Slider

Imetys loppuu juhlimalla

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Olen ollut nyt imettämättä lähes kaksi viikkoa. Enää ajatus siitä ei herätä suuria haikeuden tunteita ja päälimmäisenä on helpotus, että saan taas oman kroppani takaisin ja pukea niitä 2 vuotta kaapissa lojuneita vaatteita jälleen päälle. Vaikkakin ajatus siitä etten enää saa samanlaista yhteyttä vauvan kanssa tuntuukin pahalle, jos tämä oli meidän viimeinen vauva, mutta ehkä aika aikaansa kutakin. En suunnitellut tai haaveillut, että imetys jatkuisi näin pitkään, sillä Lilianin kohdalla imetys kesti osittain vain 3kk. Tällä kertaa kuitenkin imetys tuntui hyvältä lähes koko ajan ja aika vaan vilisi silmissä. Nyt ymmärrän myös niitä taaperoimettäjiä, sillä imetystä on vaan yksinkertaisesti vaikea lopettaa sen tunnesiteen ja läheisyyden takia. Varsinkin tämän toisen lapsen kohdalla imetyshetki oli yleensä se ainoa asia, milloin pääsin olemaan rauhassa Patrikin kanssa. Taaperoimettäjää minusta ei silti tullut, sillä ajatus siitä, että joku osaa jo puhua ja repiä paitaa päältä tuntuu oudolta. Ajattelin tehdä tästä pienen koosteen meidän imetystaipaleeseen, sillä haluan muistaa tämän onnistuneen ja ainutlaatuisen kokemuksen. Toivottavasti joku siellä ruudun toisella puolella saa myös rohkaisua meidän tarinasta. 



Ensihetket rinnalla
Ehkä alitajuntaisesti minulla oli ensimmäisistä hetkistä lähtien tunne, että haluan tällä kertaa onnistua paremmin. En kuitenkaan missään vaiheessa halunnut täysimettää, sillä arki on paljon rennompaa, kun myös isä voi osallistua. Onnistuin kuitenkin luomaan pienen pakkomielteen imetyksestä ja tarjosin tissiä heti kun vähänkin vauva äännähti. Maito ei taaskaan noussut kohinalla, vaan sen eteen joutui tehdä kuukausia töitä. Itsellä maitoa ei ikinä ole tullut yli tarpeen ja se on vaatinut alussa sen, etten voinut olla tuntia pitempään poissa vauvan luota. Pääsimme kuitenkin  siihen, että vauva sai 1-2 annosta maitoa pullosta ja loput rinnasta. Pojalle maistui molemmat maidot yhtä hyvin, joten pystyin olemaan aika rennosti, kun pääsin käymään esimerkiksi hyvin kaupassa ilman huolta, että poika huutaisi nälkää. Imetys tuntui alusta lähtien todella hyvälle, sillä poika selvästi nautti siitä läheisyydestä, eikä minua sattunut missään vaiheessa. Patrik on ollut myös todella tyytyväinen vauva, eikä minulla ole ollut tarvetta saada omaa aikaa, sillä hänen kanssaan oli helppo mennä minne vaan. Tilanne oisi varmasti ollut eri, jos vauva olisi itkuinen ja imetys olisi sattunut.  

Vauva ei huoli pulloa
5kk jälkeen meillä upposi pikku mieheen jo soseitakin hyvään tahtiin. Hän oli myös ymmärtänyt sen ettei hänen tarvitse huolia enää maitoa muuta kuin toisesta lähteestä. Yhtäkkiä hän tekikin täys lakon pullolle. Koin tämän todella stressaavaksi, sillä olen aina tottunut siihen, että maito menee myös pullosta. Onneksi kuitenkin meillä syötiin jo hyvin soseita, niin nälkä ei heti päässyt yllättämään vaikkei pullosta niin maito maistunutkaan. 

Vauva puree
Meillä on ollut hampaitten tulon yhteydessä myös muutamia kausia jolloin vauva on purrut enemmän tai vähemmän tissiä. Tämän ollessa pahimmillaan olen harkinnut tekeväni täysstopin tissimaidolle, sillä pelkäsin joka imetyskerralla, että kohta sattuu ja paljon. Valitettavasti tämä on myös ajoittunut kauteen milloin pullo ei kelvannut, joten olin stressaavassa tilanteessa, sillä en halunnut toista pakottaakaan juomaan pullosta. Onneksi nämä puremisvaiheet on yleensä menneet viikossa tai parissa ohi ja niihin on auttanut joku kylmä purulelu.


Lempeä vieroittaminen 
Patrikille oli alusta lähtien tärkeää olla rinnalla ja se oli hänen tapa rentoutua. Hän ei huolinut silitystä tai muuta hyssyttelyä iltaisin. Tämän takia pelkäsin sitä, että miten hän oppii rauhoittumaan jatkossa, kun hän ei juo tuttipullosta, ei syö tuttia, eikä huoli silitystä. En halunnut häntä pakottaakaan luopumaan ainoasta rentoutumistavasta. Löysimme lopulta mieluisan pullon Patrikille ja hän alkoi juomaan pillimukista. Todella hitaasti määrät nousivat ja ehkä 3kk päästä hän joi pääasiassa maidon siitä. Viimeisenä oli enää jäljellä iltamaito- ja aamuyön maito. Muut yöimetyskerrat saatiin loppumaan unikoulun myötä. Turhaan pelkäsin myös tätä hellyyden menettämistä, sillä nyt Patrik nauttii myös kosketuksesta ja sylittelystä aikaisempaa enemmän. 

Viimeinen kerta
Viimeinen imetyskerta oli perjantaina ennen kuin lähdin yön yli kestävälle hotellireissulle kavereiden kanssa. Imetin nopeasti ennen lähtöä ja en vielä silloin tiennyt, että se olisi viimeinen kerta. Ilta sujui todella hyvin ja pystyin täysillä rentoutumaan. Myös Kimmo sai ennätysajassa pojan nukkumaan, eikä tämä ollut herännyt kertaakaan yön aikana. Poika oli juonut koko ajan hyvin pillimukista. Tullessani seuraavana päivänä kotiin ei hän myöskään vaikuttanut kaipaamaan enää rinnalle, joten en myöskään yrittänyt sitä tarjota. Hän oli tehnyt päätöksensä, jos kerran äiti jättää julmasti hänet koko yöksi, niin hän on sen verran iso poika jo ettei tarvitse tissiä. Myöskään maito ei enää noussut juuri ollenkaan, joten varmaan myös kropalle tämä juhlailta oli merkki siitä, että maitoa ei enää tarvita. Itselle ensimmäiset päivät olivat todella haikeita ja niin hassulta kun se kuulostaa en pystynyt kunnolla katsomaan edes Patrikia, kun pelkäsin, että hän on loukkaantunut. Koko tämän ajan hän on kuitenkin oikeasti ollut oma iloinen itsensä ja keskittynyt treenaamaan tukea vasten kävelyä ja nousemista. 


Kaiken kaikkiaan meidän imetystaipale oli todella ihana ja onnistuttiin selviämään haasteista. Sain pidettyä rennon otteen lähes koko ajan ja loppua kohden imetys tuntui vaan entistä paremmalta. Puolen vuoden jälkeen vauva yleensä tarvitsee vain tiettyinä kellonaikoina ravintoa, joten tämä teki siitä vielä helpompaa, kun ei tarvinnut miettiä koska seuraava nälkä iskee. Oma neuvoni hankalille ensimmäisille kuukausille onkin, että jaksa yrittää omien voimavarojen mukaan. Yleensä imetys lähtee kunnolla käyntiin vasta parin kuukauden jälkeen, kun asiaan on päässyt kunnolla kiinni ja se ei ole enää pelkästään stressaavaa. Itsekin oikeasti luulin, etten varmaan hirveästi nauttisi imetyksestä ensimmäisen lyhyen kokemuksen jälkeen, mutta toisin kävi. Olen onnellinen, että sain kokea sen tyytyväinen tuhinan rinnalla, minkä toivoisin aina muistavan.  Imetyksestä ei kuitenkaan kannata tehdä mörköä, sillä vauvavuosi on myös paljon kaikkea muuta, jos imetys vaan tuntuu ahdistavalta tai se ei onnistu, niin pullo on myös yhtä tehokas vauvan tainnutus väline. 

Minkälaisia imetystarinoita teillä on jakaa? Minkälaisia fiiliksiä imetyksen lopetus aiheutti? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan