Slider

Voihan 4 kuukauden hulinat

perjantai 26. toukokuuta 2017

Tähän asti kaikki vauvavuoteen kuuluvat "hulinat" ovat menneet kivuttomasti, vaikka näitä eri kausia on riittänyt 4kk aikana jo vaikka kuinka paljon. Ekan vauvan kohdalla onneksi oppi sen, että jokainen vaihe loppuu lopulta ja mikään päivä ei ole koskaan samanlainen. Koen, että 4kk hulinat on kuitenkin itselle tähän mennessä se pahin koettelemus, sillä se on hävittänyt pienimmänkin rytmin meidän päivästä. Hulinat alkoivat yöllisellä "tiheänimun" kaudella, jota on nyt jatkunut enemmän tai vähemmän vajaa kuukausi. Maitoo on tankattu  2 jälkeen tunnin / puolen tunnin välein tai sitten vaan haettu läheisyyttä. Itseltä yleensä tämä menee vähän ohi, sillä olen koko ajan kuitenkin puoli unessa. Ehkä tästä tissillä olemisesta johtuen maitotilaus on mennyt pojalla vähän överiksi ja nyt sitä maitoa suihkuaa oikein kunnolla. Nyt hän on sitten  koko ajan tukehtumassa tissillä, joten ote irtoaa melkeen samantien ja alkaa kova huuto. Lopulta koko hommasta ei tule mitään ja syöminen lopetetaan ennen kuin ollaan kylläisiä.

"4 kuukauden hulinat alkoivat yöllisellä "tiheänimun" kaudella, jota on nyt jatkunut enemmän tai vähemmän vajaa kuukausi. Ehkä tästä tissillä olemisesta johtuen maitotilaus on mennyt pojalla vähän överiksi ja nyt sitä maitoa suihkuaa oikein kunnolla."


Tästä tietenkin seuraa, että päikkäreille mennessä maha ei ole täynnä, joten päikkärit on tosi lyhyitä. Olen saanut heittää viime aikoina hyvästit sille varmalle klo 9-11 ajanjaksolle sijoittuville päiväunille, jolloin on päästy tekemään Lilianin kanssa omia juttuja ja viettämään aikaa puistoissa rauhassa. Tämän myötä myös neiti on ollut entistä kiukkusempi, kun vauva on herännyt samantien, kun ollaan oltu puistossa ja sille on tietenkin iskenyt heti nälkä. Välillä koko päivä on ollut yhä nukuttamista, sillä lyhyet päikkäripätkät eivät kovin pitkälle riitä. Paljon leikkiaikaa yhdessä Lilianin kanssa ei päivälle jää puhumattakaan siitä, että pienen osan vauvan päikkäriajasta voisi itse istahtaa alas kahvikupin kanssa. 


Vauvan uni muuttuu pois vauvaunesta

Luin vasta faktatietoa 4kk iästä, jolloin nukkuminen muuttuu pois vauvaunista, jolloin heti vajotaan syvään uneen. Nyt syvään uneen pääseminen saattaa kestää ja unisyklien välillä saattaa tulla vaikeuksia päästä takaisin syvään uneen itsenäisesti. Erityisesti tämän voi huomata siinä ettei paljon enää nukuta sillon, jos tullaan kotiin ja Lilianilla on huuto päällä. Myös vauvaa joutuu oikeasti jo nukuttamaan. Aikaisemmin on riittänyt, että maha on täynnä ja vaunut lähtee liikkeelle. Välillä uni on tullut jo kun on saatu vaatteet päälle. Varsinkin nyt, kun vaunuissa ei välttämättä ole tarvinnut olla kuin sisävaatteet, niin tilaa on paljon, mikä on innostanut potkimaan ja tutkimaan käsillä eri paikkoja. Unen tulo on saattanut kestää pitkänkin aikaa, vaikka vaunut on liikkuneet. Onneksi näin kesän tullen varmasti saadaan jotain tolkkua päiväuniin, kun kiinteät alkaa. Tämän myötä  ruoka-ajat selkeentyy ja ruoka myös täyttää ihan eri tavalla. 

Tämä kuva nyt ei ehkä liity muulla tavalla aiheeseen, kuin että onneksi muru jaksaa olla päivänsäde katkonaisista unista huolimatta. Ihanaa kun herätessään vauvat on AINA hyvällä tuulella. Tänäänkin aamulla heräsin siihen, kun minityyppi nipistelee mua naamasta ja naureskelee. Okei klo 6.00 ajankohtana on ehkä liian aikainen minulle (ja Lilianille, joka ei osaa nukkua, jos kuulee että muut on hereillä). Mut eihän nyt siitä voi tulla kuin hyvälle tuulelle, kun saa heräillä iloisen kaverin vierestä. 

Onko teillä 4kk ikä ollut jotenkin erityisen haastava? 

Laatuaika

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Viime viikko oli ihana. Vihdoin oli kelit kohdillaan ja päästiin nauttimaan auringon paisteesta jopa viikonloppuna. Otettiin siitä kaikki irti ja käytiin viikonlopun aikana perheen kesken Korkeasaaressa ja pyörimässä kaivarissa heppatapahtuman lähistöllä. Lilian selvästi nauttii, kun koko perhe on koossa, vaikka viikonlopun aikana koettiin myös draamaa, sillä neiti ei hyväksynyt helpolla sitä, että Patrik on myös ratasosan kyydissä, sillä hänen itse pitäisi päästä siihen. Lilian on ehkä kunnolla tajunnut viime aikoina, että Patrik oikeasti tulee joka paikkaan mukana ja myös niihin erityisiin paikkoihin, josta on vielä paljon muistoja ajoista kun meitä oli kolme. Koville myös ottaa ne viikot, kun isiä ei välttämättä näy töitten takia. Neiti onkin hieman suuttunut tästä isille, sillä pieni pää ei pysty sisäistämään sitä miksi isin pitää olla koko ajan töissä ja äitin ei.


Laatuaika perheen kesken onkin jotain erityistä. Innolla odotan jo ensi viikolla alkavaa Kimmon parin viikon lomapätkää, kun voi taas viettää laatuaikaa yhdessä ja erikseen kummankin lapsen kanssa. Pidän tärkeänä sitä, että myös Lilian pystyy tuntemaan olemaan samanlailla erityinen edelleen mitä se oli ainoana lapsena. Kahden lapsen kanssa ollessa tämä on välillä haaste sillä vauvan tarpeet menee edelle, jos hätä on kovimmillaan,  sillä oletan että Lilian kyllä ymmärtää (vaikkei se kiukuttelun määrän perusteella aina ihan ymmärrä :D). Kahdenkeskisista kauppa- ja puistoreissuista on tullutkin tärkeitä Lilianille, sillä takaraivossa ei ole pelko siitä, että vauvalla tulee kohta kuitenkin nälkä.

Myös aika kahdestaan vauvan kanssa on harvinaista. Onneksi Kimmo tykkää viedä neitiä leikkimään vapaapäivinä. Viime viikolla oli myös harvinainen hetki, kun minulla oli ensimmäistä kertaa kokonainen päivä kahdestaan Patrikin kanssa, kiitos mummin! Tuntui kuin olisin ollut liikenteessä ihan yksin, sillä kukaan ei vaatinut pysähtymään jokaisen keinun ja leikkipaikan kohdalle tai väitellyt jokaisesta asiasta. Oli kyllä ihanan rentouttava päivä. Kimmo on myös lupaillut menevänsä lomalla yön yli reissulle Lissun kanssa mökille, jolloin saisin viettää kokonaisen vuorokauden pelkästään vauvaa nuuskutellen. Voi se olisi kivaa! Vastavuoroisesti olen luvannut pysyä poissa kotona pari päivää lasten kanssa 500km päässä mummolassa, jolloin Kimmo saa nauttia täysin hiljaisesta kodista ;) 

Miten teillä on otettu vastaan kesän ensimmäiset aurinkoiset päivät? 

Kannattiko ostaa tuplat?

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ilman sen kummempaa lätinää, niin vastaus on KYLLÄ! Jo pelkästään tämän näyn takia.


3-vuotiaan vanhemmat varmaan osaa samaistua asiaan, kun päikkäreitä ei haluta nukkua, mutta sitten ollaan koko loppupäivä käpy pyllyssä. Nää tuplat on oikeesti olleet kuin taivaanlahja niihin päiviin , kun isompi väsykiukkuaa, mutta ei vaan nuku. Neljän seinän sisällä huutamiseen sekoaa nyt vähemmästikin, joten lapset vaan vaunuihin, niin kappas isommankin silmät painuavat kiinni ennen kuin ollaan ovesta päästy ulos. Mikä parasta samalla saa myös omaa aikaa, sillä yleensä molemmat nukkuu ja itse voi kävellä hiljaisuuden vallitessa pitkin lenkkipolkuja tai sitten sinne kaupoille.


Muuten meillä ei ole käyttöä tuplille, mutta jo pelkästään se, että saan molemmat tainnutettua on se asia, mistä olisin valmis maksamaan omaisuuden. Me löydettiin nämä 100e eurolla kirpparilla, joten tämä oli joka euron arvoinen hankinta. Jos isompi lapsi ei selkeästi enää tarvitse päikkäreitä koko viikkona, niin silloin varmasti pärjättäs hyvin pelkällä seisomalaudalla. Haluaisin nyt myös oppia käyttämään kantoreppua, jolloin pitemmillä reissuilla Lilian pääsisi ratasosan kyytiin. Tosin pelkään, että hän vaatii sitten päästä kyytiin jatkuvasti, kun vaunukopasta siihen siirrytään.


Olen kokenut tuplien kanssa liikkumisen suht helppona, sillä varsinkin talviaikaan oli kätevää, kun isojen renkaiden ansiosta pääsi kinoksien läpi. Seisomalaudan pikkupyörillä ois saanut varmaan päivän hieroa, että ois päästy kotipihasta jonnekin päin. Olen äitinä todella mukavuudenhaluinen välillä ja haluan että homma ns. toimii. En jaksa sitä, että ensiksi lapsi raivoaa tunnin pihassa ettei jaksa/halua kävellä. Lapsi kyllä kävelee sitten kun ei ole muita vaihtoehtoja ja olen huomannutkin, jos ollaan pelkästään repun kanssa liikenteessä, niin yhtään kommenttia ei kuulu ettei jaksaisi kävellä. Yleensä valitsen menopelin sen mukaan minne ollaan menossa, mihin aikaan päivästä ja kuinka kiire meillä on. En halua olla sidoksissa kotiin, vaan tykkään siitä että pystytään liikkumaan myös päiväuniaikoihin. Lilianin aikaan oltiin niin hysteerisen tarkkoja siitä, että päiväunet piti nukkua tiettyyn aikaan ja ruoka-aikaan piti olla jossain tietyssä paikassa. Toivottavasti tällä kertaa pystyttäisiin nauttimaan enemmän tästä vapaudesta ja ottaa vaikka eväät mukaan retkelle ja nukkua ulkona silloin, kun väsymys alkaa iskeä. Vielä se on helppoa, kun pienempi juo vaan maitoa ja päiväunet sujuu meidän muiden rytmin mukaan.

Onko teillä olleet tuplat käytössä sisaruksilla ja millä ikäerolla? :) 

Patrik 4kk

perjantai 19. toukokuuta 2017

Meillä asustelee jo 4kk ikäinen vauva. Elelleen vieläkin seesteisessä vauvahuumassa, jossa nautiskellaan rauhallisen poitsun seurasta. Oi, että mä nautin tälläisestä vauva-arjesta. Muutamia tärppejä 4kk ikäisestä pojasta alla.

Ruokailu

Ruokailu sujuu samalla tapaa mitä ennenkin. Syödään silloin kun on nälkä, eikä mitään rytmiä ole päässyt kehittymään. Toki enemmän nälkä on päikkäreiden jälkeen ja sen jälkeen hereilläkin ollessa saattaa jaksaa ilman maitoa 1-2h. Edelleen annetaan korviketta n. 1dl, jotta myös pullo pysyy tuttuna. Tää poika on muuten muuttunut yötankkaajaksi, sillä ekan heräämisen jälkeen, olisi tunnin välein tulossa maistelemaan lisää. Ehkä siihen pitäisi kehitellä jotain muutosta, sillä huomaan ettei aamulla ole ollenkaan nälkä, vaikka ei sen ihan niin päin pitäs olla :D Viikonloppuna aloitettiin maistelemaan soseita ja ensimmäisenä oli vuorossa bataatti. Hyvin maistui ja neiti erityisesti oli innoissaan, kun saa syöttää! 


Nukkuminen


Patrik on unten mailla klo 21 mennessä pääsääntöisesti. Tähän asti hän on nukahtanut helposti viereen sohvalla, mutta tällä viikolla olen huomannut, että ympäristö alkaa olla jo niin kiinnostavaa, ettei silmiä malteta laittaa kiinni ja seuraava vaihe on yliväsymys. Ensimmäinen herätys on tullut 1-2 aikoihin, josta eteenpäin 1-2h välein. Alan varmaan tyrkyttämään nyt öisin tuttia, vaikka siitä se ei ole innostunut muuten, sillä ihan 1-2h välein ei tarvitsi yöllä olla syöttöväli. 

Päikkärit meillä sujuu päivästä riippuen vaihtelevasti, sillä pojan on sopeuduttava muiden rytmiin. Niinä aamuina, kun joudun pakkaamaan pojan mukaan liian aikaisin, niin uni yleensä ei maistu kovin pitkään. Jos puolestaan päästään lähtemään ulos siinä vaiheessa, kun häntä jo selvästi väsyttää saattaa ekat päikkärit kestää 2-3h. Tämän jälkeen riittää toinen pidempi pätkä tai kaksi lyhempää torkkua. Jos puolestaan aamulla ei tule pidempiä päikkäreitä, voi pienempiä pätkiä olla 5, joten päivä on pelkkää nukuttamista. 

Tämä lapsukainen ei myöskään ole hyväksynyt sänkyä päikkäripaikkana. Ei edes silloin, jos makaan vieressä. Okei Lilian yleensä häslää siinä, joten siinä ei pysty rauhottumaan. Tällä hetkellä unet maistuu vaan vaunuissa tai auton istuimessa. Partsista on tullut ihan ykköspaikka, jos ei iltapäivisin jakseta enää lähteä ulos. Eilenkin poika nukkui siellä 2h pituiset iltapäiväpäikkärit. 

Sosiaalisuus & Liikkuminen


Tämä herra on niin tyytyväinen, kun saa vaan olla ja katsella muiden touhuja, joten paljon kiinnostusta ei vieläkään löydy omaan liikkumiseen. Hän kyllä varmaan osaisi kääntyä ympäri, sillä tarvii vaan pienen töytäisyn, että hän kääntyy, mutta hän elelee nyt niin mukavasti, sillä Lilian on kärppänä paikalla, jos hän tarvii kääntöapua. Hän osaa kääntyä molemmille sivuille ja ottaa sieltä lelun ja ihmetellä niitä käsissään. Hän on nyt ollut jo pari kuukautta ihan tohkeissaan omista käsistään eikä loppua tällä näy. Oikeestaan muuta viihdykettä hän ei kaipaa kuin omat kädet :D Jalkoja hän tuijottaa välillä, mutta ei oikein ole älynnyt, että nekin vois olla ihan yhtä kiinnostavat. Silloin jalat on tosi kivat, kun sitterissä niillä saa tosi lujat vauhdit itse tai kylvyssä niillä saa loiskuttaa kaikkien päälle vettä. 

Luonteeltaan Patrik on aivan ihastuttava. Tuntuu ettei hänellä ole ikinä huonoa päivää. Tästä johtuen tuntuu välillä todella tyhmältä, kun talon naishenkilöt kiukkuaa toisilleen ja Patrik vaan naureskelee meidän kitinöille. Hän jaksaa hymyillä aina, kun hänelle jutellaan ja juttelee myös paljon takaisin. Hän selvästi nauttii myös siitä, kun saa vaan itselleen huomiota, eikä isosisko vie osakseen kaikkea, mutta kaikkein paras apuväline vauva-arkeen on ehdottomasti isosisko, joka jaksaa viihdyttää! 

Mun sydän sulaa, kun vaan ajattelenkin kuinka ihana mun vauva on. Oon kyllä niin myyty.

#profiilikuvahaaste

maanantai 15. toukokuuta 2017

Pongasin blogeissa kiertävän profiilikuvahaasteen, jonka alunperin alulle laittoi Mamma rimpuilee -blogin Laura. Koska rakastan selata vanhoja kuvia ja ehkä vähän välillä jopa haikailla niitä vuosia, joten tähän haasteeseen oli tartuttava. Ajatuksena on siis kerätä facebookista 10 vanhaa profiilikuvaa vuosittain. Haaste on vähän julma, sillä ei siitä oikeasti voi olla jo kymmenen vuotta, kun olin vajaa parikymppinen! Tuntuu kuin se aika olisi ollut vasta eilen... anyway tässä tulee profiilikuvia 2008 vuodesta lähtien, mutta kuka tämä nuori ja kaunis neiti oikein niissä on? 


Ensimmäisessä kollaasissa on vuodet 2008-2009. Silloin elettiin lukion ja ammattikoulun viimeistä lukuvuotta, jolloin juhlittiin asian kuuluvasti penkkareita. Viimeisen työharjoittelun ravintolakouluun liittyen suoritin Irlannissa, josta keskimmäinen kuva on. Vuonna 2009 muutin Kuopiosta Vantaalle, jonne tielle olen jäänyt. Hiusväri myös on pysynyt lähestulkoon tuosta lähtien punaisena. 


Vuonna 2010 lomailin Mallorcalla ja vuonna 2011 kotiini muutti suloinen kissanpentu, josta luovuin kuitenkin vuosi sitten ja nykyään hän viettelee leppoista elämää synnyinkodissaan maalla. Vuonna 2012 käytiin tyttöjen reissulla Madridissa, jossa nautittiin drinksuista ja shoppailusta. 


Vuonna 2013 elämä mullistui täysin, kun kesken tradenomi opiskelujen syntyi pieni suloinen tyttö. Siitä lähtien ollaankin eletty tuo neiti keskipisteenä. Ensimmäinen kuva on meidän ensimmäisiltä ulkoilureissuilta. Toinen kuva vuosi jälkeenpäin samaisesta puistosta. Kolmas kuva on otettu äitienpäivän aikaan vuonna 2015. 


Huomasin etten ole päivittänyt profiilia vuoden 2015 jälkeen, jolloin on otettu myös tämä ensimmäinen kuva. Oltiin lähdössä syyskuussa viettämään Kimmon kanssa juhlailtaa ensimmäistä kertaa kaksistaan Lilianin syntymän jälkeen ihanan Sonjan häihin. Juuri äsken päivityn vähän tuoreemman kuvan, jonka on ottanut taitava Linda Achren. Voi haikeus, kun tuostakin vastasyntyneen nyytin tuoksusta tuntuu jo olevan ikuisuus. 

Siinä kuvia noin kymmenen vuoden ajalta ja eh.. päivääkään en ole vanhentunut... ;) 

Kiitollinen

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Näinä päivinä se aina iskee lujiten kuinka kiitollinen saa olla näistä kahdesta murusta. Lapsien saaminen ei ole itsestäänselvyys, joten mikä lottovoitto onkaan, kun saan olla kahden terveen ja niin rakkaan lapsen ÄITI. Äitiys on ehdottomasti maailman vaativin, mutta samalla myös antoisin työ. Mikään työ ei haasta henkisesti (ja välillä myös fyysisesti) yhtä paljon, sillä jokaisen mielen päälle varmasti käy ne päivät, kun lapsia ei pääse pakoon sekunniksikaan ja aina on jokin vaatimassa jotain. Siltikin päivän jälkeen, kun koti hiljenee tulee lapsia heti ikävä. Nukkuvia lapsia täytyy käydä ihastelemassa monta kertaa. Voiko mitään kauniimpaa olla kuin nukkuva lapsi, jonka tahtoisi herättää saadakseen vielä kerran hymyn lapsen kasvoille. 


Olen niin kiitollinen kahdesta pienestä murustani. Ne sopivat täydellisesti perheeseemme. Toinen on maailman aurinkoisin ja innostuvaisin tyttö. Tyttö, joka tietää mitä haluaa ja ei anna tuumaakaan periksi. Tyttö, joka omistaa maailman suurimman sydämen, josta riittää rakkautta kaikkialle. Toinen taas on poika, joka osaa nauttia olostaan ilman sen kummempaa stressiä. Poika, joka ihailee isosiskoaan yli kaiken ja, jonka iloinen nauru sekä riemunkiljahdukset täyttävät kodin päivittäin. Poika, joka sulattaa jokaisen tytön sydämen. 


Olen kiitollinen tästä ihanasta äitienpäivästä, joka oli ensimmäinen laatuaan tuplamammana. Mikä on tuplasti enemmän rakkautta meidän kodissa. Meidän äitienpäivä ei sisältänyt mitään sen kummempaa ohjelmaa, mikä olikin se paras osuus, sillä kenelläkään ei ollut kiire. Lilian teki minulle Kimmon kanssa aamupalan, leipoi kakun ja laittoi ruuan valmiiksi. Sain lahjaksi suloisen kassi-kortin, jossa oli Lilianin ajatuksia äidistä sekä suklaata ja arvan (joka oli valitettavasti viallinen, eikä meistä tullut yhtään sen rikkaampia). Sain käydä rauhassa vaunulenkillä ja kirpparilla pojan kanssa. Saatiin viettää myös yhdessä perheen kanssa aikaa ja ulkoilla, mutta ehdottomasti Lilianin kohokohta oli, kun mummi tuli käymään. Tätä varten Lilian oli eilen oma-aloitteisesti siivonnut huoneesta joka ikisen lelun omalle paikalle. On hellyyttävää, kun toinen on aina niin innoissaan jonkun tulevan tapahtuman takia. Hetken vietin illasta myös aikaa kaksistaan neidin kanssa, kun Kimmo meni puolestaan vaunulenkille. Aika täydellinen päivä siis, kun molemmat sai viettää aikaa kummankin lapsen kanssa kaksistaan ja yhdessä. Vaikka Lilian onkin hurmioitunut pikkuveljestään, niin silti hänelle on tärkeää, että hänen leikeissään ollaan läsnä ja välillä se onnistuu aika heikosti vauvan ollessa hereillä. Onneksi sitä varten on nämä päivät, kun voidaan viettää koko päivä yhdessä.


Äitiys - ei heikkohermoisille

tiistai 9. toukokuuta 2017

Meillä arki sujuu pääsääntöisesti kivasti, lukuunottamatta isomman uhmaraivareita, joihin yleensä tehoaa lahjonta, kiristys tai uhkailu. Mutta sitten on myös näitä päiviä... 

Klo...23.30 suljen silmät - suomi onnistuikin sitten lopulta häviämään pelin 

1.30 heräilen Patrikin ähellykseen ja siirrän sen viereen. 
Tästä eteenpäin heräilenkin tunnin välein, kun pieni mies hamuilee rinnalle. Oiskohan taas joku kuuluisa "vaihe". 

6.30 Patrik on taas rinnalla. Poika pitää mua kyllä niin mua huvituttina.  Lilianin huoneesta alkaa kuulua vaativaa kitinää "tuu laittaa peittoo, peitto ei oo hyvin". Huikkaan, että "Patrik on syömässä, osaat laittaa peiton päälle. Nukutaan vielä." VIRHE.

Kitinä voimistuu ja muuttuu huudoksi. Silmät painuvat tästä huolimatta kiinni, enkä millään saa itseäni ylös. Neiti ilmestyy huutaen samaan huoneeseen ja sen jälkeen kukaan meistä ei enää nuku. Saan neidin rauhoittumaan lahjomalla katsomaan videoita ja poika saa masunsa täyteen. 

7.30 aloitetaan aamupuuhat. Lilian on kaivanut kaapista omat vaatteet, mutta kiljuu olohuoneesta tuomaan vielä pikkarit. Vastaan wc:stä, että tuon hetken päästä, kun olen saanut puettua Patrikin. Tämä ei tyydytä neitiä, joten vien hänelle pikkarit ja keskeytän Patrikin aamupuuhat. Palaan vessaan, ja olohuoneesta kuuluu hysteerinen itku, sillä olen tuonut väärät pikkarit. 

7.45 Laitan Patrikin sitteriin Lilianille aamupalan. "Lilian haluaa vettä, ei haluakaan vaan maitoa, eikun sittenkin mehua. Mehu on pahaa. Haluan maitoa. Lilian haluaa muroja, ei kun sittenkin leipää. Haluan leipään vaan voita. EIEIEI en halua pelkästään voita, vaan juustoa, kinkkua ja kurkkua. Tää leipä on ihan huono, heitän sen roskiin. Haluan jugurttia. "

8.10 "Tänään en varmasti mene kerhoon. Jään kotiin. "

8.15 Patrikilla alkaa mennä hermo jatkuvaan naisten kiukutteluun. Koitan lahjoa sen katsomaan hetken telkkaria. Samalla koitan saada aamupala sotkut pois pöydästä. 

8.20 "Haluan kerhoon jo."

8.25 Puoli tuntia sitten valitut Lilianin vaatteet onkin ihan huonot ja hän menee vaihtamaan ne. Hampaiden pesu ja pisut. 

8.30 Pikaiset tisuttelut, jotta saadaan poika tyytyväiseksi ja ulkovaatteet päälle. Samalla neiti raivoaa eteisessä. " En halua pukea näitä vaatteita" "Fleece on liian kuuma" " En osaa pukea itse". 

8.40 Patrik vaunuissa, joten siirryn kiukku neidin vaateongelman pariin, joka onkin ainainen murhe, sillä kaikki vaatteet on hänen mielestään huonoja. Niitten parissa jaksetaan raivoilla tovi jos toinenkin. Patrikilla menee hermo kuumissa vaatteissa. 

8.50 Vihdoin äitikin on saanut puettua päälle ja ulos ovesta. 

Kello ei ole edes yhdeksää ja en ole pysynyt laskuissa kuinka monesta aiheesta tänä aamuna on saatu aikaan suunnaton kitinä ja huuto. Huoh naiset, löytyykö aihetta, josta ei voisi valittaa. 

Näihin aamuihin ei auta muu kuin päästä mahdollisimman nopeasti ulos ja pois neljän seinän sisältä. Äitiys on vaatii henkisesti paljon ja välillä tulee hetkiä, kun voisi romahtaa ja lukittautua yksin vessaan itkemään. Tunne on musertava riittämättömyys, kun tuntuu ettei mikään keino auta saamaan tilannetta hallintaan. Onneksi meillä aina takuuvarma keino  on päästä ulos purkamaan turhautumista, jolloin kiukut ainakin hetkeksi unohtuvat. Tilanteen rauhottuessa yleensä puhun Lilianin kanssa siitä mikä on aiheuttanut turhautumisen, vaikka välillä sille ei löydy selkeää syytä. Uskon, että tällä hetkellä suurin syy on kaikesta huolimatta mustasukkaisuus pikkuveljeä kohtaan, sillä prinsessalle ottaa välillä lujille jäädä kakkoseksi. 

Miten teillä ratkaistaan uhmakohtaukset? 

Päiväkodista siirtyminen kerhoon

perjantai 5. toukokuuta 2017

Lilian joutui jättämään rakkaan päiväkodin viime vuoden lopulla, kun jäin äitiyslomalle. Valitettavasti Vantaalla osa-päiväsenä jatkamiseen samassa päiväkodissa oli huonot edellytykset, sillä ainoa vaihtoehto olisi ollut 5x/vk 4h kerrallaan, josta olisi mennyt kaikki hyöty siinä, kun olisin joutunut heräämään joka aamu aikasin ja kuskaamaan neidin parin kilometrin päähän kävellen. 3x/viikko mahdollisuus olisi ollut puolestaan eri päiväkodissa, jonne olisi ollut vielä pidempi matka. Myös maksu osapäivähoidosta on hurja, sillä se on 60% kokopäivähoidon hinnasta. Jo melkeen pelkästään tästä syystä vaihtoehto pidemmän päälle oli ilmainen kerho, sillä päivähoitomaksut äitiyslomalla tekisivät todella ison menoerän. En myöskään montaa kertaa miettinyt neidin sopeutumista kerhoon, sillä se hän olisi siellä vaan pienen murto-osan siitä ajasta mitä oli tottunut olemaan päiväkodissa ja tämän ikäiset lapset sopeutuvat muuttuviin tilanteisiin nopeasti. Kerhotoimintaa 3-vuotiaille on 2x viikossa aina 2,5h kerrallaan, mikä on kova tiputus täyspäiväiselle päiväkotilaiselle. Kotihoitoon tottuneelle tämä olisi varmasti sopiva määrä ryhmätoimintaa, mutta Lilian selvästi on kaipaillut kovasti enemmän säännöllisiä aktiviteetteja päiviin. Toisaalta tämä myös pakottaa meidät liikkumaan joka päivä ja näkemään kavereita, sillä kotipäivän sattuessa on piru irti. 


Ehkä kuitenkin tänä keväänä olen ollut pikkaisen kateellinen niille vanhemmille joilla osa-päivähoidon järjestäminen on sujunut, sillä sen ansiosta viikossa on muutama päivä, kun saa vaan keskittyä vauvaan ja voi olla lähtemättä puistoihin, jos ei huvita. Kaipaan arkeen sellaista päivää, kun voisi olla vaan kotona ja olla tekemättä mitään erityistä, mutta tuo esikoinen taitaa olla asiasta eri mieltä. Myös haikailen niitä pitkiä vaunulenkkejä, kun ei tarvinnut pysähtyä joka keinun viereen tai kaupoilla ajan tuhlaamista, kun vauva nukkuu tyytyväisenä päiväunia. Ajallisesti myös 2.5h on lyhyt aika, sillä itselle se ei juurikaan takaa hengähdystaukoa, sillä se aika kuluu yleensä vauvan kanssa hengailuun, joka ei malta nukkua pitkään, sillä päiväunirytmi menee kerhopäivinä sekaisin, sillä ekat päikkärit alkavat ennen kuin hän on kunnolla väsynyt. Ehkä jopa kuitenkin nautin kerhoajasta enemmän, kun Patrik on hereillä, sillä voin vaan keskittyä kokonaan häneen silloin. 


Lilian sopeutui kerhoon heti ekasta päivästä lähtien. Kerhoryhmä on todella pieni ja tiivis, jossa on vaan 6 lasta. Tämä onkin ollut todella iso plussa isoon päiväkotiryhmään verrattuna, sillä he kerkeävät puuhaamaan parin tunnin aikana ihan super paljon eri asioita. Päiväkodissa kaikki valmistelut ja siirtymiset vievät sellaisen lapsijoukon kanssa paljon aikaa, joten Lilian saa varmasti parista tunnista enemmän irti mitä 4 tunnin päiväkotipäivästä. Olen myös huomannut, että kerhokavereiden vanhempiin tutustuu paljon paremmin kuin päiväkotikavereiden, sillä kerho alkaa ja loppuu aina kaikilta samaan aikaan. Kaikkien lasten äidit ovat (ainakin luultavasti) kotona, joten kellään ei ole ikinä kiire ja aikaa on jäädä vähäksi aikaa kerhopäivän jälkeen leikkimään pihaan. 


Ollaan Lilianin kanssa oltu kerhotoimintaan tyytyväisiä ja onneksi syksyllä neiti pääsee isompien ryhmään, joka on 3x viikossa. Vaikka nykyään arjen keskellä ei olekaan omaa aikaa yhtään, niin olen pysynyt melko hyvin järjissäni. :D Haluan uskoa, että myös Lilian on pysynyt järjissään kotihoidossa, sillä ainakin hänen puheiden perusteella hän haluaa edelleen olla kotona äidin ja vauvan kanssa ja se on ainut asia millä on merkitystä. Vaikka päivähoidon aikaan tuntui, että 3.5 vuotias kaipaa paljon enemmän mitä voin ikinä tarjota, niin on ollut huojentavaa huomata, että äiti on odelleen se tärkein ja vauvan hoidon lomassa pystyn myös tarjoamaan erilaista tekemistä Lilianille. Kesä tuo varmasti tullessaan uudenlaisia haasteita, sillä kaikki harrastustoiminta loppuu, joten kavereilla ja puistopäivillä on yhä suurempi merkitys. 

Vappu

maanantai 1. toukokuuta 2017

Patrikin ensimmäinen vappu ja vitsit miten innoissaan poika olikaan siskonsa isosta prinsessa pallosta! Vappu sujui meillä rauhallisissa tunnelmissa nähden sukulaisperheitä ja rentoutuen kotona. Hieman oli kurjat ilmat viikonloppuna, joten paljon uloskaan ei jaksettu lähtee, mutta onneksi vapun päivä korjasi tilanteen ja päästiin nauttimaan auringosta lähistöllä olevassa vappu tapahtumassa. Tälläisissa lasten tapahtumissa on aina ihan oma ainutlaatuinen fiilis, kun lapset ovat onnessaan kaikesta jännästä tekemisestä. Lilianin kanssa tämä ikä onkin kivaa aikaa käydä erilaisissa tapahtumissa, sillä kärsivällisyyttä riittää jo jonottamiseen, mutta silti kaikesta jaksaa innostua. 


Tänä vuonna tapahtumassa oli heti eka päästävä ponin kyytiin, jonne mentiin reippaasti istumaan pojan viereen ilman äitiä. Lisäksi puhelleltiin saippuakuplia, pompittiin pomppulinnassa, ongittiin ja syötiin vähän evästä. Paikalla oli myös mm. pelle ja Peppi Pitkätossu. Kaiken kaikkiaan ihana päivä ja en malta odottaa, että kesällä päästään käymään monessa muussa tapahtumassa/paikassa koko perheen kanssa. Patrikin osalta vappu meiningit meni tänään vähän ohi, sillä hän veti onnellisena unta koko tapahtuman ajan vaunuissa ja uni maistui hyvin myös mummin luona, jossa oli 5 lasta kiljumassa vieressä. 


Meillä vapun juhlinta jatkuu vielä tällä viikolla, sillä tarkoituksena olisi syödä munkkeja ja nautiskella simaa vielä lasten vappu juhlissa täällä meillä kotona, jonne Lilian on kutsunut omia kerho kavereitaan, serkut ja pari vauva kaveria myös Patrikille. 


Miten teillä sujui vappu hulinat? 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan