Slider

1. luukku: Joulukalenteri (DIY)

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Monen blogin kautta tuli viime vuonna seurattua erilaisia blogijoulukalentereita. Tänä vuonna ajattelin toteuttaa itsekin vastaavanlaisen, mutta vaan joka sunnuntai. Tämän ensimmäisen luukun takaa paljastuu meidän tämän vuotiset joulukalenterit. Omassa lapsuudessa meillä oli useana jouluna pelkät pahviset kalenterit, jotka roikkuivat sängyn vieressä. Näin aamulla luukun sai aukasta heti ensimmäisena herättyään. Hieman vanhempana tein meidän perheelle joulukalenterin, jossa oli 24 punaista sukkaa, josta jokaisesta löytyi jokin pieni herkku tai lelu. Tälläisellä samalla idealla haluan myös Lilianin joulukalenterin toteuttaa tulevaisuudessa. Tänä vuonna kuitenkin päädyttiin vielä ihan pelkästään perinteiseen  ihastuttavaan Muumi-joulukalanteriin, jonka Lilian sai kummitädiltään.




Toki myös mulla ja Kimmolla täytyy olla omat joulukalenterit. Meiltä löytyy tänä jouluna tietenkin veikkauksen joulukalenteri sekä tuollainen oma kyhäelmä, jossa jokaisesta pussakasta löytyy jotain kivaa herkkua. 


Tämän valmistaminen oli todella helppoa. Tarvitaan vaan kivan värisiä paperipusseja, tussi, teippiä, kuvasta poiketen myös sinitarraa sekä iso kasa lempikarkkeja. 


Seinään teipataan joulukuusi, täytetään paperipussit karkeilla ja kiinnitetään ne seinään sinitarralla. 






Alkuperäinen idea oli myös laittaa pusseihin jotain myös Lilianille, kuten esimerkiksi lorulappuja tai lappuja, jossa olisi jotain jouluista puuhaa jokaiselle päivälle. Mutta lopulta laiskuus iski ja sain vaan nuo herkut laitettua meille, ehkä sitten ensi vuonna oon tämänkin projektin kanssa ajoissa liikenteessä ja myös Lilian saa kivoja ylläreitä joulukalenterin luukuista. 

Minkälaisia joulukalentereita teiltä löytyy tänä vuonna? 



Hätäkahvit

lauantai 29. marraskuuta 2014

Syksyn aikana on saanut lukea uutisia kahdesta järkyttävästä perhesurmasta, joissa äiti on riistänyt lapsiltaan hengen. En mene siihen enempää mitä ajatuksia nämä minussa herättää, sillä jokainen varmaan voi kuvitella kenellä on omia lapsia kuinka pahalta ja surulliselta tälläisiä uutisia tuntuu lukea. Tällä viikolla luin myös uutisen, jossa kerrottiin Kokkolassa toimivasta mamma  facebook ryhmästä. Ryhmä on luonnut ns. "hätäkahvit"-koodin, jonka avulla on mahdollista pyytää apua nopeasti, jos tarvitsee apua arkisiin tilanteisiin kuten suihkussa käyntiin tai ihan vaan aikaa levähtää.



Mielestäni tämä idea on aivan mahtava! Arjen keskellä ne piemimmätkin kriisit saattavat tuntua pahimmilta ja silloin ajatus siitä, että joku voi tulla ja olla seurana lapselle edes hetken helpottaa kummasti. Äitiys nykypäivänä on saattaa olla erittäin yksinäistä puuhaa, sillä yleensä suurin osa päivästä vietetään kaksin lapsen kanssa. Enää naapureita tuskin edes moikataan, saati sitten että sinne voisi mennä kahvittelemaan koska vaan. Jos verrataan nykypäivää noin 50 vuoden takaiseen elämään on se muuttunut rajusti. Silloin samassa taloudessa yleensä asuivat isovanhemmat, jotka olivat jatkuvana apuna lasten hoidossa. Myös naapureitten kanssa oltiin päivittäin tekemisissä ja elämä oli muutenkin paljon yhteisöllisempää.

Nykyään on onneksi kuitenkin paljon erilaisia väyliä saada vertaistukea, niin ettei kenenkään äidin tarvitse yksin urakasta selvitä. Sosiaalisen median kanava on yksi sellainen, missä on varmasti jokaiselle  äidille sopivat keskustelufoorumit aiheesta kuin aiheesta. Virtuaalista keskustelua tärkeämpää on toki saada vertaistukea ihan kasvotusten. Isoimmilla paikkakunnilla järjestetään onneksi paljon erilaisia aktiviteetteja, mutta pienimmillä paikkakunnilla tämä saattaa olla hankalampaa, varsinkin jos on juuri muuttanut sinne miehen tai työn perässä. Onneksi äitiys on niin suuri yhdistävä tekijä, että juttua riittää paljon, kunhan vaan lähtee ulos ja tutustumaan muihin äiteihin.

Meidän yhteiskuvat ei ikinä onnistu. 

Hätäkahvi idea on levinnyt facebookissa nyt myös useille muille paikkakunnille. Mahtavaa, että apua on lupa pyytää näin helposti kirjoittamalla vain yksi sana ruudulle. Jos mieli on musta, silloin pelkkä toisen kuunteleva korva voi saada asiat näyttämään valoisilta.  

Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan tästä

Oletteko te kokeneet saavanne riittävästi vertaistukea kotona olon aikana? 


Lohi-perunasalaatti

torstai 27. marraskuuta 2014

Vaihteeksi taas jaan yhden reseptin teille. Tää salaatti on todella maukas ja sen valmistaminenkaan ei vie montaa minuuttia päivästä. 

Ainekset 

savustetttua lohta
pariisin perunoita
kurkkua 
punasipulia
salaattia
kermaviiliä
sitruunamehua
tilliä
suolaa
sitruunapippuria

Valmistus

Pariisin perunat kypsennetään pannulla, jonka jälkeen kaikki
 ainekset vaan sekoitetaan yhteen. 
Valmista! 




Päivähoitopaikka, check! (+video)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Eilen se tuli, kauan odetettu ja pelätty puhelu. Pelko osoittautui onneksi tällä kertaa turhaksi, sillä meidän neiti sai päivähoitopaikan juuri siitä päiväkodista mikä oli meidän listalla ykkösenä! Eka tunne oli helpotus, meidän ei tarviikaan lähtee kuskaamaan pientä jonnekin toiselle puolelle Vantaata keskellä yötä. Vaan päivähoitopaikka sijaitsee tien toisella puolella! Voisko enää parempi tuuri käydä, sillä tämä alue on varmaan vaikein mahdollinen paikka saada lapsi toivomaansa päiväkotiin. Heti helpotuksen jälkeen tuli kuitenkin pieni muotoinen ahdistus, sillä nyt se on todellista: Lilian aloittaa tammikuussa päiväkodin ja vieläpä täyspäiväisesti. Yhdessäolo aika on ihan minimissään arkipäivinä ja päiväkotielämän alkaminen on raju muutos meille kaikille (kaikkein eniten ehkä kuitenkin mulle). Toisaalta en malta odottaa sitä, että pääsen viettämään päiväni aikuisessa seurassa, mutta toisaalta olen kateellinen, että joku muu lohduttaa tytärtäni hädän hetkellä. Toisalta olen helpottunut, että vältyn ainaisilta syömättömyystaisteluilta, mutta toisaalta tulen ikävöimään sitä kun saan suunnitella päivät miten haluan.

Kerhotossut <3 

Päivähoitoon siirtyminen on niin iso asia ja joka päivä pakostikin mieleen tulee ajatus siitä onko Lilian vielä valmis siihen. Jos asiaa miettii järkevästi, niin tämä on kuitenkin meille paras ratkaisu, sillä on oman jaksemisenkin kannalta jo hyvä saada jotain muuta puuhaa kuin kotoilu. Lilian tulee varmasti sopeutumaan päiväkotielämään nopeastikin, sillä ollaan saatu syksyn mittaan hiottua rytmikin aika ihanteelliseksi sitä varten. Lilian on edelleen erittäin sosiaalinen ja muitten seura vaan piristää häntä, joten en luule että meidän typystä siellä mikään seinäruusukaan tulee. Enemmän ehkä jännittää päiväkotitätien puolesta miten ne meinaa saada tuon ikiliikkujan aisoihin.

Ajatukset päivähoidon aloittamisesta olisivat varmasti täysin erilaiset, jos Lilian ois kovin vierastavainen tai minulla olisi joku kamala työpaikka minne palata, sillon luultavastikin minut saisi suurinpiirtein pakottaa takaisin työelämään. Tällä hetkellä minulla on tarkoitus vaihtaa kokonaan alaa, joten tästäkin syystä pitkään työelämästä pois oleminen ei tee hyvää. Odotankin innolla kokonaan uutta alaa ja haasteellisia työtehtäviä. 

Siitä miten ajan kotona tuntee vaikuttaa suuresti myös se minkälainen tukiverkko on lähellä. Minulla on se huono tilanne, kun kellään kavereista ei ole samanikäisiä lapsia, niin asioiden jakaminen naamatusten jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa on ollut ajoittain hankalaa. Tämä on kuitenkin kasvattanut rohkeutta ja sosiaalisuutta, sillä minun on ollut pakko raahata itseni uusiin paikkoihin ja tutustua ihmisiin. Myös omat vanhemmat asuvat erittäin pitkän matkan päässä, joten karkaaminen sinne huonoina päivinä on myös ollut mahdotonta. Tämä postaus onkin hyvä lopettaa entisen työkaverini sanoihin "äitiys on yksi yksinäisimmistä ammateista" ainakin näin sosiaalisessa mielessä. Ja totta se on! Myönnän, että tässä vaiheessa kaipaan jo enemmän myös aikuisempaa juttuseuraa, vaikka Lilianin seura on opettaa mulle kyllä kaikkein eniten minusta itsestäni uusia luonteenpiirteitä. Ja Lilianin seura on maailman höpsöintä, hauskinta ja rasittavinta. Nyt tää höpöttely ei näköjään lopu taaskaan, mutta vielä ihan loppuun piristyksi kuvamateriaalia Lilianista, joka on ihan rakastunut kävelemään uusilla tossuillaan!  :D 

                                     
Minkä ikäisenä teidän pienet aloittivat päivähoidon
 ja minkälainen kokemus tämä iso siirtymävaihe oli? 

Jouluisia kuvailuja

maanantai 24. marraskuuta 2014

Olen koittanut saada ikuistettua Lilianin jouluisaan kuvaan, joka lähtisi sukulaisille ja kavereille kortin muodossa joulutervehdykseksi. Tämä projekti on tänä vuonna aika haastava, sillä a) tyttö ei pysy paikallaan ja b)tyttö ei pidä tonttulakeista tai mistään muistakaan päähineistä. Tonttulakki ideasta luovuin aika nopeasti, mutta onneksi kaikki erilaiset joulukoristeet olivat sen verran mielenkiintoisia, että ne saivat tytön pysymään jonkun aikaa paikoillaan. 



Rekvisiittana mulla oli kaikkea jouluista härpäkettä ja jopa joulukuusikin kaivettiin varostosta esille kuvausta varten. Alkuperäinen idea mulla oli kuvan suhteen se, että suloinen pikku tonttu tyttö pujoittaa joulukuusen pallon kuusen oksaan. 


Kuvat onnistuivat mielestäni jopa yli odotusten näin ensimmäiseksi kerraksi, sillä Lilianille ei tarvinnut edes näyttää mitä äiti toivoi sen tekevän, sillä Lilian oli heti laittamassa palloja kuuseen. Aika fiksu tyttö siis! 


Vielä en kuitenkaan mene lupaamaan, että joku näistä kuvista olisi se meidän tämän vuoden "THE joulukortti kuva". ;) 

Lähetetäänkö teillä tänä vuonna joulukortteja? Teettekö ne itse vai ostatteko kaupasta valmiina? 


LUNTA!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Tämä talvi on ensimmäinen jolloin Lilian pääsee kunnolla tutustumaan ihmeelliseen lumeen. Viime talvi meni vielä täysin vaunujen suojassa, mutta tänä talvena pääsemme jo pulkkailemaan, tekemään lumienkeleitä ja lumiukkoja ja kaikkea muuta kivaa. Tänään olimme tutustumassa lumeen kahteen kertaan, sillä tuo isimies lähti jonnekin humputtelemaan ja testailemaan kisakuntoa lähestyviä pikkujouluja ajatellen. Neljän seinän tuijottelu kaksistaan pikku pimun kanssa ei tule kuuloonkaan, joten ollaan sitten ulkoiltu melkein koko päivä. 


Ihan vielä Lilian ei tajunnut ehkä lumen ideaa, sillä tyhmät käsineet oli koko ajan edessä, eikä ees lunta saanut kunnolla maistella. Myöskään Michelin asussa liikkuminen ei ole kovinkaan kivaa. 


Lilian kuitenkin nauttii ulkoilusta niin paljon, että ulkoilma on yleensä se paikka missä neiti on aina rauhallinen. Vielä onneksi rattaissakin osataan istua rauhallisesti, eikä matkaa hidasta taapero joka koittaa itsepäisesti kävellä itse kaikki matkat. Ulkona ei edes vielä montaa kävelyaskelta oteta putkeen, sillä varmaan nuo kengätkin on alkuun aika oudot jalassa. 


Toivottavasti nyt tuo vähäinen lumi pysyisi maassa, sillä se luo niin kivasti tunnelmaa ja valoa. 
Huomenna tai ensi viikolla käydään hakemassa pulkka, niin päästään mäkeen! 





Valoa pimeyteen

perjantai 21. marraskuuta 2014

Tykkään sisustaa kotia aina pienissä määrin vuoden aikojen mukaan. Erityisesti tänä jouluna olen alkanut suunnittelemaan ja laittamaan kotia jouluisaksi jo hyvissä ajoin. Vielä sisätiloihin ei ole joulukoristeita tuotu, mutta parveke alkaa jo näyttää hyvinkin jouluisalta. 


Tänään löysin punaiset tyynyt Tarjoustalosta, jotka sopii aika kivasti parvekkeen tämän hetkiseen tunnelmaan. 



Myös havujen keskellä oleva lyhty on peräisin Tarjoustalosta. 


Sama linja jatkuu myös näitten tuikkujen kohdalla, sillä nämäkin oon aikoinaan ostanut Tarjoustalosta. Kaikki parhaat sisustus jutut näyttää siis löytyvän mun makuun edullisesti samasta puljusta. 


Sydän pajukoristeen ostin Plantagenista ja tuikkukipot on Cittarista, joita oon tosin hieman itse koristellut.



Joko teillä joulu näkyy kotona? 


Meidän päivä

torstai 20. marraskuuta 2014

Nyt pitkästä aikaa pääsette mukaan kokonaiseen päivän meidän kanssa. Edellisestä kerrasta onkin mennyt jo ikuisuus ja sillon Lilian taisi olla ihan paikallaan pysyvä sylivauva, joten touhut on muuttuneet aika paljon niistä ajoista. ( EDIT: nyt huijasin, sillä kirjottelin meidän kesä päivästä viimeksi ja tästä  löytyy linkki myös hieman vanhempaan meidän iltapäivä kahdestaan tekstiin. ) Mutta asiaan, tältä näytti meidän torstai päivä.

Ensimmäisen kerran raotin simiä klo 7 aikoihin ja huomasin, että mies oli jo töihin kerennyt lähteä. Torkuin rauhassa puoli tuntia, jonka jälkeen revin itteni ylös sängystä, sillä Lilian heräämisaika uhkaavasti lähestyi. Keitin itselleni kahvia, söin aamupalan ja luin blogeja. Tykkään herätä ennen Liliania, jolloin saan rauhassa valmistautua uuteen päivään. Tämä onneksi nykyään onnistuu hyvin, sillä Lilian herää aika tarkalleen joka aamu klo 8-8.30. Niin myös tänä aamuna alkoi makuuhuoneesta kuulua iloinen pulputus tasan klo 8, kun Lilian alkoi toivotella hyvää huomenta unikavereilleen. Tämän jälkeen vuorossa oli aamu halit ja pusut äidin kanssa. Tämä aamuinen hetki on vielä niin ihanan rauhallinen ja seesteinen, kun vielä hieman unen pöpperössä oleva tyttö painaa päänsä rintaa vasten pitäen unipupua toisessa kädessään. Seuraavaksi oli vuorossa perus aamutouhut: vaipan vaihto, potta, hampaiden pesu,  vaatteiden vaihto ja aamupala. Tänään neidille valikoitui kaapista päälle Zaran kaunis jouluinen neulepaita ja samaa merkkiä oleva haalari.



Tänään aamutouhut sujuivat vauhdikkaasti, sillä oltiin jo klo 9 ulkona. Reippailtiin 4km lenkki, käytiin keinumassa ja törmättiin matkalla myös Jadeen ja Miljaan. Kävelyretken päätteeksi suunnattiin suoraan muskariin, jossa laulettiin jo muutamat joululaulut. Lilian sai soittaa triangelia, vaikka ihan hän ei vielä hoksannut soittimen ideaa. Muskari on kyllä aina kiva piristys viikkoon, sillä Lilian nauttii kovasti musiikista ja kavereista, vaikka aika monesti vielä keskittymiskyky katoaa jonnekin ja saan olla juoksemassa neidin perässä ympäri muskaritilaa. Mutta niinä kertoina, kun Lilian malttaa pysyä paikoillaan ja oikeasti kuunnella musiikkia, on ihanaa huomata miten se saa tytön rauhoittumaan hetkeksi.


Klo 11.30 oltiin takaisin kotona. Tämä aika on yleensä kaikista hetkisin, sillä Lilianilla on jo kova nälkä ja väsymys, mulla on nälkä ja kissalla on nälkä. Tein nopeasti Lilianille ruokaa jauhelihasta ja eilisestä kermaperunoista ja lisäksi tyttö söi purkkiruokaa. Väsymys vei kuitenkin tänä päivänäkin voiton, eikä ruokaa maistunut juuri ollenkaan. Vaipan vaihdon kautta kiikutin tytön tuttipullon kanssa sänkyyn, jonne neiti simahti samantien.

Klo 12.00 hiljaisuus laskeutui jälleen. Viimeistelin oman ruuan, aloin valmistelemaan tätä postausta sekä nautin jälkkäriksi yhden kismet patukan kahvin kera. Tässä vaiheessa keittiössä vallitseee yleensä aikamoinen kaaos aamiaisen ja lounaan jäljiltä, joten pikainen siistimisen on tarpeen. Kello lähestyy jo uhkaavasti 13 ja jos oikein huono tuuri käy, niin neiti nukkuu pelkät tunnin päikkärit. Otan kuitenkin rohkeasti mukavan asennon sohvalta ja alan tekemään mun opparia.Tällä kertaa ei onneksi ollut pelkoa, että neiti heräisi kesken kaiken päikkäreiltä, vaan tyttö nukku onnellisina 3h putkeen! SIIS 3 TUNTIA! Tämä on erittäin harvinaista, joten elkää nyt alkako kuvittelemaan, että kaikki mun päivät ihan näin helppoja on. ;)


Tämän jälkeen kerettiin laittaa pyykit, jonka jälkeen Kimmo tulikin jo kotiin. Tämän jälkeen syötiin yhdessä välipalaa, jonka jälkeen Kimmo otti tytön kainaloon ja he lähtivät kaupan kautta mummille, jossa Lilian oli päässyt hurruuttelemaan potkuautolla. Itse suuntasin koululle opiskelemaan konsernitilinpäätöksistä. Ihanaa vaihtelua arkeen, vaikkakin välillä ei enää illalla jaksaisi lähteä tuijottamaan näyttöruutua koululle. Tänään kuitenkin pääsin kotiin jo tuntia aikasemmin ja olin jo kahdeksan jälkeen takasin kotona. Lilian oli saanut poissaollessani ison nallen, jota neiti innoissaan halaili kotiin tullessani. 





Kello yhdeksän jälkeen alkoi operaatio nukutus, joka ei ollut taaskaan siitä helpoimmasta päästä.  Loppuilta menikin uutuussarjojen ääressä. Tälläsistä päivistä tykkään: sopivasti ohjelmaa, Lilian nukkuu hyvät päiväunet, jonka myötä väsymys ei iske enää loppupäivästä ja neiti on muutenkin tyytyväinen koko päivän! :)


Mitäs tykkäsitte tälläisestä postauksesta vaihteeksi? Saako näitä olla useemminkin? :) 



Rakas joulupukki... ♡

tiistai 18. marraskuuta 2014


Joululahjahankinnat ovat jo itsellä pyörineet kovasti mielessä ja muutamat lahjat olen jo kerenny hankkiakin. Myös sukalaiset ovat alkaneet kysellä joululahja toiveiden perään, joten keräsin pientä listaa meidän toiveista. Taaperon lahjaideoita keräsin myös synttäri valmistelu postaukseen, josta voi käydä lukemassa tästäHirveesti lahjatoiveet ei ole muuttuneet tässä parin kuukauden aikana, mutta aika paljon nuista lahjatoiveista kerettiin saamaan lokakuussa tai ne ovat ehkä mahdollisesti päätymässä nyt jouluna pakettiin.

Jos Lilianilta kysytään niin koskaan ei voi olla leluja ainakaan liikaa! Tänä jouluna Lilian toivoo erityisesti soittimia, kehittäviä leluja, soivia kirjoja sekä leluja arkisiin toimiin, kuten pölynimuri ja leikkikeittiön välineistöä. Nämä aivan ihastuttavat lelut bongasin Lekmerin sivuilta, josta voisin kotiuttaa lähes kaiken tuosta Jabadabado-sarjasta. Samalta merkiltä löytyy myös kaikkia kivoja sisustus juttuja ja ruokailuvälineitä. 

Ja jos äidiltä puolestaan kysytään, niin koskaan ei voi olla liikaa vaatteita! Päiväkotia ajatellen Lilian tarvitsee ainakin ihan perus vaatteita, eli bodeja, tunikoita, housuja, legginsejä ja pitkähihaisia mekkoja. Satuin myös löytämään Samurai - nimisen verkkokaupan, jossa on kivoja pipoja lapsille ja aikuisille. Täältä voi vaikka halutessaan tilata äidille ja tyttärelle samanlaiset pipot.  Varma lahjaidea on myös aina vuodevaatteet ja pyyhkeet. 
Lelut + ruokailuvälineet, Jabadabado: Lekmer, Vaattet: Next, Villahaalari Name it: Oz baby, Vuodevaatteet: Lastenhuone 

Äidin lahjalista puolestaan näyttää hieman värittömältä. Mun oli kauheen hankala miettii mitä oikeasti edes haluan, sillä kaikki mitä haluan liittyy Lilianin tarpeisiin. Sain nyt kasattua kokoon kuitenkin tälläisen kollaasin. Mulla ajatukset on jo työelämässä, jonne toivottavasti pääsen tammikuussa. Tätä varten tietenkin tulee olla tyylikäs uusi laukku ja paljon edustuvia vaatteita. Netti surffailin Zalandon sivuilla, josta löysin vaikka kuinka monta hienoa samantyylistä laukkua, mutta kuitenkin tämä Guessin laukku vei mun sydämen lopulta. Laukku on tyylikäs ja siinä on hieman blingiä. Oon myös huomannut reissatessa pienempiä matkoja, että välillä olisi myös hyvä olla tuollanen pieni vedettävä laukku mukana, joten se pääty myös lahjalistalle. Villeroy & Bochin astiat löytyi jo edellisvuoden lahjalistaltani ja niitä himoitsen edelleen! On ne niin kauniita! Myös omalta lahjatoivelistalta löytyy vuodevaatteet ja pyyhkeet. Tosi hyödyllinen perus lahja. Tänä vuonna toivon myös villasukkia, sillä lapsuudessa niitä aina sain, mutta nyt en oo saanut sellasia varmaan ikuisuuksiin. Oon sellanen vilukissa, että mulla on yleensä lämpimät sukat iltasin jalassa, mutta nyt en edes omista yhtään sopivaa villasukkaparia. Ehkä tänä vuonna olen ollut sen verran kilttinä, että pukki tuo mulle sellaiset...  Myös kaikki lahjat liittyen kauneuteen, hyvinvointiin ja matkusteluun ovat tervetulleita :)


Tänä vuonna lahjojen hankkiminen on vielä Lilianille suht helppoa sillä se ei osaa vaatia mitään. Toivottavasti myös jatkossa hän osaisi arvostaa ennemmin yhtä super hienoa lahjaa kuin isoa määrää tavaraa. Emme siis ole ostamassa mitään isoa kasaa lahjoja tänä vuonna, vaan koitamme panostaa lahjan tarpeellisuuteen ja laatuun. Myös meillä on samanlainen toive, ettei paketeista paljastuisi mitään hömppää, vaan panostettaisiin siihen hyödyllisyyteen, jos jollain ihanalla lahjalla meitä haluaa muistaa :) 

Tätä joulua odotan lähes yhtä suurella innolla kuin lapsuuden joulua. En malta odottaa, että pääset leipomaan Lilianin kanssa ensimmäiset piparit ja joulutortut  sekä koristelemaan kodin jouluisaksi. Tänä jouluna meinaan myös itse tehdä aika monet lahjat, jotka toivottavasti ovat mieluisia lahjan saajille. Myös joulukortti kuvaukset ovat olleet jo pitkään suunnitteilla. Kuvausrekvisiitta vaan pitäisi kaivaa esiin varastosta, jonka jälkeen onkin se vaikein osuus: miten saada neiti pysymään paikallaan sekunnin... ? 

Oletteko te alkaneet jo valmistautua jouluun?  Ja onko teillä mitään erityisiä toiveita joulua varten? 


ÄitiysLOMALLA!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Tämä mennyt syksy on ollut itselle erittäin stressaava ja haastava. Mielessä on pyörinyt työpaikan löytyminen, opparin tekeminen, iltaopinnot ja samaan aikaan myös Lilianin kanssa on  vietetty aika vaikeitakin hetkiä. Tämä kaikki on välillä heijastunut myös tänne bloginkin puolelle, vaikka oma tavoitteeni onkin olla mahdollisimman rehellinen, niin en silti halua, että tästä tulee oman huonon olon purkamispaikka. Siispä nyt kirjoitan kaikista niistä positiivista asioista, mitä elämä kotona on.




Kotona oleminen antaa vapauden suunnitella päivän juuri sellaiseksi kuin haluat. Elämä ei koskaan kulje kellon tarkkuudella, eikä sadepäivinä ei tarvitse lähteä ulos kastumaan. Äitiyslomalla voit viettää vaikka koko päivän kuljeksien rattaiden kanssa kauppakeskuksissa ja kahvitellen ystävien kanssa.

Kotona ollessa voit vaikka viettää koko päivän kulahtaneissa kotivaatteissa, joten säästyt ikuisilta vaate- ja hiuskriiseiltä.

Lapsen niin salliessa myöskään ihan aamuvarhain ei tarvitse olla ylös nousemassa sängystä, vaan voit jäädä onnellisena vielä torkkumaan miehen lähtiessä töihin klo 6 jälkeen. (Tää on kyllä aika luksusta, koska muistan miten ärsyttävää on ite herätä töihin, kun toinen jää kotiin nukkumaan)




Päivän aikana voit myös huoletta katsella vaikka lempiohjelmia nauhalta. Aika monilta työpaikoilta puuttuu nämä kaikki edellä mainitut vapaudet.

Ja entäs ne kotityöt sitten? Pyykinpesukone hoitaa kyllä asiansa siinä sivussa ja ei se imurointikaan koko päivää vie. Ruuanlaitto onkin sit jo vähän aikaa vievempi projekti, mutta jos aina ei nappaa alkaa kuluttaa aikaa hellan vieressä, niin onneksi on keksitty aika helppoja ruokia, jotka valmistuu kuin itsestään.

Äitiysloma on myös hetki jolloin on aikaa kokeilla ihan uusia lajeja ja oppia sosiaalisia taitoja. Varsinkaan, jos mammakavereita ei ole entuudestaan, niin kotoota on oikeasti pakko lähteä ja mennä rohkeasti tutustumaan muihin. Vauvan ja taaperon kanssa vietetyt yhteiset hetket harrastusten parissa ovat myös ikimuistoisia, sillä onhan se nyt ihanaa katseltavaa kun lapset touhuaa innoissaan keskenään.



Toki ihan itsekseen koskaan et kotipäiviä joudu viettämään, vaan seurana sulla on päivästä riippuen iloinen tai haastava kaveri, joka on sulle tärkeintä maailmassa. Haastavatkin vaiheet voi miettiä, että ne vaan kasvattaa luonnetta ja stressinsieto kykyä. Näitä taitoja tulee varmasti tarvitsemaan myös työelämässä, eikä mikään opeta niitä  paremmin kuin aika kotona. Jokaisessa päivässä on kuitenkin jotain erilaista ja vauva oppii uusia asioita lähes päivittäin. Mikään työpaikka ei tule tuomaan sellaista ylpeyttä tai onnellisuutta, mitä koet kun esimerkiksi oma lapsi oppii kävelemään ja saat sen nähdä ensimmäisenä.

Vaikka aika useasti haikailenkin työelämän perään, niin luulen että sillä hetkellä mulle tulee ikävä kotiäidin elämää, kun odotan bussia -30 asteen pakkasessa, joka on taas myöhässä...



Taaperon talvivaatetus

lauantai 15. marraskuuta 2014

Nyt pääsette hieman kurkkaamaan miltä näyttää Lilian vaatekaappi talven ulkovaatteiden osalta. Olen koittanut pyrkiä näitä hankkiessa käytännöllisyyteen ja kestävyyteen. Tämä oli aika mahdoton tehtävä näin ensimmäisenä talvena, kun oikeasti tarvitsi miettiä miten Lilian tulee tarkemaan ulkona ilman vaunujen suojaa. 

Aloitetaan ns. "kauppavaatteista". Ulos lähteminen pienen lapsen kanssa on aina aika iso projekti, ja kummankin hermoja säästetään tässä, kun vaatteet saa suht nopeasti päälle. Yleensä kauppaan tai kylään lähtiessä sujautetaan vain takki päälle ja tyttö lämpöpussin sisälle. 

Tämä aivan upean takin löysin käytettynä kirpparilta ja samoiten housut on kirpparilta. Asusteita löytyy meiltä muitakin, mutta tätä yhdistelmää tulee ehkä käytettyä eniten. Monesti en takin kanssa laita edes kenkiä, vaan lämpöpussin sisällä riittää hyvin pelkät villasukat jalassa. 

Takki: Name it, Housut: Name it, Pipo: H&M, Tumput: saatu lahjaksi
 Minulle on tullut yhä tärkeämmäksi se, että asusteet ja vaatteet sopivat yhteen ja erityisesti tämä takki/housu yhdistelmä on aika täydellinen yhdistelmä blingeistä lähtien. Takkiin on myös tulossa tuollainen marjapuuron värinen tuubihuivi, joka täydentää aika kivasti kokonaisuutta.


Talvihaalarin hamstrasin jo kesällä myös kirpparilta, mutta valitettavasti se oli vielä näin alkutalvesta liian suuri, joten ollaan nyt käytetty Kappahlin lilaa tähti haalaria. Ihastuin tässä haalarissa näihin väreihin, joten pakkohan se oli saada kun suht edellisesti sai.
Haalari: Ticket to heaven, Kypäräpipo: Ciraf, Hanskat: Reima, Töppöset: Ticket to heaven
 Näillä plussakeleillä on monesti menty vielä yhdistelmällä välikausihaalari+fleecehaalari. Fleecehaalari tulee myös käyttöön kovimmilla pakkasilla talvihaalarin alla. 
Fleecehaalari: Reima
Kengät oli se ostos, joka eniten tuotti päänvaivaa. Sitten lopulta kuitenkin ostin ilman sen kummenpaa miettimistä Super fitin talvi gore-tex kengät. Nämä vaikuttavat erittäin tukevilta jalassa, joskin ne ovat aikaa vievät pukea. Myös hieman on alkanut epäilyttää se, että tarkeneeko näillä kovimmilla pakkasilla. Tähän asti olen ollut aika laiska laittaa kenkiä, sillä Lilian ei kovinkaan paljon kävele ulkona. 

Kengät: Super fit
   Onko teillä vinkkejä kenkiin, mitkä ovat helppo pukea ja ne ovat erittäin lämpimät talvella?                   

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan