Slider

Äidin oma aika toisen lapsen kohdalla

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Ensimmäistä lasta odottaessa sitä pohtii useasti, että vauvan synnyttyä tarvitsee omaa aikaa ja odottaa sitä, että pääsee vapaasti liikkumaan yksin ilman mahaa. Useimmiten se oma aika jää kuitenkin aika vähäiseksi ihan alussa, jos meinaa mennä täysimetyksellä. Vauvan hyväksyessä pullon ja kiinteiden alkaessa mahdollisuudet omaan aikaan kasvaa ja itse ainakin tykkäsin paljon käydä asioilla ja nähdä kavereita myös ilman vauvaa, kun hänet pystyi helposti jättämään isille. Toisen lapsen kohdalla tilanne on kuitenkin täysin eri, koska perheessä on jo se yksi lapsi, joka tarvitsee myös paljon huomiota ja tekemistä päiviinsä. Yleensä toisen lapsen synnyttyä isä viettää yhä enemmän aikaa esikoisen kanssa kaksistaan ja vauva saa näin laatuaikaa äidin kanssa. Isällä ei ehkä tämänkään takia kehity niin voimakasta suhdetta heti alussa vauvaan, sillä esikoisen viihdyttäminen menee etusijalle.

Itsestä tuntuu välillä siltä, että vaikka olen koko ajan kotona, niin en silti pysty olemaan tarpeeksi läsnä kummallekaan. Tarvitsen siis aikaa molempien kanssa olla kahdestaan. Alkuun varmasti tilanne vaatii kaikilta sopeutumista, kun pienen vauvan kanssa ei leikit vielä suju, mutta uskon että ajan kanssa nämä kaksi löytävät paljon yhteistä tekemistä, jolloin myös minä pystyn olemaan paremmin läsnä, kun ei tarvitse yrittää keskittyä kahteen ihan eri asiaan.


Tällä hetkellä ihan oma aika yksinään on vauvan syntymän jälkeen laskettavisssa sormilla. Vaikka tiedän, että Kimmo pystyy selviytymään molemmasta lapsesta välillä jopa rennommin mitä minä, niin silti tuntuisi jopa kohtuuttomalta jättää molempia kotiin, sillä ehkä kuitenkin isälle on helpompaa selvitä yhdestä lapsesta kerrallaan ;) Ja Lilianille erityisesti on tärkeää saada viettää aikaa kaksistaan meidän molempien kanssa.

Jokainen kuitenkin kaipaa päivittäin sitä omaa hetkeä. Onneksi lasten rytmit on saatu sellaiseksi tällä hetkellä, että yleensä 21 jälkeen molemmat ovat unilla. Näin omaa aikaa jää yleensä tunti tai pari, joka on todella tärkeä hetki oman jaksamisen kannalta. Päivällä yleensä saa vaan haaveilla siitä, että kotona olisi täysin hiljaista tai kupin kahvia pystyisi juomaan ilman keskeytyksiä. Yritän kuitenkin jokaiseen päivään mahduttaa myös edes pienen rauhoittumishetken myös Lilianin osalta silloin kun Patrik on unilla, koska kaipaan sellaista pientä hetkeä ettei kukaan vaadi minua tekemään mitään ja voin vaan istua.


Äidin oma aika on saanut toisen lapsen kohdalla uuden merkityksen. Enää ei niinkään kaipaa sitä, että pääsee yksin ulos, vaan että arkipäivän aikana on pieni tauko omille ajatuksille. Ehkä toisen lapsen kohdalla olen tajunnut sen, että aika oikeasti menee liian nopeasti ja mikään ei ole tärkeämpää kuin viettää lasten ensimmäiset vuodet olemalla kotona ja läsnä. Toki edelleen myös nautin niistä hetkistä, kun pääsen yksin ovesta ulos. Ne hetket ovat yleensä jotain todella spesiaaleja tilanteita, kuten  illallinen Rootsissa juhlistaen rakkaan ystävän synttäreitä hieman myöhässä. Eniten minun arkea helpottaa jo pelkkä ajatus siitä, että jos haluan tehdä jotain yksin, niin Kimmo jää mielellään kotiin lasten kanssa. Se, että toinen on myös läsnä lapsille kotona antaa jo pelkästään niin paljon voimaa ettei kovin usein tule sellaista tunnetta, että kotoa olisi pakko päästä pois yksin, vaikka onhan se ihan tervettä välillä ;) 

Onko teillä ajatukset muuttuneet oman ajan suhteen toisen lapsen kohdalla? 

4 kommenttia:

  1. Toi on kyllä niin arvokasta, että on sellainen mies, joka edes asiaa pohtimatta heittäytyy ihan yhtälailla lapsen/lasten hoitoon. Voi kun itsekin odotan jo sitä, että iltaisin jää sitten taas pieni hengähdyshetki itselle. Tai no ensin nyt odotan tätä vauvaa SYNTYVÄKSI!!! :) Tänään jo 39+0 ja oon omasta mielestäni jo ihan tarpeeksi kannellut pientä masun puolella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah joo illat on samalla parhaita ja kamalia, koska se nukuttamisshow! I HATE IT, varsinkin yksin. argh :D

      Poista
  2. Vähäistä omaa aikaa osaa toisen lapsen jälkeen arvostaa aivan eri tavalla. Meillä mies hoitaa lapsia kiitettävän paljon mutta on valitettavasti paljon pois iltaisin ja viikonloppuisin. Äidin kulttuuririennot saavat vielä odottaa... Meillä pienempi nukahtaa viimeistään yhdeksältä ja isompikin on siihen aikaan jo sängyssä. Olen silti salaa kateellinen niille, jotka voivat iltaisin hengähtää jo kahdeksalta. Illat ovat niiiiin lyhyitä ja aina tulee valvottua liian pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä sama homma. Joka kolmas viikko ei paljon oo apuja iltasin/päivisin ja viikonloputkin menee sillon töissä osaksi. Nyt todella tarviis olla kaksi nukuttajaa, kun on kaksi jotka menee samaan aikoihin unille, mutta eri paikoissa :D Mäkin valvon ihan liian myöhään. Harvemmin ennen 23 oon sängyssä ja sit toinen heräileekin jo syömään :D

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan