Slider

Ihanan kamala imetys

torstai 23. maaliskuuta 2017

Vaikka imetys onkin maailman luonnollisin asia, niin silti ajatus siitä, että pitäisi olla valmiina kaivamaan tissi esille paikasta riippumatta mihin kellonaikaan tahansa saa aikaan hieman vaivalloisen olon. En katso pahalla, jos nainen imettää lastaan tien penkalla tai keskellä kauppakeskuksen vilinää (okei ehkä vähän katsoin pitkään, kun näin lähes kouluikäisen tytön tississä kiinni kauppakeskuksessa jokin aika sitten). Minusta itsestään ei kuitenkaan tunnu hyvältä ryhtyä puuhaan ihmisten keskuudessa, joten näissä tilanteissa yleensä turvaudun pulloon tai etsin rauhallisen tilan. Koen myös, että jos itse stressaa tilannetta myös vauva maistoaa sen herkemmin ja alkaa käyttäytymään hermostuneesti. Tärkeintähän kuitenkin on, että jos vauvalla on nälkä hän saa rauhassa nauttia ateriansa ilman suurempaa hälinää ympärillä. 

Viime kerralla osaimetin Liliania 3kk. Lopulta imetys loppui itestään, kun maito ei enää riittänyt edes yöllä. En tiedä enkö yrittänyt tarpeeksi vai olisiko maitoa noussut enemmän, jos olisin yrittämällä yrittänyt. En kuitenkaan koe myöskään tätä ratkaisuksi, sillä äidin oma jaksaminen on todella tärkeässä roolissa vauva-arjessa. Maidon nostamisen yrittäminen syö hirveästi energiaa ja siinä epäonnistuminen lannistaa entisestään, jolloin korvikkeen antaminen poistaa ylimääräisen taakan hartioilta. 


Tällä kertaa imetys sai pahimman mahdollisen alun sairaalasta kotiuduttua, jolloin vauvan kanssa tulisi viettää kontaktissa 24/7. Meille nimittäin rantautui noro, jonka sai ensiksi mies. Lilian oli vauvasta ihmeissään ja ikävissään siitä, kun äiti oli ollut pari yötä pois. En halunnut turhaan itkettää neitiä ja imetin vain, kun vauvalla oli nälkä, sillä Lilian kaipasi paljon syliä. Miehen jälkeen sain minä puolestani noron. Missään vaiheessa tälläkään kertaa maitoa ei ole noussut isoja määriä, vaan olen koko tämän ajan syöttänyt todella tiheästi. Nyt imetys ei enää häiritse neitiäkään, vaikka aluksi hän otti sen todella raskaasti, kun vauva vietti paljon aikaa kiinni. Asiaa myös auttaa se, että hän saa myös välillä ruokkia vauvaa ja mikä oisikaan ihanampi tapa osallistua vauvan hoitoon, kun saada itkuinen vauva tyytyväiseksi.

Tälläkin kertaaa mukana on ollut sairaalasta kotiuduttua myös korvike, jota kuluu päivässä 1dl-1,5dl, eli varmaan nykyisessä maitomäärässä ei juuri mitään. Korvikkeen pitäminen mukana luo jollain tapaa turvaa, sillä maitoa ei heru ylimääräisiä pumpulle. Näin Kimmo ja Lilian pääsee myös syöttämään, ja poika hyväksyy kaikki muutkin ruoan antajana. On vapauttavaa, että pääsee hyvillä mielin käymään ulkona tai kaupassa ilman, että miettisin itkeekö vauva nälkäänsä. Meillä molempien lapsien kohdalla myös imuote on pysynyt aina hyvänä, vaikka pullo on ollut mukana. Lilian toki temperamenttisenä tyttönä raivosi välillä  tissillä, mutta tämä rauhallinen poika on tyytyväinen kunhan vaan ruokaa tulee. 


Tällä kertaa imetys on sujunut rennosti omalla kohdalla ja nautin siitä, kun vauva tuhisee ihan kiinni minussa. Vaikka välillä imetys ahdistaakin erityisesti, kun esikoinen kiukkuaa ja yrittää irroittaa vauvaa tissistä :D Imetys ei ole toisen kanssa aamusta iltaan sängyssä pesimistä vaan kaikkea muuta, sillä se tehdään päivästä toiseen keskellä erilaisia leikkejä. Onneksi Lilianilla on kova hoitovietti ja monesti hän imettää samanaikaisesti omaa nukkeaan. Ehkä siksi myöskään imetys ei tunnu niin oudolta, kun nyt ei pysty viettämään päiviä sohvalla ja sängyssä, joka kaikessa ihanuudessa on loppujen lopuksi aika puuduttavaa. 

En vieläkään kuitenkaan ymmärrä imetys hypetystä. Toki ymmärrän, että se antaa vastaaineita, mutta ei korvikkeissakaan mitään vikaa ole. Lilianista ainakin kasvanut täysin terve leikki-ikäinen, joka sairastaa ehkä kerran syksyllä ja keväällä perus flunssan (jos sitäkään) ja näin on ollut päiväkodin aloituksesta lähtien. Äitien ei tulisi siis stressata imetyksen onnistumisesta oman mielenterveyden uhalla. Ehkä imetyskin onnistuisi edes osittain pidempään monella, jos heitä ei painostettaisi pelkästään täysimetykseen raskauden alusta lähtien. Myös osittainen imetyksessä vauva saa tärkeitä ravintoaineita ja pienikin äidinmaito auttaa niitä imeytymään elimistöön. Imetys on  ihanaa, kun saa nauttia vauvan tyytyväisestä ilmeestä rinnalla, mutta on vauvan ilme myös tyytyväinen korvikkeen jälkeen. Ehkä myös isät uskaltaisivat paremmin osallistua vauva-arkeen, kun heillä on myös tämä valta saada vauva tyytyväiseksi. Oli se sitten ämmää tai korviketta pullosta.

Minkälainen suhde teillä on imetykseen? Saako myös isä osallistua vauvan ruokintaan? 

15 kommenttia:

  1. http://nytheti.blogspot.it/2017/01/imetyksen-alku.html Tuossa teksti meidän imetyksen alkutaipaleesta. Ensimmäiset 6 viikkoa imetys oli ihan kamalaa, mutta olen onnellinen, että sain imetykseen tukea. Nyt imetys sujuu jo hyvin, vauvan ollessa 3,5 kk. Omalla maidolla on menty koko ajan, mutta välillä olen pumpannut ja antanut maitoa pullosta. Nykyään tosin ei pullo kelpaa, joten jos lähden jonnekin, olen myös valmis tulemaan takaisin kotiin nopeasti. Mies ei siis kamalasti ole ollut mukana vauvan ruokinnassa.

    Minä ymmärrän imetyksen hypetyksen. Rintamaidon ja korvikkeen sisällöt ovat kuitenkin radikaalisti erilaiset. :) Ja varsinkin, kun Suomessa imetysluvut ovat aika karuja, niin pieni hypetys on ehkä vain hyvästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja pullon huolimattomuuden takia olen joutunut julkisesti usein imettämään. Tykätään olla paljon muuallakin kuin kotona, joten totuttelua on ollut tuohon itsensä paljasteluun.

      Poista
    2. Korjailin tekstiä vähän jälkikäteen ja halusin korostaa myös tuota osittaisen imetyksen mahdollisuutta ja kannustamista myös siihen, jos imetys alkaa takkuisasti. Ainahan on mahdollista siirtyä täysimetykseen, jos se alkaakin sujua loppujen lopuksi, mutta varmaan usea lopettaa alkumetreilla kokonaan :/

      Täytyy käydä lukemassa postaus aiheesta :)

      Poista
  2. Mä en ekan lapsen kohalla nauttinu ollenkaa imetyksestä, muistan vaan kivut ja suihkutissit ja alakulon tunteen minkä jotku välittäjäaineet saa aikaan maidon heruessa.. Mut kuitenki koin sen helpoksi ja koska maitoa tuli hyvin nii täysimetin 5kk ja kiinteiden ohella jatkoin reilun vuoden ajan. Nyt tokan kohalla aika samat fiilikset, mutta ehkä nyt arvostan sitä helppoutta mikä on "tissin esiin kaivamisessa" esim shoppailureissuilla ym, vaikken myöskää koe luontevaks muiden nähden imettää ja usein painunki johonki vessaan:D Ois kyl helpottavaa päästä ite johonki omille menoille, mut laiskuuttani en oo jaksanu pulloa vielä kokeilla nii saapa nähdä, millon se onnistus. Toisaalta kahdenkeskinen aika vauvan kans tuntuu nykyään omalta menolta, kun taapero ei oo mukana huutamassa :D olipa sekava kommentti, mutta siis, täällä imetys on lähinnä ravintoa ja välillä rauhaa, en itekää oo päässy siihen "imetyksen ihanuus" juttuun ihan sisälle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Tosi pitkään oot sitten kuitenkin jaksanut imettää, vaikkei se oo ollut mitään juhlaa aina! :) Mulla on kans sama fiilis, että kahdenkeskinen aika esim kaupassa vauvan kanssa on luksusta nykyään :D Aikasemmin halusi käydä yksin, mutta nyt ottaa mieluusti toisen aina mukaan :D Kyllä tästä silloin osaa nauttia enemmän kun pääsee vauvan kanssa rauhassa olemaan lähekkäin, mutta tuo esikoinen sähläys vieressä ei oo aina niin kivaa :D

      Poista
  3. Ekaa lasta osittain imetin 5vko kun laitoksella jo sai pienipainoisuuden ja verensokerien takia korviketta lisäksi. Lopulta korvikkeen määrä kasvoi koko ajan ja lopulta päätin lopettaa kokonaan ja se oli helpotus.
    Toinen (11kk) ei ole saanut korviketta ollenkaan, kun ei suostu pullosta juomaan ja nyt pikkuhiljaa piimää tarjottu ruokajuomana. Mulle imetys ei ole ihanaa. Lähinnä velvoite, kun miksi ei antaisi parasta mahdollista ravintoa kun se kerran sujuu. Noh ihanaa kun vihdoin "saa" lopettaa sen kun 1v täyttää :)
    Kolmatta Odotan ja imetän jos onnistuu, mutta kyllä yritän kaikin mahdollisin keinoin myös ottaa pullon mukaan arkeen. On ollut raskasta olla vuosi ihan kiinni lapsessa kun nälkä oli ekat 5kk vähintään tunnin välein.
    Julki-imetyksestä en itse tykkää, joten vessat tullut tutuiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Wow, pitkään oot sinäkin malttanut imettää! Varmaan se kuitenkin ajan kanssa aina helpottaa, kun tulee kiinteet mukaan, niin ei tarvitse ollakaan tunnin välein tissin kanssa valmiudessa :D Pullo on kyllä meille tärkeä, kun tykkään käydä myös ihan yksin kavereiden kanssa syömässä ja kahvilla. Tsemppiä uuteen vauva-arkeen ja toivottovasti imetys sujuu toivotulla tavalla silloin :)

      Poista
  4. Meillä ensimmäinen vauva sai korviketta ja rintamaitoa 4kk asti, sitten korviketta vain. Toinen oli rintamaidolla 5kk asti jonka jälkeen vaihdettiin vähitellen korvikkeeseen. Nyt kolmas vauva 2kk ja ollut vain rintamaidolla. Olen aina halunnut imettää pitkään mutta väsynyt sitten imettämiseen ja vaihtanut omasta mielestäni helpompaan pulloruokintaan. Molemmissa on mielestäni hyvät puolensa ja olen samaa mieltä että mielenterveyden menettämisen uhalla ei kannata väkisin imettää. Nyt tavoitteena kuitenkin se 6kk imetys. Korvikkeen hinta ja sen kantaminen kaupasta ovat niin huonot puolet siinä pulloruokinnassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä tavoitteeseen! :)

      Tunnistan itsekin tuon väsymyksen. Nytkin olen pohtinut tämän turhauttavuutta, kun joutuu taistelamaan maidon nousemisen kanssa. Helpompaa ois vaan monessa tilanteessa antaa maitoa pullosta, kun sieltä tulee.

      Poista
  5. Miulla on hyvin samankaltaiset imetyskokemukset kuin siulla. Ellua osittaisimetin neljä kuukautta ja Veenua olisin halunnut täysimettää, mutta hän alkoi kellertää kotiuduttaessa ja tarvitsi enemmän maitoa kuin miulta alussa tuli. Korvike jäi kuvioihin ja jälkikäteen ajatellen se on ollut ehkä ihan hyväkin juttu (määrä on pieni,sama kuin teillä), koska mie en heru pumpulle melkein milliäkään. Ja tässä sitä nyt on menty, melkein kahdeksan kuukautta osittaisimetyksellä ja toivon, että voisin vielä jonkin aikaa jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno saavutus jo sekin! :) Toisen kanssa imetyksessä asettaa jo haasteita esikoinenkin, jos vauva sattuu olemaan kova tissillä roikkuja. Itse en pidä siitä tunteesta, että Lilianilla on paha mieli sen takia, että vietän paljon aikaa kiinni vauvassa. Hän on itsekin tykkää vielä olla paljon sylissä. Mutta kyllähän tämä aina ajan kanssa helpottaa, kun mukaan tulee kiinteät ja imetyshetkiin tulee selkeä rytmi, sillä nyt mennään vielä sen mukaan kun vauvalla on nälkä, joka voi yllättää pian uudestaankin.

      Poista
  6. Mä täysimetin esikoista 5kk ja sitten ruoan ohella 1v8kk ikäseksi. Mulle imetys oli tosi tärkeetä,se oli semmonen tärkee läheisyysjuttu ja pettyisin jos se ei tulis jostain syystä toisen kohdalla onnistumaan. Toivon että saisin taas täysimettää 5-6kk ikään asti ja sitten jatkaa 1,5v-2v ikään,sinne asti kun se luonnolliselta tuntuu. Esikoinen ei huolinut koskaan pulloa, mutta ei haitannut kun en edes halunnut olla erossa.:D Tullaan varmaan kokeilemaan huoliiko toinen pullosta pumpattua jos tarve vaatii,mutta jos ei huoli niin ei mulla ole tarvetta olla vauvasta ekoina kuukausina erossa,sitten puolen vuoden ikäsestä voi muutamia tunteja olla kun soseetkin on kehissä ettei ihan kokoajan maitoa tarvii. :) -Jade

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti imetys onnistuu toivomalla tavalla myös nyt, vaikka voin sanoa, että nyt se on kyllä aikalailla erilainen kokemus, kun on esikoinen kiljumassa vieressä ;) Nyt kyllä on ihan erilaista, kun viimeksi oli tärkeää päästä yksin edes kauppaan, niin nyt on luksusta jos pääsee toisen kanssa vaan lähtemään :D Mulle on tärkeää viettää myös Lilianin kanssa kahden aikaa ja päästä välillä kodin ulkupuolelle, kun se ottaa aika paljon kierroksia jos nyhjätään vaan kolmestaan :D Vauvasta en niinkään koe tarvetta olla erossa, mutta se vaatii sen jos haluaa viettää aikaa vaan kaksistaan neidin kanssa. Kimmolle on tärkeää olla myös vaan lasten kanssa, joten on minunkin aika aina välillä poistua kotoa ihan yksin :D

      Poista
  7. Imetin 2 vuotta 1kk, ekat 4kk osittaisimetyksellä kunnes saatiin korvike pois kuvioista. Eihän se helppoa ollut, mutta äidinmaito on parasta mahdollista ravintoa lapselle, tämä tieto auttoi jaksamaan. Ja mitä isommaksi vauva kasvoi, sitä helpompaa imetys oli enkä todellakaan ollut "kiinni" vauvassa koko aikaa, ihan hyvin saatoin mennä tallille, lenkille tai syömään, vaikka vauva ei 4kk iän jäkeen edes suostunut enää pullolle.

    En ihan ymmärrä "ei korvikkeissa mitään vikaa ole" kommenttiasi. Eihän niissä olekaan (olen itsekin anatanut korviketta ekat 4kk vauvalle!), mutta se on ihan sama kun vertaisi vaikka kotiruokaa ja Mäkkärin ateriaa, kummallakin elää ja kasvaa, mutta toinen on kiistattomasti parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Huippu homma, että saitte täysimetyksen toimimaan! Varmasti imetyksen kanssa arki sujuu koko ajan paremmin, kun ruoka-ajat säännöllistyvät.

      Tarkoitin kommentilla sitä, että jotkut äidit tekevät sen valinnan antaa korviketta syystä tai toisesta, joskus vapaaehtoisesti ja joskus pakon edessä. Tämä valinta on jokaisen henkilökohtainen eikä siihen pitäisi puuttua tai kritisoida. :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan