Slider

Synttäri valmisteluja

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Enää vajaa kaksi viikkoa neidin 2-vuotis päivään! Ihan käsittämätöntä miten nopeasti tämä vuosi on hujahtanut, sillä vastahan suunnittelin 1v-juhlia. Tänä(kään) vuonna ei varmasti vältytä pienimuotoiselta stressiltä mitä meidän perheen keskipisteen juhlien suunnittelu ja toteutus aiheuttaa, mutta nyt ainakin pyrin ottamaan vähän rennommin. Totuushan kuitenkin on se ettei Lilian tule muistamaan näistäkään juhlista yhtään mitään vähän vanhempana. En voi kuitenkaan itselleni mitään ja tykkään siitä, että tarjoilut ovat hyviä sekä koti nättinä.


Tänä vuonna meillä on juhlissa väreinä vaaleanpunaista, hopeaa ja valkoista. Nämä samat värit olivat esillä jo kutsukorteissa, jotka lähtivät sukulaisille.Synttäreille tulevat koristeet on tilattu ebaystä ja osan myös olen väsännyt itse. Kaikki koristeet alkaa olla nyt valmiina juhlapäivää varten.


Tarjoilut on myös selvillä. Maanantaina testasin macarons-keksejä työkavereilla ja sain hyväksynnän tarjota niitä myös juhlissa. Tämän lisäksi tarjolla on myös paria muuta makeaa vaihtoehtoa ja suolaista. Suolainen puoli on vielä hieman  mietinnässä, kun mieheni on lupaillut tekevänsä sen itse, mutta rohkenen hieman epäillä tätä.


Päiväsankarina
hurmaan ja keikistelen.
Vieraiden kanssa juttelen
ja Paljon Onnea lauleskelen.
Koko juhlapäivän touhuan.
Illalla pupun kanssa nukahdan,
kun taas seuraavan päivään herään iloiten.

Toivottavasti pääset jakamaan ainutlaatuisen
päivän kanssani


Onko kellään muulla tiedossa juhlia lähiaikoina? 

Ideoita 2v-kuvaukseen

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Meillä on viralliset 2v-kuvaukset viikon päästä, joten toiveena on että saadaan silloin nauttia kauniista syyssäästä, sillä kuvaukset olisi tarkoitus toteuttaa ulkona. Tälläkin kertaa kuvaajana toimii todella lahjakas Susanna Hynynen, jonka kanssa kuvia ollaan räpsitty jo raskausaikana sekä 1-vuotiskuvauksissa. Tällä kertaa tarkoituksena on myös ottaa ensimmäiset virallisemmat perhekuvat. Saa nähdä miten käy, sillä 2-vuotias vilkas taapero asettaa varmasti hurjasti haastetta kuvaus tilanteeseen.

Olen etsinyt inspiraatiota kuviin jo netin syövereistä, joten omat toiveet kuvien suhteen on nyt aika hyvin selvillä. Toivon, että kuvissa välittyy osaksi herkkyys sekä hauskuus. Mitään poseerauskuvia ei toiveissa ole ja sellasia ei tuskin kovin helposti saisikaan.

Perhekuvissa haluan syksyn tunnelmallisuutta sekä osaksi myös tyylikkäitä ja herkkiä mustavalkoisia kuvia. Tämä ensimmäinen kuva on yksinkertaisesti kaunis. Etualalla ihana prinsessa ja takana ylpeät vanhemmat.


Mitään sen kummemmpaa rekvisiittaa en tarvitse kuviin, sillä ulkoilma itsessään sekä kauniit maisemat ja syksyn lehdet ovat varmasti tarpeeksi antamaan kuviin väriä ja tunnelmaa. Olisi kuitenkin kiva, jos saataisiin kuvattua esimerkiksi sillan, veden tai penkin vieressä.




Ylläoleva juoksu kuva olisi ainakin hauska idea toteuttaa ja sen luulisin onnistuvan aika helposti. Lilian tuskin muuta tekee, kuin yrittää karkuun joka tilanteessa ;) Hauska idea olisi myös saada Lilian pitämään käsiään silmiensä edessä, kun pussataan takana. Se kuinka mahdollinen tälläinen on toteuttaa onkin sitten ihan eri asia..


Toki 2-vuotiaan täytyy päästä myös yksin loistamaan kuvissa. Lehtien avulla varmaan saadaan yksi pieni taaperokin pysymään hetken edes paikoillaan. 



Perhekuvien ja Lilianin yksittäisten kuvien lisäksi haluaisin myös tunnelmallisia kuvia kahdestaan pienen prinsessan kanssa. Odotan erityisesti minkälaisia kuvia saadaan isä-tytär asetelmalla. Ne on vaan niin suloisia yhdessä <3



 Jos haluatte käydä ihastelemassa meidän 1-vuotiskuvia, niin sinne linkki löytyy tästä.

 Kannattaa myös käydä kurkkaamassa Susanna Hynysen kotisivut, mikäli etsinnässä on yksinkertaisesti täydellinen valokuvaaja.




Ihanan kamala uhma

lauantai 26. syyskuuta 2015

Elokuu elettiin meillä todella seesteistä aikaa. Olin päivät kotona ja Lilian oli kumallisen hyvällä tuulella, tai ehkä vaan kuvittelin, sillä päiviin ei mahtunut stressiä tai kiirettä. Päiväkodin uudelleen aloituksen myötä myös uhma tuli nopeasti takaisin ja pahempana kuin koskaan. Suoraan sanottuna pidän niitä vanhempia ihan hulluina, jotka suunnittelee lapsia 2 vuoden ikäerolla. :D Vaikka päivisin käynkin töissä "lepäämässä", niin illat tuon itsepäisen neidin kanssa on välillä aika raadollisia. 

"Haluuun", "isi/äiti tulee" "ite" jne. on varmaan tuttuja lauseita jokaise taaperon vanhemmalle. Varsinkin tuo ensimmäinen. Yleensä päivät ovat pelkkää haluamista millon mistäkin asiasta/aiheesta. Jos väliin yrittää sanoa sanan "ei" alkaa loputon tahtojen taistelu, joka päättyy siihen kun että taapero makaa lattialla kiljuen ja potkien. Varsinkin kauppareissuilla on mukavaa raahata tälläistä sätkivää ja huutavaa yli kymmenen kiloista ihmis lasta, joka yhtäkkiä on kadottanut liikunta kyvyn ja kaiken järjellisen muun toiminnan jonnekin. 


Ruokapöydässä vaaditaan, että joku tulee syöttämään, sillä yhtäkkiä ollaan taas vauva-iässä eikä osatakaan käyttää omatoimisesti lusikkaa. Kuin ihmeen kaupalla tämä taito kuitenkin jälleen löytyy ja halutaankin syödä ite, kunnes ruoka onkin ihan tyhmää ja se lentää kaaressa seinälle. Ruokailu asian kanssa ollaan otettu nyt se linja, että jos toista kertaa lusikat ja ruuat eivät enää lennä pöydästä, vaan syöminen loppuu siihen. 

Päiväkodin jälkeen yleensä taaperot vaativat PALJON huomiota. Paljon tarkoittaa koko illan omistautumista vain heille. Leikkitreffit saattavat tästä syystä olla aika hurjia, kun toisten lasten seura ei välttämättä kiinnosta enää pätkääkään. Äidin mielestä tämä ei ole kovin mukavaa, kun neiti puree, läpsii kaverin lapsia sekä varastaa kaikki lelut niitten käsistä. Jonkinlainen rauhoittuminen kotona kahdestaan varmasti auttaa myös jaksamaan illalla näkemään myös kavereita, sillä eihän kukaan nyt jaksa olla koko päivän sosiaalinen. 


Ehkä pahin on kuitenkin edelleen se nukkuminen. Jos se ennen oli vaikeeta, niin se ei ollut mitään tähän verrattuna. Lilian saattaa saada nukkumaan mennessä kunnon raivarit ja siinäpä sitten meneekin sängyn vierellä pitkälle toista tuntia, kun toinen karjuu naama punaisena, Pahinta on se kuinka vaativia nää taaperot osaa olla, kun nukkumaanmeno koittaa. Yhtäkkiä onkin miljoona kertaa pissahätä, kun vettä pitää juoda litrakaupalla. Nää on sen verran fiksuja, että tajuu, että heti kun nukahdan niin se äiti tai isi lähtee vähin äänin pois. Seuraavaa kertaa ajatellen, kannattaa opettaa nää hyvissä ajoin nukahtamaan itsenäisesti, sillä nyt varmaan Lilian oppii nukahtamaan itse silloin kun se joskus muuttaa pois kotoa. Nyt nukuttamisen ohella on myös tullut uusi pikku ongelma. Ollaan oltu niin laiskoja ja annettu sen tulla meidän sänkyyn. VIRHE. Lilian nimittäin vaeltelee joka yö pois sängystään. Nykyään siis aina toisen meistä paikka on öisin sohvalla, koska Lilian hurrikaanin vieressä pysty nukkumaan vain yksi. Tämä myös tarkoittaa sitä, että joka yö kaikkien unet katkeaa. 

Hei, mutta nää on vaan niitä VAIHEITA kai.. 

Onneksi kuitenkaan arki ei ole pelkkää tätä. Silloin kun neitiä ei kiukuta mikään, niin on hän aurinkoinen omatoiminen ihana itsensä. Paras tapa saada stoppi älyttömyyksille onkin keksiä jotain ihan muuta ajateltavaa kuin kiukuttelu ja pian hän ei edes muista mikä alunperin oli niin tyhmää. Meillä tähän auttaa musiikki ja sen tahdissa riehuminen. Toki hyvä tapa on myös jättää kokonaan huomioimatta turhat kitinät, sillä lopulta ehkä taaperokin tajuaa ettei kaikesta saa eikä tarvitse osoittaa mieltään.  Ja kaikkea haluamaansa ei vaan saa.

Laittakaahan vinkit kehiin. Mitkä kasvatusmetodit toimii itsepäisten taaperoiden kanssa! :) 

ps. jottei aihe olisi liian raskasta luettavaa sain kuvitukseksi aivan ihastuttavia kuvia.

Meidän päivä

perjantai 25. syyskuuta 2015

Pitkästä aikaa ihan perinteinen meidän päivä postaus. Viimeksi kun tälläisen tein Lilian oli vuoden ikäinen ja olin vielä ihan kotimammana. Nykyään päivät ovat siis hieman erilaisia ja vauhdikkaampia. Minun päivä alkaa yleensä klo 6, kun herätyskello soi liian aikaisin. Näin syksyn tullen tuo pirinä korvissa on entistä ärsyttävämpää, sillä ulkona on vielä täysin pimeää. Laitan yleensä itseni nopeasti kuntoon (jos en vahingossa nukahda uudestaan) ja pyrin olemaan työpaikalla jo klo 7 aikoihin. Onneksi työmatka on lyhyt ja busseja menee 10min välein, niin en ihan minuuttipeliä myöskään liukuvan työajan ansiosta herääminen ei ole. 

Työpäiväni on yleensä 7-15 tai n.8.30-16.15 niinä aamuina kun vien Lilianin. Työpäivät ovat menneet ainakin näin aluksi vauhdikkaasti, sillä opeteltavaa on ollut paljon. En halua ollenkaan kehua itseäni, mutta olen ollut myös aika nopea oppimaan ja tällä hetkellä kaikki rutiinit menee jo itsenäisesti. Eilen sain päätökseen loppukuun palkanmaksu ajon tarkastamisen ja nyt siis palkat PITÄISI mennä oikein loppukuun palkansaajille.

Klo 15 suuntasin töistä kotiin hakemaan pikku neidin päiväkodista. Hänen päivänsä ovat tällä viikolla menneet jo todella mallikkaasti. Lilian on tykännyt paljon esimerkiksi satuleikeistä. Saapuessani eilen päiväkodille, oli Lilian makoilemassa penkillä ilman sukkia ja veti itseään siinä edes takaisin iloisesti.


Kotiin päästyämme n. 16 annetaan pusuja ja ruokaa Milolle. Laitetaan meidän iltaruoka valmistumaan, jonka jälkeen päästään ulkoilemaan. Joinain päivinä aikaa kuluu myös kaupassa käyntiin tai muihin aktiviteetteihin. Näillä Kimmon päivystys viikoilla olen yksin iltaan asti, joten koitan myös treffailla kavereita Lilianin kanssa iltapäivästä.  





Noin 17.30 ruoka on valmista ja päästään syömään. Eilen tehtiin todella perus kotiruokaa, joka on ehdottomasti neidin lempparia! :D Jostain kumman syystä jaksan paremmin tehdä ruokaakin Kimmon iltaviikoilla, kun illat on pakko aikatauluttaa niin, että itse kerkeää kaiken tekemään eikä voi turvautua toiseen. Plus omaa aikaa ei ole, niin en voi karata minnekään lenkillekään. Siivoaminen on ainoa asia mikä on ehkä hieman unohtunut aina... :D



Ruokailun jälkeen yleensä leikitään sisällä tai mennään uudestaan ulos, jos esimerkiksi ollaan päiväkodin jälkeen käyty kaupassa suoraan. Eilen Lilian veti megaraivarit kun ehdotin, että oltas katsottu vaikka lastenohjelmia hetki täyden masun kanssa, mutta tää meidän neiti ei sitten yhtään innostu niistä :D


Klo 19 aikoihin käydään suihkussa, syödään iltapalaa ja yritetään rauhottua sohvalle katsomaan salkkareita. Se onkin ainoa ohjelma toisenlaisten äitien lisäksi mitä on pakko seurata. Klo 20.00 jälkeen alkaa iltatoimet ja illasta riippuen Lilian on unilla 20.30-22.00 välillä. Jos sattuu huono ilta, niin paljon omaa aikaa ei jää päivään. Kimmo tulee ilta viikoilla välillä jo klo 19 kotiin, mutta päivystysviikoilla normaalia on, että työpäivät venähtää tästäkin.


Eilen onneksi iltapuuhat menivät suht rauhallisesti ja Kimmo hoiti nukuttamisen, joten sain keskittyä katsomaan edellis illan toisenlaisia äitejä ruudusta. Täydellinen tapa lopettaa päivä! :) 

Miten teidän arki sujuu? :) 


Syksyinen välikausi

maanantai 21. syyskuuta 2015

Enää ei paljon ilman kunnon ulkovaatteita lähdetä ulkoilmaan, joten on aika kurkistaa miltä näyttää meidän syksyinen pukeutuminen. Tällä kertaa olin jopa suht ajoissa liikenteessä vaatehankintojen kanssa, sillä takki ja housut ovat olleet kaapissa odottamassa jo reilun kuukauden. Löysin tämän aivan ihastuttavan Reiman vk-takin kesän alennusmyynneistä ja se istuu täydellisesti neidin päälle. Takissa on hieno leikkaus ja se on aika pitkän mallinen, joten se suojaa pahimmilta syksyn viimoilta. Housut puolestaan on Name It:n softshell housut. Olen kuullut Name It:n shoftshell vaatteista pelkkää positiivista ja olen kyllä ollut tyytyväinen näihin muutaman viikon käytön perusteella. Ne vaikuttaa juuri sopivan lämpimiltä näihin keleihin, ne istuu mukavasti käytössä ja niitten pitäisi olla myös niin vedenpitävät ettei välttämättä tarvitse edes laittaa kurahousuja vesikeleilläkään.  


Lenkkareina meillä toimii adidakset. Nämä ei ole mitään goretex materiaalia, joten turvaudutaan vähänkin märällä keleillä kumppareihin. Lenkkareiden ja kumppareiden lisäksi meiltä löytyy syksyksi yhdet tennarit sekä mustat biker tyyliset saappaat, jotka olivat jo keväällä käytössä, mutta oikeastaan nyt vasta sopivat.  Asusteista löytyy mm. tuo ihana jo keväällä käytössä ollut ruusuke pipo sekä H&M kaulahuivi. 


Tämä on ensimmäinen välikausi, kun ostin myös takin ja housut. Tällä hetkellä ainakin käytössä on ollut pelkkä tämä yhdistelmä, sillä kelit ovat olleet suht lämpimiä vielä. Uskoisin kuitenkin, että käyttöä tulee vielä meidän viimekeväiselle haalarille, varsinkin kun kelit alkavat lähestyä pakkasta ja räntää sataa niskaan. Mitään ns. kauppatakkia meillä ei tällä hetkellä ole, koska tuo Reiman vaaleanpunainen takki on sopiva myös hienompiin menoihin. Hieman viileämpiin keleihin on sitten kaunis mustavalkoinen villakangastakki viime keväältä. 



Joko teillä on kaivettu kaikki ihanat syksyiset vaatteet esille? 


Mekko

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Välttääkseni viime hetken paniikin, niin vuonna aloin tänä(kin) vuonna selailemaan mekkovalikoimia netin syövereistä jo paljon ennen itse synttäripäivää. Mekko saapuikin meille postissa jo kuukausi sitten ja se on TÄYDELLINEN. Tänäkin vuonna löysin mekon Lilianille Ebaystä. Olen myös tehnyt sieltä muutaman huti ostoksen, mutta synttärimekot ovat olleet yhtä ihania mitä kuva antaa näyttää. Viime vuonna neidin päälle pääsi oikein kunnon prinsessa mekko, jota pääsee ihastelemaan tästä. Tänä vuonna mekko on ehkä hieman hillitympi, mutta silti juhlava niinkuin päivän sankarilla kuuluukin olla.


Mekon yläosa on ihanaa valkoista kimaltevaa ruusumaista kuviointia, joka on samantyylistä mitä edellisenä vuotenakin. Toinen ihana yksityiskohta on mekon hopeinen rusetti. Alaosa puolestaan on persikan väristä tylliä. Mekko on juuri sellainen mitä olin salaa haaveillut löytäväni ja uskoakseni se on myös Lilianin mieleen, sillä aina mekon nähdessään hän sanoo "hienoo!".



Tärkein asia juhlien järjestelyissä on siis pois päiväjärjestyksessä, kun sopiva vaatekappale on löytynyt. Myös kutsut on postitettu, koristeet tilattu  ja tarjoilut mietitty. Tarjoilujen toteutus onkin sitte taas ihan eri asia... 

Paluu arkeen

torstai 10. syyskuuta 2015

Kuukauden mittaisen lomailun jälkeen paluu arkeen oli edessä myös minulla ja Lilianilla. Paluu arkeen ei ole ollut helppo, sillä päiväkotiin totutteleminen on pitänyt aloittaa periaatteessa alusta. Meidän kohdalla kesätauko ja päivystykset osuivat pahaan saumaan, sillä Lilian oli juuri sopeutunut uuteen arkeen omassa ryhmässään ja meni joka aamu innoissaan leikkimään. Parin kuukauden mittaisen tauon jälkeen kuitenkin aamut ovat alkaneet itkulla, jota on riittänyt myös päivän aikana paljon. Koti-ikävä on iskenyt aina, kun mitään mielenkiintoista tekemistä ei ole ollut. Viime viikonlopun aikana neidille nousi myös kuume, jonka olen nyt yhdistänyt aika varmasti hampaisiin. Yöt ovat vielä huonompia verrattuna normaaliin. Nyt päällä on myös yskä, joka vaikeuttaa unia entisestään, eli todellakin täällä on palattu arkeen aika karulla tavalla. 

Huonoista öistä huolimatta olen nauttinut, kun pääsee vihdoin tekemään sellaista hommaa mistä itse haluaa saada oppia ja kokemusta. Mielenkiintoinen työ antaa kyllä mielettömästi voimaa arkeen, vaikka kotona sujuisi hieman itkuisemmissa tunnelmissa. Toivotaan kuitenkin, ettei flunssa jatkuisi meillä kaikilla koko syksyä/talvea sillä verottaa todella paljon meidän kaikkien jaksamista. 

Lapsen sairastelun myötä varmasti joutuu turvautumaan enemmän myös sairaslomiin. Keväällä/kesällä tämä ei olisi ollut iso ongelma sillä olisin mielellään jäänytkin kotiin, sillä en tehnyt kovinkaan merkityksellista hommaa. Nyt kuitenkin, kun olen vasta opettelemassa uutta alaa niin on tärkeää oppia kaikki mahdollinen nopeasti. Työntekijänä olen ehkä liiankin tunnollinen ja minua harmittaisi, jos joku muu joutuisi tekemään minunkin työt. Tänään juuri tarkistin omat palkansaajat, joita on 453. Töitä siis varmasti riittää ihan omissa hommissa koko päiväksi. Toki lapsiperheen arkeen kuuluu sairastelut, joten varmasti jokainen ymmärtää, että poissaoloja tulee olemaan tämän takia myös minulla. Onneksi tiimi osaa jakaa tasaisesti hommat kaikkien kesken, ettei kukaan huku töihin, vaikka työpari sattuisikin olemaan sairaana. 

Tällä viikolla meillä on ollut kirppari pöytä Vantaan femmatorilla, josta kannattaa käydä haalimassa ihanuuksia omalle pienelle pöydästä numero 223. Ollaan hankkiuduttu eroon lähes kaikesta vanhasta, sillä säilytystilat on aika rajalliset ja jos joskus uusi vauva tulee, niin on kivaa päästä ostamaan kaikkea uutta ja ihanaa. Tänään sain myös valmiiksi kutsukortit, joita oon väsännyt jo muutaman illan. Helpommalla oisin ehkä päässyt, jos olisin tilannut ne ihan valmiina. Esittelen ne ensi viikolla teillekin, kunhan kutsut löytävät päämääräänsä. 

Mukavaa viikonlopun odotusta! :) 

Reissussa taaperon kanssa

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Heti alkuun on todettava, että reissaaminen taaperon kanssa ei ole todellakaan sitä maailman rentouttavinta ja mukavaa. Meidän edellinen Rhodoksen reissu oli mennyt niin hyvin, joten lähdettiin innoissaan tänäkin vuonna matkalla, mutta taaperon kanssa matkustaminen osottautui aika paljon haasteellisemmaksi. 
Ensimmäinen stressin aiheuttaja on tottakai itse lentomatka. Meidän menomatka Alanyaan sujui kuin unelma. Lilian teki tyytyväisenä palapelia ja luki kirjoja. Ei edes jouduttu turvautumaan paljon pieniin napostelu eväisiin. Loppu lennon Lilian nukkui omalla penkillään. Nukahtaminenkin sujui yllättävän hyvin. Myös tunnin bussimatka hotellille sujui paremmin kuin olisi ikinä voinut toivoa, sillä Lilian istui(!) kiltisti omalla paikallaan ja ihmetteli maisemia. Paluumatka kotiin ei sitten sujunutkaan ihan niin kivasti, koska takana oli erittäin huono yö meillä kaikilla ja unta oltiin saatu vaan parisen tuntia. Lentokentällä meillä oli siis seurana erittäin yliväsynyt ja nälkäinen taapero, joka ei pysynyt millään paikallaan ja kitisi milloin mistäkin. Lentokoneessa meidän kohdalle osui se kaikkien pelkäämä painajainen, kun nousun aikana Lilian veti perinteiset itkuhuutopotku-raivarit. Onneksi erittäin kovaäänisen huudon jälkeen neiti nukahti syliin ja unta riitti yli puolet matkasta. 































Matkustus ajankohta ei ollut ehkä kaikkein otollisin, sillä Turkissa oli todella kuuma. Lilian kylläkin nautti suunnattomasti altaalla oleskelusta, mutta meri  pelotti ja sinne hän suostui menemään vasta ihan viimeisenä päivänä.  Lapsille löytyy kyllä paljon aktiviteetteja ja esimerkiksi leikkipuistoja oli todella paljon. Myös vanhemmille lapsille löytyi mm. isoja vesipuistoja. 


Ruokailu osottautui meidän kohdalla myös yhdeksi kriittiseksi asiaksi. Lilianille ei oikein löytynyt mitään sopivaa ravintoloista ja kaupoissa ei myyty valmisruokia. Onneksi oltiin otettu muutama purkkiruoka mukaan ja loppumatkan tein puuroa ja pastaa hotellihuoneessa. Lilian myös kyllästyi hotellin aamupalaan ja loppuajasta edes kestosuosikki vesimeloni ei kelvannut. Myös ravintolasyömiset olivat ehkä vielä katastrofaalisempia kuin olin kuvitellut. Kuumuudesta huolimatta neiti ei jaksanut istua ravintolassa sekunttiakaan. Edes mitkään naposteltavat tai kännykän videot eivät saaneet Liliania pysymään paikoillaan. Helpoiten syöminen onnistui, jos vieressä oli leikkipaikka missä olla ruuan odottelun ajan, jonka jälkeen syötiin annokset niin nopeasti kuin mahdollista. Saatiin vaan haaveilla jälkiruuista ;D


Huonoon ruokahaluun oli varmasti suurena osatekijänä se, että Lilian sairastui puolessa välin reissua. Yhtenä yönä Lilian oksensi ja hänelle nousi korkea kuume, mutta onneksi seuraavaan päivään mennessä Lilian oli jo parantunut. Kuumeen ja pahoinvoinnin lisäksi Lilianin koko kroppa oli täynnä hikinäppylää ja varmaan osaksi myös aurinkoihottumaa. Onneksi näppylät eivät vaivanneet häntä yhtään, mutta sen verran hurja näky hän oli ettei enää oltu pitkiä aikoja auringossa päivällä. Tämä kaikki säikäytti meitä kaikkia sen verran, että ei uskallettu enää edes altaille mennä. Oli kamalaa katsoa kipeää tyttöä täysin vieraassa ympäristössä.


Liikkuminen Lilianin kanssa sujui aika kivuttomasti, sillä oli niin kuuma! Neiti oli tyytyväinen, kun sai istua rattaissaan, joten taapero valjaille ei tullut ollenkaan käyttöä. Kävelytiet olivat todella hyvässä kunnossa ja niissä mahtui hyvin liikkumaan rattaiden kanssa. Liikkumista rajoitti tällä kertaa todella paljon kuumuus, sillä Lilian selvästikään ei tykännyt nuin lämpimistä ilmoista.


2-vuotiaan kanssa matkustaminen on luultavasti yksi haastavimmista, sillä nuo ei tahdo pysy ollenkaan paikoillaan. Myös päiväunet ovat vielä tärkeitä ja kuumissa kohteissa ne on hyvä nukkua sisätiloissa. Lilian on myös välillä todella nirso ruuan suhteen, joten ruokakaan ei maistunut oikeen nuin lämpimässä. On kuitenkin ihanaa nähdä pienen ihmisen riemua uusista asioista ja paikoista. Tällä lomalla Lilian pääsi paremmin tutustumaan veteen, josta häntä olikin vaikea saada enää sisätiloihin kuivattelemaan. Lilian nautti myös kaikesta mahdollisesta huomiosta, jota ulkomaalaisilta saa. Top 3:n kuuluu myös kulkukissat, joita riitti!

Kaiken kaikkiaan kuitenkin saatiin yksi reissukokemus lisää, vaikkakin se oli hieman enemmän stressaavampi edellisvuoteen verrattuna, niin saattaa olla että lähdetään taas ensi vuonna uudestaan (jos saadaan lapsenvahdit mukaan... :D).  Perheille, jotka suunnittelevat matkaa taaperon kanssa minulla on yksi vinkki: ottakaa isovanhemat (tai muu luotettava mahdollinen lapsenvahti), niin voitte päästä välillä oikeasti rentoutumaankin tunniksi altaalle tai syömään rauhassa! ;)


Minkälaisia kokemuksia teillä on taaperon kanssa matkustamisesta? 

Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle?

lauantai 5. syyskuuta 2015

Taapero neidin synttärit lähestyy hurjaa vauhtia ja jonkun verran jo lahjatoiveita on alettu kyselemään. Tämä vuosi taitaa olla vielä sellainen ettei Lilian ehkä niin hirveästi osaa odottaa tai toivoa lahjoja, joten neiti on varmasti innoissaan kaikesta mahdollisesta. Olen koittanut tähän postaukseen koota yleisesti ja mitä tarpeellista taaperolle voisi ostaa lahjaksi 2-vuotis lahjaksi ja toki kollaasista löytyy sellasia juttuja mistä Lilian olisi varmasti super innoissaan! 

1. vuodevaatteet2. reppu3. nuken sänky4. juomapullo5. lattiapalapeli, 6. maatila7. vaatteet  

Käytännölliset lahjat ovat aina tarpeen 

Ensimmäisenä on vuodevaatteet. Nyt, kun ollaan siirrytty isojen tyttöjen sänkyyn niin näitä ei olla keretty vielä hamstrata. Varmaan monella muullakin taaperon vanhemmalla on sama tilanne. Kannattaa ainakin käydä kurkistamassa H&M valikoima. Sieltä löytyy aivan ihastuttavia vuodevaatteita!

Toisena hyödykkäänä on reppu. Tähän asti meitä on hyvin palvellut ebaystä tilattu kisureppu, mutta hirveen käytännöllinen se ei ole, jos Lilian haluaisi sitä itse kantaa selässään, sillä siihen ei kuulu etupuolelle tulevaa remmiä. Äidin (ja varmasti Lilianinkin;)) silmää mielyttää erityisesti Elodie Detailsin reput. Tämä sinipohjainen kukkakuosi olisi mukavaa vaihtelua vaaleanpunaiseen. 

Nuken hoitotarvikkeet on takuuvarma hitti


Kolmas lahjatoive on Lilianille se ehkä kaikkein mieluisin. Siihen liittyy kaikki nuken hoitamiseen tarvittavat välineet. Nukke on Lilianille todella tärkeä ja se kulkee mukana aina reissussa. 

Neljäs lahjatoive on taas hyödyke. Ollaan VIHDOIN! luovuttu tuttipulloista, joten nyt on tarve laadukkaille juomapulloille. Juomapullo kulkee meillä aina mukana matkassa, joten sen laatuun ja käytännöllisyyteen olisi myös hyvä panostaa. Lifefactoryn flip cap mallinen pullo tulee varmasti kotiutumaan meillekin jossain vaiheessa. Pullossa on nimittäin myös kätevä kapea nokka, jonka avulla taaperokin pystyy juomaan liikkeessä. 

Meillä suosiossa on myös palapelit. Lilian osaa jo hienosti koota esimerkiksi 8-palan pelin, joten uudet pikkuista haastetta vaativat pelit ovat varmasti mieluisa lahja. Löysin myös nettikaupasta kollaasissa olevan lattiapalapelin, jota voisi kätevästi käyttää myös alustana muissa leikeissä tai siitä voi koota vaikka laatikon. 

Lilian rakastaa myös eläimiä! Fisher Pricen  erilaisia ääniä pitävä maatila on varmasti monen taaperon lahja listalla! 

Syksyn ja talven tullen myös vaatekaappi kaipaa täydennystä. Tällä viikolla teinkin jo inventaarion ja tyhjensin kaappia kesävaatteista, eli nyt taas mahtuu uusia ihanuuksia syksyä varten. Erityisesti päiväkotia ajatellen tarvetta on perus neuleille, collegepaidoille ja housuille.

Toivottavasti postaus antoi jotain vihjeitä niille, jotka pohtii lahjoja taaperoille! :) 

Mitä te olette antaneet 2-vuotis lahjaksi? 

Matkakohteena Alanya

tiistai 1. syyskuuta 2015

Aloitetaan reissupostaukset yleiskuvauksella Alanyasta. Meidänhän ei siis pitänyt tehdä mitään ulkomaanmatkaa tänä vuonna, sillä minulla ei ollut mitään palkallista lomaa. Reissukuume kasvoi kuitenkin muitten lomakuvia katsellessa ja minulla sattui myös sopiva kuukauden mittainen katko työsopimusten välissa, joten emme voineet vastustaa kiusausta ja varattiin matka Turkkiin. 


Kohteeksi valittiin Alanya yksinkertaisista syistä: se on suht halpa ja emme olleet kumpikaan käyneet siellä aikaisemmin ja myös ehkä se suuri syy oli se, että kaikki muut matkakohteet olivat jo loppuunvarattu. Alanya on myös sopivan matkan päässä täältä. 



Turkkilainen kulttuuri voi olla pienoinen shokki tälläiselle länsimaalaiselle, jota saattaa kauhistuttaa kaupoissa pelkkä "saanko olla avuksi" tai, joka on tottunut suht koleaan kesäsäähän. Vaikka kuulemma bazaari kulttuuri on rauhoittunut huomattavasti aikasemmasta, niin voin sanoa että viikon yli-innokkaita kaupustelijoita kuunnelleena olen enemmän kuin helpottanut, että saan taas asioida lähikaupoissa, jossa myyjät eivät hyökkää metrin välein kimppuun. Ostoskulttuuri koostuu lähinnä kaupoista, jossa saa ja PITÄÄ tinkiä. Alkuun myyjä saattaa heittää hinnaksi kymmenen kertaisen hinnan mitä lopulta olet valmis maksamaan kyseisestä tuotteesta. Muutamia liikkeitä löytyy myös, jossa tuotteissa on hintalappu. Kävimme myös Alanyum ostoskeskuksessa, joka on ehkä enemmän suomalaisen mieleen. Ostoskeskus koostui kolmesta kerroksesta, josta löytyi mm. vaatekauppoja, iso lelukauppa ja elintarvikekauppa. Meidän shoppailusaldo jäi kuitenkin tosi laihaksi ja ostettiin vaan pakolliset tuliaiset, yksi laukku sekä pari vaatekappaletta Lilianille. 


Alanyassa oli myös TODELLA kuuma! Riitti, että astui hotellihuoneesta ulos, niin oli hiestä läpimärkä. Tämä myös hillitsi pitkien kävelymatkojen tekemistä, eikä se myöskään Lilianin takia olisi ollut mahdollista. Alanyassa riittää paljon nähtävää ja Kreikan Rhodokseeen verrattuna se on myös todella paljon siistimpi paikka. Huomaa, että kaupunki elää turismilla ja turisteista halutaan pitää kiinni keinolla millä hyvänsä. Tällä reissulla tutustuimme vaan lähinnä lähiympäristöön ja Alanyan keskustaan. Jos joskus vielä reissaamme Alanyaan, niin olisi ihana vierailla Kale-kukkulalla ja päästä risteilylle merirosvolaivalla.





Ruoka Turkissa koostuu kebabista, pizzoista, lihapullista, pihveistä yms. melko raskaasta ruuasta. Viikon jälkeen onkin ihana päästä syömään ruokaa, joka on tehty tuoreista raaka-aineista. Ainakin kebab ja ranskalais saldo on vähäksi aikaa täynnä. 



Meidän hotelli oli nimeltään Orient Suite. Se sijaitsi vajaan 1km päässä rannassa. Hotellissa oli äänieristys ihan olematon, joten ulkoäänet kuuluivat todella selkeästi. Muuten hotelli oli viihtyisä ja altailla oli paljon tilaa, johtuen ehkä myös siitä, että sesonki alkoi olla jo lopussa. Siivoojatäti oli myös erityisen ihana. Hän teki ihania lintuja peitoista sekä antoi Lilianille kukkia aina vastaan tullessa. Ympäristö oli täynnä kulkukissoja ja hotellin oven edessä majaili myös muutama todella suloinen kissan pentu. Lilianin pettymys olikin suuri, kun ei saanut kantaa repussaan yhtä ainutta kotiin. 




Seuraavassa postauksessa päästäänki jo itse asiaan, eli reissaamiseen taaperon kanssa :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan