Slider

VAUVA TULEE - MITEN KÄY PARISUHTEEN?

perjantai 9. helmikuuta 2018

Vauvahaaveet ovat ihana piristys parisuhteeseen. On ihana haaveilla yhdessä siitä pienestä kurttuisesta nyytistä, suunnitella vauvanhuonetta ja ihmetellä kuinka jokin voi mahtua niin pieniin vaatteisiin. Mutta mitä sitten, kun se hetki oikeasti koittaa ja vauva tulee sinne kotiin? Kestääkö pilvilinna, jos vauva itkee yöt, äiti imettää hormonihuuruissa 24/7 päästämättä ketään siihen väliin tai tukiverkostot ovat olemattomat, jolloin kahdenkeskistä aikaa ei ole.


"Tyytyväisyys parisuhteeseen vähenee raskausaikana,ja vuosi synnytyksen jälkeen se on selvästi alempanaverrattuna lapsettomien pariskuntien tyytyväisyyteen"


En sano, että meidän arki olisi mitenkään tylsää tai ahdistavaa, mutta ilman lapsia arki olisi helppoa ja yksinkertaista. Lapsiperhearki vaatii sen, että lapset ovat osa arkea jatkuvasti. Ne itkevät, ne kiukkuavat, ne tahtovat kaikkia mahdollista ja mahdotonta. Ne heittäytyvät kaupan lattialle raivoten ja hidastavat sinun liikkumista tutkien joka ikisen kävyn ja kiven matkan varrella. Parisuhteen riidat liittyvät yleensä lapsiin tai kasvatukseen. Tunteet kärjistyvät erityisesti, jos molemmilla on eri näkemys siitä miten jokin stressaava tilanne lapsen kanssa pitäisi hoitaa. Jos parisuhteessa on ennestään ongelmia, niin ne tuskin helpottaa vauva-arjen myötä.

"Kalifornian yliopistossa UCLAssa tehdyn tutkimuksen mukaan pariskunnat,joilla on lapsia, viettivät kahdestaan alle 10 prosenttia siitä ajasta,jonka ovat kotona ja hereillä. "


Tämä aika on ihan mitättömän pieni! Tässä ajassa pitäisi pystyä käymään läpi päivän asiat ja omat tunteet, joita on noussut pintaan esimerkiksi stressaavasta päivästä. Pakko myöntää, että omat voimavarat  riittää tällä hetkellä just siihen, että makaan sohvalla toisen kainalossa tai haluan käyttää sen 10% omasta-ajasta siihen että  teen jotain ihan omaa juttua. Paljon olisi siis tsempattavaa puhumisen suhteen, mutta hiljaisuus on jotain niin ihmeellistä, että sitä ei halua rikkoa iltaisin. Onneksi mun mies saa luettua täältä blogista mun arjesta.. ;)


Lapsen myötä elämä muuttuu täysin ja niin tekee myös parisuhde. Itsestäkin tuntuu hetkittäin, ettei parisuhdetta edes ole, kun lapset ovat pieniä ja koko elämä pyörii niiden ympärillä. Miehen kanssa koitetaan selvitä siitä yhdessä. Mielestäni sana yhdessä onkin juuri se maaginen osuus siitä. Mikäli kummatkin eivät ole valmiita panostamaan tähän vaiheeseen, niin parisuhde luultavasti ajautuu suureen kriisiin. Lapsiarjen keskellä on ihan ok, että parisuhde on tylsää ja arkista. Näet toisen osapuolen ainoastaan niissä kulahtaneissa legginseissä ja pukluisessa topissa. Tämä ei varmastikaan herätä mitään seksuaalisia tuntemuksia. Toista se oli, kun näit kumppanisi laittautuneena työpäivän jälkeen. Nyt kotona on hieman eri näky vastassa. Silloin, kun tämä alkaa tuntua liian ankealta on aika keksiä jotain piristystä ihan vain kaksistaan. Laittakaa itsenne hyvännäköisiksi ja lähtekää ulos. Yrittäkää pitää hauskaa ja unohtakaa koko lapset edes hetkeksi. Vain se, että näkee toisen laittautuneena ja rentoutuneena tekee ihmeitä.


Tärkeää on kuitenkin oppia hyväksymään ettei luultavasti sitä samanlaista hehkua lasten saamisen myötä enää parisuhteeseen saa. Lapset ei kuitenkaan ole se ainut asia mikä saattaa saada elämän ja parisuhteen kriisiin. Lohduttavaa myös on, että lapset kasvaa ja arki tasaantuu ja parisuhteeseenkin pystyy jälleen panostamaan uudella tasolla ja löytämään sen kipinän uudestaan. Ja jos se parisuhde on vaan ihan kakkaa niin ainahan sitä voi erota, lapset eivät ole hyvä syy olla yhdessä, jos elämä on pelkkää riitelyä. Lasten onni on onnelliset vanhemmat. 

Me ollaan nyt nautittu tästä vauva-arjesta ihan täysillä neljästään 1 vuotta 1 kuukautta ja 15 päivää, kun viimein päästään nauttimaan siitä kahdenkeskisestä hetkestä ja molemmat rakkaat lapset menevät yökylään. Jotenkin luksusta, että pääsee päiväksi vaan olemaan ja ei tarvitse miettiä yhtään mitään.

Onko teillä jotain positiivista sanottavaa parisuhteesta vauvavuoden aikana? Jäikö aikaa parisuhteelle enemmän ensimmäisten vuosien jälkeen? 



*Lähde: Ylioppilaslehti.fi
** Kuvat Pintarest

4 kommenttia:

  1. Hei,ovatko kuvat omiasi? Jos ei, niin eikä niihin tulisi merkitä lähdesivusto tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Olen aina laittanut lähtee loppuun. Toki ne voisi eritellä joka kohtaan erikseen :-)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus ja ihanan rehellistäkin tekstiä! :) Ensimmäinen vauvavuosi on ohi ja harmittaa ihan sanoa, että todellakin sen 5 vuodenkin seurustelun jälkeen parisuhde joutuu äkkiä kriisinkin partaalle jos sitä ei hoideta. On se niin totuttelua uuteen elämään ja varmasti on joilekin paljon kivuttomampaa. Kyllähän siinä molempien todellinen luonne näyttäytyy kun valvottuja öitä useampi eikä olekaan enää välttämättä yhtään aikaa toisilleen. Tietyt jutut helpottaa ja isänkin rooli korostuu joka on hieno asia (äiti kumminkin kantaa sen 9kk ja monesti imettää vauvan ensimmäiset 6kk) joten enemmän kuin suotavaa että isätkin osallistuu aina mahdollisuuksien mukaan lapsen hoitoon. Mutta hirvittävän monesti äidin rooli huolehtia kokonaan jää päälle eikä isät välttämättä osaa ottaa samanlailla vastuuta. Ajan kanssa, täytyy totutella ja vaaditaan uudenlaista otetta keskusteluihin vastuun jakamisesta ja sopia aikoja milloin myös hoidetaan parisuhdetta :) Lapset ovat vain kuitenkin sen hetken pieniä, mutta harmi on kuinka moni parisuhde siihen kaatuu kun toisen kontolla on koko koti ja lapsi:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista! Ihan totta varmasti kaikki. Vaikka lapsi viekin todella paljon aikaa ja energiaa, niin ei silti koko parisuhdetta kannata laittaa stopille.. Toivottavasti teillä kans arki tasaantuu pikkuhiljaa <3

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan