luottaa 100%, että lapsi pärjää myös ilman äitiä. Minulla oli alusta lähtien tosi varma ja hyvä fiilis siitä, että lapset viihtyy päiväkodissa, vaikka P oli tottunut elämään turvallisessa kuplassa kotona ilman vieraita hoitajia. Ja näin kävikin - molemmat nauttivat arjesta päiväkodista

Ehkä myös tämän ansiosta nautin myös itse arjesta kodin ja työn välissä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Minulla ei ole oikeastaan yhtään haikea olo, eikä minulla ole huonoa omaatuntoa siitä, että pääsen vasta 15  jälkeen näkemään lapset arkisin. Meillä on kuitenkin monta tuntia vielä yhteistä aikaa ja oikeastaan päiväkodissa keretään olla vain 3-4h, jonka jälkeen onkin jo päikkärit. 


OMA LAPSI ON AINA PIENI


Lapset kasvaa hurjan nopeasti. Uskon kuitenkin, että oma lapsi on aina rakas  pieni. Ei ole väliä onko hän koulu- tai päiväkoti-ikäinen, niin hän tulee aina tarvitsemaan vanhempiaan. Myös koululainen tarvitsee sen, että vanhemmat ovat myös kotona ja heidän kainaloon voi tulla. Ainakin haluan uskoa, että meidän murut haluavat tulla vielä pitkään myös äidin ja isin kainaloon ja ettei meidän merkitys katoa missään vaiheessa. 

TERVETULOA OMA ELÄMÄ


Viime viikolla meidän ihan kohta 5-vuotias sai kutsun kaverin luokse kylään. Jotenkin se on ihan uskomatonta, että lapsi saa kutsun tulla kaverin luokse kylään, jonka vanhempia ei itse tunne vielä. On vaan luotettava, että hän pärjää siellä. Voisi kuvitella, että päivähoidon aloituksen myötä tämä viimeistään saisi haikeuden nousemaan pintaan, mutta toisin kävi. Minusta on oikeastaan ihanaa, että lapset kasvaa. Saan niin paljon iloa siitä, kun nään että Lissu on onnellinen kavereiden seurassa. Se on sellaista onnea, mitä minä en voi äitinä antaa. Heillä on yhteiset jutut, yhteiset naurun aiheet ja yhteiset salaisuudet. Hassulla tavalla olen nauttinut siitä, kun jo ensimmäisenä päivänä päiväkodissa häntä harmitti lähteä kotiin kesken leikin. Tiesin, että hän oli löytänyt uusia ja ihania ystäviä ympärilleen. Se nimittäin ei ole ikinä itsestäänselvyys. 

Kaverin luona kyläilyt merkitsevät myös omaa-aikaa itselle iltaisin. Odotan jo pikkaisen sitä, että lapset viihtyvät yökylässä myös jossain muualla kuin mummoloissa, sillä se avaa mahdollisuuksia viettää enemmän myös parisuhdeaikaa. Tällä hetkellä yökyläpäiviä on niin harvoin ja yhä useammin kaipaan sitä, että voisin myös viettää iltaisin aikaa miehen kanssa myös muuten kuin kotisohvalla. Luonteeltani en kuitenkaan ole sellainen, joka viihtyy kotisohvalla jokaisen illan, vaan kaipaan ympärilleni myös muuta. 


EI ENÄÄ VAUVOJA


Tällä hetkellä tuntuu helpottavalta ajatus, ettei meille tule enää vauvoja. Vauvat ja pienet ihmiset ovat ihania, mutta aika aikaansa kutakin. Nämä kaksi ovat täydellinen paketti meille. Minusta on ihanaa, että seuraavina vuosina voidaan tehdä enemmän asioita yhdessä, sillä lapset kasvaa. Meillä kaikilla on haave matkustamisesta ja neiti jo kovasti odottaa meidän ensimmäistä yhteistä ulkomaanmatkaa koko perheen kesken. Meillä molemmilla on myös haaveita työelämän suhteen ja nautitaan siitä, kun saadaan tehdä töitä sellaisessa paikassa missä viihdytään. Arjesta saa paljon enemmän irti, kun saa tehdä monipuolista työtä, jonka jälkeen saa nollata aivot perheen kanssa iltaisin. Ajasta, kun lapset ovat pieniä pystyy parhaiten saamaan kaiken irti, että koko perhe tekee juuri niin kuin parhaalta tuntuu - oli se sitten kolmen vuoden kotiäitiys tai äiti palaa töihin lasten ollessa vielä pieniä. 

LUE MYÖS:


ÄITI - OMAN ELÄMÄN SUPER NINJA

maanantai 24. syyskuuta 2018

Vanhemmuus saa aikaan meissä mitä mielenkiintoisimpia taitoja ja luonteenpiirteitä, mitä et villeimmissäkään unissa kuvitellut omistavasi. Tässä pieni lista omista havannoista viiden vuoden aikana.

SiNULLA ON SUPER KUULO 

Kuulet pienimmänkin vauvan äänen, vaikka hän nukkuisi toisessa huoneessa. Useimmiten kuulet myös harhoja, sillä oikeasti vauva nukkuu täysin tyytyväisenä ja kuvittelet vain omassa päässä kuulevasi vauvan ääntelyä. 

OSAAT TEHDÄ KAiKEN YHDELLÄ KÄDELLÄ

Kun kannat vauvaa 24/7, niin opit mitä ihmeellisimpiä asioita yksikätisenä. Osaat mm. tehdä ruokaa, avata maitopurkin ja imuroida ilman toista kättä. Ei myöskään tuota ongelmia imettää, syödä omaa ruokaa ja tarjoilla samalla yhdelle vaativalle esikoiselle ruokaa. 

OSAAT LiiKKUA SUPER HiLJAA 

Virheistä yleensä oppii ja opit tuntemaan nopeasti mitkä kohdat lattiasta narisee eniten. Et enää toista kertaa tee samaa virhettä uudestaan ja herätä juuri tunnin nukutettamaasi lasta lattian narahtelulla. 

SiNUN Ei TARViTSE NUKKUA JOKA YÖ

Se on ihmeellistä miten päivät vaan jaksaa ilman kunnon yö unia. Lapsettomat ihmiset ovat yleensä kauhuissaan, jos joku yö jää 7h mittaiseksi, mutta äidille 7h yöunet vastaa lottovoittoa. Sellaisista yöunista yleensä saa vain haaveilla. 

SiNULLA ON SUPER NOPEA REAGOiNTiKYKY

Tiedät kaikki vaaranpaikat etukäteen ja kuin ihmeen kaupalla onnistut ottamaan kopin, kun lapsesi hyppää sohvalta tai nappaamaan hänen kädestään pienen barbin kengän pois, kun se on päätymässä hänen suuhunsa.

SAAT KANNETTUA ViiKON RUOKAOSTOKSET 

Niin siis sen lisäksi, että sinulla on yksi pieni lapsi sylissä ja uhmaikäinen lapsi jalassa.

OLET FBi-TASON MANiPULOiJA 

Tiedät lapsesi ilmeestä, kun hän suunnittelee jotain tuhmuuksia. Osaat kiristää, lahjoa ja manipuloida. 

OSAAT NUKKUA MiTÄ iHMEELLiSIMMiSSÄ JOOGA-ASENNOiSSA

Minä en ole ikinä ollut mitenkään erityisen venyvää sorttia, mutta lasten myötä sitä on taipunut mitä ihmeellisimpiin asentoihin, silloin kun ne nukkuivat vieressä. Näissä asennoissa piti myös pysyä hyvin hyvin hiljaa ja liikahtamatta koko yö, ettei vaan vahingossakaan herätä sitä räjähdysherkkää pakettia. 

Löysin tämän hauskan pelin aiheeseen liittyen. Mikä supersankari äiti hahmo sinä olet? 

Minä sain tulokseksi Black Widow :D


Lapsen sairasloma

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Ollaan aina vitsailtu siitä miten terveitä meidän lapset ovat. Silloin, kun viimeksi olin töissä ja esikoinen päiväkodissa taisin olla hädin tuskin ehkä muutaman päivän syksyllä ja keväällä pois. Nyt en edes muista koska 5-vuotias olisi sairastanut edes perus flunssaa, sillä vastustuskykyä on keretty hakea vuosien mittaan. En siis ihan heti olisi uskonut, että minun toinen viikko töissä alkaa, sillä että saan manantaina tekstarin " tyttö täällä valittelee kovasti korviaan, voisikohan kyseessä olla korvatulehdus?". Ihan ensimmäiseksi en uskonut, että siitä olisi kyse, sillä ainuttakaan korvatulehdusta ei ole sairastettu 5 vuoden aikana, mutta Kimmo kävi silti lääkärissä tarkistuttamassa asian. Tähän kysymykseen ei tosin saatu vastausta.

DIAGNOOSI - KEUHKOKUUME

Koko viime viikko meni meiltä siinä, kun neiti poti kovaa kuumetta ja perjantaina käytettiin hänet uudestaan lääkärissä. Eri tutkimusten jälkeen diagnoosina oli keuhkokuume ja neidille napsahti elämänsä ensimmäinen antibioottikuuri. Tämä olikin tehokas lääke, sillä tunti ensimmäisen annoksen jälkeen neiti oli elämänsä kunnossa. Tosin viikonloppu on yritetty lepäillä tehokkaasti ja palautella ruokahalua.


Mutta tiedättehän sen kuumottavan tilanteen, kun palaat töihin äitiysloman jälkeen ja haluat näyttää kaikille kuinka tehokas työntekijä olet ja sitten heti alkuun pamahtaa tälläinen pikkuinen keuhkokuume. Töitä joutuu tekemään siinä pienen potilaan hoidon ohella ja vaihtaa läpsystä miehen kanssa vahtivuoroa, niin että molemmat pääsevät kuitenkin viikon aikana näyttäytymään myös siellä työmaan puolella.

"EN PÄÄSEKÄÄN TÄNÄÄN TÖIHIN"

En tiedä olenko ainoa, mutta minusta tuntuu niin ahdistavalta aina ilmoittaa, että joku on kipeä. Toki näille asioille ei yksinkertaisesti voi mitään ja onneksi nykyisessä työssä pystyn tekemään myös etänä hommia, joten kynnys ei ole niin korkea, kun voin vaan tehdä sen minkä pystyn kotoa käsin. Pahinta olisi aina, jos joutuisi jättämään työkaverit pulaan kiireisenä päivänä, mutta onneksi nyt voin kuitenkin aina jotain tehdä viimeistään silloin, kun mies tulee töistä.

"MIKÄÄN TYÖ EI OLE TÄRKEÄMPÄÄ KUIN LAPSET"

Tämä minun huono omatunto siitä, että joutuu olemaan lasten sairastaessa puoli teholla töistä sai siedätyshoitoa viime viikolla, kun kuulin miten vakava tauti neidillä oli. Olin siis töissä ja Kimmo oli hoitamassa neitiä vuorostaan, kun he menivät lääkäriin. Ehkä elämäni pisimmät, kun kännykkään tulee vaan ilmoitus " se saattaa olla lähtö Jorviin" ja sen jälkeen ei kuulu tuntiin mitään. En tiennyt mistä oli kysymys, muuta kuin, että jotain vakavaa siis, jos sitä ei pystytyä selvittämään tk:lla. Minuun sattui fyysisesti, en pystynyt enää keskittymään mihinkään ja minun oli pakko kertoa myös työkaverille tilanne. Työntekijänä olen vahva, mutta jos kyse on lapsista niin menetän hallinnan. Onneksi hänelläkin on suht saman ikäinen tyttö, joten hän suorastaan pakotti minut lähtemään myös pois töistä ja pitämään huolta lapsista, sillä "mikään työ ei ole tärkeämpää kuin lapset". 

Maanantaina menin aamuksi töihin ja sain myös esimieheltä kannustavaa palautetta siitä ettei lasten takia todellakaan saa tuntea huonoa omaatuntoa. Olen helpottunut, että näistäkin asioista voi puhua suoraan töissä, sillä olen joutunut eri työpaikoissa kokemaan kaikenlaista liittyen sairaslomiin. Eräässä työpaikassa vaadittiin lapsen sairaslomatodistus heti siltä päivältä, kun hän sairastuu. Esimerkiksi yksi päivä neidille nousi kuume kesken päivän ja lähdin hakemaan häntä päiväkodista. Kello oli 12 ja päikkäri-aika ja jouduin lähtemään hirveässä myräkässä bussilla terveyskeskukseen. Tämä on ihan järkyttävän kurja tilanne lapsen kannalta, kun kaikkea mitä hän tarvitsee sillä hetkellä on lepoa omassa kodissa, että hän tulisi mahdollisimman nopeasti terveeksi. 

Eniten toivoisin, että työnantajat luottaisivat enemmän omiin työntekijöihin ja varsinkin lasten kanssa ei ole oikein lähteä jonottamaan terveyskeskuksiin jonkun saikkulappusen takia. Hyvin toimiva työyhteisö toimii niin, että työnantaja luottaa siihen, että työntekijät hoitavat työnsä ja puolestaan työntekijät kertovat suoraan mikäli homma ei toimi.


Onko sinulla huono omatunto, jos joudut jäämään kotiin lasten sairastaessa? 



Ps. Otetaan muuten hyviä vinkkejä vastaan siitä, miten saada lasten vastustuskykyä? 


LUE MYÖS




#habitare2018

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Tänään pääsin viettämään omaa laatuaikaa Habitare- messuille. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun kävin kyseisillä messuilla. Oli ihan mahtavaa päästä hakemaan ispiraatiota sisustukseen, sillä näin syksyn tullen ainakin minuun on purrut iso sisustuskärpänen. Pääsette lukemaan meidän uusista sisustusprojekteista ihan pian, sillä yksi ihana juttu tarttui mukaan Habitaresta. Muuten shoppailu messuilla on onneksi aika hankalaa, sillä mitään isompia juttuja ei jaksa alkaa raahaamaan mukana, mutta ehkä pääpaino messuilla onkin etsiä inspiraatiota ja tehdä niitä ostopäätöksiä vasta myöhemmin.  Messuilla oli nähtävissä kovasti se, että harmaa-musta-valkoisen sisustamisen aika on päättynyt ja värit saavat näkyä. Itsekin kieltämättä palan halusta sisustaa rohkeammin eri väreillä, mutta jotenkin se harmaa on niin turvallinen väri. 

Heti ensimmäiseksi pongasin nämä kauniit värikkäät tapetit, jotka oli yhdistetty rohkeasti värikkäisiin huonekaluihin. Myös pyöreä iso peili on ollut pitkään haaveena, sillä sellainen sopisi loistavasti neidin oman kirjoituspöydän eteen. Samalla se toimisi "meikkipöytänä". Myös vihreähuone oli todella kaunis. 





Viherkasvit sisustuksessa on nyt se juttu. Ja itsekin haaveilen jostain isoista kasveista, kunhan ei ole vaaraa siitä, että jokin tuholainen heittelisi mullat pitkin huonetta. Viherkasvit yhdistettyinä luonnon materiaaleihin muussa sisustuksessa toimii todella kivasti. Myös isot maalaukset tuovat näyttävyyttä tilaan. 



Haluan nostaa esille myös muutaman suosikkiliikkeen messuilta. 


Fanni K:lta löytyy kaikkea ihanaa! Heillä on verkkokauppa ja heidän tuotteitaan löytyy myös esimerkiksi Flamingon Outlet Tukusta. Meiltäkin löytyy kotoa muutama upea Fanni K:n tyyny ja pieni sisustusesine. 


Melko uusi tuttavuus oli Day sisustusliike, joka löytyy Helsingin keskustasta. Ihastuin erityisesti isoihin lyhtyihin, poufeihin ja kauniisiin tekstiileihin mm. tyynyissä. 



Messuilta löytyi myös monta entuudestaan tuttua liikettä. Papurinon puisia karttoja olen ihaillut jo pitkään sosiaalisessa mediassa. Ne sopivat joka tilaan ja ovat todella näyttävä sisustuselementti. 

Myös ihana LukLabel oli edustettuna messuilla. Heiltä löytyi uutuutena todella upea ja moni käyttöinen peili. Siinä on pyöreä peili, pieni lokero esimerkiksi avaimille sekä magneettialusta muistilapuille. Todella hyvä ratkaisu esimerkiksi eteiseen. 



Kävitkö sinä tänä vuonna Habitaressa? Mitä pidit messuista? 

Äiti, joka pääsi töihin

maanantai 10. syyskuuta 2018

Uutta arkea töissä ja päiväkodissa on nyt viikko takana ja jotenkin asiat on sujuneet niin helposti siirtymän suhteen. Lapset ovat supeutuneet nopeasti omaan ryhmäänsä ja oma työpaikka vaikuttaa sellaiselta paikalta, joka on ehkä mielenkiintoisin työpaikka tähän mennessä. Jos luitte postaukseni päivähoidon aloitukseen liittyen, niin fiilikset silloin oli aika haikeat.  Ja näin varmasti monella asia on, sillä jo pelkästään vanhemmalle työelämään palaaminen yli 1.5 vuoden tauon jälkeen on todella vaikeaa saati sitten, että siihen lisätään jännitys lasten sopeutumisesta päiväkotiin.

Kotiäiti vuosien jälkeen pakostikin jännitän uusia aikuis kontakteja. On helppoa tutustua toisiin äiteihin, sillä lapset toimivat hyvänä suojana uusissa tilanteissa. Aina on aiheita mistä puhua ja aina toinen ymmärtää, jos tilanteesta pitää poistua lapseen liittyvän syyn takia. Mutta entäs sitten, kun olet vaan sinä itse? Ja toisella ei välttämättä ole edes lapsia? On todella haastavaa näin alkuun yrittää olla läsnä ja 100% mukana just siinä hetkessä, kun on tottunut että samalla pitää hoitaa noin 100 muuta asiaa. 


Kun ensimmäisenä aamuna lähdin ilman lapsiani ulos ovesta ennen kello 8 aamulla, tunsin oloni rikolliseksi, sillä olin jättänyt taakseni ne asiat joiden kanssa olen tottunut viettämään joka ikisen päivän aamusta iltaan viimeiset puolitoista vuotta. Olo kuitenkin hävisi heti, kun astuin ovesta sisään uuteen työpaikkaani. En ole tainnut avatakaan vielä ihan täysin täällä blogin puolella sitä miten sain töitä. Kaikki alkoi alkukesästä, kun selailin työkkärin sivuja, sillä ajatuksena oli palata töihin syyskuussa. En kuitenkaan ollut vielä tosissaan laittanut hakemuksia, sillä harvemmin montaa kuukautta aikaisemmin ihmisiä nykyään rekrytoidaan töihin. Huomasin kuitenkin mielenkiintoisen ilmoituksen paikkaan, joka sijaitsee meidän lähellä ja myös työ itsessään vaikutti juuri sellaiselta mitä olin haaveillut tekeväni. Näpyttelin hakemuksen, pääsin yllätyksekseni työhaastetteluun, jonka jälkeen viimeistään olin myyty. Minun oli pakko päästä sinne! Yksi elämäni hienoimpia fiiliksiä oli, kun sitten pari päivää myöhemmin sain sen puhelun, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi töihin ja aloitusajankohdan sain myös itse valita. Ihan uskomatonta, että tällaisia lottovoittoja tapahtuu tänä päivänä, kun pelkkään haastatteluun pääsy on yleensä hirveän vaivan takana. Olin super helpottunut ja onnellinen, että pystyin tämän ansiosta nauttimaan kotiäiti ajan loppu kuukaudet rennosti ja pääsin keskittymään vain lapsiin. 

Uranvaihdos ravintola-alalta liiketalouden puolelle 

Minulla on takana ravintola-alan tutkinto ja siihen liittyviä työpaikkoja, sekä alan vaihdos kokonaan eri alalla, kun aloin opiskelemaan liiketaloutta. En tiedä mikä aikoinaan sai menemään ravintola-alan kouluun, sillä minulle on aina ollut numeroitten pyörittely mielenkiintoista. Olin aina luokkani parhaimpia matematiikassa ja se oli oikeestaan lempiaineeni. En kuitenkaan kadu ravintola-alan koulutusta, sillä ne olivat elämäni hauskimmat ja rennoimmat vuodet. Se huoleton aika kun ollaan juuri täysi-ikäisiä ja vailla huolia, koko elämä edessä. Tutkinnon ansiosta olen myös työelämässä saanut ystäviä, jotka ovat pysyneet matkassa mukana ja heidän kanssaa nähdään ja pidetään yhtä edelleen aktiivisesti. 

Meinasin tehdä elämäni virheen, kun olin tehnyt kokin töitä noin vuoden ja halusin jotain muuta. Hain opiskelemaan restonomi linjalle ja pääsin kouluun. Olin kirjoilla reilun kuukauden, kunnes tajusin, että tämähän on ihan hullua! Miksi olen täällä koulussa, jos en halua tehdä edes ravintola-alan hommia loppu elämääni. Onneksi jätin koulun kesken ja hain uudelleen hetkeksi kokin hommiin ja tämän jälkeen hain uudessa yhteishaussa tradenomi-linjalle. AMK- koulutus on jokseenkin joustavaa, sillä vuoden intensiivisemmän perus opintokokonaisuuden jälkeen opiskelu oli rennompaa ja siinä sivussa ehti hyvin tehdä keikkahommia ja tehdä yhden lapsen. Työpaikan saaminen sen sijaan uudelta alalta ei ollutkaan niin yksinkertaista, sillä minulla oli yksi lapsi ja ei yhtään kokemusta. Olin siis todella kiitollinen, että pääsin suorittamaan viimeisen työharjoitteluni yhteen aikaisempaan työpaikkaan, jossa olin aikaisemmin ollut kokkina. Tämän jälkeen pääsin kesätöihin kaupungille, jossa minun työsuhdettani jatkettiin aina siihen asti kunnes jäin äitiyslomalle. Viihdyin hyvin kaupungilla, sillä työkaverit olivat mukavia ja pääsin ensimmäistä kertaa tekemään sitä hommaa, mitä olen aina halunnutkin tehdä. Rakastin sitä vastuuta, kun itse hoitaa esimerkiksi 400 eri palkansaajan palkkoja. Ehkä olisi ollut helpompaa palata takaisin tuttuun ympäristöön, sillä minun ei olisi tarvinnut opetella niin paljon uutta ja työkaverit olisivat olleet tuttuja, mutta en näe itseäni sellaisessa ympäristössä missä koen, että en pääse kehittymään työntekijänä niin paljon kuin ehkä itse haluaisin. 

Uusi työpaikka


Sain siis onnekseni paikan tilitoimistosta palkanlaskijana. Yhden viikon perusteella voin jo sanoa, että se on paljon haasteellisempi ympäristö jo pelkästään sen takia, että siellä lasketaan niin moni eri tessin alaisia palkkoja. Minä kuitenkin nautin siitä tunteesta, että koko ajan oppii jotain uutta ja pitää olla skarppina. Työympäristö on ehkä motivoitunein ikinä, huomasin heti alkuun, että työntekijät viihtyvät siellä ja tekevät hommia sen takia, että he tykkäävät tehdä sitä. Siellä on ykkösprioriteetti siinä, että työntekijöillä on hyvä olla ja jos he viihtyy, niin myös asiakkailla on hyvä olla. Työnantaja voi parantaa ihan pienilläkin arkipäiväisillä asioilla viihtymistä. Esimerkiksi minusta on jo huikeaa, että siellä on ilmaiset kahvit ja muut virvokkeet. Työpaikalla myös koulutetaan todella ahkerasti opiskelijoita, ja tällä hetkellä siellä on 8 tulevaa ammattilaista. Jo pelkästään se, että opiskelijoille annetaan mahdollisuus näyttää mihin ne pystyvät, antamalla niiden tehdä ihan niitä samoja hommia kuin muutkin, antaa niille upeat mahdollisuudet työelämään. Liian usein näkee työharjoittelu paikkoja, jossa opiskelijalle annetaan vaan yksinkertaisia hommia, jotka eivät hyödytä heitä millään tasolla. 


Oloni ei ole enää yhtään haikea. Jo viime kerralla huomasin sen jossain vaiheessa, että olen parempi äiti, kun saan tehdä myös omaa juttua. Monesti sanotaan, että silloin pitää olla kotona, kun lapset ovat pieniä. Valitettavaa kuitenkin on, että varsinkaan jos ei ole vakituista työtä minne palata, niin mitä pidempään kotona on sitä vaikeampaa töihin palaaminen on. Minulla on edessä vielä monta vuotta työelämässä, joten tämän työn mahdollisuuden avulla haluan päästä siihen tilanteeseen, että tulevaisuudessa, kun lapset ovat koulussa pystyn tekemään töitä myös etänä kotoa. Silloin minun ei tarvitse niin paljon  stressata pienten koululaisten liikkeistä, kun olen paikalla. Haluan myös kehittyä ja saada enemmän vastuuta ja uskon, että nykyisessä työpaikassa tähän annetaan kaikki avaimet. Tämä on myös hieno tilanne siihen nähden, että voin alkaa myös haaveilemaan ja tekemään asioita myös omaa työuraani ajatellen, kun enää ei ole tulossa uusia pikkulapsiaikoja. Uskon, että myös äitinä minulla on hyvä tilanne, sillä työelämässä ei myöskään voi kuluttaa itseään loppuun, kun on aina syy lähteä ajoissa kotiin. 

Jälleen kerran haluan siis rohkaista sinua, jos haaveilet jostain muutoksesta tulevaisuuden suhteen, niin tee rohkeasti muutoksia elämään, niin että pääset siiihen pisteeseen! Viime aikoina olen kuullut myös huikeita tarinoita myös kavereilta, jotka ovat rohkeasti alkaneet pikkulapsiarjen jälkeen tekemään ihan eri juttua mitä ennen sitä. Ikinä ei häviä siinä, jos vaikka laittaakin työhakemuksen jonnekin mielenkiintoiseen yritykseen. Myös äideillä on se oma elämä elettävänä :)

Millä fiiliksillä sinä olet palannut töihin? 




Kurkkaa myös  seuraavat postaukset 



Viimeinen päivä kotiäitinä

maanantai 3. syyskuuta 2018

Viime hetken my day -postaus arjesta kotona. Viime perjantai jää nimittäin viimeiseksi päiväksi kotiäitinä. Vitsit, miten haikeaa! Voin aidosti sanoa, että minulla ei ole olisi vielä mikään kiire töihin. Viime perjantai meni iloisissa tunnelmissa, vaikka hoidin sen ammattilaisen tavoin ilman miestä, joka oli "virkistäytymis" reissulla Oulussa työporukan kanssa. Hih, tuleekohan minullakin olemaan pian kohta näitä työpaikan "virkistäytymis" iltoja.



AAMU

Meidän päivä alkoi 7 jälkeen aamupalalla, jonka jälkeen heitettiin Kimmo lentokentälle. Me suunnattiin tämän jälkeen viimeistä kertaa puistoilemaan serkusten kanssa. Todella haikeaa, sillä he vielä jatkavat piiitkään arkea kotoa. On ollut kyllä suuri helpotus, että lähistöllä asuu miehen sukua ja lapsilla on samanikäisiä serkuksia. Meistä on tullut tämän myötä hyviä ystäviä myös äitien kesken. Kaikista suurin rikkaus kotona ollessa on, että lapsilla on kavereita ympärillä ja äideillä seuraa toisistaan - silloin arki ei ole yksinäistä tai tylsää ja aina löytyy samanhenkinen ystävä, jolle purkaa asioita. 


PÄIVÄ

Lounaaksi meillä oli gourmet herkkua - pinaattilettuja, kaalikääryleitä ja kananmunaa. Helppoa ja nopeaa suoraan eineshyllyltä. Joskus saa ihan luvan kanssa ottaa rennosti kokkailujen suhteen, sillä näin varmasti isätkin tekevät, jos sattuvat joskus viettää päivän yksin lasten kanssa. :D Kumma juttu myös, että yleensä nää kaupan ruuat maistuu aina lapsille, kun taas kotiruoka ei välttämättä ole yhtä kova hitti.  Olin sattunut myös sopivasti varamaan neuvolan suoraan päiväuniajaksi klo 13, joten aikaa ei hirveesti ollut hukuttavaksi päivällä. Tästä selvittiin tosi hyvin ja molemmat lapset oli tosi nätisti. Neuvolan jälkeen suunnattiin Jumboon ja herkuteltiin kahvilassa. Kesän aikana on kyllä tullut herkuteltua ihan tarpeeksi, kun on ollut niin ihania ilmoja. Ollaan rohkaistuttu myös paljon käymään ihan kolmestaan kahviloissa/ravintoloissa - tosin ihan sellaisissa missä yleensä ruoka tulee nopsaan. 



ILTA

Käytiin myös ruokakaupassa hakemassa vähän herkkuja illaksi (äidille). Jumbossa oli irttarit 4e/kg, joten pakkohan niitä oli ottaa pussillinen. Iltaruuan kanssa mentiin myös mistä aita on matalin ja syötiin jotain valmista. Äidille oli sushia! Nam! Ruuan jälkeen mentiin vielä päiväkodin pihaan leikkimään hetkeksi. Ihana, kun ainakin ulkopiha on tullut tutuksi molemmille lapsille, kun siellä ollaan suht usein käyty leikkimässä. Toki myös päiväkoti on  sisältä tuttu, sillä isosisko on viety sinne kerhon puolelle viikoittain. Viime keväänä hän oli jo innoissaan jäämässä aina siskon mukaan ja meni aina istumaan penkille. Itku tuli, kun joutuikin lähtemään kotiin. 




Sitten vaan nopeat suihkut lapsille, iltapalaa nassuun ja unille. Sain lapset ennätysajassa unille johtuen lyhyistä päikkäreistä ja molemmat olivat jo 20 aikaan silmät kiinni. Näin toisen lapsen myötä olen myös alkanut nauttia näistä yh-päivistä, sillä miehellä on koko vuoden ollut vakituinen 8-16 työpäivä, joten näitä hetkiä kun saa olla vaan yksin lasten mentyä nukkumaan on vain silloin kun hänellä on "virkistäytymis-ilta". On siis luksusta, kun saa syödä kaikki herkut itse ja katsoa telkkarista ihan mitä haluaa! Kuinka moni katsoo enää salkkareita? Itse tykkään edelleen :D Kohta muuten alkaa Toisenlaiset teiniäidit, joka on niin pakko katsoa. Ainakin toisenlaiset äidit on ollut ihan suosikki niin kauan kun lapsiarki on ollut ajankohtainen. Ainoa vaan että niitä suloisia vauvoja katsellessa tulee vaan niin haikea olo, kun miettii ettei enää ole omaa pientä nyyttiä..  


Viimeistelin tämän postauksen tänään maanantaina, kun olin ensimmäisen päivän töissä. Päivä oli siis lievästi sanottuna erilainen verrattuna arkeen kotona, mutta onneksi päivä meni tosi kivasti. Sain syödä rauhassa, kuunnella hiljaisuutta, juoda kahvin kuumana ja erityisesti intoilla uuden työpaikan tuomasta hyvä fiiliksestä. Kirjoittelen lisää tunnelmia loppuviikosta :) 

Ihanaa syyskuisen viikon alkua! 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan