Slider

Tossut päiväkotiin

maanantai 23. helmikuuta 2015

Monissa päiväkodeissa pidetään sisällä tossuja jalassa, joten on myös tärkeää että tossut ovat oikeanlaiset, sillä päivässä tulee aika monta tuntia käveltyä niiden kanssa. Meillä on ollut käytössä päiväkodissa Tintin tossut, jotka on olleet erittäin hyvät. Aloitettiin testailemaan niitä jo kotona kuukautta ennen päiväkotia, jotta tossujen käyttö tulisi tutuksi. Lilian tykästyi kovasti tossuihinsa ja ne olikin saatava jalkaan monta kertaa päivässä. Nyt neidin jalka on jälleen hieman kasvanut ja olisi aika päivittää myös tossut päiväkotiin. Selailin ihan mielenkiinnosta myös muita vaihtoehtoja ja löytyihän sieltä vaikka mitä muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja. Myös hintahaarukka on aika hurja, sillä perus H&M tossut saa 10€:lla ja jostain tossuista saa pulittaa jopa 70€! Perus hyvät ja käytännölliset tossut saa kuitenkin 20-30€:lla.

Tintti 29€: Reinokauppa, Starchild Shoes 24,90€: Tohvelisankari, H&M 6,99€: H&M, Living Kitzbühel 42,95:Zalando, Giesswein 39,95€: Zalando

Tällä hetkellä käytössä olevat Tintti tossut on tukevat jalassa. Jalka pysyy tukevasti paikallaan tossussa ja tossu pysyy hyvin jalassa. Materiaali on nahkaa, joten se on myös suht helppo pitää puhtaana. Näitä tossuja voin suositella myös lämpimästi muille taapertajille! 

Pikaisen selailun tuloksena löysin myös paljon muita eri mallisia tossuja. Meillä on ollut välillä koti käytössä myös tuollasia perus H&M tossuja, jonka materiaali on osaksi kangasta. Nämä tossut lähtevät aika nopeasti pois Lilianin toimesta, sillä jalka ei pysy fiksusti tossun sisällä. 

Olen kuullut paljon kehuttavan myös näitä Starchild Shoesin valmistamia tossuja, joita myy muun muassa Tohvelisankari. Tossuista sanotaan Tohvelisankarin sivuilla seuraavaa: 

Sisätossut valmistetaan käsityönä Englannissa pehmeästä luonnonnahasta. Tossujen luistamaton mokkanahkapohja pitää huolen, ettei lapsesi liukastu leikin temmellyksessä.Sisätossujen valmistukseen käytetty pehmeä luonnonnahka on ideaalinen materiaali pienelle kasvalle jalalle. Tämän lisäksi joustava nilkan kohta takaa sen, että tossut pysyvät jalassa kovemmassakin menossa. Kaikki Starchild- nahkatossuissa käytetyt materiaalit ovat myrkyttömiä ja ympäristöystävällisiä." 

Näitä samantyyppisiä tossuja löytyy monestakin eri kaupasta, mutta erityisesti nämä mielyttävät silmää ulkonäöllisesti, muotoilun perusteella sekä materiaalin puolesta.

Zalandon sivuja selatessa silmään osui myös hieman eri tyyppisiä sisäkenkiä. Living Kitzbühelin tossut olisivat varmasti mukavat koti käytössä esimerkiksi viilenevinä kesä iltoina terassilla ja Giessweinin tossut olisivat todella suloiset kyläily tossut!  Ulkonäön puolesta nämä menisi jopa varmaan jo kenkinä lyhyillä kylä/kauppa reissuilla. 

Minkälaisia tossuja teidän taaperoilta löytyy? 

Työelämän plussat ja miinukset

lauantai 21. helmikuuta 2015

Bloggaaminen on jäänyt nyt erittäin vähelle ajalle, sillä työnteko lohkaisee suuren osan ajasta. Toivottavasti te lukijat pysytte kuitenkin jatkossakin matkassa, vaikka postauksia tulisikin vain muutaman kerran viikossa. Töitä on tehty nyt kolmisen viikkoa ja pikkuhiljaa tähänkin elämään alkaa tottua. Ajattelinkin koota teille pienen listan siitä mitä hyviä ja huonoja puolia töissä käyvän äidin mielessä liikkuu.

Plussat


Raha

Tämä on ehkä monella se syy miksi ylipäätäänsä töihin palataan ja niin myös meillä. Ikuisesti ei ole taloudellisesti mahdollista jatkaa vanhempainrahalla. Rakastan tuhlata rahaa Lilianin hömppä juttuihin, joten onhan se mukavaa kun nyt on taloudessa kaksi tienaavaa ihmistä. Toki on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin raha, mutta pidän kuitenkin siitä, että ulkoisetkin puitteet on kunnossa. 

Sosiaaliset suhteet

Töissä vietetään 8 tuntia tiiviisti porukassa, joten on ihanaa päästä pitkästä aikaa viettämään aikaa aikuisten ihmisten seurassa ilman, että mukana tulee huomionhakuinen taapero. 

Lounastauot

Miten ihanaa, kun saa syödä rauhassa, eikä tarvitse siinä samalla syöttää toista tai siivota keittiötä.

Työmatkalla klo 5.30.  

Miinukset


Yhteinen aika

Töistä päästyäni yhteistä aikaa Lilianin kanssa on noin 4 tuntia, mikä on todella vähän verrattuna siihen mihin on tottunut viimeisen vuoden ajan. Tämän takia ns "omaa aikaa" ei ole nyt juuri ollenkaan, sillä iltasin ei jaksa/malta tehdä juurikaan mitään kuin olla kotona Lilianin kanssa. 

Aikaiset aamut

Näitä aikaisia aamuja minulla ei tosiaankaan ole ollut ikävä. Vihaan herätä herätyskelloon, varsinkin jos se soi nykyään jo ennen kello 5 yöllä! Se hyvä puoli näissä aikasissa aamuissa toki on, että pääsen hakemaan Lilianin jo klo 14 jälkeen pois päiväkodista ja minä en ole se, joka vie kiireellä sen aamulla sinne. 

Sosiaaliset suhteet

Tää on myös miinus puolella, sillä työpaikalta varmasti lyötyy aina myös sellasia henkilöitä joiden naama ei aina miellytä. Kotona olo on paljon stressittömämpää, kun ei tarvitse yrittää olla kenellekään mieliksi tai kuunnella muiden paskanjauhantaa. Kotona voit olla täysin oma itsesi. 

Väsymys

Kotona olo aika ei mun mielestä koskaan ollut mitenkään väsyttävää fyysisesti, mutta paluu työntekoon on ollut aika karua tältä osin. Fyysisen työn vuoksi selkä, niska ja hartiat ovat jumissa ja aikaisten aamujen takia myös väsymys on aika kovaa, kun töistä kotiin pääsee.

Kiire

Äitiyslomalla mentiin ilman aikatauluja lapsen ehdoilla, mutta nyt töissä täytyy olla minuutilleen ajoissa ja kahdeksan tuntia kuluukin sitten siellä.



Vaikka nuita miinuspuolia löytyykin nyt ehkä äkkiseltään enemmän, niin toasiassa ei työnteko niin kamalaa ole. Päiväkodin aloitus on sujunut mukavasti ja on myös itse ollut kiva päästä tekemään jotain muutakin. Ihanaa olisi, että pystyisi tekemään esimerkiksi 3-4 päiväistä viikkoa tai lyhempää päivää, jolloin pääsisin lepuuttamaan hermoja töihin, mutta toisaalta taas pystyisin olemaan myös enemmän kotona. Ehkä joskus vielä se lottovoitto osuu meidänkin kohdalle, jolloin tällainen olisi mahdollista ;) 

Miten teillä työelämän aloitus on sujunut? :) 


Kengät kevääseen?

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Jälleen ollaan pohtimassa ikuisuus ongelmaa: Mitkä kengät olisi hyvät taaperon jalkaan? Nyt ollaan päästy melkein ohi talvesta, joten on aika pohtia kenkä vaihtoehtoja keväälle. Lilian tulee kohta 1.5 vuoden ikään, joten kengille on yhä enemmän käyttöä, kun joka paikassa pitäisi päästä itse kävelemään. Eniten päänvaivaa aiheuttaa kengät, jotka tulisivat ihan arkikäyttöön, eli päiväkotiin ja pihaleikkeihin. Näiden kenkien tulisi olla mukavat jalassa, tukevat, helppo laittaa jalkaan (ja myös sellaiset mitkä ei lähde helposti jalasta Lilianin käsittelyssä) ja toki myös ulkonäöllesesti kivan näköiset. Vaihtoehtoja on jälleen liian monia ja olen koonnut niistä pienen kollaasin tähän.


Suuria kysymyksiä ovat: Pitäisikö kengissä olla nauha- vai tarrakiinnitys? Pitäisikö varren olla matala vai korkea? Pitäisikö materiaalin olla nahkaa vai tekstiiliä? 

Näistä kollaasin kengistä Superfitin kengät näyttää tukevimmilta jalkaan, mutta kiinnityksessä nauhat mietityttää, sillä taapero voi helposti kompastua niihin. Toisaalta taas nauhat saa kiristettyä paremmin ja tarrakengät on helpompi luultavasti saada itse pois jalasta. Jos ulkonäön puolesta pitäisi valita, niin ottasin nuo aivan ihanat Geoxin lenkkarit! Mutta ne tuskin selviäisi siistinä kovin monesta päiväkoti päivästä. Kickersin kengät ovat myös aivan ihastuttavat ulkonäöllisesti ja nahkaa olen kuullut kehuttavan materiaalina ensimmäisissä kengissä. Adidaksen kengät puolestaan näyttävät helpoilta laittaa jalkaan ja myös väritys on sellainen, että se kestää kunnon rymyämistä ulkona.

Minkälaisia kokemuksia teillä on kevät kengistä taaperolla? 

Hienostelukengät ovat sitten ihan asia erikseen. Niillä ei ole tarkoituskaan juosta ympäri hiekkalaatikoita, mutta suurin ongelma näitten vähän hienompien kenkien kohdalla on, että onko ne sittenkään tarpeeksi kivat ja käytännölliset? Ostin Lilianille jo tähän tarkoitukseen ihastuttavat Laura Biagottin kengät Zalandolta, mutta nyt kysymys kuuluukin: Onko näissä jo vähän liikaa blingiä? Tämä on siis ikuinen ongelma lähes kaikissa tälläisissä valinnoissa: EN OSAA PÄÄTTÄÄ :D





Joko teidän kaapista löytyy kengät keväälle?  :) 


Ystävät

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Eilen vietettiin ystävänpäivää, jolloin muistuteltiin kaikille rakkaille kuinka tärkeitä he ovat elämässä.

Nalle Puh sanoi: "Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät!" 


Ystävät ovat minulle erittäin tärkeitä, vaikka he eivät vielä tajuiskaan ihan aina kaikkia näitä mamma höpötyksiä, niin niiden seurassa toden teolla ainakin pääsee aina arkea karkuun. Kaikki ystävät ovat pysyneet matkassa mukana läpi vauva-arjen, vaikka heitä ei enää tulekaan nähtyä yhtä usein.

Meillä on tiivis tyttöporukka, enkä voisi kuvitellakaan sitä ilman ettei joku kuuluisi tähän porukkaan. Meidän porukka on kasaantunut viiden vuoden aikana minun kauttani. Kaksi näistä ihanista neitosista on myös Lilianin kummeja, joihin sain kunnian tutustua heti tänne pääkaupunkiseudulle muutettuani. Meidän porukka on myös erittäin muuntautumis kykyinen ja välillä osa porukasta huitelee muilla mailla tai porukkaan liittyy myös muita kavereita, jotka otetaan sydämellisesti mukaan juttuihin. 



Myös äitiys on tuonut uusia kaverisuhteita. Äiti-kavereiden lähinnä tulee puitua lapsiin liittyviä kriisejä, mutta nämä verkostot ovat olleet silti äärimmäisen tärkeitä vauva-vuoden aikana, sillä eihän sitä oikeen muita kriisejä ole viime aikoina ollutkaan :) 

Ei varmasti tule liian monesti sanottua omille rakkaille kavereille kuinka äärimmäisen tärkeitä he ovat. Elämä olisi aika tyhjää ilman ihmisiä ympärillä joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Onneksi siis olette olemassa rakkaat ystävät! <3

Toivon, että tulevaisuudessa myös Lilian löytää lähelleen edes yhden sellaisen ystävän, jonka kanssa pystyy jakamaan kaiken. Luulen, että noin puoli vuotta nuoremmasta serkku tytöstä tulee ainakin yksi parhaista kavereista, kunhan nuo tytöt tuosta kasvaa. Tänään oli ilo huomata kuinka jo nyt heillä on oma kieli ja kovasti haluavat ottaa toisiinsa kontaktia vaikka aika iso ero tässä iässä on vielä kehityksessä. 




Happy Toddler!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Tällä hetkellä meillä asustelee erittäin tyytyväinen taapero neiti. Tätä seesteistä aikakautta on jatkunut jo viikkokausia ja muistan kuulleeni kunnon kitinää viimeksi silloin, kun aloiteltiin päivähoidossa. Aika uskomatonta miten helpolta arki tuntuu, kun neiti viihtyy niin hyvin! Kaiken energian voi keskittää yhteisiin hetkiin ja arkisiin puuhiin sen sijaan kuin, että strassaisi seuraavasta kiukku puuskasta ja siitä miten neidin saisi pysymään tyytyväisenä.


Ainut asia mikä on varjostanut meidän arkea on ollut kolmisen viikkoa jatkunut flunssa, josta minä ja Lilian ollaan molemmat kärsitty. Nyt viimein (toivottavasti) tästä taudista on alettu viimein toipua. Lilianin päiväkodissa puolet lapsista on tällä hetkellä sairaana ja päädyttiin ottamaan myös Lilian loppuviikoksi pois päiväkodista, sillä flunssakierteeseen oli saatava jo stoppi. Tänään onkin ollut jo selkeästi parempi päivä, mutta valitettavasti varmaan uusilta tartunnoilta on vaikea välttyä sitten kun päiväkotiin taas palataan.


Flunssasta huolimatta Lilian on kuitenkin pysynyt erittäin reippaana ja iloisena. Viimeiset viikot hän on viihtynyt pitkiä aikoja hoitaen omia nukkejaan. Mielikuvitus ja ymmärrys kasvaa koko ajan hirmuisella vauhdilla ja tänään iltatoimien yhteydessä oli myös nukke-vauvan päästävä pissille potalle Lilianin jälkeen. En tiedä onko tämä super hyväntuulinen tyttö sitten tyyntä myrskyn edellä, sillä mistään uhmastakaan ei ole tällä hetkellä tietoa. Lilian kuuntelee ja tottelee lähes kaikkia kehoituksia, eikä myöskään ruokapöydässä sotketa yleensä tahallaan. Aikaisemmin kaikki ruoka on lentänyt heti kaaressa lattialle, jos sitä on tarjottu omalta lautaselta, mutta nyt Lilian kiltisti syö sitä omalla lusikallaan eikä ole heittänyt lautasta kertaakaan lattialle. Myös iltaunille nukuttaminen on käynyt lähes aina suht helposti, sillä Lilian ymmärtää jo nukkumaanmenon merkityksen. Tosin jälleen tänään tuli päivä, kun nukuttaminen kesti puoli tuntia, johtuen siitä ettei neiti tainnut olla vielä ollenkaan väsynyt nukuttuaan KOLME TUNTIA PÄIKKÄREITÄ! 


Myös meidän vanhempien ymmärrys Lilianin toiveille ja haluille on kasvanut, mikä on ehkä suurin syy tytön hyväntuulisuuteen. Nykyään Lilian pystyy sanoin tai elein näyttämään mitä hän tahtoo tai haluaa sanoa. Enää ei siis tarvitse ilmaista tunteitaan pelkästään itkemällä tai kiukuttelemalla. Osasyynä varmasti on myös päiväkodin tarjoamat virikkeet, joista Lilian ahmii oppeja päivittäin. On aina ihmeellistä huomata mitä kaikkea Lilian jo osaa, vaikka onkin vielä ihan pienen pieni taapero! <3

Oletteko te huomanneet samaa seesteistä aikakautta lähellä 1.5 vuoden ikää? 


Äitiyden kirjoitetut säännöt

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Jos on uskominen mammapalstoihin ja neuvoloihin on äitinä oleminen aika rankkaa. Äitiyden kirjoitettuja sääntöjä on miljoona ja ollakseen hyvä äiti tulee näistä kaikista selviytyä kunnialla. Äidiksi kasvaminen alkaa jo raskausaikana, jolloin tärkeää on oman ruokavalion seuranta sekä omasta hyvinnoinnin ylläpitäminen. Tämä tietysti on itsestäänselvyys, sillä kaikki mitä syöt menee myös mahassa kasvavan vauvan elimistöön. Yksi suurimmistani peloista raskausaikana liittyi juuri vauvan kehitykseen ja kasvuun, sillä minulla todettiin raskausajandiabetes. Loppu raskausaika menikin sitten täysin omia syömisiä tarkkaillessa, mikä oli erittäin positiivinen asia myös omalle kohdelle, sillä raskauskilot pysyivät 10 kilossa, sekä jaksoin ja voin hyvin koko raskausajan. Eli ainakin omalla kohdalla neuvolan ja muiden pelottelu jätti vauvasta toimi ja loppujenlopuksi viikoilla 42+1 syntyi täysin normaalipainoinen vauva.

Raskausaika on kuitenkin vain lämmittelyä tulevaa vauva-arkea kohtaan, missä oikeasti äitinä olo tullaan punnitsemaan. Suoraan sanottuna nämä kaikki niin sanotut "hyvän äidin säännöt" ovat kaikki täysin typeriä. Äitiys on jo tarpeeksi stressaavaa ilman ulkoupuolisten määrittelemiä onnistumisen merkkejä. Näitten asioiden sijaan pitäisi kuunnella ennen kaikkea itseä ja sitä mikä tuntuu itsestä ja oman lapsen lapsen kannalta oikealta. Halusin listata tähän muutaman tälläisen "säännön", mitkä tuntuvat olevan niin monille äideille niitä ensijaisen tärkeitä asioita.

Ensimmäinen rasti on IMETYS. Hyvä äiti imettää täysimettää ihan minimissään sinne 6kk asti, mutta suositus on vähintään 1 vuoteen asti, josta lopetus käy lapsen ehdoilla. Okei onhan rintamaito terveellistä, nopea tapa saada ravintoa ja täysin ilmaista, mutta kasvaa ne vauvat korvikkeellakin. Vaikka imetys ei jostain syystä onnistutakaan siitä ei todellakaan kannata kantaa huonoa omaa tuntoa. Jossain tapauksessa korvikkeen antaminen rintamaidon rinnalla saattaa tuntua äidistä jopa helpottavalta, sillä tällä tavoin myös isällä on mahdollisuus antaa vauvalle ravintoa nälän hetkellä.


Imetyksen jälkeen tulevatkin sitten SOSEET. Imetystä siis tulisi jatkaa sinne puoleen vuoteen asti, jonka jälkeen sitten pikkuhiljaa aloitetaan sosoiden maistelu. Meillä soseet aloitettiin jo 3kk jälkeen, kun maitomäärä kohosi litraan vuorokaudessa. Päätös oli hyvä, sillä sosoiden aloittamisen jälkeen Lilian oli taas kylläisempi ja tyytyväisempi pitempia hetkiä päivässä. Mitkään soseet eivät myöskään aiheuttaneet masuvaivoja tai allergisia reaktioita. Me tehtiin kasvis- / lihasoseita itse, mutta paljon mentiin myös kaupan purkeilla. Ne on kätevä ottaa mukaan suoraan reissuun ilman sulatus rumbaa. Ravinnon osalta pidän tärkeämpänä sitä, että vauva saa aina tarvitsemansa määrän ruokaa olipa se sitten itsetehtyä tai purkkiruokaa.

Kolmas tärkeä asia on UNI. Muitan lukevani useasta eri paikoista kuinka vauva ei enää tarvitse ravintoa yöllä 4-6kk iässä, joten siinä on taas yks stressin aihe lisää, kun oma vauva heräileekin vielä 10kk iässä parin tunnin välein syömään. Kaikkialta saa lukea unikouluista ja muista keinoista saada lapsi nukkumaan yönsä hyvin. Nukkuminen on myös niin yksilöllisistä ja ehkä kannattaa aina varautua siihen kaikkeen "pahimpaan", kuin pyöritellä mielessä sitä, että lapsen pitäisi osata jo nukkua koko yö. Lilian nukkui ensimmäiset kokonaiset yöt 10kk iässä, mutta edelleen on viikkoja jolloin heräillään kerran pari yössä.

Äitiyttä voidaan määritellä myös sillä, kuinka kauan äiti on KOTONA. Itse olisin rehellisesti sanottuna tullut varmaan hulluksi, jos olisin vuosikaudet pelkästään kotona kiinni. Itse jaksoin paremmin viikkoja kotona, kun pystyin välillä irrouttumaan kotielämästä koulun penkille tai näkemään kavereita ilman Liliania. Ei kannata unohtaa, että äidin hyvinvointi on suuressa osassa myös siinä miten arki sujuu vauvan kanssa.


On hyvä muistaa, että me kaikki olemme yksilöitä, mutta silti maailman parhaita äitejä omille lapsillemme.  Äidit saa olla myös itsekkäitä tai laiskoja välillä!  Hyvä äiti voi olla myös äiti, joka käy töissä; äiti, joka syöttää lapselleen pelkästään korvikkeita tai kaupan purkkiruokaa; äiti, joka käy kerran kuukaudessa kampaamossa tai äiti, joka antaa lapsensa yökylään jo parin kuukauden ikäisenä. Kaikille äideille kuitenkin se tärkein asia elämässä on olla HYVÄ ÄITI.



Ps. Lilianillakin on jo ihan ammattilaisen otteet vauvan hoidon suhteen, niinkuin kuvista näkyy :) 


DIY - Tuunattu leikkikeittiö

maanantai 9. helmikuuta 2015

Lilianille hankittiin parisen kuukautta sitten ihan oma leikkikeittiö. Keittiöksi valikoitui Ikean Duktig, joka oli hinnan ja koon puolesta paras vaihtoehto. Verkkokauppoja selaillessa löytyy monia muitakin vaihtoehtoja keittiöleikkeihin, mutta hinnat uhkaavat nousta aika korkealle varsinkin jos etsinnässä on oikeen hieno  kokonaisuus. Ikean alkuperäinen keittiö näyttää siis tältä: 
Leikkikeittiö - Ikea
Ja pienellä tuunauksella se näyttää nykyän tältä:



Keittiön puun väriset osat sivuilta on maalattu Tikkurilan puolihimmeällä Helmi- listamaalilla, jota meiltä löytyi ihan omasta takaa. Taso on puolestaan maalattu Tikkurilan Leivos - sisämaalilla. Maalausprojekti sujui hyvin ja olen ollut lopputulokseen todella tyytyväinen.



Leivos - Tikkurila
Tällä viikolla sain myös tehtyä pienen patalappusen, joka viimeistelee keittiön. Lilian tosin käyttää tätä lähinnä tiskirättinä, sillä heti ensitöikseen huomatessaan rätin, hän alkoi pyyhkimään tasoja. Tuunausprojekti ei tehnyt lovea kukkaroon, sillä myös kaikki maalit löytyivät jo entuudestaan sekä kaapin pohjalla pyöri myös muutama langan pätkä. 



 Leikkikeittiö sijaitsee meidän keittiössä pienessä syvennyksessä, joka on kuin tehty sille. Näin Lilian pääsee aina osallistumaan ruuanlaittoon omassa keittiössään. Tämän hetken suosikki leikkeihin kuuluukin juuri keittiö- ja kotileikit, joten tämä leluhankinta on ollut todella onnistunut.


En malta odottaa, että saadaa jostain taiottua vielä lisää tilaa ja pystytään täydentämään Lilianin leikkikeittiötä omalla pikku ruokapyötäryhmällä, jossa Lilian pystyy tarjoamaan vierailleen ihania leivoksia ja muita leikkikeittiön antimia. 

Löytyykö teiltä leikkikeittiötä? 

Working mama!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Kiitos kaikille tsempeistä edelliseen postaukseen! Ihan turhaan jännäsin (vaikka oikeesti en edes jännittänyt ollenkaan:)) ensimmäistä työpäivää. Tuntui kuin etten olisi ollut päivääkään pois töistä, vaikka viimesin työpaikka ei ollutkaan kyseessä. Entisistä työkavereista on vaan muutama jäljellä ja reseptiikka osaksi uusi, mutta suht samalla periaatteella kuitenkin homma toimii edelleen. Työ on enimmäkseen fyysistä suurtalouskeittiö työtä sekä erilaisten komponenttien tekemistä business loungeihin, eli aika simppeliä hommaa, joka on ehkä ihan hyvä vaan tälläsen 1.5 vuoden kotona oleilun jälkeen. Koska olin tavallaan uusi työntekijä, niin sain työtehtäviin ja työpaikkaan myös perusteellisen perehdytyksen, mikä on hyvä, sillä asiat ovat paljonkin muuttuneet viidessä vuodessa. Olen kuitenkin sellanen ihminen, joka omaksuu asiat ensimmäisellä kerralla, niin jatkuva toisen ihmisen läsnäolo ja neuvominen alkaa jossain vaiheessa puuduttumaan. Yleensä kokeilla on kaikilla oma tapa tehdä työtä, joten neuvoja ei edes oteta vastaan. Viihdyn työssäni paremmin, jos saan valita itse oman työtahtani ja olla itse vastuussa omista tekemisistäni.


Työ on siis erittäin fyysistä ja parin ensimmäisen päivän jälkeen jalat olivatkin aika jumissa. Mutta eiköhän kroppa ala tottua tälläiseenkin työhön aika nopeasti. Työpäivät sujuvat suht nopeasti, kun hommia riittää ja Liliania ei yleensä kerkeä ajatella muutakuin tauoilla. Työpäivän jälkeen haen Lilianin päiväkodista, jonka jälkeen meille jää vain pari tuntia yhteistä aikaa. Pariin tuntiin pitäisi mahduttaa joinain päivinä kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, siivousta, kylpemistä ja toki sitä tärkeintä, eli leikkimistä. Lilianin mentyä nukkumaan olisi kyllä itsekin ihan valmis painamaan jo pään tyynyyn ja varmasti tulee näin tapahtumaankin, kun aloitan klo 6 aamuvuorot.

Työelämään paluu on myös aika kova muutos henkisesti. Päivisin ei enää tarvitsi huolehtia siitä, ettei lounasta saisi syödä rauhassa tai että joku roikkuisi lahkeessa kiinni päivän ajan. Toisaalta tämä tunne on aika vapauttava, mutta silti erossa olo koko päivän tuntuu pahalta. Lähes 1.5 vuoden kotona olo meni ohi yhdessä hujauksessa ja en voi olla miettimättä sitä, että osasinko sitten kuitenkaan nauttia tästä ajasta tarpeeksi. Aikaa ei voi enää kääntää taaksepäin, joten nyt on keskityttävä nauttimaan tästä hetkestä. Vaikka muutos tuntuukin tällä hetkellä todella suurelta ei minusta silti olisi ollut jäämään pelkäksi kotiäidiksi moniksi vuosiksi. Haluan pystyä yhdistämään perheen, työn ja vapaa-ajan, sillä ilman näitä asioita elämästä puuttuisi jokin. 1.5 vuoden poissaolo töistä vaikuttaa myös sosiaalisessa mielessä työpaikalla oloon, sillä suurin osa työkavereista on ihan uusia joilla on täysin omat juttunsa. Keittiössä juttujen taso on yleensä aika hävytöntä, joten myös tähän kestää aikansa tottua.


Tällä hetkellä siis me molemmat teemme vuorotöitä ja minulla on myös viikonloppuisin vuoroja. Lilian on pystytty viemään tällä hetkellä päiväkotiin normaalisti kello 9 aikoihin ja haettu viimeistään 16.30. Jatkossa meidän molempien mennessä aamuvuoroon alkaa päiväkoti päivä jo klo 6.30, joka on pienelle taaperolla hurjan aikasin. Onneksi kuitenkin näinä päivinä pystytään Lilian hakemaan jo melkeen päikkäreiden jälkeen. Rauhallinen lasku päiväkoti arkeen on ollut varmasti pelkkä positiivinen juttu. Tällä hetkellä Lilian viihtyy hyvin päiväkodissa. Hän jää sinne yleensä ilman itkuja, syö ja nukkuu hyvin sekä on hyvällä tuulella. Tämä tietysti helpottaa paljon omaa olotilaa, sillä tiedän, että Lilianille päiväkoti ei ole mikään pelottava paikka.

Minkälaisia ajatuksia teillä töihin paluu on herättänyt? 


Viikonloppu kahdestaan

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Arkisin päivät on yleensä kiireisiä ja paljon asioita ei enää ehdi tekemään, kun Lilianin hakee päiväkodista. Minun päivät ovat viime aikoina täyttyneet haastatteluista ja töihin liittyvistä koulutuksista. Vielä ei siis aamut ole alkaneet kellon soittoon (koska Lilian herää jo nykyisin klo 7), mutta jatkuva epätietoisuus harjoittelupaikan suhteen stressaa ja vaikuttaa jo uniinkin. Huomenna aloitan vihdoin työt ja palaan tekemään töitä entiselle työpaikalle. Hyvällä tuurilla saan sieltä lisäksi jotain sellaista hommaa mikä menee harjoittelusta tai sitten jatkan edelleen harjoittelupaikan etsintää. Töihin paluu on todella jännittävää, sillä kyseisestä paikasta olen ollut pois yli 4 vuotta. Toisaalta ihanaa päästä tekemään töitä sosiaalisessa ympäristössä, sillä siellä ainakin työkavereita riittää. On myös helpottavaa mennä takaisin entiseen työpaikkaan, sillä osaksi työkaverit on tuttuja ja hommatkin vielä aika hyvin varmaan muistissa. En yhtään osaa kuvitella miten arki nyt alkaa sujumaan, kun itsekin pitäisi tehdä töitä aina 8h päivässä ja herätyskello soi jo ennen klo 5! Aikaisemmin nautin aikaisista aamuvuorosita, mutta nuin aikainen herätys on aika tappava huonosti nukutun yön jälkeen. Myöskään sängyn pohjalle ei voi romahtaa heti työvuorosta päästyään. Sen sijaan aikaiset aamuvuorot ovat myös hyvä Lilianin kannalta, sillä pääsen hakemaan jo 14 jälkeen. Mutta hui jännää! Pitäskö mun oikeesti pukea huomenna työvaatteet päälle ja tehdä "oikeita töitä" näin 1.5 vuoden loman jälkeen!



Tänä viikonloppu ollaan oltu ihan kaksistaan pikku neidin kanssa, kun Kimmo oli humputtelemassa firman "pikkujoulu risteilyllä". Aikaisemmin nuo miehen rilluttelut eivät olleet kovin kivoja, varsinkin jos sattui meillä olemaan Lilianin kanssa huono viikko takana. Mutta tällä kertaa oikein odotin, että pääsen neidin kanssa viettämään päivän kahdestaan. Nykyään  Kimmo saa mennä miten usein kun huvittaa humputtelemaan, niin minä saan omia tuon prinsessa neidin itselle <3 Tällä kertaa en sopinut mitään treffejä, enkä mitään muutakaan ohjelmaa. Ainoo ohjelma oli, että käydään kaupassa, josta muodostui aika fiasko, sillä leikkipaikka oli täynnä ja karuselli oli varattu. Myös vesipullo oli tyhjä ja kauppa täynnä ihmisiä. Kauppareissu meni siis aika läpijuoksuksi kitisevän neidin kanssa ja en muistanut ostaa mitään mitä menin hakemaan (paitsi jäätelön!). Muuten päivä meni tosi kivasta. Leikitttiin, tehtiin ruokaa, leivottiin sämpylöitä, käytiin keinumassa, kylvettiin vaahdossa ja ajeltiin taaperokärryllä sekä pukeuduttiin samis vaatteisiin. Lilian oli hyvällä tuulella ja nukahti suht helposti puol 8 aikoihin.


Tänään meidän tyttöjen päivä jatkui. Minun mielestä taas kerran liian aikasin, sillä Lilian heräili jo tyytyväisenä tasan kello 7. Joku vois ajastaa tuon neidin silleen, että se nukkuisi viikonloppuisin vähintään kello 9 asti! Aamupalan ja pienen lattialla koomailun jälkeen Lilian potki äitin ylös jä käytiin ulkona ihmettelemässä yöllä satanutta lunta. Tällä kertaa mentiin ilman rattaita kävelemään. Se on niin sulosen näköstä, kun tuollanen mini ihminen tepastelee ulkona. Kauaan kyllä ei jaksettu ulkona olla, kun liikkuminen on vielä aika hidasta ja kyllästyminen iskee nopeesti, jos maisemat ei vaihdu.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu! :) 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan