Slider

Arkea helpottavat vauvatarvikkeet

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Jokainen uusi perheenjäsen on oma yksilönsä ja koskaan ei voi etukäteen tietää, mitkä ovat tällä kertaa ne asiat mitkä muodostuvat tärkeiksi vauva-arjessa. Patrikin kohdalla on 2kk aikana muodostunut jo aika hyvä kuva missä se viihtyy (ainakin tällä hetkellä). Meillä kummankaan kohdalla syli ei ole ollut ainoa paikka missä vauva tykkää oleskella, vaan olen saanut kädet aika hyvin käyttöön tälläkin kertaa, sillä lempipaikoiksi on muodostunut sitteri ja leikkimatto. Lilian puolestaan vietti pitkiä aikoja koliikkikeinussa ja monesti myös nukahti keinutukseen. Tällä kertaa vauva ei viihtynyt siellä juurikaan ja hän ei yleensäkään nukahda muualle kuin sänkyyn, vaunuihin, autoon tai syliin. Seuraavassa on esitelty hieman tarkemmin 3 meidän arkea helpottavaa tavaraa.

1. Baby's Only lämpöpussi *

Näitä todella kauniita lämpöpusseja turvakaukaloon saa Oz Babystä! Kannattaa käydä kurkkaamassa heidän monipuolinen valikoima lämpöpusseja, joista muutamat ovat  näin keväällä alennuksessa. Tiesin jo heti raskauden alussa, että turvakaukaloon oli saatava lämpöpussi, sillä vauva syntyy talvella. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin monta kertaa sulloa vauvaa vaatteisiin ja talvella niitä kerroksia riittää. Tämä lämpöpussi menee turvakaukaloon, sillä siinä on aukot vöitä varten. Lämpöpussi turvakaukalossa on siitä kätevä ettei paksuja ulkovaatteita tarvita ja sisätilaan tultuessa lämpöpussin saa avattua, jolloin vauva ei myöskään hermostu esimerkiksi kaupassa kuumuuteen. Lämpöpussi kaukalossa on myös paljon turvallisempi vaihtoehto, sillä vauvan turvavyöt saa kiristettyä paremmin verrattuna siihen, jos hänellä olisi paksu talvihaalari päällä. Lämpöpussin teunat saa avattua molemmilta puolilta vetoketjulla, joten sen saa levitettyä kokonaan auki, mikä helpottaa vauvan laittamista istuimeen tai vaunukoppaan.  Ollaan käytetty tätä lämpöpussia myös jonkin verran vaunuissa, joka on mielestäni paljon lämpimämpi äp-makuupussiin verrattuna. Myöhemmin tämän voi myös laittaa rattaisiin, joka pitää pienen vartalon lämpöisenä vaunulenkeillä. 




2. Sitteri

Tää oli tärkeä tarvike myös Lilianin vauva-aikana. Baby Björnin sitteri on todella pitkäikäinen, sillä siihen voi laittaa ihan vastasyntyneen ja se menee koko vauvavuoden. Ihan vastasyntynyt nauttii keinutuksesta, 2kk ikäinen vauva innostuu puolestaan leikkimään sitteriin kiinnitettävällä lelulla ja puolen vuoden lähestyessä siinä on helppo alkaa harjotella maistelemaan soseita. Tämä sitteri kulkee meillä lähes joka huoneeseen, sillä myös omat suihkussa käynnit eivät onnistuisi Kimmon ollessa töissä, kun en saa muuten valvottua molempia lapsia yhtäaikaa. Sitterissä on myös paljon mukavampi katsella muiden puuhia keittiössä tai Lilianin huoneessa, kun ei tarvitse olla ihan makuuasennossa. Sitteri menee kolmeen eri asentoon, joten tilanteesta riippuen säätövaraa löytyy. Tarvittaessa sitterin voi myös kuljettaa kylään, koska sen saa laitettua tosi pieneen kasaan. Seuraavaksi tämä lähtee meidän mummola reissulle mukaan. 



3. Leikkimatto

Tämän söpön leikkimaton löysin Lastenturvasta. Ihastuin sen monipuolisuuteen, sillä se sisältää erilaisia ääniä, valoa ja liikettä. Lelukaaren pystyy myös kääntämään kokonaan sivulle, joten se aktivoi myös vauvaa olemaan paremmin makuullaan. Mukana tuli myös tyyny, joka osaltaan myös helpottaa mahallaan oloa. Tällä hetkellä kovin hitti on liikkuva kettu, jota Patrik tykkää katsella. Mahallaan ollessa hän myös tykkää ihastella omaa kuvaa peilin kautta. Leikkimaton parissa sisarukset tykkäävät oleskella keskenään eniten. Minusta on tärkeää, että vauvan leikkimatto sisältää paljon erilaisia aktiviteettaja ja värejä, joten sisustukseen sopiva harmaa tyylikäs matto ei tulisi mieleenkään, sillä tuskin lapsi kauan viihtyisi katsellen päivästä toiseen valkoisia eläimiä lelukaaressa.






Mitkä vauvatarvikkeet teillä on ollut niitä kaikkein hyödyllisimpiä? 

*Baby's Only lämpöpussi yhteistyössä Oz Babyn kanssa 

Sokerihumala Naurusaaressa

maanantai 27. maaliskuuta 2017


Viikonloppuna oli huippu päivä, kun päästiin Lilianin kanssa viettämään laatuaikaa sisäleikkipuisto Naurusaareen. Paikka oli täynnä kameran välkettä ja lasten riemun kiljahduksia, sillä se täyttyi yli 20:stä Kaksplussan verkosto bloggaajasta ja heidän lapsistaan. Naurusaari on leikkipuisto Vantaalla, joka sijaitsee Jumbon kauppakeskuksessa. Reissun Naurusaareen voi halutessaan yhdistää shoppailu- tai vaikka kylpylämatkaan. Sisäleikkipuisto on täynnä tekemistä pienille ja isoille, sillä sielllä voi roikkua, kiipeillä, tanssia tai pomppia. Myös synttäreiden järjestäminen onnistuu esimerkiksi pizzapartyjen tai jäätelöjuhlien muodossa.

Kuva: Hanna/ Yli pyykkivuorten





Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun kerkesin mukaan Kaksplussan tapahtumaan, vaikka nyt tuleekin jo tasan vuosi siitä, kun on oltu mukana. Hieman siis kieltämättä jännitti, sillä tiesin, että verkosto on aika tiivis porukka, joka on kerennyt jo tavata useamman kerran. Onneksi paikalla oli pari bloggaajaa, jotka olen kerennyt tavata jo aikaisemmin ja Pandamama Piritan kanssa ollaan melkeen naapureita.  Bloggaajien kesken ei tarvitse jännittää hiljaisia hetkiä, sillä puhetta riittää ainakin lapsista. Nyt joudun tunnustamaan, että en ole kerennyt seurata muiden blogeja oikeastaan yhtään viime aikoina, joten en pystynyt aloittamaan juttua viimeisimmistä reissukuulumisesta tai siitä mitä yleensäkin arkeen kuuluu. Muuten blogiverkosto on ihan mahtava juttu, sillä blogien maailmasta on saanut ihan valtavasti vertaistukea ja onhan nää bloggaajat ihan huikeita ihmisiä. Mikä parasta, niin lapsien lisäksi meillä on yhteinen rakas harrastus. 




Pari tuntinen sisäleikkipuistossa meni ihan hujauksessa, sillä meille oli lapsien perässä juoksemisen lisäksi tarjolla pientä naposteltavaa. Erityisesti Lilian tykästyi karkkikulhoon. Ihan mahtava juttu oli myös goodiebagit, mitkä saatiin mukaan pois lähtiessä. Kassin sisällöstä vastasi iso kasa eri yrityksiä ja tuotteet olivat todella mieluisia. Tällä kertaa ne osuivat todella nappiin, sillä suurin osa tuotteista oli vauvaperheille suunnattuja. Mukaan mahtui myös kosmetiikkaa ja pientä naposteltavaa. Bloggaamisen ehkä yksi parhaista puolista vertaistuen lisäksi on nää pienet yhteistyöt eri yritysten kanssa. Meille suosikki tuotteita on ehdottamasti Kiddown lippis, jota toivottavasti neiti suostuu pitämään myös päällään tai sitten äiti kulkee se päässä tulevan kevään. Myös Ainun vauvatarvikkeet tulevat todella tarpeeseen. Meneillään on myös keväinen sisustusprojekti, johon sopivat Pikkunorsun tekstikortit. Myös kauan haaveilevani oot niin ihana neuvolakortin kuori löytyy nyt! Lilian tykästyi eniten Elegent Touchin kynsitarroihin sekä Minionesilta saatuun siniseen valas juomapulloon, joka näyttää ihan tölkille! Kesähelteillä sinne saa laitettua vaikka mitä hyvää kylmää juotavaa. 

Ihan kaikelle ei varmastikaan itselle ole käyttöä, vaan ajattelin järjestää myös lukijoilleni piakkoin arvonnan, johon voisin laittaa vähän kosmetiikkaa ja vauvatarvikkeita. Onko toiveita siitä, mitä arvonta tulisi sisältämään?



Ihanan kamala imetys

torstai 23. maaliskuuta 2017

Vaikka imetys onkin maailman luonnollisin asia, niin silti ajatus siitä, että pitäisi olla valmiina kaivamaan tissi esille paikasta riippumatta mihin kellonaikaan tahansa saa aikaan hieman vaivalloisen olon. En katso pahalla, jos nainen imettää lastaan tien penkalla tai keskellä kauppakeskuksen vilinää (okei ehkä vähän katsoin pitkään, kun näin lähes kouluikäisen tytön tississä kiinni kauppakeskuksessa jokin aika sitten). Minusta itsestään ei kuitenkaan tunnu hyvältä ryhtyä puuhaan ihmisten keskuudessa, joten näissä tilanteissa yleensä turvaudun pulloon tai etsin rauhallisen tilan. Koen myös, että jos itse stressaa tilannetta myös vauva maistoaa sen herkemmin ja alkaa käyttäytymään hermostuneesti. Tärkeintähän kuitenkin on, että jos vauvalla on nälkä hän saa rauhassa nauttia ateriansa ilman suurempaa hälinää ympärillä. 

Viime kerralla osaimetin Liliania 3kk. Lopulta imetys loppui itestään, kun maito ei enää riittänyt edes yöllä. En tiedä enkö yrittänyt tarpeeksi vai olisiko maitoa noussut enemmän, jos olisin yrittämällä yrittänyt. En kuitenkaan koe myöskään tätä ratkaisuksi, sillä äidin oma jaksaminen on todella tärkeässä roolissa vauva-arjessa. Maidon nostamisen yrittäminen syö hirveästi energiaa ja siinä epäonnistuminen lannistaa entisestään, jolloin korvikkeen antaminen poistaa ylimääräisen taakan hartioilta. 


Tällä kertaa imetys sai pahimman mahdollisen alun sairaalasta kotiuduttua, jolloin vauvan kanssa tulisi viettää kontaktissa 24/7. Meille nimittäin rantautui noro, jonka sai ensiksi mies. Lilian oli vauvasta ihmeissään ja ikävissään siitä, kun äiti oli ollut pari yötä pois. En halunnut turhaan itkettää neitiä ja imetin vain, kun vauvalla oli nälkä, sillä Lilian kaipasi paljon syliä. Miehen jälkeen sain minä puolestani noron. Missään vaiheessa tälläkään kertaa maitoa ei ole noussut isoja määriä, vaan olen koko tämän ajan syöttänyt todella tiheästi. Nyt imetys ei enää häiritse neitiäkään, vaikka aluksi hän otti sen todella raskaasti, kun vauva vietti paljon aikaa kiinni. Asiaa myös auttaa se, että hän saa myös välillä ruokkia vauvaa ja mikä oisikaan ihanampi tapa osallistua vauvan hoitoon, kun saada itkuinen vauva tyytyväiseksi.

Tälläkin kertaaa mukana on ollut sairaalasta kotiuduttua myös korvike, jota kuluu päivässä 1dl-1,5dl, eli varmaan nykyisessä maitomäärässä ei juuri mitään. Korvikkeen pitäminen mukana luo jollain tapaa turvaa, sillä maitoa ei heru ylimääräisiä pumpulle. Näin Kimmo ja Lilian pääsee myös syöttämään, ja poika hyväksyy kaikki muutkin ruoan antajana. On vapauttavaa, että pääsee hyvillä mielin käymään ulkona tai kaupassa ilman, että miettisin itkeekö vauva nälkäänsä. Meillä molempien lapsien kohdalla myös imuote on pysynyt aina hyvänä, vaikka pullo on ollut mukana. Lilian toki temperamenttisenä tyttönä raivosi välillä  tissillä, mutta tämä rauhallinen poika on tyytyväinen kunhan vaan ruokaa tulee. 


Tällä kertaa imetys on sujunut rennosti omalla kohdalla ja nautin siitä, kun vauva tuhisee ihan kiinni minussa. Vaikka välillä imetys ahdistaakin erityisesti, kun esikoinen kiukkuaa ja yrittää irroittaa vauvaa tissistä :D Imetys ei ole toisen kanssa aamusta iltaan sängyssä pesimistä vaan kaikkea muuta, sillä se tehdään päivästä toiseen keskellä erilaisia leikkejä. Onneksi Lilianilla on kova hoitovietti ja monesti hän imettää samanaikaisesti omaa nukkeaan. Ehkä siksi myöskään imetys ei tunnu niin oudolta, kun nyt ei pysty viettämään päiviä sohvalla ja sängyssä, joka kaikessa ihanuudessa on loppujen lopuksi aika puuduttavaa. 

En vieläkään kuitenkaan ymmärrä imetys hypetystä. Toki ymmärrän, että se antaa vastaaineita, mutta ei korvikkeissakaan mitään vikaa ole. Lilianista ainakin kasvanut täysin terve leikki-ikäinen, joka sairastaa ehkä kerran syksyllä ja keväällä perus flunssan (jos sitäkään) ja näin on ollut päiväkodin aloituksesta lähtien. Äitien ei tulisi siis stressata imetyksen onnistumisesta oman mielenterveyden uhalla. Ehkä imetyskin onnistuisi edes osittain pidempään monella, jos heitä ei painostettaisi pelkästään täysimetykseen raskauden alusta lähtien. Myös osittainen imetyksessä vauva saa tärkeitä ravintoaineita ja pienikin äidinmaito auttaa niitä imeytymään elimistöön. Imetys on  ihanaa, kun saa nauttia vauvan tyytyväisestä ilmeestä rinnalla, mutta on vauvan ilme myös tyytyväinen korvikkeen jälkeen. Ehkä myös isät uskaltaisivat paremmin osallistua vauva-arkeen, kun heillä on myös tämä valta saada vauva tyytyväiseksi. Oli se sitten ämmää tai korviketta pullosta.

Minkälainen suhde teillä on imetykseen? Saako myös isä osallistua vauvan ruokintaan? 

DIY - taikahiekka

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Nyt taas kauhulla odottaa niitä ihanan kamalia sadepäiviä, jolloin ei viitsisi lähteä ollenkaan ulos tietäen samalla, että sisäpäivä on aika puuduttava jos mitään järkevää tekemistä ei ole. Onneksi 3-vuotiaan kanssa pystyy jo tekemään vaikka mitä, vaikka nyt vauhtia hidastaa pikku mies, jolla on myös omat tarpeensa. Tässä yksi vinkki, joka varmasti pelastaa tylsän kotipäivän. Tähän sisäpuuhaan löytyy varmasti tarvikkeet jokaiselta kotoa, ja se valmistuu nopeasti.  Pieni varoituksen sana ettei hiekalla ehkä kannata leikkiä muualla kuin sellaisessa paikassa, josta sen saa helposti siivottua pois. 



4dl vehnäjauhoja 
4dl maissitärkkelystä
1dl öljyä

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa. Maissitärkkelyksen voi korvata vehnäjauhoilla, mutta silloin hiekka ei ole niin pehmeää. Halutessaan hiekan voi myös värjätä elintarvikeväreillä. 

Tämä on takuuvarma sadepäivän pelastaja, sillä kuka lapsi ei tykkäisi sotkea käsiään! 

Patrik 2kk

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Tällä viikolla on saatu Patrikia kutsua hänen oikeallaan nimellä, vaikka melko useasti vielä suusta tulee vauva. Tällä viikolla ikää tuli myös tasan 2kk ja tuntuu, että hän kasvaa ihan silmissä, sillä tuntuu, että vaatekoko 62 käy myös kohta pieneksi. Ei sitä muistanutkaan miten nopeata tää kasvu on alussa, sillä Lilianin vaatekaapissa pyörii nykyään samat vaatteet yli vuoden. Nyt olen haikeudella joutunut laittamaan kaikki 50/56 kokoiset vaatteet jo hyvää aikaa sitten pois Patrikin lipastosta. Tällä kertaa niiden pois ottaminen tuntui kamalemmalta kuin viimeksi, sillä jos meille ei enää kolmatta lasta tule, niin enää en pääse pukemaan vastasyntynyttä vauvaa niihin ihaniin pienen pieniin vaatteisiin. Tällä hetkellä aika sydäntäsärkevä ajatus, sillä tää ihan vastasyntyneen aika on mennyt liian nopeasti. 


Yhden kuukauden aikana pieni mies on kehittynyt tottakai hurjasti. Enää hän ei pelkästään nuku ja syö, vaan oikeastaan valvoo suurimmaksi osaksi koko päivän. Meillä on lähdetty ulkoilemaan lähes poikkeuksetta päivittäin klo 10, jolloin Patrik aloittaa päikkärit, jotka kestävät 3-4h, mutta tämän jälkeen otetaan ehkä yhdet 30min torkut ja illalla muutamat tissitorkut. Illalla hän menee edelleen nukkumaan 22-23 aikoihin samaan aikaan kun minä ja herää aamulla klo 8 samaan aikaan kun Lilian. Ensimmäinen unipätkä nukutaan omassa sängyssä ja se kestää yleensä 2-3 asti. Tosin keskiyöllä saattaa olla yksi tutin laitto. Toisen kerran poika herää 4-5 aikoihin, jonka jälkeen 6-7 aikoihin. Mun mies on saanut nauttia koko tämän  ajan täysistä yöunista, sillä yleensä kerkeen ruokkimaan pojan ennen kovempaa meteliä. Itseänikään ei ole syötöt väsyttäneet, sillä nukahdan saman tien. Joskus olen huomannut, että jos jaksaisin syöttää molemmat puolet 2-3 aikoihin. niin hän nukkuisi paljon pidempään, mutta silmät menee heti kiinni, kun vauva saa otteen. 

Edelleen hän on luonteeltaan ehkä maailman lepposin kaveri. Kiukku tulee vaan nälän yllättäessä tai jos hänet lasketaan julmasti pois sylistä kesken kivan sylittelyhetken. Iltasin ei ilmene enempää itkua kuin mitä päivällä on. Päivisin hän viihtyisi parhaiten sylissä, mutta hän viihtyy myös  pitkään leikkimatolla tai sitterissä katsellen kun muut syö tai laittaa ruokaa. Hän hymyilee paljon, mutta kunnon naurua ei vielä tule. Patrik tykkää jutella paljon, kun hänelle puhutaan, mutta leluille ei paljon juttua irtoa, vaan niitä vaan katelleen uteliaasti. Jokellus on aina ihanan kuuloista, sillä hänen äänestä kuuluu hymy ja suupielet menevät korviin asti. Patrik osaa jo taivasti kannatella päätään ja välillä hän heiluttaa itsensä makuuasennosta takaisin selälleen. 



Ruokailun suhteen hänellä ei ole päivällä rytmiä, vaan hänelle saattaa tulla nälkä 10minuutin päästä tai sitten vasta 4h päästä. Meillä juodaan tissistä ja pullosta. Pullosta menee maitoa päivittäin 1dl-1.5dl, jonka syöttää yleensä Kimmo tai Lilian. Olen halunnut pitää korvikkeenkin mukana matkassa, sillä haluan, että minulla on hyvä mieli käydä esimerkiksi kaupassa vauvan jäädessä kotiin. Tissistä minulla ei tälläkään kertaa tule litrakaupalla maitoa, joten saan tehdä aika paljon töitä, että maidontuotanto pysyy yllä, joten vaikka pumppaisin maitoa, niin se menee samantien suusta alas. Kirjoittelen ajatuksia imetyksestä vähän lisää myöhemmin.

En olisi temperamenttisen tytön jälkeen uskonut, että vauvat voi olla myös jatkuvasti tyytyväisiä ja rauhallisina. Luonteiden puolesta nämä lapset  ovat täysin vastakohtia, joten täydentävät siis täydellisesti toisiaan. Plussana vielä, ettei nukuttaminenkaan aiheuta ylimääräistä draamaa, vaan silmät menevät kiinni, kun väsyttää. Tiedän kyllä, että tämä on vaan tälläinen vaihe, kun kaikki on hyvin valtakunnassa ;) 

Ristiäiset

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Viime lauantaina oli poitsun ristiäiset. Viikko oli kokonaisuudessaan ihana, kun Kimmo lomaili, joten päästiin viettämään laatuaikaa koko perheen kesken. Myös pienet juhla valmistelut sujuivat kivasti, kun oli toinenkin apukäsipari paikalla. Veljeni tuli myös torstai-iltana meille, joten perjantain pystyi kokonaan pyhittämään leipomishommille.  Myös koristeissa päästiin helpolla, sillä olin tehnyt pöytiin puolikkaita pompomeja sekä pilttipurkeista pieniä maljakoita. Kastekimpussa oli kauniita liljoja, neilikoita (sekä jotain kolmatta valkoista kukkaa, jonka nimeä en enää muista.. ?) 







Ristiäiset sujuivat todella hyvin. Patrik oli hereillä koko virallisen osuuden ajan, mutta tyytyväisenä tuijotteli vaan setänsä kasvoja. Ehkä toisen lapsen kohdalla muutenkin osaa ottaa jo vähän rennommin tälläiset asiat ja ei stressaa siitä esimerkiksi itkeekö vauva koko juhlan ajan. Tarjoilut olivat minimaaliset ja pöydästä löytyi kinkku-lohivoileipäkakkua, murokeksejä, minttu-suklaaleivoksia (jotka äitini leipoi) sekä mansikka-oreotäytekakku. Niinkuin aina oli täytekakun valmisteminen pieni katastrofi ja tällä kertaa en ollut tyytyväinen edes lopputulokseen. Visioni oli kirjoittaa vaaleansiniselle alustalle pojan nimi, mutta se ei enää mahtunut siihen ja omasta mielestäni muka yksinkertainen kermapursotus näytti sotkuiselta. Onneksi yleensä se on kuitenkin maku mihin ihmiset kiinnittää huomiota ;) 






Teitä ehkä saattaa kiinnostaa myös mikä sitten tuli pojalle nimeksi. 
Tästä lähin vauvaa kutsutaan nimellä

Patrik Mikael 


Juhlakuvat ovat suurimmaksi osaksi veljeni Juha-Matin ottamia ja muokkaamia. 

Ristiäisvalmistelut

torstai 9. maaliskuuta 2017

Lauantaina vietetään meidän pienen pojan ristiäisiä. Tällä kertaa valmistelut ovat menneet hieman erilailla kuin neidin kohdalla, sillä yksinkertaisesti aikaa ei ole ollut näperrellä koristeita tuntikausia. Myös leipomishommissa yritin ottaa hieman rauhallisemmin, koska yleensä herkkuja riittäisi kokonaiselle armeijalle, joten niiden tuhoamisessa kestää aina seuraava viikko (ei siinä etteikö se meiltä onnistuisi). Okei myöskään tässä kohtaa aikaa ei ole niin paljon, koska pikkumies ei ole niin innokas leipuri mitä siskonsa ja häntä kun ei saa vielä lahjottuakaan mukaan lupaamalla maistiaisia. Kolmas syy on miehen nalkutus leipomisen aiheuttamasta sotkusta. Edelleen saan varmaan kuulla viikoittain kuinka pommi meidän keittiö oli edellisten juhlien jälkeen. ;D

Ihan pikkuisen vilkuilin inspiraatiota koristeisiin ja tarjoiluihin taas pintarestista. Jotain ideoita tulen myös hyödyntämään. Aloitetaan perinteisestä, eli kakusta. Tällä kertaa haluan jonkun todella simppelin toteuttaa ja tässä on muutama vaihtoehto siihen. Ensimmäisen kakun ruusupursotus on näyttävä, mutta yksinkertainen ja toisen kakun voikreemi/kermapursotus on myös simppeli. 


Ristiäispöytää saa kivasti laitettua suloiseksi, kun laittaa esille ihania keksejä. Macaronseja löytyy perus kaupoista ja erilaisia pikeeri koristeltuja keksejä saa tilattua leipomosta/kotileipurilta, jos ei jaksa alkaa kuoruttamaan itse. 

Pyötiin on myös kiva laittaa vähän jotain koristeita. Pojalle kauniita kukkia on esimerkiksi valkoiset neilikat tai harsokukat. 
Kukat voi laittaa esimerkiksi pilttipurkkeihin, joita voi halutessaan koristella esimerkiksi pitsillä. Tälläisiin pikku purkkeihin voi myös laittaa vaikka kynttilöitä kellumaan. Yksi ihana idea on myös pyytää vieraita täyttämään pieni tervehdys päivänsankarille. Niitä on varmasti kiva lueskella yhdessä myöhemmin. 





Mikä nimeksi pojalle?

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Varmaan yksi ihanemmista asioista raskausaikana on alkaa pikkuhiljaa miettimään erilaisia nimi vaihtoehtoja päässä. Jollain nimi on jo ennen raskautta mietitty valmiiksi ja jotkut saattavat keksiä nimen vasta ristiäis/nimiäis päivänä. Lilianin kohdalla nimi oli keksitty jo aikaisessa vaiheessa, sillä heti törmättyäni ko. nimeen ihastuin siihen ja tiesin, että se on juuri se oikea. Onneksi myös mies oli samoilla linjoilla. Tämän pojan nimen kohdalla asiat eivät menneet ihan niin helposti, sillä meidän molempien mielestä hienoja pojan nimiä on todella vähän tai sitten ne ovat jo käytössä kaverin lapsilla. Lopulta kuitenkin keksin parikin täydellistä nimeä, mutta tietenkään ne eivät sitten sopineet miehelle. 


Pojan nimeä alettiin miettiä siitä lähtökohdasta, että se ei saa olla mikään kovin yleinen, mutta sopii hyvin suomalaiselle ja on myös kansainvälinen. Samat kriteerit siis mitä oli Lilianinkin kohdalla. Halusin myös, että se sopii hyvin yhteen Lilian nimen kanssa, jolloin aluksi mietin paljon myös -an loppuisia nimiä, kuten Kristian, Sebastian, Elian sekä Kaspian. Myös hieman erikoisemmat ja pehmeät nimet ovat mieleen, kuten Milan, Julian sekä Jamiel. Ehkä kuitenkin nämä ovat hieman liian tyttömäisiä ainakin etunimeksi. Tällä hetkellä suosiossa olevat nimet Noel, Leon ja  Luka ovat myös ihania.


Vauvan nimi paljastuu tämän viikon lauantaina, ja on aika ihanaa päästä vihdoin kutsumaan häntä omalla nimellä. Tällä kertaa on tuntunut aika oudolta puhua pelkästä vauvasta. Miltä sinun mielestä poika näyttää? Vielä on mahdollista vaikuttaa, mikäli keksit jonkun ihan täydellisen nimen ;) 

Shhh... vauva nukkuu!

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kuinka moni tunnustaa, että esikoisen kohdalla vauvan nukkumaanlaitto vaati täyden hiljaisuuden ja vauva saattoi tähän totuttuaan heräillä postiluukun kolahdukseen tai kahvinkeittimen ääneen? Meillä ainakin neiti tottui liian hyvään ja nukuttaminen tehtiin pimeässä huoneessa ja täysin hiljaisuudessa. Aina vieraiden tullessa hyssyteltiin olemaan hiljaa ja menot oli sovittava niin, ettei vaan päiväuniaika häiriintyisi.  Toisen kanssa nukuttaminen on.. no.. vähän erilaista. 

Ensimmäinen ero on hiljaisuus tai siis sen puute. Lilian lopetti säännölliset päikkärit heti päiväkodin loputtua, joten en edes muista miltä hiljaisuus kuulostaa. Vauva on siis tottunut nukahtamaan yleensä neidin pälättäessä vieressä. Myös unien aikaan kuuluu paljon ääntä ja häntä ei häiritse imurin tai tehosekoittimen äänet. Välillä poitsu nukkuu vaunuissa, kun Lilian on kerhossa jolloin uni ei meinaa maistua, kun kotona onkin yhtäkkiä ihan hiljaista. Parhaiten uni maistuu vaunuissa niiden liikkuessa ja isosiskon puheensorinan kuuluessa vieressä. 

Lilianin vauva-ajoilta muistan myös sen, että huoneesta sai poistua vasta kun vauva oli syvässä unessa. Monet kerrat myös ryömin maatasossa kuin ninja ettei neiti vaan huomaisi poistumista. Nyt sekin on aika mahdotonta, sillä vauva on joutunut tottumaan siihen, että samalla jokin pomppii vieressä sängyssä tai antaa pusuja. Välillä myös kesken imetyksen joudun sinkoilemaan toiseen huoneeseen, joten vauvakin tottuu myös odottelemaan tarjoilun jatkumista. En myöskään voi jäädä asumaan vauvan viereen, vaan olen siirtänyt hänet yleensä sänkyyn tai sitteriin. Saan olla siis aika kiitollinen, että vauva ainakin tällä hetkellä nukkuu hyvin myös itsekseen, eikä vaadi sylittelyä kokopäiväisesti. Toki tälläisessa tilanteessa elämää helpottaisi varmaan kantovälineet, mutta ainakin itse olen jotenkin kokenut hankalaksi alkaa säätää sellaista päälle.


Vauvan uni on se tärkein asia arjessa jaksamisen suhteen, eikä siitä kannata säästellä, jos on mahdollista parantaa vauvan unen laatua jossain määrin. Kaikki vauvat nauttivat turvallisuuden tunteesta ja siitä, että heidän nukkumapaikka on pieni ja lämmin. Yksi hyvä vaihtoehto hankkia unipesä. Näitä valmistaa mm. suomalainen Bebiboo. Bebiboon laadukkaat materiaalit tekävät unipesästä markkinoiden ykkösen. Sen sisäpuoli on pehmeää hotellilaatuista puuvillasatiinia ja ulkokangas kestävää kangasta, johon ei tartu lika helposti. Patja on ekologisesti valmistettu hengittävästä ja vedenkestävästä materiaalista. Bebiboo on  myös super helppo pestä, sillä sen voi laittaa sellaisenaan pesukoneeseen. Tämä onkin todella tärkeä ominaisuus vauvaperheessä, sillä vaippavahinkoja sattuu liiankin usein. Käytännöllisyyden ohella Bebiboo on myös todella kaunis.



Unipesää voi käyttää alkuun vauvan pinnasängyssä, jolloin pienellä on turvallinen pieni pesä nukkua. Olen tällä viikolla raaskinut laittaa pienen nukkumaan ekan unipätkän omaan sänkyyn unipesään ja saatiin parina yönä ennätys, sillä poika nukkui yli 5h putkeen! Pesän voi laittaa myös vanhempien sänkyyn, jolloin vauva nukkuu vieressä, mutta päälle ei pysty vahingossakaan kierähtämään. Bebiboohun on myös kätevä nukuttaa esimerkiksi sohvalla, josta vauvan voi kantaa herättämättä omaan sänkyyn nukkumaan. Vauvan kasvaessa voi toisen puolen solmut aukaista ja käyttää tätä edelleen nukkumispaikkana, jolloin hän ei myöskään kääntymään oppiessa pysty kierähtämään sohvalta tai sängystä pois. Unipesä helpottaa myös vauvan mahoilleen makaamista, kun kädet tulevat reunan yli. 

Mikäli unipesä kiinnostaa enemmän, niin käy kurkkaamassa lisätietoa  Bebiboosta nettisivuilta ja käytä hyväksi kampanjahinta.
Missä teidän vauvat nukkuu parhaiten? Onko teillä ollut käytössä unipesä? 

Yhteistyössä:Bebiboo

Arki kahden lapsen äitinä

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kirjoittelin ennen pojan syntymää ajatuksia yhden lapsen äitinä ja pohdintaa tulevasta. Silloin suurimmat pelkoni kahden lapsen äitinä liittyivät huomion jakamiseen kahdelle ja siihen, että tulen vaatimaan Lilianilta liian paljon itsenäisyyttä. Alkuun riittämättömyyden tunne valtasi minut, kun jäin heti ensimmäisenä päivänä yksin kahden lapsen kanssa miehen sairastellessa sängyssä. Ehkä tämä oli minulle ja meille kaikille shokkihoitoa, sillä sairastelujen jälkeen kaikki on lähtenyt sujumaan omalla painolla. Oikeastaan Kimmon aloitettua työt olen viettänyt lähes kaiken ajan lasten kanssa kolmistaan, sillä hänellä on sopivasti menossa ennätysvuosi työmäärän suhteen. Ollaan siis saatu totutella uuteen kotiarkeen aika paljon ja tällä hetkellä tuntuu, että on jopa outoa jos edes minuutin päivässä jokin muu pitää vauvaa sylissä.

Arki kahden lapsen äitinä on täysin päinvastaista mihin totuin ensimmäisenä vauvavuotena Lilianin kanssa. Silloin päivät täyttyivät lähinnä hiljaisuudesta ja itkuista. Nyt päivät ovat täynnä puheensorinaa, kun vietän ajan höpöttäjä tyttären kanssa. Iltaisin miehen tultua kotiin olen aivan kuitti, sillä päivä on kulunut lukuisten "miksi-mitä-milloin" -kysymysten parissa. Ainakin siis päivät sujuvat paljon nopeammin, kun on seuraa koko ajan kelle jutella. Vauvan kiukuttelutkaan ei tunnutmissään, kun minulla on jatkuvasti kaveri mukana, joka on yhtä innoissaan lohduttamassa aina itkun tullessa. Toki tämän esikoisen kiukuttelut saa välillä äidinkin hermostumaan.


Alkuun myös vaadin Lilianilta paljon, sillä olin tottunut jo, että hän osaa pukea ja syödä itsenäisesti, mutta vauvan tultua näissä asioissa yhtäkkiä oltiinkin täysin osaamattomia. Sainkin lukijalta vinkin, etten enää vaatisi häntä pukemaan, vaan auttaisin myös hänelle vaatteet aina, kun siltä tuntuu. Tuntuu tyhmältä miksen itse toiminut samalla tavalla, sillä on itsestäänselvää, että myös hän haluaa alkuun samanlailla huomiota, kun huomaa miten vauvaakin autetaan joka asiassa. Montaa kertaa minun ei tarvinnut neitiä pukea, sillä melkeen samantien, kun lopetin vaatimukset hän on mennyt itse pukemaan ja on odottelemassa vaatteet päällä jo paljon ennen meitä muita.

Viime kerralla odotin kauhulla aina iltaa, jolloin alkoi koliikkihuudot. Ne jatkuivat pahimmillaan 3-5 tuntia, joten saimme koko illan hytkytellä vauvaa. Tällä kerralla samoihin aikoihin alkaa se päivän rauhallisen hetki: Lilian on unilla ja saadaan pari tuntia olla vaan vauvan kanssa. Normaalia enempää itkuisuutta ei edelleenkään ole esiintynyt ja saadaan ilta tuijotella rauhassa toisiamme ja katsella sarjoja telkkarista. Välillä pikkumies saattaa jopa torkahtaa syliin,  mutta kannan hänet samaan aikaan sänkyyn kun itsekin menen unille.


Siinä missä esikoisen kohdalla me vanhemmat sopeudutaan vauvan rytmiin on ainakin tämän toisen kohdalla alkuun vauva sopeutunut meidän rytmiin. Arjen sujumisen kannalta hänet joudutaan herättämään unilta aika-ajoin, kun Liliania käytetään kerhossa, puistossa ja kyläillään. Vauva nukkuu hyvin välimatkoilla ja puistossa muiden lasten äänten kuuluessa vieressä. Ei paljon tykätä olla kotona neljän seinän sisällä, joten toivottavasti vauva jatkossakin viihtyy hyvin vauhdissa mukana ja kesällähän hän pääsee jo paremmin mukaan puistotouhuihin! :)

Arjen keskellä on hyvä muistaa myös seuraavat tärkeät asiat.

1. Vauva (eikä leikki-ikäinen) ei kuole itkuun.

2. Aina ei tarvitse laittaa kotiruokaa, vaan eineksilläkin tulee maha täyteen.

3. Kodin ei tarvitse aina olla tiptop, vaan on ihan ok ottaa se minuutin hetki itselleen, kun molemmat ovat hiljaa.

4. Joka päivä ei tarvitse ulkoilla (vaikka olen huomannut, että jos vaan saa itsensä ja lapset raahattua joka päivä ulos, niin päivä tuntuu helpommalta).

5. On myös ok antaa välillä esikoiselle tabletti käteen, kun vauva nukkuu ja istua hetki yhdessä sohvalla. Aina ei tarvitse olla keksimässä kehittävää tekemistä.

Miksi silti aina tulee huono omatunto, jos jätän tekemättä jotain mitä minun "kuuluisi" tehdä? 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan