Slider

Minkälainen ihminen äiti on?

lauantai 28. toukokuuta 2016

Tällä viikolla kuulin työkaverin suusta sanat " no sinä oot just tuollainen äiti ihminen " hössöttäessäni imetyskoruista. Okei myönnettäköön aihepiiri ei välttämättä kolahda henkilöihin joille asia ei ole lähellekään ajankohtainen, mutta jäin pohtimaan minkälainen tämä äiti ihminen sitten on. Itse en ole tähän päivään asti pitänyt itseä perinteisenä äitinä jonkalainen mielikuva minulla on tälläisistä överi hössöttävistä äideistä. Ne ovat niitä äitejä, jotka tukkivat käytävät merkki vaunuillaan, joilla on pikaisesti kasattu nutturakampaus, lapsia on vähintään kaksi roikkumassa molemmissa kädissä ja äänenvoimakkuus äitien kesken on katossa, sillä joukossa käydään kovaa keskustelua aamulla julkaistusta uuden lastenvaatemalliston "pakko ostaa" -tuotteista.


Nyt kun alan tarkemmin miettimään niin aika moneen kohtaan voin laittaa ruksin listaan.

x En enää ole niin kiinnostunut omasta ulkonäöstä, vaan voin jopa lähteä niissä kotihousuissa kauppaan
x Mitä vaunuihin tulee, ne pitää olla luotettavaa merkkiä (ts. kalliit!). Tähän on syynä pitkälti käytännöllisyys, pitkä-ikäisyys ja helppous. Arki sujuu paljon mutkattavammin mikäli vaunut toimii joka tilanteessa.
x Mitä vauvanhoitoon tulee niin myös kaikki vaan mitkä helpottaa arkea pitää olla kunnossa. Näitä ovat mm. sitteri, koliikkikeinu, vaipanvaihto piste, pinnasänky (jossa on toinen reuna pois otettava) ja ehkä myös se imetyskoru (mikäli siitä on edes pikkuisen hyötyä:D) jne.
x Seuraan aktiivisesti eri lastenvaate merkkien kevät-kesä-syksy-talvi uutuuksia
x Puheenaiheet liittyvät yleensä ainakin äiti seurassa pikku mussukoiden kehitykseen ja lapsi arkeen
x Vapaa-ajan vietän mieluitun pikku neidin seurassa
x Tuhlaan rahani mieluiten Lilianin vaatteisiin ja leluihin sekä perheen yhteiseen tekemiseen
x Kunnolla juhlimaan jaksaa ehkä lähteä kaksi kertaa vuodessa
x Olen tietoinen tämän hetken tietoinen tämän hetken "must have" -jutuista lasten maailmassa. Tämän ikäisellä se on kaikki frozen tilpehöörit.

Meitä äitejä on erilaisia yhtä paljon kun on lapsiakin. Ennen raskautta "äiti"-sana kauhistutti, koska se silloin tarkoitti mielessä myös omasta ajasta luopumista ja aikuismaista elämää ilman mitään hauskuutta. Piilottelin myös kauan kasvavaa raskausmahaa, sillä minusta tuntui oudolta koko ajatus olla äiti. Lapsen syntymän myötä kuitenkin kaikki ajatukset muuttuivat ja nykyään voin olla ylpeä äiti. Keneltäkään uudelta tuttavuudelta ei varmaan jää epäselväksi se fakta, että olen myös äiti, vaikka kaikissa paikoissa sitä ei ole järkevää ensimmäisenä ottaa puheeksi vaikka kuinka mieli tekisi. Näitä tilanteita on muun muassa työelämässä, sillä äidit pistävät tärkeysjärjestyksessä aina lapsensa edelle mikä ei tietenkään näytä hyvältä työnantajan silmissä. On kuitenkin myös tärkeää muistaa, että vaikka äideillä on nykyään uusi merkitys elämässä, niin silti he tahtovat tehdä myös niitä samoja asioita kuin ennen äitiyttä ainakin jossain määrin. Kukaan äiti tuskin on eri mieltä siitä asiasta, että elämä on nykyään miljoona kertaa rikkaampaa kuin ennen. 

Vanhempien selviytymisopas: Uhmaikä

maanantai 23. toukokuuta 2016

Tulee aika jolloin kaikki ei enää sujukaan vanhempien määräämään tahtiin, vaan lapsi alkaa osoittaa omaa tahtoa. Itsenäistyminen on niin vahvaa, että rajoja kokeillaan yleensä joka tilanteessa. Historiaan jäävät rauhalliset kauppareissut, kun lapsi istuu tyytyväisenä kärryjen kyydissä sekä hyvin sujuneet kyläilyreissut, joissa lapsi näyttää ne kaikista parhaimmat puolensa. Olen koonnut tähän postaukseen 5 kohdan listan miten olen koittanut pärjätä uhmaikäisen taaperon vauhdissa.




1. Neuvottele

Kello lähenee paha enteisesti lounas aikaa, eikä taapero tee elettäkään lähteä pois puistosta. Pahin virhe tässä vaiheessa on sanoa pelkästään " nyt lähdetään kotiin ".  Tämän jälkeen voit olla varma, että hän heittäytyy makarooniksi hiekkalaatikolla, etkä saa häntä kotiin muutakuin kantamalla sätkivän ja kiljuvan lapsen kainalossa. Olen oppinut alustamaan kotiin lähtöä jo hyvissä ajoin. Lapselle sanotaan, että kotiin lähdetään, kun hän on saanut tehtyä hiekkakakun valmiiksi ja sen jälkeen hän voi vielä käydä keinumassa. Tärkeää on mainita riittävän usein, että keinumisen jälkeen mennään kotiin. Toimiva kikka on myös  luvata jotain kivaa tekemistä sisällä. Tämä toimii myös erittäin hyvin päiväunille mentäessä, kun lupaa että päiväunien jälkeen lähdetään heti uudestaan ulos.

2. Pidä lupaukset

Jos jotain lupaa lapselle, niin se kannattaa myös pitää. Tämän ikäisellä muisti on jo tajuttoman hyvä. Hän saattaa muistaa puolen vuoden takaisia pieniä asioita, joista sinulla ei ole enää mitään muistikuvaa. Jos olet luvannut hänelle kauppareissulla herkun, niin voit olla varma, ettei hän ole kovin tyytyväinen, jos rikot lupauksesi. Uskon, että molemmin puolinen lupauksien pitäminen on avain jo tässä vaiheessa keskinäiseen luottamukseen. Myös lapsi voi luvata olla kiltisti koko kauppareissun.

3. Palkitse ja kehu

Mikäli lapsi osaa pitää lupauksen on se juhlan paikka. Kehujen avulla lapsi oppii sen, että hyvästä käytöksestä seuraa hyvä mieli.  Lasta pitää muutenkin kehua aina, kun hän onnistuu jossain, sillä itseluottamus kasvaa jatkuvasti. Esimerkiksi uusien asioiden oppiminen vaatii paljon itseluottamusta ja rohkeutta lapselta. Tällä hetkellä kuivaksi opettelu on yksi sellainen asia. Aina, kun hän edistyy projektin suhteen on syytä kehua paljon. Sen sijaan vahinkojen sattuessa ei kannata hermostua, sillä se voi ahdistaa myös lapsen mieltä ja vaikeuttaa asian opettelua.


4. Anna tilaa oppia

Muista, että taaperot ovat myös osaltaan hirveän omatoimisia. Anna tilaa heille opetelle pukemaan ja ruokailemaan. Vaikka itsellä olisi kuinka kiire, on tärkeää antaa lapsen ainakin yrittää tehdä asiat itse. Jos asia ei onnistu, niin vanhempi voi auttaa alkuun, jonka jälkeen lapsi osaa tehdä asian loppuun. Näin lapsi voi olla ylpeä omasta saavutuksestaan.

5. Muista myös rajat

Vaikka helpommin aina pääsisi, jos aina antaisi periksi lapsen tahdolle, niin loppujen lopuksi tämä ei olisi kovin fiksua. On myös tärkeää opettaa se, että kaikkia ei saa tehdä. Tässäkin on hyvä keino opetella asioita niin, ettei vanhempi ole diktaattori, joka päättää kaikesta kaiken, vaan antaa vaihtoehtoja. Esimerkiksi välipalalla voidaan valita kahdesta eri vaihtoehdosta. Parhaiten rajatkin oppii vaan puhumalla. Voi esimerkiksi kertoa "ettei toista saa satuttaa, koska toiselle tulee paha mieli." Kaikilla säännöillä tuleekin olla aina sellainen peruste, jonka lapsi myös ymmärtää. Pelkkä "ei saa tehdä jotain" ei varmastikaan jää kenenkään päähän.

Uhmaraivareita  voi saada mistä tahansa, eikä välttämättä syytä tarvitse edes olla. Raivarin iskiessä on parempi antaa lapsen on paras vaan raivota enemmät höyryt pois. Rajojen oppiminen vaatii myös paljon vastalauseita. Kun pahin huuto on laantunut, niin on hyvä ottaa lapsi syliin ja selittää hänelle miksei esimerkiksi ulos voi lähteä ilman hanskoja talvella tai miksi aina iltaisin on mentävä nukkumaan. Joskus jo asetettujen rajojen rikkominen ajaa vanhemmatkin raivon partaalle, mutta kova äänen käyttö ei myöskään ole se ratkaisu. Se saattaa pelottaa lasta tai pahentaa uhmaaraivaria entisestään.


Nämä vinkit eivät pohjaudu mistään kasvatus kirjoista, vaan oman käytännön kokemuksen kautta. On myös tärkeää muistaa, että jokainen lapsi on täysin oma yksilönsä ja kaikkiin tehoaa eri keinot erilailla. Ajan myötä vanhempi oppii tuntemaan oman lapsensa parheiten ja tietää mistä naruista vedellä. Tärkeää on myös hyväksyä se tosiasia ettei kannata edes yrittää olla kasvutus oppaiden täydellinen malli äiti. Joskus on ihan ok antaa lapsen katsoa tv:tä yli suositusrajojen tai käydä hakemassa jotain todella epäterveellistä pikaruokaa.

Miten teillä selvitään läpi uhma kausien? 

Kuukauden arkiruoka: Rosmariini-bloilerikiusaus

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Ajattelin aloittaa uuden postaussarjan arkiruuista. Pyrkimyksenä on ainakin kerran kuukaudessa kurkata mitä meidän keittiössä valmistuu. Tähän tavoitteeseen ehkä jopa pystyn ja jos oikein innostun niin näitä arkiruoka postauksia voi tulla useamman kerran kuukaudessa. 

Meillä suositaan (niinkuin varmaan kaikissa muissakin lapsiperheissä :D) TODELLA nopeaa ja helppoa arkiruokaa. Mitä nopeammin hellan äärestä pääsee pois sitä parempi, vaikka joskus haaveissa on aina kokkailla viimeisen päälle 3 ruokalajin illallinen vanhojen aikojen muistoksi, niin aika harvassa on sellaiset kerrat olleet tämän kolmen vuoden aikana. 

Tämän alkuperäisen reseptin nappasin Valion sivuilta ja toteutin sen hieman tuunattuna. 


Rosmariini-broilerikiusaus

VALMISTUSAINEET 

500  g marinoimattomia broilerin fileesuikaleita
2  prk (à 2,5 dl)  ruokakermaa Kippari
2  pussia  (à 500 g) peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
1  pussi  (150 g)  Koskenlaskija murua 
rosmariinia
kevätsipulia
suolaa
Kaada kulhoon broilerisuikaleet, suola ja rosmariini. Sekoittele. Lisää ruokakerma. Anna maustua. Kaada yksi pussi peruna-sipulisekoitusta laakeaan uunivuokaan (n. 25 x 30 cm). Kaada päälle broileri-kermaseos ja Koskenlaskija muru. Sekoita. Kaada toinen pussi peruna-sipulisekoitusta vuokaan. Nostele seosta, jotta ainekset sekoittuvat. Paista uunin ala- / keskiosassa 225 asteessa 45 min.


Kun äiti pelkää

maanantai 16. toukokuuta 2016

Makuuhuoneessa on pimeää ja huoneesta kuuluu rauhallinen tuhina, kun aviomies kääntää kylkeään ja pieni ihminen ähisee unissaan. Laitan silmät kiinni, hymyilen ja koitan saada unenpäästä kiinni. Yhtäkkiä kuitenkin vauvan ähinä loppuu, sydän jättää monta lyöntiä väliin ja silmäni rävähtävät auki.  Heijastan kännykän valoa pinnasänkyyn ja testaan kädellä hengitystä. Kaikki on hyvin. Klo 3.00 herään paniikissa. En löydä vauvaa pinnasängystä, kunnes huomaan, että olen ottanut hänet viereen nukkumaan. Nämä paniikin omaiset havahtumiset toistuvat enemmän tai vähemmän joka yö, kunnes tulee jälleen aamu ja voin pitää vauvaa lähelläni tuntien hengityksen koko ajan. 

Pelko oman lapsen menettämisestä on äideillä jo siitä lähtien, kun testi näyttää plussaa. Tämän pelon luulisi helpottavan siinä vaiheessa, kun oman pienen saa turvallisesti tähän maailmaan, mutta omalla kohdalla se on vaan kasvanut siitä lähtien koko ajan. Alussa pelot liittyivät vauvan kanssa elämään opetteluun. Mitä, jos se ei enää hengitäkään tai mitä, jos se tippuu sängystä. Nykyisin pelot ovat laajentuneet jo lapsen kokemiin tunteisiin ja omaan terveyteen sekä miehen terveyteen. Mitä, jos joku kiusaa sitä tai mitä, jos itse jään vaikka auton alle kesken työmatkan? Toki tilannetta ei yhtään auta se, että mies oikeasti tekee vaarallista työtä. 

Aikaisemmin ajatus kuolemasta ei ole koskaan ahdistanut minua, vaikka kuolemaa on ollut lähellä kaikkien isovanhempien poismenon myötä. Oman lapsen saamisen jälkeen kuitenkin asioita alkaa ajattelemaan erilailla ja haluaa, että hänelle kaikki tärkeät ihmiset pysyvät matkassa mukana kauan ja ehtisivät hänen kehittyvän pienestä suloisesta taaperosta fiksuksi ja kauniiksi nuoreksi naiseksi. Samalla haluaisin vaan kulkea läpi kasvun vaiheen hänen rinnallaan ja suojella häntä yhteiskunnan vaarallisilta houkutuksilta ja vaaroilta. Onneksi vielä saan pitää hänet turvallisesti päiväkodin aitojen sisäpuolella silloin, kun en itse pysty vahtimaan hänen jokaista liikettään. En halua vielä edes kuvitella miten kauhuissani tulen olemaan, kun hän ensimmäisen luokan koittaessa joutuu kulkemaan tuolla liikenteen seassa yksin.



Konkreettisesti en vielä pahoja pelkoja ole joutunut kohtamaan kovinkaan pahoina. Tähän mennessä pahimmat tapahtumat ovat liittyneet niihin vauva-aikoihin, kun pienikin kolhu pelästytti. Järkyttäviä hetkiä koettiin silloin, kun neiti putosi sen ainoan kerran sängystä tai, kun hän oli yöllä hukkunut peiton alle ollessaan vieressäni. Myös Turkin reissulla Lilianin sairastuttua pieneen vatsapöpöön oli huoli suuri. Pelkoa toisen pärjäämisestä aiheuttaa myös ne kerrat, kun Lilian on hoidossa ja me ei välttämättä olla ihan naapurissa. Mielessä on kuitenkin aina se ajatus, mitä jos jotain tapahtuu ja emme pääsekään tulemaan heti paikalle. Onneksi Lilianin puolelta yökyläilyt ovat olleet alusta lähtien hänelle suuri odotuksen aihe ja hän viihtyy yökylässä välillä liiankin hyvin.

Ajatusmaailma on kuitenkin pyrittämä viemään kaikista kauhuskenaarioista huolimatta siihen, ettei elämää voi suunnitella etukäteen. Haluaisin pyrkiä kasvattamaan Lilianista rohkean, joka ei pelkää uusia haasteita elämässä. Jossain vaiheessa tulee siis se hetki, kun hänet on päästettävä pois kuplasta ja kohdattava maailma myös yksin. Pyrimme myös näyttämään hänelle maailmaa ja elämää muualla päin kuin kotipaikassa. Jos rahaa olisi loputtomasti, niin varmasti reissailisimme enemmän, vaikka se haasteellista onkin välillä. Reissut ovat olleet Lilianille aina todella mieluisia, sillä niissä pääsee näkemään ja kokemaan täysin uudenlaisia asioita.

Toisaalta pelkääminen on myös ihan tervettä, kunhan se ei saa valtaa.  On huojentavaa huomata, että jo nyt Liliankin osaa pelätä esimerkiksi liikkuvia autoja ja isoja koiria, jotka haukkuu. Lilianin iässä pelot saattavat tulla jo uniinkin, joten on tärkeää myös pyrkiä opettamaan itsenäisyyttä ja rohkeutta. Vaikka yöllä herätään painajaisiin, niin silti on hyvä selittää pienelle ettei unet ole todellisuutta eikä sängyn alla ole mörkojä ja unia voi jatkaa turvallisesti edelleen omassa sängyssä. Meillä asuukin aika itsenäinen (itsepäinen) neiti, joka ei paljon enää huoli ketään silittämään päätä.

Minkälaisia pelkoja teillä on? Onko lapsen saamisen jälkeen pelot muuttuneet? 

18x Jatka Lausetta

torstai 12. toukokuuta 2016

Sain Pandamama  Piritalta kivan haasteen. Haasteen tarkoituksena on jatkaa seuraavia lauseita, joten olkaa hyvät pienia ja suuria ajatuksia elämästäni tässä hetkessä.  

Viime aikoina… Olen taas strassannut aika monesta asiasta

En ymmärrä… mihin olen käyttänyt sen kaiken vapaa-ajan ennen lasta. Nyt tuntuu, että on mahdotonta löytää aikaa edes kaupassa käyntiin. 

Seuraavaksi ajattelin… aion rentoutua Temptation Island Suomi parissa


En osaa päättää… mitä vaatteita laittaisin huomenna päälle. Vaatekaappiin pitäisikin käydä ostaa hieman täydennystä kesää varten. 


Muistan ikuisesti… miltä tuntui se fiilis, kun oli vaan koko kesä lomaa! 

Päivän paras juttu… on ettei mun tarvii käydä kaupassa, kun mies on jo hoitanut sen aamulla! 


Noloa myöntää, mutta…  talven aikana olen lähes kokonaan unohtanut kuntoilla


Viikko sitten… olin jo pitkän viikonlopun lomatunnelmissa

Kaikista pahinta on… synnytyskipu! En voi käsittää, etteikö muka synnyttäminen sattuisi.. 

Salainen taitoni on… hmm eikai minulla mitään salaisia taitoja ole :D

Jos saisin yhden toiveen niin se olisi… että kaikki pysyisivät terveinä 




Minulla on pakkomielle… tarkistaa aina miljoona kertaa, että kaikki sähkölaitteet ovat pois päältä ennen kun poistun kotoa

Söin tänään… lounaaksi salaattia


Ärsyttävintä on… kun kotona ei ole mitään herkkuja juuri silloin kun niitä tekis mieli 

Tekisi mieli… olla jo lomalla


Minusta on söpöä… pikku Lilian halailee täydellä antaumuksella kaikkia rakkaitaan (ja myös kaikkia tuntemattomia pieniä ihmisiä :D)

Hävetti… kaikki ne sekoilut joita on tullut tehtyä

Olenko ainoa, jonka mielestä… Sandjha oli aika tylsä valinta euroviisuihin? Jotain erilaisempaa kiitos! 

Kohti äitienpäivää yksin

tiistai 10. toukokuuta 2016

Viime viinloppuna vietettiin äitienpäivän ohella myös meidän ensimmäisen oman kodin tupareita. Oli jälleen ihana päästä vähän rentoutumaan ja irtautumaan arjesta. Koti täyttyi ystävistä, naurusta, hyvästä ruuasta ja musiikin pauhusta. Tämän jälkeen olikin shokki, kun yhtäkkiä kodin valtasi täysi hiljaisuus. Osa lähti jatkamaan iltaa baariin ja osa päätti lähteä kotiin nukkumaan. Jäin ensimmäistä kertaa yksin illan hämyyn sitten Lilianin syntymän jälkeen. Tuli heti sellainen olo, että jotain puuttuu. Lilianin huone oli tyhjä, enkä voinut hipsiä hiljaa huoneeseen katsomaan nukkuvaa suloisuutta. 

Aamulla avasin silmät ensimmäistä kertaa vasta puol 9 (!). En edes muista koska viimeksi olisin nukkunut niin pitkään! Kukaan ei kuitenkaan tuonut minulle äitienpäivä aamupalaa, eikä pikku tyttönen ollut kutittelemassa varpaista minua hereille. Laitoin uuniin pakaste karjanlanpiirakoita, kahvinkeittimen päälle ja selailin kännykkää. Aamupalan jälkeen pääsin lähtemään ulos kävelylle ihan yksin. Tämä oli aika vapauttavaa, kun ei tarvinnut olla tasan klo11 takaisin sisällä laittamassa ruokaa, jonka jälkeen alkaisi päiväuniaika mikä vietetään sisällä. Itseasissa en tehnyt ollenkaan ruokaa koko päivänä ja olin ulkona koko päiväuni ajan! 

Päiväunien jälkeen noudettiin neiti takaisin kotiin ja päästiin nauttimaan äitienpäivän illasta yhdessä ulkoillen. 

Miten teidän äitienpäivä sujui? 




Lahjavinkki äidille

perjantai 6. toukokuuta 2016

Löytyykö muita, jotka ovat aina viime tipassa lahjojen suhteen? Täältä ainakin löytyy yksi sellainen äiti, joka tunnustaa heräävänsä vasta lahjojen suhteen päivää pari ennen itse juhlapäivää. Ei kuitenkaan hätää, sillä vielä ehtii tekemään äitienpäiväksi vaikka mitä! 

Me otettiin varaslähtö äitienpäivään ja sain Lilianin luvalla avata jo tänään hänen tekemänsä lahjat. Ja mitä ihanuuksia paketista paljastuikaan! En kestä miten hienoja juttuja! Lilian oli maalannut upean kukka taulun, joka päätyy ehdottomasti kunniapaikalle meidän makuuhuoneeseen sekä lisäksi hän oli tehnyt ihanan värikkään korun, jota tyylitietoinen äiti voi pitää kesämekkojen kanssa. Jos joltain vielä puuttuu äitienpäivä lahja, niin nämä on ainakin helppo ja nopea toteuttaa. 



Kannattaa käydä myös kurkkaamassa Instagram. Sieltä löytyy korttivinkki, jonka olen napannut Tähtävänimikkeenä Äiti  blogin Lauralta.  

Miten teillä muistetaan äitejä ja isovanhempia? 

Miten lapsi muuttaa kaverisuhteita?

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Ennen ensimmäistä vauvaa kuvittelin lapsen saannin merkitsevän myös päivittäisiä kahvihetkiä ystävien kesken sekä uusia tuttavuuksia leikkipuistoista. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä kolikon kääntöpuolesta, joka merkiksi lukuisia yksinäisiä päiviä neljän seinän sisällä kahdestaan vauvan kanssa. Näitä päiviä oli paljon erityisesti alkuaikoina, silloin kun tunsin eläväni tässä maailmassa kaksin vauvan kanssa. Toisaalta tämä oli ihanaa, mutta toisaalta myös todella ahdistavaa, sillä sosiaalinen elämä rajoittui ainoastaan iltoihin, jolloin mies oli kotona. 

Se miten äidin kaverisuhteet muuttuvat lapsen saannin myötä on suurimmaksi osaksi kiinni äidistä itsestään. Jos äiti ei pidä yhteyttä ystäviinsä, niin yleensä yhteydenpito vähenee myös ystävien toimesta pikkuhiljaa. Monesti myös ystävät haluavat tietoisesti antaa äidille tilaa olla vauvan kanssa, eivätkä ehkä ymmärrä sitä, että äiti tarvitsee myös ystävien tukea arjen keskellä. Toisaalta myös myös käydä niin ettei lapsettomia kavereita yksinkertaisesti kiinnosta nähdä, kun mukana tulee puklulle haiseva huutava olio ja tapaamiset ovat kaikkea muuta kuin rentoa yhdessä oloa.  Itse olin siitä onnellisessa asemassa, että yhteys kaikkiin ystäviin säilyi lapsen saamisen myötä, vaikka yhteistä aikaa on nykyään vaikea löytää. 

Ystävien tapaaminen ilman lasta on puolestaan haaste. Jokaisella on yleensä päivätyö, joten tapaaminen ei onnistu keskellä päivää, silloin kun äidillä on sitä aikaa. Päivät täyttyvät myös muskareista, neuvoloista, perheen yhteisestä ajasta sekä arjen pyörittämisestä. Kaikille sopivat illallinen saadaan sovittua yleensä parin kuukauden päähän, jonne voi lähteä sillä ehdolla ettei lapsi vaan sairastu. Illallisella voi nauttia max kaksi lasia viiniä, sillä aamuvirkku vauva herättelee jo kuuden aikoihin aamulla. Illallista saattaa myös häiritä se, että parin tunnin välein täytyy maitoa pumppailla pois. 


Kaikki varmasti haaveilevat myös siitä, että saisivat lapsen yhtäaikaa parhaimpien ystävien kanssa. Aika suuri yllätys oli varmasti kaikille se, että minä oli meidän porukasta se ensimmäinen uhkarohkea, joka hyppäsi vauvajunaan. Kaksi vuotta sain odotella seuraavia rohkeita. Esikoisen odotus aika on todella tunteellista ja täynnä eri merkkipaaluja. Nämä hetket on tärkeää saada jakaa jonkun kanssa ja mikä ihanempaa kuin olisi saada jakaa ne ystävien kanssa, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Itse lapsen syntymän jälkeen tulee vielä enemmän erilaisia kriisin paikkoja, missä toiset äidit ovat elintärkeitä. Toisaalta on myös hyvä muistaa, että äidit pitävät aina omien lapsiensa puolia. Yhteentörmäyksiä saadaan varmasti aikaan, kun kyseenalaistetaan toisen kasvatusmetodeita. 

Lapsen saamisen myötä kuitenkaan tapaaminen ei käykään ihan niin helposti kuin silloin ennen. Tapaamiset on suunniteltava tarkoin vauvan rytmin mukaan. Matkaan ei voi lähteä tyhjällä mahalla tai vauvaa ei voi herättää kesken päiväunien omasta sängystään. Mukaan täytyy pakata kaikki vähänkin tarpeellinen ja tätä varten on iso hoitalaukku, joka kulkee mukana kaikkialle. Myös liikkuminen on suunniteltava tarkasti ja valittava sellainen aika milloin ei mahdollisesti ole paljon muita ihmisiä liikenteessä. Treffipaikaksi on valittava sellainen, jonne pääsee vaunuilla, jossa on hoitopöytä ja mahdollisuus syöttää vauvaa rauhassa. Treffi aikaan ihan pienen vauvan olisi parhainta nukkua sikeästi, jos nähdään julkisella paikalla. Yleensä helpoiten tapaaminen onnistuukin näistä erinäisistä syistä parhaiten kotona. 

Olen iki onnellinen, että olen tutustunut myös upeisiin äiteihin kotona ollessani. Meillä kaikilla on samanikäiset lapset, joten puheenaiheet eivät ikinä lopu kesken. Aina on lähes samat ongelmat meneillään, jossa kullanarvoiset vinkit ovat tärkeitä. Kotona olo aika opettaa myös paljon uusia sosiaalisia taitoja, sillä kaikki äidit  varmasti kaipaavat myös aikuisten välistä vuorovaikutusta. Tällöin on vaan lähdettävä siihen lähipuistoon tai perhekahvilaan, vaikka kuinka uudet tilanteet pelottaisi. 

Ainakaan omalla kohdalla lapsen saannin myötä elämä ei ole enää ollut kahviloissa istumista tai kaupoissa luuhaamista. Ehkä olen pikkuriikkisen kateellinen niiden vauvojen äideille, joille tämäkin on mahdollista. Loppujen lopuksi vauvan luonne on se, mikä lopulta määrittää miten sosiaalista elämä on äitiyslomalla. 

Onko teidän kaverisuhteet muuttuneet lapsen saannin myötä? 

Vappu lapsen ehdoilla

maanantai 2. toukokuuta 2016

Vielä raskausaikana kovasti uhosin ettei lapsen saaminen tule muuttamaan suhtautumista vapaa-ajan viettoon ja erityisesti näihin perinteisiin juhliin. Toki ihan vauva-aikana ulos lähteminen pitkäksi aikaa ei edes ollut mahdollista imetyksen ja univajeen takia. Nyt, kun mitään tälläisiä esteitä ei ole, niin sitten ei enää malta lähteä minnekään, kun haluaa viettää kaiken sen vapaa-ajan pikku neidin kanssa. Nyt Lilian on jo siinä iässä, että hän pystyy jo sanoin ilmaisemaan kuinka häntä harmittaa, jos ei saada olla koko perheen kanssa yhdessä. On todella riipaisevaa aina kuulla, kun isi viettää paljon aikaa töissä, niin neiti kyselee jatkuvasti "miksei isi jo tule kotiin?". Kylään lähtiessä puolestaan neiti varmistelee "lähteehän äitikin mukaan?". Kauhistuttava ajatus ettei kohta neidille ole niin tärkeää vanhempien seura, vaan mieluummin vietetään aikaa kavereiden kesken. 


Ennen lapsen saamista vappua juhlittiin huolella. Panostettiin pukeutumiseen ja tarjoiluun erityisen hyvin. Nykyään pääperiaatteet ovat samat, mutta kaikki tämä tehdään lapsen ehdoilla, sillä tälläiset perinteiset julapäivät ovat myös lapsille tärkeitä juhlia. Vappuna saa pukeutua naamiaisasuun, koristella kodin ilmapalloilla ja serpentiineillä sekä herkutella. Vappuna myös järjestetään paljon ulkoilma tapahtumia lapsille. 

Tänä vappuna oli suunnitelmissa juhlia myös isomman lapsi porukan kesken, mutta alkuviikosta iskenyt flunssa pakotti rajoittamaan suunnitelmia. Lauantaina viestettiin aikaa vaan perheen kesken ja leivottiin munkkeja. Sunnuntaina valmistelin brunssin vanhemmilleni, jotka palasivat Mallorcan reissulta, käytiin vappu markkinoilla sekä Kimmon vanhemmilla. 


On aika vapauttavaa, kun Lilianin kanssa pystyy tekemään jo vaikka mitä. Lilian innostuu kaikesta erilaisesta ja sosiaalisesta toiminnasta. Nämä erilaiset juhlapäivätkin saavat ihan uuden merkityksen, kun toinen on niin innoissaan pukeutumisleikeistä sekä vappupalloista. Olen myös osaksi saanut tartutettua Lilianiin kokkailu innostuksen ja saan hänestä jo aika paljon apuja tarjoilujen valmistamiseen. Samaan aikaan myös Lilian yleensä kattaa omaan pikku pöytäänsa tarjoilut omille pikku vierailleen. Ihanaa, että tulevaisuudessa myös lähimmät ystävät saavat vauvoja, joiden kanssa voidaan yhdessä juhlia lasten kanssa! :) 

Miten teidän vappu sujui? 

ps. Muistakaa käydä osallistumassa facebookin puolella arvontaan! :) 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan