Slider

Valmistunut!

lauantai 30. toukokuuta 2015

Vihdoin oon itsekin saanut päätökseen neljän vuoden opinnot AMK:n tradenomi linjalla! (tai ainakin omien laskujen mukaan nyt pitäisi olla kaikki pisteet kasassa ja todistusta odotellaan :D). 4 vuotta sitten syksyllä aloitin opinnot ja elämä oli silloin aika erilaista. Ensimmäiset 1.5 vuotta meni täysin opiskellessa ja töitä tehden ja viettäen aika huoletonta elämää. Tykkään osaltaan erittäin paljon opiskelija elämästä, koska silloin saa päättää aika pitkälle oman lukukausiohjelman. Joinain kuukausina voi keskittyä enemmän koululla olemiseen ja toisina taas voi tehdä enemmän töitä. 

2 vuoden opiskelun jälkeen syntyi Lilian, joten 3. vuoden opiskelut painottui kokonaan kotona etänä tehtäviin kursseihin. Toisaalta tämä oli ihan terapeuttista, sillä pääsin miettimään jopa ihan fiksujakin vauva-arjen keskellä. Toisinaan tämä oli myös stressaavaa sillä jokaisella tehtävällä oli deadline eikä niitä siirrytty huonosti nukuttujen öiden takia. Tämä opetti mulle ihan uuden puolen opiskelijana, sillä aloin tekemään kaikki tehtävät hyvissä ajoin ennakkoon, jotta säästyin viime hetken panikoinnilta. Viimeisenä vuotena tein opparia, viimeiset kurssit koululla sekä työharjoittelun. Käytännössä jäin tavoite valmistumis ajasta 5 kuukautta, josta 2.5 kuukautta johtui siitä etten löytänyt sopivaa työharjoittelupaikkaa. Mielestäni suoriuduin ihan hyvin ja jos numeroita katsoo, niin olen jopa pärjännyt paremmin viimeiset pari vuotta mitä olen opiskellut suurimmaksi osaksi kotona. Äitiys ei ole siis ihan sekoittanut päätä, vaikka välillä on ihanaa uppoutua taisin äiytiyden maailmaan. 


Mutta mitäs nyt sitten? Enää mä en voi stressata koulujutuista, mutta sitäkin enemmän tulevasta työpaikaista. Tradenomi pystyy tekemään lähes mitä vaan, mutta oma suuntautuminen on ulkoinen laskentatoimi. Tavoitteena on siis löytää paikka talous- tai henkilöstöhallinnon puolelta. Yleensä nämä paikat vaativat jo ennestään paljon kokemusta, joten helppoa vakituisen paikan löytäminen ei ole. Onneksi kesäksi sain työpaikan Vantaan kaupungin henkilöstöhallinnosta, joka antaa varmasti paljon kaivattua työkokemusta. 

Lähden siis taas uuteen työpaikkaan ja eilen jätin taakseni entisen työpaikkani. Koskaan ei voi kuitenkaan olla varma mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja en edelläänkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että joskus vielä päätyisin takaisin sinne. Alkuhan siellä ei ollut todellakaan helppo ja työtehtävät pysyivät koko harjoittelun aikana lähes samoina, joka koetteli mun rutiininsietokykyä. Kaikkeen kuitenkin tottui ja loppuajasta jopa viihdyin paikassa, kun ihmiset alkoivat käydä tutuiksi. Eniten kuitenkin ikävä jää tuotannon puolella työskenteleviä ihmisiä. Monta kertaa jopa harkitsin meneväni sinne takaisin, mutta ehkä tulevaisuuden kannalta minulle on kuitenkin tärkeää saada työkokemusta tästä alasta, johon nyt valmistun. 

Lähitulevaisuudessa en myöskään näe itseäni opiskelemassa missään ja eipä se olisi nyt rahallisestikaan mahdollista. Menot ovat varmaankin kymmenkertaistuneet siitä ajasta kun aloin opiskelemaan, joten olen tyytyväinen, että nyt minulla on peruskoulun jälkeen suoritettuna kolme tutkintoa. Näitten pitäisi antaa jo hyvä pohja tulevaisuudelle ja eihän sitä opiskelemalla töitä yleensä opita tekemään :) 

Onnea kaikille valmistuneille! 

Kuumeilua

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kesä alkaa pikkuhiljaa saapua myös tänne pohjoiseen, mutta itse kärsin kasvavasta matkakuumeesta. Olen seuraillut yhden lukijan instagram tililtä heidän matkakuvia ja pakko myöntää, että kyllä tuollainen reissu tekisi aika hyvää. 


Viime kesänä matkustimme Rhodokselle Lilianin ollessa 10 kuukautta vanha. Jännitimme etukäteen reissua paljon ja eniten kauhistutti monen tunnin lentomatka. Matka sujui kuitenkin yllättävän hyvin, kun neiti sai jopa hieman unta koneessa. Itse kohteessa Lilian oli ihan elementissään ja pelkkää hymyä, kun ympärillä oli paljon uutta ihmeteltävää sekä Lilian sai myös paljon ihailijoita paikallisista.


Toki matkustaminen ei ole millään tavalla samanlaista kuin ennen, kun pystyi huoletta menemään minne tahtoi ja mihin kellon aikaan tahansa. Vauvan kanssa reissatessa piti ottaa huomioon kaikki ruokailut, päiväunet, auringolta suojaaminen jne. Unet eivät tuottaneet lainkaan ongelmia helteessä, sillä Lilian nukkui hyvin yöllä ja päivällä. Välillä pystyimme jopa syömään rauhassa illallista, kun neiti simahti aina matkalla ravintolaan. Kaikki muukin varmasti sujuu hyvin myös vauvan kanssa kunhan ei stressaa turhista ja pitää hoitolaukun täytettynä kaikilla tarpeellisella.


Nyt, kun meillä ei enää asu vauvaa vaan touhukas taapero niin tulisi reissu olemaan varmasti jo täysin erilainen. Lilian ei nukkuisi niin paljon ja päiväksi riittäisi paljon tekemistä yhdessä. Lilian varmasti nauttisi vielä enemmän kaikesta ympärillä olevasta uudesta. Valitettavasti tänä kesänä luultavammin ei päästä reissuun, vaikka yksi pieni mahdollisuus tulee vielä elokuun puolella reissua varten. Saa nähdä kasvaako reissukuume entisestään vai saammeko nauttia tarpeeksi Suomen helteistä.


Onko teillä tiedossa ulkomaan reissua kesäksi ja minnekäpäin olette menossa? :) 


1.5v neuvola + kevätjuhlat

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Meillä oli vasta tällä viikolla 1.5vuotis neuvola, kun joku hajamielinen äiti meni merkkaamaan alkuperäisen huhtikuun ajan väärälle päivälle. 1.5 vuotis neuvola aikoja ei olekaan niin usein tarjolla, joten uusi aika siirtyi reilun kuukauden päähän. 1.5 vuotis neuvolaan kuuluva lääkäri on puolestaan vasta heinäkuussa. Neuvola käynti sujui mallikkaasti, vaikkakin Lilianilla oli kova hoppu pois ja puolet ajasta hän roikkuikin oven kahvassa huutaen "mennäänmennään". Mitat näyttivat 1v7kk vanhan tytön osalta seuraavilta. Edelliset mitat sulkeissa.

Pituus 79,5cm (74cm)
Paino 10,7kg (9655g)
Pään ymp. 47,8cm (47cm)



Lisäksi neuvolan täti kirjoitti seuraavanlaisen tekstin vihkoon. 

"Hieno, touhukas tyttö. Liikkuu ketterästi. Palapeliä tekee helposti. Kasvaa hyvin pituutta ja painoa. Iho kaunis."

Hassua miten alkuaikoina painoa saattoi tulla 1kg lisää kuukaudessa, mutta nyt tuo 1kg tulee 7kk aikana. Myös pituuskasvu hidastuu, jonka huomaa myös vaatteiden kulutuksessa. Sama koko on mennyt nyt jo yli puol vuotta. Pikkuhiljaa viimeisen kuukauden aikana on kuitenkin alkanut jäämään kaikki 80 koon vaatteet pieneksi. Valitettavasti tää tarkoittaa myös sitä, ettei mulla oo enää niin hyvää syytä ostella koko ajan lisää vaatteita, kun ne samat tuntuu mahtuvan päälle niin kauan ;) 


Tällä viikolla oli myös kevätjuhla päiväkodilla. Hirveen paljon Lilian ei vielä malttanut olla muiden esityksissä mukana, mutta pari ensimmäistä laulua se säesti hienosti kaikkien keskellä muitten istuessa reunoilla. Ei ainakaan Lilian halua jäädä päiväkodissakaan minnekään seinäruusuksi, kun haluaa olla aina kaiken keskipisteenä :D Lilian ryhmän lauluksi oli valittu "ihahaa", joka kuuluu myös meillä suosikkibiiseihin. Kyseistä kappaletta rallatellaan about puolin tunnin välein. Loppu juhlat seurattinkin liukumäeltä, kun neiti halus laskea sitä yhä uudestaan ja uudestaan. Ehkä ensi vuonna jo maltetaan olla koko juhlat muitten mukana lauleskelemassa :) 


Kuvat on tältä päivältä, kun pikku äiti halusi pukea koiravauvansa haalariin ja työnnellä sitä rattaissa. Tämä aamupäivä meillä on ollut super tyytyväinen taapero. Arki ois aika helppoo, jos kaikki päivät menis näin: ulos lähtiessä autetaan pukemisessa omatoimisesti hienosti, pois leikkipaikalta lähtiessä ei saatu megaraivareita, ruokaa laittaessa leikittiin omatoimisesti ja ruokakin syötiin hienosti ilman apua ja ilman sotkua! Aivan vastakohta eiliseen, milloinka raivottiin kaikesta ja ei syöty mitään. Toivotaan, että päikkäreiltä herää yhtä hyväntuulinen taapero mikä aamupäivällä oli :) 

Aurinkoista sunnuntaita! :) 

Nimipäiväsankari!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tänään oli Lilianin nimipäivä, jota emme kyllä juhlineet ollenkaan. Meidän perheessä ei ole ollut tapana juhlia nimipäiviä sen suuremmin, joten pelkät onnittelut pikku murulle riitti tänään. Tai ehkä nyt hieman valehtelin, sillä saihan Lilian muun muassa nuolla taikinakauhan, kun leivon keksejä huomisiin kevät juhliin. Valitettavasti Lilian ei kerennyt maistella valmiita keksejä, sillä uni tuli silmään ennen paistohetkeä. Lisäksi posti toimitti Nextin paketin, joka sisälsi uudet kumpparit. Suloiset mansikka kumpparit olivat jo jääneet pieneksi, mutta onneksi löysin lähes yhtä kivat. (psst. niistä löytyy kuva instagramista). 


Tällä viikolla oon taas leikkinyt yh-äitiä, kun Kimmo on ollut melkeen kellon ympäri töissä ja käynyt vaan suurinpiirtein nukkumassa muutaman tunnin kotona. Lilianista huomaa jo, että nyt jokin puuttuu arjesta, kun kokoajan pitäisi soittaa puhelimella isille ja muutenkin ilme kirkastuu aina, kun katsellaan vaikka isin kuvaa kännykästä. Voi pientä, onneksi kohta on viikonloppu. Arvostan kyllä suuresti aina näinä viikkoina oikeita yh-äitejä! Tässä ei kyllä paljon taukoja tunneta! Vaikka mulla on ollu oikeesti aika iisi viikko, kun Lilian oli eilen päiväkodin jälkeen klo 18 asti mummilla kylässä ;)


Huomenna ois vihdoin meidän 1.5 vuotis neuvola! Joku meni alunperin merkkaamaan neuvolapäivän kalenteriin väärin, joten sitä jouduttiin siirtämään kuukaudella eteempäin. Jännää päästä näkemään neidin nykyiset mitat. Huomenna on myös ensimmäiset kevätjuhlat! Päätin olla aktiivinen äiti ja leivoin itse keksejä. Hirveen paljon varmaan Lilian ei pysty olemaan esityksissä mukana, mutta odotan kyllä innolla mitä kaikkee huomenna on luvassa! :)


Aurinkoista viikon jatkoa! :) 



Työssäkäyvä äiti

tiistai 19. toukokuuta 2015

Viime vauva lehdessä oli juttu, joka kuvaa osaltaan myös omaa tilannetta. Jutussa kerrottiin äidistä, joka tahtoi tehdä töitä. Ajatus töissäkäyvästä äidistä ei ole enää nykypäivänä niin absurdi, kuin se oli muutama kymmen vuosi sitten. Omallakaan kohdalla ei raskausaikana kiinnostunut ajatus kolmen vuoden kotiäitiydestä. Kun olin viikoilla 25 raskaana hain itselleni kesätöitä ja ihmettelin ajatusta siitä, miksi työmarkkinoilla olisin jotenkin huonommassa asemassa, vaikka olen raskaana. Toki nyt tajuan myös työnantajan näkökulman asiaan. Minusta ei olisi ollut kesän jälkeen ainakaa heti jatkamaan töitä  ja luultavasti raskauteen liittyisi myös jotain sairauspoissaoloja. Onnekseni onnistuin kuitenkin saamaan itselleni täydellisen kesätyöpaikan toimistosihteerinä, joka päättyi juuri ennen äitiyslomaa. Raskaus aika oli myös erittäin helppo ja en joutunut jäämään päiväksikään sairauslomalle.

Lilianin synnyttyä en myöskään osannut täysin nauttia pelkästä kotona olemisesta. Tein kaikki jäljellä olevat kurssit etänä ja iltaopintoina sekä kirjoitin opinnäytyön. Toki olen monet kerrat kironnut miljoonia deadlineja, mutta omalla kohdalla kouluprojektit olivat myös virikkeellistä ajanvietettä, jolla sai pois ajatukset vauva-arjesta. Ilman koulua olisin varmasti ollut vielä enemmän yksinäisempi, sillä alkuaikoina äitikaverit olivat nollassa. Kuukausien kotona olon jälkeen kuitenkin uskallauduttiin Lilianin kanssa yhä enemmän ihmisten ilmoille ja vauvaharrastuksiin, jonka myötä tutustuttiin upeisiin ihmisiin.

Kuitenkaan arki täysipäiväsenä kotiäitinä vuosikausia ei ole se mun juttu, joten halusin mennä suorittamaan viimeisen työharjoittelun tänä keväänä. Ehkä suurin syy tähän oli tottakai raha, mutta myös se, että pelkäsin etten ikinä löytäisi mitään kunnon töitä vuosien kotona oleilun jälkeen. Joka kuukausi kotona teki armottomasti tuhoa CV:lle. Pikkuhiljaa pelko alkoi käydä toteen saatuani jatkuvasti kielteisiä vastauksiani työhakemuksiini. Lopulta kuitenkin onnistuin saamaan työharjoittelupaikan ja valmistuminen on enää 1.5 viikon päässä.


Jatko on edelleen epävarmaa ja minulla on vaan tiedossa kesäksi töitä. Aikaisemmin tämä epävarmuus töitten suhteen ei olisi huolestuttanut minua laisinkaan, sillä uskon, että aina jotain töitä löytyy. Nyt kuitenkin tilanne on toinen, sillä unelma olisi löytää vakituinen paikka, jonka myötä jatkuvan stressaamisen työtilanteen suhteen voisi lopettaa ja mikä parasta: voitaisiin etsiä oma asunto ja lomat kertyisi!

Töihin paluu oli odotuksista huolimatta todella raskasta. Sydän pakahtui ajatuksesta, että saan viettää muutaman hassun tunnin kotona. Mietin miljoona kertaa päässäni kuinka julmaa on jättää oma lapsi vieraiden ihmisten hoitoon. Onneksi kuitenkin Lilianin nopea sopeutuminen päiväkotiin helpotti tilannetta. Pikkuhiljaa olen myös alkanut tottumaan töissäkäymineen. Eihän siinä ole mennytkään kuin 4 kuukautta. Ainut asia missä olin väärässä on töiden tekemisen raskaus. Luulin, että olisi jotenkin vapauttavampaa ja helpompaa, kun töihin saa karata päiväksi. Nyt kuitenkin minulla on kaksi työpaikkaa ja mahdolliset yöherätykset eivät tue tätä yhtään. Töissäkäynti on siis auttanut näkemään myös asioita miehen näkökulmasta ja ymmärtämään ettei töissäkäyvän osapuolen arki ole yhtään sen helpompaa.

Arjen rankkuudesta huolimatta kannustan naisia seuraamaan unelmia ja omaa sydäntä. Jos äiti haluaa tehdä myös töitä, niin usko omaan itseenä ja motivaatio auttavat varmasti toteuttamaan unelmia myös uran suhteen!  Rakkaus omaa lasta kohtaan ei vähene yhtään töissäkäymisestä huolimatta. Päinvastoin se vaan kasvaa, kun aikaa joutuu viettämään useita tunteja erossa. 


Lasten tapahtumat

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Viime kesänä ei tullut juurikaan käytyä vielä missään ns. lapsille suunnatuissa tapahtumissa/paikoissa lukuunottamatta perus huvipuisto reissuja ja kotieläintiloja. Toki viimekin vuonna niissä riitti paljon ihmeteltävää Lilianille, mutta useimmiten vielä puolet retkistä nukuttiin. Tänä vuonna meininki on jo täysin eri, kun virtaa riittää koko päiväksi lukuunottamatta muutaman tunnin päikkäri hetkeä.


Tänään oltiin ensimmäistä kertaa lähialueella järjestetyssä kevät tempauksessa, jossa oli lapsille suunnattua ohjelmaa. Mukana oli mm. musiikkia ja tanssia, poniratsastusta, paloauto, arvonta ja lastenvaate esittelijä. Tapahtuma alkoi musiikkijumppa tuokiolla ison oravan johdolla ja Liliankin pääsi muitten lasten mukana bailaamaan. Alkuun neiti seisoi jäykästi paikallaan, mutta ensimmäinen biisin ihmettelyn jälkeen alkoi kuitenkin lantio liikkua ja viimeisen biisin kohdalla pyörittiin ja taputettiin jo vauhdikkaasti muitten mukana. Ihana seurata toisen riemua siitä, kun saa olla mukana jossain yhteisessä tekemisessä muitten lasten mukana. Pienen tanssihetken jälkeen käytiin myös ihmettelemässä poneja ja paloautoa sekä keinumassa ja laskemassa liukumäkeä. Liukumäestä laskeminen on tällä hetkellä ihan ykkös juttu puistoissa. Varsinkin, jos sinne pääsee jo itse kiipeämään ja laskemaan!


Ihana ajatella, että vielä on koko kesä edessä ja päästään neidin kanssa tutustumaan moneen eri paikkaan ja tapahtumaan! Tälläinen lapsen kanssa tapahtumissa käyminen on kyllä ihan eri maailma ja lapsen ilo on jotain niin hienoa katseltavaa. Kesän suunnitelmiin kuuluu ainakin linnanmäki, särkänniemi, korkeasaari, falkullan kotieläintila ja tivoli. Juhannuksena olisi myös tarkoitus tehdä jälleen pitkä ajomatka savon suunnille. Tänä kesänä ei luultavasti päästä ollenkaan ulkomaanreissuun, koska näillä näkymin minulla ei ole ollenkaan lomaa. Koitetaan kuitenkin käyttää viikonloput hyväksi ja ainakin kotimaanmatkailla niitten aikoina.



Tänään oli kyllä taas niin upee ja aurinkoinen päivä! Toivottavasti kunnon helteet saapuisivat jo pian! Minkälaisia kesä suunnitelmia teillä on? :) 
ps. Istagramista löytyy videomateriaalia neidin mooveista.

Taaperon kesävaatetusta

lauantai 16. toukokuuta 2015

Jonkun verran on tullut jo hamstrattua kesävaatteita, sillä toivottavasti kohta saadaan nauttia lämpimistä keleistä! Tällä kertaa mun on tunnustettava, että suurin osa Lilianin kesävaatteista on meille uutena ostettu, koska a) kirppareilta alkaa olemaan aika mahdotonta löytää käyttökelpoisia vaatteita koossa 86 eteempäin sekä b) kirppareilla käymiseen ei tahdo aika enää riittää. Onneksi kuitenkin kaupoissa on nykyään kesto alennusmyynnit päällä, joita olen yrittänyt myös ahkerasti hyödyntää.

Tässä kurkkaus tämän hetken lemppari vaatteisiin. Kesäksi löytyy jo jokunen mekko ja väritykseltään ne on aika tyttömäisiä ja vaaleita. Yksi lempparivaate on myös keskellä oleva H&M farkkuhaalari. Harmi vaan, ettei Lilian suostu sitä ainakaan vielä päälle laittamaan. Nimittäin aika kovat vastalauseet oon saanut, kun koitetaan sitä sovittaa. Mekoista vasemmanpuoleinen on Lindexiltä ja oikeanpuoleinen on H&M. H&M:ltä olen bongannut vaikka mitä ihanuuksia EDULLISESTI koosta 92 eteempäin, mutta tällä hetkellä uskallan ostaa kesäksi vaan mekkoja siinä koossa, koska muut vaatteet vaikuttavat vielä aika reiluilta. Tämäkin mekko maksoi 4,99€!


Nämä paidat ovat Zaran valikoimista. Tuo farkkupaita oli ihan pakko saada, vaikka uhkaavasti se näyttää jo niin pieneltä. 


Shortseja meiltä löytyy jo ihan kivasti, sillä ostin Nextiltä mielestäni edullisen 3kpl setin ihan perus shortseja. Lisäksi meiltä löytyy PDL:n harmaat shortsit ja H&M suloiset vaaleenpunaiset shortsit, jotka oon molemmat löytänyt kirpparilta. Nuita PDL:n shortseja Lilian myös vieroksuu. Näyttää uhkaavasti siltä, että meidän maku vaatteiden suhteen alkaa mennä jo pahasti ristiin :D Hame valikoima puolestaan on aika pieni vielä, mutta yksi kiva väriläiskä löytyy sieltäkin osastolta. Tuon Maxomorra merkkisen hameen Lilian sai mummolta.


Vaaleanpunaisen pallo takin löysin kirpparilta ja farkkutakin tilasin Ebaysta. Kooltaan tuo farkkutakki oli 100, mutta kun kerran käytin sen pesussa, niin se on jo melkeen liian pieni Lilianille. 


Aika tyttömäisella linjalla ollaan vieläkin. Näistäkin vaatteista saa myös jo vaikka mitä kivoja yhdistelmiä. Asusteita meillä ei ole vielä ollenkaan kesää varten, lukuunottamatta näitä H&M kenkiä. Päiväkotia ajatellen vielä pitää ainakin ostaa lisää t-paitoja sekä jokin kiva kevyt kesäinen shortsihaalari. Bodeja ei varmaankaan tulla enää tänä kesänä käyttämään ollenkaan, joten niitä ei olla enää ostettu ollenkaan. Tänä kesänä tullaan myös varmasti suosimaan PALJON mekkoja, sillä nyt niitä pystyy jo paljon paremmin käyttämään. Viime kesä meni vielä ihan konttaillessa, niin mekot oli silloin vaan tiellä, mutta nyt Lilian pääsee kunnolla hienostelemaan!


Joko teidän vaatekaappi on täyttynyt kesävaatteista? :) 


Äitienpäivä!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Ihanaa äitienpäivän iltaa! Toivottavasti päivä on ollut mukava ja muistuttanut siitä, kuinka rakkaita omat pienet oikeen ovat. Päivä on myös hyvänä muistutuksena siitä, kuinka tärkeää työtä äitinä oleminen on. Äitiys on rankka ammatti, mutta sitäkin antoisampi. En voisi kuvitellakaan saavani mistään muusta niin hyvää fiilistä, kun saan niistä onnellisista hetkistä oman lapsen kanssa.

Meidän päivä starttasi tänään vasta klo 8, kun pikku neiti antoi meidän kaikkien nukkua ennätyksellisen pitkään. Olin alunperin suunnitellut herääväni Lilianin kanssa, sillä aika usein tuo mies hoitaa aikaiset aamut viikonloppuina, mutta eipä mun sit tarvinnutkaan kovin aikasin kömpiä ylös sängystä. Kimmo kokkaili meille aamupalan ja lahjaksi sain kauniita ruusuja ja lahjakortin kampaamoon! Ihanaa, pääsen siis pian taas hemmoteltavaksi kampaamoon :) 



Aamupalan jälkeen lähdettiin ulkoilemaan. Todella upea keli oli koko päivän. Matkan varrella ratsastettiin possulla, kiukuteltiin kun piti istua vähän aikaa rattaissa, sekä päästiin silittämään pikkusia koiria. Toki myös käytiin perus kiikut, liukumäet ja hiekkalaatikot testaamassa. 





Päikkäriaikaan lähdin itsekseni lenkille. Olen yrittänyt nyt saada innostuksen takaisin säännölliseen liikuntaan ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu todella hyvältä. Toivotaan, että innostus jatkuu ja ainakin aurinkoisina päivinä olisi rikos olla ulkoilematta.

Päikkäreitten jälkeen suunnattiin mummilaan äitienpäivä herkuille. Serkku tyttö oli myös kylässä ja Lilian innoistuikin halimaan tätä lähes koko ajan. Hellyyttävää, kun neidistä on kuoriutunut niin huolehtivainen pikku äiti.


Miten teillä vietettiin äitienpäivää? 

Ne on vaan vaiheita...

lauantai 9. toukokuuta 2015

Vaikka tuo edellä mainittu lause toistuu aika ajoin äitien keskuudessa, niin joka kerta se on yhtä lohduttavaa kuulla. Huonoimpinakin hetkinä se antaa toivoa aurinkoisemmista päivistä. Kirjoittelin jokin aika sitten meidän nukkumis/nukahtamis ongelmasta ja ehkä tätä samaa lausetta tulisi hyödyntää myös siinä. Ajan kanssa Lilian varmasti alkaa taas nukkumaan yöt kunnolla ilman heräilyä ja maidon vaatimista keskellä yötä. Jonain päivänä tulee vielä sekin hetki, kun saan repiä neidin ylös sängystä.

On ollut kyllä mielenkiintoista seurata miten nämä eri vaiheet oikeasti vaikuttaa neidin luonteeseen. Tai ehkä se johtuu siitä, että meillä tosiaan kasvaa tyttö! Niinä huonoina viikkoina neiti on pelkkää itkua, roikkuu 24/7 kiinni helmassa, eikä mikään muu ole kivaa kuin sylistä ulos katselu. Tälläisinä viikkoina oikeastaan ei pysty edes ajattelemaan mitään kotitöitä, sillä mielenosoitus siitä, että neidille ei annata huomiota on kidutusta korville. Lohduttavaa kuitenkin on se, että tämä oikeasti on vaan vaihe. Kyseessä on yleensä pahat hammaskivut tai kovempi eroahdistus jakso, mutta nämä menevät viikossa tai parissa normaalisti ohi.


Nyt menossa on jälleen todella mukava vaihe. Silloin Lilian on yhtä hymyä ja tykkää leikkiä sekä hauskuuttaa kaikkia ympärillään. Tässä vaiheessa Lilian jopa leikkii jonkin verran itsenäisesti nukkejen tai omien  kotihommien parissa  sekä tänään se jopa vietti 5 minuuttia yksin leikkien omassa huoneessaan! Tää on todella harvinaista ja en muista jääneeni kertaakaan sen yksin huoneeseensa leikkimään niin pitkäksi aikaa!

Tämän viikon helppouteen toki on vaikuttanut se, että Lilian on viettänyt sen kokonaan kotona, kun Kimmo on ollut kesälomalla. Näin ollen Lilian on saanut nukkua mielin määrin ja saanut nauttia ajasta isin kanssa. Tämä on toki vaikuttanut yöunille menoon niin paljon, että neitiä ei saa ilman raivareita edes 21 aikoihin sänkyyn. Aika lepposia päiviä siis ollu, sillä normaalisti nukkumaan mennään jo 19 jälkeen. Jokaiseen vaiheeseen kuitenkin liittyy siis aina himpun verran positiivista ja negatiivista. Yleensä huonoina päivinä puolestaan nukkumaanmeno käy silmänräpäyksessä, kun päivän kestävä kiukkusuus väsyttää takuuvarmasti tuon neidin.

Muista siis rankkoina hetkinä, että ne on vaan vaiheita! :) 

Aurinkoista viikonloppua ja nauttikaa huomisesta päivästä äidit! <3 



Lapsettomien lauantai

perjantai 8. toukokuuta 2015

Ennen äitienpäivää vietetään lapsettomien lauantaita jo 22. kerran. Tapahtumalla halutaan muistuttaa, että vanhemmuus ei ole koskaan itsestään selvää: kaikki naiset eivät ole äitejä, eivätkä miehet isiä. 

Itse olen ollut siitä onnellisessa asemassa, etten ole koskaan joutunut pohtimaan mahdollista lapsettomuutta, sillä en kerennyt edes vauvakuume vaiheeseen ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Lähipiiristä löytyy kuitenkin muutamakin henkilö, joka on joutunut kokemaan pettymyksiä ja odottamaan pitkiä aikoja ennen positiivisia uutisia. Pitkä odotus ennen raskaaksi tulemista tai väliin mahtuvat keskenmenot ovat todella raskaita kokemuksia. Joillain raskaaksi tuleminen saattaa viedä vuosia tai jotkut eivät kovasta yrityksestäkään  huolimatta saa koskaan omaa lasta, kun taas joillekin raskaaksi tulo käy silmänripäyksessä ilman että sitä suunnittelisikaan.


Minun on vaikea edes kuvitella kuinka raskasta positiivisen raskaustestin odottaminen voi olla. Kaikki ei aina käy niinkuin on suunniteltu ja varmasti on hyvä myös varautua siihen, että jos joskus haaveillaan toisesta lapsesta, niin sitä on mahdotonta tietää milloin onni toisesta raskaudesta tulee (tai tuleeko ollenkaan). Pyrin olemaan aika suunnitelmallinen ihminen, joten ensimmäinen raskaus sekoitti jo aika pahasti kaikki "suunitelmat". Koulut oli kesken, eikä vakituista työpaikkaa ollut, joten ei mikään mahdollinen paras väli saada lapsi. Asioilla on kuitenkin aina tarkoitus järjestyä ja asia kerrallaan uskon, että unelma helpommasta ja stressittömämmästä arjesta toteutuu meidänkin kohdalla. 

Toki lapsen saaminen on koko elämän mullistava tapahtuma, mutta ei elämää silti kannata suunnitella sen varaan vuosikausiksi eteenpäin milloin lapsen saamiselle olisi täydellinen ajankohta. Joskus se voi olla silloin jo liian myöhäistä. Itse olen onnellinen, että tulin äidiksi juuri tuona lokakuisena päivänä 2013. 

Tsemppihalaus kaikille lapsettomille, jotka kovasti toivovat omaa pientä rakasta maailmaan! <3 

Lisätietoa lapsettomien lauantaista löydät tästä.


Kävikö teidän raskaaksi tuleminen helposti vai jouduitteko odottamaan kauan positiivisia uutisia? 


"Sä laitoit minut nettiin"

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Pinnalla on jatkuvasti ikävät puheet blogimammojen antamasta julkisuudesta blogissa esiintyville lapsille, jotka eivät ole tietoisesti antaneet lupaa kuvien julkaisuun. Se on totta, että blogia saattaa lukea kuka vaan ja suurin osa tämänkin blogin lukijoista on täysin anonyymejä: en tunne heitä, enkä tiedä edes miltä he näyttävät. Pelottava ajatus, että kuka tahansa saattaa eksyä lukemaan minunkin juttuja ja tämän myötä hän tietää meistä todella paljon ja erityisesti sen miltä me näytämme.


Todellisuudessa kuitenkin tämä blogi on todella pieni verrattuna esimerkiksi oikeesti tunnettuihin mammablogeihin. Tähän mennessä minulle on tullut juttelemaan ainoastaan yksi henkilö, joka on tunnistanut minut blogin perusteella. Mikään järisyttävää huomiota en siis ole herättänyt tällä bloggaamisella. Enemmän kokisin uhkana sen, että joku outo hiippari vaan sattuisi ottamaan kohteeksi kyttäillä tekemisiämme täällä naapuristossa.

Se asia mihin jatkossakin tulen kiinnittämään yhä enemmän huomiota on kuvien sisältö. Isompana tyttönä Lilian ei varmastikaan olisi kovin kiitollinen, jos äiti olisi laittanut kaikkien nähtäville ensimmäiset pottakuvat. Tälläset on toki ihan kivoja muistoja perhealbumissa, joita on mukava katselle yhdessä joskus myöhemmin. Sama asiahan se on myös omien kuvien kanssa, sillä harvemmin tulee julkaistua ei niin laadukasta otosta itsestä muitten nähtäville.


Olen joskus aikaisemminkin tainnut jo kirjoittaa samasta aiheesta, joten halusin saada tähän postaukseen myös miehen näkökulman asiasta. Osassa kuvissahan myös saattaa vilahtaa oma rakas ja hän on myös osa tätä blogia. Kovin paljoa en kuitenkaan saanut tällä kertaa irti tuosta miehestä, sillä vastauksena oli "en mä tiiä, ihan ok" kysyttäessä mielipidettä tähän pieneen blogi puuhasteluun. :D

Bloggaamisessa on hyvä muistaa aina, että kaikki mitä tänne kirjoittaa niin se tänne myös jää. Alkuaikoina tuli ehkä kirjoiteltua ja julkaistua kuvia paljon sen enempää miettimättä, mutta Lilianin kasvaessa hän muuttuu yhä enemmän omaksi persoonakseen, joten ihan kaikkea ei täällä halua enää jakaa. Jatkossakin kirjotan kuitenkin rehellisesti niin hyvistä kuin huonoistakin vaiheista. Toivotaan, että jonain päivänä Lilian voi lueskella äidin höpinöitä ensimmäisistä vuosista hyvillä mielin! :)


UNI

maanantai 4. toukokuuta 2015

Muistan raskausaikana ihmetelleeni äitien valitusta unen puutteesta ja siitä, miten väsynyttä elämä vauvan kanssa oikein on. Uskottelin itselleni, että meidän vauva varmasti nukkuu jo täydet yöunet 3kk jälkeen ja se 3kk menee niin nopeasti. MUTTA kuinka kävikään? Tässä sitä ollaan 1v6kk ikäisen taaperon kanssa ja vieläkin ootan joka ilta kauhulla tulevaa yötä ja niitä herätyksiä. Yöllisiä heräämisiä ei pysty ennustamaan, niitä voi tulla läpi yön tai se voi jäädä siihen yhteen ja jos oikein hyvin käy niin saadaan nukkua koko porukka läpi yön ilman herätyksiä. Vauva-aikaan verrattuna nyt on se ero, että yöllä herättäessä saatetaan jäädä pitkäksikin aikaa sänkyyn hereille. Vuosi sitten riitti, että antoi tilkan maitoa ja uni tuli saman tien. Siihen miksi yöllisiä herätyksiä tulee on varmasti miljoona eri syytä: flunssa, hammaskivut, kasvukivut, painajaiset, eroahdistus jne. On syy mikä tahansa, niin yleensä se jää vielä mysteeriksi.


Harmillista, että juuri nukkumisesta on tullut jollain tapaa stressin aiheuttaja. Oon niin mukavuuden haluinen, että tarviin hyvät yöunet,että mieli on virkeä. Aikaisemmin tykkäsin nukkua viikonloppuisin vähintään sinne 9-10 asti, mutta siitä luksuksesta saa vain vielä haaveilla pitkän aikaa. (ja vaikka sellainen tilanne olisikin, niin kuka nyt malttaisi nukkua niin pitkään, kun saa rauhassa kerrankin touhuta aamulla?)


Toinen mysteeri on iltaisin unen tulo. Joskus uni tulee saman tien ja joskus siinä saattaa mennä reilu tuntikin. Nyt tapana on ollut piristyä juuri ennen nukkumaanmenoa. Silloin on pakko käydä kaikki mahdolliset lelut läpi vielä kerran ja kiljuaen juosta ympäri asuntoa karkuun ties monettako kertaa. Eilen jälleen oltiin normaali nukkumaanmenoajasta noin 2h jäljessä, mikä on se asia, joka saa mun pinnan todella kiristymään. Haluan, että tietyistä rytmeistä pidetään kiinni, sillä yleensä aamuherätyksetkin tulevat aina tiettyyn aikaan. Lilian ei kuitenkaan osoittanut mitään väsymyksen merkkejä ja jouduin kantamaan sätkivän neidin sänkyyn. Siellä se aikansa pomppi ylös ja alas ja huusi vastalauseitansa, kunnes viimein silmiin alkoi tulla unihiekkaa. Äitin sydänkin heltyi siinä vaiheessa, kun Lilian otti mun kädestä kiinni ja painoi sen oman pään päälle merkiksi, että hän haluaa, että silitetään. Ja viimein 5minuutin silittelyn jälkeen neiti nukahti tyytyväisenä sänkyynsä.


Silloin, jos yöunille meno myöhästyy niin se tarkoittaa yleensä sitä, että aamulla ei olekaan niin kivaa herätä päiväkotiin ja myös sitä, että voi unohtaa sen "oman ajan" iltaisella. Puuttellisten yöunien ansiosta haaveet toisesta lapsestakin ovat pysyneet visusti poissa. Elättelen toivoa, että Lilian vielä lähiaikoina oppisi nukkumaan ilman herätyksiä (tai ilman huomionhakuisia herätyksiä) normaali päivinä. Silloin kun se päivä koittaa, niin olen aika onnellinen :)

Onko teillä vinkkejä parempiin yöuniin? :) 

Vappu tuli ja meni

perjantai 1. toukokuuta 2015

Vappu yllätti tänä vuonna ihan totaalisesti. En kerennyt (jaksanut) laittaa simaa ajoissa ja jouduttiin tyytymään kaupan valikoimiin. Toisaalta täällä ei sitä vielä juo kukaan muu kuin minä, joten suurta vahinkoa ei kerennyt tapahtua. Myös päiväkodin vappujuhlat muistuivat mieleen vasta edellisiltana ja Kimmo joutui kiertämään kolme eri kauppaa ennen kuin löysi viemiset päiväkodille. Huono vaan, että se ainut kauppa mistä vielä löytyi vappu koristeita oli ihan tupaten täynnä muutakin porukkaa ja jonotus vappu härpäkkeiden kanssa kesti reilut puoli tuntia.


Mitään erikoisia vappuperinteitä minulla ei ole koskaan ollut lukuunottamatta asiaankuuluvia koristeluja ja perinteisiä ruokia. Ennen pikku neitiä tuli oltua juhlistamassa vappua kaveriporukalla aattona, mutta tällä lapsen tulon myötä vappu meiningit tulevat ehkä keskittymään enemmän itse vapun päivään.


Tänä vuonna ei oikeastaan tehty juurikaan mitään erikoista. Tehtiin muutamia vappu herkkuja ja käytiin kyläilemässä sekä ihmeteltiin erilaisia vappu rekvisiittaa. Ehkä paras niistä oli vappuhuiska, jolla Lilian huiskutteli menemään ympäri asuntoa puhdistaen joka kaapin alusenkin pölystä. Päällään neidillä oli värikäs Phister & Philinan mekko, joka sopii aika täydellisesti juuri vappuun. Tämä asukokonaisuus on saatu mun äidiltä, joka suosii tälläisiä värikkäitä kokonaisuuksia. Ehkä itsekin innostun jälleen kirkkaista ja iloisista väreistä kesän tullen ja kohtahan varmaan Lilian ei edes anna äidin valita vaatteittansa! ;)


Miten teidän vappu sujui? Tuliko simaa nautittua kohtuudella? :) 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan