Slider

Pukinkontti

torstai 31. joulukuuta 2015

Vielä pieni kurkistus Lilianin saamiin lahjoihin ja sitten saa jouluhömppä riittää tältä vuodelta. Lilian sai todella paljon kaikkea kivaa ja hyödyllistä. Kaikista ihanin lahja oli ehdottomasti tämä minun äitini virkkaama matto. Se sopii ihan täydellisesti neidin huoneeseen ja varmasti on Lilianinkin mieleen. Samasta kuvasta löytyy myös minun ainokainen lahja Lilianille. Se on tuo nuken sänky, mikä on ollut jo kovassa käytössä. Nukke leikit ovat tällä hetkellä se kovin juttu ja paljon muilla leluilla neiti ei edes suostu leikkimään :D


Lilian sai myös pari uutta ajoneuvoa. Näitä ollaan jo pikkasen kokeiltu sisällä, mutta ihan vielä koko ideaa ei olla tajuttu miten päin näillä pitäisi mennä. Ensi kesään mennessä varmasti ollaan opittu ajamaan ja pihalla mennään lujaa! 


Paketista löytyi myös muutama barbi. Yksi oli ihastuttava hevonen ja kärry-yhdistelmä. Toinen barbi puolestaan ajeli skootterilla. 


Muutama paketti sisälsi myös täydennystä vaatekaappiin. 


Lilian sai myös ihka ensimmäiset luistimet! Vielä nämä on pikkaisen liian isot, mutta varmasti jo ensi talvella täydellisen kokoiset. Tämä talvi muutenkin taitaa olla vielä hieman liian aikainen luistelun harjoitteluun. 


Lisäksi neiti sai mm. nuken vaatteet, palapelin, vuodevaatteet, nalleja, keppihevosen, jäätelö dubloja, yövalon ja paljon haleja. 

Mitä teidän lapsukaiset sai lahjaksi? Oliko jokin lahja ylitse muiden? 

Joulun taikaa

tiistai 29. joulukuuta 2015

Tulipa kyllä tarpeeseen tää joulu. Ollaan tehty töitä taas koko syksy ilman lomia tai muita vapaita, joten 5 päivän vapaat joulun aikaan oli oikein tervetulleet. Päästiin joulun viettoon keskiviikkona ja edessä oli 400km ajomatka. Se kannatti, sillä perillä meitä odotti ihana valkoinen joulu (ainakin aaton aaton ja jouluaaton verran). Automatkat ovat aikaisemmin olleet kuin suoraan jostain kauhu elokuvasta, mutta tällä kertaa matka sujui paremmin kuin olisi voinut ikinä haaveillakaan. Lilian ei hermostunut kertaakaan! Hän lauleskeli iloisesti, katseli videoita ja paluumatkalla nukkui jopa reilun tunnin! Ihana saada vaihteeksi myös tälläinen ajomatka kokemus, sillä seuraava vaihe varmaan tulee olemaan se "joko ollaan perillä" -vaihe. 

Kun saavuttiin kohteeseen oli ihanaa, kun meillä oli oikein kunnon talvi päivän ajan! Lilian pääsi pulkkailemaan sekä ihmettelemään lunta. Luksusta oli myös, kun sai vaan olla ja syödä. Ei tarvinnut stressata työasioista tai odottavasta todo-listasta koti hommien suhteen. Lilian on ollut aina todella sosiaalinen, mutta tällä kertaa seuraksi ei enää kelvannut ollenkaan isi tai äiti, kun vihdoin pääsi mummon luokse. Myös muut sukulaiset, joita harvemmin näkee olivat suosittuja leikkikavereita. Tämä järjestely kyllä kelpas meille vaihteen vuoksi :D 

Meillä kävi myös joulupukki ja mun veli sai kunnian toimia tässä vaativassa tehtävässä. Lilianin ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän huomasi, että joulupukki tulikin käymään. Pieni jännitys näkyi neidistä, kun hän katseli silmät pöyreinä. Sen verran reipas tyttö hän kuitenkin oli, että uskalsi pukin syliin yhteiskuvaa varten. Rohkeuteen saattoi olla myös syynä se, että illalla sängyssä hän kuiskasi minulle, että "pukki oli aika pelottava, mutta se oli setä". Arvoitukseksi jäi tarkoittiko neiti, että pukki oli Lilianin setä vai jokin tuntematon setä... Mutta on nuo 2-vuotiaat fiksuja! 

Oltiin reissussa ajalla keskiviikko - lauantai, joten sunnuntaina saatiin vielä rentoutua kotona perheen kesken. Liliania odotti myös omassa kodissa kasa lahjoja, jotka pukki oli tuonut vahingossa sinne. Neiti oli yhtä hymyä ja availi tohkeissaan kaikki lahjat. Ihanaa nähdä pienen iloa kaikista lahjoista, vaikka vielä niitä kaikkein parhaimpia leluja on ne omat vanhat suosikit. 

Alla muutamat kuvat meidän joulusta. 







Miten teidän Joulu sujui? :) 

Tonttu puuhia

tiistai 22. joulukuuta 2015

Kahden yön päästä on vihdoin se päivä, kun pienten lasten odotus palkitaan ja joulupukki tuo lahjat. Sain toimia tänä(kin) vuonna pikkuisena tonttu apurina ja paketoida muutamat lahjat. Sain tämän projektin päätökseen sunnuntaina. Täytyy sanoa, että tänä vuonna päästiin vielä aika vähällä, mutta silti paketoitavien lahjojen määrä tuntuu aina niin hurjalle. Lilianille meillä on vaan yksi paketti (jos Kimmo ei saa paketoitua omaa lahjaansa :D). Onneksi hän ei vielä tänä vuonna vaadi mitään, joten luotamme siihen, että sukulaisilta tulee kyllä ihan tarpeeksi lahjoja neidin tarpeisiin. 

Tänä vuonna paketoin lahjat simppelisti punaisiin, valkoisiin ja läpinäkyviin papereihin. Koristeena käytin osassa suloisia Lilianin tekemiä taikataikina koristeita ja nimikortit on pieniä kakkupapereita. Tykkään edelleen ostaa lahjoja myös vanhemmilleni ja sisaruksille, vaikka lahjojen ostaminen aikuisille onkin vuosi vuodelta haasteellisempaa, kun kaikki tarpeellinen löytyy jo kotoa. Aikuisille onkin ehkä helpompaa ostaa jotain todella pientä ja hyödyllistä tai tehdä itse. 




Me suunnataan joulun viettoon minun vanhempien luokse 400km päähän, joten huomenna odottaa pitkä ajomatka. Toivottavasti periltä löytyy edes himppusen verran lunta, jonka avulla joulutunnelma saadaan nousemaan. On ollut jännittävä seurata neidin joulun odotusta. Hän ei vielä ihan täysillä tajua mitä kaikki tämä höpötys lahjoista ja pukista on, mutta ehkä se aattoiltana selviää ;) Ainakin kovasti hän toivoo joulupukin näkevänsä ja ehkä jopa tällä kertaa uskaltaa mennä ihan syliinkin asti. 

Minulle on itsestään selvää, että lasten kuuluu uskoa joulupukkiin ja joulun taikaan. Muistan omasta lapsuudesta, että joulun odutus oli vuoden parasta aikaa, joka huipentui mahdolliseen joulupukin saapumiseen. Toki tätä keksittyä joulupukki tarinaa on hyvä myös käyttää jatkossa hyvänä pelottelu keinona pahimman uhman yllättäessä. 

Mystinen jouluntaika on palannut myös omaan mieleen, sillä en malta odottaa, että näen sen ilon ja odotuksen jouluaattona Lilianin silmissä. 

Joko teillä on kaikki valmista joulua varten? 

Meidän joulunodotus

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Tällä viikolla ollaan päästy laittamaan joulua meidän ensimmäiseen omaan kotiin. Mitään kovin ihmeellisiä koristeita meiltä ei löydy suurista visioista huolimatta. Haaveilin kauniin kranssin tekemisestä hopeisista palloista sekä isoista paperitähdistä, joita ripustaisin pitkin käytävää. Aika on kuitenkin mennyt Lilianin kanssa leikkiessä Kimmon ollessa illat töissä. Torstai-iltana saatiin kuitenkin viimein meidän kuusi metsästettyä kaupasta. Tämäkin oli useamman päivän projekti, sillä kävi ilmi, että valkoiset kuuset taitavat olla aika suosittuja. Kimmo oli valitettavasti heittänyt meidän viime vuotisen kuusen roskiin, joten joudumme ostamaan uuden ihan törkeen kalliiseen hintaan. 


Nyt meidän olohuoneesta kuitenkin löytyy valkoinen kuusi, jota koristaa myös pari Lilianin askartelemaa kuusen koristetta taikataikinasta. Lilian pääsi itse koristelemaan kuusta ja koristeet löysivät paikkansa nopeasti. 


Tällä viikolla ollaan myös leivottu joulutorttuja ja pipareita. Lilian rakastaa kaikkea leipomista, joten hän on ollut innoissaan mukana keittiössä. Tosin piparitaikinasta suurin osa taisikin päätyä neidin suuhun. (huomaa, miten keskittyneesti hän kaulitsee taikinaa omalla pienellä kaulimella kieli keskellä suuta :))


Loppuun vielä pari tunnelma kuvaa meidän kodista näin ennen joulua.




Joko teillä on kaikki valmista joulua varten? 

#ystäväkirjahaaste

lauantai 19. joulukuuta 2015

Sain Äiti ja melukylän lapset -blogin Terhiltä kivan ystäväkirja haasteen. Voi niitä aikoja, kun ala-asteella nämä kirjat kiersivät! Oli aina jännää päästä lukemaan mitä kukin kaveri oli omaan kirjaan kirjoittanut. Alunperin haasteen on alulle laittanut Napsahduksia -blogin Nadja. 

Tässä haasteen säännöt:
- Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä

1. Pituutesi ilman korkkareita?
163cm

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?
Ihan omalla nimellä kaikki minua kutsuu :) 

3.Minkä ruuan valitset lauantai illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
En kyllä tälläkään hetkellä mieti kaloreita :D Mutta onhan se aina ihanaa syödä hyvä pihvi. Tämän kanssa bernaisekastiketta, joka varmasti on kaloripitoista ja jotain hyvää peruna-kasvis lisäkettä :) 



4. Top4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
Sellaiset ystävät ovat kultaa, jotka ovat luotettavia, sanovat aina asiat niinkuin ne on, ovat avoimia ja osaavat pitää hauskaa. 

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?
Salkkarit!

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Tää on se asia mistä olen joutunut luopumaan töihin paluun jälkeen aika paljon, nimittäin omat harrastukset, yhä enemmän kaikki illat menee Lilianin kanssa ja arkipuuhissa. Ehkä ensi vuonna saan taas itsestä niskasta kiinni ja aloitan säännöllisen lenkkeilyn. Toinen rakas harrastus on myös tämä bloggaaminen, jolle pyrin aina löytämään viikosta jonkun illan :) 

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Vakkari työpaikka ja paljastattekoon myös, että mielessä on yhä enemmän myös se toinen lapsi <3 



8. Hattaraa vai pehmistä?
Pehmis

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturell?
Kestoripset, jos vaan olis aikaa/rahaa aina käydä huoltamassa :D 

10. Mottosi <3
Komppaan täysin Terhiä tässä "Asioilla on tapana järjestyä". 

Ystäväkirja -haaste lähtee seuraaville ihanille naisille. 

Minna - Harmaa ja muut iloiset värit
Pirita - These Are the Days
Selina - Kun äiti kelaa
Tuija - Pieni tytön tylleröinen




Muuttopäivä

torstai 17. joulukuuta 2015

Pahoittelut venähtäneestä postaus tauosta. Syy löytyy siitä, että uuden kotin netti alkoi toimimaan vasta NYT. Voitte siis kuvitella mitenkä olen kärvistellyt melkeen viikon päivät ilman tietokonetta. Onneksi puhelin toi edes jotain lohtua ja pääsin tarkistamaan instagramin ja facebookin säännöllisesti. Mutta pääasia on, että nyt ollaan meidän ensimmäisessä omassa kodissa! 

Muutto sujui todella mallikkaasti. En ottanut siitä mitään stressiä, mutta onneksi mun mies stressasi senkin edestä. Ehkä ihan hyvä niin, sillä saatiin hoidettua kaikki pois aikataulussa. Meillä oli varattuna muuttoon yksi kokonainen viikko, jonka aikana pakattiin entinen asunto laatikkoihin ja siivottiin ja maalattiin uusi koti. Itse olin illat aina Lilianin seurana vanhalla asunnolla, kun Kimmo ja hänen äitinsä ahersi uudella asunnolla. Kovin paljoa me ei saatu aikaseksi viikolla neidin kanssa, mutta lauantai aamuna tavarat olivat lähtö valmiina uuteen kotiin. Koko omaisuus oli siirretty uuteen paikkaan puolen päivän aikoihin kanto avun turvin ja tavarat saatiin kivasti omille paikoilleen lauantai iltaan mennessä. Päästiin heti nauttimaan illasta uuden kotin saunan lämmöstä ja Putouksen finaalista kaksistaan Kimmon kanssa. Neiti viihtyi siis koko lauantai muuttohässäkän + sunnuntai päivän mummilassa. Sunnuntaina käytiin vielä siivoomassa vanha koti ja kierreltiin parit sisustusliikkeet. Lilianin yökylä reissu oli sujunut taas hienosti. Ehkä vähän liiankin hyvin, sillä hän ilmoitti muuttavansa kokonaan mummin luokse :D


Onneksi saatiin neiti itkupotkuraivareiden saattelemana tulemaan uuteen kotiin, johon hän on täysin rakastunut. Neiti on niin innoissaan uudesta huoneesta, että saattaa viihtyä siellä pitkiäkin aikoja yksinään leikkien. Päiväkodistakin lähteminen on tällä viikolla sujunut normaalia paremmin, kun hän on laulellut koko matkan "uuteen kotiin". Normaalisti Lilian ei malttas ollenkaan lähteä kotiin, sillä yleensä leikit on todella  pahasti kesken hänen mielestään. 

Olen kyllä itsekin vähintäänkin yhtä ihastunut uuteen kotiin mitä Lilian. On ihanaa tulla omaan kotiin. Nyt meillä on iso keittiö, joka on olohuoneen kanssa samassa tilassa. Meillä on parketti lattia, joka tuo niin paljon enemmän tunnelmaa kuin tuo entinen muovimatto. Myös Lilianin huone on entistä isompi, sekä eteinen on paljon toimivampi mitä edellinen. Lupaan tehdä meidän kodista ihan oman postauksen kuvien kera tässä lähi aikoina, kunhan saadaan viimeisetkin pikku jutut paikoilleen. 

Seuraavaksi pyrin ainakin  vastaamaan pariin haasteeseen ja  laittamaan jouluisia tunnelma kuvia meiltä :)

Mukavaa loppuviikkoa! Enää viikko jouluun! 

Lahjat päiväkotiin

torstai 10. joulukuuta 2015

Olin kuullut huhuja, että päiväkotiin on tapana viedä aina jotain pientä näin ennen joulua. Eilen sitten jouduin paniikkiin, sillä tajusin että nehän joulujuhlat ovat jo huomenna. Onneksi oltiin neidin kanssa tehty aikaisemmin viikolla taikataikinasta joulukuusen koristeita, joista osa nyt pääsi päiväkoti tätien joululahjapussukoihin. Sen lisäksi kiiruhdettiin iltasella kaupoille, josta pikaisen etsinnän jälkeen ostettiin piparkakkumuotit ja Raffaellon herkkusuklaita.


Tänään aamulla koitti itse juhlapäivä. Heräsin mukavasti 40minuuttia ennen juhlien alkua, joten voitte kuvitella miten paniikissa koitin saada revittyä neidille sukkahousuja jalkaan ja mekkoa ylle. Onneksi päiväkoti sijaitsee 200m päässä ja selvittiin paikalle tasan klo 8.00. Itse olin paikalla tukka pystyssä ja ihan hiestä läpimärkä,  sillä olin saanut kunnon aamujumpan 40 minuutissa, mutta onneksi Lilian näytti ihanalle tonttu prinsessalle.

Päiväkodilla vanhemmat ohjattiin toiseen huoneeseen, joka oli koristeltu jouluisasti ja edessä oli pienten esiintymislava. Kaikki vanhemmat odottivat huoneessa hiljaa vähän väliä kelloaan vilkuillen (nämä aamujuhlat ovat varmaan monelle paha paikka, sillä pitäisi olla jo töissä...). Kellon ollessa 8.10 pienet tontut saapuivat eteen käsi kädessä joululaulujen säestyksellä. Osa pienistä karkasi heti vanhempien syliin nähdessään heidät, mutta Lilian jaksoi reippaasti esiintyä muiden mukana kaikki laulut. Oli todella herkistävää nähdä, kun Lilian huomasi ensimmäisen kerran minut yleisön joukossa ja hänen silmänsä alkoivat loistamaan ja kasvoille nousi iloinen hymy koko esityksen ajaksi. Äidin läsnäolosta huolimatta hän kuitenkin tanssi piirissä ja hyppi muiden mukana. Ihanaa huomata miten reipas ja taitava tyttö neiti on jo!


Esityksen jälkeen hän käveli reippaasti muiden mukana ruokapöytään, josta kuului vasta vaativa ääni "äitii!". Tämän jälkeen syötiin aamupuurot yhdessä. Ruokailussa äidin läsnäolo ei varmasti ole mitenkään positiivinen asia, sillä neiti varmasti käyttäytyy normaalisti hieman siistimmin. Nyt kuitenkin neiti oli niin tohkeissaan esityksestä ja kaikesta hälinästä, että kaatoi kaksi kartaa maidot pöydälle. Jälkiruoka pipareiden jälkeen oli minun vuoro poistua ja jättää neiti leikkimään, mutta tämänhän hän jo fiksuna tyttönä tiesi, sillä hänen suustaan kuului topakasti "työpäivä alkaa" ennen kuin olin ehtinyt tehdä elettäkään lähtiäkseni...

Kaiken kaikkiaan ihanan tunnelmallinen aamupäivä. Ihana olla edes pienen hetken osana päiväkodin päivässä, sillä välillä tuntuu että se on vielä täysin oma maailma, koska kuulen vain pikaisesti päivän tapahtumista päiväkoti tädeiltä ja Lilianin omasta suusta.

Oletteko te päässeet jo päiväkodin joulujuhliin? 

Sairasloma

maanantai 7. joulukuuta 2015

Lapsen tullen on ihan luonnollista, että töistäkin tulee enemmän poissaoloja kuin mitä aikaisemmin. Minulle on jokaisessa työpaikassa on ollut tähän mennessä ollut kamalan vaikeaa jäädä pois töistä, sillä poden huonoa omaa tuntoa siitä, että joku toinen joutuu tekemään minunkin työt. Nyt tämä ongelma on vielä pahempi, sillä minulla on ne omat hommat, joista olen aina vastuussa. Meille ei palkata koskaan ketään sijaisia, vaan muut joutuvat ahkeroimaan lomien/sairaslomien aikana kahden ihmisen edestä. Jokainen on tietenkin lomansa ansainnut, eikä kenenkään tarvitse tulla pää kainolassa töihin ja sen kyllä kaikki ymmärtävät. Ehkä juuri tästä johtuen ns. turhilla sairaslomilla ei juurikaan porukkaa meillä ole, kun kaikki tiedostavat sen, että hommia joutuu tekemään sairasloma päivän jälkeen vielä enemmän. 

Myös Kimmolla on sellainen työ, jossa ei mielellään jätetä työkavereita pulaan. Meillä kummallakaan ei kuitenkaan onneksi koko ajan ole super kiireistä aikaa töissä, vaan se riippuu paljon vuodenajasta ja viikosta. Minulla on ehkä viikko kuukaudesta sellaisia päiviä, jolloin on aika mahdotonta jäädä kotiin, kun tarkastetaan puolen kuun tai viimeisen päivän palkka-ajoja.

Me ollaan alusta asti tehty niin, että molemmat jää vuoron perään kotiin hoitamaan lasta. Näin poissaoloja tulee molemmille tasapuolisesti. Ja onhan tuollaiset kotipäivät ihan kivaa vaihtelua täyteen työviikkoon, vaikka yleensä Lilian on myös kipeänä ihan täydessä vireessä, mikä tarkoittaa luultavimmin itkupotkuraivareita jossain vaiheessa, kun ulos ei pääse ainakaan pitkäksi aikaa. Itkupotkuraivarit ei nykyään enää onneksi tunnu juuri missään, koska arkisin neitiä näkee niin lyhyen hetken. 


Täytyy siis sanoa, että ONNEKSI Lilian vaikuttaisi perineen suht hyvän vastustuskyvyn taudeille, vaikka kestoflunssaa onkin jatkunut taas vähän väliä syksyn mittaan niin mitään kovin pahaa tautia ei ole tullut. Toki tässä nyt on taas iso vaara tälläiseen, kun nyt joulun aikana alan hehkuttamaan näin. Niinhän se yleensä menee, että silloin kun sitä tautia vähiten toivoo, niin se yleensä tulee ja niin kävi meille myös viime viikolla. Lilianille oli tulossa super kivat linnan juhlat päiväkodissa, jonne oli ostettu uusi mekko, mutta to-pe välisen yön neiti yski taukoamatta. Pe oli meillä molemmilla töissä kiireinen, kun Kimmolla oli jo montaa keikkaa heti aamulla jonossa ja minulla se isoin puolen kuun palkka-ajo tarkastamatta. (Plus päästiin syömään loppupäivästä firman piikkiin). Ei voi siis olla taas kiitollisempi, kun Lilianin mummi sattuu asumaan lähellä ja, että kävi myös hyvä tuuri, kun hän sattu olemaan vapaalla. Neiti sai siis  super hauskan päivän mummin kanssa peruuntuneitten juhlien sijaan.

Tänään hän koitti samaa taktiikkaa ja sanoi "yskittää ja on kuumetta, ei voi mennä päiväkotiin". Hassua miten noi pienet oppii kaiken oleellisen! ;) Nyt toivotaan todella, että pöpöt pysyisi poissa meidän muuttoviikon ajan  sekä koko loppu vuoden!

Miten teillä hoidetaan lapsen sairaslomat? Onko äiti aina kotona vai vuorotteletteko miehen kanssa? :) 

Ne joulukorttikuvat...

tiistai 1. joulukuuta 2015

Taas on se aika vuodesta, kun postilaatikosta alkaa mahdollisesti tulemaan kortteja sukulaisilta ja ystäviltä nyt kun postilakkokin saatiin päätökseen. Ennen Liliania en tainnut lähettää ainuttakaan korttia, vaikka pienen piston tunsin aina sydämessä kun sellaisen itse joulun aikaan satuin saamaan. Pienen nyytin saavuttua taloon olisi kuitenkin suorastaan rikollista olla jakamatta edes kerran vuodessa kuvaa suloisesta tytöstä niille sukulaisille, jotka ovat vielä somen tavoittamattomissa. 

Taaperon kuvaaminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa ja lisättynä pieni paine kuvan onnistumisen suhteen tehtävästä muodostuu aika mahdoton. Seuraavassa pieni kurkkaus meidän ns. "joulukorttikuvauksiin" viikonlopulta. 

Heti ensimmäiseksi päätin olla hurja ja laittaa neidille pompulat, koska hän näyttää ne päässään jopa vieläkin suloisemmalta kuin hiukset auki. Mitkään hiusjutut ei ole kuitenkaan neidin juttu, joten kuvasta tuli tälläinen, jossa hän repii epätoivoinen ilme kasvoillaan pompulaa pois. 


Seuraavaksi kokeilin ottaa kuvaa häntä istumassa söpösti tuolilla. Ainut kuva minkä sain aikaan ennen kun hän karkasi pois on tämä, missä hänellä on silmät kiinni. (huomaa, että olen kuitenkin saanut pysymään rusetin päässä).


Seuraava kuva idea tuli mieheltä. Tässä kokeiltiin pimeämpää valaistusta ja Lilianin oli tarkoitus pitää lyhtyä kädessään ja katsoa kivasti kameraan. Toinen osa meni ihan nappiin, mutta olisi ihana saada myös vähän kuvaa myös neidin kasvoista. 


Onnistunein poseeraus on kuitenkin ehkä tämä viimeinen. Tykkään tunnelmasta, kun Lilian katsoo hymyillen lyhtyä. En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen tähänkään. (Yllätys). 


Meiltä lähteekin tänä vuonna kortit, jotka ovat kaukana joulun tunnelmasta. Toisaalta, kun ilmaa katsoo niin kaukana joulun tunnelma on myös ulkona. 

Onko teillä tapana lähettää joulukortteja? Teettekö ne itse vai ostatteko valmiina kaupasta? 

Haaveiden keittiö

maanantai 30. marraskuuta 2015

Oman kodin yksi ihanemmista asioista on se, että voi itse laittaa kodin juuri sellaiseksi kun haluaa. Minulle keittiö on yksi tärkeimmistä paikoista kotona. Tykkään, että kavereita tulee vierailulle ja joskus, kun aikaa on niin on ihanaa tehdä myös ruokaa ajatuksella. Jos saisin joskus unelmien keittiön se näyttäisi suurinpiirtein tältä. (pahoittelut huonosta laadusta. Inspiraatiokuvat on kaivettu pintarestista, josta osa oli hieman pikselöitynyt.) 


Unelmien keittiö olisi vaalea, jossa olisi vaaleaa/harmaata laminaattia olevat tasot. Keittiössä olisi tuollainen saareka, johon voisi tulla istuskelemaan ja nauttimaan lasin viiniä samalla, kun kokkaillaan. Kaikki kodinkoneet integroitu ja kaapistot olisivat yhtenäisiä ja isoja, mihin saisi piilotettua suurimmat tavarat. 

Meidän tuleva keittiö on aika tumma. Siellä on muistaakseni harmaat kaapistot, tummaa laminaattia tasoissa sekä kromiset kodinkoneet. Ainakaan nyt ei olla vielä suunnittelemassa mitään suurempia muutoksia sen suhteen, mutta jossain vaiheessa varmasti tullaan ainakin kaapistot vaihtamaan valkoisiksi.

Unelmien keittiössä keittiön pöytä olisi valkoinen ja korkeakiiltoinen ja jossa olisi tilaa kaikille. Tuolit olisivat mukavat istua ja väriltään lapsiperheissä on turvallisempaa käyttää mustaa mieluummin kuin valkoista. Me käytiin jo syksyllä ostamassa Askosta itseasissa juuri kuvan mukainen pöytäryhmä, joten se löytyy siis jo meiltä valmiina. 


Olisi ihanaa myös, jos olohuoneen ja keittiön väliin saisi tuotua tunnelmaa myös takan avulla. Jos omassa kotona ei ole takkaa, niin yksi vaihtoehto on käyttää sisustustakkaa. Erityisesti, jos keittiön ja olohuoneen välissä on seinä niin takan avulla mielestäni pystyy antavaan lisää avaruutta molemmille puolille ja se luo tunnelmaa keittiöön ja olohuoneeseen. Uudessa kodissa keittiö ja olohuone ovat samaa tilaa ja pohjaratkaisu muutenkin sellainen ettei varmaan sisustustakka tulisi istumaan sinne. 


Keittiön valaistus on ainut asia mitä tullaan miettimään heti ensimmäiseksi. Löysin pintarestista yhden kivan idean, jossa valaistusta on toteutettu roikkuvilla hehkulampuilla. 


Ensiksi kuitenkin on löydettävä kattoon sopiva valaisin. Olen tehnyt kollaasin muutamasta vaihtoehdosta mitä ollaan mietitty. Aloitetaan siitä mitä itse haluaisn keittiöön. Tottakai vähän blingiä ja loistetta. Valintani olisi siis tuollainen pitkä riippuvalisin keittiön pöydän ylle, johon mun mies ei jostain syystä ollenkaan suostu. :/ Hänen valintansa puolestaan olisi omituinen ufon näköinen lamppu, mikä ei ole juurikaan minun mieleen, koska se on ehkä vähän tylsä ja kallis. Vaihtoehto kolme olisi perus tyylikäs valkoinen riippuvalaisin. Se on mielestäni klassisen kaunis ja suhteellisen edullinen. Neljäs vaihtoehto puolestaan on taas vähän erilaisempi, mutta jotenkin todella tyylikäs. Se voisi sopia aika hyvin tulevaan keittiöön, koska keittiön tuolit ovat myös mustia. Toki lopulliseen valintaan päästään vasta, kun on saatu vietyä kaikki tavarat paikoilleen ja nähdään minkä tyylinen lamppu istuisi paremmin sen hetkiseen keittiöön. 

1. Riippuvalaisin Diamond 189e, 2. Riippuvalaisin Lokki 241,91e, 3. Riippuvalaisin Troy 56,40e, 4. Tarbes-riippuvalaisin 56,43e

 Onko joku näistä lampuista erityisesti teidän mieleen? 

Dear Santa...

lauantai 28. marraskuuta 2015

Ollaan oltu jälleen kerran super kilttejä tämä vuosi, joten joulupukille lähtee tänäkin vuona lista toiveita ;) Kauhulla odoton jo oikeasti sitä päivää, kun neiti oma-aloitteisesti toivoo vaativana koko lelukirjan kaikki lelut pukinkonttiin. Tänä vuonna mennään vielä niin, että hän on varmasti tyytyväinen kaikkeen mitä paketista paljastuu. Tosin lelukirjojen selaaminen on kyllä ollut kivaa puuhaa tänä vuonna ja ilokseni huomasin, että meille on onneksi vielä sama maku ja Lilian valitsi juuri sen lelun minkä olin aikaisemmin viikolla tilannut hänelle pukinkonttiin!  

Mitään kovin erikoista Lilianin ei kaipaile tänä vuonna ja juuri hän sai kasan leluja synttäreillä. Aikalailla samat mielenkiinnot kohteet hänellä on edelleenkin, joten jos lahjoista paljastuu kotileikkeihin soveltuvia tavaroita hän on varmasti onnessaan. Alle olen kerännyt myös muutaman vinkin mistä hän varmasti myös tykkää. Tuo ihana Puky potkupyörä toive onkin jo välitetty tonttujen matkaan, joten se jo aika varmaan löytää tiensä pukinkonttiin :) Varmoja valintoja on myös lahjakortit lastentarvike liikkeisiin (sillä ulkovaatteisiin varsinkin menee paljon euroja) sekä vuodevaatteet. Tänä vuonna luultavasti ostan Lilianille vain pari pientä pakettia, sillä uuteen huoneeseen olen suunnitellut pari uutta sisustusjuttua neidin mieliksi (jos vaan saan mahdutettua ne sinne.. )
Puky potkupyörä Pikkusiili, Kylpytakki Zalando, Vaatteet, Hevoset & Nuket,  Rumpu Lekmer

ltselle on vuosi vuodelta hankalampi keksiä lahjaideoita, sillä perusjuttuja on jo liiaksikin. No okei keksisin itselleni varmaan miljoona eri sijoituskohdetta, jos pääsisin itse kaupoille. Tässä minun listassa on muutama perusjuttu, mitkä varmasti sopii lähes jokaisen äidin lahjalistaan. Listaan kuuluu viikonloppulaukku, jos joskus pääsee aivan ihanalle reissulle yksin (tai kaksin tai kolmistaan)! Yleiskone on sitä varten, että se tekee kaikki leivonnaiset ja muut tarjottavat puolesta nappia painamalla. Tutkailin Verkkokaupan sivuilla tätä Ströme-yleiskonetta, mikä vaikutti erittäin lupaavalta. Siihen kuulee todella monta eri osaa ja tämän kotiuduttua ei tarvitse oikeestaan muita sekoittimia ollenkaan. Ja hintakaan ei ollut paha verrattuna muihin vastaaviin, tosin laadusta en sitten mene takuuseen. Joka vuotiseen toiveisiini kuuluu myös Villeroy & Bochin astiat. Myös tuollainen vesipullo olisi todella tyylikäs mun työpöydälle ja nahkakäsineet tarvitsen, koska hävitin edelliset työhaastettalupaikalle keväällä ja en kehdannut enää mennä kyselemään niitten perään, koska en saanut sitä paikkaa. Toki jokavuotisia toiveita ovat myös lahjakortit vaateliikkeisiin tai joku ihana hemmottelu juttu miehen kanssa kaksin. Toiveita siis riittää ja olisi hienoa, jos se lottovoittokin osuisi kohdalle. Tärkeintä kuitenkin tässä(kin) joulussa on se, että saa viettää rauhallista aikaa perheen kanssa, mikä on tällä hetkellä aika kortilla. Vielä ihanempaa on nähdä se joulun tuoman ilon Lilianin kasvoilta, joka on havaittavissa tänä vuonna ensimmäista kertaa, kun neiti selvästi jo jännittää sitä tuleeko niitä lahjoja ollenkaan?  Tänään muuten käytiin kattomassa joulupukkia, jonka syliin neiti jonotti reippaasti, mutta tosipaikan tullen alko häntä kuitenkin jännittää. Täysin uusi ominaisuus Lilianissa, joten pelottelut joulupukista taitaa jo toimia häneen ;) 

Viikonloppulaukku Zalando, Ströme-yleiskone Verkkokauppa.com, Villeroy Boch astiat, Eva Solo vesipullo Finnish design shop, nahkakäsineet
Mitä teidän lahjalistaltanne löytyy? 

Naiseuden ja äitiyden konflikti

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Törmäsin eilen mielenkiintoisen blogi kirjoitukseen, joka sai pohtimaan kysymystä tekisitkö sinä enemmän lapsia, jos elämä jatkuisi kuten ennenkin? Teksti on luettavissa Chez Helanan blogista, joka on suomalaisnaisen pitämä blogi Ranskasta. Tiivistettynä tekstin tarkoituksena oli herättää pohdintaa miksi Ranska on vuosi toisensa jälkeen syntyvyystilastojen kärjessä, kun taas Suomessa syntyvyys on laskusuunnassa. Syitä tähän voi löytyä muun muassa ilmaisesta koulutuksesta lapsiperheiden taloudellisista tuista, mitkä hyvin toteutuu myös Suomessa. Ehkä kuitenkin mielenkiintoisin selitys lapsiluvun kasvuun on ranskalaisnaisten pitäminen kiinni omista intresseistään. 1700-luvulta lähtien Ranskassa ei ole kritisoitu sitä, että äiti jättää lapsen ulkopuoliselle hoitoon eikä kukaan ole myöskään pakottanut imettämään. Äitiysloma on 16 viikkoa, josta ensimmäiset 6 viikkoa ennen syntymää. Monet jatkavat vanhempainvapaalla, mutta useat myös palaavat töihin heti äitiysloman jälkeen. Oleellista kaikessa on ettei kukaan kritisoi äitiä hänen päätöksistään. 


Ranskalainen ajattelutapa kuulostaa kieltämättä hieman rennommalle suhtautumis tavalle. Suomesta ei varmaan löydy äitiä, joka ei olisi potenut järkyttävää huonoa omatuntoa siitä, että  poistuu kauppaan omille asioille saati sitten siitä, että joutuu laittamaan lapsensa hoitoon. Toki on äitejä, jotka aidosti nauttivat siitä että lapsi kulkee kouluikään asti vähintään 5 metrin säteellä eivätkä edes ikinä ikävöi aikuisten tuomaa sosiaalista kanssakäymistä päivän mittaan. Uskon kuitenkin, että suurin osa meistä äideistä edes joskus haaveilee siitä, että voi hyvillä mielin mennä töihin tekemään sellaista missä oikeasti voi toteuttaa itseään myös muulla tavalla kuin olemalla äiti. 

Uskon myös, että lähes jokainen nainen haluaa välillä tuntea myös itsensä olevansa naiseksi. On ihan ok välillä tehdä asioita ihan itselle. Jollain riittää tähän viikoittainen urheiluharrastus, mutta se on myös hyväksyttävää, että välillä vietetään koko päivä kaunistautumassa nauttien kavereiden seurasta. Äitinä olemisen voi hyvin välillä jättää taka-alalle olematta sen yhtään huonompi äiti.

Nautitaan arjesta myös ilman lapsia, se on täysin hyväksyttävää välillä! :) 

Itse pohdin tätä kysymystä melkein koko vauvavuoden ajan. Päässä oli koko ajan ajatus siitä mitä pitempään venytän kotona oloa sitä enemmän hankaloitan omaa tulevaisuutta. Tällä hetkellä työmarkkinoille pääsy on kovan työn takana, eikä sitä helpoita asia, että on viettänyt opiskelujen ohessa paljon aikaa lapsen kanssa kotona. Asiat kuitenkin järjestyi meidän tapauksessa parhaalla mahdollisella tavalla, sillä sain töitä omalta alaltani heti valmistuttuani. Silti kyseessä on määräaikainen pesti ja en voi olla taas ajattelematta sitä asiaa, että kuinka hankalaa minulle tulee olemaan löytää unelmien paikka uudelleen, jos joskus jään taas reiluksi vuodeksi kotiin? Kotiinjääminen pidemmäksi aikaa kun ei ole taloudellistakaan kannattavaa kovin pitkällä tähtäimellä. Ehkä tällaisia asioita ei kannattaisi ennakkoon edes murehtia, sillä asiat yleensä järjestyy, kun sen aika on. Ehkä meillä suomalaisilla on tarve pitää kaikki langat käsissä ja tehdä elämästä mahdollisimman helppoa. Ehkä me ei uskalleta tarpeeksi heittäytyä ja antaa elämän kuljettaa. (Vaikka 1/4 miljoonan velan just ottaneena ei ehkä niin paljon riskejä kannata ottaa) 

Onko teillä ollut koko elämä suunniteltu ennen kuin lapset ovat tulleet osaksi perhettä? Tekisitkö sinä enemmän lapsia, jos pystyisit jatkamaan elämää kuten ennenkin? 

Jouluiset valmistujaiset

maanantai 23. marraskuuta 2015

Viime viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa juhlimaan porukalla. Ihanaa, kun sain kaikki kaverit koolle ja tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun oltiin kunnolla miehen kanssa yhtä aikaa pitemmän kaavan mukaan ulkona. Vietiin neiti jo päiväunille hoitoon, joten minulla oli aikaa koko päivä kokkailla ja valmistautua iltaan. Myös Kimmo pääsi hellan ääreen, kun hän leipoi suolaisen piirakan. Muut tarjoilut oli kylmäsavulohimoussella täytettyjä tuulihattuja, parmankinkku-vuohenjuusto pasteijoita ja piparkakkuvalkosuklaamoussea. Tarjoilut maistuivat sen verran hyvin ettei sunnuntaille jäänyt mitään pientä naposteltavaa. Pikkujoulujen ohella juhlittiin myös sitä, että sain syksyllä vihdoin virallisen todistuksen opiskeluista. Sain paljon ihania lahjuksia. Enimmäkseen lahjakasasta löytyi skumppaa, mutta myös pari ihanaa sisustus kynttilä juttua, käsikoru, karahvi, karkkia, vartalovoidetta ja herkkukori!

Olin odottanut rentoutumis iltaa todella kauan. Tälläiset erilaiset viikonloput ovat kivaa vaihtelua arkeen, mutta täytyy sanoa että nämä on myös todella rankkoja. Vaikka on ihanaa saada kaikki kaverit koolle, syödä hyvää ruokaa, kuunnella koko ilta musiikkia ja tanssia yön tunteina tanssilattialla, niin seuraava päivä ei ole mitenkään kovin mukava. Lilianilla oli hoidossa toki mennyt hienosti, vaikka neidille oli noussutkin lauantai illalla kuume. Onneksi me itse kuultiin tästä vasta sunnuntaina, jolloin neiti oli taas terve. Ehkä pienestä kuumeilusta johtuen Lilian oli erityisen halukas sunnuntaina myös makoilemaan ja leikkimään sängyn puolella ja se sopi minulle erittäin hyvin ;)

Tämän mamman biletys kiintiö on taas täynnä aika pitkäksi aikaa ja seuraavaksi haaveilenkin pikkujouluista Lilianin kanssa, jossa leivotaan joulun herkkuja! :) (ps. Lilian olikin todella hyvä apukokki tuulihattujen teossa ja ne olivat varmaan suurinta herkkua koko illan aikana!) 

Loppuun muutamat kuvat meidän juhlista! :) 






Yksin reissussa

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Viime viikonloppuna pääsin reissaamaan yksin Kuopioon. Tarkoituksena oli viettää ihana päivä raskaana olevan ystävän seurassa shoppaillen ja nauttien ruuasta. Parin päivän aikana näin myös kahta muuta vanhempaa kaveria. Lähdin matkaan perjantai-illalla ja sain kyydin yhdeltä lapsuusajan kaverilta. Mukana matkusti myös hänen 1-vuotias poika, joten koti-ikävä ei iskenyt vielä ollenkaan reissun alkuvaiheessa, kun takapenkiltä kantautui aika ajoin pieni tyytymätön kitinä. Hassua miten jonkun toisen lapsen kitinään ei edes kiinnitä juuri ollenkaan huomiota, mutta jos kyseessä olisi oma lapsi olisin varmasti ihan hermoraunio. Matka sujui kuitenkin todella nopeasti vanhoja muistellen ja oli ihanaa, kun pitkälle matkalle oli juttuseuraa.


Majoituin Kuopiossa entisessä opiskelija kämpässäni (jossa siis nykyään majailee vielä veljeni ainakin intti ajan). Ensimmäinen yö sujui levottomasti ja heräilin varmaan tunnin välein, enkä millään meinannut saada unta. Ulkoa kantautui outoja ääniä ja ympäristö asunnossa oli miesasukkaan myötä aika sekamelska. Jostain kuitenkin uni löysi myös minun luokse ja heräsin lauantaina VASTA 9.30. Minulle tuli kiire päivän asioille, sillä olin sopinut jo kahvi treffit Kuopion keskustaan klo 10.00. Tapasin entisen luokkakaverini ammattikoulu ajoiltani ja nautimme erittäin maukkaan aamiais suklaakakun Houkutuksessa, joka on yksi lemppari kahviloista Kuopiossa.


Klo 14.00 aikoihin päästiin itse asiaan, kun lähdettiin shoppailemaan Matkukseen. Ostossaalis jäi aika köyhäksi, mutta pääasia oli kun pääsin näkemään ensi kertaa ihanan ystäväni hänen raskausaikana. Laskettu aika on jouluaattona, joten seuraavan kerran taas nähdään luultavasti jo silloin, kun pieni nyytti on jo maailmassa! Shoppailun jälkeen mentiin vielä keskustaan syömään Isä Camilloon. Ravintola on vastikaan remontoitu, joten se on nykyään todella tunnelmallinen ja lämmin paikka. Myös ruoka oli erittäin maukasta.

Kaiken kaikkiaan ihana päivä. Oli kerennyt kulua pitkä aika siitä, kun viimeksi kävelin keskustan katuja, joten oli ihanaa päästä näkemään Kuopion tunnelmaa. Kuopio on ihana just sopivan kokoinen kaupunki, mistä löytyy kaikki palvelut läheltä. Tällä hetkellä en kuitenkaan voisi kuvitellakaan asuvani muualla kuin Vantaalla, sillä olen löytänyt täältä paljon uusia ystäviä täältä sekä muutama Kuopio aikainen kaveri on myös muuttanut tänne. Uskon, että myös työlliyysmahdollisuudet on paremmat täällä sekä asuminen lähellä satamaa ja lentokenttää antaa mahdollisuuden lähteä vaikka extempore kaupunkilomalle tai risteilylle.


Paluumatka sunnuntaina ei mennyt niin näppärästi, sillä ostin kalliit junaliput vain sen takia, että pääsisin nopeasti takaisin kotiin, mutta junan ohjausjärjestelmä vian takia matkustinkin koko päivän. Vaihdoin junaa kaksi kertaa matkustaen läpi koko keskisuomen. Koska alunperin minun olisi pitänyt mennä suoraan Tikkurilaan, niin en omistanut paikkalippua toisiin juniin jouduin istumaan millon missäkin. Voin kuvitella sitä stressin määrää lapsien kanssa samassa tilenteessa oleville (esim. yksi nainen matkusti yhden vastasyntyneen ja 2-vuotiaan kanssa). Itsellä oli onneksi vain yksi pieni laukku mukana ja sain sullottua itseni loppumatkasta ravintolavaunun puolelle. Haaveeksi jäi rauhallinen kotimatka, jonka aikana olisin pystynyt esimerksi syventymään lukematta jääneisiin lehtiin tai neulomishommiin.

Suosittelen jokaiselle äidille ja isille pieniä irtiottoja arjesta, vaikka lähteminen olisikin vaikeaa! Koti näyttää aina paljon kivemmelta paikalta reissun jälkeen :) 

Nukkumishommat

perjantai 13. marraskuuta 2015

En ole pitkään aikaan maininnut sanallakaan meidän nukkumis tilanteesta. Suoraan sanottuna en ole uskaltanut, sillä aina kun alan hehkuttamaan jotain parempaa hetkeä niin yöt ovat muuttuneet katastrofiksi. Kesällä pinnasängyn pois jäänti ja kuumuus vaikeuttivat unia todella paljon. Neiti heräs joka yö viimeistään klo 3 ja hipsutteli meidän huoneeseen. Me kaikki nukutaan niin leveesti (okei minä ja Lilian vaan), niin aina joutui toinen vanhempi menemään kiltisti sohvalle unille. Oli myös öitä, kun Lilian heräili vaan muuten vaan kitisemään aika ajoin, jolloin heräämisiä tuli vähän väliä.

Pikkuhiljaa kuitenkin yöt rauhoittuivat tästä. Todellinen läpimurto saatiin aikaan ilmojen kylmetessä ja silloin, kun tajuttiin jättää neidille valmiiksi vettä sängyn vierelle ja avattiin pimennysverhot. Tälläisiä itsestään selviä asioita, kun jano ja pimeänpelko ei tullut edes aina ajatelleeksi, mutta heti ensimmäisestä yöstä lähtien, kun huoneessa loisti katuvalot Lilian nukkui koko yön.


Näitä kokonaisia öitä on nyt jatkunut pari kuukautta ja voin sanoa, että tämä on aika luksusta sen kahden vuoden heräilyn jälkeen! Toki poikkeuksiakin on, mutta yleensä poikkeus tarkoittaa sitä, että Lilian herää jo klo 6 vaikkei tarviiskaan. Kaksi edellistä yötä Lilian on myös tullut nukkumaan koko yöksi meidän sänkyyn, sillä pienelle nousi pieni kuume ja hän ei saanut unta pienen yskänkään takia (joten hyvät yöunet on katkolla ilman tätä postaustakin :)). Ihmeellistä, että ihan joka kerta kun olen suunnitellut itselle viikonloppu ohjelmaa, niin Lilian tulee kipeeksi. :/ 

Meillä nukkuminen ei ole sujunut kahden vuoden aikana koskaan kovin malliikkaasti. Ensin oli iltahuuto kausi, jonka jälkeen tuli kaudet millon heräiltiin parin tunnin välein. Toki viimeisen vuoden aikana Lilian on pääsääntöisesti herännyt vain kerran tai pari, mutta unien keskeytyminen joka yö veroittaa paljon jaksamista. Tähän lisättynä nukutusrumba, on illoista ja öistä tullut stressaavaa aikaa. Vieläkään neiti ei malttaisi yksinään nukahtaa millään ja nukuttaminen kestää yleensä puoli tuntia, mutta se onneksi on enää pieni paha, jos yön saa nukkua kokonaan. 


Me ollaan hoidettu yöheräämiset imetyksen loppumisen jälkeen tasapuolisesti. Näin ollen ei ole aina toisen vastuulla pelätä koska seuraava herätys tulee. Koin sen erittäin stresaavaksi pahimpina kausina, kun herätyksiä sateli tunnin parin välein, sillä koskaan ei saanut täysillä rentoutua ja vaan nukkua koko yötä. Asiaa auttaa edes vähän se, että toinen lupautuu nousemaan yöllä vuorostaan syöttämään, vaikka itse heräisikin jokatapauksessa. Olen ehkä siitä onnellisessa asemassa, että mun mies on tottunut heräämään öisin ja lähtemään töihin sekä tykkää muutenkin aikasista aamuista, joten ehkä liiankin usein turvaudun tähän. Itse puolestaan rakastan nukkumista ja mua ei saisi millään yöllä lähtemään kesken unien esimerkiksi töihin.

Toivottavasti flunssapöpön lähtiessä pois meillä jatkuisi nämä hyvin nukutut kokonaiset yöt. Arvostan tällä hetkellä aika korkealle tuota nukkumista ;D 

Miten teillä nukutaan? Missä iässä teidän lapset alkoivat nukkumaan kokonaisia öitä?  

Isin iso tyttö

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Viime sunnuntaina vietettiin meilläkin isänpäivää. Tämä olikin jo kolmas kerta, kun mies saa tituulereta itseään isäksi ja aivan täydellinen isä hän onkin meidän suloiselle tyttärelle. Sunnuntai meni rennoissa merkeissä, kun tehtiin hyvää aamiaista ja lounasta sekä herkuteltiin mummilassa . Lilian oli myös tehnyt päiväkodissa isille lahjan sekä kortin, josta löytyy kuva Instagramista. Lisäksi isä sai lahjaksi tyylikkään "daddy" paidan.

Lilian on aina ollut aika pitkälti isin tyttö. Välillä on kausia jolloin äiti ei kelpaa ollenkaan, vaan neiti alkaa raivoomaan, jos äiti esimerkiksi yrittää tulla nukuttamaan tai pesemään hampaita. Yleensä isin ollessa paikalla neiti huutaa aina ensijaisesti isiä seurakseen. Usein kuultuja lauseita onkin "isi tuu pyyhkimään" ja " isi, tuu huoneeseen leikkimään". Tämä käytös on erityisesti huomattavissa joka kolmas viikko, kun isiä ei juurikaan näy työjuttujensa takia.


Olen kiitollinen, että alusta alkaen olemme olleet yhdenvertaisia hoitajia/kasvattajia. Koskaan ei ole ollut epäilystäkään etteikö Lilian viihtyisi yhtä hyvin myös isin seurassa. Lilian on myös nähnyt pienestä pitäen paljon muita vanhempia ihmisiä ja lapsia. joten hän on viihtynyt hyvin sosiaalisissa tilanteissa, eikä koskaan ujostellut ketään. Ongelmia ei ole siis tullut yökylässä ja suurimmaksi osaksi myös hoidon aloitus on sujunut hienosti. Tällä hetkellä Lilian jo kovasti odottaakin jo seuraavaa yökylä reissua ja päiväkotiin Lilian on menossa aamuisin vähän turhankin innokkaasti, sillä välillä hän saattaa olla lähdössä jo aamu klo 5. Olenkin tullut siihen tulokseen pikkuhiljaa että tälläiset muuttuvat tilanteet, kuten yökyläily ja päiväkodin aloitus on enemmänkin stressaavia tilanteita aikuisille. Lapset kyllä sopeutuu nopeasti kunhan vaan heillä on turvallinen olo siellä missä ovatkin. 

Uskon, että muiden lasten seura auttaa jo pienestä pitäen kehittämään sosiaalisia taitoja. Meillä Lilian koetteli hermoja alkusyksystä uhmavaiheen myötä. Silloin toisten lasten seurassa myös koeteltiin rajoja; purtiin, nipisteltiin, raavittiin ja läpsittiin. Nyt, kun pahin uhma on jälleen ainakin hetkeksi pois on Lilianista kasvanut hetkessä todella iso ja seurallinen tyttö. Sen huomaa parhaiten siinä kuinka tärkeäksi kaverit on jo tässä iässä muodostuneet. Hän puhuu päiväkotikavereistaan kotona, sekä erityisesti isompien lasten kanssa hän pystyy leikkimään toisessa huoneessa ilman vanhempien/tutun hoitajan läsnäoloa.

Seuraava suuri koettelus tulee minulle olemaan kaksi seuraavaa viikonloppua, sillä joudun olemaan neidistä erossa suurimmaksi osaksi molemmat viikonloput. Tänä viikonloppuna reissaan yksin Kuopioon tapaamaan kavereita ja hössöttämään vauvajuttuja ja ensi viikolla meillä on BILEET! Vaikka molempia viikonloppuja olen odottanut todella kauan, niin minua kuitenkin harmittaa se, että ne nyt sattuvat peräkkäisille viikonlopuille. Miten mun pieni pärjää ilman äitiään kaksi viikonloppua?! Todellisuudessa Lilianille on tulossa kaksi super kivaa viikonloppua, sillä ensimmäinen on kokonaan "isi-viikonloppu" ja seuraava vietetäänkin ehkä jopa niin eksoottisesti kuin mummin ja vaarin mökille. Ehkä vielä joskus opin aidosti innostumaan näistä viikonlopuista ilman ahdistusta ja nauttimaan siitä omasta ajasta, sillä neiti ainakin odottaa tulevia viikonloppuja innoissaan :) 


Kolme vuotta sitten...

lauantai 7. marraskuuta 2015

On perjantai ja herätyskello soi vähän jälkeen klo 7. Meikkaan, syön aamupalan ja puen päälleni, jonka jälkeen suuntaan junalle ja suuntaan kohti koulua. Minulla on hyvin aikaa, sillä koulu alkaa vasta klo 9. Päivät yleensäkin ovat aika rentoja, sillä koulua on 2-6 tuntia päivässä 3 tai 4 kertaa viikossa. Silloin, kun koulussa ei tarvitse käydä pystyn hyvin tekemään tarjoilijan töitä, sillä opintotuella ei kuitenkaan pääse rikastumaan. Onneksi menot ovat minimaaliset ja kuukausittain joudun maksamaan vain parinsadan euron vuokran ja puhelinlaskun. Koulussa pystyn syömään lähes ilmaiseksi, joten ruokaankaan ei kulu rahaa juuri mitään. Myös tarjoilijan hommissa etuna on ilmaiset ruuat, joten kaupassa ei tarvitse paljon käydä.


Nyt eletään kuitenkin syksyistä perjantai päivää. Olen koululla 4 tuntia, jonka jälkeen käväsen pikaisesti kaupassa, josta mukaan tarttuu pientä naposteltavaa ja vähän kuohuvaa alkosta. Menen kotiin valmistautumaan iltaan. Tämä on ihan paras vaihe, sillä perjantai-ilta on vasta edessä. Kokkaan kavereilleni pasteijoita, juustokakkua ja kanasalaattia ja sihautan auki ensimmäisen oluen. Tämän jälkeen käyn suihkussa ja valitsen illan vaatteet ylleni. Laitan hiuksia ja meikkailen samalla nauttien hyvästä drinkistä. Koko ajan taustalla soi musiikki, joka nostattaa entisestään tunnelmaa iltaa varten.


Klo 18 jälkeen ensimmäiset kaverit saapuvat ja Ansku on tuttuun tapaan hieman myöhässä. Klo 20 mennessä kaikki kaverit on koossa ja ilta valmis alkamaan. Nautitaan hyvästä ruuasta, juomasta, musiikista ja puidaan tyttöjen juttuja. Meillä kenelläkään ei ole tällä hetkellä mitään vakavaa juttua miesten kanssa meneillään, joten miehet saa olla varuillaan illan aikana. Meidän etkot kestää lähemmäs puoltayötä, jonka jälkeen suunnataan Tiksiin Shamrockiin. Nämä Vantaan paikalliset ovat tulleet jo melko tutuiksi niitten vuosien aikana mitä Vantaalla olen asunut, mutta tyttöjen seurassa missä vaan paikassa ilta sujuu vauhdikkaasti.


Olen alkuillan aikana tekstaillut yhden tuttava miehen kanssa ja hän istuu iltaa myös kavereidensa kanssa samaisessa paikassa. Olemme illan aikana enemmän tai vähemmän samassa seurueessa, mutta uskon ettei aamuyön tunteina  enää kenellekään ole epäselvää etteikö tästä seuraisi jotain vähän enemmänkin.

Ja niinhän siinä kävi, että tuon syksyisen deitin kanssa edelleen tapaillaan hieman vakavemmin :)


Pakko myöntää, että joskus tälläistä ihanaa illan odotuksen tunnetta on ikävä. Erityisesti sitä, kun saa tehdä koko päivän ruokaa kavereilleen ja nauttia hyvästä musiikista. Kaiken kruunaa yhteinen aika illalla, kun voidaan puida yhdessä kaikki maailman murheet. Onneksi tälläisistä hetkistä osaa nykyään nauttia niin paljon enemmän, kun sellaisia on vain muutaman kerran vuodessa. Seuraavaan tälläiseen hetkeen on onneksi enää pari viikkoa! Tämä on myös ensimmäinen kerta raskauden jälkeen, kun olemme lähdössä yhdessä molempien kavereiden kanssa ulos, joten olen jo aika malttamattomana odotellut yhteistä iltaa! :) ps. meistä Kimmon kanssa ei edes löydy yhtään yhteistä juhlakuvaa ja ei taida löytyä myöskään yhtään sellaista missä oltaisiin kaikki me tytöt :/ Kuvituksena toimi hämyiset kuvat vuosien takaa sekä mun opiskelija kaksion tunnelma kuvat joululta :) 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan