Slider

Kesäloma kohta ohi!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Lissu on viettänyt koko kesän kotona lomaillen ja tämän viikon jälkeen alkaa taas meillä vähän erilaisempi arki, sillä neidin harrastukset palaavat kuvioihin. Meidän kesää ei voi kuitenkaan ihan rennoksi perheen kesken lomailuksi kutsua, sillä Kimmolla osui tähän väliin vaan 1 viikko lomaa, joten ollaan saatukin viettää laatuaikaa vaan kolmestaan Kimmon ahertaessa pitkiä päiviä töissä muitten työkavereitten lomaillessa. Voitte vaan kuvitella kuinka pelkäsin tätä tulevaa kesää jo etukäteen, sillä kerho oli ollut keväällä iso henkireikä minulle, sillä sain edes pariksi tunniksi "vapaata" ja pystyin keskittymään vaan yhteen naperoon kerralla. Nyt voin jo vähän huokaista tämän viimeisen horrorviikon (kun Kimmo kävi vaan pyörähtämässä nukkumassa kotona) jälkeen, että me selvittiin ja meillä oli hauska kesä lasten kanssa!

Oikeastaan tälläinen yhteinen arki tuli ihan hyvään saumaan neidin kohdalta, sillä kevään aikana olin huomaavani pientä mustasukkaisuutta ja vastahakoisuutta kerhoon lähtemisen kohdalla, koska Patrik sai jäädä äidin kanssa kotiin. Ehkä tämä 2.5kk loma on auttanut isompaa sisarusta ymmärtämään, että edelleen hän on yhtä tärkeä, eikä häntä koiteta savustaa ulos kotoa, vaan kerho on ainoastaan sitä varten, että hän saa siellä leikkiä muutaman kerran viikossa aamupäivät kavereiden kanssa. Kesän aikana hän ei ole paljon kerhoa ikävöinyt, sillä ollaan saatu pidettyä päivät mielekkeinä erilaisen tekemisen myötä. Patrik on myös kasvanut sen verran isoksi, että hänenkin kanssa on ollut helppo mennä paikasta toiseen, joten ei ole tarvinnut joka päivä pyöriä samoissa puistoissa. Ollaan myös nähty  viikoittain Lilianin kerhokavereita, serkkuja ja muita kavereita, joten leikkiseuraakaan ei ole tullut ikävä. Ja nythän nuo sisarukset viihtyvät jo kotonakin keskenään, kun yhteisiä hauskoja juttuja löytyy joka päivä lisää. 



Lilian on myös selvästi rauhoittunut kesän aikana, eikä saa aikaan mitään draamakohtauksia kovinkaan usein. Hänen leikkinsä ovat myös rauhoittuneet ja niistä on tullut entistä enemmän mielikuviteksellisempia. Hän saattaa viettää aikaa niiden parissa pitkiä aikoja. Toki hän on edelleen kovin huomionhakuinen ja tykkää olla syliteltävänä, mutta tämän lisäksi hän oikeen toivoo, että saa leikkiä rauhassa. Toivon mukaan kesä ei oo rauhoittanut liikaa ja hän sopeutuu nopeasti taas ryhmätoimintaan, sillä tulevana syksynä hän aloittaa isojen ryhmässä, joka on ryhmäkooltaan paljon isompi mitä keväinen ryhmä ja ikähaarukka on nyt 4-5 vuotiaat, joten leikit tulevat varmaan olemaan isompien toimesta erilaisempia. 

Miehen loppuloma osuu elokuuhun, joten edessä on vielä ennen syksyä monta kivaa perheen kesken vietettyä rentoa päivää. Suunnitelmissa on jälleen reissu Keiteleelle mun vanhemmille, jonne menen lapsien kanssa etukäteen junalla. Saa nähdä minkälainen junamatka on kahden lapsen kanssa ilman toista aikuista. Suunnitelmissa on myös pysähtyä paluumatkalla Jyväskylään yhdeksi yöksi, joten otan vastaan ideoita mitä kaikkea siellä voisi tehdä. 

Joko teillä arki jatkuu? Tuoko tuleva syksy muutoksia? :) 

Puistovinkki - Sinirikon leikkipuisto

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Seuraava puistovinkki osuu Tikkurilaan ja Sinirikon leikkipuistoon. Puisto sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella, sillä sinne pääsee hyvin junalla tai bussilla pääkaupunkiseudulta. Puisto on suht iso ja siellä varmasti saa vietettyä aikaa tunnin jos toisenkin. Leikkipuistosta löytyy myös penkkejä ja pöytiä omien eväiden syöntiin ja eväät pystyy kätevästi käydä ostamassa mukaan viereisestä kaupasta. Myös nurmikkoaluetta löytyy kivasti aidatun puiston yhteydessä, joten puistossa pystyy helposti järjestämään esimerkiksi vauvatreffit isompien lasten juoksennellessa telineissä. 




Lissun suosikkipaikka on täällä puistossa liukumäki-kiipeilyteline yhdistelmä, jossa pääsee leikkimään vaikka mitä leikkejä junakuskista kotileikkeihin. Viime aikoina neiti on selvästi kiinnostunut enemmän kiipeilytelineistä, sillä hän on nähnyt kun samanikäiset kaverit kiipeilevät taitavasti jo korkealle. Onhan se nyt selvä, että itekin ois sitten päästävä yhtä ketterästi ylös. Äitiä vaan hirvittää mitä "vaarallisemmiksi" kiipeilytelineet menevät, mutta onneksi neiti ei ole kovin hurjapää. 



Puistosta löytyy myös lohikäärmeitä, jonka päällä kiipeillä ja iso hiekkalaatikko. Hiekkalaatikon keskellä on pöytä, missä pystyy hyvin kokkailemaan hiekkakeitoksia. Puistossa on myös todella kattava valikoima erilaisia keinuja sekä auto, jolla neiti ole tekemässä viimeksi reissua mummolaan! 


Kuinka moni on käynyt täällä puistossa? Vaikuttaa aika suositulta paikalta, sillä siellä on aina paljon muitakin leikkijöitä! :) 

AUTS, vauva puree!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Vauva on ollut koko ajan aika kovakourainen ja tykkänyt riuhtoo tissistä ikenillä rajusti aina ennen maidontulon alkua ja sen jälkeen, kun maha on alkaa olemaan jo täynnä. En siis ollut yllättynyt, että sama meno jatkui kun ensimmäiset pikku hampaat työntyivät läpi. AUTS, ei niin mielyttävä tunne! Sain puremisen loppumaan joksikin aikaa ihan vaan sillä keinoin, että irroitin aina otteen puristamalla nenästä varovasti ja yrittämällä ennakoida milloin mahdollisesti Patrik ei enää ime maitoa ja tarjoomalla maitoa ainoastaan, jos hänellä on oikeasti nälkä. 

Nyt kuitenkin pureminen on taas jatkunut. En tiedä johtuuko se, että ikenet kutisevat jälleen kovemmin ja niillä olisi kiva jyrsiä ihan kaikkea minkä saa laitettua suuhun. Pureminen on kuitenkin muuttunut entistä rajummaksi, sillä alahampaat ovat kasvaneet jo isoiksi. Nyt, kun yritän irroittaa otetta nenästä puristamalla saan vauvan vaan innostumaan enemmän ja hän pitää kiinni tissistä entistä lujemmin ennen kuin irroittaa otteen samalla nauraen. Puremista tapahtuu ainoastaan edelleen silloin, kun hänellä ei ole oikeasti enää nälkä, mutta liian usein hän kerkee puremaan ennen kuin osaan ennakoida tilannetta. En halua edes kuvitella miltä tämä tuntuu, jos hän pian saa vastaparin yläpuolelle. 

Onko imetys siis lopetettava nopealla aikataululla?


Ajatus siitä, että joutuisin nyt yhtäkkiä lopettamaan tuntuu todella haikealta, vaikken alunperin edes halunnut imettää "näin kauan". Ehkä tämä on Patrikin tapa sanoa, että maitoa voisi antaa jo muulla tavoin ainakin päivisin. Päivisin hänen on myös nykyään kovin vaikea keskittyä juomiseen ja hän keskeyttää yhden ruokailun yhteydessä yleensä imemisen monta kertaa, kun hän huomaa jotain mielenkiintoisempaa. Öisin hän sen sijaan edelleen viihtyisi vaikka koko yön ihan kiinni. 

On tää imetys niin jännä asia, sillä siihen kiintyy ihan älyttömästi, jos se onnistuu alkuvaikeuksien jälkeen. Jotenkin siitä on tullut luonnollista ja helppoa. Outo ajatus ettei meillä yhtäkkiä olisikaan tälläistä meidän omaa juttua. 

Onko teillä antaa vinkkejä puremisen lopettamiseen? 

Lemon cupcakes kesäjuhliin

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Leivoin jokin aika sitten kummitytön ristiäisiin pieniä lemon cupcakesejä. Olen tainnut tarjoilla lähes joka juhlassa viime aikoina kuppikakkuja, mutta ne nyt vaan on niin söpöjä ja niitä voi muunnella mielin määrin. Niitä on myös aika nopea tehdä useampi kappale. Alkuperäinen ohje löytyy Unelmaa leipomassa -blogista.



Lemon cupcakes (noin 12 normaalikokoista)


125g normaalisuolaista voita
1,75dl sokeria
3 kananmunaa
0,5dl perunajauhoja 
3dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
0,75dl sitruunamehua
yhden (luomu)sitruunan raastettu kuori
0,5dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi parin minuutin ajan. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää taikinaan vuorotellen sitruunamehua, maitoa ja jauhoja. Aloita ja lopeta kuivilla aineilla. Laita muffinsipellille paperiset vuat (muffinsipelti on oikeasti kuin taivaanlahja, enää ei kuppikakut leviä!) ja jaa taikina muotteihin (muista jättää kohoamisvaraa). Paista 175 asteessa n.12-18 minuuttia riippuen vähän kuppikakkujen koosta. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.



VANILJAINEN VOIKREEMI (riittää noin 12 kuppikakkuun)


250g huoneenlämpöistä suolanta voita
2,5dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria

2kpl mehukasta vaniljatankoa
3rkl maitoa
(elintarvikeväriä)

Valmista kuorrute vatkaamalla huoneenlämpöinen voi notkeaksi. Halkaise vaniljatankot ja kaavi siemenet. Lisää hieman tomusokeria vaniljan siementen päälle leikkuulaudalle. Sekoita veitsen avulla vaniljan siemenet tomusokerin kanssa sekaisin. Näin siemenet erottuu toisistaan. Lisää tomusokeri-vaniljaseos voin joukkoon ja jatka vatkaamista. Lisää pienissä erissä loppu tomusokeri koko ajan vatkaten. Lisää halutessasi elintarvikeväriä. Lisää lopuksi maito ja anna sekoittua tasaiseksi. Pursota kuppikakkujen päälle.


Patrik 6kk

torstai 20. heinäkuuta 2017

Varmaan jokainen kuukausipostaus alkaa päivittelyllä mihin tää aika katoaa? Siltä ei vältytä nyttenkään, sillä oikeesti puoli vuotta?! Miten se on mahdollista, kun vasta eilen kannoin tuon tuhisevan nyytin kotiin sairaalasta? Tuntuu, että puoli vuotta on vaan kadonnut elämästä. Voisiko aika mennä edes pikkaisen hitaammin seuraavat puoli vuotta, niin vauvavuosi ei vain vilisisi ohitse...?

Ruokailu


5-6 kuukauden välinen iässä on tapahtunut todella isoja muutoksia ruokailun suhteen. Ollaan siirrytty normaaliin ateriarytmiin ja Patrik syö aina samaan aikaan mitä me muutkin. Aamulla ja illalla menee puuroa, lounaalla ja iltaruokana lihasosetta ja välipalana hedelmäsosetta. Toki vielä päiväunet sekoittaa ruokarytmiä, joten yleensä yksi ruoka jää välistä, jos sillon sattuu just nukuttamaan. Ruokailun suhteen meillä ei kuitenkaan ole ollut mitään ongelmia ja poika syö valtavalla ruokahalulla kaikki mitä hänelle tarjotaan. Kerralla olen antanut vielä yleensä puoli purkkia sosetta. Maitoa annetaan joko ennen ruokaa tai ruuan jälkeen riippuen vähän kuinka nälkä hänellä on ennen ruokaa, sillä yleensä me muut syödään ensin ja sitten vasta alan syöttämään Patrikia. Tällä hetkellä hän juo oikeestaan vaan tissimaitoa, sillä pullon kanssa on ollut pieniä ongelmia ja hän suostuu juomaan siitä vaan ison nälän sattuessa. Ruoka on jo aika monipuolista, sillä mukana on myös lihat, riisit, makaroonit ja viljat.

Nukkuminen


Levottomat yöt jatkuvat edelleen. Nukkuminen on muuttunut entistä huonommaksi, sillä nyt hän heräilee läpi yön 1-2h välein tai ainakin kuulen koko yön heräilyä ja hän haluaisi nukkua koko yön tissi suussa. Jos koitan irroittaa otetta, niin hän alkaa kääntymään ja herää. Yöllä imemisen tarve on siis todella kova ja tämä vaihe on jatkunut jo pitkään. Tutti meidän lapsille ei oo kelvannut ja pullokin aiheuttaa nyt kiukkua. Pitää jokin yö yrittää antaa pullolla maitoa, kun ensimmäiset heräämisen äänet alkavat kuulua, jos puoliunessa pullo tainuttaisi hänet paremmin unille. Olen myös miettinyt unipussia, sillä hän potkii koko ajan unissaan. Mikä teillä on auttanut levottomiin öihin ja imemisen tarpeeseen?

Päiväunet sen sijaan alkaa vihdoin sujua. Tähän säännöllinen ruokarytmi on tepsinyt, sillä arkeen on saatiin heti rytmin tapainen, kun aloin antaa ruokaa samalla aikaa kun muutkin syö. Patrik nukkuu yleensä ekat päikkärit 10-11 välissä ja kestoltaan ne ovat 30min-1h. Toiset päikkärit alkavat 13-14 välissä ja ne ovat useasti kestäneet jopa 2h! Voi mitä luksusta, sillä pitkään mentiin tosi katkonaisilla päiväunilla. Mikäli Patrik nukkuu 14-16 välisen ajan, niin ei myöskään kolmansille päikkäreille ole tarvetta, vaan Patrik menee yöunille 20 aikoihin. 

Sosiaalisuus & Liikkuminen



Patrik on edelleen hurmaava itsensä ja mitään "vaiheita" luonteen suhteen ei ole tullut. Hän ei vierasta ketään tai ala itkemään, jos äiti häviää näköpiiristä. Parhaimmat jutut on edelleen ihmetellä käsissään siskon tuomia eri leluja ja parhaimmat lelut löytyvät siskon laatikoista, joihin ei kuulemma saisi todellakaan koskea. Tässä kuukauden aikana ollaan myös innostuttu tutkimaan enemmän leluja mahallaan.


Hän viihtyy itsekseen jonkin aikaa leikkien, mutta ei enää niin kauan mitä pienempänä, sillä nyt kyllästyminen iskee nopeammin, koska hän haluaisi päästä liikkeelle. Patrik osaa pyöriä mahansa ympäri, mutta ei vielä kiinnostu tekemään koko ympyrää. Eteenpäin pääsemisen halu on kova, mutta vielä ei ole hoksattu miten se onnistuisi, vaikka sisko koittaa kovasti opettaa. Muutamassa päivässä myös istuminen on kehittynyt valtavasti ja nyt yhtäkkiä hän osaakin istua lähes ilman tukea imetystyynyn avulla. Tästä uudesta taidosta hän olikin ihan superinnoissaan eilen ja riemun kiljahduksilta ei tullut loppua. Makaaminen alkaa olla so last season.

Onko muilla ollut isoja ongelmia yöunien suhteen puolen vuoden iässä?

Puistovinkki - Linnunradan leikkipuisto

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ajattelin jakaa muutamat puistovinkit pääasiassa pääkaupunkiseudulta, sillä ainakin me tarvitaan aina aika-ajoin jotain muutakin nähtävää kuin aina ne samat puistot kotinurkissa. Uusissa puistoissa on aina se hyvä puoli, että niissä vierähtää tunti jos toinenkin leikkien ja yleensä mitään turhautumistakaan ei pääse syntymään, sillä kaikkialla on mielenkiintoista nähtävää. Miinuspuoli toki on ettei sieltä sitten välttämättä maltettas lähteä ollenkaan kotiinpäin. Vierailtiin reilu viikko sitten Linnunradan leikkipuistossa, joka sijaitsee Helsingin puolella Suutarilassa. Leikkipuisto nousikin heti meidän suosikkilistan kärkeen.




"Puisto jakautuu vehreään yläpihaan ja laajaan alapihaan. Pihapiiriin kuuluu leikkivälineiden, uima-altaan ja pelikentän lisäksi takkatuparakennus, savipaja (leikki-kioski), sekä navetta ja eläinaitaukset. Kesäisin siellä on hoidossa lampaita, kanoja ja kaneja. Alapihalla on talvisin luistinrata. 


Sisätiloissa on asiakkaiden käytössä leikkihuone ja keittiö, josta löytyy jääkaappi, kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikroaaltouuni. Myös takkatuparakennus on asiakkaiden käytössä, mistä löytyy mikro, syöttötuoli ja wc. Puistossa on tarjolla kesäisin myös lapsille maksuton lounas klo 12 sekä ohjattua leikkipuisto toimintaa. " 






Linnunradan leikkipuistossa saa helposti kulumaan koko päivän, sillä nähtävää riittää. Lilianin suosikkeja olivat lampaat, joita pystyi ruokkimaan voikukan lehdillä, uima-allas sekä polkupyörät. Lasten ruokailu onnistuu myös kätevästi, sillä klo 12 soi ruokakello ja lapset kokoontuvat soppajonoon. Kannattaa varautua paikalle omalla lautasella ja lusikalla, mutta keittiöstä onneksi löytyi meille lainaan sellaiset, sillä ei oltu tajuttu ottaa  niitä mukaan. Aamupäivän leikittyä olikin neidillä jo sellainen nälkä, että keitto katosi lautaselta aikamoisella vauhdilla. Myös vauvan ruokailu onnistuisi helposti sisätiloissa, sillä sieltä löytyy keittiö missä lämmittää soseita. Puistosta löytyy myös paljon suojaisia paikkoja, missä imettää tai syödä omia eväitä.

Ihanaa, että tälläisiä perinteisiä leikkipuistoja vielä löytyy, missä on myös ohjattua toimintaa. Koululaiset pääsevät puistossa mm. osallistumaan eläinten hoitoon. Myös kaikenikäisille lapsille suunnattua toimintaa löytyy puistosta kesäisin ja viime viikolla mm. piirreltiin katuliiduilla. Suosittelen ehdottomasti käymään puistossa mikäli liikutte pääkaupunkiseudulla! :) 

Onko Linnunradan leikkipuisto teille tuttu? Mikä on teidän suosikkipuisto pääkaupunkiseudulla?


Milloin juhlimaan vauvan syntymän jälkeen?

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Lueskelin jälleen edellisiä blogikirjoituksia reilun kolmen vuoden takaa, jolloin Lilian oli puoli vuotta, eli saman ikäinen mitä Patrik on nyt. Huomasin, että puolivuotis kuukausi oli ollut itselle oikea juhlakuukausi, sillä olin ollut kilistelemässä kaksi kertaa saman kuukauden aikana! Lilianin syntymän jälkeen heitin korkkarit jalkaan ekan kerran jo neidin ollessa 2 kuukauden ikäinen, enkä potenut siitä huonoa omaatuntoa. Miksi pitäisikään, sillä neidillä oli turvallinen isi, jonka hoivassa hän oli koko illan. Myöskään imetys ei ollut yhtä intensiivistä, sillä neiti joi suurimmaksi osaksi jo tuolloin pelkkää korviketta.


Patrikin ollessa nyt puolivuotias ei vielä tämä mamma ole heittänyt vapaa vaihetta päälle. Okei en olisi siihen pystynytkään, sillä tissit varmaan räjähtäisi, jos olisin kovin monta tuntia ollut poissa kotoa, enkä koe tarpeelliseksi kyykkiä jonkun nurkissa tissipumpun kanssa. Nyt edellisistä aikuisten juhlista on reilusti yli vuosi ja en ole kaipaillut vielä totaalista nollausiltaa. Ajattelin, että se aika tulisi nyt viimeistään kesällä, mutta jotenkin tuntuu niin oudolta että lähtisin jonnekin oikeesti ajatuksena juhlia yömyöhään. Patrik on myös tällä hetkellä todella kiintynyt nukutukseen, että olen läsnä, koska se ei muusta tiedä. Mutta se on ollut vaan niin ihanaa, kun vauva nukahtaa tuhisten rinnalle, joten olen tehnyt sen tähän asti joka ilta. Ihan vauvana se saattoi nukahtaa Kimmon syliin, mutta nythän nukutus on jo oma episodi. Toki kyseessä olisi vaan yksi ilta ja vaikka Patrik protestoisi, niin lopulta varmasti molemmat lapset nukkuisi. 

Toki edelleen esteenä on imetys ja en pystyisi olemaan koko iltaa/yötä poissa. Mietin joskus, että puoli vuotta imetystä on ehdottomasti maksimi. Nyt kuitenkin puoli vuotta tulee täyteen ja mietin, miksi lopettaa, jos maitoa kerrankin tulee riittävästi. Ehkä minä voin odottaa omaa juhlailtaa, sillä eihän se imetys kuitenkaan enää vuosia jatku. Tällä hetkellä on suunnitelmissa viettää tyttöjen iltaa syyskuussa, jolloin Patrik on lähes 8kk ja syö säännöllisesti ateriarytmin mukaan. Myös maitoa varmaan annetaan vain tietyin väliajoin ja yöllä toivottavasti ei enää ole niin montaa herätystä. Sovittuun juhlapäivään on vajaa 2 kuukautta, joten saa nähdä nähdäänkö myös tämä äiti vapaalla vai hipsinkö jo etkojen jälkeen kiltisti kotiin. 

Milloin te olette ottaneet vapaaillan vauva-arjesta ensimmäisen kerran?

Yksin kotona lasten kanssa

torstai 13. heinäkuuta 2017

Jo pitkään blogiani seuranneet saattavat muistaa Lilianin vauva-ajoilta valitukseni miehen työajoista. No tässä parissa vuodessa työt eivät suinkaan ainakaan ole päässeet vähentymään, vaan päinvastoin. Mikä on tietysti näin toisen ollessa kotona rahallisesti iso plussa, muuutta silti se on ajoittain aika tajunnanräjäyttävä paikka olla kotona lasten kanssa aamusta iltaan YKSIN ainoana vanhempana. Lilianin aikaan kaikki oli vielä niin uutta, joten pelkkä ajatus siitä, että olen nyt yksin ja hoidan koko päivän aamusyötöistä iltahuutoihin sai minut voimaan välillä pahoin. Tuntui, kun olisi loukussa kotona, kun vauvaa ei saa hetkeksikään lykättyä pois sylistä. Nyt lähinnä ajatus siitä tuntuu naurettavalta, sillä olihan minulla vaikka kuinka paljon aikaa tehdä myös niitä omia juttuja, kun vauva nukkui päiväunia. Mitä sitten jos vauva olisi ollut itkuinen koko päivän, niin ei se maailma siihen olisi loppunut. Itkuisemman päivän jälkeen yleensä kuitenkin tulee aina parempi päivä.

Kahden lapsen kanssa Kimmon 24/7 päivystysviikot (joita on joka kolmas viikko) menevät nopeammin kuin yhden lapsen kanssa. Okei kaikki viikot kuluvat hurjaa vauhtia, mutta en niin ehdi ajattelemaan omaa itseäni, sillä hetkeksikään ei pysty pysähtymään. Yleensä Lilian ei enää nuku päiväunia ja jos sattuu torkahtamaan niin se olisi suoranainen ihme, jos se tapahtuisi samaan aikaan, kun Patrik nukkuu. Yksin kotona oleminen lasten kanssa vaatii sen, että unohtaa hetkeksi kokonaan oman ajan tarpeen ja elää ainoastaan lasten tarpeita varten. Omaa aikaa ei ole sen vertaa, että kävisi vessassa yksin päivän aikana tai saisi syödä ruokaa pöydän ääressä kertaakaan poistumatta siitä.  


Vaikeinta näissä viikoissa on ehdottomasti olla riittävästi läsnä Lilianille, koska hän tottakai vaatii myös tupla määrän huomiota kun isi ei tulekaan illalla kotiin. Hänellä on myös kova ikävä aina isiä, joten illat ovat aika hulinaa, itkua ja kitinää, sillä myös Patrik vaatii oman huomionsa, koska hän on hereillä yleensä koko ilta-ajan. Lilianin kannalta on myös todella kurjaa nähdä se, että kun isi viimein tulee kotiin niin hän on todella väsynyt tehtyään pahimmillaan 15-18 h putkeen töitä, joten sanomattakin on selvää, että sellaisen päivän jälkeen on yleensä myös ainakin seuraava päivä pilalla.

Tiedän, että on paljon perheitä, joiden isät ovat  jopa viikkoja  tai kuukausia poissa yhteen putkeen. Meidän isi pääsee yleensä viimeistään yöllä kotiin, jolloin Lilian näkee hänet aamulla ennen kun hän lähtee uudestaan töihin. Päivystysviikoissa haastavinta on kuitenkin aina se, etten ikinä pysty sanomaan milloin isi palaa takaisin kotiin. Se voi olla normaalityöajan päätyttyä tai vasta myöhään yöllä. Isi voi sanoa arvion milloinka hän saa jonkun tietyn homman valmiiksi, mutta aina voi tulla lisää hommia. Lilianille on siis parempi sanoa aina ympäripyöreästi "sitten kun isi on saanut kaikki työt tehtyä" kuin, että " sitten, kun aletaan syömään iltaruokaa". Aina yleensä ennustukset menevät pieleen ja siitä seuraa vielä pahempi paha mieli.


Päivystysviikot ovat meille kaikille raskaita. Vaikka kuinka koitan elää ja ajatella päivää hetki kerrallaan, niin tilanteessa, kun koko päivä on kitisti ja nukuttaminen on jatkunut kolmatta tuntia alkaa jokaisella olla hermo kireellä. On päiviä, kun en saa hetkeäkään hiljaista hetkeä ennen kello 22, jolloin pahimmillaan isompi neiti suostuu menemään unille. Viime päivystyviikolla Lilian uhosi, että ihan tahallaan aloittaa pelleilyn eikä varmasti mene nukkumaan ilman kunnon taistelua. Uhkauksen hän myös toteutti jokaisena iltana, vaikka koitin vedota hänen jokaiseen inhimillisyyden rippeeseen. Lilian toivoo aina viimeiseen asti, että kerkeisi edes vilaukselta nähdä isin ennen kuin menee yöunille, mutta useasti se ei ole mahdollista. Ymmärrän, että ilta on juuri se aika kun molemmat lapset tarvitsisi syliä, joten tällä hetkellä tilanne on aika kaoottinen, sillä molemmat olisivat valmiita yöunille samaan aikaan, mutta kumpikaan ei malta nukahtaa sillä kumpikaan ei halua mennä nukkumaan yksin omaan sänkyyn. Ehkä meilläkin nää illat jossain vaiheessa rauhouttuu, jos vaikka Patrik oppisi nukahtamaan ilman hipsuttelua ja Lilian ottaisi siitä mallia, vaikka onhan se niinkin ettei nämä ikuisesti tule tarvitsemaan vanhempaa vieressä, niin miksi sitten yrittää pakottaa toista nukahtamaan yksin, jos siitä tulee aina pahamieli. Vuosien mittaan olen onneksi oppinut sen, että nämä pienet kasvaa liian nopeasti ja tulee se päivä, kun kumpikaan ei halua syliin. Nyt on se hetki, kun molemmat tarvitsevat syliä. 

Taivaallisen hyvä Brookie

maanantai 10. heinäkuuta 2017


Viime viikolla leivoin ekaa kertaa Brookieta. Löysin reseptin Unelmaa leipomassa -blogista. Brookie on siis suklaakakku, jossa on mukana keksitaikinaa! Jo pelkkä ajatus siitä saa sokerinhimon nousemaan, joten pakkohan sitä oli lähtee heti testaamaan. Kakusta tulikin taivaallista ja se katosi parempiin suihin heti samana päivänä. 



Uunivuoka noin 20x28cm tai pyöreä kakkuvuoka noin 24-28cm.
BROWNIE-TAIKINA
150g normaalisuolaista voita
125g suklaata ( tummaa- tai maitosuklaata)
2 munaa
2,5dl sokeria
1,5dl vehnäjauhoja
0,5dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta


COOKIE-TAIKINA
100g normaalisuolaista voita
0,5dl sokeria
1dl fariinisokeria
1 kananmuna
2dl vehnäjauhoja
0,5tl ruokasoodaa
100g karkeaksi pilkottua suklaata/suklaahippuja


Valmista brownie-taikina sulattamalla vesihauteessa voi, pilkottu suklaa ja sokeri. Lisää tasaiseen seokseen munat yksitellen reilusti vatkaten. Jatka vatkaamista noin minuutti, kunnes seos muuttuu hieman vaaleammaksi. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja kaakaojauhe keskenään ja lisää taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja esipaista 200-asteessa n.7 minuuttia. 

Valmista cookie-taikina vaahdottamalla voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita sooda ja vehnäjauhot keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi pilkottu suklaa. Laita taikinanokareita brownie-taikinan päälle. Paista 200-asteessa 15-20min. Ole tarkkana, ettei brookie kypsy liikaa. Itsellä tuli ehkä jälleen kerran hieman liian kypsää brownie-taikinasta, mutta onneksi maku oli silti hyvä! Anna kakun jäähtyä hieman vuoassa, jonka jälkeen voit nostaa sen tarjottimelle. Tämän jälkeen kakku on valmis nautittavaksi! :) 

Äitiysloma miinus CV:ssä

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Vaikken ole vielä pohtinut hetkeäkään töihinpaluuta, niin sain ajatuksen kirjoittaa aiheesta äitiysloma ja sen vaikutus cv:ssä. Itsellä on ensi vuonna jälleen se tilanne, kun työpaikkaa on alettava etsimään ja se, jos mikä on ahdistava tilanne, jos viimeiset vuodet on vaan "lomaillut" kotona. Vaikka itse en tätäkään sanoisi ihan lomaksi ja nykyajan työantajien tulisikin ottaa töihinpalaavat äidit vastaan positiivisin mielin, sillä vuodet kotona jos mitkä kasvattaa naisista motivoituneita työntekijöitä.

Työmarkkinoilla toivotaan nykyään ennen kaikkea sosiaalisia ja erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulevia ihmisiä. Mikään ei ole parempi koulu tähän kuin äitiys. Ilman äiti-leimaa ei minun tulisi mieleenkään mennä puhumaan normaalina arkipäivänä täysin tuntemattomalle ihmiselle niitä näitä ja vaihtaa yhteystietoja ja sopia treffejä ensi viikolle. Jos en olisi äiti, niin tuskin tutustuisin noin vain täysin 10 vuotta vanhempiin ihmisiin ja viettäisin heidän kanssaan aikaa. Mutta, koska olen äiti, niin tämä on normaalia ja tutustun ja juttelen erilaisten ihmisten kanssa viikottain. Juttutuokio saattaa kestää vain hetken, mutta parhaimmillaan juttua riittää niin hyvin, että kotiin palatessa toivon törmääväni pian pihalla uudestaan tuohon mukavaan ihmiseen.

Hyvän työntekijän ominaisuus on myös osata tehdä monta asiaa saman aikaisesti. En tiedä ketään ammattiryhmää, joka hallitsisi tämän taidon paremmin kuin äidit. Taito korostuu silloin, kun on kavereita kylässä, jolloin keskityt syvälliseen analyysiin parhaan kaverin mieshuolista, samalla kun koitat valmistella iltaruokaa imettäen vauvaa. Samaan aikaan estät taaperoa tyhjentämästä koko keittiönkaappia ja vastaat miehellesi viestiin "miten päiväsi on mennyt?". Tässä vaiheessa enää haasteet työelämässä lähinnä naurattavat, jos päivän aikana suurin kriisi on mihin väliin pystyt sijoittamaan lounastauon, sillä kotona saat syödä lennossa päivän ruuan samalla kun yrität nukuttaa vauvaa kantoreppuun ja esikoinen kiljuu tylsyyttä lattialla.



Työntekijän tulee olla myös ahkera ja motivoitunut tekemään parhaansa työajan puitteissa. 8h työpäivä verrattuna 24/7 päivystykseen kuulostaa aika lastenleikiltä. 8h sisältyy myös kahvi- ja lounastauot ja ehkä se paras ylellisyys - vessassa pääsee käymään YKSIN! Ja mikä voisi ollakaan se paras motivaatio tehdä töitä ja saada parempi tulevaisuus - omat lapset. Kukapa ei haluaisi, että omilla pikkusilla olisi myös jatkossa asiat hyvin. Uskon, että myös moni äiti pelkästään kotiäitinä vietettyjen vuosien jälkeen palaa halusta näyttää kyvyt työelämässä. He haluavat olla muutakin kuin Äiti. He haluavat, että rinnukseen kiinnitetään heidän oma nimensä ja he saavat päivän tehdä asioita mitkä saa heidät tuntemaan itsensä ylpeiksi omasta osaamisestaan.

Työntekijän tulee olla kärsivällinen ja pyrittävä määrätietoisesti saavuttamaan tavoitteet, vaikka sen saavuttaminen vaatisi ponnisteluja. Tietäsittepä meidän nukutusmaratoonit! Kärsivällisyyttä koetellaan liiankin paljon ja tavoitteeseen pääsemisen on välillä erittäin tuskallista. Tavoite on kuitenkin kirkkaana aina mielessä ja siihen pääseminen on kuin lottovoitto joka ikinen ilta. 

Äitiysloma CV:ssä tulisi olla jokaisen äidin kohdalla todella iso plussa. Kotona vietetyt vuodet ovat kouluttaneet naisista varmasti motivoituneempia ja sosiaalisesti taitavempia työntekijöitä kuin mitä he olisivat ilman antoisia (ja hermoja raastavia) lasten kanssa vietettyjä hetkiä. Miksi kuitenkin edelleen parempi vaihtoehto kysymykseen työhaastettelussa "mitä olet tehnyt nämä viimeiset vuodet" on yrittää sivuuttaa koko aihe tai mumista jotain "olen ollut vaan kotona lasten kanssa ja etsinyt omaa alaani opiskellen itsenäisesti verkossa"? 

Näetkö sinä äitiysloman enemmän miinuksena vai plussana CV:ssä? Miten työnantaja on suhtautunut äitiyslomaasi? 

DIY vauvalelu

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Viime viikonloppuna sain kolmannen kummilapsen. Tein suloiselle nyytille pienen aktiviteettilelun. En ollutkaan koskaan tehnyt tämän tyyppistä juttua ja lopputuloksesta voi ainakin nähdä että se on itse tehty, sillä muodot eivät ehkä ole ihan priimaa, mutta ainakin se on söpö! Toivottavasti ihastuttava kummityttö myös pitää siitä. 


Tämän tekeminen oli aika yksinkertainen juttu. Piti etsiä 4 kivaa kangasta ja tehdä niistä samankokoiset kolmiot. Yhden kolmion virkkasin, yhteen kolmion käytin kangasta, josta olen tehnyt pari diy-juttua myös Lilianille, yksi kangas on Patrikin asusteesta ja yhden valitsin kaupasta. Tälläisen puuhalelun tekemisessä vain luovuus on rajana. Käytin siihen kaapista löytyviä pitsiä sekä paria erilaista nauhaa. Parilla reunalla on rapisevaa paperia sekä sisällä yllätysmuna, joka on täytettynä riisillä. Tosin kovaa ääntä riisistä ei lähde, sillä lelu on täytetty pumpulilla. Ehkä tämä säästää paremmin vanhempien hermoja verrattuna kulkusen kilinään. Lisäksi lelusta löytyy puinen rengas ja sydän.  


Löytyykö teiltä hyviä diy-vinkkejä vauvaleluihin? 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan