Slider

Synnytyskertomus

tiistai 24. tammikuuta 2017

Tämän kertomuksen kirjoittaminen aiheuttaakin aikalailla erilaisia fiiliksiä mitä edellinen. Pääset lukemaan reilun 3 vuoden takaiset tunnelmat täältä. Esikoisen kohdalla synnytys on aina mysteeri, sillä tulevasta ei ole mitään tietoa. Toisella kerralla synnytyksen kulkua osaa jo odottaa, vaikkei sitä koskaan tiedä mitä kaikkea eri vaiheet tulevat sisältämään ja ennenkaikkea milloin itse synnytys käynnistyy. Tällä kertaa en turhautunut odottamiseen, sillä taustalla oli sairastelua jolloin en halunnut ees lähteä synnyttymään sekä tekemistä riitti joulun ja Lilianin kanssa. Kieltämättä kuitenkin pikkuhiljaa synnytys alkoi jännittämään/pelottamaan yhä enemmän, sillä edellinen synnytys ei ollut mikään kivuton kokemus. Myös vauvan koko jännitti, sillä olo tuntui loppuvaiheessa paljon raskaammalta mitä viimeksi. Ns. ennakoivia oireita oli ollut jo joulusta lähtien, ja liikkuminen oli lasketunajan tienoilla jo todella tuskaista vauvan painaessa lantiossa ja selän ollessa tulessa.


Viime kerralla tiesin päivää ennen, että synnytys on käsillä ja niin oikeastaan kävi nytkin. Viikko sitten sunnuntaina olo oli jo todella tuskainen. Pelkkä 500m matka aiheutti jatkuvan kivun mahassa sekä selässä ja supistuksia tuli koko päivän. Yöllä sain nukuttua pari tuntia, kunnes kahdelta oli pakko nousta ylös. Supistuksia tuli jo tässä vaiheessa 5-7 minuutin välein ja ne olivat kestoltaan vajaan minuutin mittaisia. Hypin yön jumppapallon kanssa ja lenkkeilin ympäri olohuonetta katsellen Orange is the New Black Netflixistä. Kellon ollessa 6 heräili Kimmo ja supistukset tulivat 3-5 minuutin välein, joten enää töihin ei kannattanut lähteä. Jorviin soittoa, jossa toivotettiin jo tervetelleeksi. Soitettiin lapsenvahdille ja puoli 8 aikoihin heitettiin hämmästynyt ja unenpöpperössä ollut neiti väliaikaisesti mummin työpaikalle. Jorviin tultiin 8 aikoihin ja tervetulokäyrien jälkeen tehdyn tutkimuksen jälkeen tulos oli 4cm auki ja suoraan saliin. wuhuu! Oli helpottunut tunne, että näinkö helposti tää alku sujuikin. Jorvissa oli todella hiljaista, joten saatiin paikan isoin huone ja anestesialääkäri heti paikalle. En tässä vaiheessa ollut edes hirveissä tuskissa, mutta ajattelin, että parempi levätä parin viikon huonojen yöunien jälkeen kuin kärvistellä ja sitten kuulla, ettei mitään kipulääkkeitä pysty enää saamaan.


Ensimmäinen annos epiduraalia laitettiin n. 9.30  ja sen jälkeen synnytys olikin pelkkää odottelua. Kipuja ei enää ollut ja koska sairaalalla oli niin hiljaista kerkesi kätilö ja kätilöopiskelija olla paikalla lähes koko synnytyksen. 11.30 tarkistettiin tilanne ja nyt oltiin jo 6cm auki, jonka jälkeen puhkaistiin kalvot ja laitettiin toinen annos epiduraalia. Klo 13.00 jälkeen oli tilanne jo reilu 8cm ja puoli tuntia siitä sain alkaa ponnistamaan. Edelleenkään en tuntenut supistuksia, joten ponnistaminen tuntui aika hassulta, sillä tunsin vaan kovaa painetta. Toki ponnistusvaihe sattui, sillä mikään ei poista sitä tunnetta, että halkeaa kahtia ja kaikki paikat repee, mutta tällä kertaa oikeasti tunsin, että homma etenee nopeasti ja kuuntelin jokaisen neuvon. Jokainen supistus oli iso edistysaskel ja vajaan 10 minuutin ponnistusvaiheen päätteeksi meidän suloinen prinssi syntyi klo 14.02. Mielen valtasi järjetön rakkaus, helpotus ja ilo, kun poika parkaisi ensimmäisen kerran heti ulos päästyään. Painoa pienellä oli 4245g, pituutta 52cm ja pään ympärys hurjat 37cm. Ja arvaatteko mitä? Selvisin ilman tikkejä! Olo oli todella hyvä heti synnytyksen jälkeen.


En olisi voinut toivoa parempaa kokemusta ja minulla on jopa hieman ikävä jo synnytystä ja sitä mahtavaa fiilistä. Haikea fiilis iskee heti, kun mietin, etten ehkä koe sitä enää uudestaan. Kaikenkaikkiaan synnytystä voisi kuvailla rauhalliseksi, joka eteni omalla painollaan ilman, että jouduin missään vaiheessa miettimään sitä, että miten selviän tästä. Myöskään oksitosiinia ei käytetty vauhdittamaan, joten olen tyytyväinen, että oma kroppa pystyi tuottamaan koko ajan supistuksia. Ehkä oma rentoutuminen auttoi asiaa ja minulle rentoutuminen tarkoittaa vahvoja kipulääkkeitä.  En todellakaan ole mikään fanaattinen luomusynnyttyjä ja minulle hyvä synnytyskokemus on mahdollisimman helppo ja kivuton, jossa saa levätä ennen ponnistusvaihetta. En tiedä olisiko sairastelujen jälkeen ponnistuvaihekaan sujunut yhtä nopeasti ja hyvin mikäli avautumisvaihe ei olisi ollut niin helppo. 

Jokaisen synnytyksen tärkein asia on kuitenkin se lopputulos. Tällä kertaa tiesin myös mitä lopussa odottaa, joten sen eteen on valmis tekemään mitä vain. Meille syntyi täydellinen pieni poika ja voin tällä kertaa rehellisesti sanoa, että olisin valmis synnyttymään uudelleen vaikka heti. 

Olisi ihana lukea myös teidän synnytys kokemuksista, joten laittakaa niitä kommentteihin :) 

13 kommenttia:

  1. Oi kiva että synnytys sujui noin hyvin,onnea vielä.<3

    VastaaPoista
  2. Oi, ihanan kuuloinen synnytys. :)

    Miuakin vähän harmittaa, etten varmaan enää koskaan synnytä. Onhan se niin uskomaton tapahtuma, ettei mitään rajaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Eihän sitä tiedä jos vaikka joskus 5 vuoden kuluttua iskee vauvakuume, kun nää pienet on jo niin isoja! Nyt jo ahdistaa :D

      Poista
  3. Ihana tarina! Synnytyskertomuksen on vaan niin ihania! <3

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että synnytyksestä jäi positiivinen kokemus ja se sujui hyvin.♥
    Mulla on niin ikävä synnyttämistä. Viimeiset kolme olleet vielä niin nopeita ja helppoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ollut yhtään ikävä Lilianin jälkeen, kun jotenkin se oli niin järkyttävää se kipu :D En ees muista kunnolla miltä tuntui kun sai pienen ekaa kertaa syliin, kun oli niin shokissa. Nyt muistan kaiken <3

      Poista
  5. Voi miten mahtava synnytyskokemus sulla oli!se tunne on kyllä jotakin niin ihanaa,kun sen vauvan saa syliin. Sanoinkuvaamatonta♡♡

    VastaaPoista
  6. Voi miten mahtava synnytyskokemus sulla oli!se tunne on kyllä jotakin niin ihanaa,kun sen vauvan saa syliin. Sanoinkuvaamatonta♡♡

    VastaaPoista
  7. Ihanasti kirjoitettu ♡ Tällaisia hyviä synnytyskokemuksia on aina ilo lukea! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo kyllä näitä varmasti lukee mieluummin kuin kauhujuttuja :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan