Slider

LAPSI, MIKSI SINÄ ET NUKU?

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Voi, miksi en osannut arvostaa niitä vuosia enemmän, kun sai nukkua niin pitkään kun halusi? Ja ne vapaapäivät, miten rentoa olikaan, kun pystyi nukkumaan helposti puolille päivin ja sitten tehdä hyvä aamiainen selaten päivän uutisia. Elkää siis rakkaat lapsettomat ihmiset lakatko arvostamasta tätä vapautta, kun saa itse päättää milloin päivänsä aloittaa. Ennen lapsia tykkäsin nukkua ja PALJON, joten tämä lapsiperhe arki oli alkuun pienoinen shokki, kun eihän näistä pikkumuruista ikinä tiedä millon ne nukkuu vai nukkuuko ollenkaan.

Eka lapsi oli paras shokkihoito minun rennolle elämälle, sillä kuvioihin astui koliikki ja itkuiset illat sekä yöt. Kun tästä selvittiin alkoivat öiset heräilyt, jota paapottiin lähes 2 vuotta kantamalla neidille vettä sängyn viereen, kun uni katkesi. Suht hyvää hyvää unijaksoa kesti noin vuosi, sillä päiväkoti oli tarpeeksi rankka tainnutus keino pitämään neiti unessa koko yön sen jälkeen kun päästiin eroon öisestä tarjoilukierteestä. Neidillä on kuitenkin koko elämän ollut tapa hipsutella meidän huoneeseen. Välillä saattoi olla viikkoja, ettei hän tullut öisin viereemme ja toisinaan hän kömpi huoneeseen vasta aamun tunteina. Pikkuveljen syntymä ja arjen muutokset saivat hänet pikkuhiljaa haluamaan öisin yhä enemmän läheisyyttä ja nyt jo kuukausia tilanne on ollut se, että hän tulee viereemme joka yö.

Minua sinäänsä se ei häiritse, sillä en yleensä edes herää tähän ja mikäs sen ihanempaa herätä aamuisin, kun aamulla on unikaveri vieressä miehen ollessa jo töissä. Nukkuvat lapset ovat vaan niin suloisia, joten tätä näkyä mielellään katselee aamuisin. Huono puoli vaan on se ettei mun miehellä ole niin hyvät unenlahjat ja hänen loppu yö on ihan pilalla, kun hän ei saa enää unta, jos joku tulee ihan lähelle. Yleensä hän siirtyy sohvalle, mutta siinä vaiheessa hän on jo täysin hereillä, joten uudestaan unenpäästä kiinni saaminen on mahdottomuus.


4-vuoden ajan meillä on ollut päällä jatkuvasti jokin vaihe liittyen nukkumiseen. Tällä hetkellä meillä on aika hyvä tilanne nukahtamisen suhteen, sillä vihdoin ollaan päästy siihen suurimmaksi osin, että iltasadun jälkeen annetaan pusut ja toivotetaan hyvää yötä. Sen jälkeen hän nukahtaa itsekseen ilman, että huoneeseen tarvitsee jäädä. Tähän asti nukahtaminen on ollut vaikeaa, sillä vaikka hän on jäänyt huoneeseen itse, niin unen saaminen on kestänyt todella kauan ja sinä aikana hän keksii kaikki mahdolliset vaatimukset.

Esikoinen on yleensä se testi. Häntä ei tahdo huudattaa ja halutaan aina mennä sen helpoimman tutun rutiinin kautta. Toisen kanssa tämä on jo aika mahdotonta, sillä jos esikoinen on vaativa täytyy sen toisen oppia odottamaan heti alusta lähtien. Patrikille pidettiinkin unikoulu 10kk iässä. Unikoulu - elämäni pelastus. Voi miten ihanaa, että toinen lapsi on oppinut tämän nukkumisen taidon. Tämän myötä minulla on nyt jo 4 kuukautta hyvin nukuttuja öitä takana ja en ole tainnut unikoulun jälkeen joutua kertaakaan rauhoittelemaan poikaa öisin. Unikoulusta pääset lukemaan tästä. Mikäli siis sinua ihan pikkasen kiinnostaa voisitko saada parannettua öitäsi, niin suosittelen edes kokeilemaan!

Haluan ihan mielenkiinnosta kysyä miten teillä nukkuu 4-vuotiaat? Haluavatko he edelleen nukkua vanhempien kanssa samassa sängyssä vai nukkuvatko aina koko yön omassa sängyssä? Minkälaisia ratkuisuja olette kehitelleet avuksi levottomiin öihin? 

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe. Meidän 4 ja 3 vuotiaat nukahtavat yleensä nätisti iltapusujen jälkeen, lukuunottamatta jokailtaista 3veen potalla juoksua nukkumaanmenon aikoihin pitkityksen toiveessa. Kuopus 2vee sen sijaan nukahtaa illalla tosi hienosti, ihan itsekseen ja kaikille tämä on opetettu alusta alkaen, mutta voi mikä meteli syntyy joka ikinen yö klo 2.30. Vesihuikka on meillä se juttu, ihan vaan nokkamukista, mutta siihen tarvitaan joku olemaan silti läsnä. Voi miten odotankaan täysmittaisia öitä. Koen kuitenkin, ettei parane valittaa sillä tämä on niin pientä. Kouluikäisen esikoisen ollessa pieni, meillä kärsittiin ikäväli 3-5v kauhukohtauksista ja olen niin iloisen yllättynyt ettei pienillä ole sellaisia uniongelmia. Aika aikaansa kutakin, sanovat. Viereen meillä ei ole ikinä tultu, eikä siinä ole koskaan vauvanakaan nukuttu tai en saisi itse unta tuntiakaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista <3 Aika erilaisia tarinoita teilläkin :) Ja joo tää meidän keissi on tosiaankin tällä hetkellä aika pientä siihen verrattuna, jos oikeasti vaadittas öisin sitä että nukutettas uudelleen. Toivottavasti teillä päästään vesihuikasta eroon, niin pääsette nukkumaan kokonaisia öitä! On se vaan aika hieno tunne, kun ei tarvii herätä öisin :)

      Poista
  2. Meillä nukuttu aina omassa sängyssä, jos kipeänä oloa ja paria poikkeusta ei lasketa. Äiti tarvitsee oman tilan ja vaikka nukahdetaan miehen kanssa sylikkäin, potkin sen hyvin nopeasti ” omalle puolelleen” kun vaan kehtaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah jooo tuo oma tila on kyllä tarpeen itellekin :D Ei kyllä enää tuu nyhjättyä yötä toisen kainalossa :D

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan