Slider

DIY - Joulukalanteri

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kuka muu tunnustaa, että kuusi ja muut joulukoristeet on jo viritelty paikoilleen? Innostuin viikonloppuna sitten oikeen kunnolla laittamaan joulua ja suurimmaksi osaksi kaikki koristeet ovat jo löytäneet paikkansa. Vielä edessä on ainakin yksi Ikean reissu ja Lilianin kanssa on suunnitelmissa askarrella parit joulujutut, mutta muuten  joulu on tullut meille! 


Viikonloppuna viimeistelin yllätys joulukalenterin ja kiinnitin paperipussukat sisustustikapuille. Sopii hyvin tunnelmaan, vaikka idea onkin simppeli. Näihin pussukoihin mahtuu piilottamaan melko isojakin yllätyksiä. Toteutukseen tarvitsee paperipusseja, pieniä kakkupapereita ja narua, jotka kaikki löysin Sinellistä. Tikapuiden ympärille kiersin kuparista valolankaa, jota sää kätevästi kierrytettyä tikapuiden ympärille. Tälläistä löytyy ainakin Hong Kongista. 



Minkälaisia joulukalentereita teiltä löytyy? 

My Day 24.11

perjantai 25. marraskuuta 2016

En ole tainnut kertaakaan tehdä minun päivä tyyppistä postausta parin vuoden aikana mitä kerkesin töissä olla, joten ehkä nyt on sen aika, kun viimeiset hetket tältä erää vietetään töitten parissa. Työ - ja lapsiperhearjen yhdistäminen vaatii suunnittelua arkena, sillä molemmat käydään kokopäiväisesti töissä, joten aika kotona on ihan minimaalinen. Tässä kuvina meidän eilinen päivä. 

Meillä normaalisti alkaa päivä hieman ennen klo 6. Meillä on ollut todella iso plussa se arjen kannalta, että molemmilla on sama työaika ja työpaikat samalla suunnalla. Itsellä on myös liukama klo 9 asti, joten mitään kiirettä ei tarvitse pitää muulloin kuin näin talviaikaan, jolloin mennään koko perhe samalla autokyydillä ja miehen tulee olla klo 7.00 töissä. Eilenkin oltiin hyvin aikataulussa ja tunnin sisällä saatiin aamupuuhat tehtyä, neiti vietyä päikkäriin ja molemmat oltiin 7 mennessä töissä. 


Töissä ollaankin sitten yleensä aika 7-15.00, mutta yleensä aina kerran viikossa minulle osuu päivystys ja olen klo 16 asti ja eilen sattui olemaan juuri tälläinen päivä. Kimmo ja Lilian tulivat hakemaan minua töistä ja kotona oltiin 16.30. 


Kotona tein valkosuklaaleivoksia töihin viimeisen päivän kunniaksi ja Kimmo kokkaili meille ruokaa. Ruuan kypsyessä uunissa käytiin nopeasti kaupassa hakemassa pari pakettia, jossa oli jo ensimmäiset joululahjaostokset. Kellon ollessa 18.30 oltiin syöty masut täyteen, jonka jälkeen viimeistelin leipomukset sekä käytiin neidin kanssa suihkussa. 19 jälkeen oltiin koko sakki x-asennossa sohvalla ja katottiin hetki telkkaria. 



Klo 20 tehtiin neidin iltapuuhat ja neiti simahti aika nopsaan. Kimmon oli ihan pakko ostaa kauppareissulta ekat konvehtit joita maisteltiin neidin nukahdettua. Katottiin pari sarjaa netflixistä ja aloittelin tätä postausta. Klo 22 mentiin me vanhukset myös unille. 


Tälläinen päivä on aika tyypillinen meille. Yleensä ohjelmaa riittää klo 19 asti ja neidin mentyä unille ne muutamat hetken rauhassa sohvalla on todella arvokkaita. Onneksi minulla ei ole ollut kuin ajoittaista kovaa väsymystä, joten oon saanut myös iltaisin tehdä omia juttuja ja rentoutua tv:n ääressä. 

Tälläiset päivät on nyt kuitenkin historiaa meille vähäksi aikaa. Vaikka olenkin oppinut hyväksymään sen, että nään neitiä sen pari-kolme tuntia illassa, jolloin ei edes hirveesti kerkeä leikkiä on ihanaa, että seuraavat vuodet pystyn taas seuraamaan lapsen kehitystä ihan vierestä. 

RV 34 ja viimeinen työviikko

tiistai 22. marraskuuta 2016

Aika uskomatonta, että nyt ollaan niin pitkällä, että tämä on viimeinen työviikko toodella pitkään aikaan. Vielä sitä on vaikea käsittää, että kohta sitä jäädään kotiin ja keskitytään ainoastaan siihen että lapsilla on kaikki hyvin päivän aikana. Viime kerralla siirtymävaihe oli helpompi, sillä opiskelin samalla, joten oikeastaan mitään muutosta alkuun ei tapahtunut ja vauvan tuomista muutoksista ei ollut vielä mitään mielikuvaa. Kerkesinkin olla tässä välissä lähes kaksi vuotta työelämässä, joten nyt on varmasti oikea aika palata kotiin ja sitä osaa myös arvostaa enemmän. 


Raskausaika on tähän asti sujunut kaiken kaikkiaan todella nopeasti, vaikka jossain vaiheessa valitinkin viikkojen kulumisen hitautta. Näille parille viimeiselle viikolle olen saanut kuitenkin jostain ylimääräisen virtapiikin ja toivottavasti se kantaa myös tämän työviikon loppuun asti. Kehtaankohan edes sanoa tätä, että edelleenkään minulla ei ole mitään suurempia raskausvaivoja. Ajoittaiset selkäkivutkin ovat olleet poissa nyt viikon sekä saan edelleen nukkua läpi yön ilman herätyksiä ja  nukkuma-asento on helppo löytää. Kivuliaita supistuksia ei myöskään ole ollut, joten uskon, että tämäkin kaveri viihtyy mahassa vielä pitkän tovin. Voihan tosin olla, että nyt tämän ääneen sanottuani en enää nuku loppuaikana, mutta ei se mitään, sillä tämä on VIIMEINEN TYÖVIIKKO(!) (Tosin Lilian ei nuku enää päikkäreitä yleensä kotona, niin ehkä haluan nauttia virkeästä olosta mahdollisimman pitkään... .:D) Ehkä tämän hyvän olon vuoksi minusta tuntuu jopa rikollisesta jäädä pois töistä. Miksi tästä on niin vaikea nauttia, sillä ollaanhan mekin silti ansaittu pieni levähdys tauko ennen vauvan syntymää, vaikkei työ olisikaan fyysisesti vaativaa. Ensi vuonna varmasti univelka tulee olemaan taas satakertainen ja hermot kireellä meistä jokaisella.



Loppuun vielä hieman Kaksplussan raskauskalanterin infoa viikolta 34.

Sikiön paino: 2100g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 29cm
Koko pituus: 39cm 

Vauva
Kohdussa alkaa olemaan ahdasta, eikä lapsi pysty liikumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Lapsi on täysin kehittynyt ja mittasuhteet ovat oikeat, joten nyt hän enää kasvaa ja pyöristyy. Tämän viikon aikana hän myös tunnistaa ne äänet joita kuulee päivittäin. 

Äiti
Raskausviikon 34 mennessä kohdun paino on kymmenkertaistunut.  Myös painosi on noussut ja se jatkaa nousemista noin puoli kiloa viikossa. Napa saattaa olla kääntynyt ulospäin. Yöunet saattavat muuttua levottomaksi ja synnytys pyörii yhä enemmän mielessä. Hyvän nukkumisasennon löytäminen on vaikeaa ja paras asento on vasemmalla kyljellä, jolloin verenkierto ja munuaisten toiminta säilyvät hyvinä. 

Dear Santa...

lauantai 19. marraskuuta 2016

Pikkuhiljaa joululahjat ovat alkaneet pyörimään mielessä ja tällä viikolla teinkin ensimmäiset ostokset. Tätä joulua odotan erityisen innolla, sillä Lilian on nyt siinä iässä, että odottaa joulupukkia ja niitä LAHJOJA!. Ehkä kaikista ihanin asia on meille se, että saan nauttia joulun ajasta kotona Lilianin kanssa ja valmistella rauhassa kotia joulua varten. Pikkutontun kanssa pystyy jo leipomaan kaikki jouluherkut ja askartelemaan kauniita koristeita kotiin. Lilian on myös selaillut ahkerasti lelukuvastoja ja, jos hän saisi päättää niin hän toivoisi kaikki mahdolliset lelut. Onneksi hän on vielä siinä iässä, että hän on super onnellinen kaikista lahjoista mitä saa.

1. Toys r us, 2. Jollyroom, 3.Jollyroom, 4. Jollyroom, 5. Jollyroom  6. Hyväpeli, 7. Minime, 8. H&M, 9. Lekmer

Lilianin lahjatoiveet tulevat aika pitkälti lelujen muodossa. 3-vuoden iässä jo keskittymiskyky yhteen leikkiin alkaa olla parempi, joten hän on sanonut toivovansa erityisesti hama helmiä tai sitten korusettiä, jossa voi tehdä itse omia koruja. Myös muistipeliä hän on tykännyt leikkiä päiväkodissa ja muovailuvahat on nyt aina toiveena, sillä ne ei vaan pysy vielä omissa purkeissa, vaan ovat hetken päästä yksi iso kasa kaikkien värien sekoitusta. Neiti tykkää myös pitää muskaria nallekavereilleen kotona, joten tähän liittyen toiveena on kaikenlaiset soittimet tai nauhoittava mikrofoni. Isoimmat lahjatoiveet neidillä on oma tietokone (se mikä mummillakin on, eli muumi!) ja oma matkalaukku. Matkalaukusta neiti on puhunut joka kerta, kun ollaan oltu reissussa. Lilian on todella kova pupu fani, joten ihastuttava Miffy lamppu olisi myös täydellinen lisä hänen huoneeseensa. Pehmeistä paketeista Lilian toivoo löytävänsä uuden pyyhkeen (neidin kaikki pyyhkeet onkin vauva-ajoilta) tai suloisia mekkoja. Hänen lempi puuhaa on myös vaihdella vaatteita pitkin päivää, joten vaatevaraston pitää olla iso.

1. Jollyroom, 2. Zalando, 3. Royaldesign, 4. Lindex, 5. The body shop, 6. Masku, 7. Crocs

Omat lahjatoiveet liittyvät lähinnä mukavaan oleskeluun kotona. Talven imetyshetkiä ajatellen toiveena on erityisesti lämmin imetysneule ja pitkät ylipolven villasukat. Pitkäaikainen toive meillä on ollut miehen kanssa ostaa keinutuoli juuri näitä tulevia imetyshetkiä ajatellen ja rentoutumista varten. Talvella tulee myös ulkoiltua varmasti päivittäin pikku neidin kanssa ja tammikuusta lähtien myös vaunuleikkien muodossa, joten kunnolliset ulkokengät on pakollinen hankinta. Aina perus varmoja lahjoja naiselle on joku ihana hemmottelu / shoppailu lahjakortti tai purkki jotain ihanaa vartalovoidetta. 

Mitä toiveita teiltä löytyy joulupukille? 

Miten meillä syödään? (sis. alekoodin Minimelle)

torstai 17. marraskuuta 2016

Varmaan jokaisessa lapsiperheessä ruokailutottumukset tekevät täyskäännöksen vauvan tullessa taloon. Minulle suurin kulttuurishokki oli se, että keittiön edessä oikeasti kuluu niin paljon aikaa, sillä lapsen kanssa ruokailurytmit on pidettävä säännöllisenä. Itse olin tottunut aikaisemmin syömään yleensä vaan koulussa tai töissä lämpimät ateriat, joten arkisin ei tullut juurikaan laitettua ruokaa. Vauva-aikana pystyin vielä syömään lennosta jotain nopeaa, mutta taaperovaiheen koittaessa piti myös panostaa lapsen ruokailuun ja rytmiin. Meillä on syöty aika pitkälti samaa ruokaa koko perheen kesken siitä lähtien kun kaikki ruokamaut oli käyty läpi ja Lilian on saanut jo pitkään myös pitää mäkkipäivän silloin kun äiti tai isi ei jaksa tehdä muuta.


Meillä syödään perus arkiruokaa, mikä on nopeaa valmistaa. Enimmäkseen teen laatikoita, keittoja, salaatteja ja munakkaita, eli kaikkea sellaista minkä voi vaan lyödä yhteen kasaan, eikä alkaa miettimään lisukkeita erikseen. Lilianin suosikkeja on perinteiset kalapuikot ja makaroonilaatikko. Hän tykkää myös kasviksista, erityisesti keiton muodossa ja puuroista. Hän puolestaan ei tykkää kastikkeista tai perunamuussista, joten lihapulla-annos saattaa jäädä lähes kokonaan syömättä hänen kohdallaan.

Ruokailuhetket sujuvat joskus hyvin ja välillä ei niin hyvin. Mikäli päivän aikana on pidetty kiinni ruokailuajoista ja välissä ei ole epämääräisiä välipaloja, niin ruoka yleensä maistuu hyvin. Ketään kuitenkaan ei pakoteta syömään ja mikäli ruoka ei maistu ruoka-ajalla, niin se tulee vastaan iltapalalla. Olen koittanut pitää pääni ja pyrkiä siihen, että jokaista ruokaa pitää ainakin maistaa muutama lusikallinen ennen kuin siirrytään iltapalaan. Tällä hetkellä se toimii aika hyvin, kun minulla on vaan yksi käskytettävä.



Yksi toimiva juttu saada ruoka maistumaan on antaa lapsen valita minkälaisesta lautasesta hän haluaa syödä. Yksinkertainen, mutta toimiva kikka ainakin meillä! Ja kyllähän ruoka maistuukin paremmalle, jos sen saa syödä suloiselta panda lautaselta. Me saatiin tämä ihana Eef Lillemorin setti testiin Minime -verkkokaupasta ja ruoka katosi lautaselta ennätys nopeasti. Myös maitoa sai kaataa kuppiin lisää aika nopeaa tahtia, sillä myös pilleissä on jotain maagista, jotka saavat lapset (ja aikuiset) juomaan! 



Eef Lillemorin astiat on valmistettu melamiinistä, joten ne myös kestävät pesukoneessa pesun, mikä onkin iso helpotus arkeen. Olen huomannut, että muoviset astiat menevät nopeasti huonoon kuntoon ja suloiset kuvat alkavat irtoilemaan, joten näitten kanssa ei sitä ongelmaa tule. Melamiini kestää myös hyvin lapsen käsittelyä ja on astiat ovat paljon kivempia käytössä, kun eivät ole yhtä kevyitä kuin muoviset. 

Minulla onkin ilo tarjota teille lukijoille alekoodi Minimelle. Koodi on LBW2016 ja sillä saa -15% kaikista normaalihintaisista tuotteista 30.11.2016 asti! Verkkokaupassa on nyt avattuna myös jouluosasto, josta kannattaa käydä nappaamassa parhaat joululahjat pukinkonttiin. Valikoimasta löytyy mm. kattava valikoima valaisimia ja lelulahjoja

Miten teillä sujuu arki ruokailu? Laittakaa vinkkejä siitä milloin ruoka maistuu ja milloin ei?

*Yhteistyössä Minime.fi kanssa

Äitiysavustus rahana

tiistai 15. marraskuuta 2016

Meidän perhe päätyi ottamaan äitiysavustuksen rahana. On totta, että äitiyspakkaus sisältää vaikka kuinka paljon hyödyllistä tavaraa varsinkin ensisynnyttäjille ja tuolla 140e on mahdotonta saada samaa määrää tavaraa. Meillä on kuitenkin säästössä ne tärkeimmät asiat mitä Lilianin pakkaus sisälsi, joten kovin suurta hyötyä ei olisi ollut tästä uudesta pakkauksesta. Erityisesti vaatteiden osalta pakkaus sisälsi enimmäkseen sellaisia vaatteita, jotka olivat ihan väärään aikaan sopivia tai ne eivät muuten miellyttäneet silmää. Tuolla rahalla saa kuitenkin kirpparilta ostettua muutaman euron kappale hintaan juuri sellaisia vaatteita mitkä miellyttää silmää uudenveroisina. Tässä postauksessa esittelen kuitenkin mitä tapeellista 140 eurolla saa ostettua uutena ja kuinka paljon vauvanhoitotuotteet yleensä maksaa perus marketeissa. 


Vauva tarvitsee  petivaatteet ja kaikki tarvittava löytyy Ikeasta 30 euron yhteishintaan. Ikeasta löytyykin todella suloisia lakanasettejä ja pyyhkeitä ja tuo 15e pussilakanasta+ tyynyliinasta+ lakanasta ei ole paljon. 



Perus ruokakaupoista löytyy yleensä kaikki vauvan hoitoon tarvittavat tarvikkeet mitä tulee yleisestä hygieniasta huolehtimiseen. Tähän minun kasaamaan äitiyspakkaukseen kuuluu suloinen nallepyyhe (H&M), vaippoja, sinkkivoidetta, saippuaa, kynsisakset, tuttipullo, puhdistusliinoja, lanolin-voidetta, liivinsuojuksia ja pumpulipuikkoja. Hinnat on poimittu Prismasta. Nämä tarvikkeet ovat hyvä olla kotona ennen kuin vauva syntyy, sillä useimpia tarvitsee useimpia kertoja päivässä. Myös tuttipullo + korviketta kannattaa hommata kaappiin, sillä maito ei yleensä nouse heti. Itse en tarvinnut viimeksi ollenkaan liivinsuojuksia, mutta joillain saattaa sänky olla märkänä jo sairaalassa. Myös lanolin-voide on suuri helpotus alkupäiviin ennen kuin tissit tottuvat pieneen takiaiseen rinnalla. Vaippapaketteja kuluu alussa monta viikossa ja vaipanvaihdon yhteydessä koettiin viimeksi myös hyödylliseksi kosteuspyyhkeet. 


Kaikista mieluisin shoppailukohde on tietenkin vaatteet! Vaatteiden hinnat ovat nykyään aika pilvissä ottaen huomioon, että nämä piemimmät koot menevät ehkä viikon tai pari. Vaatteita kuitenkin kannattaa olla kaapissa, sillä niitä saattaa kulua monta vaatekerrastoa päivässä. Nämä ihanuudet löytyvät Kappahlista ja Lindexiltä. 

Otitteko te äitiysavustuksen rahana vai pakkauksena? 

Viime hetken DIY-lahjavinkit isälle

perjantai 11. marraskuuta 2016

Kuinka moni tunnustaa, ettei tänä(kin) vuonna isänpäivälahjan hankinta on jäänyt viime tippaan? Enää ei kerkeä tilaamaan mitään kivoja paitoja, mukeja hauskoilla teksteillä tai kuvilla, joten lähikaupasta on löydettävä nopeasti jotain mistä isä ilahtuu. Kaikille iseille se paras lahja on varmasti, että sunnuntaina saa nukkua niin pitkään, kun haluaa, jonka jälkeen aamupalaksi on herkkuja. Päiväkoti- ja kouluiässä olevat lapset askartelevat aina jotain kivaa ja paketista paljastuu hauskasti maalattu vessapaperirulla ja toisena vuonna pilttipurkista tehty helistin. Kaikki nämä varmasti ilahduttavat isää suuresti, sillä lapsi on tehnyt kaiken ajatellen, että hän pääsee ilahduttamaan isiä. 

Me ollaan myös kotona tehty jotain pientä isille ja keräsin helppoja ja nopeita vinkkejä Pintarestista mitä tällä aikataululla isille kerkeää vielä tekemään. 


Ensimmäisenä on sormenjälki avaimenperä, joka on valmistettu taikataikinasta ja maalattu metallinhohtoisella värillä. Tälläinen avaimenperä sopii varmasti jokaisen miehen avainnippuun tai jopa kaulakoruksi. 

Toisena ideana on yksinkertaisesti kirjoittaa isälle kirje, jossa aukot on täytetty lapsen vastauksilla. Sisältö voi olla mitä tahansa ja iseillä on varmati hauskaa lukea kirje, sillä lapsen suusta yleensä se totuus aina tulee. 

Kolmas idea on maalata isälle taulu. Paperin saa jäämään valkoiseksi tekstin kohdalta esimerkiksi teippaamalla ennen maalausprojektia sanat ja irroittamalla teipit maalin kuivuttua. Tämän tekemisestä nauttii varmasti ihan pienimmätkin vauvat ja sen voi hyvin toteuttaa syötävillä maalausaineksilla kuten mustikalla ja puolukalla. 

Neljäntenä vinkkinä on tehdä isälle kutistemuovista avaimenperä, koru tai vaikka magneetti. Ideoita kutistemuovin käyttöön löytyy miljoonia googlettamalla. 

Joko teillä on isänpäivälahjat hankittuna? 

Liian nuori äidiksi?

torstai 10. marraskuuta 2016

Ensisynnyttäjien keski-ikä on jatkuvassa nousussa: kun vuonna 1987 ensimmäinen lapsi saatiin 26,5 vuotiaana niin tänä vuonna keski-ikä on jo 29 vuotta. Eniten vauvoja syntyy 30-34 vuotiaille äideille. Tämän hetkisessä yhteiskunnassa pelko tulevaisuudesta on kova, joten lapsien saantia halutaan venyttää siihen asti kunnos oma taloudellinen tilanne on vakaa, mikä on toisaalta fiksua ja helpottaa lapsiperheen kokemaa stressiä valtavasti. Toisaalta taas lapsen saanti vanhempana lisää riskejä monella eri tavalla ja äidiksi tuleminen ei saata käydä enää niin helposti.

Tämän tilaston valossa olin aika nuori ensisynnyttäjä saadessani Lilianin 24-vuotiaana. Olinko silloin liian nuori äidiksi? Olin kaveripiirini ensimmäinen pitkän aikaan, joka sai lapsen. Alkuun vanhemmuuden tuoma vastuu ja vapauden menetys pelotti, sillä olin tottunut menemään miten huvitti. Lapsen saaminenhan tarkoitti automaattisesti pysähtymisestä ja omasta elämästä luopumista. Pikkuhiljaa kuitenkin ajatus äitiydestä sai minut puolelleen ja tajusin, ettei se tarkoitakaan mistään luopumista, vaan tärkeät asiat saavat uuden merkityksen elämässä. Nykyään ei ehkä kavereita näe niin usein, mutta silloin kun niitä näkee osaa tapaamisia arvostaa enemmän.

Olitpa minkäikäinen äiti tahansa, niin meitä kaikkia yhdistää yksi tekijä: mustat isot silmäpussit

Nuoresta iästä huolimatta en muista kenenkään ikinä arvostelleen sitä, että minusta tulee äiti "niin nuorena". Ehkä omaksikin ihmetykseksi olen saanut asiaan liittyen pelkkää positiivista palautetta, joista 3 muistan hyvin selkeästi. Muistan mieheni sanoneen ensimmäisinä päivinä, että "onneksi olet siinä, sillä tiesit heti miten vauvaa käsitellään". Alkuaikoina eräs ystäväni kouluajoilta, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan sanoi myös huomanneen, että minulla on ollut vauvakuume jo pitkän aikaa. Yksi ystävistäni puolestaan sanoi, että  "äitiyden roolin ottaminen on käynyt helposti, sillä olen hyvä ja huolehtivainen äiti, mutta osaan myös unohtaa äitiyden pitää hauskaa ilman lasta. "

Paluttuani työelämään olen ehkä vielä paremmin sisäistänyt äitiyden merkityksen. Olenkin ehkä ollut jopa hieman yllättynyt miten luontainen rooli se on minulle. Olen luonteeltani rauhallinen ja huolehtivainen, joten minusta on ollut ihanaa, kun olen voinut hoivata ja hukuttaa pusuihin oman pienen lapseni. Toisaalta olen myös aika rento, joten osaan myös heittäytyä lapsen maailmaan ja olla ottamatta stressiä pienistä asioista. Rakastan myös kaikkea käsillä tekemistä, joten nautin siitä, että nykyään voin leipoa ja askarrella Lilianin kanssa. 

Rehellisesti en usko, että äidiksi tulemiseen on mitään oikea ikää, sillä ikinä ei ole oikeasti valmis äidiksi, ennen kuin ensimmäinen lapsi tulee. Kaikki peruspilarit elämässä voi olla kunnossa, mutta mikään ei silti valmista sinua siihen mitä arki oikeasti äitinä on. Olitpa sitten 16-vuotias tai 40-vuotias ensisynnyttäjä, niin arki voi olla yhtälailla helppoa tai vaikeaa vastasyntyneen kanssa. Itse tottakai koen, että 24-vuotta on erittäin hyvä ikä saada lapsia, sillä siinä iässä on yleensä opiskellut itselleen jonkun ammatin ja ollut työelämässä. Myös sitä huoletonta opiskelija elämää on ehtinyt viettämään monta vuotta ja  lapsen kanssa valvomiset jaksaa vielä ehkä hippusen paremmin. 

#YllätäÄiti

tiistai 8. marraskuuta 2016

Marraskuussa kaksplussan verkostobloggaajat yllättävät toisiaan pienillä lahjoilla. Haluamme muistuttaa, että äitikin on ansainnut pientä hemmottelua arjen keskellä. Mikään ei varmasti ilahduta enemmän kuin toiselta äidiltä tuleva ymmärrys, sillä eihän tässä yksin olla! Kerää #YllätäÄiti -lahjaideat talteen blogeista ja yllätä sinäkin toinen äiti.
“Äidit juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä, käyttävät rahansa lasten talvikenkiin ja kausivaatteisiin, siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausitolkulla ja muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, sisäliikuntavaatteet, mummon nimipäivät ja oikeankokoisten kenkien ostamisen ennen seuraavaa vuodenaikaa. Kuka muistaa äitiä?"


Minä sain yllätettäväksi JaninaCharlotta -blogin Janinan. Keräsin ideoita lahjaa varten tutustumalla paremmin hänen ihanaan blogiinsa ja Instagram-tiliinsä. Sain heti fiiliksen, että me tykätään aika samanlaisista asioista. Ajattelinkin kerätä hänelle paketin, joka sisältäisi pienia juttuja, jotka liittyvät hänelle tärkeisiin asioihin. Pakettiin löytyikin suloinen pilvikoriste, itse tehty äidille sopiva aforismi-kortti, hiuspinni tyttärelle, servettejä sekä herkkuja äidille ja koiralle. Yllätys paketin kerääminen oli hauskaa, sillä tälläisessa se itse idea on tärkein: antaa piristystä toisen äidin päivään. Toivottavasti Janina ilahtui lahjasta ja arjen keskeltä löytyi rauhallinen hetki nauttia muutama pala suklaata hiljaisuudessa. 


Oma pakettini saapui  Eat Hoop Love -blogin Jerinalta. Olo oli kuin pikkulapsella jouluna, kun postin saapumisilmoitus saapui  ja noudettavissa oli lähetys, jonka sisällöstä ei ollut mitään tietoa! Jerina oli paketoinut lahjan kauniiseen pakettiin, jossa oli ihana kimaltavaa narua. Paketista paljastui villasukat ja hunaja-pähkinä patukka sekä tyyliin sopiva kortti. Lahja oli ihanasti ajateltu, sillä kortin tuoma viesti oli laittaa lämpimät sukat jälkeen, ottaa omaa aikaa ja rentoutua sohvalla nautiskellen ihan itse paketin mukana tulleesta herkusta ennen kiireistä vauvavuotta. Sukat varmasti tulevat olemaan jalassa myös monena imetyshetkenä sohvan nurkassa. Villasukat tulivatkin tarpeeseen, sillä vähän aikaa sitten kaivelin kaappia ja kovin montaa paria ei taaskaan käyttökelpoisia villasukkia löytynyt. Myös tuo hunaja-pähkinä patukka on todella hyvää (ja haluan uskoa, että myös vähän terveellisempi vaihtoehto :D).

Kiitos kauniista lahjasta Jerina! <3

Äitiyden yksinäinen puoli

torstai 3. marraskuuta 2016

Maarialla blogin ihana Maaria oli tällä viikolla MHL:ssä puhumassa äitien kokemasta yksinäisyydestä ja blogissaan hän avaa omia synkkiä tuntemuksiaan aiheeseen liittyen enemmän. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä postaus on todella ajatuksia herättävä! Äitien kokema yksinäisyys on aiheena edelleen tabu ja kukaan ei sitä harvemmin kehtaa myöntää. Itsepähän on siihen tilanteeseen halunnut ja eikö ajasta kuuluisi vaan nauttia, kun saa lomailla kotona? Hyppäys sosiaalisesta työ -tai kouluelämästä kotiäidiksi on valtava, joten kukaan äiti ei voi täysin välttyä siltä ahdistavalta tunteelta, että kodin seinät kaatuvat yksi kerrallaan päälle lujaa.

Minulle vaikeinta oli äiti kavereiden puute. Olin kuvitellut, ettei äitinä voi edes olla yksin, sillä aina seurana on pieni ihmisen alku, jonka kanssa jakaa koko päivä. Vauvavuoden aikana kuitenkaan siitä pienestä nyytistä ei ole juurikaan juttuseuraa, eikä päiviä ainakaan helpoita se, että vauva itkee paljon. Esikoisen kohdalla itkuisuus vaikeuttaa myös uuden sosiaalisen verkoston luomista, sillä epäonnistumisen tunne saa valtaansa mikäli uusien tuttavien keskuudessa ei saa edes omaa vauvaansa hiljennettyä. Jos omat kaverit eivät ole vielä samassa elämäntilanteessa, niin silloin ei ole ketään, jolle purkaa omia tunteitaan; kuinka väsyttävää on herätä tunnin välein yöllä ja miten rasittavaa on taistella joka ruokailun kanssa. Lopulta uskaltauduin lähtemään tutustumaan muihin äiteihin vauva harrastusten kautta, mutta helposti uusille ihmisille ei tule avattua niitä tunteita, jotka oikeasti painavat mieltä.


Ulkopuolisen on vaikea nähdä kuinka paljon voimia vaatii pyörittää arkea kotona. Joinain päivinä saattaa koko päivä mennä siihen, että saat ainoastaan ruokittua jälkikasvun. Asunto saattaa olla pommin jäljeltä, eikä ruoka ole valmiina, kun mies tulee töistä. Tunnet epäonnistuneesi täydellisesti, kun päivät vaan menevät hukkaan, etkä pysty nauttimaan arjesta ja vauvasta niin kuin kuuluisi. Jokainen päivä on selviytymistä siihen asti kunnes kello lyö 15.30 ja mies tulee töistä. Omaan mielialaan vaikutti paljon myös miehen epäsäännöllinen päivystys työ, sillä joka kolmas viikko on täysi mysteeri. Harvinaista on, että hän tekisi  vain 8h, vaan yleensä työpäivät venyvät yli 10h mittaiseksi. Varsinkin vaikeimpina päivinä on ollut kova isku kuulla, että vielä menee 2h ylitöiksi, jonka jälkeen tulee uusi soitto, jossa luvataan olla puolen yön aikoihin kotona. Toisen tuoma tuki nousikin yllättävän suureen merkitykseen lapsiperheen arjessa. Myös itselle ollut vaikea hyväksyä, että kokonaiset päivät yksin aamusta iltaan ovat todella raskaita, sillä välttämättä päivän aikana ei kerkeä käymään edes vessassa yksin.

Tästä päästäänkin kysymykseen: onko minulla oikeus valittaa, kun kaikki on kuitenkin hyvin? Minulla on ihana terve lapsi, katto pään päällä ja mies, joka tekee kaikkensa vielä työpäivän jälkeen. Onko minulla oikeus tuntea olevani yksin, sillä maailmassa on niin paljon naisia, jotka eivät saa tuntea ikinä äitiyttä tai joutuvat selviämään tästä kaikesta oikeasti yksin? Tärkeää on myös oppia hyväksymään se, ettei aina kaikesta tarvitse yrittää selviytyä yksin. Pahinta yksinäisyydessä on ettei siitä pysty puhumaan. Asioista puhuminen erityisesti miehen ja äitikavereiden kanssa on kaikkein tärkein avain jaksamiseen. 

Vaikka arki äitinä menee pääasiassa yksin lasten kanssa, niin vähitellen siihen tottuu. Pian huomaa, että saa valtavasti lisää energiaa siitä, että oman lapsen kanssa pystyy kommunikoimaan. Myös asioita alkaa arvostamaan eri tavalla ja oman ajan menetys ei enää olekaan yhtään iso juttu. Myös parisuhdeaikaa alkaa löytämään arkisista tilanteista. Jokaisella pienellä asialla on merkityksensä ja arki ei olekaan enää pelkkää selviytymistä. 

Missä tilanteissa te olette tunteneet yksinäisyyttä? Ja kuinka siitä on päästy yli? 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan