Slider

Pukinkontti

torstai 31. joulukuuta 2015

Vielä pieni kurkistus Lilianin saamiin lahjoihin ja sitten saa jouluhömppä riittää tältä vuodelta. Lilian sai todella paljon kaikkea kivaa ja hyödyllistä. Kaikista ihanin lahja oli ehdottomasti tämä minun äitini virkkaama matto. Se sopii ihan täydellisesti neidin huoneeseen ja varmasti on Lilianinkin mieleen. Samasta kuvasta löytyy myös minun ainokainen lahja Lilianille. Se on tuo nuken sänky, mikä on ollut jo kovassa käytössä. Nukke leikit ovat tällä hetkellä se kovin juttu ja paljon muilla leluilla neiti ei edes suostu leikkimään :D


Lilian sai myös pari uutta ajoneuvoa. Näitä ollaan jo pikkasen kokeiltu sisällä, mutta ihan vielä koko ideaa ei olla tajuttu miten päin näillä pitäisi mennä. Ensi kesään mennessä varmasti ollaan opittu ajamaan ja pihalla mennään lujaa! 


Paketista löytyi myös muutama barbi. Yksi oli ihastuttava hevonen ja kärry-yhdistelmä. Toinen barbi puolestaan ajeli skootterilla. 


Muutama paketti sisälsi myös täydennystä vaatekaappiin. 


Lilian sai myös ihka ensimmäiset luistimet! Vielä nämä on pikkaisen liian isot, mutta varmasti jo ensi talvella täydellisen kokoiset. Tämä talvi muutenkin taitaa olla vielä hieman liian aikainen luistelun harjoitteluun. 


Lisäksi neiti sai mm. nuken vaatteet, palapelin, vuodevaatteet, nalleja, keppihevosen, jäätelö dubloja, yövalon ja paljon haleja. 

Mitä teidän lapsukaiset sai lahjaksi? Oliko jokin lahja ylitse muiden? 

Joulun taikaa

tiistai 29. joulukuuta 2015

Tulipa kyllä tarpeeseen tää joulu. Ollaan tehty töitä taas koko syksy ilman lomia tai muita vapaita, joten 5 päivän vapaat joulun aikaan oli oikein tervetulleet. Päästiin joulun viettoon keskiviikkona ja edessä oli 400km ajomatka. Se kannatti, sillä perillä meitä odotti ihana valkoinen joulu (ainakin aaton aaton ja jouluaaton verran). Automatkat ovat aikaisemmin olleet kuin suoraan jostain kauhu elokuvasta, mutta tällä kertaa matka sujui paremmin kuin olisi voinut ikinä haaveillakaan. Lilian ei hermostunut kertaakaan! Hän lauleskeli iloisesti, katseli videoita ja paluumatkalla nukkui jopa reilun tunnin! Ihana saada vaihteeksi myös tälläinen ajomatka kokemus, sillä seuraava vaihe varmaan tulee olemaan se "joko ollaan perillä" -vaihe. 

Kun saavuttiin kohteeseen oli ihanaa, kun meillä oli oikein kunnon talvi päivän ajan! Lilian pääsi pulkkailemaan sekä ihmettelemään lunta. Luksusta oli myös, kun sai vaan olla ja syödä. Ei tarvinnut stressata työasioista tai odottavasta todo-listasta koti hommien suhteen. Lilian on ollut aina todella sosiaalinen, mutta tällä kertaa seuraksi ei enää kelvannut ollenkaan isi tai äiti, kun vihdoin pääsi mummon luokse. Myös muut sukulaiset, joita harvemmin näkee olivat suosittuja leikkikavereita. Tämä järjestely kyllä kelpas meille vaihteen vuoksi :D 

Meillä kävi myös joulupukki ja mun veli sai kunnian toimia tässä vaativassa tehtävässä. Lilianin ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän huomasi, että joulupukki tulikin käymään. Pieni jännitys näkyi neidistä, kun hän katseli silmät pöyreinä. Sen verran reipas tyttö hän kuitenkin oli, että uskalsi pukin syliin yhteiskuvaa varten. Rohkeuteen saattoi olla myös syynä se, että illalla sängyssä hän kuiskasi minulle, että "pukki oli aika pelottava, mutta se oli setä". Arvoitukseksi jäi tarkoittiko neiti, että pukki oli Lilianin setä vai jokin tuntematon setä... Mutta on nuo 2-vuotiaat fiksuja! 

Oltiin reissussa ajalla keskiviikko - lauantai, joten sunnuntaina saatiin vielä rentoutua kotona perheen kesken. Liliania odotti myös omassa kodissa kasa lahjoja, jotka pukki oli tuonut vahingossa sinne. Neiti oli yhtä hymyä ja availi tohkeissaan kaikki lahjat. Ihanaa nähdä pienen iloa kaikista lahjoista, vaikka vielä niitä kaikkein parhaimpia leluja on ne omat vanhat suosikit. 

Alla muutamat kuvat meidän joulusta. 







Miten teidän Joulu sujui? :) 

Tonttu puuhia

tiistai 22. joulukuuta 2015

Kahden yön päästä on vihdoin se päivä, kun pienten lasten odotus palkitaan ja joulupukki tuo lahjat. Sain toimia tänä(kin) vuonna pikkuisena tonttu apurina ja paketoida muutamat lahjat. Sain tämän projektin päätökseen sunnuntaina. Täytyy sanoa, että tänä vuonna päästiin vielä aika vähällä, mutta silti paketoitavien lahjojen määrä tuntuu aina niin hurjalle. Lilianille meillä on vaan yksi paketti (jos Kimmo ei saa paketoitua omaa lahjaansa :D). Onneksi hän ei vielä tänä vuonna vaadi mitään, joten luotamme siihen, että sukulaisilta tulee kyllä ihan tarpeeksi lahjoja neidin tarpeisiin. 

Tänä vuonna paketoin lahjat simppelisti punaisiin, valkoisiin ja läpinäkyviin papereihin. Koristeena käytin osassa suloisia Lilianin tekemiä taikataikina koristeita ja nimikortit on pieniä kakkupapereita. Tykkään edelleen ostaa lahjoja myös vanhemmilleni ja sisaruksille, vaikka lahjojen ostaminen aikuisille onkin vuosi vuodelta haasteellisempaa, kun kaikki tarpeellinen löytyy jo kotoa. Aikuisille onkin ehkä helpompaa ostaa jotain todella pientä ja hyödyllistä tai tehdä itse. 




Me suunnataan joulun viettoon minun vanhempien luokse 400km päähän, joten huomenna odottaa pitkä ajomatka. Toivottavasti periltä löytyy edes himppusen verran lunta, jonka avulla joulutunnelma saadaan nousemaan. On ollut jännittävä seurata neidin joulun odotusta. Hän ei vielä ihan täysillä tajua mitä kaikki tämä höpötys lahjoista ja pukista on, mutta ehkä se aattoiltana selviää ;) Ainakin kovasti hän toivoo joulupukin näkevänsä ja ehkä jopa tällä kertaa uskaltaa mennä ihan syliinkin asti. 

Minulle on itsestään selvää, että lasten kuuluu uskoa joulupukkiin ja joulun taikaan. Muistan omasta lapsuudesta, että joulun odutus oli vuoden parasta aikaa, joka huipentui mahdolliseen joulupukin saapumiseen. Toki tätä keksittyä joulupukki tarinaa on hyvä myös käyttää jatkossa hyvänä pelottelu keinona pahimman uhman yllättäessä. 

Mystinen jouluntaika on palannut myös omaan mieleen, sillä en malta odottaa, että näen sen ilon ja odotuksen jouluaattona Lilianin silmissä. 

Joko teillä on kaikki valmista joulua varten? 

Meidän joulunodotus

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Tällä viikolla ollaan päästy laittamaan joulua meidän ensimmäiseen omaan kotiin. Mitään kovin ihmeellisiä koristeita meiltä ei löydy suurista visioista huolimatta. Haaveilin kauniin kranssin tekemisestä hopeisista palloista sekä isoista paperitähdistä, joita ripustaisin pitkin käytävää. Aika on kuitenkin mennyt Lilianin kanssa leikkiessä Kimmon ollessa illat töissä. Torstai-iltana saatiin kuitenkin viimein meidän kuusi metsästettyä kaupasta. Tämäkin oli useamman päivän projekti, sillä kävi ilmi, että valkoiset kuuset taitavat olla aika suosittuja. Kimmo oli valitettavasti heittänyt meidän viime vuotisen kuusen roskiin, joten joudumme ostamaan uuden ihan törkeen kalliiseen hintaan. 


Nyt meidän olohuoneesta kuitenkin löytyy valkoinen kuusi, jota koristaa myös pari Lilianin askartelemaa kuusen koristetta taikataikinasta. Lilian pääsi itse koristelemaan kuusta ja koristeet löysivät paikkansa nopeasti. 


Tällä viikolla ollaan myös leivottu joulutorttuja ja pipareita. Lilian rakastaa kaikkea leipomista, joten hän on ollut innoissaan mukana keittiössä. Tosin piparitaikinasta suurin osa taisikin päätyä neidin suuhun. (huomaa, miten keskittyneesti hän kaulitsee taikinaa omalla pienellä kaulimella kieli keskellä suuta :))


Loppuun vielä pari tunnelma kuvaa meidän kodista näin ennen joulua.




Joko teillä on kaikki valmista joulua varten? 

#ystäväkirjahaaste

lauantai 19. joulukuuta 2015

Sain Äiti ja melukylän lapset -blogin Terhiltä kivan ystäväkirja haasteen. Voi niitä aikoja, kun ala-asteella nämä kirjat kiersivät! Oli aina jännää päästä lukemaan mitä kukin kaveri oli omaan kirjaan kirjoittanut. Alunperin haasteen on alulle laittanut Napsahduksia -blogin Nadja. 

Tässä haasteen säännöt:
- Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä

1. Pituutesi ilman korkkareita?
163cm

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?
Ihan omalla nimellä kaikki minua kutsuu :) 

3.Minkä ruuan valitset lauantai illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
En kyllä tälläkään hetkellä mieti kaloreita :D Mutta onhan se aina ihanaa syödä hyvä pihvi. Tämän kanssa bernaisekastiketta, joka varmasti on kaloripitoista ja jotain hyvää peruna-kasvis lisäkettä :) 



4. Top4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
Sellaiset ystävät ovat kultaa, jotka ovat luotettavia, sanovat aina asiat niinkuin ne on, ovat avoimia ja osaavat pitää hauskaa. 

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?
Salkkarit!

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Tää on se asia mistä olen joutunut luopumaan töihin paluun jälkeen aika paljon, nimittäin omat harrastukset, yhä enemmän kaikki illat menee Lilianin kanssa ja arkipuuhissa. Ehkä ensi vuonna saan taas itsestä niskasta kiinni ja aloitan säännöllisen lenkkeilyn. Toinen rakas harrastus on myös tämä bloggaaminen, jolle pyrin aina löytämään viikosta jonkun illan :) 

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Vakkari työpaikka ja paljastattekoon myös, että mielessä on yhä enemmän myös se toinen lapsi <3 



8. Hattaraa vai pehmistä?
Pehmis

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturell?
Kestoripset, jos vaan olis aikaa/rahaa aina käydä huoltamassa :D 

10. Mottosi <3
Komppaan täysin Terhiä tässä "Asioilla on tapana järjestyä". 

Ystäväkirja -haaste lähtee seuraaville ihanille naisille. 

Minna - Harmaa ja muut iloiset värit
Pirita - These Are the Days
Selina - Kun äiti kelaa
Tuija - Pieni tytön tylleröinen




Muuttopäivä

torstai 17. joulukuuta 2015

Pahoittelut venähtäneestä postaus tauosta. Syy löytyy siitä, että uuden kotin netti alkoi toimimaan vasta NYT. Voitte siis kuvitella mitenkä olen kärvistellyt melkeen viikon päivät ilman tietokonetta. Onneksi puhelin toi edes jotain lohtua ja pääsin tarkistamaan instagramin ja facebookin säännöllisesti. Mutta pääasia on, että nyt ollaan meidän ensimmäisessä omassa kodissa! 

Muutto sujui todella mallikkaasti. En ottanut siitä mitään stressiä, mutta onneksi mun mies stressasi senkin edestä. Ehkä ihan hyvä niin, sillä saatiin hoidettua kaikki pois aikataulussa. Meillä oli varattuna muuttoon yksi kokonainen viikko, jonka aikana pakattiin entinen asunto laatikkoihin ja siivottiin ja maalattiin uusi koti. Itse olin illat aina Lilianin seurana vanhalla asunnolla, kun Kimmo ja hänen äitinsä ahersi uudella asunnolla. Kovin paljoa me ei saatu aikaseksi viikolla neidin kanssa, mutta lauantai aamuna tavarat olivat lähtö valmiina uuteen kotiin. Koko omaisuus oli siirretty uuteen paikkaan puolen päivän aikoihin kanto avun turvin ja tavarat saatiin kivasti omille paikoilleen lauantai iltaan mennessä. Päästiin heti nauttimaan illasta uuden kotin saunan lämmöstä ja Putouksen finaalista kaksistaan Kimmon kanssa. Neiti viihtyi siis koko lauantai muuttohässäkän + sunnuntai päivän mummilassa. Sunnuntaina käytiin vielä siivoomassa vanha koti ja kierreltiin parit sisustusliikkeet. Lilianin yökylä reissu oli sujunut taas hienosti. Ehkä vähän liiankin hyvin, sillä hän ilmoitti muuttavansa kokonaan mummin luokse :D


Onneksi saatiin neiti itkupotkuraivareiden saattelemana tulemaan uuteen kotiin, johon hän on täysin rakastunut. Neiti on niin innoissaan uudesta huoneesta, että saattaa viihtyä siellä pitkiäkin aikoja yksinään leikkien. Päiväkodistakin lähteminen on tällä viikolla sujunut normaalia paremmin, kun hän on laulellut koko matkan "uuteen kotiin". Normaalisti Lilian ei malttas ollenkaan lähteä kotiin, sillä yleensä leikit on todella  pahasti kesken hänen mielestään. 

Olen kyllä itsekin vähintäänkin yhtä ihastunut uuteen kotiin mitä Lilian. On ihanaa tulla omaan kotiin. Nyt meillä on iso keittiö, joka on olohuoneen kanssa samassa tilassa. Meillä on parketti lattia, joka tuo niin paljon enemmän tunnelmaa kuin tuo entinen muovimatto. Myös Lilianin huone on entistä isompi, sekä eteinen on paljon toimivampi mitä edellinen. Lupaan tehdä meidän kodista ihan oman postauksen kuvien kera tässä lähi aikoina, kunhan saadaan viimeisetkin pikku jutut paikoilleen. 

Seuraavaksi pyrin ainakin  vastaamaan pariin haasteeseen ja  laittamaan jouluisia tunnelma kuvia meiltä :)

Mukavaa loppuviikkoa! Enää viikko jouluun! 

Lahjat päiväkotiin

torstai 10. joulukuuta 2015

Olin kuullut huhuja, että päiväkotiin on tapana viedä aina jotain pientä näin ennen joulua. Eilen sitten jouduin paniikkiin, sillä tajusin että nehän joulujuhlat ovat jo huomenna. Onneksi oltiin neidin kanssa tehty aikaisemmin viikolla taikataikinasta joulukuusen koristeita, joista osa nyt pääsi päiväkoti tätien joululahjapussukoihin. Sen lisäksi kiiruhdettiin iltasella kaupoille, josta pikaisen etsinnän jälkeen ostettiin piparkakkumuotit ja Raffaellon herkkusuklaita.


Tänään aamulla koitti itse juhlapäivä. Heräsin mukavasti 40minuuttia ennen juhlien alkua, joten voitte kuvitella miten paniikissa koitin saada revittyä neidille sukkahousuja jalkaan ja mekkoa ylle. Onneksi päiväkoti sijaitsee 200m päässä ja selvittiin paikalle tasan klo 8.00. Itse olin paikalla tukka pystyssä ja ihan hiestä läpimärkä,  sillä olin saanut kunnon aamujumpan 40 minuutissa, mutta onneksi Lilian näytti ihanalle tonttu prinsessalle.

Päiväkodilla vanhemmat ohjattiin toiseen huoneeseen, joka oli koristeltu jouluisasti ja edessä oli pienten esiintymislava. Kaikki vanhemmat odottivat huoneessa hiljaa vähän väliä kelloaan vilkuillen (nämä aamujuhlat ovat varmaan monelle paha paikka, sillä pitäisi olla jo töissä...). Kellon ollessa 8.10 pienet tontut saapuivat eteen käsi kädessä joululaulujen säestyksellä. Osa pienistä karkasi heti vanhempien syliin nähdessään heidät, mutta Lilian jaksoi reippaasti esiintyä muiden mukana kaikki laulut. Oli todella herkistävää nähdä, kun Lilian huomasi ensimmäisen kerran minut yleisön joukossa ja hänen silmänsä alkoivat loistamaan ja kasvoille nousi iloinen hymy koko esityksen ajaksi. Äidin läsnäolosta huolimatta hän kuitenkin tanssi piirissä ja hyppi muiden mukana. Ihanaa huomata miten reipas ja taitava tyttö neiti on jo!


Esityksen jälkeen hän käveli reippaasti muiden mukana ruokapöytään, josta kuului vasta vaativa ääni "äitii!". Tämän jälkeen syötiin aamupuurot yhdessä. Ruokailussa äidin läsnäolo ei varmasti ole mitenkään positiivinen asia, sillä neiti varmasti käyttäytyy normaalisti hieman siistimmin. Nyt kuitenkin neiti oli niin tohkeissaan esityksestä ja kaikesta hälinästä, että kaatoi kaksi kartaa maidot pöydälle. Jälkiruoka pipareiden jälkeen oli minun vuoro poistua ja jättää neiti leikkimään, mutta tämänhän hän jo fiksuna tyttönä tiesi, sillä hänen suustaan kuului topakasti "työpäivä alkaa" ennen kuin olin ehtinyt tehdä elettäkään lähtiäkseni...

Kaiken kaikkiaan ihanan tunnelmallinen aamupäivä. Ihana olla edes pienen hetken osana päiväkodin päivässä, sillä välillä tuntuu että se on vielä täysin oma maailma, koska kuulen vain pikaisesti päivän tapahtumista päiväkoti tädeiltä ja Lilianin omasta suusta.

Oletteko te päässeet jo päiväkodin joulujuhliin? 

Sairasloma

maanantai 7. joulukuuta 2015

Lapsen tullen on ihan luonnollista, että töistäkin tulee enemmän poissaoloja kuin mitä aikaisemmin. Minulle on jokaisessa työpaikassa on ollut tähän mennessä ollut kamalan vaikeaa jäädä pois töistä, sillä poden huonoa omaa tuntoa siitä, että joku toinen joutuu tekemään minunkin työt. Nyt tämä ongelma on vielä pahempi, sillä minulla on ne omat hommat, joista olen aina vastuussa. Meille ei palkata koskaan ketään sijaisia, vaan muut joutuvat ahkeroimaan lomien/sairaslomien aikana kahden ihmisen edestä. Jokainen on tietenkin lomansa ansainnut, eikä kenenkään tarvitse tulla pää kainolassa töihin ja sen kyllä kaikki ymmärtävät. Ehkä juuri tästä johtuen ns. turhilla sairaslomilla ei juurikaan porukkaa meillä ole, kun kaikki tiedostavat sen, että hommia joutuu tekemään sairasloma päivän jälkeen vielä enemmän. 

Myös Kimmolla on sellainen työ, jossa ei mielellään jätetä työkavereita pulaan. Meillä kummallakaan ei kuitenkaan onneksi koko ajan ole super kiireistä aikaa töissä, vaan se riippuu paljon vuodenajasta ja viikosta. Minulla on ehkä viikko kuukaudesta sellaisia päiviä, jolloin on aika mahdotonta jäädä kotiin, kun tarkastetaan puolen kuun tai viimeisen päivän palkka-ajoja.

Me ollaan alusta asti tehty niin, että molemmat jää vuoron perään kotiin hoitamaan lasta. Näin poissaoloja tulee molemmille tasapuolisesti. Ja onhan tuollaiset kotipäivät ihan kivaa vaihtelua täyteen työviikkoon, vaikka yleensä Lilian on myös kipeänä ihan täydessä vireessä, mikä tarkoittaa luultavimmin itkupotkuraivareita jossain vaiheessa, kun ulos ei pääse ainakaan pitkäksi aikaa. Itkupotkuraivarit ei nykyään enää onneksi tunnu juuri missään, koska arkisin neitiä näkee niin lyhyen hetken. 


Täytyy siis sanoa, että ONNEKSI Lilian vaikuttaisi perineen suht hyvän vastustuskyvyn taudeille, vaikka kestoflunssaa onkin jatkunut taas vähän väliä syksyn mittaan niin mitään kovin pahaa tautia ei ole tullut. Toki tässä nyt on taas iso vaara tälläiseen, kun nyt joulun aikana alan hehkuttamaan näin. Niinhän se yleensä menee, että silloin kun sitä tautia vähiten toivoo, niin se yleensä tulee ja niin kävi meille myös viime viikolla. Lilianille oli tulossa super kivat linnan juhlat päiväkodissa, jonne oli ostettu uusi mekko, mutta to-pe välisen yön neiti yski taukoamatta. Pe oli meillä molemmilla töissä kiireinen, kun Kimmolla oli jo montaa keikkaa heti aamulla jonossa ja minulla se isoin puolen kuun palkka-ajo tarkastamatta. (Plus päästiin syömään loppupäivästä firman piikkiin). Ei voi siis olla taas kiitollisempi, kun Lilianin mummi sattuu asumaan lähellä ja, että kävi myös hyvä tuuri, kun hän sattu olemaan vapaalla. Neiti sai siis  super hauskan päivän mummin kanssa peruuntuneitten juhlien sijaan.

Tänään hän koitti samaa taktiikkaa ja sanoi "yskittää ja on kuumetta, ei voi mennä päiväkotiin". Hassua miten noi pienet oppii kaiken oleellisen! ;) Nyt toivotaan todella, että pöpöt pysyisi poissa meidän muuttoviikon ajan  sekä koko loppu vuoden!

Miten teillä hoidetaan lapsen sairaslomat? Onko äiti aina kotona vai vuorotteletteko miehen kanssa? :) 

Ne joulukorttikuvat...

tiistai 1. joulukuuta 2015

Taas on se aika vuodesta, kun postilaatikosta alkaa mahdollisesti tulemaan kortteja sukulaisilta ja ystäviltä nyt kun postilakkokin saatiin päätökseen. Ennen Liliania en tainnut lähettää ainuttakaan korttia, vaikka pienen piston tunsin aina sydämessä kun sellaisen itse joulun aikaan satuin saamaan. Pienen nyytin saavuttua taloon olisi kuitenkin suorastaan rikollista olla jakamatta edes kerran vuodessa kuvaa suloisesta tytöstä niille sukulaisille, jotka ovat vielä somen tavoittamattomissa. 

Taaperon kuvaaminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa ja lisättynä pieni paine kuvan onnistumisen suhteen tehtävästä muodostuu aika mahdoton. Seuraavassa pieni kurkkaus meidän ns. "joulukorttikuvauksiin" viikonlopulta. 

Heti ensimmäiseksi päätin olla hurja ja laittaa neidille pompulat, koska hän näyttää ne päässään jopa vieläkin suloisemmalta kuin hiukset auki. Mitkään hiusjutut ei ole kuitenkaan neidin juttu, joten kuvasta tuli tälläinen, jossa hän repii epätoivoinen ilme kasvoillaan pompulaa pois. 


Seuraavaksi kokeilin ottaa kuvaa häntä istumassa söpösti tuolilla. Ainut kuva minkä sain aikaan ennen kun hän karkasi pois on tämä, missä hänellä on silmät kiinni. (huomaa, että olen kuitenkin saanut pysymään rusetin päässä).


Seuraava kuva idea tuli mieheltä. Tässä kokeiltiin pimeämpää valaistusta ja Lilianin oli tarkoitus pitää lyhtyä kädessään ja katsoa kivasti kameraan. Toinen osa meni ihan nappiin, mutta olisi ihana saada myös vähän kuvaa myös neidin kasvoista. 


Onnistunein poseeraus on kuitenkin ehkä tämä viimeinen. Tykkään tunnelmasta, kun Lilian katsoo hymyillen lyhtyä. En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen tähänkään. (Yllätys). 


Meiltä lähteekin tänä vuonna kortit, jotka ovat kaukana joulun tunnelmasta. Toisaalta, kun ilmaa katsoo niin kaukana joulun tunnelma on myös ulkona. 

Onko teillä tapana lähettää joulukortteja? Teettekö ne itse vai ostatteko valmiina kaupasta? 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan