Slider

Äidiksi liian nuorena?

perjantai 7. marraskuuta 2014

Teiniäitiys on ollut nyt kovasti pinnalla Karkolavaaran koulun tapauksen johdosta. Asia on mielestäni erittäin vakava, joten jaan kanssanne omat mielipiteeni asiasta. Toivottavasti joku kovasti vauvakuumeileva nuori lukee tämän ja ehkä ajattelee asioita vielä yhden kerran.

Mielestäni ei ole mitään oikeaa ikää tulla äidiksi, vaan yhtä hyvin joku 17-vuotias voi yhtä hyvä äiti kuin 30-vuotiaskin. Tärkein kysymys tässä asiassa lienee kuitenkin: Onko teiniäitiydestä haaveileva nuori todella valmis luopumaan täysin omasta itsenäisyydestä ennen kuin se on edes alkanut? Jos itse olisin tullut äidiksi jo nuorena, niin voi olla että olisin viettänyt aika monia katkeria iltoja kaksin vauvan kanssa kotona, kun muut samanikäiset olivat vapaita tekemään mitä halusivat. Nuorena eletään fiiliksen mukaan ja tehdään mitä huvittaa, joten luultavasti monet kaveritkin olisivat unohtaneet kotiinsa hautautuneen tuoreen äidin. Oletko siis todella valmis luopumaan pahimmassa tapauksessa kavereistasi, koulustasi, matkustelusta, vapaa-ajasta, iltariennoista ja vapaudesta tehdä mitä huvittaa?



Yksi suuri asia myös elämässä on raha ja  se puuttuu yleensä teineiltä. Myös koulut on kesken, eikä vakituista työpaikkaa ole. Tosiasia on, että lapsi vie paljon rahaa. Tällöin kuvioon tulee mukaan erilaiset toimeentulotuet ja raha-asiat varmasti aiheuttavat paljon ylimäärästä stressiä. Kotiaika on myös pois opiskeluista ja työelämään pääsemisestä, jonka myötä nuoret äidit ovat erittäin suuressa syrjäytymisvaarassa. Tästä voi seuratakin aika kohtalokas oravanpyörä ja monesti myös sosiaaliluokka periytyy.

Voin kuvitella, että tv-ohjelmista vauvan tuoksuisesta arjesta voi saada hyvinkin erilaisen kuvan, joka ei vastaa todellisuutta millään tapaa. Vauva on kuin nukke, jolle leperrellään ja välillä syötetään, vaihdetaan vaippaa ja puetaan nätit vaatteet ylle, mutta suurimmaksi ajaksihan se nukkuu ja voit maata rauhassa sohvalla. Kyllä tämä on myös yksi vaihtoehto, jos satut saamaan erityisen helpon vauvan, MUTTA entä, jos kohdallesi osuus erityisen haastava vauva, joka huutaa kurkku suorana 24/7? Valvot kaikki yöt monta kuukautta tai jopa useita vuosia. Et pysty syömään rauhassa, et tekemään kotitöitä tai juurikaan yhtään mitään ilman, että hyppyyttelet itkevää vauvaa sylissäsi. Saitpa sitten helpon tai vaikeen vauvan, niin  sillä on myös aina omat tarpeensa ja kova ääni, millä se niistä osaa ilmoittaa, jos jokin on pielessä. Pienen vauvan kohdalla välillä näitä tarpeita on jopa hankala osata tulkita ja saattaa mennä kauankin ennenkuin osaat yhdistää itkut eri tilanteisiin.



Silloin, kun minä sain tietää olevani raskaana olin 23-vuotta. Vielä aika nuori, mutta silti kerennyt matkustella, olla työelämässä ja opiskella. Itselle tämä oli ehkä ihan sopiva hetki pysähtyä ja ottaa vastuuta elämästä, vaikka alkuun ajatus kauhistutti. Nyt tilanne oli kuitenkin jokseenkin hallinnassa, sillä opiskelut oli hyvällä mallilla ja säästöjä kertynyt jonkin verran. Myös miehellä oli vakituinen hyvä työpaikka ja meillä ihana koti missä asua. Ennen kaikkia minulla oli turvallinen olo etten jäisi raskauteni tai vauvan kanssa yksin.

Tulevan lapsesi takia kannattaakin harkita erittäin pitkään onko elämäntilanteesi tosiaan sellainen, että pystyt tarjoamaan hänelle parhaan mahdollisen lapsuuden.



3 kommenttia:

  1. Nuo äitiohjelmat antavat kyllä aika epärealistisen kuvan vauva-arjesta. Esim. teiniäitien tällä tuotantokaudella äidit olivat välillä konsertissa, välillä ravintolassa viettämässä syntymäpäivää ja milloin missäkin. Riippuu tietenkin äidistä, mutta luulisi, että nämäkin äidit viettävät kuitenkin suurimman osan päivästä syöttäen, pukien, leikkien, vaihtaen vaippoja ym. Tätä perusarkea ei kuvattu kovin paljon, ei se toki välttämättä kovin mielenkiintoista olisikaan tv-sarjassa esitettynä. Samoin erilaiset/toisenlaiset äidit kuvaa todella vähän perusarkea vastasyntyneen vauvan kanssa: tuntikausien imetystä, imetysongelmia, rintaraivareita, yövalvomista, itkua, epävarmuutta äitiydestä jne. Lisää realismia kaivattaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti! Joo ihan samaa mieltä, ettei paljon sitä todellista arkea näy, mutta eipä se varmaan olisi kovin mielenkiintoista katseltavaakaan :D Ja tämän syksyn toisenlaiset äidit ohjelmassa on ehkä vielä vähemmän ollut mitään arkea, kun on kysytty miten arki on lähtenyt käyntiin, niin kaikki on vaan vastannut, että hyvin ja aiheen puinti on lopetttu siihen. Tosin ehkä konseptiin on kuulunut, että keskitytään johonkin tiettyyn "asiaan" aina joka perheessä.

      Poista
  2. Teiniäideistä on nyt näkynyt monta kirjoitusta, useimmat vain ovat ihmisten kirjoittamia joilla ei itsellään ole aiheesta kokemusta tai jonka lähipiirissäkään ei ole teinivanhempia.
    Sosioekonominen asemani oli aika kehno kotiäitivaiheessa, mutta se muuttui. Äitiyden ensivuosista minulle vahvimmin jäi mieleen se, miten ihmiset eivät uskoneet minuun, meihin. Miten he pitivät meitä menetettyinä tapauksina. Se sattui silloin ja sattuu edelleen. Kirjoitin tästä kaikesta aika tulikivankatkuisen tarinan, jossa myös linkkaus lempeämpään tarinaan aiheesta http://maa-tuskat.blogspot.fi/2014/11/mama-junkielta-baby-mamulle.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan