Slider

Rairuohon istutus vaippaan

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Viime perjantaina saatiin päiväkodista ensimmäinen tuominen kotiin, kun Lilian oli itse istuttanut rairuohoa pieneen rasiaan. Toteutustapa oli itsellekin uusi tuttavuus, sillä rairuoho oli istutettu vaipan sisältä otettuun vanuun. Lilianin istuttama ruoho onkin kasvanut jo kivasti ja päätettiin kokeilla myös kotona tätä samaa tapaa. (Tosin tässäkin asiassa oltiin hieman myöhässä ja rairuoho ei välttämättä ehdi kasvaa edes pääsiäiseksi.) 


Tämä rairuohon istutustapa on ainakin omasta mielestäni paljon kätevämpi, sillä vaipan vanu ei sotke niin paljoa mitä mullan kanssa ehkä kävisi pienen taaperon käsittelyssä. Ideana on siis vaan kaivaa vaipan sisällä oleva vanu istutuskippoon ja kastella se reilusti vedellä, jonka jälkeen siemenet heitetään päälle. Myös ulkonäöllisesti tämä on kivemman näköinen multaan verrattuna.


Nyt sitten jännityksellä odotellaan kasvaako ruohikko ennen pääsiäistä. :)

Pipo ARVONTA!

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tässä tulee vihdoin lupailemani arvonta, joka liittyy siis ihanaan pipoon, joka vilahti myös keväinen vaatetus postauksessa. Tilasin Niina K:lta ihanat ruusukepipot meille molemmille, jottei kummankaan tarvitsisi olla kateellinen toistensa pipoista. ;) Pipo on supersuloinen Lilianin päässä ja sopii täydellisesti mustavalkoisen villakangastakin kanssa. 


  Nyt olen myös saanut kunnian arpoa jollekin teistä ihanista lukijoista vapaavalintaisen pipon Niina K:n tekemänä. Esimerkkejä pipoista löytyy täältä. Arvonnan voittajalle lähtee siis 1 omavalintainen pipo.

Tuotevalikoimaan kuuluu myös muun muassa pipoja, päähineitä, lakkeja, pantoja ja kaulahuiveja.
Lukijoillani on myös mahdollisuus tilata Niina K:n facebook sivuilta tuotteita ilman postikuluja mainitsemalla olevansa blogini lukija tilauksen yhteydessä. Tilaaminen tapahtuu yksityisviestillä.





Arvontaan voit osallistua tykkäämällä facebookissa Made by Niina K.

*********************************************************************************

1. lisäarvan saat olemalla lukijana bloggerissa.

2. lisäarvan saat myös seuraamalla facebookissa, instagramissa tai bloglovinissa. 

Yhteensä sinulla on siis mahdollisuus 3 arpaan. 
Arvonta aika on 29.3-5.4. 

Onnea arvontaan! 


Ikävä kotiin!

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Empä olisi uskonut ennen päiväkodin aloittamista kirjoittavani tälläistä tekstiä, mutta niin se vaan on ettei se töissä olo ole yhtään sen hauskenmpaa kuin kotona olo. Itseasissa tällä hetkellä asiat on ihan päinvastoin. Työharjoittelu paikka on aika fiasko, joten motivaatio koko töihin lähtemiseen on nollassa. Kerran yksi kaverini sanoi hyvin sen asian miltä minusta tuntuu päivittäin "kuuntelen paljon mieluummin kitisevää lastani, kuin kitiseviä aikuisia työpaikalla".

Kun ajatusmaailma karkaa siihen pisteeseen, kun koko päivä menee miettiessä " mitä ihmettä teen edes täällä tekemässä työtä jonka merkityksestä en edes ole varma, kun voisin olla kotona sellaisen henkilön kanssa, joka varmasti haluaa jakaa päivät kanssani" niin on aika hankalaa koittaa pysyä positiivisena. En tiedä tuntuisiko minusta samalta jossain muussa työpaikassa, sillä ehkä odotukset ylipäätänsä itse harjoittelun suhteen oli liian korkealla. Asiaa tietenkin monimutkaistaa ne aamut, kun vien Lilianin päiväkotiin ja toinen laittaa kätensä kaulani ympärille ja joudun riuhtomaan hänen kätensä pois ja antamaan itkevän tytön hoitajalle. Työpäivän jälkeen vastassa puolestaan on loukkaantunut tyttö, joka ei edes tahtoa lähteä kanssani takaisin kotiin. Onneksi kuitenkin kiukkusuus ei ole ihan jatkuvaa koko illan ja välillä meillä on hauskojakin iltoja. Lilianin loukkaantunut käytös on ihan ymmärrättevää, sillä nyt lopultakin ollaan pari viikkoa menty viiden päivän hoitoviikolla, jossa aamut alkaa välillä jopa puol 7 aikoihin jatkuen sinne puoli 3 asti. Aikaisemmin tyttö oli ehkä 4 päivää viikossa ja 6-7h pituisia päiviä johtuen minun viikonloppuvuoroista ja iltavuoroista.


Tänään meillä oli jälleen pitkästä aikaa tyttöjen päivä, kun mies lähti viihtymään poikaporukalla. Aamulla kerettiin käydä yhdessä hulluilla päivillä ja leipoa hieman tarjoilua iltaa varten. Päivällä käytiin vähän ryömimässä tuolla märässä hiekassa. Tai siis Lilian kävi ja ite lähinnä kauhistelin miten sotkussa kaikki vaatteet ja asusteet olivat. Iltapäivästä meille tuli odotettuja vieraita, kun kaksi mammakaveria tuli lapsineen kylään. Pienet vieraat ovat Liliania useita kuukausia nuorempia, joten Lilianin käytös on välillä aika rajua heihin verrattuna. Välillä saattaa tulla pienestä nyrkistä ja seuraavalla hetkellä Lilian saattaa muiskauttaa pusun ja antaa halin.


Vaikka päivät nuoren taaperon kanssa on täynnä väittelyitä, huutoa, tuhoa, itkua, kitinää ja ennnenkaikkea tottelemattomuutta ja sotkemista niin on se miljoona kertaa antoisampaa kuin töissä käyminen tällä hetkellä. Lilian on toisaalta erittäin vaikeassa iässä, mutta toisaalta se osaa jo myös antaa itsestään niin paljon. Kuka voisi vastustaa niitä pieniä käsiä, jotka kiertyvät kaulasi ympärillä ja samalla neiti muiskauttaa erittäin märän pusun naamalle. <3


Voisin vakavasti jopa harkita jääväni kotiin koko kesäksi nauttimaaan kesä päivistä ja arjesta ilman aikatauluja. Tosin mun mies vaan saattaa olla asiasta hieman toista mieltä.  Ei auta muu kuin kerätä tsemppiä ensi viikkoa varten. Onneksi huomenna on vasta sunnuntai! 



Taaperon keväinen vaatetus

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Hankinnat kevättä varten alkaa olla pikkuhiljaa tehty ja tämä postaus sisältääkin pienen kurkkauksen meidän vaatetukseen ennen kesää. Jälleen hankintojen suhteen on hyödynnetty kirppareita ja myös viime syksyn hankintoja. Kukkarokin kiittää, kun kaikkea ei tarvitse ihan uutena kaupasta hankkia :) 

Aloitetaan tästä ns. "kauppa"- takista + asusteista. Takki löytyi kirpparilta 5€ hintaan ja se on merkiltään H&M. Kengät ovat tässä postauksessa esittelemäni Citrouille et Compagnie merkkiset ja todella kaunis ruusukepipo on tilattu Made by Niina K :lta. Tähän pipoon liittyen minulla on teille vielä loppuviikosta yksi pieni kiva yllätys luvassa :) 


Tämä vähän lämpimimpiin keleihin soveltuva takki on myös kirpparilöytö 2€:n hintaan. Merkiltään myös H&M. Ihana rusettipipo on käsityönä tehty. Tarkkasilmäiset ehkä myös huomaamat, että nämä kengät löytyvät myös tuosta linkkaamastani kenkä-postauksesta. Minulle muodostui ongelmaksi nimittäin valita näiden kaksien kenkien väliltä. Mieheni sitten kysyi minulta, miksen ota niitä molempia ja tässä kohtaa ei enää tarvinnut kahta kertaa miettiä. Päätin kuitenkin luopua niistä "blingbling" kengistä ettei Lilianin kaappi täyttyisi kokonaan kengistä, vaikkei siitä mitään haittaakaan voi olla (muutakun pankkitilin saldolle).


Itse vk-haalarina meillä toimii edellis syksyn H&M haalari. Teknisiltä ominaisuuksiiltaan tämä ei ehkä ole mikään paras mahdollinen, mutta eiköhän me näillä ja kuravaatteilla selvitä kevään sateista. Kengät löysin kirpparilta 10€:lla ja on Viking goretex merkkiset.


En voi olla ihastelematta nuita kevät kenkiä. On ne vaan niin pieniä ja kauniita! Oon ehkä pikkasen kateellinen Lilianille, kun mun kenkävarasto ei oo yhtään näin näyttävä.


Ainoa asuste mikä on pakko vielä saada on valkoinen kaulahuivi. Sen ehkä itsekin onnistun näillä amatöörin ompelutaidoilla valmistamaan.


Joko teillä on kevään vaatetus selvillä? :) 

Haaste: Minkälainen äiti olen?

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Sain Äiti ja melukylän lapset -blogin Terhiltä mukavan ja haasteellisen haasteen omaan äitiyteen liittyen. Haaste kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja toivottavasti vastaukset antavat edes jonkunlaisen kuvan minkälainen äiti olen. :)

Minkälainen äiti olet?
Olen rakastava, mutta tiukka äiti jossain asioissa. Yleensä kuitenkin suhtaudun asioihin rennosti. Lilianin ollessa uhma vaiheessa sana "rento" kyllä unohtuu aika-ajoin, kun tuo pikkuinen saa kiristettyä hermoja sen vahvalla tahdolla ja kovalla äänellä. En siedä erityisesti ruoka pöydässä sotkemista ja julkisilla paikoilla huutamista. Pyrin kasvattamaan Lilianin niin, että perus käytöstavat on kunnossa ja muita ihmisiä kunnioitetaan. Tässä vaiheessa nämä asiat liittyvät lähinnä juuri siihen ettei ruokaa heitellä ympäriinsä ja kavereita ei löydä tai niiden leluja viedä kädestä jne. Olen myös erittäin läheisyyden haluinen ja Lilian hukkuukin päivittäin pusuihin ja haleihin (vaikka lähinnä tällä hetkellä hän juoksee pusuja karkuun :D). Mieltä kuitenkin lämmittää, että välillä äitikin jo saa Lililianilta hellyyden osoituksia :)



Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 
Muistan ajatelleeni etten stressaisi asioista niin paljon, mutta totuus kuitenkin on, että kaikesta nykyään on kauhea stressi. Alkuaikoina varsinkin se oli ihan järkyttävä: "onko sillä nyt tarpeeksi vaatetta päällä ja onko se syönyt tarpeeksi, että pärjätään kauppareissu". Muistan myös ajatelleeni, että voin elää myös vauvan tulen myötä suht "normaalia elämää" ja käydä vauvan kanssa eri paikoissa, mutta todellisuudessa lapsen kanssa ei vaan niin vaan lähdetä vaan kaikki reissut vaativat ison suunnittelun.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
Kasvatusasioista on aika vaikeaa kiistellä, sillä jokainen lapsi vaatii sen oman kasvatuksensa. Meille on tärkeä asioiden "helppous" ja jotkut saattavat nähdä punaista, kun vauvaa ei esimerkiksi ruokita rintamaidolla sen koko ensimmäistä elinvuotta.  

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Haluaisin antaa tällä hetkellä enemmän omaa aikaa Lilianille, sillä tuntuu että tunnit eivät riitä yhteisiin hetkiin. Valitettavasti vaan ylimääräisiä tunteja päiviin on mahdotonta taikoa. 

Mitä teet mielestäsi oikein?
On ihanaa huomata, kun lapsi oppii ja ymmärtää asioiden merkityksiä kasvatuksen myötä. Palaan jälleen tähän ruokailu kysymykseen. Nykyään ei enää sotketa niin paljon! Myös rutiinit on tärkeitä, johon kuuluu tiettyjen asioiden tekeminen päivittäin samoihin aikoihin. Meillä siis syödään ja mennään nukkumaan samoihin aikoihin, joka helpottaa arkea kummasti.


Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Olen varmaan välillä liiankin varovainen, mutta niin varmaan kaikki esikoisen kanssa. Meillä on pistorasioissa suojat, vaikka ne ovat varmaankin ihan turhia uusissa taloissa. En anna Lilianin kiipeillä mihinkään ilman valvontaa ja sohvalta täytyy tulla aina alas oikeaoppisesti. Onneksi myös Lilian on aika varovainen ja ei kokeile uhkarohkeita asioita ja ollaankin säästytty ruhjeilta. Ensimmäinen saatiin vasta tällä viikolla, kun Lilian oli kaatunut pääedellä asfalttiin päiväkodissa. 

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Tälläistä ollaan saatu harjoteltua nyt jo jonkin aikaa. Minua ei oikeestaan yhtään kiinnosta mitä muut ajattelee ja kaikki varmaan tietää tän tunteen, jos on omia lapsia. Yleensä YRITÄN kiinnittää Lilianin huomion johonkin muuhun ja jos tämä ei onnistu, niin loppumatka sisältää paljon kitinää. Kerään nopeasti tavarat kasaan ja suuntaan kassalle ja toivon, että pääsen nopeasti ulos kaupasta. Tällä hetkellä siis harmistus liittyy siihen, kun kaupassa oleviin karuselleihin ei saa jäädä leikkimään koko päiväksi. Jatkossa tälläisten karkki-harmituksien tullessa varmasti tulen toimimaan niin, että mitään ei saa, jos ei käyttäydytä kunnolla. En myöskään ala palkitsemaan jokaisen hyvän kauppareissun jälkeen karkeilla, vaan myös herkkuja saa silloin tällöin.


Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? 
(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Lilian saa yleensä maistaa jotain herkkua, jos ollaan kylässä tai meillä käy vieraita ja sellaisia on tarjolla. Limsoja meillä ei juoda koskaan ja sipsejä tai roskaruokaa syödään me silloin tällöin, mutta Lilianille ei olla annettu  vielä mitään kovin suolaisia ruokia. Jäätelöä myöskään ei olla syöty talvella, mutta kesällä varmasti Liliankin saa jo osansa :) 

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
Meillä on rytmit juurikin ruokailun ja päiväunien suhteen. Me vanhemmat saatetaan syödä vähän sillon sattuun, jossa ois paljon vielä parennettavaa. Olisi kiva, että ainakin iltaisin, jos olemme kaikki kotona niin söisimme yhtäaikaa. Rutiinit tuovat arkeen helppoutta, kun tiedetään millon on nälkä ja millon väsyttää. Näistä kahdesta asiasta harvoin poiketaan, mutta tuskin se maailmaa kaataisi, jos ruoka-aika onkin tuntia myöhemmin. Myös ulkona pyritään käymään aina ennen päiväunia, mutta varsinkin huonolla kelillä saatetaan olla koko päivä sisällä tai käydä kaupoilla. 

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon, että minulle on helppo tulla juttelemaan asiasta kuin asiasta. Toivon, että lapsi ymmärtää niitten rajojen merkityksen, jotka on asetettu. Toivon, että lapsi näkee minut rentona, huolehtivaisena ja ymmärtäväisenä äitinä. Toivon myös, että äidin kanssa on hauskaa myös vanhempana tehdä asioita.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Sen ettei kaikkea aina voi saada ja kaikkia pitää kohdella tasavertaisesti ja huomioonottavasti.


Ulkoiletteko päivittäin?
Jos vaan kelit sallii, niin ulkoillaan 1-2 kertaa päivässä 

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Liliania ei vielä kiinnosta telkkarin katselu ollenkaan. Välillä hän saattaa katsoa jonkun yksittäisen youtube pätkän telkkarista tai kännykästä, mutta sen jälkeen kiinnostus lopahtaa. 

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Halaamalla ja pusuttelemalla päivittäin sekä olemalla läsnä ja kiinnostunut Lilianin asioista ja leikeistä. Muutaman kerran raskaan päivän jälkeen olen saattanut myös itkeä Lilianin seurassa. Osaan myös korottaa ääntäni silloin, kun tyttöä ei tahdo saada uskomaan millään. Tärkeintä on mielestäni se, että kaikki tunteet pitää pystyä näyttämään ja kertomaan mikä milloinkin on niihin syynsä.

Haastan mukaan seuraavat ihanat äidit:

Pirita: These Are The Days
Minna: MinnaManna
Tiina: Fit Fat Mama
Miia: MammaMiia
Tanja: Our Journey


8/8 uhmaa & töitä

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Hyvin alkanut päiväkoti elämä koki tällä viikolla ainakin omasta mielestä pienoisen takaiskun, sillä suurella omalla tahdolla varustettu taapero kiristi tämän äidin hermoja oikein kunnolla. Tämä viikko sattui sopivasti myös juuri sille viikolle, kun tein 8 päivän työputken ja mies oli iltavuorossa. Ehkä näillä kaikilla asioilla oli yhteys, sillä saattoihan olla, että Liliania ärsytti, kun äitiä ei näkynyt ikinä päivisin kotona ja sitten, kun rättiväsynyt äiti haki väsyneen päiväkotilaisen kotiin oli illan ohjelma aika selkee. Tällä viikolle sattui myös kauan odotettu työharjoittelun aloitus, joka aiheutti myös pientä jännitystä päiviin. Ja yksi pieni kiukutuksen aiheuttaja oli myös puhkeava kulmahammas. Voin vaan todeta, että tämä yhdistelmä on taattu erittäin vaikeisiin ja kitinän täyteisiin iltoihin. Tällä viikolla sai kokea oikein kunnolla miltä näyttää ja tuntuu elämä uhmakkaan pikku neidin kanssa. Volyymit nousee korvia huumaksi jokaisen vastoinkäymisen kohdalla ja harmitusta on vaikea edes saada loppumaaan. Leluja paiskotaan ympäriinsä ja myös äiti sai osansa pikkuisen neidin läpsäisyistä (sekä myös eilen kylässä ollut puolivuotias). Ainakin siis omaa tahtoa löytyy pikkuruisesta tytöstä.


Työharjoittelu starttasi siis myös tällä viikolla, joten jatkossa ainakin seuraavan 10viikon ajan minulla on viikonloput vapaat, joten pystytään myös suunnittelemaan jotain elämää viikonlopuillekin. Odotin kovasti työharjoittelun alkua, sillä olinhan käyttänyt aikaa todella kauan sen paikan löytämiseen. Ehkä juuri tämän takia olin myös aika pettynyt, kun alku sujui aika nihkeästi. Yritys ei ollut varautunut ollenkaan siihen, että aloitan (okei kaikki tapahtui viikon varoitusajala). Mutta silti vastaanotto oli aika tyly, kun mitään selkeetä työnkuvaa ei ollut, ei työtilaa, eikä mitään tunnuksia ohjelmiin. Sain myös taas kerran yhden kokemuksen lisää huonosta esimiestyöstä, sillä viikon jälkeen saldona esimieheltäni on ehkä yksi kokonainen lause.


Erilaiset työpaikat täytyy kuitenkin ottaa opettavaisena kokemuksina ja toivottavasti myös pääsen erilaisten työtehtävien kautta saamaan paljon oppia. Viikon aikana työtehtävät olivat aika rutiininomaisia ja uuteen ohjelmistoon tutustumista, mutta pääsin treenailemaan ainakin englannin kielen taitoja, kun avustin erästä saksasta vierailulla ollutta henkilöä.

Lähiaikoina luvassa on  kurkkaus meidän välikauteen ja yksi ihana keväinen arvonta! 



Haaveena oma koti!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kiitos kaikille tsempeistä työharjoittelun suhteen! :) Edellisessä postauksessa myös vihjailin uudesta projektista ja kyseessä on siis oman kodin löytäminen.  Moni teistä varmasti epäili hieman erilaista projektia ;) Asumme siis tällä hetkellä vuokralla ja maksamme kallista vuokraa, joten olisi aika paljon fiksumpaa käyttää se raha lainan lyhentämiseen näillä koroilla. Nyt täytyisi vaan löytää se unelmien koti. Meillä on korkealla kriteerit. joten sen unelmien kodin löytäminen on haastavaa. Kodin tulisi löytyä läheltä meidän työpaikkoja (mieluiten tietenkin läheltä Lilianin päiväkotia), kodin tulisi olla suht uusi ja hyvin pidetty, jotta säästyttäisiin suurimmilta tulevaisuuden remontti huolilta. Kodissa pitäisi olla riittävästi tilaa ja unelma olisi myös oma piha ja terassi. Meidän alue vaatimuksilla kuitenkin tämä yhtälö taitaa olla kuitenkin aika mahdoton ajatus. 

Googlettelin kuvia siitä miltä ainakin minun unelmien koti tulisi näyttämään. Kodista tulisi ainakin löytyä tilava ja valoisa olohuone, jonne mahtuu kutsuva ja iso löhöily sohva. Tuollainen takka ois myös todella ihana lisä tunnelmallisia koti-iltoja varten! 


Haluan, että olohuone, ruokailutila ja keittiö ovat kaikki samassa tilassa, jotta mahdollisten vieraiden kanssa keskustelu onnistuu paremmin. Tämä tuo myös lisää avaruutta, kun ikkunoita on paljon. Unelma olisi myös tuollainen korkea katto. 


Keittiö on minulle yksi tärkeimmistä kriteereistä. Siellä pitää olla runsaasti tilaa kokkailla. Täydellinen keittiö on tuollainen, jossa on tuollainen taso olohuoneen suuntaan ja jonka ympärillä voi istuskella. Kaapit voisi hyvin olla "piilotettu ympäristöön" ja samoiten kaikki kodinkoneet upotettuina kaapistoihin. 


Kylpyhuoneen väritys tulisi myös olemaan harmaa/tumma, jonne voisi luoda tunnelmaa esimerkiksi kattoon upotetuilla ledeillä. 



Makuuhuone tulisi myös olemaan aika simppeli, jossa käytettäisiin jotain tummempaa väriä esimerkiksi yhden seinän korosteena, mutta muuten värimaailma olisi vaalea. 


Toki kodista löytyisi myös paljon pinkkiä Lilianin omasta huoneesta. Lilianin huoneesta tulee varmasti niin tyttömäinen kuin voi vaan olla. 


Oma piha ja terassi olisi myös aika luksusta. Siellä olisi täydellistä viettää rentoja kesäiltoja ja grillailla. Pihalle tulisi mukavat terassikalusteet, kukkia ja ehkä jotain omia yrttejäkin.


Tälläisestä kodista siis unelmoin villeissä haaveissani. Tälläinen koti ei ehkä vielä ole ihan realistinen, mutta toivottavasti meille sopiva pesä pian löytyy, josta pystymme alkamaan rakentamaan yhteistä kotia.

Vihdoin!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Jee, vihdoin myös täällä blogin puolella hehkuttaa, että olen löytänyt työharjoittelupaikan! Noin puolivuotta sitä tulikin metsästettyä enemmän ja vähemmän ahkerasti sekä epätoivoisesti, vaikka paikka sitten lopulta löytyikin läheltä. Kyseessä on siis tämän hetkinen työpaikka, jossa olen myös aikaisemmin työskennellyt kokin hommissa. Miten hienoa siis, että pääsen tuttuun paikkaan tekemään töitä hieman eri merkeissä. Uskon tämän olevan vahvuus, sillä kokemusta löytyy siis myös tuotannon näkökulmasta. Olisi siis alunperinkin kannattunut kysellä edelliset työpaikat läpi työharjoittelupaikan toivossa ja olisin säästynyt aika valtavalta stressiltä.


Loppujen lopuksi sain harjoittelupaikan kyseisestä yrityksestä helposti vaan yksinkertaisesti kysymällä mahdollisuutta suorittaa harjoittelu heidän yrityksessään ja sattumalta heillä olikin sopiva projekti alkamassa. Tämä projekti itsessään ei kuulostanut kovinkaan haastavalta, mutta  toivon, että pääsen myös tekemään muitakin hommia laajalti hallinnon puolella, niin että monipuolista työkokemusta karttuu. Olen tyytyväinen myös uusiin työvuoroihin, sillä työ on perus viikkotyötä maanantaista perjantaihin ja työajassa on kahden tunnin liukuma, joten minuutilleen tai edes tunnin tarkkuudella ei tarvitse enää työpaikalle kiiruhtaa. Ihanaa, kun pystytään taas suunnittelemaankin jotain viikonloppu menoja, kun ei aina tarvitse jomman kumman olla töissä!


Olen ihan super innoissani, että vihdoin valmistumiseen on jäljellä aikaa 10 viikkoa. Olen myös todella motivoitunut aloittamaan toimisto hommat tutussa yrityksessä, vaikkakin työympäristö on täysin erilainen. Oon myös salaa vähän haaveillut, että pääsen työhön, jossa saa pukeutua kivasti. Tosin se on myös yksi stressi tekijä lisää aamulle, sillä töihin ei mielellään lähde ihan kotivaatteissa, mikäli niissä pitää olla myös ihmisten ilmoilla. Myös omasta vaatekaapista taitaa löytyä tällä hetkellä vain muutama suht siisti vaatekappale. (En siis vielä oikeestaan tiedä missä tulen työskentelemään ja voihan se olla, että työtilani on joku pieni pimeä komero tuotannon tiloissa ja joudun edelleen verhoutumaan valkoiseen kaapuun :D)


Jään jännityksellä odottamaan maanantaita ja ensimmäistä uudenlaista työpäivää! (Sekä perjantaita, sillä nyt minulla on menossa mukava 8 päivän työputki :/) 

Tämän kivan uutisen lisäksi minulla on myös toinen kiva uutinen kerrottava. Oikeastaan se on eräänlainen alkava projekti, mutta siitä lisää ensi viikolla ;) 


Olen vähintäänkin ihastanut..

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

tähän kenkämerkkiin, joka löytyy mm. spartoolta. Kyseessä on siis merkki nimeltä Citrouille et Compagnie, jolta löytyy aivan ihastuttavia kenkiä. Olen viime aikoina viettänyt luvattoman paljon aikaa selaten kenkiä Lilianille kevääksi, kunnes törmäsin tähän merkkiin iskikin valinnan vaikeus. Muutamat erilaiset kengät olen jo kerennyt palauttaakin ja kevääksi suunnitellut vaaleanpunaiset bling bling kengät vaikuttaa olevan vielä aivan liian suuret. Aloin haaveilemaan myös Lilianille biker-tyylisistä saappaista, mutta luultavasti niissä on vielä kovin hankalaa kävellä.

En voinut kuitenkaan taaskaan vastustaa kiusausta ja tilata ihan kokeeksi vaan näitä Citrouille et Compagnien Bellune- nimisiä kenkiä. Varsi tässäkin mallissa näyttää aika kapealta, mutta materiaali varressa näyttää suht joustavalta. Tilaukseen lähti myös todella kauniit Adibu nimiset kengät. Toivottavasti jommat kummat olisivat sopivat Lilianille. Kengät eivät olleet ainakaan hinnalla pilattu, sillä molemmat kengät olivat 30e luokkaa. Myös muut saman malliston kengät ovat suht edullisia verrattaessa muihin merkkeihin. Kenkien laadusta en voi taas mennä takuuseen, sillä merkki on täysin uusi tuttavuus itselle.



Muuten meidän välikausihankinnat on aikalailla syksyn jäämistöä. Haalari asia mietityttää jälleen, sillä viime vuoden haalari ei ole veden pitävää materiaalia, joka olisi varmaan aika iso plussa jo tän ikäiselle. Takki hankinnat tein kirpparilta ja syksyllä tilaamani kumpparit mahtuvat luultavasti vielä ainakin tämän kevään. Myös sadevaatteet mahtuvat hyvin vielä jonkin aikaa. Vielä pitäisi etsiä kevyempi pipo ja muita asusteita päiväkotiin sekä myös kevyemmät kengät hiekkalaatikko leikkeihin. Sitten vaateasiat alkaa olemaan aika hyvällä mallilla tämän kevään osalta. 

Myös kesää ajatellen lyösin todella monta kaunista kenkää hienoimpiin menoihin, mutta nää pohdinnat jätän vielä hetkeksi. 

Joko teidän välikausihankinnat on tehty? 

Kadonnut unipupu

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Eilen tapahtui se kaikista pahin: unipupu unohtui päiväkotiin! Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin kävi meille ja toivottavasti vastaavia unohduksia ei enää tapahdu. Lilian on nukkunut pikku vauvasta asti kummilta saamansa unipupun kanssa, joten tästä on tullut tärkeä tuki erityisesti näin päiväkodin aloituksen myötä. Joinain päiväkoti aamuina unipupu on kaivettu jo aamusta esille ja se on helpottanut päiväkotiin jäämistä. Normaalisti unipupu odottaa aina kiltisti päivät sängyssä, joten mitään paniikkia ei eilenkään ehtinyt syntyä ennen nukkumaanmenoa. Nukutuksen yhteydessä Lilian kuitenkin heti huomasi jonkun tärkeän puuttuvan ja koitti etsiä sitä käsillään epätoivoisesti ja muutama pieni lisäitkukin tuli. Nukutus eilen kestikin ruhtinaallisen tunnin ajan ja yöstä selvittiin kahdella itkulla. 

                                       

Onneksi Lilianilla on kaverina sängyssä myös pari muuta lelua ja muutama harso, joita hän myös tykkää nuuskia nukahtaessaan, joten rakkaan unilelun ollessa poissa kovempaa paniikkia ei syntynyt. Suosittelenkin kahden samanlaisen unilelun ostamista heti alkuaikoina, jolloin toisen voi hyvillä mielin jättää päiväkotiin. Tosin vanhemmalla iällä varmasti jostain tietystä unilelusta muodostuu niin tärkeä, että sille on mahdotonta löytää mitään korviketta. Unipupun olemassa olo on varmasti tärkeää Lilianille ja uskon, että se myös on helpottanut yöllä itsekseen uudelleen nukahtamista ilman, että toisen meistä vanhemmista on tarvinnut mennä rauhoittelemaan (toivottavasti tämä sama myös pian toimisi koko yöunille nukahtaminen kanssa). Unipupu muodoltaan sellainen, että siitä saa helposti kiinni ja se on helppo vetää kasvoille. Lilian tykkää myös kovasti tutkailla aina nukkumaanmentäessä pupun pitkiä korvia. Välillä koko nukkumaanmenokin saattaa unohtua, kun unipupulle on kerrottava kaikki päivän tapahtumat. 

Löytyykö teidän pieniltä tärkeiksi muodostuneita leluja? 

Ne ensimmäiset sanat!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Ensimmäiset sanat, joita jokainen vanhempi innolla odottaa voi olla välillä aika huvittavan kuuloisia muunnelmia oikeista sanoista. Meillä Lilian toisteli jo 3-4kk iässä "tä-tä-tä", mutta tämä taito unohtui aika nopeasti. Kesällä reilun puolen vuoden iässä hän alkoi toistelemaan "äitä", mutta edelleen saadaan aika harvoin kuulla neidin suusta "äitä" tai "ishi". Syksyllä oli jonkun aikaa neiti myös toisteli kovasti sanaa "##ttu", mikä onneksi jäi hyvin nopeasti. Hieman epämukavaa käydä kaupassa, kun typy huutelee "##ttu"kassan tädille :D


Lilian on viime aikoina kehittynyt paljon myös puheen kehityksen saralla ja ensimmäisiksi oikeiksi sanoiksi ovat muodostuneet aika arkipäiväiset asiat. Oikeita sanoja ovat ainakin "potta", "pissi", "auto", "nenä", "mennään", "ei" ja "pää". Myös sanat "äitä" ja "ishi" ovat käytössä, mutta näitä sanoja Lilian käyttää todella säästeliäästi. Lilianilla on myös ollut todella kauan käytössä sana "papa", joka tarkoittaa napaa. Myös päivittäin vilahtelee sanoja "hauva" = koira ja "hauva" on myös  vauva,  "ma" = maito ja "että" = vettä. Käytössä on myös erittäin paljon sana "oho", kun Lilian tekee jotain kielettyä tai hauskaa. Aika petollinen sana, sillä eihän pikku neidille voi olla mitenkään vihainen, jos sieltä tulee niin suloisesti aina "oho". Lilian toistelee myös usein sanaa "tosta", kun osottelee esimerkiksi jotain.


Lilian ymmärtää jo oikeastaan kaiken mitä hänelle sanotaan. Onkin eri asia haluaako hän totella tai kuunnella mitä hänelle sanotaan. Sanojen merkityksen ymmärrys on isoa ja pikkuhiljaa ne alkavat löytävän tiensä myös puhevarastoon. Alottessa töitäni, niin Lilian osasi myös hienosti sanoa "töihin", kun kysyttiin missä äiti on. Kerran hän oli jopa ottanut laukun käteen ja suunnannut ovea kohti ja sanonut "töihin". Niin fiksu pieni <3


Vielä kuitenkin puhe on enimmäkseen omaa kieltä, mutta nuo tutut sanat vilahtelevat päivittäin puheessa, kun esine/asia sattuu kohdalle.  Esimerkiksi ulkona ollessa Lilian aina sanoo " hauva" nähdessään koiran tai kun hän haluaa potalle niin sanotaan "potta" tai "pissi". Joskus Lilian toistaa perässä jonkun uuden sanan, mutta yleensä se unohtuu samantien. Tällä hetkellä taas oman tahdon läpi vienti onnistuu lähinnä parhaiten jälleen huutamalla, kun eroahdistus on taas aika kovaa.

Miten teillä höpötellään? 







Minä ITSE!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kun taaperolle ikää tulee lisää on kaikki saatava tehdä itse. Apua ei huolita, vaan kaikesta pitäisi selvitä jo ihan omin neuvoin nuin nuorella iällä. Itse halutaan syödä omalla lusikalla, itse halutaan kävellä joka paikkaan ja itse halutaan päättää IHAN KAIKESTA. Välillä tämä oma aloitteisuus on tietenkin helpottavaa. Näitä tilanteita on esimerkiksi ruokailut, kun Lilian syö itse niin samalla voi syödä itsekin tai tehdä muita puuhia. (Tosin sotku mikä tästä seuraa on aika järkyttävä!).


Välillä kuitenkin tää "minä itse" vaihe on aika ärsyttävää, kun asioita ei vielä osata tehdä nopeasti ja siististi itse tai sitten ei vaan yksinkertaisesti totella vaan tehdään juuri päin vastoin. Joinain päivinä tulee ikävä niitä aikoja, kun Lilian pysyi tyytyväisinä rattaissaan kauppareissut. Nykyään on aika harvassa ne kerrat, kun neiti on täysin tyytyväinen kauppareissun ajan. Kauppareissulla on monta vaaran paikkaa, missä kiukku saattaa yllättää: ensimmäinen on heti, kun astutaan autosta ulos, niin neiti haluaa kävellä itse. Toinen tulee kauppakärryjen valinnassa, sillä neiti haluaa sen autokärryn. Kolmas tulee leikkipaikan kohdalle ja tässä kohtaa itkulta on vaikea välttyä, sillä itku tulee jos tällä kertaa ei mennäkään leikkimään tai sitten siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä pois. Olipa tilanne sitten kumpi tahansa niin koko loppu kauppareissu onkin sitten ihan tyhmää Lilianin mielestä. Enää Liliania ei voi lahjoa vesitilkalla ja vielä on liian aikaista koittaa suostutella puhumalla olemaan nätisti loppumatka. Tämä ikä on siis aika ongelmallinen ;)


Pukeminen sujuu vieläkin aika mallikkaasti. Välillä olen antanut Lilianin valita esimerkiksi yöpuvun, mutta aina neiti on tyytyväinen siihen mitä minä valitsen päälle. Ulkovaatteiden pukeminen myös on sujunut vauva-ajoista lähtien hyvin, sillä Lilian on kovasti menossa koko ajan ulos ja kenkien pukemisesta voidaan puhua jo harrastuksena. Toki on päiviä jolloin neiti ei sitten millään haluaisi lähteä minnekään ja silloin velton, kiljuvan ja kääntyilevän taaperon pukeminen on aikamoinen urheilusuoritus. Lilian ei vielä osaa pukea itse vaatekappaleita ylleen (lukuunottamatta kenkiä välillä vahingossa), mutta pois hän saa taidokkaasti kaikki haalarit. Joten tällä hetkellä meillä ei pysty käyttämään ollenkaan jumpsuitteja, sillä ne on minuutin päästä heitetty kokonaan pois. Odotankin mielenkiinnolla kesää, sillä siihen mennessä Lilian on varmasti oppinut myös riisumaan kaikki muutkin vaatteet yltään, joten neiti varmaan kulkee alasti joka paikkaan.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin ihanaa nähdä miten nopeasti pienestä avuttomasta vauvasta on kasvanut nuinkin taitava ja osaava taapero. Lilian oppi kuukauden päiväkoti elämän jälkeen syömään itsenäisesti sekä myös tuttipullo on jäänyt kokonaan pois. Kotona meillä on käytössä vielä tuttipullo unille mentäessä, mutta sekin on vaan meidän vanhempien paha tapa, sillä pitkään aikaan tyttö ei ole nukahtanut juodessaan maitoa. Seuraava operaatio onkin tuttipullon jättäminen kokonaan pois.

Kuinka itsenäisiä taaperoita teiltä löytyy?



DIY - Tuunattu taaperon pöytäryhmä

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Nyt kun innostuin tuosta maalaushommasta niin pitihän sitä käydä hakemassa Ikeasta myös Lilianille oma pyötäryhmä, jonka sain tuunata myös samalla tyylillä mitä leikkikeittiön. Alkuperäinen ryhmä näyttää siis tältä: 
Ikea/ Lack apupöytä 4,99€ + Lätt 2 tuolia 19,99€
Tässä setissä on 2 tuolia + pöytä normaalisti, mutta vaihdettiin tuo alkuperäinen pöytä Lack apupöytään, joka mielytti enemmän silmää kuin alkuperäinen. Hintaa tälle setille tuli siis 25€. 

Pienen maalaus projektin jälkeen saatiin ilmettä muutettua hieman vaaleanpunaisemmaksi. Maalasin siis ainoastaan nuo puun väriset osat vaaleanpunaisella. Maali oli siis täysin samat mitä olin käyttänyt leikkikeittiön maalauksessa sekä keinuhevosessa, joten maaleihin ei kulunut ylimääräsiä euroja. Itse tuunaamalla huonekaluja saa myös lastenhuoneen eri sävyt pidettyä kurissa, kun kaikki on maalattu samoilla väreillä. 


Lilian on tykännyt uusista huonekaluistaan ja niitten äärellä hän on muunmuassa lukenut paljon kirjoja sekä pitänyt teehetkiä. 


Tämän suloisen teesetin löysin Lelutalosta. Verkkokauppa on täynnä mitä sulosempia tarvikkeita kotileikkeihin, joten suosittelen olemaan varovainen, mikäli sivustolle eksytte, sillä ostoskoriin voisi klikkailla vaikka mitä ihanuuksia!

Lelutalo/ Pinkki teesetti 22,80€
Löytyykö teidän kotoa taaperoilta omia huonekaluja? 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan