Slider

DIY maja lastenhuoneeseen + säilytysvinkki

perjantai 30. joulukuuta 2016

Olin haaveillut majasta/tiipiistä Lilianin huoneeseen siitä lähtien kun muutettiin vuosi sitten meidän uuteen kotiin. Kaikki valmiina myytävät tiipiit ja majat tuntuivat kuitenkin liian isoilta tai muuten vaan epäsopivilta huoneeseen, joten päädyin tekemään majan itse, mikä olikin paljon edullisempi ratkaisu. Materiaaleiksi ei tarvinnut kuin yhden ikean valkoisen verhon + 2 harsomaista verhoa myöskin ikeasta. Majan oviaukkoon laitoin pätkän vaaleanpunaista kangasta, jota käytin myös tyynyissä. Valkoinen verho on pujotettu ympyrän muotoiseen rinkulaan, jonka ympärille asettelin harsokankaat. Maja ei vaatinut leikkaus- tai ompelutyötä muuta kuin vaaleanpunaisen kankaan osalta. Lisäksi ompelin verhon sivusaumaan tarpeeksi leveän kolon, jonne rinkulan pystyi pujottamaan.
Majaa varten ompelin myös kaksi isoa lattiatyynyä, joiden sisään laitoin vierailla käytössä olevat petivaatteet ja tyynyt. Näin myös näiden säilytysongelma on ratkaistu ja majassa on pehmeät isot tyynyt, jonka päällä mahtuu makoilemaan ja lukemaan satuja. 

Raskaudelle uhrattu vartalo

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Raskaus saa aikaan kropassa ihmeellisiä muutoksia. Ennen ensimmäistä raskautta kuvittelin, että raskaana ollessa maha vaan kasvaa ja sitten se häviää. On kuitenkin aika harvassa ne naiset, jotka selviävät raskausajasta pelkällä vyötärönympäryksen muutoksella. Toisen raskauden kohdalla huomaan raskauden tuomat muutokset yhä selkeämmin, enkä voi kuin hämmästellä mihin kaikkeen naisen keho on luotu. Jo pelkästään mahan kasvaminen on ihmeellistä, sillä se pystyy venymään useita kymmeniä senttejä, jonka jälkeen se palautuu toisilla lähes samanlaisiin mittoihin mitä se oli ennen raskautta. Muutokset kehossa on jokaiselle omanlaisensa. Toisilla koko kroppa on arpien täyttämä ja jalkoja on vaikea erottaa enää turvotuksen keskeltä. Toisilla taas vatsa näyttää vielä synnytyssalissa pieneltä iltaturvotukselta. 


Toisella kerralla olen osannut nauttia enemmän raskaudesta mahan kasvamisen myötä. Olen kulkenut ylpeänä kireissä vaatteissa, jotka korostavat mahaa ilman että olen murehtinut ylimääräistä rasvakerrosta mahan alueella. Olen ihastellut kasvavaa vatsaa päivittäin peilistä ja saanut energiaa, kun vauva on myllännyt mahan sisällä. Olen tähän asti selvinnyt myös ilman arpia tai suurempia turvotuksia, joten en ole kokenut yhtään negatiivista tunnetta muuttunutta kroppaa kohtaan. 


Odotusajan lähestyessä loppuaan lienee kuitenkin selvää, että mahassa ei enää asu se muutaman sadan gramman painoinen sintti, vaan ihan oikea vauva, jonka kantaminen on raskasta. Kroppa on täydellisesti vielä lainassa hetken hänelle ja aamuisin olo on kirjainmellisesti sellainen, että joku on potkinut sinua koko yön. Maha on niin iso, ettei joudun tarkoin harkitsemaan miten pystyn kurottamaan jonkin esineen lattialta saati sitten pääsemään ylös sieltä. Myös kumartaminen eteenpäin ei tule ollenkaan kysymykseen ja kauhulla ajattelen niitä päiviä, kun neiti 3v heittäytyy hankalaksi ja ei saa omia vaatteitaan ylle. Rimpuilevan 3-vuotiaan pukeminen sylissä on lähes mahdoton tehtävä, kun omatkaan vaatteet eivät tahdo osua päälle. Kiloja kertyy myös jokaiselle raskauden myötä enemmän tai vähemmän. Itse olen vielä alle 10kg kertymässä, mutta jokainen voi jo kuvitella, että yhtäkkinen painonnousu rasittaa joka osaa kehosta. Viimeisen kuukauden aikana painontunne mahassa, selässä ja alapäässä on lisääntynyt kerralla paljon, joten pitkien matkojen käveleminen on tällä hetkellä aika tuskaista. 

Ei mulla muuta, nautitaan niistä viimeisistä hetkistä raskaana, eikö? ;) 

Mitkä raskauden tuomat muutokset olette kokeneet pahimpana?

Meidän joulu

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulu meni yhtä nopeasti kuin tulikin. Jouluaaton jälkeen tulee aina jotenkin outo fiilis, sillä koko kuukauden verran valmisteltu juhla on nyt juhlittu ja mitään jännitystä ei ole enää ilmassa. Onneksi sentään on vielä ne pari päivää, jolloin voi nauttia vielä vapaista. Meidän joulu meni kokonaisuudessaan täällä pääkaupunkiseudulla miehen sukulaisten kanssa. En muista kuin ehkä yhden joulun, jolloin en olisi missään vaiheessa joulun aikaa matkustanut myös omien sukulaisten luokse maaseudulle. Hieman erilainen joulu siis myös minulle, sillä omanlaisensa rauhallinen tunnelma jäi kokonaan puuttumaan. Sen sijaan vilinää ja melua riitti aattona- ja joulupäivänä, kun Lilian + 4 hänen serkkuaan nauttivat täysillä joulun tunnelmasta. Ihanaa, kun nyt nää 2 isointa serkusta osaa jo odottaa joulupukkia ja lahjoja, joten aatto meni siinä, että minuutin välein kuului kysymys "milloin pukki tulee?". 


Meidän aattoaamu meni rauhallisesti, kun  katsottiin perinteisesti joulupukin kuumaalinjaa ja keitettiin riisipuuroa. Lisäksi käytiin jo aamusta joulusaunassa ja avattiin kasa paketteja, jotka olivat tulleet minun puolen sukulaisilta. Sitten oli aika lähteä viettämään aattoiltaa hyvän ruuan parissa ja odottamaan itse päätapahtumaa. Pukki onneksi tuli jo 18 aikoihin ja suuresta hehkutuksesta huolimatta meidän reipas neiti ei lopulta uskaltanut pukin syliin saati sitten sanoa tälle sanaakaan. Voi mun pientä, miten jännä paikka hänelle! Neiti oli ollut kuitenkin kilttinä ja hän sai todella ison kasan lahjoja. Paketeista paljastui mm. upea virkattu vauvan kantakoppa,  hama-helmiä, leikkitabletti, laulukirja, soittimia, keittiötarvikkeita, kauko-ohjattava auto, vaatteita, muistipeli, tehtävävihkon sekä kirjain magneetti taulu.


Minulle nykyään jouluissa on tärkeintä nähdä lapsen innostus aatosta ja koko joulun ajasta. Oli ihanaa seurata vierestä, kun koko joulukuu yhdessä valmisteltiin joulua. Hassua ajatella, että ensi vuonna mukana juolun tunnelmassa on jo kohta 1-vuotias pikkusisarus. Hänkin on jo siinä vaiheessa siinä iässä, että virtaa riittää ja myös lelut alkavat kiinnostamaan. Ensi vuotta odotellessa! 

Miten teidän joulu sujui? 

Synnytykseen valmistautuminen (sis. KILPAILUN)

torstai 22. joulukuuta 2016

Nyt elellään jo loppusuoraa raskausviikon 38 osalta, joten pikkuhiljaa synnytykseenkin pitäisi alkaa valmistautua. Itse en kuitenkaan usko, että sitä pystyy varautumaan tai suunnittelemaan täydellisesti, sillä jokainen synnytys on erilainen. On kuitenkin hyvä miettiä niitä keinoja millä saisi itselleen mahdollisimman hyvän kokemuksen, mutta liika suunnittelu yleensä päättyy vaan pettymykseen.

Minulle kolme tärkeintä asiaa on, että synnytys käynnistyy luonnollisesti (mielellään lähellä laskettua aikaa), mies saa olla koko ajan tukena (eli synnytys on hyvin käynnissä koko ajan, eikä mies joudu yöksi kotiin) ja pystyn olemaan mahdollisimman pitkään kotona (kuitenkin niin, että ehdin hyvin sairaalaan). Nämä kaikki asiat toteutuivat edellisellä kerralla, lukuunottamatta, että raskaus venyi raskausviikolle 43. Synnytys eteni myös hyvin, sillä säännölliset 3-5 minuutin välein tulevat supistukset alkoivat ilta 20 aikoihin, sairaalassa oltiin puolen yön jälkeen ja neiti oli ulkona ennen aamu kuutta.


Kivunlievityksen suhteen toivon varmasti saavani heti sairaalaan tultua jotain todella tehokasta apua. Vaihtoehtoina on spinaali, joka tehoaa nopeammin tai sitten, jos ponnistusvaiheeseen on vielä aikaa, niin epiduraali on parempi, sillä sitä voi tarvittaessa lisätä helposti. Viime kerralla avautumisvaihe pääsi vasta kunnolla käyntiin, kun pystyin rentoutumaan kivunlievityksen avulla. Avautumisvaihe 3cm-10cm meni 3:ssa tunnissa, joten omalla rentoutumisella on varmasti todella tärkeä merkitys. Luonnollisista kivunlievityskeinoista tehokkain apu erityisesti kotona on jumppapallo sekä liikkeessä pysyminen.

Edelleenkään minulla ei ole kiire synnyttämään, sillä toivoisin että pystyn keskittymään jouluna ja uutena vuotena Lilianiin, mutta tärkeintä tietenkin on että vauva syntyy silloin, kun on itse valmis. Nyt enemmän siis panikoin sitä mitä jos se päättääkin syntyä pari viikkoa etuajassa. Vielä myöskään oma asenne ei ole siinä pisteessä, että olisin valmis koitokseen. Synnytyksen aiheuttama kipu itsessään ei pelota, vaikka sellaista kipua on mahdotonta edes kuvailla. Enemmän pelkoa aiheuttaa se, että vauvalle kävisi jotain tai itselle kävisi jotain, ja lapset joutuisivat sen takia elämään ilman äitiä.


Haluan ainakin uskoa, että toisella kerralla synnytys on helpompi. Nyt kipu ei tule enää niin kovana yllätyksenä ja ehkä pystyn sitä näin ollen hallitsemaan paremmin. Nyt myös tiedän minkälainen palkinto lopussa odottaa, joten kipua myöskin kestää paremmin. En kuitenkaan usko, että pystyn tälläkään kertaa täysin välttämään paniikilta kivun ollessa pahimmillaan mikäli synnytys etenee yhtään samalla kaavalla mitä viimeksi. Mieluiten kuitenkin toivon, että synnytys etenee hyvällä vauhdilla kuin, että joutuisin päiviä kärsimään kivuliaista supistuksista, vaikka ne pystyisi kotona hallitsemaan, sillä jatkuva kipeä olo väsyttää varmasti paljon enemmän, eikä loppurutistukseen voimia riitä enää samalla tavalla. Viimeksi tunsin ponnistusvaiheen alkamisen helpotuksena ja onneksi se kestikin lyhyen aikaa. Ponnistusvaiheessa mitään kivunlievitystä ei enää ollut (lukuunottamatta ilokaasua), joten oksitosiinin vahvistamat supistukset todellakin tuntui, mikä sai varmasti tähän mammaan todella paljon puhtia lisää. En siis tällä kertaa ole varma haluanko, että jokin tehokkaampi kivunlievitys olisi myös ponnistusvaiheessa, sillä se varmasti vie tehoa ponnistukselta.

Laskettu aikani on 7.1, joten vauva voi syntyä minä hetkenä hyvänsä kuukauden sisällä. Halusin järjestää teille pienen kilpailun, jonka voittaja on se lukija, joka arvaa vauvan syntymäpäivän ja kellonajan lähimmäksi. Sain tehdä yhteistyötä ihanan Tovi -tuotteen kanssa, joka valmistaa persoonallisia imetyskoruja ja tuttinauhoja käsin (vuoden alusta valikoimasta löytyy myös lastenkoruja). Tuotteissa käytetyt helmet ovat valmistettu korkealaatuisista elintarvikesilikonista, jotka eivät sisällä myrkyllisiä kemikaaleja, raskasmetalleja, BPA:ta, PVC:tä tai ftalaatteja. Nauha on vahvaa satiinipunosta ja koruissa on lukko, joka aukeaa kovassa vedossa. Mallistoa voi käydä ihastelemassa Facebookissa ja Instagramissa. Valikoima on ajattoman tyylikäs ja Tovin yrittäjä kahden pienen lapsen äiti Maaria auttaa mielellään löytämään parhaat väriyhdistelmät. 

(C) Tovi

Kilpailuun pääset osallistumaan jättämällä kommenttikenttään veikkauksen
  vauvan syntymäpäivästä ja kellonajasta
Palkintona on vapaavalintainen Tovin imetyskoru tai tuttinauha. 
Arvausaika PÄÄTTYY  vauvan synnyttyä

DIY - Joulukoristeet soodataikinasta

tiistai 20. joulukuuta 2016

Me kokeiltiin tänä jouluna koristeiden tekemistä soodataikinasta. Viime vuonna tehtiin koristeita taikataikinasta, mutta tykästyin kyllä enemmän tähän, sillä koristeista tuli paljon kevyempiä eikä niihin jäänyt ilmakuoppia kuivuessa. 


Taikinaan tarvitset

1dl maissitärkkelystä
2dl soodaa
1,25 vettä

ja lisäksi

kaulimen, muotteja, apuvälineitä muotoiluun ja puutikin. 

Sekoita kaikki ainekset keskenään kattilassa ja lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes seos kiinteytyy. Siirrä taikina kulhoon, peitä kostealla liinalla ja jäähdytä, jonka jälkeen se on valmis muotoiltavaksi. Kauniita kuvioita saa aikaseksi esimerkiksi pitsiliinalla tai kuviolasilla, mutta koska meiltä ei löytynyt oikeen mitään, niin käytettiin muotoilussa apuna koruja. Muista tässä vaiheessa tehdä myös reiät ripustuslenkeille. Anna koristeiden kuivua yön yli huoneenlämmössä tai 75 asteisessa huoneessa noin tunti. 


New Baby Checklist

maanantai 19. joulukuuta 2016

Tälläisia listat on ihania tehdä ja vielä kivempaa on kaivaa kaappeja ja käydä läpi vauvantarvikkeita. Esikoisen kohdalla oli aika pihalla mitä kaikkea kannattaa ostaa ja varuilta osti vähän kaikkea. Toisen kohdalla on ehkä vähän enemmän kartalla, mutta vauva voikin tykätä ihan eri asioista ja olla herkkä just niille tuotteille mitkä toimi esikoisen kohdalla. Meillä on luovuttu lähes kaikesta Lilianin vauvatarvikkeista, joten ostoslista on ollut aika pitkä, mutta nyt meillä koti alkaa olla valmis vauvaa varten.  

* Baby's Only lämpöpussi ja Dooky-vaunuverho yhteistyössä Oz Babyn kanssa


Vauvan lista on aika pitkä ja uskomatonta, että kaikkea tätä tarvii myös yleensä päivittäin. Meille viimeksi ehdottomia juttuja perus hoitotarvikkeiden lisäksi olivat vaunut, pinnasänky, turvakaukalo ja sitteri. Kun taas itkuhälytintä tai kantoreppua ei tullut juurikaan käytettyä. Toisilla taas ei pinnasänky tule ollenkaan käyttöön ja vauva matkustaa koko ajan kantorepussa. Nää jutut huomaa oikeestaan vasta sitten, kun nyytti on sylissä, mikä on itselle se paras ratkaisu. Tein myös äidin tarvikkeista oman listansa, joka on onneksi vähän lyhyempi.

* yhteistyössä Oz Baby


Viimeksi ei tullut käytettyä juuri ollenkaan mitään näistä (paitsi tietty mega siteitä jälkivuodon aikaan). Imetystyynykin oli enemmän käytössä vasta sitten, kun vauva opetteli istumaan. Nyt kuitenkin ajattelin vähän panostaa myös käytännöllisyyteen ja olen hommannut imetykseen tehtyjä vaatteita, sillä varmaan ei tule niin paljon täällä kotona oltua mitä esikoisen kanssa. 



Tuleeko mieleen vielä jotain asioita, mitkä puuttuvat listoilta? 

Kerhon aloitus

perjantai 16. joulukuuta 2016

Uusi arki tarkoitti Lilianin kohdalla myös kerhon aloitusta. Onneksemme päästiin aloittamaan se jo joulukuun puolella ja nyt neiti on käynyt tutustumassa siellä jo 3 kertaa. Näin ollen siirtymävaihe päiväkodista kerhoon kävi nopeasti, eikä myöskään vauvan syntymä ollut hidastamassa tutustumista. Etukäteen jännitin miten Lilian sopeutuu uuteen paikkaan, sillä päiväkodista oli muodostunut niin tärkeä osa elämää, sillä siellä oli tutut kaverit ja hoitajat. Myös neiti vierasti ajatusta siitä, että joutuisi menemään uuteen paikkaan ja pieni itku pääsi kotona ensimmäisenä kerho aamuna. Päiväkoti aikana hänelle oli raskasta joutua varahoitopaikkaan joulu- ja kesälomilla, joten pelkäsin taas kovaa huutomyrskyä ja raskaita iltoja, mutta kuinkas sitten kävikään...? 

Itku loppui kotona eteisessä ja kerhon ovelle neiti oli jo todella reippaana " Minä en aio itkeä ollenkaan". Käytiin pikaisesti tutustumassa kerhon paikkoihin, täytin pari lappua ja seurasin 15minuuttia vieressä, kun kerho alkoi ja Lilian alkoi askartelemaan tonttuja.  Sitten oli äidin vuoro poistua. Yhtään kyyneltä ei tullut pieneltä kerholaiselta ja hän vilkutti vaan reippaana hyvästiksi. Parin tunnin päästä oli aika hakea tyttö kotiin ja hän oli aivan ihmeissään miten nyt jo kotiin lähdetään, sillä eihän hän kerennyt ollenkaan ulkoilemaan tai nukkumaan päiväunia. Kotona oltiin kyllä puhuttu moneen kertaan, että kerhossa ollaan vaan pari tuntia, mutta ehkä aikakäsite on vielä vieras. Seuraavat kerrat menivät vielä helpommin, sillä kotoa lähdettiin innoissaan kohti kerhoa ja myöskään ihmetystä ei herättänyt se ettei äiti menekään sillä aikaa töihin. Lilian on tykännyt  kerhopäivistä ja jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien hän on innoissaan selittänyt kuinka kivaa siellä on ja mitä kaikkea hän on kerennyt tehdä. Toivotaan että sama meno jatkuu vielä ensi vuonna vauvan synnyttyä, eikä ongelmia tule myöskään kerhosta pois lähtemisen kanssa. 


Oli ihana huomata miten reipas tyttö Lilianista on tullut näinkin ison muutoksen edessä. On totta, että lapset sopeutuu nopeasti, mutta tällä kertaa se kävi super helposti (ainakin näin alkuun). Osasyy on myös Lilianin sosiaalisessa luonteessa ja en usko, että hän viihtyisi kovin kauaa ilman samanikäisiä leikkikavereita. Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin ei ohjelmassa ollut kenenkään muun lapsen seuraa ja sainkin kuulla kysymyksen "miksei ketään muita lapsia ole täällä?". Suurin sopeutuminen onkin ehkä neidin kohdalla oppia viettämään myös kotipäiviä ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa, sillä tällä hetkellä hän kyselee jatkuvasti minne seuraavaksi lähdetään, mitä seuraavaksi tehdään ja milloinka tänne tulee kavereita. 

Kerhon aloitus osui myös omalta kohdalta hyvin, sillä nyt pääsen nauttimaan myös täysin omasta ajasta keskellä päivää! Miten luksusta tehdä vaan omia juttuja hetki tyhjässä kodissa tai kierrellä kaupoilla rauhassa. En ole kuitenkaan oppinut vielä oppinut elämään ilman kellon tuijottelua ja tuntuu, että nyt minulla on ollut vielä enemmän kiire kaikkien joulu- ja vauvavalmisteluiden suhteen. Mikä on toisaalta pelkästään hyvä sillä mielessä ei ainakaan pyöri se, että milloinka vauva syntyy. 

Neuvolatädin merkitys

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Jokainen varmasti muistaa sen kutkuttavan tunteen, kun ensimmäistä kertaa astuu neuvolan ovista sisään ja kohtaa neuvolan tädin. Kaikki on uutta ja kysymyksiä tulee miljoonittain. Mukaan saa nipun erilaisia esitteitä, mutta yleensä itse vauvan olemassa oloa ei varmisteta millään lailla. Tällä ensimmäisellä käynnillä kuitenkin luodaan mielikuva neuvolan tädistä, johon tulee yleensä vuosien mittainen suhde. Neuvolan tädillä on suuri merkitys jo heti alkumetreistä lähtien siihen miten raskauteen suhtautuu ja osaako hän luoda odotuksesta mahdollisimman stressittömän matkan kohti vauva-arkea. Valitettavasti matkan varrella yleensä kohtaa paljon myös sijaisia ja neuvolan täti saattaa muuttua monta kertaa. Minulle on osunut yhteensä 7 eri ammattilaista, joista suurin osa on onneksi ollut mukavia. Tärkeintä kuitenkin on, että lasten - ja äitiysneuvolassa on se sama täti, joka tuntee sinut ja lapsen tarpeet parhaiten. Joukkoon on myös mahtunut hieman kokemattomimpia vastavalmistuneita, joiden hermostuneisuus on tarttunut ajoittain myös minuun, vaikka olen koittanut pitää rennon otteen odotukseen. 


En voisi olla kuitenkaan tyytyväisempi omaan (sekä tietysti Lilianin ja vauvan) neuvolatätiin. Hän on todella ammattitaitoinen, mutta myös erittäin rento. Ikinä ei ole täytynyt lähteä ahdistuneena neuvolasta miettien olikohan kaikki nyt varmasti hyvin. Hän osaa luoda myös Lilianin kanssa rennon ilmapiirin, eikä ota stressiä tai pakota häntä tutkimuksiin, mikäli hän ei heti lämpene. Hän varaa käyntiin niin paljon aikaa kuin on tarpeen, että neiti on saanut eka rauhassa tutustua. Myös minun kohdalla hän on osannut sanoa aina ne oikeat sanat. En kestäisi sellaista tätiä, joka koittaa tyrkyttää omia mielipiteitään tai neuvojaan lapsen hoitamisen suhteen. Hänelle on tärkeintä ollut, että äiti ja sitä kautta koko perhe voi hyvin, eikä esimerkiksi saarnaa täysimetyksen puolesta tai tuomitse äitejä, jotka menevät välillä siitä mistä aita on matalin. Toisaalta taas, jos olen kokenut jonkun asian kanssa hankaluuksia, niin hän on osannut rohkaista ja kertoa esimerkkejä asioista mitkä voisivat toimia. 

Molemmissa raskauksissani on kulkenut raskausajandiabetes mukana ja myös tähän suhtautuminen vaihtelee eri tätien kesken. Toiset syynäävät mittaustulokset tarkkaan läpi, kun taas toiset suhtautuvat rennosti muutamaan ylitykseen mittausjaksojen aikana. Tuntuu, että jotkut eivät ole edes ottaneet selvää mitä raskausdiabetes tarkoittaa ja miten eri tavoin se voi näkyä odottajilla. Toiset laittaisivat kaikki erikoisdieetille, missä ei sallita mitään mikä vahingossakin saattaisi nostaa sokereita. Toisilla edes tämä ei auta sokerin nousun kanssa, kun taas toiset voivat syödä radista huolimatta ihan normaalisti koko raskauden ajan ilman, että arvot heittelevät. Huolestuttavaa on myös, ettei kaikki edes tiedä missä ongelmasta on kyse, sillä raskausdiabes ei välttämättä tarkoita sitä, että sokerit eivät laskisi nopeasti syönnin jälkeen vaan sitäkin tärkeämpää on erityisesti syödä säännöllisesti niin ettei sokerit lähtisi nousuun elimistössä. 

Neuvolatäti on kuitenkin se henkilö, johon luotat raskaus- ja vauva-aikana kaikkein eniten. On erityisen tärkeää, että omaan tätiin pystyy luottamaan niissä vaikeimmissakin asioissa, sillä jo sillä itsestään on suuri merkitys omaan fiilikseen odotuksen ja vauva-arjen keskellä. 

Minkälainen neuvolatäti teiltä löytyy? Oletteko olleet tyytyväisiä? :) 

Ihana raskaus (rv 37)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Aika hurjaa, että tämän viikon lopussa raskaus on täysiaikainen ja vauva periaatteessa valmis syntymään! Vielä ei kuitenkaan mitään kiire ole itsellä synnyttämään, sillä ennen sitä on vaikka mitä tehtävää. Eilen meinasikin iskeä pieni paniikki, kun tunsin ensimmäistä kertaa kipuilua nivusissa sekä kivuliaita harjoitussupistuksia selässä ja vieläpä levossa. Varmaan lähes jokainen tuntee näitä jo tässä vaiheessa ja joillain ne on riesana jo  melkein alusta lähtien. Itse en kuitenkaan usko edelleenkään tämän vauvan tulevan ulos ennen laskettua-aikaa, sillä tuntuu jopa että oma olo vaan paranee entisestään, sillä nyt pystyn ottamaan päikkärit ja sängystä noustaan neidin kanssa vasta klo 8 aikoihin.

Kaiken kaikkiaan tämäkin raskaus on sujunut ihanasti. Oma  vointi on ollut koko ajan hyvä ja ollaan selvitty lähes ilman mitään "raskausoireita". Oikeastaan ainoat oireet ovat olleet pienimuotoinen etova olo alussa, jos ei muistanut syödä tarpeeksi usein ja selkäjumit töissä, jos istui liian pitkään paikallaan. Myös se tärkein, eli vauvan vointi on ollut hyvä ja liikkeiden tuntemisesta lähtien olen pystynyt rentoutumaan, että kaikki sujuu tällä kertaa hyvin. En löydä siis mitään valittamista ja raskausaika on todella ainutlaatuista, sillä saa kokea sen, että pieni ihme kasvaa päivä päivältä vahvemmaksi mahassa. Tässä vaiheessa maha on jo ihan täynnä vauvaa, joten olo on ajoittain aika tukala ja rajoittaa akrobaattisia suorituksia. Masuikävä tulee kuitenkin varmaan iskemään nopeasti, sillä olo synnytyksen jälkeen on tyhjä ja kevyt. 

Lilian odottaa jo kovasti vauvaa ja hän ei meinannut pysyä nahoissaan, kun pomppi ilosta, sillä tänään koottiin pinnasänky valmiiksi. Loppuajan päiväkodissa vauva oli pyörinyt hänen mielessään lähes koko ajan ja Lilian varmaan aika paljon jännittää myös tulevaa ja edessä olevaa isosiskon roolia. Hän huomioi myös kasvavaa mahaa yhä enemmän ja pusuja sekä haleja satelee päivittäin.


Sikiön paino: 2700g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 32cm
Koko pituus: 44cm

Vauva
Lapsi jatkaa kasvamistaan ja kerää ravintoa synnytystä varten. Istukka painaa noin seitsämäsosan lapsen painosta ja lapsen painosta viisitoista prosenttia on rasvakerrosta. Verisuonet ovat lähellä pintaa, mikä saa ihon näyttämään vaaleanpunaiselta. 

Äiti
Saatat tuntea supistuksia yhä useammin ja ne ovat voimakkaampia mitä aikaisemmin. Sairaalakassi kannattaa pakata, sillä lähtö saattaa olla lähellä. Saatat tuntea tarvetta ravata vessassa jatkuvasti ja kärsiä närästyksestä sekä muista ärsyttävistä vaivoista. Synnytyksen aikana kuluu noin 500 kaloria joka tunti, joten se on verrattavissa maratoniin. Tähän koettelemukseen on hyvä valmistautua syömällä hyvin, juomalla paljon, liikkumalla ja lepäämällä. 

Ajatuksia tulevasta synnytyksystä (hui, sekin on oikeasti kohta edessä!) ja lastentarvike hankinnoista tulossa pian. 

Laatuaikaa lapsen kanssa

perjantai 9. joulukuuta 2016

Vauvan synnyttyä kahdenkeskiset hetket Lilianin kanssa nousevat erityisen suureen merkitykseen, sillä hänelle on tärkeää tuntea edelleen olevansa yhtä rakas mitä ennen vauvaakin. Kimmon on helpompi lähteä kahdenkeskisiin harrastuksiin neidin kanssa, mutta myös itse haluan aloittaa sellaisen harrastuksen missä pääasiassa käydään me vaan kahdestaan.

Nyt joulun aikaan meillä on kuitenkin mahdollisuus viettää leppoisaa aikaa kaksistaan ja maanantaina me tehtiin yhden yön reissu Tampereelle. Matka sujui nopeasti junalla ja yhden tunnin matka olikin todella helppo verrattuna kesäiseen hieman pitempään reissuun. Tässä välissä on toki tapahtunut paljon kasvamista ja juna ei ollut enää niin outo paikka. Oli kuitenkin hienoa huomata, että neidin sai rauhoitettua, kun meno alkoi mennä liian riehakkaasti ja itkupotkuraivarit saatiin vasta, kun piti alkea pukemaan vaatteita takaisin.

Itse kohteessa neidin kanssa oli todella helppoa olla, sillä nähtävää riitti. Käytiin katsomassa siskon uutta kotia, matkustettiin bussilla ja käytiin Tallipihassa sekä Joulutorilla. Lilianista on myös tulossa oikeen kunnon seuraneiti kahvilassa, sillä tällä kertaa roolit vaihtui ja meidän piti hoputtaa neitiä, sillä hänen jutuilleen ei meinannut tulla taukoa ja keksiä ei keretty ollenkaan syömään.


Yö vietettiin hotellissa ja mikä oliskaan kivempaa kun suihkun jälkeen herkutella vielä luvan kanssa sängyssä katsellen lastenohjelmia. Meillä ei nukuta perhepedissä, joten myös nukkumisjärjestelyt oli aika spesiaalia eikä neiti malttanut ollenkaan käydä unille. Isänsä tavoin Lilianin heräsi uuteen päivään virkeenä heti klo 7 ja sitten olikin jo kiire takaisin kotiin.

Reissu oli ihana irtiotto arkeen ja lähestyvään vauvavuoteen. Lilian selkeästi nauttii matkustelusta ja uusista paikoista. Hänelle on tärkeää saada kokea erilaisia asioita ja päästä viettämään aikaa meidän molempien vanhempien kanssa. Tälläisen reilun 3v kanssa matkustaminen käy jo täysin ongelmitta, joten reissuissa voi jo itsekin rentoutua. Suurin muutos on tapahtunut viime aikoina siinä, että neidin kärsivällisyys odottamiseen ja paikalla oloon on kasvanut. Tämän myötä hän esimerkiksi jaksaa odottaa reippaasti vuoroa karuselliin tai istua paikallaan ravintolassa. Aikaisemmin odottaminen oli yhtä tuskaa, kun hänelle piti keksiä samalla kaikkea mahdollista ohjelmaa, mutta nyt paniikki pystytään välttämään hätätilanteessa antamalla puhelin käteen.

Minkälaisia irtiottoja arjesta teette lapsen kanssa yhdessä? 

Omat vai yhteiset rahat?

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Tällä viikolla Marja Hintikka Livessä päästiin varmasti monessa perheessä puhuttuvaan aiheeseen: raha. Meillä raha ei aiheuta draamaa, vaikka kuittaillaan aina puolin ja toisin toisen ostokäyttäytymistä. Miehen mielestä lastenvaatteita on liikaa ja itse valitan, kun koko ajan pitää laittaa rahaa johonkin kalliiseen, jota ei välttämättä just sillon tarvitse. Rahasta valittaminen on sinäänsä aika turhaa, sillä suurimman osan ajasta me molemmat ollaan tienattu, joten molemmilla on oikeus käyttää rahat miten itse kokee parhaaksi. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys mikäli toinen painaa pitkää päivää, niin miksei hän saisi myös hemmoitella välillä itseään ansaitsemalla rahalla? Toki lasten ollessa pieniä ja äidin ehkä ollessa kotona pitää muistaa, että äidillä on myös rankka työ kotona, jota ei valitettavasti arvosteta rahallisesti. 

Rahat meillä on oikeestaan ollut ihan alusta lähtien yhteisiä, vaikka molemmilta omat pankkitilit löytyykin. Laskujen suhteen mies maksaa enemmän, sillä hän tienaa enemmän. Itse hoidan yleensä kaikki lastentarvikkeisiin- ja vaatteisiin liittyvät menot, pienemmät laskut sekä osan ruokamenoista. Meille on itsestään selvää, että kun olemme perhe, niin myös kaikki rahat ovat yhteisiä mitä talouteen tulee. Mikäli meillä olisi entuudestaan velkoja, niin niistä toki huolehtisimme yksin, eikä toisella olisi velvollisuutta maksaa esimerkiksi opintolainaa. 


Raha merkitsee meille arjen helppoutta. Elämä on huolettomampaa, kun ei tarvitse ruokakaupassa miettiä tarvitseeko koko viikko syödä puuroa ja makaroonia tai voiko ostaa uuden tietokoneen, jos entinen hajoaa. Raha tuo myös luksusta arkeen, kun voi tehdä asioita yhdessä, kuten matkustella tai syödä ravintolassa. Nykyään rahaa kuluu enimmäkseen yhteisiin asioihin, kuten asumiseen, ruokaan, autoon ja matkoihin. Itse tuhlaan myös paljon Lilianiin, sillä lastenvaatteet nyt vaan on niin suloisia! 

Olemme molemmat tarkkoja talouden suhteen ja haluamme, että rahaa on, joten mitään ylilyöntejä emme koskaan tee tuhlaamisen suhteen. Itse olen ollut ennemminkin säästelijä kuin tuhlaaja ja aika usein koitan jarrutella isompien hankintojen suhteen. Olen myös todella tarkka siitä, että saan rahaa täysin oikean summan. Minusta on todella huolestuttavaa, että ihmiset yleensä luottavat siihen, että heidän tililleen tulee automaattisesti täysin oikea summa palkkaa kuukausittain ilman että he vaivautuvat sitä tarkistamaan. Olen huomannut esimerkiksi omassa palkassa vuoden sisällä isojakin virheitä ja myös viimeisimmässä äitiysraha päätöksessä oli jätetty kokonaan huomioimatta  yli 2000e edestä tuloja, jotka olisivat tehneet todella ison loven kuukausittaiseen äitiyspäivärahaan. Kannattaa muistaa, että näitä päätöksiä ja palkkoja laskee vain ihmiset ja yleensä ne menevät monen eri viranomaisen kautta, jolloin virheitä voi sattua.

Minulle oli viimeksi kova pala elää enimmäkseen miehen rahoilla ollessani äitiyslomalla, sillä olen tottunut tekemään myös ntojen ohessa töitä niin ettei lainarahaan ole koskaan tarvinnut turvautua. Summa, jonka äitiyslomalla menettää ansioina kuulostaa hurjalta, mutta tärkeämpää on kotiäidin työ lasten ollessa pieniä. Äitiysloma aika vaatiikin  molemmilta venymistä, sillä tulotaso tippuu viimeistään hoitovapaan alkaessa todella paljon. Olisi toivottavaa, että mies tässä vaiheessa osaisi myös arvostaa naisen työtä kotona ja elää sen ajan säästeliäämmin mikäli äiti haluaa olla mahdollisimman pitkään kotona lasten kanssa. 

Miten teillä hoidetaan raha-asiat? 

Yhden lapsen äiti

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Reilut kolme vuotta äiti uraa takana ja sen ajan olen saanut jakaa yhden pienen prinsessan kanssa. Vaikka nyt olen jo kahden lapsen äiti, sillä mahassa on ihan oikea pieni ihminen, niin konkreettisesti se ei vielä paljon näy meidän elämässä. Nyt on hyvä aika vielä jakaa ajatuksia siitä minkälaista on olla vain yhden lapsen äiti. 

Esikoisen kohdalla oman ajan katoaminen tuntui aluksi haasteelliselta, sillä ovesta ei vaan voinut lähteä ulos, vaan se vaati todella paljon valmisteluita. Nykyään asia on taas eri, kun neiti saa itse puettua vaatteet päälle ja ulos lähtö käy hyvinä päivinä minuuteissa. Arki on siis sujuvaa ja nopeatempoista, sillä ei tarvitse myöskään miettiä minuutin tarkkuudella koska seuraava nälkä yllättää, pitääkö vaippa tai koska seuraava päiväuniaika on. Lilian on kulkenut matkassa niin pitkän ajan, että olisi jopa outoa käydä ilman häntä ruokakaupassa ja kierrellä hyllyjen välejä kaikessa rauhassa pysähtymättä karusellin viereen. 


Omaa aikaa on mahdollista saada niin paljon kuin on tarve, sillä perheessä on kaksi aikuista ja sopimalla omista menoista on toisen mahdollista jäädä kotiin lapsen kanssa. Tästä ei myöskään aiheudu huonoa omaatuntoa, sillä näin molemmat saavat viettää myös kahdenkeskistä aikaa Lilianin seurassa. Pikku vauvan luota pois lähteminen on aina asia erikseen, sillä aina mielessä pyörii ajatus siitä pärjääkö se isi nyt varmasti ja olenko kamala äiti, kun haluan myös omaa aikaa. 

Myös kahdenkeskistä aikaa on nykyään, sillä neidillä on selkeät rytmit ja hän menee klo 20 jälkeen iltatoimien jälkeen omaan huoneeseen joko suoraan nukkumaan tai leikkimään vielä vähäksi aikaa yksin. Näin meille jää sohva-aikaa useampi tunti, sillä myöskään yöherätyksiä ei ole tarvinnut pelätä. Lilian on myös todella reipas ja jää mielellään tuttujen hoitajien kanssa hetkeksi ja mummoloissa yökyläilythän on nyt tuon ikäisen kohokohtia. 



Elämä yhden 3-vuotiaan kanssa on siis suoraan sanottuna helppoa, vaikka uhmavaiheita tulee ja menee, niin ne kuuluvat osana arkeen. 3-vuotias on jo niin fiksu, että ymmärtää puhetta ja sen ettei kaupassa ole kovin kiva jäädä huutamaan karkkihyllyn eteen. Myös arkisiin asioihin hän osaa suhtautua ilman raivareita, sillä hän ymmärtää, että ruoka täytyy tehdä joka päivä ja aina ei ole aikaa leikeille. Hyvän mielikuvituksen ansiosta hän myös osaa leikkiä yksin, joten päivässä on hetkiä jolloin tulee tilanteita jolloin miettii, että mitä sitten itse tekisi. 

Huonon päivän sattuessa tai kipeenä ollessa pystyn kuitenkiin makaamaan tarvittaessa koko päivän neidin vierellä ja tarjoamaan hänelle turvaa ja lämpöä. Minun ei tarvitse jakaa aikaani tai rakkautta kenenkään kanssa, vaan voin olla aina läsnä hänelle, kun hän sitä tarvitsee. Suurin pelkoni kahden lapsen äitinä liittyykin juuri tähän, kuinka pystyn jakamaan aikana, jos molemmat tarvitsevat samalla hetkellä apua. Pelkään myös, että suhtautumiseni Lilianiin muuttuu ja vaadin häneltä liikaa, vaikka hän on edelleen myös pieni, jonka ei tarvitse selvitä kaikesta yksin. 




Miten teillä elämä on muuttunut toisen lapsen syntymän myötä? Onko suhtautuminen esikoiseen muuttunut samalla? 

Sisarusrattailla vai ilman?

lauantai 3. joulukuuta 2016

Vauvan syntyessä tulee ikäeroa olemaan 3v 3kk. Periaatteessa pärjättäisiin siis varmaan hyvinkin ilman sisarusrattaita, MUTTA minua kauhistuttaa ajatus, että yritän kantaa kainalossa yhtä rimpuilevaa 3-vuotiasta kaameassa lymimyräkässä työntäen samalla vaunuja. Tälläisellä kelillä ei paljon seisomalaudat auta ja hieman epäilen sitä, että Lilian jaksaisi reippaasti kävellä edes 50m metrin matkaa puolen metrin kinoksessa. Arjen helpottamiseksi päädyttiin siis ostamaan myös sisarusrattaat, jotka on varmaan kovassa käytössä ainakin näin talviaikaan. Tavoitteena on kumminkin päästä kodin ulkopuolella käymään harrastuksissa ja kaupoilla heti vauvan syntymän jälkeen. Lilian on viihtynyt tähän asti vielä todella hyvin rattaiden kyydissä varsinkin silloin kun vaatetta on päällä monta kerrosta ja pieniin jalkoihin iskee yllättäen väsymys heti kun ovesta astuu ulos. Kovin suureen investointiin ei kuitenkaan haluttu tässä vaiheessa ryhtyä, sillä luulen että taas kesän tullen neiti kävelee mieluummin itse ja väsyn iskiessä meillä on käytössä seisomalauta. Keräsinkin pienen vertailun halvemmista sisarusrattaista. 


Emman tuplat vaikuttavat perus näppäriltä rattailta. Yksi meidän kaipaama ominaisuus on kuitenkin erilliset kuomut, sillä Lilian tuskin ottaa nokosia rattaissa, joten hän ei varmaan hyppisi innosta, jos kuomu olisi koko ajan alhaalla. Kulkusuuntaa ei myöskään pysty kääntämään ja koen jotenkin hankalaksi, jos vauva ei ole minun suuntaan. Emma merkkiä löytyy mm. Lastentarvikkeesta.


Beemoon tuplat puolestaan vaikuttaa kaikinpuolin hyviltä. Niissä on isot renkaat, joka on ihan pakollinen ominaisuus talveksi. Myös molemmat istuinosat saa käännettyä kumpaan suuntaan tahansa ja runkoon pystyy kiinnittämään kovan kantokopan. Beemoon rattaita löytyy ainakin Jollyroomista.


Kaikista edullisin vaihtoehto löytyy kuitenkin viimeisimpänä. Pongasin näitä Carenan sisarusrattaita jossain vaiheessa Lekmeriltä 350e hintaan! Nämä vaikuttaa kaikin puolin hyviltä hinta-laatusuhteeltaan ja täyttävät kaikki meidän kriteerit: isot pyörät, erikseen säädettävät istuinosat, kulkusuunnan saa käännettyä kantokopalla ja erilliset kuomut. Pari miinustakin löytyi nopealla vilkaisulla, sillä jalkaosia ei saa säädettyä ja vaunukopan irroitus onnistuu pohjasta käsin. Lilianin kanssa olin tottunut pehmeään kantokoppaan, jossa kannoin hänet aina sisälle asti ja hän saattoi jatkaa uniaan siellä vielä hetken, joten saa nähdä kuinka se onnistuu tämän kanssa. 

Löydettiin onneksemme nämä Carenan tuplat todella edullisesti vähän käytettynä torista. Lisäksi meillä on Brio Smile vaunut, joihin saa myös liitettyä auton turvakaukalon. Näillä varmasti tullaan pärjäilemään aika pitkälle. 

Minkälaisia ratkaisuja teillä on ollut käytössä noin kolmen vuoden ikäeron omaamille sisaruksille? 

Heipat päiväkodille

torstai 1. joulukuuta 2016

Eilen oli virallinen ensimmäinen äitiysloma päivä ja samalla myös Lilianin viimeinen päiväkotipäivä. Neiti heräs virkeenä klo 7 ja luetteli aamutoimet sängystä: " ensiksi käyn vessassa, sitten menen syömään aamupalaa, pesen hampaat, puen vaatteet päälle ja lähden päiväkotiin. Sitten minulla alkaa loma". Hassua miten pieni jo ymmärtää, että eilinen päivä oli muita erityisempi, sillä hän oli ollut koko päivän vaisu ja käyttäytynyt muutenkin epätavallisesti. Kun tultiin yhdessä hakemaan häntä, niin sanoja ei tullut, vain haikea hymy kaikille hoitajille, jotka vuorotellen halailivat neitiä. Lilianille muodostui päiväkodissa oma tärkeä rooli pienempien lasten hoivaajana ja hänelle oli tärkeää päästä vetämään erilaisia leikkejä sekä viihdyttämään muita lapsia.  3-vuotiaalle ryhmän tuoma yhtenäisyyden tunne on todella tärkeää, joten toivon, että hän löytää myös kerhosta yhtä kivoja kavereita mitä päiväkodista on löytynyt.


Minulla oli loman alkuun varattuna kaksi päivää ihan omaa aikaa. Suunnitelmissa oli käydä hieronnassa, kirppari kierroksella, ostelemassa rauhassa joululahjoja ja kahvittelemassa kavereiden kanssa. Lopulta en tehnyt juurikaan mitään näistä, sillä töistä pois jääminen varmaan oli liian kova stressin laukasija ja heti lauantai aamuna alkoi flunssa tehdä tuloaan. Eilisen päivän tein siis jotain mistä kaikki äidit voivat vaan haavaille: makasin sohvalla ja katoin telkkaria. Voi kuinka luksusta, että äitinä voi sairastaa koko päivän sohvalla kaikessa rauhassa. Töissä ollessa en viitsisi "pienen flunssan" takia jäädä kotiin saati sitten viedä neitiä päiväkotiin, jos ite olen kotona, sillä hän muutenkin on siellä täyden viikon. Iltaan mennessä olikin olo miljoona kertaa parempi ja pystyttiin osallistumaan lasten pikkujouluihin. 

Minun on vieläkin vaikea uskoa, että nyt sitä sitten ollaan kotona. Luulen ettei tämän kuun puolella edes tule mitään tunnetta, että vauva pitäisi saada ulos ja äkkiä, sillä haluan nauttia näistä rauhallisista kotipäivistä Lilianin kanssa. Tai no.. en tiedä miten rauhallisia ne tulevat olemaan, sillä suunnitelmia on tehty jo sen verran, etten kohta edes tiedä miten ne keretään toteuttaa. Äitiysloman alku on siis hieman erilaisempi mitä viimeksi ja voihan se olla, ettei vauva pysy masussa mukana niin pitkään, jos pysytään neidin kanssa liikkeellä koko ajan. 


Ensi viikon kohokohta meillä on yhden yön Tampereen reissu ihan vaan meidän kahden kesken: minä ja Lilian. Lilian pääsee junan ja bussin kyytiin sekä hotelliin yöksi. Tampereella meitä odottaa Lilianin täti, shoppailua ja joulutorin tapahtumat. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet sen verran kiireisiä, että haluan antaa Lilianille erilaisia kokemuksia myös kaksistaan, sillä alkuvuosi tuo tullessaan varmasti myös paljon mustasukkaisuutta, mutta uskon, että Lilian on jo kuitenkin niin vanha ymmärtääkseen, että vauva tulee tarvitsemaan aluksi enemmän huomiota. Unohtamatta kuitenkaan sitä, että myös Lilian on vielä pieni ja vaatii edelleen huomiota leikkeihin ja arkisiin juttuihin, Toivon mukaan vaan minulla ei ole yhtäkkiä kaksi vauvaa, sillä nyt olen tottunut näkemään pääasiassa vaan yhden omatoimisen ja reippaan leikki-ikäisen...

Minkälaisia ajatuksia teillä on tuonut äitiysloman alku? Joko raskaus alkaa kyllästyttää? 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan