Slider

Isojen tyttöjen sänky

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ollaan pohdittu kuukausia Lilianin siirtämistä pois pinnasängystä. Aina kuitenkin ajatus on jäänyt pelkästään ajatuksen tasolle, sillä ei olla haluttu vaarantaa yöunia entisestään. Pinnasängyssä se sentään pysyy koko yön, eikä esimerkiksi hiippaile kesken yötä meidän huoneeseen. Nyt kuitenkin olen alkanut yhä enemmän pelkäämään, että neiti keksii kiivetä sieltä pois. Se varmasti onnistuisi helposti, sillä välillä hän koittaa kivuta omin avuin sänkyyn. Pudotus laidan yli on korkea, jos sieltä ei oikeaoppisesti osata tulla alas, joten turvallisempaa on nukkuminen lastensängyssä, josta mahdollinen tiputus tapahtuu paljon matelemmalta. 

Lastensängylle olen asettunut tärkeimmäksi kriteeriksi sen, että turvalaita on tarpeeksi iso, ettei sieltä pääse vahingossa kierähtämään yön aikana pois. Neiti onkin erittäin kova pöyrimään ja kääntyilemään, joten luultavasti hän tippuilisi sieltä joka yö pois, jos laita on olematon. 

Toinen meille tärkeä ominaisuus on se, sänky on jatkettava. Lilianin huone on niin pieni että sinne olisi mahdotonta mahduttaa täysipituista sänkyä. 

Kolmas tärkeä kriteeri on toki ulkonäkö. En halua mitään massiivista sänkyä tytön huoneeseen ja väritykseltään sänky tulisi olla valkoinen (tai vaaleanpunainen). 

Ratkaisevin tekiä on kuitenkin hinta. Laadukkaista kotimaisista sängyistä saa maksaa pitkälti monta sataa euroa uutena, joten ne menevät reilusti yli budjetin. Toki käytettynäkin saa varmasti ihan hyväkuntoisia sänkyjä, mutta kyseessä on taas erittäin pitkäikäinen hankinta, jonka toivoisi olevan täysin kunnossa vielä monta vuotta. 
Minnen 79€ Ikea, Pinna 249€ Vekenkaluste, Airisto 169€ Hobby Hall, Unipuu  449€ Kalustekauppa

Intensiivisen googlettelu jälkeen olen onnistunut löytämään muutaman suosikin, jotka täyttävät ainakin kolme kriteeriä. Ikean Minnen on todella suloinen sänky pienen tytön huoneeseeN ja se on jatkettava sekä vielä edullisin vaihtoehto kaikista. Kaksi seuraavaa vaihtoehtoa on kanssa tyylikkäitä perus hienoja sänkyjä, eikä hintakaan näissä kohoa ihan älyttömän korkealle. Ne ovat myös jatkettavia ja turvalaidalla varustettuja. Pinna -nimisestä sängyn laidoista saa halutessaan muokattua myös täysin yhtenäisen ja malliin on mys saatavilla sängynaluslaatikko. Neljäs vaihtoehto on kotimainen ja laadukas Unipuu. Hinta on uutena on ihan törkee, mutta käyttöikä varmasti pitkä, sillä sänkyyn on ostettavissa vaikka mitä osia. Myöhemmin tämä olisi mahdollista yhdistää kerrossängyksi, sekä alla olevat säilytystilat ovat aina iso plussa. Myös päätyyn saa halutessaan kiinnitettyä hyllyjä. 

Tänään teimme kauppareissun, josta uusi sänky lähti matkaan. Arvaatteko mihin sänkyyn lopulta päädyimme? Minkäläinen sänky teiltä löytyy? 

Koiramäki

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Viime viikonlopun reissulla suunnattiin myös Särkänniemeen. Särkänniemi on niin iso paikka, jossa riittäisi varmasti nähtävää useaksikin päiväksi, joten päätettiin keskittyä kunnolla pelkästään Koiramäkeen. Oppaana meillä toimi siskoni Laura. Koirämäessä pienemmät pääsevät katselemaan eläimiä, ponin kyytiin tai ihastelemaan erilaisia näytelmiä Tassuteatterissa. Vähän isommat lapset puolestaan pääsevat kiipeilemään Drukkulan linnaan, laskemaan liukumäkeä uuniluukusta ja vetämään itsensä puron yli vetolossilla. 

Ihan kaikkiin aktiviteetteihin ei päästy vielä tänä vuonna Lilianin kanssa, mutta nyt kokeiltiin ensimmäistä kertaa ponin kyydissä olemista. Valitettavasti itse poniratsasta oli tarjolla isolla ponilla (tai hevosella?), niin päätettiin aloittaa heppailu turvallisesti kärryn kyydissä. Lilian oli heppa kyydistä niin innoissaan, että hermot meni jo pelkästä jonottelusta, kun neiti halusi HETI hepan kyytiin. Sitten kun vihdoin päästiin matkaan, oli kyydissä tyytyväinen tyttö, joka nautti jälleen uudesta kokemuksesta. Lopuksi vielä Lilian pääsi silittämään heppaa mahasta, jota olisi voinut vaikak rapsutella koko päivän. Pahoin pelkään, että yksi Lilianin kummi täteistä vielä tartuttaa tän heppa innostuksen tyttöön ;) 

Päivän tunnelmista kertoo kuitenkin ehkä paremmin kuvat, joita minulla on tällä kertaa jakaa teille paljon. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! 











Meillä ei nukuta

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Tapahtuma sarja sai alkunsa suorastaan nerokkaasta ajatuksesta. Nyt kun Kimmolla on lomaa niin saamme vihdoin toteutettua projektin: tuttipullo sekä tämän myötä myös lähes joka öinen yömaito pois. Ajatuksen tasolla se vaatisi muutaman huonosti nukutun yön ja tämän jälkeen meitä odottaisi uusi elämä ilman tuttipulloja tai turhia yöheräilyjä. 

Koitti ensimmäinen yö. Suunnitelman mukaisesti annoin Lilianille sen herätyksen koittaessa vaan vettä. Olin valmistautunut taisteluun ja voitin sen 2.5h jälkeen. Tulos oli oltiin selvitty ilman maitoa ensimmäisestä yöstä! 

Koitti toine yö. Lilian nukkui ilman maitoa koko yön. Suunnitelma siis toimi melkeen paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Tai niin me ainakin luulimme... 

Koitti kolmas yö. Lilian heräsi ja annoimme vettä, mutta vielä 3 tunninkaan jälkeen neiti ei suostunut unille ilman sitä maitoa. Enää 45 minuuttia tehokasta uniaikaa ennen herätyskellon sointia, joten LUOVUTIN. 

Tästä eteenpäin seuraavat kaksi viikkoa onkin ollut ihan kauheita. Herätyksiä on tullut tauotta. Lilian on saattanut valvoa tunteja yössä. Edes maito ei ole saanut tyttöä takaisin unille ja muutamana yönä ainoa keino saada katkeamatonta unta loppuyöstä on ollut ottaa Lilian nukkumaan meidän sänkyyn. Tämä ratkaisu ei ole tosiaankaan se paras vaihtoehto, sillä Lilian pyörii unissaan ja potkii, joten joku (Kimmo) joutuu aina luovuttamaan ja siirtymään sohvalle.  

Todistetusti taaperoilla on luja tahto ja ymmärrys siitä, että jos jotain kovasti haluaa niin sen voi myös saada ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin, jos suunnitelman toteuttaa rääkkäämällä vanhempia unettomilla öillä. Olemme siis jälleen alku pisteessä tai vielä kaempana siitä. Yöt ovat edelleen mitä sattuun. Lilian herää monta kertaa kovaan huutoon ja olemme todenneet, että jaksamisen kannalta, jos se maito auttaa edes hetkellisesti rauhoittumaan, niin ehkei se niin paha olekaan. 

Vaikka Kimmo lomailikin pari viikkoa, niin viime viikot ovat olleet todella pitkiä ja väsyttäviä. Monen tunnin yö valvomiset ja 8h:n työpäivä ei ole toimiva yhdistelmä. Joinain päivinä väsymys töistä kotiin tultua on ollut niin kovaa, että kotiin päikkärit olisi olleet aika ihana asia. Ehkä paremmin tämän jaksaa, jos huonot yöunet olisi vaan harvinaisuus, mutta nyt on menty jo kaksi vuotta enemmän tai vähemmän katkonaisilla öillä. En malta odottaa sitä päivää, että meillä taas nukutaan! Nukkuminen on ihanaa! Lupaan olla valittamatta sitten enää mistään!


ps. en kestä viimeistä kuvaa. Lilian näyttää just sellaselta, joka nauraa pirullisesti voitto nauruaan :D 

Ti-Ti

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Viikonlopun reissusta selvitty hyvillä mielin, vaikka hieman strassaava aina tuon vauhdikkaan taaperon seurassa on mennä, sillä nykyään myös yöt on yhtä hulinaa. Positiivista kuitenkin on, että neiti on super hyvällä tuulella aina kun viihdykettä riittää ja näköjään edes päikkäreitä ei tarvitse nukkua kuin pienen hetken ja virtaa riittää koko päiväksi (ja yöksi). Viikonloppuna majoituttiin Ikaalisissa ja käytiin pyörähtämässä Ti-Ti Nalle talossa sekä lauantaina jatkettiin matkaa Tampereelle, josta tulee vielä erillinen postaus. Perjantaina kuitenkin käytiin moikkaamassa Ti-Ti Nallea perheineen, jotka asustivat ihan meidän vieressä Ikaalisissa. 

Lilian oli kyllä onnesta pökerryksissä, kun näki kokonaisen talon täynnä leluja ja isoja nalleja! Talossa hujahtaa nopeasti useakin tunti (tai koko viikonloppu, jos se Lilianista olisi kiinni). Talosta löytyy useita eri huoneita leikki tarpeisiin: on keittiö, esikoulu-luokka, kauppa, sokkelohuone, lukemis paikka, makuuhuone, tanssihuone, nikkarointihuone, musiikkihuone jne. Parin tunnin aikana nähtiin kaikkien nallejen yhteinen tanssi esitys, kierrettiin eri huoneissa ja seurattiin myös nukketeatteria. 

Kaikista mielenkiintoisimmat huoneet olivat ehdottomasti leikkikeittiö/kauppa huone, mikä ei kyllä yhtään yllättänyt. Suosikiksi nousi myös Ti-Ti Nallen esikoulu huone, jossa ihan parasta oli päästä muovailemaan muovailuvahalla. Toki mielenkiintoista oli myös päästä silittelemään ja ruokkimaan nalle talon pihalla majailevia lampaita.  Makuuhuoneesta puolestaan löytyi kokonainen seinä täynnä lapsien lähettämiä tutteja ja tuttipulloja. Hyvä idea olisikin nyt lähettää kaikki Lilianin tuttipullot Ti-Ti Nalle taloon, jos se auttaisipääsemään pikku hiljaa eroon tuttipulloista.

Iltapäivä oli ilmaltaan myös jopa lämmin ja aurinkoinen, joten päästiin nauttimaan nukketeatterista ulos. Tällä kertaa esitys ei kuitenkaan kiinnostanut neitiä ollenkaan, vaan ihan parasta oli kiivetä paloautoon ja pois sieltä. Lilianista tallentui myös hellyyttävä video, jossa hän kipuaa samalle jakkaralle jonkun tuntemattoman tytön viereen, laittaa kätensä hänen ympärille. Tyttö oli häntä ainakin pari vuotta vanhempi ja selvästi ihmeissään yhtäkkisistä hellyyden osoituksista. Pian Lilian kuitenkin kyllästyi hempeilyyn ja varasti tältä nallen kädestä ja hatun päästä :D 

Loppuun vielä muutamat kuvat Ti-Ti Nalle talosta. 













Löytyykö teiltä pieniä Ti-Ti Nalle faneja? :) 

Isi hoitaa

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Nämä pari viikkoa olen päässyt lähtemään töihin rauhallisin mielin, sillä Kimmo on lomaillut Lilianin kanssa. Tosin nämä pari viikkoa on ollut ehkä väsyttävimmät työviikot ikinä, sillä yöunet ovat kadonneet neidiltä jonnekin, mistä lisää toisessa postauksessa. Tämä pari viikkoinen on ollut ehdottomasti pisin pätkä, kun isi on ollut kokonaan hoitovastuussa ja taisi se pikkaisen jopa jännittää. Lomaviikoille oli kivoja suunnitelmia: mökkireissua, hoploppia, kirppari kierroksia, mutta päivät näillä kahdella on kuluneet turvallisesti yhtä kirppis kierrosta lukuunottamatta lähi ympäristössä. Harmittavasti pari viikkoa on ollut tosi kurjat kelit, joten mökillekään näitä kahta ei oo saanut lähtemään. Myös Lilianin huonojen yöunien takia aamupäivät on menneet yleensä nopeasti ohi, sillä väsymys on iskenyt jo 10 aikoihin. 



Vaikka mitään kovin ihmeellistä nämä kaksi eivät olekaan tehneet loma päivinä, niin uskon että Lilianille on ollut kuitenkin kaikista tärkeintä se kahdenkeskinen aika. Lilian on jo siinä iässä, että häneltä pystyy jo kysymään asioista ja aina, kun kysyn tahtooko hän jo päiväkotiin niin vastaus tulee heti ja se on "ei". Joten ihan tylsistynyt hän ei ole vielä isitytär aikaan kotona ;D


Ehkä kaikista ihaninta on myös se, että kysyttäessä Kimmolta olisiko kivaa olla pitempään kotona, niin vastaus on "kyllä". Aikaisemmin kotona olo suorastaan kauhistutti, kun ei ollut mitään tiettyjä rutiineja, mutta nykyään neidin kanssa pystyy puuhastelemaan jo vaikka mitä. Myös arjen helppous on iso plussa: aamulla ei ole ikinä kiire ja päivällä voi tehdä mitä millonkin tekee mieli. Tosin ruuanlaitto on hieman jäänyt ja Lilianin ruokavalio olisi varmaan aika yksipuolista, jos Kimmosta koti-isä tulisi :D Myös päikkäriaika on kotielämän iso etu. Sitä ihanaa omaa aikaa ei paljon työpäivän aikana ole. 

Myös minä voisin tottua tähän, että mies on pidempään kotona, sillä aamulla tarvii vaan huolehtia siitä, että itse pääsee ylös ja töihin. Myöskään päiväkodille töitten jälkeen ei ole kiirettä, vaan voi rauhassa tulla kotiin. Kotona ei myöskään odota miljoonat kotiaskareet ja kauppareissut, vaan sen sijaan yhtenä päivänä tullessa kotiin minua odotti kukkia, croisantteja ja donitsi. Aika ihanaa <3 



Tällainen vuoron vaihdos tekee varmasti jokaiselle perheelle hyvää, mikäli sellaiseen on mahdollisuus. Isille se on hieno tilaisuus päästä näkemään kotielämän hyvät (ja huonot) puolet, vaikka tällä kertaa en edes ole tainnut kuulla kuin pelkkää positiivista. Edes Lilianin väsymys ja huonot kelit eivät kuulemma ole haitanneet kovinkaan paljoa, vaikka neiti on ollut kuin takiainen Kimmon sylissä 24/7. :D Loma on silti aina lomaa. 

Onko teillä isit lomailleet / olleet kotona lapsien kanssa? :) 

Energiaa ystävistä

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Eilen vietettiin rakkaan ystäväni Niinan synttäreitä. Niina omaa hienon elämän asenteen ja on totaalisen hurahtunut terveelliseen elämäntapaan ja liikuntaan, joten oli selvää, että myös synttärit vietettiin hieman erilaisemmalla kaavalla.

Päivä starttasi "kevyellä tanssi treenillä" niinkuin Niina oli meitä infonnut. Totuus oli kuitenkin jotain täysin muuta, sillä luvassa oli 1.5 tuntia kovaa treeniä ja voin kertoo, että jalkoja tärisytti loppupäivän. Treenin meille piti TFW -salin Johannes, jonka hellässä huomassa Niina käy viikoittain useita kertoja treenailemassa. Treenin perustana oli yhdessä tekeminen ja hyvä fiilis. Puolitoista tuntinen alkoi yhteisfiiliksen nostattamisella yhteishuudoilla sekä hyppysarjoilla. Heti alkuun Johannes tsemppasi kaikkia antamaan kaikkensa heti alusta lähtien, sillä totuushan on se, että treeniltä häviää koko pohja, jos sen tekee puoli teholla alusta lähtien.

Itse treeni osuus koostui viidestä eri pisteestä, mitkä haastoivat erityisesti jalkoja sekä keskivartoloa. Treeni tehtiin pareittain vuorotellen, jossa toinen toimi aina tsempparina ja valmentajana. Jokaista liikettä tehtiin 30 sekunttia, minkä jälkeen vaihdettiin vuoroa. Todella toimiva tapa pitää hyvä fiilis yllä koko ajan, sillä mikä voisi olla motivoivampaa kuin näyttää kaverille, että pystyy vielä vähän parempaan! Puolitoista tuntisen ajan hyvä fiilis säilyi koko ajan ja kaikki pitivät hauskaa. Henkilökohtaisesti oli myös itse positiivista huomata, että ei ole ihan rapa kunnossa, vaikka kovin suuria tuntimääriä en tällä hetkellä käytä viikosta urheiluun. Treenin jälkeen jäähdyteltiin tanssimalla, josta voi käydä kurkkaa tunnelmia Instagramista. Tälläinen urheilu sopisi itsellenikin erinomaisesti, sillä puolitoista tuntinen oli kaikkea muuta paitsi tylsää!   Toivottavasti myös seuraavat kuvat jakavat myös teille sitä hyvää fiilistä ja energiaa, mitä meillä oli.

(C) Johannes Hatsolo Hattunen 


(C) Linda Borhoumi
Treenin loppuun saimme kuulla vielä motivaatiotarinan maanviljelijästä, joka etsi koko elämänsä ajan timantteja tuloksetta ja vasta jälkeenpäin huomattiin, että ne olivat sijainneet hänen farmillaan koko ajan. Tarinan opetus olikin, että ne parhaimmat ja suurimmat timantit löytyy yleensä suoraan edestäsi, toisin sanottuna rakkaista ystävistä. 

Treenin jälkeen olikin jo aika kova nälkä, joten päästiin herkuttelemaan ihan kunnolla Ravintola Globen. Menulta löytyi savumozzarella salaattia, häränrintaa ja jälkkärinä porkkanakakkua. Kuvat puhukoon taas puolestaan. 



Ilta oli hyvä lopettaa vielä muutamaan drinksuun, jonka jälkeen suuntasin kotia kohti. Kaiken kaikkiaan ihana ja onnistunut päivä. Oli ihana tutustua muutamaan uuteenkin tyyppiin. Kiitos Niinalle ja kaikille mukana olijoille!

Linnanmäki

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Eilen lähdettiin illasta käymään Linnanmäellä. Mukaan lähti Lilianin serkku tyttö perheineen. Reissu meinasi tyssätä heti alkuun, sillä parkkipaikkaa on lähes mahdotonta löytää. Onneksi kuitenkin pienen kiertelyn jälkeen yksi paikka sattui vapautumaan suht läheltä aluetta.  Lilianhan on jo kokenut lintsillä kävijä, sillä käytiin myös viime kesänä siellä. Viime vuonna käytiin pelkästään Kotkot- junan kyydissä, mutta tänä vuonna  tytön kanssa pääsi jo vähän hurjeempiinkin laitteisiin. Linnanmäki on siitä ärsyttävä paikka, että suurin osa ajasta kuluu jonottamiseen ja tällä kertaa jaksettiin jonottaa kolmeen eri laitteeseen. Kotkot junaan jonottelin tytön kanssa kahdestaan ja siinä oli aika taiteitelua saada pysymään tyttö jonossa vartin verran. Puolen minuutin välein Lilian koitti karkailla pois jonosta, tulevan junan kyytiin tai aidan yli.  Onneksi lopulta kuitenkin meidänkin vuoro tuli ja pitkä odotus palkittiin. 

Tänä vuonna suosikkilaite oli rumpukaruselli, jossa Lilian pääsi pöyrimään. Kikatus täytti ilman, kun pöyrittiin yhä kovempaa ja kovempaa. Kolmas laite missä käytiin oli vankkuripyörä, josta Lilian pääsi ihastelemaan maisemia mini maailmanpyörästä. Tämän lisäksi Lilian pääsi onkimaan, vetämään narua ja valitsemaan arpalipun, josta voitti suloisen nallen. 

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja positiviista on se, ettei Linnanmäelle tarvitse välttämättä kuluttaa hirveitä summia, sillä erityisesti Lilianille sopivat laitteet ovat melkeen kaikki ilmaisia. Voi olla kyllä, että jo parin vuoden päästä neiti alkaa vaatimaan jo vähän enemmän. 

Taaperon kanssa Linnanmäellä olo onnistuu melko mukavasti. Toki ihmisiä on yleensä paljon ja ehkä kannattaa suosiolla mennä heti aukioloajan alettua tai myöhemmin illalla, niin välttää kovimmat ruuhkat. Kärsivällisyyttä nimittäin ei juurikaan löydä ainakaan tältä taaperolta. Liikkuminen rattaiden kanssa onnistuu hyvin. Hirveen paljon aktiviteetteja ei vielä tämän ikäiselle ole, sillä kovin vapaasti Linnanmäellä ei pysty pienemmät liikkumaan itsenäisesti ja laitteita on rajoitetusti. Ihanaa kuitenkin nähdä miten huvipuisto tunnelma saa lapset innostumaan. Ehkä pikkaisen itseäkin alkoi tehdä mieli lähtee kokeilemaan jotain laitteita aikuisempaan makuun, vaikka huono olo tuli jo tuosta rumpukarusellista :D Ensi viikonloppuna suunnataankin Ikaalisiin ja odotan innollan Titinalle taloa, jossa meininki on varmasti vähän rauhallisempi. 

Loppuun muutamat kuvat meidän illasta :) 









 Joko te olette käyneet Linnanmäellä tai muussa huvipuistossa?


Kiitollinen

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kirjoitin jo viikonloppuna luonnoksiin ei niin positiivis sävytteisen tekstin elämästä uhmaikäisen kanssa, mutta jätän sen vielä odottamaan julkaisua. Tällä viikolla sattui lähiperhepiirissä iso elämää mullistava asia, kun kaksospojat syntyivät maailmaan yli kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Lilian sai siis kaksi uutta serkkua! Edessä on kuitenkin perheelle raskaat ajat, sillä pojat joutuvat viettämään sairaalahoidossa vielä pitkän tovin. Tämä sai ajattelemaan myös omaa tilannetta. Kuinka kaikki voisi olla toisin, jos kaikki ei sujuisikaan niinkuin on suunniteltu.

Tarina saa alkunsa siitä, kun äiti saa kuulla ensi kertaa olevansa raskaana. Raskaus ei tietenkään ollut siihen elämäntilanteeseen suunniteltu, mutta en ole päivääkään katunut sitä ratkaisua, että minusta tuli äiti. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kauhealta edes ajatella, että olen pienen hetken edes pohtinut sitä toista ratkaisua. Kuka sitten saisi minut innostumaan uusista asioista päivittäin sekä tuntemaan suurta ylpeyttä omasta pienestään?







































Seuraava jännityksen aihe on itse raskaus vaihe. Tietenkin sitä toivoo aina, että kaikki olisi kunnossa ja lapsi olisi terve. Mitä sitten, jos näin ei olisi ollut? Olisiko tieto siitä, että tuleva lapsi olisi esimerkiksi pahasti kehitysvammainen saanut minut jälleen pohtimaan sitä toista vaihtoehtoa? Onneksi kuitenkin kaikki oli hyvin koko raskausajan. Tunsin, että sisälläni kasvoi meille täydellinen lapsi.

Loppu raskaus tuntui kestävän ikuisuudelta ja luulin, että odottaminen olisi pahinta mitä tulevalle äidille voi tapahtua. Parempi kuitenkin näin, kuin että olisi pelko siitä, että vaarana olisi liian aikainen synnytys ja siitä seuraavat vaarat. Myös minun odotus lopulta palkittiin ja sain maailman syliini maailman täydellisimmän tytön. Saan olla siitä erittäin kiitollinen erityisesti miehelleni, että sain uskoa ja rohkeutta lähteä tähän. Edessä oli elämän mittainen matka, mistä yksin olisi hankala selvitä. Erityisen kiitollinen olen myös siitä, että meillä asuu terve, taitava ja rakastettu tyttö.

Tsemppiä äideille ja iseille, jotka elävät epävarmuudessa! 


Päiväkodin päivystys

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Ensimmäinen viikko 3.sta päiväkodin päivystys viikosta takana! Seuraavat kaksi viikkoa Lilian pääseekin lomailemaan Kimmon kanssa. Ensimmäinen viikko uudessa päiväkodissa meni suhteellisen kevyesti, sillä maanantain oltiin Lilianin kanssa kotona, kun neiti toipui kuumestaan ja torstaina Lilianin mummi kattoi tyttöä koko päivän. Tiistai päivä uudessa paikassa oli se kaikista hankalin. Lilian oli jäänyt itkemään Kimmon viedessä tytön. Minun hakiessa Lilian oli koko illan yhtä itkua ja nukkumaan mentiin jo puol 7!


Loput kaksi päivää puolestaan menikin jo aika rutiinilla. Heti seuraavana päivänä Lilian käveli reippaasti itse oman ryhmänsä huoneeseen ja itkua ei enää tullut. Illat myös sujuivat paljon rauhallisemmin. Ei voi muutakuin taas ihmetellä lapsen nopeaa sopeutumis kykyä. Itse olin lähes varma, että tyttö lähes tulkoon traumatisoituu yhtäkkisestä muutoksesta sekä illat ja yöt huudetaan. Onneksi uudessa paikassa oli kuitenkin pari tuttua hoitajaa sekä muutama kaveri samasta ryhmästä, minkä ansiosta uusikin paikka tuntuu turvalliselta. Myös uusi ympäristö ja lelut voivat toimia positiivisena muutoksena, sillä lapsesta on varmaan myös mielenkiintoista, kun paikka on täynnä miljoonia uusia leluja!


Eniten kuitenkin vielä jännitän heinäkuun kahta viimeistä viikkoa, sillä Lilianin ryhmästä ei olo silloin ketään tuttua hoitajaa mukana ja paikka on jälleen ihan uusi. Onneksi kuitenkin minulla on niin reipas tyttö, joka on rohkea kohtamaan uusia asioita. Ainoa asia missä Lilian on tarkka on oma hoitaja. Normaalisti Lilianille kelpaa vain oman ryhmän hoitajat ja itku tulee heti toisen ryhmän hoitajan kanssa. Tällä viikolla kuitenkin Lilian oli jopa nukutukseenkin hyväksynyt toisen ryhmän hieman vieraamman hoitajan! Ehkä siis selviamme vielä parista viikosta heinäkuussa :)



Onneksi heinäkuun jälkeen en tee yhtään töitä kahteen viikkoon (toivottavasti työttömyys ei kuitenkaan veny kuin max kuukausi). Elo-syyskuun työkuvioista on siis edelleen epävarmuus, mutta pariin ihan super kivaan paikkaan minulla on haastattelut. Toivotaan, että jompi kumpi näistä olisi minulle se oikea paikka! :)  Pääsen kuitenkin elokuun alussa  kotiäiteilemään todella pitkästä aikaa! Puolen vuoden aikana on jo tullut aika ikävä rauhallisia aamuja ja aikataulutonta elämää. :)


Miten muilla on sujunut päiväkodin vaihdos, jos sellaiseen on joskus jouduttu turvautumaan? :) 

                                                  
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan