Slider

Kun esikoinen sairastaa..

lauantai 30. tammikuuta 2016

Viime viikonloppuna kuulin miehen suusta ne kohtalokkaat sanat "Lilian ei olekaan ollut todella pitkään aikaan kipeenä". Arvasin heti mitä tuleva viikko tulee sisältämään. Se alkoi heti maanantaina, kun neiti oli syönyt hieman huonommin päiväkodissa. Tiistaina ruoka ei ollut enää maistunut ollenkaan ja illalla havaittavissa oli jo pientä lämpöä. Jouduttiin siis pohtimaan kumpi jää kotiin hoivaamaan pientä potilasta. Onneksi tällä viikolla se onnistui kätevästi niin, että Kimmo oli kotona ke ja to aamupäivän ja minun työpäivän päätyttyä hän lähti vasta töihin. Perjantaina olin puolestaan itse koko päivän kotona, joten kummallekaan ei tullut mitenkään kovin pitkää poissaoloa mikäli viikonlopun aikana saadaan neiti täysin kuntoon.


En varmaan koskaan totu Lilianin kohdalla näkemään häntä kipeänä. Muutos käytöksessä on todella huomattava, sillä hän on yleensä niin täynnä energiaa ettei pysy paikalla yhtään sekunttia. Kipeänä hän haluaa vaan istua sohvalla ja katsella videoita. Lisäksi hän osaa jossain määrin myös liioittelun taidon ja hän näyttää niin surkealta kun hän toistelee, että joka paikassa on pipi. Kuumeen aikana tämä varmasti on totta, mutta hän osaa myös käyttää sanaa silloin kun pitäisi lähteä päiväkotiin normaalina päivänä, sillä hän tietää ettei kipeänä tarvitse mennä. 

Esikoisen kohdalla varmasti kaikkiin perus sairauksiin suhtautuu erittäin huolehtivasti. Kuumeessa tarkkaillaan hengitys tiheytttä aika ajoin, lasketaan tunteja millä ajalla lääkkeen pitäisi vaikuttaa, tarkkaillaan mahdollisia muita kiputiloja ja  ollaan huolestuneita, siitä ettei neiti jaksa kiukutella ollenkaan. 

Päätin eilen ettei enää käyttäydytä niinkuin kipeenä pitäisi olla. Kuumetta oli vaan 38 astetta, joten neiti oli jo selkeesti virkeempi. Käytiin suihkussa, kammattiin hiukset hienosti ja puettiin ylle kaunis mekko. Laitettiin myös päälle hienot korut ja selattiin hienoja uusia kenkiä netistä. Ei mennyt kauaa niin neiti oli jälleen virkeä ja juoksenteli ympäriinsä. Iltaan mennessä kuume oli kokonaan kadonnut, eikä se tullut yönkään aikana takaisin. Aamulla neiti kiukutteli sitten monen päivän edestä.  Näyttää siltä, että saatiin oma pikku temperamenttinen neiti takaisin <3 


Muistan kun itse lapsena tykkäsin olla kuumeessa. Oli ihanaa jäädä peiton alle koko päiväksi ja katsoa videoita, kun ei tarvinnut nousta aikaisin kouluun. Ehkä Liliankin jo ajattelee jossain määrin samalla tavalla, sillä hän saa kotipäivän ja katsella koko päivän vauva videoita sylissä. En kuitenkaan varmaan koskaan osaa olla huolehtimatta liikaa. 

SUOJELU

torstai 28. tammikuuta 2016

Maanantaina nähtiin toinen jakso MHL:n 2. kaudesta. Aiheena oli lasten suojelu. Lasten suojeleminen kaikelta mahdolliselta on viime vuosikymmenien saatossa ottanut ison harppauksen eteenpäin. Omassa lapsuudessa sain leikkiä vapaana ulkona ja tutustua maailmaan jo pienestä pitäen, mutta Liliania en varmaan uskalla päästää omille teille vielä pitkään aikaan.

Kehitys jatkuvan suojelun tarpeen nousemiseen on varmasti siinä, että nykyään kaikista vaaroista tiedetään paljon enemmän ja niitä myös pyritään ehkäisemään keinoilla millä hyvänsä. Somen ansiosta kaikki mahdolliset ikävät uutiset leviävät nopeasti ja ne koskettavat jokaista lasten vanhempaa.

Oman lapsen suojelu alkaa jo siinä vaiheessa, kun testiin piirtyy ne maagiset kaksi viivaa. Sen jälkeen alkoi säännöstelty ruokavalio, josta lähti lähes kaikki omat suosikit pois: juustot, kalat ja herkut. Jossain määrin ehkä suositukset saattavat olla yli suojelua. Varsinkin, jos ruoka kypsennetään huolella niin se kyllä tappaa myös kaikki bakteerit. Kukaan äiti ei varmaan silti halua ottaa sitä riskiä, että sattuisi saamaan jostain kumman kaupalla listeriabakteerin, joka saattaisi olla kohtalokas pikkuiselle matkustajalle.


Esikoisen kanssa suojelun tarve on erityisen suuri. Muistan, kun olin sydän kurkussa joka kerta kun reilun vuoden ikäinen neiti kiipesi liukumäkeen ja laski sieltä alas. Vaaranpaikkoja löytyi joka puolelta ja olisi tehnyt mieli pehmustaa koko tyttö stryroxilla ettei hän vahingossakaan putoa jostain tai lyö päätään. Kolhuilta on kuitenkin lähes mahdoton välttyä ja se hetki, kun oma pieni putoaa ensimmäistä kertaa sängyltä on järkyttävä. Pienen itkeässä vannot ettet päästä omaa lasta enää hetkeksikään silmistä. 

Tosiasiassa olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen kasvaessa pienet kolhut kuuluvat elämään, vaikka omaa lasta haluaisi aina suojella kaikelta maailman pahuudelta, mutta jossain vaiheessa myös on uskallettava hänen kokea maailma itse ja oppia virheistä. Ehkä tähän ajattelutapaan on kannustanut pitkälti myös se, että Lilian on käynyt nyt vuoden päivät päiväkodissa. Siellä hän on oppinut elämää erilailla. Kaverit tönii ja huutaa, joten Liliankin on kasvanut yhä enemmän omatahtoiseksi taaperoksi, joka osaa pitää myös puolensa. Minun on myös pakko uskaltaa joka arkiaamu päästää neiti paikkaan, jossa meininki on villiä ja kolhujen vaara vielä suurempi. 

Päiväkoti on kuitenkin vielä aika helppo paikka, sillä paljon pahempaa on vielä luvassa. Eniten ehkä minua tulevaisuudessa jännittää kaverisuhteet. Kasvatamme tyttöä, jonka elämään varmasti kuuluu kaikki maailman valtataistelut muiden nuorten tyttöjen keskuudessa. Jo nyt minusta on tuntunut kamalalta, jos toiset tytöt eivät halua häntä leikkeihin, niin mitä se sitten on tulevaisuudessa, kun oikeasti ilkeät sanat ja teot jäävät hänen mieleensä pitkäksi aikaa. Myös se aika tulee vastaan, että neiti aloittaa koulun, jolloin hänen pitää yksin selvitä koulumatkoista ja viettää myös paljon aikaa yksin kotona. Onneksi tähän on vielä aikaa ja neiti kulkee vielä turvallisesti vieressä monta vuotta. 

Miltä te haluatte suojella lastanne? 

Kauneusrutiinit

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Sain jo aikoja sitten Pandamaman Piritalta tämän haasteen liittyen kauneeteen ja omiin rutiineihin. Nyt vihdoin pieni kurkistus omiin tottumuksiin, vaikka olenkin tosi tylsä tämä asian suhteen ja en omista mitään kovin huikaisevaa varastoa kaikkea ihanaa kauneuteen liittyen.

En ole mikään merkki uskollinen tämän asian suhteen ja monesti ostan juuri sitä meikkivoidetta, joka sattuu olemaan tarjouksessa. Haluan näyttää hyvältä ja tällä hetkellä harmittaa välillä etten saa itseäni aamuisin ylös 15min aikaisemmin, että kerkeisin laittaa aamulla hiukset kivasti. Liian usein päästä löytyykin perus ponnari tai sitten pidän vaan hiuksia auki hieman lakalla pörröitettynä. Minusta olisi ihanaa, jos joka kuukausi pääsisin laittamaan ripset, omistaisin hiustenpidennykset, jotka toisivat entisestään volyymiä hiuksiin ja saisin aikaseksi käytyä edes kerran vuodessa kunnon kasvohoidossa. Kauneuden suhteen olen kuitenkin oikeastaan aika pihi ja tykkään nykyään enemmän käyttää rahani enimmäkseen Lilianin vaatteisiin.

Arkiaamuisin meikkaaminen ei vie minulta 5 minuuttia pidempään. Laitan nopeasti meikkivoidetta ja puuteria ja sipaisen hieman poskipunaa ja luomiväriä sekä huulikiiltoa välillä. Nyt minulla on ollut pari kuukautta ripset, joten on ollut luksusta, kun olen säästänyt aikaa ripsivärin laitosta. Juhlameikkiin kuuluu kaikki nämä edellä mainitut. Tämän lisäksi laitan hieman tummempaa luomiväriä sekä korostan silmiä nestemäisellä eye linerilla ja sipaisen ehkä hieman huulipunaa.


Hiuksiin laitan myös ihan perus kaupan shampoota, vaikka hiukset tuntuu kyllä paremmilta, jos ostan vähän laadukkaampaa shampoota kampaamosta. Ei näissä taida olla hirveesti edes hintaeroa, sillä yleensä nämä kampaamon shampoot on paljon isommissa pakkauksissa. Se hinta kirpasee vaan ostohetkellä.


Sitten löytyy ihan perus kuorintavoiteita, rasvoja ja puhdistusgeeliä. Käytän yleensä tuoksuvia vartalo rasvoja, joita saa body shopista. Saan yleensä kaikenlaisia purkkeja myös lahjaksi ja näistäkin varmaan kaikki muut on saatuja, paitsi nuo Nivean purkit. 


Sitten löytyy myös luonnonkosmetiikkaa. Nämäkin sain joululahjaksi. Siskoni oli ihan itse tehnyt näistä kahvikuorintavoiteen, huulirasvan sekä appelsiinisaippuan. Vielä en kuitenkaan ole uskaltanut lähtee näitä testailemaan lukuunottamatta huulirasvaa, joka on kyllä erittäin toimivaa.


Suositteko te aina samoja luottomeikkejä / hoitotuotteita vai ostatteko tarjousten mukaan? 

KATEUS

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Yksi tämän kevään lemppari ohjelmia tulee varmasti olemaan ylen Marja Hintikka Live. Vielä syksynä en tajunnut välillä koko ohjelman olemassaoloa, mutta tänä keväänä varmasti tulen katsomaan paljon intensiivisemmin ko. ohjelmaa. Ajattelin myös alkaa pitämään viikoittain omaa postaussarjaa ohjelman aiheista, johon otan kantaa omasta näkemyksestäni. 

Tämän viikon aiheena oli kateus toisenlaisesta elämäntavasta, jota pohdittiin niin sinkun kuin perheellisenkin näkökulmasta. Olen siitä onnellisessa asemassa, että ensimmäinen raskaus tuli yllätten, joten en joutunut pohtimaan mahdollista lapsettomuutta. Saan siis olla ainakin yhden maailman kauneimman lapsen äiti. 

Sen sijaan kateellisuutta sinkkuelämää (eli aikaa ennen lapsia) kohtaan tulee hetkittäin, mutta niinkuin moni ohjelmassakin totesi, on nämä vain pieniä hetkiä jolloin toivoisi olevansa jossain muualla. Listaan alle kuusi kohtaa mistä olen aika-ajoin ehkä pikkasen kateellinen sille minälle, joka olin tasan 3 vuotta sitten.



1. UNI 
Voi kuinka paljon arvostankaan nykyään nukkumista. Olen tosin aina tykännyt nukkua ja PALJON. Lilianilla koko yön nukkuminen on vieläkin aika hankalaa, mutta tähän on jo tottunut että jossain vaiheessa yötä kuuluu epämääräistä ääntä. Ehkä tämä jossain vaiheessa kääntyy niin, että häntä ei saa millään ylös sängystä tai sitten hänestä tulee yhtä aamuvirkku mitä isästäkin, joka saattaa lähteä aamu viideltä kahville huoltoasemalle vapaapäivänäkin. Ei siis tarvitse yhtään ihmetellä keneltä hän tälläiset geenit on perinyt. 

2. TEKEMÄTTÖMYYS
Se fiilis, kun töistä palatessa ei tarvitse tehdä yhtään mitään tai edes saisi 5min olla vaan sohvalla. No sellaista päivää ei tule varmaan 10 vuoteen. Onneksi arjen ulkopuolella on mahdollisuus aika-ajoin ottaa pientä omaa-aikaa ja käydä vaikka kavereiden kanssa kahvilla tai elokuvissa.

3. URHEILU
Tätä aktiivista sali-lenkkeily harrastusta on oikeastaan aika kova ikävä. Totta on se, että aikaa löytyisi nyttenkin jos vaan järjestäis. Kukaan ei estä minua jumppaamasta vaikka kotona klo 21, kun neiti on unilla, mutta arvaa vaan jaksaako? Sohva (useimmiten sänky) on jo siinä vaiheessa liian kutsuva. 

4. VIIKONLOPPU
Silloin kun joskus viikonloppu oli pyhitetty kavereille, niin nyt se on pyhitetty kaikelle mitä ei kerkeä tehdä viikolla, eli siivoukselle ja perheen yhteiselle ajalle. Tosin just viime viikonloppunahan me poikettiin tästä kaavasta ja varattiin extempore reissu. Raskaus aikana lähinnä mietin lähinnä niitä kaikkia illanistujaisia, joihin ei ole mahdollista päästä, mutta tälläistä ei ole oikeastaan ikävä. Käydään molemmat pari-kolme kertaa vuodessa ulkona, joka riittää hyvin. Niistä kerroista vaan nauttii enemmän kuin sellaista ei pääse tekemään kovin usein.

Myös ystäviä olisi ihana päästä näkemään viikoittain, mutta harmiksi viikossa on vaan kaksi vapaapäivää ja monet tekevät vielä vuorotyötä, joten tämä on aika mahdoton yhdistelmä. Onneksi some käy kuumana, joten mitään kuumaa juorua ei menetä.

5. HILJAISUUS
Varsinkin kovimman uhmaiän ollessa päällä toivoisi, että kotona olisi joskus edes hetken hiljaista. Myös kaupassa olisi kiva, jos joku ei  saisi raivareita kesken viikko-ostosten ja kiireisinä aamuina olisi hienoa, jos pikku taapero ei heittäytyisi täysin toimintakyvyttömäksi. Voi sitä luksusta, kun sai torkuttaa viimeiseen asti ja lähteä kotoa 5minuutin varoitusajalla. Nykyään päiväkotiin vienti aamuina saa varata lähes tunnin siihen, että selvitään ovesta ulos, sillä kaikkea yllättävää saattaa sattua ennen sitä!

6. RAHA
Oli aika, kun pystyi kuluttamaan kaiken tienaamansa vain itseensä. Vitsit me oltaisiin nyt rikkaita, kun molemmat käydään töissä. Raskausaikana mietin, että eihän vauva edes vie paljon rahaa, kun se vaan juo maitoa ja nukkuu. Noh, aikamoista rahanmenoahan se oli, kun vaatteet kestää vaan 1kk, vaippoja menee paketti kaupalla ja päälle vielä maidonkorvikkeet  puhumattakaan kaikista kalliista vauvanhoitotarvikkeista, jotka oli vaan pakko saada.
Mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä enemmän se vie myös rahaa. En halua edes kuvitella sitä rahanmenoa, kun Lilian keksii jonkun kalliin harrastuksen, johon pitää ostaa isommat varusteet joka vuosi ja maksaa kalliita vuosimaksuja.




Mutta niinkuin sanottu nämä kaikki kateuden kohteet ovat hetkittäisiä. Oma lapsi tuo paljon iloa ja onnea elämään. Perheellisenä onnen aiheet tulevat yhteisistä asioista ja oman lapsen kehityksen seuraamisesta ja niistä pienistä hetkistä, kun voi unohtaa myös sen arjen. Sinkkuna ollessa arki oli yleensä aika seesteistä, joten pientä extreemiä on siihen ihan pakko etsiä paljon useammin. Nykyään riittää, että saat pari kertaa vuodessa vapaa-illan lastenhoidosta.

Oletko sinä jostain kateellinen sinkku kavereillesi? 

Viikonloppureissu Kööpenhaminaan

tiistai 19. tammikuuta 2016

Varattiimpa viime viikolla pieni viikonloppureissu Kööpenhaminaan. Oltiin tällaisesta kahdenkeskisestä reissusta jo puhuttu jonkin aikaa ja nyt vihdoin päätettiin se toteuttaa. Onneksi meillä asuu Lilianin mummi naapurissa, jonka ansiosta tälläinen reissu oli myös mahdollista toteuttaa. Neiti on aina ollut todella reipas yökyläilijä ja nykyisin enemmän haastetta aiheuttaa itse kotiinpaluu.Tälläinen viikonloppu erossa aiheuttaakin ehkä enemmän jännitystä itse vanhemmissa kuin lapsessa. Oliko se sitten sen arvoista? KYLLÄ! 

Reissu tuntui lomalta jo heti lentokentällä, kun taapero ei sinkoillut ja kitissyt tylsyyttään vierässä vaan saatiin rauhassa istuskella ja odotella lennon lähtöä. Toki tämä sama rauha jatkui koko reissun ajan. Itse kohteessa oli rentouttavaa, kun sai vaan mennä koko päivän ja katsella paikkoja. Pystyi käymään kaupoissa kaikessa rauhassa ja poikkeamaan aikuisille suunnatuissa kuppiloissa. Myös ruuasta pystyi nauttimaan uudella tavalla, vaikka tapana on se tottumuksesta syödä nopeasti. 

Viikonloppureissu oli ihanan rentouttava kokemus ja taivaallista laatuaikaa vain meille kahdelle. Arjen keskellä monesti unohtaa nähdä toisen myös aviopuolisona, mutta tälläisillä reissuilla voi keskittyä olemaan vain pariskunta, mikä on myös tärkeää pienen lapsen vanhemmille. 

Lilian oli myös nauttinut viikonlopun pituisesta lomasta vanhemmistaan. Ehkä tämän jälkeen jaksaa taas katsella äidin ja isin naamaa hetken. Vaikka reissaaminen kahdestaan on luksusta, niin lapsi tuo reissuihin mukaan extra mausteen erilaisten kokemuksien ilon myötä. Seuraava reissu toteutetaan varmasti taas koko perheen voimin. 







Koska viimeksi te olette tehneet miehen kanssa jotain ihan vaan kahdestaan? 

Miksi kukaan haluaa lapsia?

tiistai 12. tammikuuta 2016

Havahdutko usein siihen tilanteeseen, kun kiukuttelette kilpaa lapsenne kanssa kiireisen arkiaamun touhujen lomassa tai kauhistelet jokapäiväistä sotkuista keittiötä. Samalla huomaat silmäkulmassa, kun lapsesi on levittänyt vessapaperi rullan lattialle, uittaa sinun hammasharjaa vessanpytyssä ja saat hänen paidan helmastaan kiinni juuri samalla sekunnilla kiinni, kun hän on työntämässä sitä suuhunsa. Ehkä komennat lastasi käyttäytymään, mutta torut menevät kuuroille korville, sillä hän on jo pomppimassa sohvalla iloisesti kiljuen.  Joka iltaisen nukkumaanmeno taistelun kohdalla olet valmis jo luovuttamaan ja mietit hiljaa mielessä "miksi kukaan edes ikinä haluaa lapsia, kun voisit olla tälläkin hetkellä esimerkiksi kivalla viikonloppu matkalla Genevessä?".

Tästä puolen tunnin päästä kodissa vallitseekin yhtäkkinen hiljaisuus. Hymyilet, kun mietit mielessä kaikkia ihania päivän tapahtumia yhdessä lapsesi kanssa. Olet onnellinen ja tunnet enemmän rakkautta tuota pientä tuhisijaa kohtaan kuin ketään muuta. 



Jonkun ajan päästä koittaa se hetki, kun kaverit ja sukulaiset alkavat kyselemään mahdollisen pikku sisaruksen perään. Saatat kauhista pelkästä ajatuksesta. Miksi kukaan haluaa toista lasta, sillä yhden lapsen kanssa elämä on yksinkertaisesti paljon helpompaa? Varsinkin kaksi lasta pienellä ikäerolla on silkkaa itsensä kidutusta, jossa saa unohtaa oman itsensä ja hyvät yöunet vuosikausiksi. Mutta tuleeko lapsesi muistamaan sitä, kun olet ollut hormonihirviö heidän ollessaan parin vuoden ikäisiä? Luultavasti ei. Sen sijaan heille on koko elämän paras lahja, kun he saavat viettää lopun elämän jakaen ilot ja surut sisarusten kesken. Onko siis itsekästä ajatella omaa hyvinvointia?

Kunnioitan niitä äitejä, jotka tekävät lapsia pienellä ikäerolla, mutta minusta ei siihen olisi. Nyt, kun olen nähnyt minkälaista elämä on pahimpina uhma aikoina, niin siihen ei olisi kivaa yhdistää kiljuvaa vauvaa. Uskon, että sisaruksista tulee varmasti toisillensa tärkein tuki ja turva isommallakin ikäerolla. Tämä mahdollistaa myös sen, että isompi sisarus ei mahdollisesti tarvitse enää niin suurta huomiota arki päiväisiin touhuihin ja, jos hän oikein innostuu niin hän on varmasti innoissaan myös vauvan hoito hommista.

Jonain päivänä minä toivon vielä näkeväni Lilianin isosiskon roolissa ja uskon, että hän on siihen silloin enemmän kuin valmis.

Miksi sinä halusit lapsia? Jos haluat useampia lapsia, niin toivotko niitä pienellä vai isolla ikäerolla?

Taaperon talvi

lauantai 9. tammikuuta 2016

Vihdoin päästiin tänään ulkoilemaan! Alkuviikko oli super kylmä, joten pakollisia päiväkodista hakureissuja lukuunottamatta Lilian ei ole päässyt ollenkaan ulkoilemaan. Sen kyllä huomasikin, sillä loppuviikkoa kohden mentäessä meininki oli jo sen verran hurjaa. Tämän ikäiselle taaperolle raitis ilma on jo aika tärkeä osa ja sisäleikit ei oo läheskään yhkä kivoja ainakaan pidemmän päälle.


Tämä talvi on ensimmäinen, kun Lilian osaa kunnolla kävellä. Viime talvena vielä mentiin suurimmaksi osaksi rattaiden kanssa, mutta nyt neiti haluaa jo itse kävellä ja touhuta omia juttuja. Ulkovaatteet ovat siis tärkeässä osassa, että pysytään lämpimänä tuolla kylmyydessä. 

Tänä vuonna meiltä löytyy Ticketin haalari, jonka olin ostanut jo viime vuotta varten, mutta se on vasta nyt sopiva. Tosin fleecen kanssa se on jo aika siinä ja siinä kuinka mukavaa se päällä ulkoilu on. Onneksi pongasin alkutalvesta kirpparilta Ticketin haalarin suuremmassa koossa, joten pystytään siirtymään siihen jossain vaiheessa. Tämä haalari + Reiman fleece yhdistelmä on toiminut kuitenkin todella hyvin ja neiti on pysynyt lämpimänä kovemmassakin pakkasessa pienen happi hyppelyn verran. Haalari pitää myös hyvin vettä, joten pikku sateella ei tarvitse vetää heti kuravaatteitakaan päälle. Väritykseltään tuo haalari on aivan täydellinen. Niin ihanan värikäs tuolla lumen seassa! 


Asusteet meillä on myös viime talvelta, sillä ne olivat pikkasen reiluja silloin. Kypärä pipo on Ciraf-merkkinen ja hanskat Reimaa. Nuo hanskat ovat todella näppärät, sillä sivussa on vetoketju joten niiden pukeminen sujuu todella nopeasti. Kengät puolestaan on viime talvena hyväksi todetut kuomat. Ne ovat myös todella nopea pukea jalkaan, varsinkin jos alle ei tarvitse laittaa paljon muuta vaatetta niin ne voi jättää pukuun suoraan roikkumaan ja silloin Lilian yleensä saa puettua kaikki vaatteet itse päälle. 


Toivotaan, että tämä pikku pakkanen jatkuisi nyt pitkään, niin saataisiin kunnolla nauttia talvisista ulkoleikeistä! 

Onko teillä jotain luotto merkkejä talvivaatteiden suhteen? 

Koekaniini

perjantai 8. tammikuuta 2016

Kohta alkaa olemaan tasan kolme vuotta siitä, kun tikkuun piirtyi ne maagiset kaksi viivaa. Tuskimpa kukaan kavereistani olisi osannut arvata, että minä olen ensimmäisenä raskaana. Tuskimpa kellään meistä oli silloin edes käynyt mielessä vauvan tuoksuinen arki, sillä niin hyvälle lasillinen (tai pari) punaviiniä maistui silloin. Mutta niin vain kävi, että minä sain kunnian hypätä kohti tuntematonta ja jättää taakseni huolettoman elämän ensimmäisenä. 


Ensimmäisenä raskauden kokeminen ei ole varmastikaan se helpoin paikka. Arki ja viikonloput on kuitenkin aika samanlaisia lukuunottamatta baarielämää. Olin ihan samalla lailla muiden mukana illanistujaisissa, mutta ehkä ne kovimmat juomapelit jäivät myös muiltakin väliin. Keksittiin  myös muita tapoja viettää iltaa ja testattiin luistimia, jotka olivat viimeksi olleet jalassa peruskoulussa, nautittiin hyvästä ruuasta ja jatkettiin lenkkeily harrastusta hieman pienemmillä sykkeillä. Oli ihanaa, kun kaverit jaksoivat olla mukana myös raskaudessa, vaikak kavereiden kanssa ei pääse jakamaan samallalailla raskauden aikaisia tunnetiloja, jos ei vielä itse ole sitä päässyt kokemaan. Onneksi raskaus sujui kuitenkin niin hyvin ettei mitään ongelmia koskaan tullut. 

Olin kuvitellut vauvan saatuani pääseväni äitiysLOMALLE, mutta lomailu oli ajoittain aika kaukana siitä arjesta mitä se todellisuudessa oli. Hankalinta on kokea kaikki tämä ensimmäisenä kaveriporukasta. Kukaan ei kertonut minulle ettei elämä välttämättä olekaan yhtä kahvittelua, sillä kiukkuisen vauvan kanssa ei välttämättä halua lähteä ihmisten ilmoille. Kukaan ei kertonut minulle kuinka ahdistavalta tuntuu olla lapsettomien kavereiden seurassa ja koittaa rauhoitella hysteeristä vauvaa. Kukaan ei myöskään kertonut kuinka yksinäistä elämä voi olla, jos kukaan ei ole sinun kanssa samassa tilanteessa.

Toisaalta kukaan ei myöskään kertonut niistä kaikista positiivista asioista, jota vauva tuo mukanaan. Ehkä, jos oisin tiennyt sen rakkauden määrän olisin suhtautunut jo raskaus aikana tulevaan vauvaan erilailla. Alkushokin jälkeen arki kuitenkin alkaa pyöriä myös vauvaperheessä ja yhteinen arki tuntuu siltä, kuin vauva olisi ollut aina osa elämää. 


Onneksi kukaan kavereista ei missään vaiheessa lakannut kyselemästä minua mukaan yhteisiin menoihin. He myös ymmärsivät antaa minulle tilaa elää vauvan kanssa kaksistaan niinä hetkinä, kun en välttämättä kaivannut ketään ympärille. Missään vauvakuplassa en koskaan pitkiä aikoja ole viihtynyt ja aika ajoin kaipasin myös pientä taukoa vaipparallista. Siihen nämä rakkaat ystäväni olivat paras mahdollinen tapa saada ajatukset ihan jonnekin muualle.  Enää onneksi ei tarvitse olla myöskään ainoa äiti, vaan pikkuhiljaa suloisia vauvauutisia on alkanut kuulumaan niiltä kaikilta rakkaimmilta ystäviltä <3 Ehkä koekaniina olo tuo nyt muille jotain helpotusta arkeen. Ainakin meillä on yksi innokas taapero lapsenvahti aina valmiina hoitamaan pikkuisia vauvoja! 

Kasvukipuja

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Elämä reilun 2 vuotiaan taaperon, joka on kovaa vauhtia siirtymässä kohti leikki-ikää, on.. no.. sanoisinko.. aika vaihtelevaa. Päivät eivät siis todellakaan ole koskaan samanlaisia. Mitä lähemmäksi leikki-ikää päästään sitä monipuolisemmiksi leikit ja mielikuvitus alkavat tulla. On ollut hämmästyttävää nähdä kuinka paljon jo nyt Lilian keksii jatkuvasti uusia leikkejä ja joihin ei välttämättä enää edes tarvitse aikuista mukaan. Eräänä päivänä hän lauleskeli tyytyväisenä omassa sängyssään nukeillensa pitkät tovit ja minä touhusin samalla keittiössä. Aikuisilta on myös erityisesti silloin pääsy kielletty Lilianin huoneeseen, kun kavereita on kylässä.


2-vuotias taapero osaa myös leikkien lisäksi myös tehdä asioita itse. Hän osaa syödä itse, käydä vessassa itse, pukea päälle kaikki vaatteet ulkovaatteet mukaan luettuna ja auttaa kaikissa mahdollisissa kotihommissa. Arki sujuu siis aika kivasti niinä päivinä, kun ei ole mitään kiukuttelun aihetta. 

MUTTA, kun tälläisessä taaperossa asuu myös omaa tahtoa pienen kylän verran, niin huonoina päivinä pelkkä vaatteiden pukeminen vastaa yhtä salitreeniä. Tiedät varmaan sen tunteen, kun ekaksi saat juosta ympäri asuntoa noin miljoona kertaa, että saat kaikki lelut suht paikoilleen samalla, kun taapero levittää ne yhä uudelleen ja uudelleen. Saat kaivettua esille ulkovaatteet ja taapero karkailee joka vaatekappaleen välissä omille teille ja pukemisen ajan hän kiljuu, sätkii ja heittäytyy veltoksi koko painollaan. Vartin jälkeen olet saanut puettua taaperon ja alat laittamaan omia vaatteita ja samaa vauhtia taapero heittelee yksi kerrallaan juuri puettuja vaatteita pois päältä dramaattisten vastalauseiden säestämänä. Kun molemmat on vihdoin ulkovaatteissa valmiina, niin huomaat unohtaneesi kännykän ja kotiavaimet. Alat etsimään niitä ja samalla taapero riisuu jälleen vaatteensa. Tavaroiden ollessa viimein kasassa ja taapero puettuna kolmannen kerran on edessä vaan taaperon sullominen rattaisiin/auton turvaistuimeen, joka ei myöskään ole se maailman helpoin tehtävä.


ONNEKSI neiti on jo siinä iässä, että näihin "ongelma tilanteisiin", jotka ilmenevät pukemisen, syömisen, kauppareissun tai muuten vaan huonon käyttäytymisen seurauksena, auttaa lähes poikkeuksetta lahjonta, kiristys tai uhkailu! Varma keino on luvata jotain kivaa tekemistä esimerkiksi päiväunien jälkeen. Iltavillin aikaan puolestaan on hyvä rauhoittua vaikka hetkeksi tabletin ääreen, jonka jälkeen ruokakin ehkä menee paremmin alas. 

Siirtyminen taapero iästä leikki-ikään tuo suuria muutoksia elämään, jotka varmasti tuntuvat hieman ahdistavilta ja pelottavilta aikuisista ja puhumattakaan itse taaperoista. Yhtäkkiä vanhempia ei tarvikaan enää kaikkeen ja asioista halutaan selvitä itsenäisesti. Onnistumisen tunteet ovat ihania taaperon ja vanhempien näkökulmasta, mutta yhtäkkinen vastuu varmasti pelottaa ajoittain pientä ihmistä. Usein kuultu lausepari onkin "Minä itse, auta minua, eikun minä itse".

Miten teillä arki sujuu 2-vuotiaan kanssa? 

Vuosi 2015

lauantai 2. tammikuuta 2016

Yksi ihana vuosi jälleen takana päin. Vuosi 2015 oli edelliseen vuoteen verattuna täysin erilainen. Vuosi 2014 oli totaalinen elämänmuutos ja koetteli minua toden teolla, mutta se oli myös todella opettavainen ja ennen kaikkea arvokasta aikaa pikku neidin kanssa. 

Tammikuussa 2015 sanoin heipat kotiäitiydelle ja Lilianista tuli kertaheitolla kokoaikainen päiväkotilainen. Alkuvaikeuksien jälkeen Lilian on viihtynyt siellä erittäin hienosti ja tällä hetkellä päiväkotielämä on tärkeä osa hänen elämää. Alkuvuosi meni kokonaisuudessaan totutellessa uuteen elämään. Suoritin Lilianin aloittaessa päiväkotia viimeisen työharjoittelun. Työharjoittelupaikka oli kaikkea muuta mitä olin toivonut, joten se teki uudesta elämän vaiheesta entistäkin vaikeampaa. Onneksi keväällä oli myös pari ihanaa juhlaa, sillä  vietettiin mm. meidän ensimmäistä hääpäivää huhtikuussa ja tehtiin pieni irtiotto kahdestaan. Lilian meni yökylään ja me vietettiin koko päivä nauttien leffasta, illallisesta ja ihanasta hotelliyöstä. 

Kesäksi sain työpaikan kaupungilta palkanlaskijana, jonne onnistuin saamaan myös jatkosopimuksen vuodeksi eteenpäin. Olen viihtynyt siellä erittäin hyvin, vaikka ajoittain työ on myös todella haastavaa. Kesällä ehdittiin myös paljon reissailla viikonloppujen aikana. Käytiin läpi linnanmäki, korkeasaari, särkänniemi ja ajeltiin maaseudulle mummolaan. Kesällä Lilianille sai myös kaksi uutta serkkua, joiden lumoissa hän on nykyään täysin! Elokuussa tehtiin äkkilähtö Turkin aurinkoon, joka oli hiekan haastavampi reissu kuin edellinen Rhodoksen reissu. Syksyllä sain vihdoin päätökseen opiskelut ja sain virallisen paperin valmistumisen merkiksi. Työ- ja kouluasioiden järjestettyä parempaan suuntaan katosi aika iso stressaava tekijä pois. 

Loppuvuosi onkin ollut yhtä juhlaa, sillä lähes jokaiselle viikonlopulle on osunut jonkun synttärit tai muut juhlat. Tärkeimpiä juhlia olivat neidin 2v-synttärit ja rakkaan ystäväni häät. Marraskuun lopulla järjestettiin myös ensimmäiset juhlat, jossa oltiin molemmat miehen kanssa loppuun asti juhlahumussa mukana. Marraskuussa ostettiin myös ensimmäinen yhteinen Oma Koti! 


Kaiken kaikkeaan vuosi 2015 oli todella tapahtuma rikas, mutta nyt on jo aika suunnata ajatukset kohti tulevaa vuotta 2016. Toivon, että se sisältää uusia haasteita ja paljon onnen hetkiä! <3 

Hyvää alkanutta vuotta kaikki ihanat lukijani! 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan