Slider

HEI HEI VAUVAVUOSI!

torstai 1. helmikuuta 2018

Päällimmäinen ajatus vauvavuodesta on, että olipas tää arki kahden kanssa aika helppoa. Kyllä luit oikein! Meille sattui niin hyvä tuuri, että vauva olikin toisella kierroksella todella leppoinen, joka ei juurikaan itkenyt. Pystyttiin liikkumaan porukalla ihan normaaliin tapaan puistoissa, kylässä, kaupoissa ja harrastuksissa jne. Kahden kanssa olen jopa uskaltanut tehdä paljon enemmän eri asioita verrattuna ensimmäiseen vauvavuoteen. Olen esimerkiksi matkustanut kolme kertaa yksin lasten kanssa junalla 4h matkan ja olen monesti ollut ravintolassa syömässä lasten kanssa. 

Kaikista hienoin asia on ollut seurata sisarusten vahvaa sidettä, joka on ollut todella luja heti alusta lähtien. Isosisko ei ole osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä ja uskon, että suuri syy on, että hän ollut mukana ihan kaikessa mitä tehdään. Katselin jokin aika sitten videoita vauvavuodesta ja oli niin ihana muistella, kun isosisko laulaa sitterin vieressä käsi hellästä veljensä ympärillä tai opettaa veljeään pelaamaan palapeliä, kun hän on 2 kuukauden ikäinen. Kesällä oltiin lähes 3kk melkeen kokonaan kolmistaan ilman mitään harrastuksia, jona aikana mies oli lomalla pari hassua viikkoa. Meidän täytyi siis oppia sietämään toisiamme 24/7. Isosisko on hoitanut veljeään joka päivä, ottanut hänet mukaan leikkeihin ja opettanut hänelle asioita. Nykyään nämä ovat ihan mahtava pari, jotka nauravat toistensa jutuille, keksivät omia leikkejä ja kilpailevat keskenään. Sisarusten tapaan he osaavat nykyään myös tapella ja kilpailla kumpi saa ensimmäisenä äidin huomion ;) 


Ensimmäisen vauvan kohdalla odotin tulevaa jatkuvasti. Odotin milloin se kääntyy, milloin se alkaa ryömimään, koska saan aloittaa kiinteät ja milloin se kävelee. Nyt en ole edes kerennyt miettiä näitä. Esikoisen kohdalla päivät oli yleensä tylsiä, sillä "meidän piti" olla tiettynä aikana kotona syömässä ja päikkäreillä. Nyt en ole miettinyt hetkeäkään näitä, sillä vauva nukkuu vaikka ostoskärryissä pienet torkut jos uni tulee. Myös syöminen onnistuu lennosta puiston penkillä. Nyt oikeen huvittaa ne panikoinnit esikoisen aikaan, kun mietti, että pystyykö kauppaan lähtemään, jos vauva vaikka herää kesken reissun. Ois ollut aika leppoista esimerkiksi käyttää juuri tämä päiväuniaika kahvitteluun/tutustumiseen äitikavereiden kanssa, eikä vaan hautautua kotiin. Kun mukana on matkassa se esikoinen, niin kotona pysyminen ei ole vaihtoehto, vaan meillä on alusta lähtien ollut päivässä rytmi, joihin kuuluu, että nähdään kavereita useasti, puistoillaan ja kerhoillaan. Patrik on kulkenut reippaasti mukana ihan kaikkialla. Tämän myötä olen oikeasti nauttinut tästä vauvavuodesta paljon enemmän, sillä tylsää hetkeä ei ole. Toki sellaisia hetkiä, kun pystyisi vaan pesiytymään vauvan kanssa sohvan nurkkaan ei juuri ole, mutta niistä hetkistä kaksistaan vauvan kanssa on nauttinut miljoona kertaa enemmän. Se tuntuu ihan omalta-ajalta, kun voi vaan olla kaksin vauvan kanssa.


Esikoisen kohdalla odotin myös paljon niitä aikuiskontakteja, sillä uusiin ihmisiin tutustuminen tuntui vaikealta, kun en tuntenut ketään muita äitejä. Toisen lapsen kohdalla minulla on jo ollut todella hyvät verkostot äitikavereita. Joka päivälle on pystynyt halutessaan löytämään seuraa ja tekemistä ja meidän asuinalueella on myös paljon järjestettyä toimintaa ja puistoja, joista löytää paljon äitejä ja lapsille leikkiseuraa. Ja koska mukana on se esikoinen, niin joka päivälle kannattaa myös olla sitä tekemistä, ettei päivät ole pelkkää sohvalla nyhjäämistä. Mikäs sen kivempaa kuin järjestää leikkitreffit, jossa Lilianille on leikkikaveri ja äidille juttuseuraa. Näin äiti saa myös keskittyä kokonaan vauvaan ja 4v nauttii, kun pääsee leikkimään kaverin kanssa.

En ole koko aikana kaivannut työelämään, sillä tajuan sen, että kun työt alkavat niin aikaa lapsille ei ole kuin muutama hassu tunti aina illalla. Vaikka tykkäänkin tehdä niitä omia juttuja, kehittyä myös ammatillisessa mielessä, niin olen tällä kertaa myös osannut olla "vaan kotona". Onneksi minulla on tämä blogi, jonka ansiosta saan viikoittain myös useamman tunnin sitä omaa-aikaa.  On aika luksusta, kun ei oikeasti ole kiire minnekään tai mitään pakollisia menoja. Esimerkiksi tänään lumimyräkän sattuessa pystyttiin viettämään kokonaan sisäpäivä. Lapset ovat pieniä vain tämän lyhyen hetken ja nyt sen tajuaa niin selvästi, kun vauvavuosi onkin yhtäkkiä jo ohi. Tämä tuli varmastikin olemaan meidän viimeinen vauva, joten haluan nauttia kotona olemisesta vielä niin kauan, kun se tuntuu hyvälle ja on mahdollista. 


Ajatus siitä, että vauvavuosi on nyt poissa ikuisesti, on välillä aika sietämätöntä. Meillä ei ikinä ole enää sitä ihanaa vauvantuoksuista pientä otusta, joka tapittaa siniset silmät suurina ja  kädet nyrkissä. Vauvaa, joka sätkii joka raajallaan holtittomasti. Nukkuvaa ja tuhisevaa vauvaa, jota voisit tuijottaa läpi yön. Vauvaa, jonka silmät opettelemat kohdistamaan katsetta ja löytäessään sinut saat hymyn. Vauva, jonka  sarjakakkatulitus saa oksennuksen kurkkuun ja lakanat vaihtoon keskellä yötä. Vauva, joka saa aikaan monen monta unetonta yötä ja turhautumisen tunnetta. Vauvaa, joka ei saa tarpeekseen läheisyyttä, vaan aloittaa itkunsa heti laskettuasi hänet alas. Kaiken tämän jälkeen hän väläyttää pienen hymyn ja olet jälleen sekaisin rakkaudesta tuota maailman kauneinta olentoa kohtaan. Toisaalta  onneksi koskaan ei tarvitse sanoa ei koskaan enää, kuka tietää mitä esimerkiksi 5 vuoden päästä ajattelen? 

Minkälaisia ajatuksia sinulle jäi vauvavuodesta?
 Jos sinulla on useampi lapsi, niin oliko se erilainen verratuna aiempaan kokemukseen? 

2 kommenttia:

  1. ihana postaus :)
    Täälläki vauvavuosi takana ja myöskin toinen lapsi kyseessä. Samanlailla oon huomannu, että tokan kanssa ei enää mieti, missä sit imettää ja miten päikkäriajat jne -- ne hoituu kyllä menojen ohessa :D ja lasten kans kolmistaan ollessa menee aika paljon nopsempaa kuin ekan kans kahestaan. Jotenkin myöski oon stressanu paljon vähemmän kaikista terveysjutuista vauvan kohdalla, vaikka on sairastellu miljoona kertaa enempi kuin isosiskonsa vielä koskaan..

    Sen sijaan mua ei yllättänyt kahden kanssa helppous, täällä ikäero 2v 3kk ja uhma on kukoistanut isommalla :D sadat kerrat oon istunu maassa kaks lasta sylissä huutamassa ja oon miettiny, et vielä 7 tuntia siihen, et mies tulee kotiin.. tosi rankkaa on ollu.
    Mut ihana kun kasvavat ja saavat leikkikaverit toisistaan vielä enempi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Uhma on kyllä niin rankkaa aikaa. Meillä alkoi onneksi se just sopivasti helpottaa silloin kun tämä toinen syntyi. Nyt on ollut aika rauhallista aikaa jo aika pitkään.

      Onneksi tosiaan nämä on vaan niitä vaiheita ja lapset kasvaa :) Teillä varmasti tulee erottomattomat kaverukset sisaruksista, kun on pieni ikäero <3 Tsemppiä teidän arkeen <3

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan