Slider

Herkullinen ja nopea Oreo-juustokakku

lauantai 25. helmikuuta 2017

Jokaiselle varmasti kelpaa super nopea ja helppo kakku resepti, joten olkaa hyvä! Tämä oikeasti on suussasulavan herkullista ja katoaa nopeasti kakkuvadilta, eikä vaadi sen enempää ponnisteluja, sillä kakku valmistuu muutamassa minuutissa. 

Oreo-juustokakku
Pohja:
200 g Oreokeksejä
n. 2 rkl maitoa

Täyte:
4 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g mascarponea
n.2 rkl vaniljasokeria
n.2 rkl tomusokeria
150 g Oreokeksejä

Koristeluun:
n. 100 g Oreokeksejä

Murskaa keksit pohjaa varten ja lisää maitoa sopivasti. Laita murska voidellun 20cm kakkuvuan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin täytteet teon ajaksi. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon tuorejuusto, mascarpone ja sokerit. Murskaa keksit pieniksi palasiksi ja lisää seokseen. Laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Koristele ja nauti!

Resepti / Kotiliesi.fi

Vastasyntyneen valokuvaus

tiistai 21. helmikuuta 2017


Tällä kertaa halusin saada ihastuttavia vastasyntyneen kuvia, sillä Lilianista ei tullut edes kotona otettua paljon kuvia ihan pienestä nyytistä. Vastasyntyneen kuvat ovat kauniita ja kamera pystyy vangitsemaan mitä ihanempia ensimmäisiä hetkiä nukkuvasta vauvasta. Löysin sattumalta facebookista Linda Achrénin -sivut ja ihastuin hänen käyttämään rekvisiittaan vauvakuvissa ja kuvauksen hintakin oli todella kohtuullinen. Meille kuvaus olikin juuri silloin ajankohtainen.


Vastasyntynyt kannattaa kuvata alle 2vk ikäisenä, sillä hänellä on vielä vauvamaiset piirteet ja ennenkaikkea hänet saa vielä helposti nukkumaan. Meidän poitsu oli muutamaa päivää vajaa 2vk, ja koska hän syntyi yliaikaisena, eikä ollut syntyessään myöskään sieltä pienimmästä päästä, oli hänen nukuttaminen jo aika haasteellista. Onneksi vastasyntyneen kuvauksiin on varattu n.2-4h aikaa myös kuvaajan toimesta, niin onnistuttiin myös nukutushommassa.



Lasten ja vauvojen kanssa kuvaaminen vaatii ihan omanlaista lahjakkuutta. Vauvojen maailma on omanlainen, sillä vauva on saatava pysymään unessa ja tarvittaessa nukuttumaan yhä uudelleen ja uudelleen, jotta hänet saadaan pysymään paikoillaan kuvissa. Linda osasi käsitellä vauvaa todella ammattitaitoisesti ja huomasi, että hän on edellisen ammatin ja äitiyden myötä luonnonlahjakkuus rauhoittamaan vauvan sekä leikki-ikäisen. Saatiinkin myös todella upeita sisaruskuvia näistä kahdesta. Erityisesti ihastuin tähän alla olevaan kuvaan, josta huokuu se kaikista tärkein: isosiskon rakkaus pienempää pikkuveljeä kohtaan. 



Kuvauksissa on tärkeää myös se, että vauvalle ei tule kylmä hänen ollessaan yleensä koko ajan ilman vaatteita. Välillä hänet saatetaan kapaloida erilaisiin huiveihin tai upottaa koreihin, mutta yleensä vastasyntyneet kuvataan ilman suurempaa vaatetusta. Kannattaa siis varautua, että studio on lämmitetty. Omat hikipisarat on onneksi onnistettu hävittämään lopullisista kuvista, joten ei haittaa vaikka hiki virtaisi itse kuvaustilanteessa. 

Rekvisiitassa ensimmäisenä kiinnitti huomio tämä pumpulimainen materiaali, joten halusin myös tätä käytettävän. Harmaan huivin ja alla olevan taustan kanssa se toimii todella hyvin. Muilta osin kuvat on aika pelkistettyjä, sillä vauva itsessään on kaunis, joten se ei tarvitse mitään ylimääräistä ympärilleen. Kaiken kaikkiaan kuvista tuli juuri sellaisia mistä olin haaveillut. Saatiin myös napattua ihana äiti-poika kuva muistoihin (jonka joku jo ehkä pongasi Instagramista) sekä ikuistettua koko perhe yhteen kuvaan. 
.


Mikäli etsinnässä on hyvä vastasyntyneen kuvaaja pääkaupunkiseudulta, niin suosittelen kurkkaamaan Lindan kotisivut ja instagramin, mistä löytyy lisää kuvia hänen töistään. Alla myös pari kuvaa hänen studioltaan ja rekvisiitista, josta varmasti jokainen löytää mieluisan omiin kuviinsa. 





Yhteistyössä; Linda Achrén Photography

Synnytyksestä palautuminen

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Synnytyksestä on kulunut maanantaina 5 viikkoa. Palautuminen lähtee käyntiin heti, kun pieni nyytti saadaan ulos yksiöstään. Tällä kertaa minulla kävi todellinen tuuri lapsivuodeaikana, sillä sain ikioman huoneen, jossa sain halutessani herkutella ja katsella telkkaria päivät ihastellen vauvaani. Ei ollut tietookaan siis mistään baby bluesista tai muusta ahdistuksesta mikä oli voimakasta ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Olin vain onnessani, sillä sain nauttia muutamat päivät kahdestaan vauvan kanssa. Myös kotiin tullessa arki alkoi heti sujumaan omalla painolla, eikä mitkään asiat tulleet enää yllätyksenä. Voi olla, että elän vielä vauvan syntymän jälkeisissa hormonipöllyissä, sillä minkäänlaista väsymystäkään ei ole vielä tullut.

Myös fyysinen palautuminen tällä toisella kertaa sujui suoraan sanottuna muutamassa päivässä. Sairaalassa pystyin heti kävelemään ympäriinsä ja hoitamaan vauvaa ilman kipuja. Toki ilmapiiri on siellä aika koominen ja pakostakin tuntee itsensä ihan raihnaiseksi, kun laahustaa ympäriinsä sairaalakaapu yllä ja aina rullalle menevät sukat jalassa, puhumattakaan niistä mega isoista alushousuista, jotka on kylläkin ihan super mukavat päällä. Olo on hetkellisesti aika "tyhjä", kun mahasta on yhtäkkiä hävinnyt kaikki paino ja jäljellä on vaan roikkuva nahkapussi. Onneksi paljon kivempi on kun mahan sisältö makaa joka hetken siinä vieressä tutkien maailmaa ensimmäistä kertaa.

Viikko synnytyksestä
Ensimmäisessä raskaudessa paino lähti kokonaisuudessaan muutamassa viikossa, joten en odottanut, että tällä kertaa kroppa toimisi ihan yhtä hyvin. Toisin kuitenkin kävi ja kroppa toimi liiankin hyvin (kiitos norovirus!). Paino oli alle viikko synnytyksestä 6kg vähemmän kuin ekassa neuvolassa. Nyt jos pitäis tämän linjan ja söis koko keväänkin terveellisesti, niin sitähän voisi kuvitella, että paino olisi ennen kesää siinä samassa mitä se oli ennen ensimmäistä raskautta, nyt kun päivisin on myös aikaa liikkua enemmän, jos neitikin viihtyy tuplien kyydissä.

En kuitenkaan hirveesti jaksa stressata siitä kuinka monta kiloa puntari näyttää, sillä tällä hetkellä tottakai ykkösprioriteetit on vauva ja Lilian. Mammalomalla yleensä kuluu vähän enemmän herkkuja mitä normaalisti, sillä pakko myöntää etten päiväkahvailla hirveesti kieltäydy tarjottavista. Herkuttelun vastapainoksi aion myös aloittaa säännöllisen lenkkeilyn, sillä pieni hetki omassa rauhassa kahden lapsen arjen keskellä on varmasti erittäin tärkeää. Myös fyysinen hyvä olo piristää kummasti. 

Vauva 1kk

torstai 16. helmikuuta 2017

1kk on kulunut tuosta maagisesta päivästä, kun meidän pieni prinssi saapui maailmaan. Tämä aika on kulunut hurjan nopeasti, vaikka tuntuukin, että hän olisi kuulunut aina meidän elämään. Nyt on hyvä aika kirjotella vähän minkälainen kaveri on meidän elämää tullut rikastuttamaan. Näitä kuukausi postauksia yritän tehdä joka kuukausi, sillä nyt on ollut ihana lueskella Lilianin vastaavia. Tämä aika kuluu niin hurjan nopeasti, eikä sitä kohta enää muista minkälaista se vauva-aika oikeasti on. 


Luonne 

Yleensä jonkun asian hehkutus tuppaa aina kostautumaan, mutta en voi olla mainostamatta kuinka rento ja rauhallinen kaveri meillä asustelee. Neitiin verrattuna sisarukset ovat kuin yö ja päivä, ja varmaan Lilianin sisarukselta ei voi muita ominaisuuksia vaatiakaan kuin todella pitkää pinnaa ja rauhallisuutta. Aika paljon neiti saa häseltää vieressä, että saa tämän kaverin hermustumaan. Vielä myöskään edellisestä vauvavuodesta tuttua iltahuuto konserttia ei ole tullut. On aika ihanaa, kun voi viettää rauhallista aikaa vauva sylissä iltaisin hetken aikaa neidin mentyä nukkumaan. Viime päivinä on tullut iltaisin hieman enemmän kitinää ja poitsulle kelpaa lähinnä silloin syli, mutta suoraa huutoa ei onneksi tule. Toivottavasti tällä kertaa me selvittäs ilman suurempia masuvaivoja. 


Nukkuminen ja syöminen

Minkäänlaista rytmiä ei tässä vaiheessa ole. Hän saattaa nukkua 3h putkeen tai sitten 2 minuuttia, jonka jälkeen taas on nälkä. Hän on ruokailujen suhteen nautiskelija. Hän yleensä syö vähän kerrallaan ja hetken päästä uudestaan. Iltaisin sitten tankataan kunnolla, ehkä torkahdetaan sekunniksi ja sitten taas jatketaan ruokailua. Illat hän siis aika pitkälti valvoo viimeistään 18 lähtien. Nukkumaan mennään 22-23 välillä. Ensimmäinen herätys tulee yleensä kello 3 molemmin puolin, joten saan olla todella kiitollinen noinkin pitkästä ensimmäisestä unipätkästä ja väsymystä ei ole oikeastaan yhtään. Loppuyö yleensä menee vähän huonommin ja itse heräilen tunnin välein pojan ähinään. Lilian heräilee klo 8 aikoihin ja ei tää poitsukaan halua jäädä pitkäksi aikaa yksin nukkumaan. Hän nukkuu tällä hetkellä yleensä koko yön meidän sängyssä. Päivisin me ei keretä niin paljon sylitellä, kun Lilianinkin tarvii paljon huomiota, joten minulle on ollut tärkeä pitää vauvaa edes yöt vieressä. Päivisin hän parhaiten nukkuu vaunuissa lämpimässä kunhan vieressä kuuluu vähän melua. (Äsken tulin kotiin, kun vietiin Lilian kerhoon ja poitsu jäi hiljaisuuteen nukkumaan. Unesta ei meinannut tulla mitään, mutta nyt uni taas maistuu, kun radio on päällä :D) Liliania tuli nukutettua pitkät ajat pimeässä makuuhuoneessa, mutta nyt en juurikaan sellaista ole tehnyt, vaan sisällä ollessa hän ottaa lyhyempiä unia sohvalla/sängyssä/sitterissä/keinussa syötön jälkeen. Joskus joudun poistumaan heti syötön jälkeen katsomaan neidin aikaansaamaa tuhoa ja jätän hänet tutin kanssa, jonne hän on itse nukahtanut sillä välin.


Liikkuminen ja sosiaalisuus

Poika osaa jo hienosti kannatella päätään pitkiäkin aikoja. Kädet ja jalat heiluu hereillä ollessa eri suuntiin. Hän tunnistaa tutut äänet ja rauhoittuu sellaisen kuullessaan. Hän osaa myös seurata katseellaan. Paljon muuta ääntä ei pidä kuin itkee, jos on nälkä sekä huokailee ja pitää hassua läähätys ääntä tissillä. Hymyjä tulee ajoittain, mutta naurua ei ole saatu vielä kuulla. 

Jos pitäisi kuvailla häntä yhdellä sanalla se olisi hurmuri. Tää poika varmasti sulattaa jokaisen sydämen, sillä häneen on helppo ihastua hänen rauhallisen luonteensa vuoksi. Hänellä on tarkkaavaiset silmät ja erilaisia ilmeitä tulee paljon. Hänellä on kaksi suloista hymykuoppaa. Hän nauttii kaikenlaisesta läheisyydestä ja hieronnasta (erityisesti jalkapohjien hieronnasta). Hän myös viihtyy pitkiäkin aikoja sitterissä kunhan vaan sieltä kuunnella leikkien ääntä ja seurata isosiskon touhuja (EDIT: paitsi ei tänään.. :D). 

Tällä hetkellä hän käyttää vaippakokoa 2 ja vaatekokoa 56. Neuvolassa on myös käyty muutaman kerran. Poika oli syntyessään 52cm ja 4245g ja viimeisimmät mitat ovat

Vauva 3,5vk (1,5vk)

Paino 4460g (4005g)
Pituus 54,5cm (52,5cm)
Pään ymp. 38,8cm (37,6cm)


Uusi rooli isosiskona

lauantai 11. helmikuuta 2017

Vaikka vauvan tuloon koittaisi kuinka valmistella tulevaa isosisarusta, on vauvan tulo kotiin varmasti aika shokki. Meillä luettiin Lilianin toiveesta joka ilta ennen vauvan syntymää "minusta tulee isosisko" -kirjaa, joka varmasti helpotti jonkun verran tajuamaan minkälaisia vauvat oikeasti on. Tärkeimpiä pointteja kirjassa oli, että vauva nukkuu ja syö paljon (vauvasta ei ole siis heti leikkikaveriksi ja syöminen vie paljon aikaa päivästä), vauva on kiinnostunut isosiskon tekemisistä ja oppii koko ajan uutta tältä ja erityisesti se, että vaikka vauva vie paljon aikaa, niin Lilian on silti yhtä rakas. Viimeinen kohta onkin se hankalin ymmärtää näin pienen silmin.

Ennen vauvan syntymää kuvittelin mielessäni minkälainen isosisko Lilianista tulee ja ensimmäiset viikot hän on ollut juuri sellainen: pikkuveljestä on tullut hänen elämän tärkein osa ( tai vanhemmat taitavat vielä tässä iässä viedä voiton :D). Kaikki vauvan hereillä olo ajat hän haluaisi halailla, pussailla, hoivata, vaihtaa vaippaa, syöttää, pukea ja olla ihan kaikessa mahdollisessa mukana. Ongelmia siis lähinnä tuottaa se, että hän välillä innostuu liian rajuihin rakkauden osoituksiin, jolloin kiukkua syntyy, kun häntä pitää koko ajan rauhoitella käsittelemään vauvaa varovaisemmin.


Hän on myös ottanut todella hyvin sen, että vauva on yleensä koko ajan mukana kaikessa ja yleensä jomman kumman meidän sylissä. Ainoa asia mikä vauvan sylittelyssä häntä häiritsee on imetys, sillä vauva syö hänen mielestään liian pitkään tai hän haluaisi itse syöttää vauvaa pullolla. Varsinkin silloin, kun vauva herää unilta ja kiva leikki keskeytyy on se vielä aika vaikea hyväksyä.  Hän ei kuitenkaan yritä kiilata syliin, mutta heti paikan vapauduttua hänkin haluaa huomiota (toki kainaloon voi aina tulla, mutta eihän se nyt ole sama asia..). Kerran hän on ilmaissut selkeästi omaa mustasukkaisuutta sanomalla, että vauva voisi mennä toiseen huoneeseen, kun vauva tuli mukaan myös iltasatuhetkeen. Kerran hän myös sanoi ison kiukkupuuskan jälkeen, että hänellä on vaan ikävä äitiä ja siksi harmittaa. Arvaatte varmaan miten paha mieli tästä tuli itselle, kun on minuuttia aiemmin kiukunnut samalla mitalla neidin vauvamaisesta käytöksestä.

Tällä hetkellä se suurin draama saadaan vaatteiden kanssa, sillä niitä pitää pukea niin älytön määrä, joka kiukuttaa kyllä meistä jokaista. Aikaisemmin neiti on osannut pukea täysin itsenäisesti ulkovaatteensa jokaista yksityiskohtaa myöten, mutta nyt pelkkä haalarinkin pukeminen saa raivon aikaan. Onneksi se kesä tulee kohta.



Lilianin käytös ei juurikaan ole muuttunut kotioloissa, kunhan hänelle antaa tarpeeksi huomiota vauvan ollessa unten mailla. Sen sijaan vieraiden tullessa neiti saattaa pistää pystyyn kunnon shown. Aikaisemmin kaikki tulivat katsomaan meidän prinsessaa, mutta nyt Lilian joutuu katsomaan vierestä, kun ihastelun kohteena onkin jokin muu. Voin kuvitella kuinka se kirpasee kovasti meidän neidin itsetuntoa ja se myös näkyy. Mikäli kylässä on jokin saman ikäinen leikkikaveri, niin tilanne on yleensä parempi ja eilenkin neiti käyttäytyi todella reippaasti, kun olin aikaisemmin pitänyt pikku saarnan hyvästä käytöksestä. Jospa siis kyläilytkin alkaisivat sujumaan kunhan vaan myös neiti saa ansaitsemansa huomion meidän perheen ainoana prinsessana ;) .

"Mulla on tylsää"

tiistai 7. helmikuuta 2017

Tuo on lause, jota ei meillä ole kuultu ennen eilistä yhtään kertaa, mutta luulempa että se tullaan vielä kuulemaan lukuisia kertoja tästä eteenpäin. Lilian on tottunut siihen, että jokaiselle päivälle on ollut paljon ohjelmaa ja hän on myös itse keksinyt tekemistä muulle ajalle. Päiväkodissa ollessa hän ei myöskään päässyt leikkimään juurikaan omilla leluilla, joten niihinkään ei ehtinyt kyllästyä. Vauvan synnyttyä kuitenkin päivät menee pitkälti kotona, sillä ulkonakaan ei voi kovin pienen vauvan kanssa olla pitkiä aikoja. Jokin lamaantumisen vaihe on tullut myös omien leikkien keksimiseen, sillä aikaisemmin viihdyttiin jo ainakin tunti itse leikkien, mutta nyt harvemmin minuuttiakaan. Tämä on toki ihan ymmärrettävää näin alussa, sillä neiti on joutunut luopumaan keskipisteenä olemisesta ja haluaa nyt kaiken huomion mikä on mahdollista. 


Eilen meillä oli ensimmäistä kertaa sellainen päivä, kun Kimmo oli koko päivän töissä ja tuli vasta yöllä takaisin. Tylsyys iski kuitenkin jo 11 aikoihin, sillä neidillä oli pitkä päivä odottaa muskarin aloitusta, jonne hän pääsi eilen ensimmäistä kertaa. Miten päivä silloin tuntuukaan niin pitkältä, kun joutuu koko päivän jotain odottamaan? Tylsyys ei varmasti ole lapselle pahasta, vaikka se aiheuttaakin ehkä turhaa kitinää, eikä tylsyyden iskiessä lapsi tunnu keksivän itse mitään järkevää tekemistä. Toki myös äidin itsetunnolle käy, jos lapsi valittaa miksei kerho voisi kestää pidempään tai haikaillaan päiväkotiin, jossa vois olla koko päivän vaan leikkimässä kavereiden kanssa. 

Osaltaan tämä talven kylmyys ja pimeys tylsistyttää. Meistä kukaan ei tykkää ulkoilla pitkiä aikoja ja neitikin valittaa kylmyyttä nenänpäässä aika nopeasti. Asia on varmasti eri, jos ulkona olisi aina jotain järkevää tekemistä talvella, mutta kerrastalon pihasta joutuu yleensä lähtemään pidemmälle etsimään kunnon mäkiä ja lumikasoja. Tosin nyt sitä luntakaan ei ole juuri ollut. Onneksi mennään koko ajan kohti kevättä ja vauva kasvaa, joten ehkä mekin selvitään talven aiheuttamasta tylsyys puuskista. 

DIY mobile pinnasänkyyn

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Lilianin aikaan meillä ei ollut pinnasängyssä ollenkaan mobilea, mutta nyt sain idean tehdä sellaisen itse. Löysin idean mobilesta, johon oli käytetty lankapalloja. Näitä tuli väsättyä lapsena jonkun verran, joten idea oli tuttu ja ihanan simppeli. Palloihin tarvitaan vaan mieluisan värisiä lankoja ja kaksi pyöreää pahviympyrää missä lankapallot voi tehdä. Esimerkiksi tästä ohje lankapallojen tekemiseen. Mobileen tarvitaan lisäksi pyöreä kehikko mihin lankapallot kiinnitetään. Itse käytin stryrox-kranssia, jonka ympärille kierritin vielä valkoista kangasta. Kirpparilta löysin mobilen, johon sain helposti kiinnitettyä tämän oman viritelmän. Jätin mobileen tuon osan, mikä pyörittää ja soittaa musiikkia. Instagramista löytyy video miltä mobile näyttää käytännössä. Itse olen tyytyväinen mobileen, se on ihanan simppeli ja sopii hyvin vauvan pinnasänkyyn. 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan