Slider

Arki kahden lapsen äitinä

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kirjoittelin ennen pojan syntymää ajatuksia yhden lapsen äitinä ja pohdintaa tulevasta. Silloin suurimmat pelkoni kahden lapsen äitinä liittyivät huomion jakamiseen kahdelle ja siihen, että tulen vaatimaan Lilianilta liian paljon itsenäisyyttä. Alkuun riittämättömyyden tunne valtasi minut, kun jäin heti ensimmäisenä päivänä yksin kahden lapsen kanssa miehen sairastellessa sängyssä. Ehkä tämä oli minulle ja meille kaikille shokkihoitoa, sillä sairastelujen jälkeen kaikki on lähtenyt sujumaan omalla painolla. Oikeastaan Kimmon aloitettua työt olen viettänyt lähes kaiken ajan lasten kanssa kolmistaan, sillä hänellä on sopivasti menossa ennätysvuosi työmäärän suhteen. Ollaan siis saatu totutella uuteen kotiarkeen aika paljon ja tällä hetkellä tuntuu, että on jopa outoa jos edes minuutin päivässä jokin muu pitää vauvaa sylissä.

Arki kahden lapsen äitinä on täysin päinvastaista mihin totuin ensimmäisenä vauvavuotena Lilianin kanssa. Silloin päivät täyttyivät lähinnä hiljaisuudesta ja itkuista. Nyt päivät ovat täynnä puheensorinaa, kun vietän ajan höpöttäjä tyttären kanssa. Iltaisin miehen tultua kotiin olen aivan kuitti, sillä päivä on kulunut lukuisten "miksi-mitä-milloin" -kysymysten parissa. Ainakin siis päivät sujuvat paljon nopeammin, kun on seuraa koko ajan kelle jutella. Vauvan kiukuttelutkaan ei tunnutmissään, kun minulla on jatkuvasti kaveri mukana, joka on yhtä innoissaan lohduttamassa aina itkun tullessa. Toki tämän esikoisen kiukuttelut saa välillä äidinkin hermostumaan.


Alkuun myös vaadin Lilianilta paljon, sillä olin tottunut jo, että hän osaa pukea ja syödä itsenäisesti, mutta vauvan tultua näissä asioissa yhtäkkiä oltiinkin täysin osaamattomia. Sainkin lukijalta vinkin, etten enää vaatisi häntä pukemaan, vaan auttaisin myös hänelle vaatteet aina, kun siltä tuntuu. Tuntuu tyhmältä miksen itse toiminut samalla tavalla, sillä on itsestäänselvää, että myös hän haluaa alkuun samanlailla huomiota, kun huomaa miten vauvaakin autetaan joka asiassa. Montaa kertaa minun ei tarvinnut neitiä pukea, sillä melkeen samantien, kun lopetin vaatimukset hän on mennyt itse pukemaan ja on odottelemassa vaatteet päällä jo paljon ennen meitä muita.

Viime kerralla odotin kauhulla aina iltaa, jolloin alkoi koliikkihuudot. Ne jatkuivat pahimmillaan 3-5 tuntia, joten saimme koko illan hytkytellä vauvaa. Tällä kerralla samoihin aikoihin alkaa se päivän rauhallisen hetki: Lilian on unilla ja saadaan pari tuntia olla vaan vauvan kanssa. Normaalia enempää itkuisuutta ei edelleenkään ole esiintynyt ja saadaan ilta tuijotella rauhassa toisiamme ja katsella sarjoja telkkarista. Välillä pikkumies saattaa jopa torkahtaa syliin,  mutta kannan hänet samaan aikaan sänkyyn kun itsekin menen unille.


Siinä missä esikoisen kohdalla me vanhemmat sopeudutaan vauvan rytmiin on ainakin tämän toisen kohdalla alkuun vauva sopeutunut meidän rytmiin. Arjen sujumisen kannalta hänet joudutaan herättämään unilta aika-ajoin, kun Liliania käytetään kerhossa, puistossa ja kyläillään. Vauva nukkuu hyvin välimatkoilla ja puistossa muiden lasten äänten kuuluessa vieressä. Ei paljon tykätä olla kotona neljän seinän sisällä, joten toivottavasti vauva jatkossakin viihtyy hyvin vauhdissa mukana ja kesällähän hän pääsee jo paremmin mukaan puistotouhuihin! :)

Arjen keskellä on hyvä muistaa myös seuraavat tärkeät asiat.

1. Vauva (eikä leikki-ikäinen) ei kuole itkuun.

2. Aina ei tarvitse laittaa kotiruokaa, vaan eineksilläkin tulee maha täyteen.

3. Kodin ei tarvitse aina olla tiptop, vaan on ihan ok ottaa se minuutin hetki itselleen, kun molemmat ovat hiljaa.

4. Joka päivä ei tarvitse ulkoilla (vaikka olen huomannut, että jos vaan saa itsensä ja lapset raahattua joka päivä ulos, niin päivä tuntuu helpommalta).

5. On myös ok antaa välillä esikoiselle tabletti käteen, kun vauva nukkuu ja istua hetki yhdessä sohvalla. Aina ei tarvitse olla keksimässä kehittävää tekemistä.

Miksi silti aina tulee huono omatunto, jos jätän tekemättä jotain mitä minun "kuuluisi" tehdä? 


4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että teillä sujuu arki kahden lapsen kanssa noin mukavasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon kyllä tosi yllättänyt että ainakin tää alku on sujunut näin hyvin :D Toki tiedossa on että paljon tulee varmasti vaikeitakin aikoja :D

      Poista
  2. Voin allekirjoittaa tämän tekstin. Aivan kuin minun ajatuksiani :)
    Viimeksi tänään mietin esikoisen ollessa päiväkodissa ja itse ollessani taaperon kanssa kahdestaan kotona, että miten toisaalta tylsiä päivät ovat olleet silloin, kun olin vielä kotona esikoisen ollessa taapero. Olimme loppujen lopuksi aika paljon kotona ja sisällä, kahdestaan.

    Nyt sentään suurimman osan viikosta esikoinen on täällä meidän seuranamme ja katsoo tarvittaessa taaperomme perään, jos mie käyn vessassa tai laitan ruokaa. Olemme myös enemmän sosiaalisia ja pieni ulkoilu (vaikka sitten kävellen kauppaan) kuuluu melkein jokaiseen päivään :)

    Hienoa, että teillä siellä arki sujuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisen kanssa ei ehkä helposti tuu lähdettyä minnekään, kun ei ole pakko. Nyt on :D Ja päivä kuluu kyllä super nopeaan, jos tekee edes pienen ulkoilureissun, sillä pelkkä lähteminen vie aikaa. Vaikka ois pelkkää huutoo lähteminen, niin ulkona kaikilla on parempi mieli :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan