Slider

Kevään uutuuksia vaatekaappiin

lauantai 31. tammikuuta 2015

Joulun alennusmyyntien jälkeen kauppoihin on alkanut ilmaantua kevät uutuuksia ja poiminkin tähän postaukseen viiden suosikki lastenvaate kaupan valikoimista muutamat kollaasit. En ostele vaatteita mistään tietystä vaateliikkeestä ja esimerkiksi tälläkin viikolla pongasin cittarin valikoimista aivan ihanan keijukais-kukka tunika-legginsi yhdistelmän. Ihan samantyylinen mitä siis  Nextinkin vaatteet. Nextiltä löytyy  myös tänä keväänä paljon kukkia, pinkkiä ja tyttömäistä tyyliä. Harmi vaan, että kaikkein sulosimmat vaatteet on 18 kuukauteen asti. 





Pomp de Luxilta en ole tehnyt vielä ainuttakaan tilausta, mutta parin ihanuuden oon onnistunut löytämään kirpparilta. En koe, että mitään ois koskaan sieltä "pakko ostaa", sillä hinnat on yleensä yli puolta kalliimpia muihin liikkeisiin verrattuna. Tän kevään mallistossa silmää mielyttää erityisesti nuo ensimmäisen kuvan housut. Myös tuo takki ois super kiva kevääseen.


Myöskään Kappahlin mallistosta en oo löytänyt pitkään aikaan mitään sellaista mitä ois pakko saada Lilianin vaatekaappiin. Tän kevään mallistosta kuitenkin ainakin nuo röyhelöpyllyt on ehkä pakko käydä ostaa. Lilianin vaatekaappi kaipaa myös täydennystä hameiden osalta, vaikka vielä tällä hetkellä olen kokenut ne aika epäkäytännöllisinä. Nuo valkoiset pitsihousut on todella kauniit, mutta luultavasti niitä ei raaskis juuri milloinkaan käyttää oikeasti. 


Lindexiltä kotiutin jo vaaleanpunaiset röyhelöhousut ja nyt sieltä saa myös nuita farkkumallisia, jos joku kaipailee! Tuo haalari on myös aivan ihana! Tollaset on varmasti super mukavia koti- ja päiväkotivaatteina. 


Zara on ehkä ainoo kauppa mistä oikeasti voisin ostaa lähes jokaisen vaatekappaleen (eri asia sitten raaskisinko niitä milloinkaan käyttää). Varsinkin tuo oranssi kukallinen toppaliivi osui heti silmään sekä keltainen mekko olisi täydellinen kesäiltoihin.

Nouseeko joku näistä ihanuuksista teidän suosikiksi? 


Mammat kuriin subjektiivisen päivähoitolain muutoksilla

perjantai 30. tammikuuta 2015

Ensiksi hieman historiaa.

Ennen vanhaan (siis niinä vanhoina hyvinä aikoina) kaikki äidit hoitivat lapsensa tunnollisesti kotona ja isit kävivät töissä. Lastenhoito apuna äideillä olivat sukulaiset ja naapurin tädit. 50-luvulta lähtien ovat myös äidit tuoneet oman osuutensa ruokapöytään, josta lähtien on tarve ollut myös lasten päivähoidolle. Oikeus päivähoitoon tuli ensimmäisen kerran vuonna 1973 ja vuonna 1985 lakiin lisättiin pitkien väittelyjen tuloksena pykälä subjektiivisesta päivähoidosta, jossa lapsella on oikeus päivähoitoon myös silloin kun toinen vanhemmista on kotona hoitamassa uutta tulokasta. Nyt kuitenkin tätä oikeutta ollaan rajaamassa niin, että oikeus olisi ainoastaan osa-aikaiseen hoitopaikkaan. Ongelmaksi voi muodostua se, että päiväkodit ovat vielä enemmän täynnä, sillä nyt yhden kokopäiväisen tilalle voi ottaa kaksi osa-aikaista lasta. Ja toiseksi miten osa-aikaisuus määritellään? Jos lapsella on oikeus päivähoitoon vain esimerksiksi 4h päivässä, niin koko hyöty katoaa siinä, kun lapsia kuskataan edes takaisin päiväkodin ja kodin välillä.


Sitten nopea leikkaus tulevaisuuteen 2,5 vuoden päähän

Kirjoittaja Lilian 4v"

" Moikka! Mun nimi on Lilian ja mun elämä on nykyään ihan TYLSÄÄ! Kaikki alkoi viime viikolla, kun äiti ja isi toi kotiin sellasen pienen haisevan ja huutavan otuksen, jota ne kutsuvat vauvaksi. Tämän jälkeen äiti on ollut vaan kotona ja minä en ole päässyt päiväkotiin leikkimään kavereitten kanssa kuin vähäksi aikaa. Mulla on tosi kova ikävä meidän prinsessa tyttötiimiä. Nykyään mun päivät on täynnä vaan telkkarin tuijottelua. Äitin koko aika menee vaan vauvan hoitoon. Musta on ollut ihan kiva osallistua vauvan hoitoon, kun äiti antaa mun tuoda vaippoja ja valita vauvalle uudet hienot vaatteet, mutta kaipaisin mä vähän muutakin seuraa mun elämään. 

Eilen mä kysyin äitiltä miksen enää saa käydä päiväkodissa kuin jotain tosi vähän aikaa. Äiti vastasi, että jotkut fiksut miehet ovat päättäneet niin. Minua ihmetyttää tämä asia tosi paljon. Minusta ei tunnu yhtään fiksulta se etten minä saa tehdä nykyään sitä mistä minä kaikkein eniten tykkään: leikkiä päivät minun kavereitten kanssa. Okei on mun äitikin joskus ihan kiva ja vauvan hoito ihan kivaa, mutta mun työtäni tällä hetkellä on leikkiminen. 

Äiti on nykyään myös tosi väsynyt, kun se ei kuulemma saa yöllä nukuttua, kun vauva heräilee tunnin välein. Äiti koittaakin houkutella mua aina nukkumaan samaan aikaan, kun vauvakin nukkuu, mutta ihan kostoksi en todellakaan aio nukkua mitään päikkäreitä. Ne on vauvoja varten ja mä oon jo iso tyttö! Ja ihan kostoksi vaan aion kyllä kiukutella ja olla tottelematta äitiä päivisin, koska musta tää on ihan tyhmää!"



Omasta mielestä on hienoa, että jotkut äidit pystyvät hoitamaan alusta asti kaikki lapset kotona. En tiedä olisiko minusta tähän varsinkaan kriittisinä ensimmäisinä kuukausina, jos talossa asuisi myös uhmaava leikki-ikäinen. Sen takia on hyvä, että vanhemmilla on mahdollisuuksia. Jotkut lapset kaipaavat aktiviteettaja koko ajan ja jotkut sopeutuvat varmasti hyvinkin uuteen tilanteeseen isosisaren roolissa. Sellaiselle aktiivisille lapselle, joka on tottunut päiväkotielämään jo vuosien verran saattaa arki kotona olla  aikamoinen shokki, joka hankaloittaa entisestään tilannetta. Ensimmäisen lapsen kohdalla minulle on ollut erittäin tärkeää  päikkärihetket, jolloin saa hetkeksi pysähtyä ja tehdä asioita rauhassa. Ilman hetken taukoa päivässä olisin varmasti ollut aika pelkkä ihmisraunio. Ja toki minusta olisi ihanaa suoda uudelle tulokkaalle myös arvokasta kahdenkeskistä aikaa joinain arkipäivinä, sillä ne kahdenkeskiset hetket sohvalla on jotain niin ainutlaatuista.


Mitä ajatuksia teissä herättää päivähoitolain muutos ehdotus? 


Mikä minusta tulee isona?

tiistai 27. tammikuuta 2015

Kysymys "mikä sinusta tulee isona?" esitetään jo 15-vuotiaalle, kun innokas peruskoulun lopettanut nuori suuntaa maailmalle. Moni kuitenkin jää vielä tässä vaiheessa kotiin ja valitsee lähi lukion peruskoulun jälkeen saadakseen ehkä hieman lisäaikaa pohtia tulevaa elämäntyötään. Minulle valinta oli selvä, että muuttaisin kotoa pois ja lähtisin opiskelemaan Kuopioon. En kuitenkaan muista tarkkaa syytä miksi päädyin lopulta ravintola-alalle, vaikka kotitalous ei edes koskaan ollut niitä vahvimpia osa-alueitani koulussa. Ehkä syynä oli yksinkertaisesti se ettei muilla linjoilla tarjottu mahdollisuutta kaksoistutkintoon ja halusin suorittaa myös lukion yhtäaikaisesti. En ole koskaan katunut ratkaisuani lähteä suorittamaan kaksoistutkintoa. Sen voi sanoa ollaan nuoruuteni parasta aikaa. Meillä oli ihan super hyvä porukka kasassa ja opiskelu ei koskaan tuntunut vastenmieliseltä. Pääsin 3,5 vuoden aikana kahteen otteeseen työskentelemään ulkomailla ja syömään viikoittain koulussa 5 ruokalajin menuja viineineen. Toki tämä rajoittaa ajankäyttöä sen verran ettei aikaa ollut esimerkiksi panostaa lukioon enempää kuin niitten pakollisten kurssien verran. Tästäkin huolimatta onnistuin suoritumaan molemmista kouluista hyvin arvosanoin.




Tähän päivään asti olen pitänyt tämän hetkistä työkokemusta pelkkänä hyvänä asiana. Sitä löytyy jo viiden vuoden ajalta suurimmaksi osaksi ravintola-alalta.  Mielestäni kaikki työkokemus kasvattaa ja opettaa työntekijänä. MUTTA olen kuitenkin päätynyt 3,5 vuotta ratkaisuun, että lähden opiskelemaan itselleni ihan täysin uutta alaa. Jos nyt alan miettimään elämää taaksepäin, niin tämä ala olisi ollut jo peruskoulun jälkeen se oikea ala minulle. Olen aina ollut kiitettävän oppilas matematiikassa ja rakastan ratkaista erilaisia matemaattisia ongelmia. Tykkään leikkiä erilaisten exceleitten kanssa ja tehdä rutiinomaista, mutta haasteellista asiakaspalvelu työtä.



Tähän mennessä en ole siis ikinä katunut taustaani ravintola-alalta, mutta joudun vastaamaan tähän samaan kysymykseen lähes päivittäin erilaisissa työhaastateluissa "miksi päädyit vaihtamaan alaasi?". En voi siis olla ajattelematta sitä, että jos olisin alunperinkin lähtenyt opiskelemaan merkonomiksi olisi tämän hetkinen kokemus myös liiketalouden alalta, eikä minun tarvitsisi etsiä töitä olemattomalla työkokemuksella tältä alalta.



Toisaalta olen siitä onnellisessa asemassa, että työkokemusta löytyy ja sen myötä ei koskaan toivottavasti tule sellaista tilannetta, että jäisin ihan tyhjän päälle. Ehkä jonain päivänä tuleva työnantaja osaa arvostaa näitä kahta täysin erilaista alaa ja pystyn kehittämään ydinosaamista liiketalouden alalla samalla hyödyntäen ravintola-alan taustaani. Tälläinen unelmien työpaikka voisi siis sijaita jossain elintarvike-alan yrityksessä, jossa työn sisältö koostuisi asiakaspalvelusta ja taloushallinnosta.



Harva 15-vuotias oikeasti tietää, mitä tulevaisuudessa haluaa lopun ikäänsä tehdä, kun maailma on vielä mahdollisuuksia täynnä. Nyt uskon, että olen löytänyt sen alan mitä haluan jatkossakin tehdä ja toivon, että joku on sen verran hullu, että antaa minun vielä näyttää taitoni työelämässä.

Onko teidän unelmien haaveammatti ollut selkee nuoruudesta lähtien vai oletteko opiskelleet myöhemmin ihan täysin uuden ammatin? 


* Kuvat on muuten ihanan Lauran tekemästä kirjasesta minulle, jonka sain 20-vuotis lahjaksi :)


Sisustushaaveita: Makuuhuone

maanantai 26. tammikuuta 2015

Minulla olisi jo kova into päästä laittamaan ihan omaa kotia, mutta koska kodin hankkimis projekti hieman venyy, niin laitan nyt kumminkin ylös ideoita tulevan makuuhuoneen suhteen. Makuuhuoneeseen sopisi hyvin lavoista tehty sängynpääty, jonka yläpuolella olisi ihana pallovalosarja. Väritykseltään pallot kuitenkin saisivat olla harmaa-valkoisia. Pallovalosarjoja saa tilattua muun muassa Seitashopista. Myös Ebaystä löytyy näitä valoja parin euron hintaan.

Kuva
Meillä sisustuksessa käytetään paljon valkoista ja harmaata, mutta makuuhuoneessa voisi olla kiva, jos yksi seinä olisikin tumma. Esimerkiksi tälläinen mustan sävy näyttäisi aika hienolta rosoisen puun kanssa.


Vastapainoksi tumman seinän kanssa tulisi valkoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi blogeissa pinnalla olleet lankapallot sopisivat kivasti, kun niitä pujottelisi oksiin. Ohje näihin yksinkertasiin lankapalloihin löytyy esimerkiksi Mi:n Mammapäiväkirja -blogista. 
Maljakko/ Ikea, Oksat/Ikea, Lankapallot/DIY
Ehkä näyttävin sisustuselementti tulee kuitenkin olemaan kattovalaisin. Keräsin lampuistakin muutaman varteenotettavan ehdokkaan. Edullisin näistä on Kodin 1 valaisin, joka on tällä hetkellä tarjouksessa 60€ ja kallein puolestaan Room21 valaisin, joka maksaa 250€. Room 21 valaisin on valmistettu käsin ohuesta paperista ja hyöhenistä, joka sopisi täydellisesti juuri makuuhuoneeseen. Tosin tälläinen valaisin on varmaan kova pölynkerääjä. Ehkä lemppariksi tällä hetkellä nousee keskimmäinen Bukya valaisin, joka on valmistettu simpukankuorista.

Myös pienellä budjetilla saa aikaan näyttäviä kattovalaisimia esimerkiksi höyhenistä ja suodatinpusseista, jos on aikaa napärrellä itse. Tässä linkki DIY-suodatinpussi paperilamppuun, joka on ihan mielettömän upea ja sopii täydellisesti myös makuuhuoneen sisustukseen.




Plafondi Mamma Mia/ Kodin 1, Bukya-kattovalaisin/Casashop, Eos-kattovalaisin/Room21

Minkälaisia sisustushaaveita teiltä löytyy tällä hetkellä? 



Valkosuklaa-manteli cookies

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Perjantaina viettiin tyttöjen iltaa, jonne leivoin valkosuklaa-manteli keksejä. Bongasin tämän reseptin Wicket sweet kitchen -nimisestä blogista. Kannattaa käydä kurkkaamassa sivut, jos etsinnässä on jokin kiva leivontaresepti. Itse olen bongannut kyseiseltä sivulta jo monta hyvää reseptiä. Korvasin osan valkosuklaasta mantelilastuilla, sillä oon tällänen pähkinäfanaatikko ja tykkään käyttää niitä lähes kaikissa leipomuksissa ja salaateissa. 



Valkosuklaa-manteli cookies

Noin. 16-18 isoa keksiä

170g voita, huoneenlämpöistä
150g (n. 2dl) fariinisokeria
50g (reilu ½ dl) sokeria 
1 kananmuna, huoneenlämpöinen
250g (n. 4 dl) vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
200g valkosuklaata, karkeasti rouhittua
mantelilastuja

Tee näin:
1. Ota voi ajoissa huoneenlämpöön. Pilko valkosuklaa karkeasti veitsellä. Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpaperilla. Sekoita vehnäjauhot, ruokasooda, vaniljasokeri sekä suola kulhossa, laita sivuun.
2. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit keskenään kulhossa kuohkeaksi, n. 5 minuuttia sähkövatkaimella. Lisää kananmuna ja vatkaa sekaisin. Lisää lopuksi kuivat ainekset ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääntele suklaarouhe ja mantelilastut sekaan lastalla. Laita taikina jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.
3. Ota taikina jääkaapista ja lämmitä uuni 175 C. Ota lusikalla reiluja nokareita taikinaa ja muotoile pyöreiksi palloiksi ja asettele pellille, jätä muutama sentti pallojen väliin. Älä litistä.
4. Paista keksejä uunin keskitasolla 12-14 minuuttia riippuen siitä minkä kokoisia keksejä teet. Keksit ovat valmiita kun niiden reunat ovat saaneet hieman väriä mutta ovat vielä pehmeitä. Anna jäähtyä pellillä 5 minuuttia ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään kokonaan. Paista loput kekseistä. Ja herkuttele! NAM! 


Loppuun vielä kuva meistä kahdesta kimulista, kun Lilian oli suuntaamassa pupun kanssa unten maille ja äiti lähdössä parantamaan maailmaa rappa kaljan ja viinilasin voimin. Oli hauskaa mun ihanien tyttöjen kanssa, mutta seuraavaa tälläistä samanlaista iltaa joutuu nyt oottamaan varmaan aika pitkän tovin, sillä työlämän startattua nää viikonloput on aika arvokasta aikaa. Ja mua harmittas aika todella paljon, jos arvokas aika Lilianin kanssa menis hukkaan. Myös äidin poissaolo näköjään vaikuttaa joka kerta myös uniin, sillä myös tällä kerralla Lilian heräili puolen tunnin välein klo 12 asti, jonka jälkeen se heräili tunnin välein. Ei kovin kiva iltavahtivuoro siis Kimmolle. Seuraavaksi varmasti on juhlan aihetta vasta sitten, kun valmistun, johon näillä näkymin saattaa mennä vielä pitkä tovi.... 


Toivottavasti teillä oli mukava viikonloppu! 

Pienen päiväkotilaisen kuulumisia

torstai 22. tammikuuta 2015

Nyt päiväkotielämää on takana kaksi viikkoa. Päiväkotiin ollaan  tutustuttu rauhassa, sillä vielä Lilian on pisimmillään siellä 6h päivässä. Heräillään aina aamuun Lilianin kanssa rauhassa (vaikka nyt Liliankin onkin alkanut heräämään jo klo 7 aikoihin :/) ja vien sen päiväkodille klo 9. Hakemaan puolestaan menen klo 14-15 aikoihin. Tänä aikana Lilian kerkee leikkiä sisällä, ulkoilla, syödä lounaan, nukkua päikkärit ja syödä välipalan.



Päiväkotielämä on alkanut mukavasti. Lilian syö ja nukkuu hyvin, sekä on päivällä yleensä hyvällä tuulella. Kun haen kotiin Liliania hän on yleensä vielä syömässä välipalaa tai työntelemässä nukun vaunuja. Yleensä hän kotiinlähdön aikana yrittää vielä karata leikkimään, joten selvästi hän viihtyy päiväkodissa. Hankalinta päiväkodin aloittamisessa on ollut tietenkin itse vieminen. Parina ensimmäisenä päivänä Lilian jäi tyytyväisenä yksinään sinne, mutta tämän jälkeen karu karu totuus iski tyttöön ja sen jälkeen pientä itkua on kuulunut joka aamu. Yhtenä päivänä Lilian alkoi itkemään jo kotona, kun sanoin, että "nyt lähdetään päiväkotiin". Eilen puolestaan melkeen säästyttiin koko itkuilta, mutta itku tuli kuitenkin kun minun lähteminen kesti hieman kauammin. Ensimmäisen kerran, kun Lilian alko itkee oikeen kunnolla minun lähtiessä en pystynyt edes pidättelemään omia kyyneleitä vaan minun oli pakko kääntää selkä ilman heippoja ja kävellä pois. Onneksi Kimmo oli sillä kertaa mukana.



Kotona Lilian käyttäytyi viime viikolla todella hienosti päiväkodin jälkeen. Hän oli super hyväntuulinen ja leikki jopa pitkiä aikoja itsekseen. Tällä viikolla puolestaan viikko on sujunut aika väsyneesti ja paljon kiukkusuutta on ollut ilmassa. Lilian myös on jo valmis menemään nukkumaan jo klo 19 aikoihin, joten rytmi on aikaistunut entisestään.




Kaiken kaikkiaan olen helpottunut, kuinka "helposti" tämä  tutustuminen on lähtenyt sujumaan. Toki on itsestään selvää, ettei koskaan itkuilta pystytyä välttymään ja ehkä se tuntuis jopa vielä pahemmalta, jos joka aamu Lilian jäisi sinne onnellisena ja ilman vastalauseita. Onneksi kaikki on sujunut myös pahimpien pelkojen osalta hyvin ja Lilian suostuu ainakin jonkun verran syömään ja nukkuu omassa taapero sängyssään. Tiedän myös, että Lilian nauttii kun paljon kavereita ja leluja on ympärillä ja on ollut ihanaa huomata, että myös isommat lapset tulevat jo vilkuttelemaan ja silittelemään Liliania. Selkeästi ne alkavat ottamaan myös tuollasen pikku taaperon osaksi porukkaa. Äidin kannalta ehkä suurin pelko liittyy juuri tähän ryhmästä pois jääntiin, sillä ryhmään kuulumisen tunne on varmasti jo tärkeää myös tuon ikäiselle.


Ilahduta bloggaajakaveria -haaste

tiistai 20. tammikuuta 2015

Sain tälläisen ihanan haasteen Äiti ja Melukylän lapset blogin Terhiltä. Tälläiset hyvän tuulen haasteet on kyllä ihan parhaita ja ehdottomasti haluan olla mukana tälläisissa. :) 



Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)
(ohjeet kopsattu suoraan Tipulassa blogin sivuilta)


Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:

Pirita

Minna

Siri

Tiia

Tuija

Toivottavasti lähdette mukaan tähän haasteeseen! Koitan keksiä jotain kivaa teille! :) 


Asioita, joita osaan nyt arvostaa

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Äidiksi tulo on elämän suurin lahja, mutta kyseessä on koko elämän muuttama asia ja välillä jotain asioita olen kaivannut myös "edellisestä elämästä".

Kahdenkeskinen aika. Onneksi meidän lähellä asustaa Kimmon puolen vanhemmat ja ollaan saatu myös kahdenkeskistä aikaa. Toki myös mun kaverit olisi innokkaita lapsenvahteja, mutta jotenkin en ole vielä osannut paljon hyödyntää tätä hoitoapu palvelua. Kahdenkeskinen aika on kuitenkin tärkeää ja on ihanaa välillä käydä syömässä tai urheilemassa kahdestaan. Myös pelkkä kotona olo kahdestaan on luksusta, sillä se on erittäin harvinaista. Niinä muutamana kertana, kun Lilian on yökyläillyt ollaankin oltu se aika vaan kahdestaan kotona. Aikaa kahdestaan nykyään on kuitenkin melkeen joka ilta, joten myöskään tätä ei tule enää niin kaivattua, sillä Lilianin ollessa poissa tuntuu kuitenkin, että jotain tärkeää puuttuu.




Vastuu pelkästään omasta itsestä. Aikaisemmin minulla oli vastuu vaan minusta itsestään ja omista tekemisistä. Nyt, kun olen vastuussa myös toisesta ihmisestä, joka on arvokkainta maailmassa on se välillä aika stressaavaa. Äidin huoli ja vastuu on läsnä 24/7 ja asioita on hankala enää tehdä, jos ei ole 100% varma että toisella on kaikki hyvin. Tämän sain kokea viime viikolla, kun Lilian oli pisimmillään 6h päiväkodissa ja jouduin antamaan täysin ventovieraille ihmisille vastuun. Luulin, että saisin kotona rauhassa aikaseksi vaikka mitä, mutta tulos oli aika mitätön. Ajan kanssa tämä varmasti helpottuu, sillä hoitajina on täysin pätevät henkilöt, joilla on paljon enemmän kokemusta lasten hoidosta kuin minulla tulee ikinä edes olemaan.

Vastuu  näkyy myös arjessa päivittäin, sillä päivän ohjelma tulee aina suunnitella lapsen ehdoilla. Äitiysloma aikaan lapsi oli joka paikassa mukana, mutta alkushokin jälkeen se oli täysin itsestäänselvää. Myös jatkuva huoli toisesta ihmisestä on koko ajan läsnä. Pahimpia hetkiä ovat ne, kun toista selvästi sattuu fyysisesti eikä kipua pysty helpottamaan. En vieläkään myöskään pysty mennä nukkumaan ettenkö tarkistaisi vielä yhden kerran Lilianin huoneeseen, että kaikki on kunnossa. (Aika monesti tämä tarkistus kerta kyllä herättää neidin).




Kaverit. Kavereita tulee nähtyä harvemmin, sillä kaikilla on päivätyöt ja vapaa-aika on yleensä kaikilla aika hektistä. Minusta on aina ihanaa, kun kaverit tulevat viettämään aikaa mun ja Lilianin seurassa, mutta silti kaipaan toki myös aikaa jotka on pelkästään kavereitten kesken. En oikeastaan yhtään kaipaa enään baariörvellystä, vaan aikaa hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Tämän sosiaalisen elämän tarve tulee varmasti helpottamaan paljon nyt, jos ja kun pääsen takaisin työelämään.



Oma-aika kotona. Vaikka Lilian on aina nukkunut suht hyvin päikkäreitä, niin aina kuitenkin mieli on varuillaan, sillä päikkärihetki saattaa välillä loppua hyvinkin nopeaan. Niinä päivinä, kun oikeasti on yksin kotona edes hetken, on hiljaisuus aika ihanaa. Näinä hetkinä ei kuitenkaan yleensä loikoilla sohvalla, sillä se on aika ainutlaatuista kun pystyy siivoomaan ja laittamaan ruokaa rauhassa ;)

Lounas yksin. Ruokailu on meillä aika kaoottista nykyään, koska Lilian haluaisi kovasti oppia syömään isenäisesti, niin ruokaa lentelee ympäriinsä ja samalla kiukuttaa tun lusikasta tippuu kaikki ruoka lattialle ennen kuin se saavuttaa määränpään. Nyt päiväkodin aloittamisen myötä sain nauttia viime viikolla kaksi lounasta aivan yksin. Toisella kerralla kävin jopa syömässä ulkona ja YKSIN. Ennen pelkäsin sitä, että joutuisin lounastamaan yksin julkisella paikalla, mutta nyt kokemus oli ihanan vapauttava! Sain tilata annoksen rauhassa, syödä ja minulla ei ollut kiire minnekään. (Tosin mies soitti tänä aikana kaksi kertaa).

Ihan näin hieno lounas mulla ei ollut kuitenkaan viime viikolla.. 

Extempore reissut. Kun tavattiin mun miehen kanssa meillä oli tapana käydä paljon hotelleissa, ulkona syömässä ja tehdä extempore reissuja mökille jne. Nykyään se on mahdotonta rahallisesti ja myös lähteminen vie paljon enemmän aikaa lapsen kanssa. Myös paikat tulee olla lapsiystävällisiä, joten ihan mihin tahansa motelliin ei pysty lähtemään. Haaveena on nyt kuitenkin, että hääpäivän aikoihin pystyttäisiin toteuttamaan kahden päivän kaupunkiloma kahdestaan, jos maltetaan olla tuosta pikku neidissä erossa kaksi kokonaista yötä.

Nukkuminen. Tarviiko tätä ees selittää? Varsinkin alkuaikoina nukkuminen oli parin tunnin pätkiä kerralla ja nukkumaan päästiin joskus puolen yön jälkeen. Nykyään tilanne on kuitenkin paljon parempi ja normaali oloissa saadaan täydet yöunet, kunhan vaan maltetaan mennä ajoissa nukkumaan.

Kaipaatteko te jotain asioita ajasta ennen lapsia? 



Ps. Kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! Pelkkä asiasta kirjoittaminen helpotti oloa valtavasti ja en edes melkeen stressannut asiasta koko viikonloppuna!

Palkaton työharjoittelu?

perjantai 16. tammikuuta 2015

Nyt, kun tästä viimeisen työharjoittelupaikan etsinnästä on tullut elämäni vaikein projekti olen myös joutunut harkitsemaan vaihtoehtoa tehdä harjoittelu palkattomana, joka minusta edelleen tuntuu aika naurettavalta. Syksyllä olin lähes 100% varma, että tässä vaiheessa vuotta minulla olisi peräti vakituinen työpaikka ja lähdinkin sillä asenteella metsästämään työpaikkaa, josta saisin samalla myös tarvittavat tunnit harjoitteluun ja samalla saisin paperit koulusta ulos. Minulle ei ole koskaan ollut vaikeaa työpaikan saaminen ja jo parin hakemuksen ja yhden haastettelun jälkeen olen yleensä saanut työpaikan. Mutta kuinkas nyt kävikään? Tässä sitä edelleen ollaan ja käytän joka päivästä monta tuntia työpaikkojen selailuun ja hakemusten lähettelyyn.

Mietin pitkään pystynkö edes kirjoittamaan tästä aiheesti, sillä niin ahdistavalta tämä tällä hetkellä tuntuu. Asiaa ei auta yhtään se, että Lilian aloitti jo päiväkoti harjoittelun, vaikka toisaalta tämä tilanne edesauttaa sitä, että Lilian saa kevyen laskun päiväkotielämään. Toisaalta taas hakemusten työstäminen ja haastatteluissa käyminen on vieläkin strassaavampaa nyt sillä mielessä pyörii vain kuinka Lilian pärjää hoidossa ja se, että työpaikan on PAKKO löytyä nopeasti. Pahinta kuitenkin on ehkä vielä se, että nyt myös mies stressaa tästä asiasta ihan älyttömästä.  Tämä on johtanut siihen, että soitin jo yhteen edelliseen työpaikkaan ja kysyin mahdollisuutta palata sinne. Vastaus oli myönteinen, mutta työnteko kokin hommissa ei todellakaan edesauta saamaan tradenomin tutkintoa loppuun. Toisaalta taas mikä tahansa työ on parempi kuin kotona olo yksin.

Mutta olisihan se aika naurettavaa, että tutkinto jää roikkumaan yhden 10viikon harjoittelujakson takia. Tämän takia olen myös harkinnut tekeväni harjoittelun täysin palkattoma. Ihan periaatteesta en todellakaan haluaisi tehdä 8h päivässä töitä saamatta siitä mitään korvausta. Jotkut paikat eivät edes maksa työaikana lounasta, joten millä ihmeellä ne kuvittelevat, että opiskelija tulee toimeen tänä aikana? Nykyään myös työnantajat toivovat mahdollisimman pitkiä harjoittelujaksoja, jotka kestävät vähintään sen puoli vuotta. PUOLI VUOTTA ilman palkkaa on jo todella röyhkeää opiskelijan hyväksikäyttöä! Toki opiskelija on oikeutettu opintotukeen, mutta minun tapauksessa olen oikeuttu pelkkään opintorahaan ilman asumislisää, koska minulla on alle 18-vuotias huollettava samassa asuinrakannuksessa. Aika hassu pykälä sillä lapselliset opiskelijat yleensä tarvitsevat juurikin enemmän rahaa, sillä 8h työpäivän jälkeen ei ole mahdollisuuksia ottaa mitään sivutöitä.

Ammattiliitot ja opiskelijajärjestöt ajavatkin opiskelijoitten asiaa alleviivalla, että tehdystä pitää maksaa palkkaa. 4. vuoden tradenomille palkkasuositus on 1800-2300 euroa. Tätä summaa en ole nähnyt yhdessäkään ilmoituksessa, mutta en myöskään sellaista vaatisi. Kohtuullista olisi, että työnantajat maksaisivat tehdyn työn mukaan palkkaa. Jos työtehtävät vastaavat vakituisen henkilön työkuvia tulisi myös harjoittelijan saada samaa palkkaa. Jos työstä ei makseta lainkaan palkkaa on kyseessä työhön tutustuminen. Tämä tarkoittaa, että paikalla on oltava työnohjaaja 24/7, eikä työtehtävät sisällä mitään itsenäisesti suoritettavia työtehtäviä. Minä en myöskään ymmärrä ajatusta, että menisin "vaan jonnekkin" suorittamaan työharjoittelun. Tästä ei luultavastikaan olisi mitään hyötyä mun tulevaisuuden uran kannalta, sillä työharjottelupaikka on sitä varten, että siellä opitaan ja luodaan niitä suhteita tulevaisuutta varten.

Opiskelijalle hyvän harjoittelupaikan saaminen on elintärkeää. On tärkeää saada kokemusta alalta ja luotua suhteita. Onkin ymmärrettävää että tässä taloudellisessa tilanteessa monet työpaikat käyttävätkin ryöhkeästi opiskelijoita hyväksi, sillä ne tekevät edullisesti tai jopa palkatta vakituisen työntekijän hommia. Onkai nyt vihdoin myönnettävä, etten ole varmaan kovin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, sillä olen lähes puolitoista vuotta maleksinut kotona vähän samalla opiskellen ja nyt minulle on myös lapsi, joka tulee aiheuttamaan paljon poissaoloja. Näillä tekijöillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta työntekijän valintaa, mutta valitettavasti nämä tekijät ovat juuri se asia miksi joku toinen opiskelija kiilaa aina minun edelle.

Pahoittelut tuohtuneesta postauksesta. Tämän tarinan opetus on, että opiskelkaa ja hankkikaa vakituinen työpaikka ennen lapsia! 



Lilian 1v3kk

tiistai 13. tammikuuta 2015

Viime kehityspostauksesta on vierähtänyt kolme kuukautta ja siinä ajassa Lilian on oppinut jälleen kasan uusia taitoja. Suurimmat kehitysaskeleet liittyvät sosiaalisiin taitoitoihin ja liikkumiseen. Kolmessa kuukaudessa Lilianin sanavarasto on kehittynyt melkoisesti. Kaikista eniten tulee sanoja , "böö", "oho", "pissi", "äitä", "ishi", mutta jos Lilianin oikeen kovasti haluaa jotain niin suusta tulee myös "anna". Kerran kuulin myös sanan "maitoa", kun kysyin mitä Lilian haluaa jääkaapista hänen roikkuessaan ovessa. Aika taitavaa, kun myös sana osattiin jo kieliopillisesti täysin oikein taivuttaakin ;) Myös sanat "auto" ja "papa = napa" vilahtelee välillä neidin jutuissa. Puhetta Lilian ymmärtää tosi hyvin ja häntä onkin kiva pyytää tekemään kaikenlaisia eri jekkuja isille, esimerkiksi piilottamaan lelu isin kenkään tai kutittamaan isiä korvasta.




Myös leikit ovat kehittyneet mielettömästi, mistä kirjottelinkin ihan oman postauksen pari päivää sitten. Sitä pääsee lukemaan tästä. Vielä Liliani ei paljon kiinnosta muiden samanikäisten leikkiseura, mutta vanhemmat lapset ja varsinkin aikuiset ovat mieluista leikkiseuraa.

Kolmen kuukauden aikaina Lilian on myös täysin siirtynyt konttaamisesta kävelyyn. Nykyään liikkuminen on jo niin vauhdikasta, että sitä voisi jo melkeen kutsua juoksuksi. Lilian on myös erittäin notkea ja hän taipuu mitä eriskumallisiin asentoihin. Lemppari asento on kuperkeikkaan lähtöasento, josta Lilian tykkää katsella maailmaa takana.



Lilianin ruokailu on tapahtunut jo pitkään säännöllisesti. Eilen olin super ylpeä mun neidistä, kun hän söi päiväkodissa kaikki lautasellaan olevan ruuan! Ruokana oli vielä jauhelihakeittoa, joka ei varmasti ole mitään ihan suosikkisapuskaa. Ehkä kaikista suurin saavutus tässä oli se ettei syömiseen tarvittu mitään muuta viihdykettään. Ruokailu on parantunut muutenkin huomattavasti ja kotiruokakin maistuu välillä tosi hyvin.




Nukkuminen on myös tapahtunut pitkään samalla kaavalla: n. klo 20 nukkumaan ja klo 8 ylös. Meillä oli taas noin kuukauden mittainen huono unijakso, jolloin Lilian heräili 1-3 kertaa yössä, mutta nyt lähipäivinä onneksi ollaan saatu jälleen nauttia yhtäjaksoisista unijaksoissa. Päikkäriaika meillä on 12 eteempäin normaalisti 1.5h-2h. Uhkaavasti nämä päiväunet koko ajan näyttää lyhentyvän ja lyhentyvän ja viime aikoina Lilian on nukkunut monesti myös pelkkiä tunnin päikkäreitä. Nykään Lilian osaa myös ihan omatoimisesti mennä unipupun kanssa sängyn vierelle päikkäriaikaan, mutta ilta-aikaan nukahtaminen ei edelleenkään käy ihan niin helposti.

Tiivistettynä meillä asuu iloisen touhukas temperamenttinen taapero. :)


Taaperon leikit

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Taaperon leikit sisältää mielettömän määrän energiaa ja mielikuvitusta verrattuna vauva-aikoihin. On ollut mielenkiintoista nähdä miten paljon leikit ovat kehittyneet lyhyessä ajassa. Vaikka vieläkään ei yksin riitä mielenkiintoa leikkiä, mutta kunhan vaan leikkeihin saa huomiota niin Lilian voi keksiä vaikka mitä.




Tällä hetkellä parhaita leikkejä ovat ehdottomasti kotileikit! Ihan parhautta on, kun otetaan pölynimuri esiin tai pesukone piippaa valmistumisen merkiksi. Lilian on pyykkien laittamisessa niin tomera, että hän kipittää heti vessan ovelle vaativana, jos äiti ei heti huomaa pyykinpesukoneen merkkiääntä. Myös ruuanlaittopuuhat on neidin mieleen omassa keittiössä. Siellä valmistuu varmasti oikeen hyviä soppia, sillä Lilian aina maistelee niitä kauhallaan kesken kokkailun ja välillä myös äitikin saa maistaa keitoksia. Parasta Lilianin mielestä on, kun kotiaskereissa saa olla mukana ja apuna, vaikka välillä se apu vaan kaksinkertaistaa työn määrää.



Toinen asia mistä Lilian on ihan täpinöissään on kissan hoitaminen. Valitettavasti vieläkin Lilian ei muista, että hännästä ja turkista ei saa vetää, joten silittely yleensä jää aika lyhyeen. Nykyään myös Lilian haluaisi jatkuvasti olla antamassa Milolle sen ruokalaatikosta herkkuja ja ruokaa.




Lilianin lempileikkeihin kuuluu myös taaperokärryillä hurjastelu. Viime aikoina Lilian on vasta kunnolla tajunnut vauhdin hurman ja kääntymisen taidon, joten nyt kärryllä törmäillään äitiin ja isiin ja välillä kisukin saa kyytiä. Kärryn kyydissä myös kyyditään leluja ja nukkeja. Päiväkodissa olikin ihan parhautta, kun sieltä löyty vaikka kuinka monet nukenvaunut millä ajella ympäriinsä. Myös nukkeja ja nalleja tykätään halailla ja kannella ympäriinsä. Välillä Lilian myös muistaa antaa omasta tuttipullostaan vettä myös nukelle ja nalleille.

Suosikkeihin kuuluu myös kirjojen katselu, mistä Lilian tietää lähes jokaisen esineen ja eläimen esittämällä sitä. Vieläkään ei lukemiseen jaksata keskittyä, vaan jos jotain sivua jäädään liian pitkäksi aikaa tuijottamaan, niin Lilian koittaa kääntää sivua tai on jo menossa huoneen toisessa päässä.



Mikään ei vedä kuitenkaan vertoja jo pitkäaikaiselle suosikille, mikä on "juoksen karkuun ja menen piiloon leikki". Tämä toimii ihan yhtä hyvin olipa piiloon menijä sitten Lilian tai joku muu. Tätä leikkiä meillä leikitään monta kertaa päivässä ja ainä vähän väliä Lilian kurkistaa jonkun oven takaa ja huudahtaa "böö".  Tiivistettynä voisi sanoa, että Lilianin leikit ovat aina täynnä vauhtia. Paikallaan oleminen on ehdoton nono, joten meillä ei myöskään jakseta innostua lastenohjelmista alkutunnaria enempää. 

Minkälaisia leikkejä teidän taaperot leikkii? 

Tänään Lilian täyttää 1v3kk ja pitkästä aikaa luvassa siis kehityspostausta.

Fiilikset päiväkodin aloittamisesta

lauantai 10. tammikuuta 2015

Meillä alkoi siis päiväkoti harjoitukset keskiviikkona, kun olimme molemmat tutustumassa Lilianin kanssa päiväkotiin noin 1.5h verran. Saimme juuri riisutta neidiltä vaatteet pois ja hän juoksi  samantien leikkimään muiden lasten kanssa. Fiilikset oli heti melkeen siis sellaiset, että ollaan vaan tiellä. Harmitus iski ainoastaan sillon, kun muut lähti ulos ja me jäimme sisälle keskustelemaan päiväkotiin liittyvistä asioista. Samalla vissiin hammaskipu yltyi ja se harmitus loppu vasta kotona nukkumaanmentäessä.

Seuraavana päivänä teimmekin jo sellaisen ratkaisun, että Lilian on yksin tutustumassa sen 1.5h. Uskon, että paremmin päiväkotielämään pääsee sisälle, kun siihen pääsee tutustumaan itsenäisesti. Taas kerran Lilian meni leikkimään samantien ja ei itkenyt, kun poistuimme ovesta. Toki pieni harmitus oli iskenyt siinä vaiheessa, kun Lilian huomasi että ne oikeesti tais lähteä. Kävimme sillä välin Kimmon kanssa kaupassa ja kahvilla ja Liliania haettaessa hän leikki innoissaan ulkona.



Jokainen lapsi sopeutuu varmasti eri tavalla päiväkotiin ja jotkut vaativat sen, että äiti tai isi on seurana useammankin päivän. Lilianin mega sosiaalisen luonteen takia uskallettiin kuitenkin jättää se pelottavien päiväkoti tätien huostaan jo päivän yhteisen tutustumis kerran jälkeen. Lilian ei koskaan ole ollut jalassa kiehnääjä tai pelännyt toisia lapsia tai aikuisia, joten ainakin tällänen parin tunnin irrottelu arjesta on vaan varmaan ollut mieluisaa. Eniten mua pelottaakin se, kun Lilian joutuu oikeesti syömään ja nukkumaankin siellä sekä päivät tulee olemaan tosi pitkiä. Ensi viikolla onkin sitten tarkoitus jo syödä lounas siellä sekä loppuviikosta pitäisi myös nukkua päiväunet. IIKS!



Onko tämä päiväkodin aloittaminen sitten muuttanut jo jotenkin Lilianin käytöstä? No ainakin se suostu pitämään tänään rusettipinniä päässä kiltisti koko aamupäivän! Eli selkeesti se on ottanut mallia isommista ja huomannut, että tollaiset pinnit on ihan kivoja päässä. No on jotain pieniä negatiivisiakin sivuvaikutuksia ollut, kuten että koko eilisen illan neiti oli erittäin kiukkunen. Toki tälläiseen kiukkusuuteen voi olla miljoona eri syytä. Neiti myös kärsi vielä pahemmasta huomionhakuisuudesta mitä normaalisti. Tämä esimerkiksi näkyi raivoomalla ja hakkaamalla vessan ovea, jos Kimmo meni sinne. Yöt puolestaan ovat olleet jo joulukuusta lähtien taas huonoja ja on heräiltä jopa 2-3 kertaa yössä. Viime yö oli kuitenkin pitkästä aikaa sellainen yö milloin ei herätty kertaakaan. Tosin Lilian heräsi jo aamuun klo 6.45, mikä on erittäin harvinaista.



Tämä viikko on oikeestaan ollut aikamoista lomaa minulle, sillä Kimmo on ollut neljä päivää kotona. Olen käynyt shoppailemassa Helsingissä asti ja kahvittelemassa kaverin kanssa ILMAN LILIANIA. Sitä jos mitä voidaan kutsua luksukseksi! Melkeen kävi sääliksi Zarassa yhtä naisparkaa, joka koitti hyppyyttää ja viihdyttää kitisevää vauvaa kantorepussa laulaen "ihahaaa ihahaa....". Ja minä sain rauhassa katsella ja sovitella vaatteita ilman yhtään keskeytystä!. (Tosin en kyllä löytänyt itelle kuin yhden paidan ja hameen..). Lisäksi Kimmo on osallistunut ruuanlaittoon paljon enemmän ja eilenkin sain tulla kotiin työhaastettelusta, jossa ruoka oli valmiina pöydässä ja Lilian nukkumassa. Tähän elämään voisi vaikka tottua ;)


Vertailussa ulkovaatteet

perjantai 9. tammikuuta 2015


Lasten talvivaatetuksesta ei ollut ennen tätä talvea juurikaan kokemusta, sillä viime talvena vielä pikkuisen nyytin pystyi sulloa lämpimän vaunun suojaan. Tänä talvena oikeesti tarvi jo alkaa miettii, mitkä vaatteet olisi kestäviä, lämpimiä ja käytännöllisiä. 
Talvihaalariksi valitsimme ensiksi Kappahl- merkkisen haalarin. Plussaa tässä haalarissa on se, että se on erittäin lämmin, sillä alla on fleecemäinen kerros. Tämä kuitenkin vaikeuttaa pukemista, sillä pinta ei ole liukas. Ominaisuuksissa sanottiin, että materiaali on vettähylkivää, joten rattaissa istuessa tämä varmasti on ihan riittävä. Nykyään kuitenkin ulkoillessa vielä istutaan paljon maassa, joten luultavasti pelkkä vettä hylkivä haalari ei ole se oikea vaihtoehto. Onnekseni löysin kirpparilta Remun vedenpitävän talvihaalari. Remun sivuilla haalaria kuvataan seuraavin sanoin.  " Lämmin lasten talvihaalari, jossa on tuulen- ja vedenpitävä kangas, housuosan saumat teipattu ja hyvä kulutuksenkesto" . Tähän mennessä ollaankin oltu erittäin tyytyväisiä haalariin. Se on lämmin ja erittäin nopea pukea! Lilian on pysynyt kuivana, vaikka on istunut pitkän tovin hangessa.


Toinen asia mikä mietitytti pitkään oli kengät. Lopulta päädyin ostamaan Superfitin talvi gore-tex kengät. Näissä kuitenkin Lilianin varpaat olivat jäässä jo pikku pakkasilla,vaikka villasukka oli jalassa. Lisäksi kenkien pukeminen on vienyt jonkin verran aikaa . Onnekseni löysin samaiselta kirpparilta kuomat mistä tuon haalarinkin sain. Kuomat on ollut erittäin nopea pukea ja jalat on pysyneet lämpiminä -15 asteen keleissäkin. Kuomat ei varmasti varsinaisesti pidä vettä niin hyvin kuin nuo goretex -kengät, mutta jos mittari näyttää vähänkään miinus asteita on mielestäni taaperolle paras vaihtoehto Kuoma kengät. 



Hanskoiksi valittiin heti alkuun Reimaa. Tykkäsin tuosta sivussa olevasta vetoketjusta, joka helpottaa suuresti elämää, sillä tuollasiin mini käsiin on vielä niin hankalaa saada ujutettua minkäänlaisia hanskoja. Nää hanskat on palvelleet erittäin hyvin ja Liliankin tykkää näistä niin paljon, että ojentaa aina automaattisesti käden hanskan sisälle puettaessa.



Ihan kaikki talvivaatehankinnat eivät siis heti osuneet meillä nappiin, mutta hyvähän se on olla aina varalla toiset varusteet. Nyt varsinkin päiväkodissa korostuu ulkovaatteiden merkitys, sillä ulkona tullaan olemaan kaksi kertaa päivässä ja suurin osa siitä ajasta varmasti vietetään maassa lunta tutkien vielä tänä talvena.

Oletteko te olleet tyytyväisiä talvivaatehankintoihin? Vai oletteko joutuneet tekemään täydennyksiä talven mittaan? 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan