Slider

Nautitko kotiäitiydestä?

maanantai 6. elokuuta 2018

Olet varmaan kuullut sen sata kertaa muilta ihmisiltä " muista nyt nauttia tarpeeksi kotiarjesta lastesi kanssa! Se on sitä elämän parasta aikaa!". No nautitko? Onko se ihanaa herätä aamuisin huutoraivoon, kun neiti 4v huomaa lempimekkonsa pesussa ja taapero säestää mukana myötätunnosta siskoaan kohtaan. Onko se niin ihanaa, että kun olet saanut lapsillesi aamupalan pöytään ja alat laittaa kahvinpuruja keittimeen lentää ekana leipä takaraivoon, jonka jälkeen huomaat uivasi maitolammikossa. Keittiö täyttyy tuhansista lisävaatimuksista aamupalan suhteen ja ainoa toiveesi on saada edes yksi kuppi kahvia edes kylmänä. Onko se niin ihanaa, kun käydessäsi vessassa seuraa sinua joukko kyseleviä lapsia "äiti missä se mun merenneito barbi on" "äiti, millon mennään ulos" "äiti Patrikilla on kakka". Onko se niin ihanaa, kun ulos lähteminen lasten kanssa kestää ainakin sen verran, että joudut laskemaan rauhallisesti 10 ainakin sen 10 kertaa, mutta siltikin koko porukka kiukkuaa siinä vaiheessa kun saat kaikki lapset ja tavarat ulos ovesta.


Minulla on kaksi aika erilaista kotiäiti kokemusta takana. Esikoisen kohdalla en voi sanoa, että olisin niinkään nauttinut aina kotiarjesta, sillä muutos oli niin radikaali aikaisempaan elämään ja minulta oltiin riistetty kaikki se vapaus. Toisen lapsen kohdalla tämä oli jo tiedossa, että omaa elämää ei juurikaan ole, joten se vitutus oli käsitelty.

Tämän reilun 1.5 vuoden jälkeen voin vaan todeta, että kotiäitiys on elämän kulta aikaa.  Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, mutta se todella on ainutlaatuisin kokemus elämässä ja se on vain sinusta itsestä kiinni minkälaisen kokemuksen teet siitä. Jos mielessä pyörii vaan se, että voi kun tämä lapsi kitisee ja voi kun pääsisi edes vessaan yksin, niin kyllähän se on perseestä. Tästä ajatusmaailmasta on vaan päästävä pois ja löydettävä onnistumisen ja ilon tunteita siitä mitä sinulla on tässä hetkessä. Se voi olla se pieni hetki hiekkalaatikon reunalla, kun lapsesi ihmettelee hiukanjyviä ja saat hetken hiljaisuutta tai kahvi kupponen äiti kaverin seurassa, jolloin voitte kumpikin vuodattaa päivän tapahtumat toisillenne. Tärkeintä kuitenkin on muistaa, että elät nyt sellaista arkea milloin sinulla ei ole yleensä minnekään kiire. Työ - lapsiperhe arki tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin, jolloin yleensä on aikaa kaikkeen muuhun paitsi siihen pysähtymiseen.

Voi kumpa olisin voinut siirtää toisen lapsen tuoman varmuuden esikoisen vauva-aikaan. Miten erilaiselta maailma olisikaan näyttänyt. Elämä yhden lapsen kanssa luo mielettömän määrän mahdollisuuksia, sillä voit mennä vaikka minne! Mitä sitten jos vauva alkaa itkemään julkisissa, sillä sinulla on aina syli vapaana. Mitä sitten, jos vauvalle tulee nälkä kesken vaunulenkin, sillä sinulla on vaikka koko päivä aikaa ruokkia lastasi.


Se mikä minua ahdisti eniten esikoisen kanssa, oli rutiinit. Meillä oli aina tarkka kellonaika milloin pystyttiin liikkumaan ulkona, milloin piti syödä lounas, jonka jälkeen päikkärit oli ehdottomasti nukuttava kotona sängyssä. Toisen lapsen kohdalla näistä ei ollut tietoakaan, sillä arki muodostui pitkälti esikoisen harrastusten ja muun perheen rytmin mukaan. Vauva nukkui millon missäkin matkan varrella.  Kesäisin on vielä se upea puoli, että mihin vaan reitin varteen voi pystyttää eväsretken ja syödä siellä. Parhaimmat päivät syntyy siitä, kun tehdään kaikkea erilaista. Uskalla siis rikkoa tutut rutiinit ja nauttia myös siitä, että kotona ollessa pystyt suunnittelemaan päivän kokonaan lasten ehdoilla ja olemaan vaikka koko päivän eri puistossa ilman kiirettä. Näin kesäisin Helsingin puolella on ollut monia kivoja puistoja, jossa on ollut kahluuallas ja ilmainen ruoka lapsille. Se on ollut todella hieno juttu tällaisiin hellepäiviin, kun kotona ei ole todellakaan mieli tehnyt kokkailla ruokia.

Suurin äiti oivallus tältä kotiäidin matkalta on " elä pelkää omia lapsia, sinä tiedät kyllä mitä tehdä tilanteessa kuin tilanteessa, ole rohkea ja koe eri seikkailuja yhdessä lastesi kanssa. " YOU CAN DO IT! Mikään ei ole sen kivempaa, kun saada yhteisiä ilon ja onnen hetkiä. Tee asioita mitkä saa sinussa aikaan jännityksen tunnetta, sillä kun esimerkiksi onnistut suoriutumaan ravintolareissusta kahden lapsen kanssa ainoona vanhempana hyvillä mielin on tunne huikea! ps. aina reissut ei välttämättä pääty ilon kyyneliin, mutta mitä sitten? Ainakin päivä oli mielenkiintoisempi kuin kotipäivä. Ehkä myös yksi suuri oivallus tänä kesänä oli lopettaa jonkin tietyn asian odottaminen. Tänä kesänä nimittäin ei ollut juuri mitään mitä odottaa, sillä miehellä ei ole ollut juurikaan kesälomaa. Ja jos ei yhteistä lomaa ole mitä odottaa, niin täytyy ottaa kaikki ilo irti kesästä yksin lasten kanssa. En voinut myöskään odottaa tulevaa syksyä, kun kerhot alkaa, sillä syksy meidän kohdalla tarkoittaa kotiäitiyden loppumista ja päiväkodin alkua. Ja jos totta puhutaan, niin tämä aiheuttaa ennemminkin jännitystä ja haikeutta, sillä arki kotona on päättymäisillään, eikä enää (99% todennäköisyydellä) vastaavaa tilannetta ole enää.

Yritetään elää siis tässä hetkessä, sillä niin lapsetkin tekevät. Heille on tärkeintä mitä tänään tehdään, eikä se mitä tapahtuu kuukauden päästä. Koska toiste enää tulee sellaista aikaa, kun voit joka päivä kaapata lapsesi syliin ja halata heitä läpi päivän. 

Jos tykkäsit lukea tän loppuun asti, niin lukusepa myös


10 kommenttia:

  1. Nautin. Nautin niin kauan kun rahat riittivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, joo no ilman rahaa ei harvemmin pysty enää kotona kovin pitkään nauttimaan :D

      Poista
  2. Hyvä postaus. On hyvä myös muistaa että perheitä ja tilanteita on erilaisia. Meille ne "tylsät" kotipäivät on luksusta ja tämä meidän kotielämä ei ole kiireetöntä. Meidän arjessa kuukaudessa on keskinäärik 8-12 lääkäri/neuvola/labra/kontrollikäyntiä. Me vietämme siis hyvin erilaista kotielämää. Monta kertaa viikossa ajamme autolla jonnekin tutkimukseen tai muuhun. Tämä sen takia että lapset eivät ole ihan "normaaleja".
    Kuitenkin kaikesta huolimatta yritän nauttia niistä rauhallisista tylsistä kotihetkistä. En haaveile mistään ylimääräisestä, koska arki on selviytymistä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin! :) Silloin on varmasti todella luksusta olla vaan kotona rauhassa. Tsemppiä teidän arkeen <3

      Poista
  3. Kyllähän tämä on uniikkia aikaa ja itse nautin tästä täysillä :)

    VastaaPoista
  4. Pääasiassa nautin. Tietysti alun univaje ja sitovuus olivat myös todella kuluttavia. Auttamaan jaksoivat muskarit, perhekahvilat ja mammatapaamiset. Nyt töissä olevana kaipaan kotona olemisen vapautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitovuus esikoisen kanssa oli itsellekin se pahin ja sen vasta tajusi päiväkodin alkaessa kuinka tärkeää aikaa se kotiarki olikaan. Töissä ollessa arki rullaa sitten varmasti savalla kaavalla ja paljon mitään extraa ei ole arjessa :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan