Slider

KUKAT JA MEHILÄISET

perjantai 26. helmikuuta 2016

Tän viikon aihe on varmaan aika monelle vanhemmalle haastava paikka: selittää lapselle seksistä ja lapsen omasta seksuaalisuudesta. Itse en ole edes alkanut pohtimaan aihetta, sillä niin kaukaiselta se vielä tuntuu, vaikka todellisuudessa onhan nuo pienet jo vauvasta lähtien kiinnostuneita omasta kropasta.

Totuushan on se, että kaikki lapset varmasti viihtyvät alasti ja eivät näe siinä mitään outoa. En näe myöskään itse siinä mitään outoa, jos Lilian haluaa heittää paidan pois, kun ollaan kylässä (ja niin hän myös tekee lähes aina :D). Onhan se varmasti miljoona kertaa siistimpää juosta alasti ympyrää, kun olla jossain äidin pukemassa hiertävässä tyllihörhelössä. Jossain vaiheessa lapsen kasvaessa on kuitenkin keskusteltava siitä missä kaikkialla on soveliasta olla ilman vaatteita ja mitä kaikkea saa tehdä julkisesti. 

Lilian on nyt myös siinä iässä, että kyselee kaikkea mahdollista. Käydään läpi kaikki ruumiinosat läpi niiden oikeilla nimillä. Neiti on kova tyttö höpöttämään ja ne intiimitkin ruumiinosat saattaa joskus vilahdella puheessa. Onneksi Lilian pitää ne oikeassa asiayhteydessä ja yleensä asiaa tulee silloin, kun ollaan vessassa tai suihkussa. Jos kakkapippeli juttuja alkaisi tulla enemmänkin julkisilla paikoilla olisi hienovaraisesti osattava opastaa jutut jälleen siihen ajankohtaan milloin on sopivaa keskustella myös näistä asioista.

Tärkeintä kuitenkin on, että kaikista asioista on osattava puhua. Näin lapselle ei jää sellaista oloa ettei jostain asioista pystyisi puhumaan vanhempien kanssa. Kun mennäään tästä kuukausia ja vuosia eteempäin muuttuvat aihealueet entistä haastavammaksi. En haluaisi sellaista tilannetta, että Lilianista tuntuisi siltä, että olisi noloa jutella äidin kanssa myös niistä kaikista henkilökohtaisimmista asioista. Naiseksi kasvamiseen liittyy monia hornomimyrskyjä, joiden selvittämiseen oma äiti on varmasti paras apu. Tämä on tietysti vaikeaa, kun ikää tulee lisää. Äidin pitäisi osata kasvattaa, pitää kuria, mutta samalla pysyä kavereina, joille voi tulla puhumaan kaikesta. Ainoa tapa päästä tähän on pystyä keskustelemaan aina rehellisesti sekä avoimella yhteistyöllä luoda oikeanlainen suhde lapseen. Rajat ovat rakkautta, mutta jostain on myös hyvä joustaa tietyissä tilanteissa.

Jos Lilianin luonne pysyy samanlaisena, niin voin sanoa, että Kimmo tulee olemaan pian pulassa kosijoiden suhteen. Pikku neiti on kyllä sellainen sydänten valloittaja, jota harva poika varmastikaan ei pysty vastustamaan. Tyttären ja isän suhde näissä asioissa liittyykin varmasti enemmän myöhempään ikään, kun konkreettisesti alkaa olemaan se aika, että poikaystäviä alkaan ilmaantumaan ovelle. Silloin käydään varmaan monet keskustelut siitä onko tämä mies tarpeeksi hyvä omalle tyttärelle.

Onko teidän perheeseessä sattunut kiusallisia tilanteita? Miten teidän perheessä tapahtuu lapsen seksuaalinen kasvatus? 

Miten sujuu päiväkodissa?

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Lilian on ollut nyt vähän yli vuoden päiväkodissa. Pienen lapsen kanssa ajantajun menettää ja minusta tuntuu, että Lilian on ollut siellä aina. Vauvan kanssa vietetty aika kotona on pyyhkiytynyt aika tehokkaasti pois mielestä, mutta onneksi olen kuvannut joitain videoita myös siitäkin ajasta, sillä pikku vauvaa meillä ei ole asunut enää pitkään aikaan. Ajattelin vähän jokatapauksessa kirjoittaa päiväkodin kuulumisia, sillä meillä oli tällä viikolla ensimmäistä kertaa VASU-keskustelu. Koen tälläiset keskustelut erittäin hyvinä, sillä niissä saa ajan kanssa keskustella neidin kuulumisista. Päivän päätteeksi vaihetut pari lausetta ei oikein anna kovin kattavaa kuvaa siitä miten päiväkodissa oikeasti sujuu.

Lilianilla sujuu päiväkoti arki erittäin hyvin. Tämä kyllä viestittyy myös kotiin ilman sanomistakin. Hän lähtee aamulla reippaasti päiväkotiin ilman kiukutteluja ja iltapäivisin on ihan tohkeissaan kaikista kivoista asioista mitä päivän aikana on tehty. Hän haluaa joka kerta esitellä askartelunsa ja sisälle on palattava niitä ihastelemaan, vaikka neiti olisi kerennyt jo ulos asti. Lilian on saanut päiväkodista monta rakasta kaveria. Erityisesti hänen sydämensä on vienyt eräs nuori herrasmies, josta hän höpöttää joka päivä kotona. Hän myös tykkää leikkiä isompien tyttöjen kanssa, sillä niitten kanssa pystyy jo oikeasti leikkimään. Sen sijaan saman ikäiset tytöt ei ole kovin suosittuja leikkikavereita.


Lilian sai erityistä kiitosta omatoimisuudesta. Hän osaa pukea kaikki vaatteet päälle ja syödä itse sotkematta. Myös vessapuuhat sujuvat hienosti. Erityisen hienosti neidiltä sujuu puheen tuottaminen. Lilian on kova tyttö höpöttämään ja hän pystyy juttelemaan aiheesta kuin aiheestä. Välillä huvittavaa on kuunnella sanajärjestystä, sillä hänellä on joskus tapana sijoittaa sanoja hieman eri järjestykseen. Lilianin leikit ovat myös monipuolisia ja todella hyvällä mielikuviteksella varustettuja. Erityisesti kotileikeissä on aina hyvä juoni. Päivän aikana hän saattaa mm. syödä nukkejen kanssa, käydä kaupassa (ja tietysti maksaa kassalla ostokset) ja laittaa ne nukkumaan. Leikkien suhteen hän on kuitenkin erityisen tarkka. Esimerkiksi nuken peitto on oltava millilleen oikein, muuten tämä pikkuäiti kiukustuu (tästä ominaisuudesta voidaan taas kiittää mun rakasta miestä :D). Ehkä juuri tämä tarkkuuden ja leikkien oikeen sujumisen kannalta saman ikäiset (tai nuoremmat) lapset eivät vielä ole kovin haluttua leikkiseuraa Lilianin mielestä.

Tämä pikku prinsessa ehti kauan olla oman ryhmänsä pienin tyttö, joten huomiota hän on saanut myös sen puolesta päiväkodin tädeiltä. Tänä keväänä kuitenkin neidin maailma romuttui kun ryhmään saatiin vielä pienempi tyttö, joka tottakai on tarvinnut alkuun paljon huomiota. Lilianilla on ollut paljon harjottelemista oman mustasukkaisuuden ja temperamenttinsa kanssa ja kerran myös päiväkodin täti sai osansa neidin nyrkistä mustasukkaisuus kohtauksen iskiessä. Tämä on se asia mihin jatkossa kotona yritetään kiinnittää yhä enemmän huomiota. Pikku prinsessa ei voi saada kaikkea heti eikä hän voi määräillä muitten tekemisiä. Ketään ei saa kohdella väärin ja kaikki on otettava mukaan leikkiin. Toki nämä ovat todella haastavia asioita vielä näin pienelle neidille, mutta onneksi hän ymmärtää jo selkeää puhetta. Eri asia vaan haluaako hän toimia sen mukaisesti.


Varmaan monet vanhemmat myös huomaavat eron päiväkodin ja kodin välillä. On välillä vaikea tunnistaa tuota omatoimista ja yhtä hymyä olevaa päiväkotilaista omaksi lapseksi? Jossain välissä matkalla kotiin kaikki nämä ominaisuudet ihmeellisesti katoavat, sillä ei meillä kotona välillä vaikea saada edes paitaa päälle saati sitten koko ulkovaatekerrastoa. Myöskin eteisessä kiljuva taapero, joka ei tahdo tehdä mitään on kaukana siitä yhtä hymyä olevasta suloisesta neidistä,  mistä saan joka päivä kuulla. Tälläkin viikolla sain kuulla etteivät päiväkodin tädit muista edes koska Lilian olisi itkenyt... Mielenkiintoista, sillä neiti kyllä raivosi minulle koko illan. Voi olla, että vahingossa otin väärän taaperon mukaani päiväkodista. Siellä oli nimittäin lapsen vaihtoviikot menossa, sillä hakemaan mennessä ihan erinäköinen neiti juoksi innoissaan halaamaan minua päiväkodin portilla :D

Käyttäytyykö teillä lapset erilailla hoidossa ja kotona? 

ISOVANHEMMAT

torstai 18. helmikuuta 2016

Isovanhemmat ovat varmasti aika monelle lapsiperheelle se pelastus arjen keskellä. Niin myös meillä. On ihanaa saada välillä hengähtää, kun voi työntää pikku taaperon välillä hoitoon isovanhemmille. Myös Lilianille isovanhemmat ovat todella tärkeitä. Kimmon vanhempia hän näkee vähintään kerran viikossa. Lilian menee mielellään mummilaan hoitoon, sillä onhan siellä nyt miljoona kertaa siistimpää kuin kotona. Monesti myös mummilassa on paljon leikkiseuraa, sillä Lilianilla on jo 4 serkkua Kimmon puolelta. Minun vanhempia Lilian näkee n.4-6 kertaa vuodessa. Kertoja ei siis valitettavasti ole useita, sillä välimatka on pitkä. Lilianilla on välillä kova ikävä mummoa ja useasti hän pyytääkin saada nähdä kuvia ja videoita mummola reissultaan.

Lilian on tottunut jo vauva-iästä lähtien yökyläilemään ja nykyään se on suuri odotuksen aihe, kun tälläinen tilaisuus järjestetään. Yökylä reissuja on ehkä 3-4 kertaa vuodessa, mikä on mielestäni ihan sopiva määrä. Tammikuussa Lilian oli ensimmäistä kertaa kaksi yötä putkeen yökylässä, jolloin tehtiin kahdestaan viikonloppu reissu Kööpenhaminaan. Kaksi yötä erossa meni yllättävän nopeasti, kun päästiin pois tutuista kotimaisemista. Koti Lilianin yökyläillessä tuntuu yleensä todella tyhjältä (vaikka hiljaisuus on ihanaa).


Muuta apua isovanhemmilta ollaan pyydetty ainakin kerran kuukaudessa. Näitä ovat mm. päiväkodista haku tai muutaman tunnin hoitokeikka, kun halutaan käydä jossain asioilla rauhassa. Minun vanhemmilla ollessa ollaan käyty pari kertaa Kuopiossa Kimmon kanssa shoppailemassa, joka on myös mukavaa ajan vietettä kahdestaan.

Ollaan todella kiitollisia kaikesta avusta mitä saadaa isovanhemmilta. Ilman tätä arki olisi huomattavasti vaikeampaa. Tulevaisuudessa Lilian pääsee varmasti nauttimaan samalla tavalla isovanhempien seurasta ja reissaamaan enemmän myös kauemmaksi mummolaan. Lilianille tulee varmasti huikeita muistoja, kun pääsee itse matkustamaan lentokoneella ja viettämään kesää eläinten parissa ilman vanhempia. Tämä myös antaa mahdollisuuden siihen, että päiväkodista pystyy pitämään pidemmän loman, kun minun vanhemmat ovat joka päivä kotona töissä. Toivottavasti myös Lilianin kasvaessa lähellä asuu läheisiä ihmisiä, sillä äidin ja isin pitkät työpäivät ja neidin lyhyet koulupäivät jättävät monta tuntia pienelle yksin pärjäämistä kotona, jolloin tärkeää varmasti on, että hädän yllättäessä turvallinen paikka minne mennä löytyy läheltä. 

Minkälaista apua te olette pyytäneet/saaneet isovanhemmilta? 

YSTÄVÄKIRJA - haaste

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Sain jokin aikaa sitten tämän haasteen Klaralta Snow one like you -blogista. Pari päivää sitten samaisen haasteen heitti myös Fit Fat Mama -blogin Tiina. Alunperin haaste on laitettu aluille Bebe Au Lait blogissa. 

Haaste oli todella kiva, mutta toteutus osoittautuikin hieman haasteellisesti, sillä neiti ei ollut mikään kovin innokas vastaamaan kysymyksiin. Lilian puhuu normaalisti taukoamatta, mutta kysyttäessä jotain tarkkoja kysymyksiä on yleensä vastauksena "en tiiä". Sain kuitenkin ongittua lähes kaikkiin lyhyet vastaukset, kun kysyin siellä sun täällä näitä kysymyksiä usean päivän aikana :D 



Nimi (oikea tai jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi:
Lilan.

Ikäsi? (kuinka monta vuotta olet?)
Kaksi vuotta.

Parasta just nyt? (Mistä Lilian tykkää)
Leikkiminen

Lempiruoka: (Mitä tykkäät syödä?)
En tiiä

Lempijuoma: (Mitä haluat juoda?)
Haluun vettä. 

Suosikkileikkini: (Millä haluat  leikkiä?)
Sormivärillä maalataan. Nuket

Harrastukset: 
Tällä hetkellä neidillä ei ole harrastuksia päiväkodin lisäksi

Idolini: (Kuka isi on?)
ISI!

Valitse parempi vaihtoehto potta/vaippa, auto/juna, kukkakaali/parsakaali, lämmin/viileä ja oma sänky/äidin kainalo.

Vaippa
Junan kyytiin haluan.
Kukkakaalista tykkään.
Lämmin
Äidin ja isin sänky

Nöpsyn ystävänkirja -blogihaasteen säännöt:

– kerro, kuka bloggaaja haasteen sinulle antoi ja mistä blogista
– vastaa blogipostauksessa annettuihin kysymyksiin
– haasta muutama blogilapsi tai -perhe vastaamaan kysymyksiin
– ilmoita haastetuille, että heidän on haastettu

Haaste lähtee myös saman ikäisille taaperoille. Haasteeseen pääsee vastaamaan Tehtävänikkeenä Äiti. blogin suloinen Elvira sekä Pandamama blogin nuori herrasmies Nopsu. 

Lopulliset heipat tuttipullolle.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Tuttipullosta luopumisen piti meillä tapahtua jo syksyllä, kun tuttipullot kiikutettiin kaksoisvauvoille. Meille kuitenkin jätettiin ns. "vara-tuttipullo", jota käytettiin säännöllisesti aina iltasin, yöllä ja lopulta myös päivisin tuttipullo kitinän yltyessä. Yhden tuttipullon säilyttäminen oli loppujen lopuksi aika turhaa, sillä tästä yhdestä pullosta tuli yhä tärkeämpi esine, joka oli saatava joka raivon päätteeksi. Pari viikkoa sitten yöllä tälle tuttipullo show:lle tuli kuitenkin stoppi eräänä yönä, kun neiti heräsi noin sata kertaa keskellä yötä aina vaatien lisää tuttipulloonsa täytettä. Oltiin palattu takaisin vauva-aikaan. Tälle addiktin aiheuttaneelle tuttipullolle ei enää alettu etsiä kotia orava vauvojen luota tai lähetetty sitä titi-nalle taloon, vaan se heitettiin kylmän viileästi roskiin niinä yön pimeinä tunteina. Tämän jälkeen Lilian on ehkä muutaman kerran haikaillut tuttipullonsa perään, mutta muistaa kyllä nopeasti pullonsa karun kohtalon.


Ehkä eniten pelkäsin kokonaan tuttipullosta luopumisen jälkeen nukuttamis prosessia. Tuttipullo on aina ollut hyvä rauhoittamiskeino, vaikka yöunille mentäessä pullosta ei ole enää pitkään aikaan ole ollut mitään hyötyä. Pelko on kuitenkin osoittautunut täysin turhaksi illalla nukkumaanmeno kestää samallalailla enemmän tai vähemmän aikaa ja päiväunille mennään samalla tapaa kuin ennenkin. Nykyään vaan ilta- ja päiväuni juomat juodaan ennen sänkyyn menoa.

Myös raivareiden määrä on vähentynyt, sillä enää ei raivareita voi saada aikaan siitä, että halutaan tuttipullo. Tuttipulloa ei yksinkertaisesti ole enää. Tähän ajatukseen tottuminen vei neidiltä ehkä pari päivää, joten aika kauan perättiin ihan turhaan. Lapset varmasti hyväksyvät aika nopeasti tälläiset konkreettiset tosiasiat. Toki myös Lilian on alkanut yhä enemmän pohtimaan sitä asiaa, että on hän on jo aika isotyttö. Isot tytöt ei juo tuttipullosta, vaan mukeista. Ja mikäs sen parempaa, kun mukina on vielä aivan upea frozen-muki! 

Onko teillä tuttipullosta luopuminen tuottanut vaikeuksia? 

YDINPERHE

torstai 11. helmikuuta 2016

Nykyään sana ydinperhe on menettänyt sen ennen arvossa olleen merkityksen. Tänä päivänä on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että lapsen kavereiden vanhemmat ovat eronneet. Muutos tähän on varmasti johtunut isoksi osaksi siitä, että ajatusmalli "ollaan vaan lasten takia yhdessä" on kuollut. En pidä tätä ollenkaan huonona asiana, sillä juuri lasten kannalta paras kasvuympäristö on sellainen, jossa myös äiti ja isi ovat onnellisia. Se paras ja onnellinen kasvuympäristö voi siis hyvinkin olla ennenmmin uusioperheessä tai yksinhuoltaja äidin kanssa kuin kodissa, jossa riitely ja kylmä tunnelma on arkipäivää. Uusi ympäristö ei kuitenkaan estä lasta haaveilemasta vielä siitä päivästä, jolloin äiti ja isi asuisivat onnellisesti yhdessä. Haaveilu on ihan luonnollista, kunhan lapsi ymmärtää että haaveet on vain haaveita.

Minulla on kokemusta ainoastaan ydinperheen arjesta. Ovat vanhempani ovat edelleen yhdessä ja samoin mieheni vanhemmat. Joidenkin kavereiden vanhemmat ovat eronneet ja jotkut kaverit tapailevat miehiä, joilla on jo ennestään lapsia. Luulen, että ihastuminen sellaiseen ihmiseen, jolla on jo lapsia kulkee aika lailla samaa kaavaa pitkin. Ensiksi ihastutaan siihen ihmiseen, mutta tutustuminen muuttuu sen jälkeen hieman haastavammaksi, kun mukana tulee lapset ja exä sekä exän suku. Tässä suhteen lujuus punnitaan jo heti alusta lähtien kovemmin, sillä tuskin tähän kaikkeen on valmis lähtemään mukaan, jos ei ole varma siitä, että tuo on nyt minulle se oikea. Ehkä suurin ongelma uusioperheessä saattaa syntyä siitä, että se jolla on jo lapsia ei enää haluakaan lisää niitä. Varsinkin naiselle se voi olla paha paikka, jos omia biologisia lapsia ei ole vielä tullut. Onko nainen valmis heittämään omat haaveensa omista lapsista täydellisen miehen takia?


Tällä kokemuksella voin vaan sanoa, että ydinperheen arki on paljon yksinkertaisempaa. Ylimääräisiä lähisukulaisia ei tule exien kautta. Vältytään haastavilta yhteen törmäyksiltä, kun koitetaan olla äiti/isä jonkun toisen lapsille. Uusioperhe tuo myös luultavasti lisää lapsia, joka lisää logistiikka ongelmia. Toisaalta myös se lisää vanhempien määrää, joten vastuuta voi jakaa ja tämän myötä saada myös enemmän aikaa itselle. Lapset ovat varmasti myös mielissään, sillä on enemmän leikkikavereita. Toisaalta se voi olla myös ahdistavaa alkuvaiheessa, kun asutaan samassa talossa sellaisten lasten kanssa, johon ei ole kerennyt luoda omaa suhdetta. Tämä sama ahdistus on varmasti myös vanhemmilla, jotka joutuvat luomaan sen luottamuksen hitaasti lapsiin, jotka eivät ole omia biologisia lapsia. Ajan kanssa kuitenkin varmasti myös arki uusioperheessä alkaa tuntumaan kotoisalta.  

Minkälaisia perheitä teiltä löytyy? 

Kengät kevääksi taaperolle

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Jälleen olen vaikeiden pohdintojen äärellä, kun koitan etsiä parhaita mahdollisia kenkiä neidille kevääksi. Kengiltä vaaditaan jo todella paljon kun niiden täytyy kestää kovaa kulutusta päiväkodin pihalla. Myös samalla niiden täytyy olla mukavat jalassa ja helppo pukea sekä pitää neidin varpaat kuivina, jos nurmikko on vain pikkaisen märkä ja kumppareita ei haluta laittaa. Tein tälläisen kollaasin muutamasta vaihtoehdosta, jossa on mukana kenkiä joka lähtöön. 

Kavat kengistä olen kuullut paljon hyvää. Materiaali on nahkaa, joten se hylkii myös vettä ja likaa jonkin verran. Kengät ovat todella tukevat jalassa ja tämä malli on myös helppo pukea sivussa olevan vetoketjun ansiosta. Toki nämä ovat myös ulkonäollisesti ihastuttavat. Uskoisin, että myös päiväkodin pihalla kengät kestävät hyvin kulutusta. 

Toisena vaihtoehtona on Converset. Kengät sopivat varmasti hyvin kuivaan säähän ja ovat perinteisen tyylikkäät. Materiaali ei kestä ehkä niin paljon hiekkalaatikossa konttailua, mutta ainahan ne voi pestä. Kengät ovat myös suht edulliset ainakin Spartoolla, jossa on hyvä tarjous menossa tällä hetkellä. 

Kolmas vaihtoehto on Vikingin goretex-lenkkarit. Nämä varmasti ovat se kaikista järkevin vaihtoehto päiväkotiin. Kengät ovat tukevat ja erittäin kevyet jalassa. Materiaali pitää vettä, mutta on samalla hengittävää. Nämä kengät on myös taaperon helppo pukea itse jalkaan tarra kiinnityksen avulla. Toki hintaa näille tulee uutena, mutta tarjouksia seuraamalla voi tehdä edullisia löytyjä. (Itse pongasin tänään Viking goretexin tänään Prismasta -50%)

1. Kavat: Lekmer. 2. Converse: Spartoo, 3.Viking: Sportamore, 4.Next, 5. Reebok: Zalando,  6. H&M

Nextin super suloiset tennarit menevät puolestaan hieman lämpimimmillä keleillä ja nämä ovat ehkä ennemminkin kesäkengät. Tämän tyyliset on kuitenkin ehdottomasti hankintalistalla, sillä nämä on nopea pukea lämpimillä säillä jalkaan kauppareissuille. 

Zalandon valikoimasta löytyy vaikka mitä kenkiä ja sieltä varmasti löytyy jokaiselle omansa. Frozen-fanin ehdoton valinta on nämä Reebokin lenkkarit. Kivannäköiset perus lenkkarit, jotka varmasti ajaa hyvin asiansa. 

H&M:ltä löytyy myös hienoja kenkiä. Sieltä löytyy nykyään myös paljon kivoja kenkiä ns. kauppakengiksi. Esimerkiksi nämä bikerit olisivat todella tyylikäs yhdistelmä taaperolle jonkun kivan villakangas- tai nahkatakin kanssa. Hintakaan ei tunnu kovin pahalta. 


Minkälaisia kenkiä teiltä löytyy keväälle? 

MIES

torstai 4. helmikuuta 2016

Tän viikon aiheena MHL:ssä oli aiheena Miehet. Moni nykyajan iseistä omaa niin modernin isä-roolin, että on yhtä tasa-arvoinen kasvattaja kuin äitikin. Mieheltä sujuu vauvan vaippojen vaihto siinä missä ruuanlaitto ja pyykin pesu. Isän ottaessa vastuuta kodista on myös selvää, että naiselle myös annetaan oma vastuunsa rahan tuomisesta talouteen. Nykypäivänä kumpikin hoitaa tasapuolisesti kumpaakin osa-aluetta monessa perheessä.

Niin myös meillä. Kimmo on ollut ihan niistä ensimmäisistä päivistä lähtien tiiviisti mukana Lilianin hoidossa aina iltaisin töistä tultuaan. Isi sai totutella nukuttamaan tyttöä alusta lähtien ja myös ruokailuissa pystyi olemaan osaksi mukana, kun neiti joi myös pullosta. Näin isi pääsi heti alusta lähtien mukaan kaikkiin vauvan hoitoon liittyviin asioihin mukaan (ja äiti pystyi rauhassa myös käydä kaupassa yksin ilman paniikkia) ja samalla Lilian oppi vauvasta lähtien luottamaan myös isiin hoitajana. Meille tämä ratkaisu sopi hyvin silloin, mutta ymmärrän äitejä joille on luontaista pysyä pienen vierellä lähes 24/7. Vauvalle varmasti se turvallisin vaihtoehto aluksi on olla pelkästään äidin rinnalla. 


Myös kodinhoito jutut meillä menee aika tasapuolisesti nyt, kun olen palannut töihin. No okei Kimmo on sen verran siivoushullu, että hän hoitaakin periaatteessa kaiken kuuraamisen ja minä hoidan sen sotkemisen, eli ruuanlaiton :D Meillä asuu siis todellinen Mies2.0, joka osaa kaiken mitä nainenkin (ja vielä paremmin). Olenkin tullut välillä siihen tulokseen, ettei minun kannata ees koskea mihinkään siivousvälineisiin, kun siivouksessa ilmenee jokatapauksessa hänen mielestään suuria puutteita.  

Ainut miinus puoli on meidän tyttöjen mielestä on se, että isi tekee välillä liikaa töitä. Mutta eipä töistä Kimmon hommassa voi kieltäytyäkään  ja töitä on tehtävä. 


Olen siis onnistunut löytämään aikamoisen aarteen itselleni ja Lilian maailman parhaan isin. Näitten kahden touhuja on ihana seurata, sillä neiti on täysin isin pauloissa. Nää tytöt kyllä saa isit tekemään varmasti mitä vaan ne pyytää ja yleensä meillä äiti onkin se tylsä, joka ei anna ikinä herkkuja.

Minkälaisia isejä teidän kotoa löytyy? 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan