Slider

Kymmenen kysymystä

lauantai 31. lokakuuta 2015

Kiitos Tehtävänimikkeenä Äiti. -blogin ihanalle Lauralle tästä haasteesta. Kysymyshaasteita kiertelee aika ajoin blogeissa ja jonkun verran niitä osuu myös minun kohdalle. Tällä kertaa tartuin haasteeseen nopeasti, etten vaan unohda vastata kysymyksiin, sillä sellaistakin on ehkä joskus saattanut käydä...

Haasteen ideana on vastata kymmeneen kysymykseen, keksiä itse kymmenen kysymystä ja haastaa pari blogia mukaan! 


1. Kaikkein paras resepti?
Apua, ei tälläsiin ole mitään yhtä vastausta. Näin syksyllä makean nälän taltuttaa ainakin hyvä porkkanakakku. 
2. Mikä on äitiydessä parasta? Entä pahinta?
Parasta on kun, näkee oman lapsensa ilon ja innostumisen eri asioista. 
Pahinta puolestaan on nähdä toisen kipua jonkun oikean asian takia. Esimerkiksi, kun neiti on kipeänä tai huomaa selkeästi, että pahoittaa oikeasti mielen jonkun toisen lapsen kiusatessa. Ärsyttävintä on myös se, että mieli pahoitetaan yleensä vähän kaikesta ja monesta asiasta käydään ylimääräistä vääntöä, kun neiti haluaa sinnikkäästi aina oman tahtonsa läpi. 
3. Vinkit väsymyksen voittamiseen?
Nuku aina kun on mahdollista ja jos se ei ole mahdollista, niin sillon on parasta lähteä vaikka ulos raittiiseen ilmaan ja touhuta kaikkea mikä vie väsymyksen pois mielestä. 
4. Paras siivousvinkkisi?
Jätä ne hommat miehelle, niin ei tule sanomista ;) 
5. Syksyssä kaikkein parhainta? Entä kamalinta?
Kauneinta on kaikki ihanat värit ulkona. Kamalinta on se fakta, että vielä on pitkä aika kesään! 
6. Tuoko raha onnea?
Aika suuressa määrin kyllä. Se on elinehto, jota ilman ei tule toimeen. Ihmiset arvostavat eri asioita ja sellaisilla ihmisillä, jotka nauttivat, kun saavat ostaa jotain kivaa ja uutta itselleen raha tuo paljon myös onnea. Toki raha ei tuo rakkautta, vaikkakin se helpottaa paljon arkea ja sitä kautta vähentää kinaa raha-asioissa. Tällöin vältytään nalkutukselta, kun toinen on taas mennyt ostamaan uudet kengät tmv... ;)
7. Millainen puoliso olet?

Jos Kimmolta kysytään niin varmaan laiska siivoomaan ja liian tarkka ruokajutuissa :D Tuntuu, että meillä on koko ajan jotain projektia meneillään, niin ei kerkeä oikein edes pysähtyä olemaan vaan ilman stressiä. Toivottavasti minut kuitenkin nähdään suht rentona vaimona, joka ei lukitse miestään kotiin ja antaa tilaa myös mennä vapaasti silloin, kun haluaa ;) Toiveena on, että kaikilla olisi hyvä olla ja kaikesta pystyisi puhumaan avoimesti. 
8. Kerro parhaat säästövinkkisi ruokaostoksissa!
Tässä mun pitäs itse parantaa todella paljon! Mutta nyt ollaan koitettu hoitaa tehokkaasti ruokaostokset pari/kolme kertaa viikossa, jotta vältytään turhilta heräteostoksilta mikä aiheutuu silloin, kun ramppaa kaupassa päivittäin. 
9. Paras lapsuusmuistosi?

Se, kun kesät sai vaan leikkiä ulkona ja nukkua pitkään. Parasta oli myös mummolareissut, kun sai herkutella paljon ja päästä pois kotoa!
10. Ärsyttävin piirre toisessa ihmisessä?
Samasta asiasta jankuttaminen tai joka asiasta valittaminen :D (Toki varmaan sitä toista myös ärsyttää se, jos kymmenellekään kerralla ei homma tule hoidettua...) 


Omat kymmenen kysymystä tulevat tässä.


1. Kumpi teillä valittaa useammin ja mistä? 

2. Ihanin piirre lapsessasi/lapsissasi?

3. Mitä tekisit, jos saisit 100 000e? 

4. Missä näet itsesi vuoden päästä? Entä 10 vuoden päästä?

5. Paras lomamuistosi?

6. Paras muistosi ystäviesi kanssa? 

7. Mikä oli pienenä haaveammattisi?

8. Romanttisinta mitä mies on sinulle tehnyt? 

9. Mitä tekisit vapaa viikonloppuna?

10. Paras piirteesi äitinä? 


Haastan mukaan seuraavat ihanat bloggaajat: 






Sisustushaaveita: Lastenhuone

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Reilun kuukauden päästä asumme ensimmäisessä omassa kodissa! Ei tule siis varmaan kellekään yllätyksenä, että tällä hetkellä erilaiset sisustusjutut pyörivät enemmän tai vähemmän koko ajan mielessä. Meille molemmille vanhemmille on todella tärkeitä sisustusratkaisut, joten kovalta väännöltä ei varmaan vältytä uuden asunnon sisustamisen kanssa. Olen siis siitä harvinaisessa asemassa, että minä naisena en saa päättää yksinään mistään sisustusjutusta! ;) Onneksi kuitenkin isot linjojen kanssa mennään aika samoilla mielipiteillä. 

Ollaan kovasti jo haaveiltu tulevasta Lilianin huoneesta. Tällä hetkellä huoneessa on yksi pinkki seinä, joka hallitsee värimaailmaa. Uuteen kotiin Kimmo toivoi enemmän harmaata ja valkoista. En ollut alkuun ollenkaan innostunut harmaasta seinästä, mutta eri kuvia selatessa aloin innostumaan ajatuksesta. Vaadin kuitenkin, ettei ihan harmaa-valkoinen tytön huoneesta tule, vaan vaaleanpunaista saadaan mukaan eri huonekaluilla, matoilla ja pienillä muilla sisustuselementeillä. 

Olen haaveillut Lilianille pienestä majasta, mutta tämän hetkisen tilanpuutteen vuoksi sitä ei olla pystytty toteuttamaan. Uudessa Lilianin huoneessa luultavasti tilaa kuitenkin löytyy myös omalle pikku tiipiille! Toinen ehdoton asia on virkattu vaaleanpunainen matto. Maton virkkaamisen yritän ulkoistaa omalle äidilleni. :) 

Uudessa huoneessa tulee myös aika pitkälti säilymään samat huonekalut mitä meillä on nyt ja esimerkiksi valkoinen Ikean prinsessa sänky sopii sinne täydellisesti! Huoneesta tulee myös edelleen löytymään neidin vaatteita seiniltä, jotka ajattelin ripustaa suloisille helmihenkareille. Uudet verhot tullaan myös ostamaan huoneeseen ja luultavimmin ne tulevat olemaan joko valkoiset tai vaaleanpunaiset (tosin tätä vaaleanpunaista verhoideaa en ole vielä hyväksyttänyt miehellä :D).

Kaivoin pintarestista muutamia kuvia, joitten pohjalta olen haaveillut tulevaa prinsessan huonetta.









Minkälaisia huoneita teidän lapsilta löytyy? :) 

Valoa!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Edessä on pitkä ja pimeä syksy ja talvi, joten pikkuhiljaa olen alkanut kaimaan esille kynttilöitä ja valoja. Mitään ihmeellisiä sisustusviritelmiä ei enää tähän asuntoon ole tulossa, mutta pakko oli silti ostaa pari uutta kivaa valosarjaa. Ensimmäinen niistä on tuo parvekkeelle viritetty hehkulampun muotoinen valosarja. Tämä ihanuus löytyi ihan lähi prismasta, mutta vastaava löytyy esimerkiksi Hobby Hallista.


Toisen valosarjan löysin Jotexilta vain 6e hintaan, sillä uusille asiakkaille on -50% tarjous kalleimmasta tuotteesta. Meille kotiutui värivaihtoehdoista puna-valkoinen, sillä pikkuhiljaa alan jo valmistautumaan joulun odotukseen. Odotan jo nyt innolla tulevaa joulun aikaa, sillä tämä joulu on ensimmäinen, jota varmasti Liliankin tulee odottamaan pieni jännityksen tunne masussa.


Lisäksi olen kaivanut esille jo aikaisempina vuosina esillä olleet Ikean kynttilänjalat sekä muutamia kynttilöitä. Kynttilöitten polttaminen on pikku mimmin hereillä ollessa valitettavasti turhan vaarallista, joten tänä syksynä varmaan turvaudutaan sisällä aika pitkälti ledeihin. Uuden kodin myötä olen etsinyt inspiraatiota netistä myös uusiin valoratkaisuihin ja ainakin houkuttelisi toteuttaa uudessa kodissa jonkinlainen pitkä ledivalaistus eteiseen, sillä myös siellä meillä on pitkä käytävä.



Joko teiltä löytyy kotona valoa syksyn pimeitä hetkiä varten? 

Syksy

lauantai 24. lokakuuta 2015

Syksy on aina ollut minulle uusien alkujen aikakausi. Lapsena se merkitsi uudelle luokalle siirtymistä ja aikuisena uuden koulutuksen alkamista tai uutta työpaikkaa. Suurin elämää mullistava tapahtuma sattui kuitenkin vuodelle 2013, kun tulin ensimmäistä kertaa äidiksi. Nyt tätä matkaa ollaan kuljettu jo reilut kaksi vuotta. 


Tänä vuonna syksyn tullen tapahtui myös pari aika ihanaa asiaa. Toisenhan te jo tiedettäkin, kun kerroin jo jokin aika sitten, että sain töitä omaa koulutustani vastaavasta paikasta. Edelleen fiilis töissä on super hyvä, sillä on ihanaa oppia joka päivä jotain uutta ja saada positiivista palautetta. Esimerkiksi viime viikolla sain yhden yh-mamman erittäin tyytyväiseksi, kun hän sai aika kivan summan lisää kuukausipalkan päälle. Toki palkanlaskijan ammatissa joutuu kertomaan myös todella ikävä uutisia, mutta vihaisilta asiakas puheluilta olen vielä onneksi välttynyt. 


Toinen suuri asia meidän perheelle tänä syksynä tapahtui tällä viikolla, kun meidän ostotarjous hyväksyttiin! Löysimme siis ensimmäisen oman kodin. Se on täydellinen ensiasunto, vaikka haaveilemaa pihaa siitä ei löydykään. Tärkeemmäksi kriteeriksi nousi kuitenkin se, että se sijaitsee samalla alueella missä nytten asumme. Tällä tavoin vältymme asuinalueen vaihdokselta ja mahdollisesti myös päiväkodin vaihdolta. Asunto on uudehko kerrostalo kolmio, josta varmasti tulette kuulemaan paljon lisää, kunhan saamme tavarat uuteen kotiin ja aloitettua kauan odotetun oman kodin sisustusprojektin! 


Tänään Lilianin kummitäti oli pari tuntia leikkimässä neidin kanssa, kun Kimmo pääsi kokeilemaan lentosimulaattoria. Oli kivaa päästä tekemään jotain erilaista kahdestaan ja päästiin jopa turvallisesti alas Kimmon ohjaaman lentokoneen kyydissä! Olen ollut todella huono antamaan Liliania kenenkään muun kuin mummin hoitoon, mutta tänään viimeistään tajusin kuinka helppoa on jättää hänet esimerkiksi tädin hellään huomaan. Kaikki kaverini ovat varmasti hänelle tuttuja ihmisiä, jotka Lilian saa varmasti puhuttua pöyrryksiin hänen hömpötyksillään. Ihanaa, kun hän osaa kertoa omat toiveensa ettei enää kenenkään tarvitsi paljon arvailla mitä hän milloinkin haluaa. Tämä varmasti helpottaa, jos joskus joku täti-ihminen leikittää neitiä :) 


Huomenna puolestaan minusta tulee ensimmäistä kertaa kummitäti! Vietämme suloisten kaksoispoikien ristiäisiä, joista toisen kummeja meistäkin tulee. Lilian on ihan tohkeissaan vauvoista ja päivittäin vaatii myös vauvoja myös meille :D Ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa (toivottavasti kuitenkin yksikössä :D) 

Neiti 2v!

torstai 22. lokakuuta 2015

Tuntomerkit

Itsepäinen, puhelias, huumorintajuinen, suloinen, taitava, höpsö, nauravainen, uhmakas. 

Erityistaidot

Höpöttää koko ajan, osaa syödä itse siististi niin halutessaan, siivoaa lelut aina takaisin paikoilleen, haluaa tehdä kaiken itse, nukkuu vihdoin koko yön omassa sängyssään!



Parasta just nyt 

Tykkää kotileikeistä ja muovailuvahasta, tykkää siivota ja laulaa, tykkää katsoa teletappeja tai antti tuiskun keinutaan videota,  on vähän ihastunut päiväkodissa Artturiin, vaikka leikillään häntä kiusaakin välillä. rakastaa halailla ja pussailla.

Varusteet

Tärkein asuste on oma pupu riepu


Mun oma 2-vuotias ihana tuittupää <3

Miten sujuu päiväkoti?

lauantai 17. lokakuuta 2015

Aikasemmin tällä viikolla kerkesinkin jo hehkuttaa facebookissa meidän reipasta päiväkotilaista ja ajattelin jakaa myös täällä blogin puolella ajatuksia samaisesta aiheesta. Meillä oli päiväkoti elämässä kesän aikana yhteensä lähes 2kk taukoa päiväkodista, mutta siihen mahtui myös pari viikkoa päivystävässä päiväkodissa olemista. Syyskuussa palattiin jälleen normaaliin arkeen omassa tutussa päiväkodissa, mutta rikkonaisen kesän jälkeen paluu arkeen ei sujunut ilman itkuja. Tuntui kuin tutustuminen olisi alkanut ihan alusta ja Lilian jäi joka päivä itkien hoitoon. Aamut olivat myös yleensä tosi itkuisia ja neiti piristyi vasta päiväunien jälkeen. Kotona myös kiukuteltiin väsyttävän ja itkuisen päivän jäljiltä.


Viikkojen mennessä eteenpäin arki helpottui päivä päivältä enemmän. Lilian ei enää itkenyt aamulla jäädessään, eikä myöskään pahemmin päiväkodissa, kunhan vaan aktiviteettaja oli tarjolla. Noin kuukauden yhtäjaksoisen päiväkotielämän jälkeen voi taas todeta, että päiväkoti on Lilianin mielestä kiva paikka! Aamulla neiti yleensä herää iloisena ja pukee vaatteet reippaasti päälle tietäen minne ollaan matkalla. Päiväkodille saavuttua neiti on jo niin tohkeissaan, että lähes kiljuu riemusta pomppien ja vaatteet on saatava äkkiä pois, sillä neiti juoksee innoissaan leikkimään.

Lilian on yleensä syönyt ja nukkunut hyvin. Lemppari leikkejä päiväkodissa(kin) ovat kotileikit ja kiikkuminen. Uutena suosikkina on tullut satu- ja laululeikit, joissa Lilian osaa ison tytön tavoin kiltisti istua paikoillaan aina rauhallisen satuhetken koittaessa. Joinain päivinä olen myös valitettavasti kuullut, että Lilian on koittanut hieman kiusata erästä saman ikäistä poikaa. Kiusaamisen johdosta Lilian toki on joutunut pienelle jäähylle rauhoittumaan ja tämä on myös heijastunut iltaisin pienenä ylimääräisenä kiukuttelena, mutta pääsääntösesti leikit sujuvat sovussa. 

Kotiin haettaessa myös neiti on hyvän tuulinen. Eräänä päivänä hän tuli portille vastaan kädet ojossa ja antoi pitkän halin <3 Toisena päivänä hän oli puolestaan alkanut heti kyselemään iltapäivän kiikkuhetken alettua, että "kumpi tulee hakemaan". Ihanaa, kun hän ymmärtää, että joka päivä hänet haetaan yleensä heti iltapäivän ulkoihetken alettua. 


Päiväkoti arki sujuu siis erittäin kivasti tällä hetkellä ja molemmat vanhemmat pystyvät lähtemään töihin hyvillä mielin. On ihana tietää, että Lilian nauttii leikeistä ja muitten lasten seurasta päivän ja myös kotona jaksetaan yleensä leikkiä vielä hyväntuulisena. Lilian on päiväkodissa 5päivää kokopäivähoidossa, mutta en ole nähnyt mitään suurta väsymyspiikkiä loppuviikkoakaan kohden tultaessa. Toki minulla ei ole mitään vertailukohtaa siihen mitä arki olisi, jos esimerkiksi päiväkotipäiviä olisi vain 3 tai 4. Olen ehkä pikkasen salaa myös haaveillut, että loppukeväästä/kesästä tekisin 4 päiväistä viikkoa ennen kuin Lilian täyttää 3 vuotta.... :) 

Miten teillä sujuu päiväkoti arki? :) 


2v juhlat!

torstai 15. lokakuuta 2015

Viime viikonloppuna vietimme Lilianin 2v juhlia. Juhlat sujuivat hienosti ilman suurempia kiukutteluja niin lasten tai vanhempien toimesta. Hieman pientä stressiä aina tälläiset juhlat aiheuttaa, sillä onhan nää aika rankkoja tapahtumia vanhemmille. Tällä kertaa kuitenkin synttäreiden ajoitus osui hyvin ja vieraat saapuivat kivasti eri aikoihin. Yhteensä vieraita oli vajaa kolmekymmentä, joten hulinaa riitti koko päiväksi. Paikalla oli molemman puolen sukulaiset, kummeja ja kavereita (lapsia ja aikuisia). 

Nämä olivat myös ensimmäiset juhlat, josta huomasi että Lilian oli selvästi innoissaan tulevasta. Toki asiaa auttoi se, että tiedossa oli, että synttäreillä on tarjolla kakkua ja paljon herkkuja! Synttäreitä on nimittäin riittänyt lähi aikoina. Myös paketit olivat kaikki mieluisia ja neiti availi niitä ihan tohkeissaan. Lahjaksi Lilian sai mm. uudet hienot vaunut, kaksi nukkea, vaatteita, palapelejä, legoja, lääkärinlaukun ja uuden repun. 





Tarjoilut juhliin tehtiin kaikki itse ja Kimmo myös onnistui haastavassa tehtävässään suolaisen tarjottavan kanssa erinomaisesti. Kuulin jopa puhuttavan, että se olisi ollut parasta voileipäkakkua mitä on koskaan syönyt ;) Täytekakku piti olla kaunis Brita-kakku, mutta toteutuksessa ilmeni taas pienimuotoisia ongelmia ja siitä tuli epämääräinen mango-passion marenkikermakakku :D Onneksi kuitenkin maku oli suht siedettävä. Lisäksi tarjolla oli macaronseja, daim-suklaakuppikakkuja, pieniä kinkkupasteijoita prinsessa keksejä ja sipsejä. 




Koristeena meillä oli valkoisia ja pinkkejä pompomeja, pinkkejä sydän ilmapalloja, iso 2-muotoinen ilmapallo sekä itse tehdyt hopeiset paperiviuhkat.




IHANA päivä, josta jäi Lilianille kaunis muisto hetkeksi ainakin. Liliania muistettiin myös tällä viikolla päiväkodissa, sillä hän oli saanut puhaltaa kynttilän ja hänelle oltiin askarreltu kortti. Neiti on vieläkin tohkeissaan synttäreistä ja toivoisi, että joka päivä olisi synttärit :D Meidän vanhempien pelastuksi onneksi kuitenkin me joudutaan järjestämään kyseiset pippalot omalle neidille vaan kerran vuodessa! 

Seuraavat juhlat meillä onkin jo marraskuussa, kun juhlitaan aikuisten kesken valmistujais-pikkujoulut teemalla. Tiedossa on siis vähän rentouttavampaa menoa sekä aikuisten omaa aikaa. Ihana saada meidän molempien kaverit pitkästä aikaa koolle! :) 

#Blogitarina

tiistai 13. lokakuuta 2015

Sain kivan haasteen Kaikkea pientä blogin Riikalta. Haaste kuulosti todella mielenkiintoiselta ja se sattu myös hyvään väliin, sillä tässä kuussa tulee täytyyn tasan kaksi vuotta bloggailua.

Haasteen säännöt ovat seuraavat: (saa kopioida omaan blogiin)

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteen ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvan yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogitarina -haasteen käynnisti Kototeko -blogi.


Blogini tarina alkoi lokakuussa 2013 pari viikkoa pikku neidin syntymän jälkeen. Olin koko raskausajan tiiviisti seurannut muutamaa odotusblogia ja synnytyksen jälkeen halusin alkaa itsekin ikuistamaan muistoja pikkuvauva ajasta talteen. 



Blogi on lähes koko ajan keskittynyt lähinnä elämään vauva- ja taaperoarjessa. Välillä olen innostunut kirjoittelemaan myös muista aihealueista. Mitään mullistavia kehitysvaiheita ei ole siis ollut, vaikka varmasti kehitystä on tapahtunut suuresti tekstin ja kuvien saralla. Tämä on varmasti nähtävissä myös nuissa bannereissa. Pari ekaa banneria on kivasti jpg. muodossa. :D Olen kuitenkin ollut tyytyväinen kaikkiin ulkoasuihin, vaikka loppukohden ehkä myös bannerit ovat olleet ehkä hieman taidokkaammin tehtyjä. Suosikkeja on erityisesti tuo jouluaiheinen banneri viime vuodelta sekä nykyinen. 
Alkuun blogilla oli vaan muutama aktiivinen lukija sekä oma perhe. Oma perhe olikin myös yksi suurimmista syistä miksi aloin blogia kirjoittamaan. Omat sukulaiseni asuvat 500km päässä, joten meillä on harvoin mahdollista nähdä livenä. Blogin kautta he kuitenkin pystyivät seuraamaan meidän elämää kuvien kera ihan reaaliajassa. Ajan mittaan myö lukijoita on kertynyt ja on ollut ihana huomata, että jotkut ovat pysyneet matkassa lähes koko blogi historian ajan!


"Blogi uran" aikana olen päässyt mukaan myös muutamiin mielenkiintoisiin yhteistöihin. En ole nähnyt juurikaa vaivaa lukijakunnan kasvattamiseen, joten juurikaan missään bloggaajille suunnatuissa tapahtumissa en ole käynyt. Ainut tapahtuma missä olen ollut edustamassa blogia on ollut tämän vuoden lapsimessut, vaikka olihan siinäkin oma viehätyksensä kulkea blogin nimilappu rinnassa ;) 


Ehkä kuitenkin suurin anti mitä bloggaaminen on antanut minulle on ollut lukijoilta saadut kommentit. Tän blogin kautta saatu vertaistuki on ollut mielötöntä, sillä suurimmaksi osaksi kommentoijilla on saman ikäisiä lapsia. Olisinkin varmaan ihan pulassa lapsen kasvatuksessa ilman tätä pikku harrastusta ;)




En ota turhaa stressaamista bloggaamisen suhteen, vaikka tällä hetkellä kerkeän enää postailla valitettavan harvoin. Minusta on ihana välillä palata vanhojen postauksien pariin ja ihmetellä esimerkiksi kehityspostauksista miten pieni Lilian on vähän aikaa sitten ollut.  Erilaiset fiilikset vauva-arjessa on myös varmasti hyvää terapiaa silloin, jos toinen lapsi tulee maailmaan. Niiden lukeminen antaa voimia, että vaikeimmistakin vaiheista päästään kyllä yli! 


Haastan mukaan seuraavat blogit jakamaan oman #blogitarinansa:

MammaMiia  -Miia

Kaksi vuotta sitten...

lauantai 10. lokakuuta 2015

elettiin jänniä aikoja. Olin odottanut pientä nyyttiä saapuvaksi elämäämme maksimaaliset 2vk yli lasketun ajan, kun vihdoin neiti antoi kuulua itsestään edellisenä iltana ennen käynistystä. Kaikki äidit varmasti ovat kuulleet kollegoiltaan sen, että synnytyskivun unohtaa samantien, kun oma vauva on maailmassa. En kyllä vieläkään ihan täysin allekirjoita asiaa, sillä muistissa on vieläkin kivuliaitten supistusten täyteinen ilta ja yö ennen kuin sain oman maailman suloisimman tyttäreni rinnalleni 23 minuutin ponnistuvaiheen jälkeen 11.10 klo 5.38.


Tästä alkoi arki johon ei ollut voinut mitenkään varautua etukäteen. Olin ehkä kuvitellut arjen olevan pelkkää nukkumista ja syömistä alkuun, joten isona järkyteksenä tulikin se ettei Lilian juurikaan nukkunut ihan pienenä kuin pieniä pätkiä kerrallaan. Asia korjaantui, kun saatiin neiti tankattua kunnolla täyteen maitoa, niin unikin alkoi maistua pitempiä aikoja. Toinen vaikea asia tuli noin kuukauden iässä, kun illat alkoivat olla pelkkää huutoa 3-5h jatkuen pitkälle yli keskiyön. Oli ahdistavaa nähdä pienen huutavan kipua, johonka ei voinut itse vaikuttaa mitenkään. 4-5 kuukauden iässä masuvaivatkin helpottuivat ja arki alkoi sujua vähän vähemmillä itkuilla. 


Vaikka pikkuvauva ajasta on vain kaksi vuotta aikaa, niin paljonkaan muistikuvia ei ole näistä hetkistä. Elämä oli pelkkää omistautumista täysin vauvan tarpeille ja rytmeille. En lähtenyt pienen vauvani kanssa kovinkaan pitkille reissuille, koska pelkäsin, että nälkä ja itku yltyisi kovaksi. Olin siis aika pitkälti neljän seinän sisällä. Onneksi opiskelin tällöin, niin sain vauvan nukkuessa myös muuta ajateltavaa. 

Pikkuhiljaa opin kuitenkin luottamaan itseeni äitinä ja siihen, että saisin rauhoiteltua neidin myös julkisilla paikoilla. Alettiin käydä eri harrastuksissa ja nähdä muita äitejä. Minulle oli kova kynnys lähteä eri kerhoihin ja muuhin toimintaan mukaan osaltaan myös se, että kellään kaverilla ei ollut vielä lapsia. Vertaistuki kotona ollessa on todella tärkeää ja ilman sitä arki olisi todella ahdistavaa. 


Vieläkin jaksan kuitenkin ihmetellä miten niin pienestä on kasvanut hetkessä nuinkin taitava ja iso tyttö. En enää edes muista miten pieni Lilian on joskus ollut. En muista enää sitä vastasyntyneen tuoksua tai melodiaa, mikä lähti meidän koliikkikeinusta. Onneksi on valokuvat, joita katsellessa näen aina sen saman Lilianin. 

Huomenna meillä juhlitaan 2-vuotiasta! Luvassa on pian synttäritunnelmia sekä meidän 2-vuotiaan prinsessan kuulumisia. 

Syksyinen 2-vuotiskuvaus

maanantai 5. lokakuuta 2015

Viime viikonloppuna päästiin toimimaan malleina, kun valokuvaaja Susanna Hynynen räpsi meistä kauniin syksyisiä perhekuvia sekä virallisempia 2-vuotis kuvia. Rehellisesti sanottua en olisi villeimmissäkään haaveissa uskonut kuinka täydellisesti kuvaukset meni. Lilianista kuoriutui oikea lapsimalli, sillä hän istui kiltisti paikallaan ja hymyili lähes koko kuvaussession. Tämän lisäksi päivä oli todella aurinkoinen ja myrskyn jäljiltä miljöö oli täynnä vaahteran lehtiä. Kuvauksille ei olisi voinut toivoa parempaa ajankohtaa.

Toiveena oli saada tunnelmallisia ja hauskoja kuvia (voitte lukea postauksen kuvausideoista tästä.) Yhteistyö Susannan kanssa on aina sujunut hienosti, sillä hän on osannut välittää toiveeni kuviin todella tyylikkäästi jo ensimmäisestä raskausajan kuvauksesta lähtien. En ollut koskaan aikasemmin ollut kuvattana (perus koulu- ja yo-kuvia lukuunottamatta), mutta hän onnistui silti taikomaan luonnollisen näköisiä kuvia, vaikka poseeraminen ei todellakaan onnistu helposti. 

Susanna pyrkii toteuttamaan jokaisen pienenkin asiakkaan toiveen ja esimerkiksi raskausajan kuvauksissa hän viritteli lakanan kattoon, että saadaan lisää eloa taustalle. Myös rekvisiittaa on ihan joka lähtöön. Hän on hankkinut uudelle studiolleen Tikkurilassa aivan ihastuttavia juttuja erityisesti lapsi- ja vastasyntyneen kuvauksia varten. Meidän syksyisissä kuvissa rekvisiittana käytettiin kaunista puulaatikkoa sekä koria ja valkoista vilttiä. 

Seuraavat kuvat puhuvat puolestaan. En olisi voinut toivoa enempää. Nämä ovat yksinkertaisesti täydellisiä.










Jokainen kuvausideani toteutettiin ja meille jäi mahdottomaksi tehtäväksi valita lukuisista otoksista ne parhaimmat. Saatiin jopa toteutettua pusukuva, jossa Lilian peittää silmänsä. Oma suosikkini näistä on kuitenkin ehdottomasti Kimmon ja Lilianin yhteiskuva.

Mikä kuvista on nousi teidän suosikiksi? 

Mikäli valokuvaus on teille ajankohtainen, niin suosittelen ottamaan yhteyttä Susannaan esimerkiksi facebookin kautta. Voin lämpimästi suositella hänen ammattitaitoaan erityisesti perhe- ja lapsivalokuvauksen osalta.

ps. käy kurkkaa myös meidän 1-vuotiskuvat studio tiloissa tästä.




Valokuvauksesta saatu pieni alennus yhteistyön merkeissä. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan