Slider

Vuosi takana.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Vuosi on vierähtänyt siitä, kun tänne ensimmäisen postauksen julkaisin, enkä kyllä hetkeekään kadu sitä. Blogi on saanut alkunsa siis lähes samaan aikaan, kun Lilian on syntynyt, joten jotkut lukijat ovat päässeet jakamaan kanssani koko vauvavuoden. Alkuun en ajatellut, että tätä blogiani lukisi paljon muut kuin oma perhe, enkä myöskään mainostanut blogiani paljon missään. Yllätys olikin mieluinen, kun huomasin, että pikku hiljaa lukijamäärät alkoivat nousta ja kommenttiboxi täyttyä ihanista kommenteista. Tänä päivänä teitä bloggeriin rekisteröityneitä lukijoita on jo huimat 84 kappaletta. Päivän kohokohtia on lukea teiltä saatuja kommentteja ja on kivaa, että samat "vakio lukijat" kommentoivat aina postauksia. Rohkaisen myös teitä anonyymejä lukijoita kommentoimaan enemmän, sillä olisi mukavaa tietää vähän enemmän ketkä kaikki tätä mun pientä blogia oikeen lukee.



Blogin kirjoittaminen alkuun oli keino jakaa kuulumisia kaukana asuville sukulaisille ja keino myös saada kaikki ajatukset talteen Lilianin ensimmäisistä hetkistä. Kirjoittaminen on ollut vuoden aikana myös terapeuttista, sillä on ollut helpottavaa jakaa kanssanne niin iloisia kuin ahdistavia asioita vauvavuoden aikana. Blogimaailma onkin ollut mulle ihan vertaistukena ykkönen, sillä kovin monelle tutulle ei ole pienokaisia vielä siunaantunut. Tällä hetkellä kirjoitan blogia suureksi osaksi myös teidän lukijoiden takia, sillä te motivoitte jatkamaan vielä tätä raapustelua ja jokainen uusi lukija saa hymyn aikaan! Teidän takia haluan myös haluan kehittää yhä enemmän, niin että tätä blogia olisi entistä mielyttävämpi myös lukea.


Välillä on myös koettu ahdistusta koko bloggaamisesta, sillä blogi on myös aika kuvapainoitteinen ja tykkään jakaa ajatuksia aika sensuroimattomana. Onkin hyvä heti aluksi miettiä tarkat rajat blogin sisällölle, ettei myöhemmin sitten ala ehkä kaduttamaan. Itsestä vielä tuntuu hyvältä jakaa palasia elämästä kuvien kera, mutta varmasti Lilianin kasvaessa kiinnitän vieläkin enemmän huomiota kuvien sisältöön. 

Vuoden mittaan myös itse kirjoittaminen ja blogin sisältö on kehittynyt (ainakin toivottavasti). Itselle on tärkeää myös lukijana, että ulkoasu on selkeä ja tekstit ovat sujuvia. Alkuun tuli kirjoiteltua lähes kaikesta sillisalaattimaisesti, mutta nykyään pyrin keskittymään vain tiettyyn aiheeseen kerralla. Otan mielelläni vastaan myös postaus ideoita!  Lähiaikoina olen suunnitellut tekeväni ihan perinteisen arkipäivä postauksen ja asiaa talvivaatteista/kengistä. Tajusin myös etten ole tehnyt ainuttakaan kysymys postausta. Ehkä voisin toteuttaa myös sellaisen, mikäli teillä on vielä jotain kysyttävää minulta vai olenko jo jakanut ihan tarpeeksi itsestäni? 

Tällä postauksella haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita, olette ihania! 








Hellan ja siivouskomeron välissä?

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Nainen kotona tarkoittaa auttamatta sitä, että hän hoitaa yksin kaikki kodin askareet? Ajatus kuulostaa varmasti ihan fiksulta ainakin miesten mielestä, sillä naisellahan on silloin koko päivä tehokasta siivous/kokkaus aikaa. No okei pitäähän tää silloin paikkansa, kun tuo päivisin apuna hääräävä pikku apuri on yhteistyöhalukas.

Meillä menee kotityöt yleensä niin, että minä hoidan  viikolla tehtävät kotityöt, johon kuuluu mm. imurointia, pyykkäystä, tiskaamista ja eniten kokkailua. Oikeasti mäkin olen aika tarkka siisteydestä (vaikkei mun mies sitä aina ehkä usko) ja pyrin, että ruuanlaiton jälkeen kaikki ylimääräset kipot ja kupit on jo siististi tiskikoneessa. Aamuun on aina kiva herätä, kun ei ole eilisen päivän ruuat haisemassa altaassa. Myös olohuone pyritään pitämään niin siistinä kuin mahdollista ja lelut korjataan aina illan tullen paikoilleen. Eli suomeksi: pidetään kaikki edustustilat siistinä, mutta kaapeissa ja lukittujen ovien takana vallitsee kaaos.



Hirveen kovia ponnisteluja perus siivous työt eivät vaadi ja nykyään Liliankin on suurena apuna, kun neiti ottaa näppärästi pyykit pois koneesta tai pitelee imurin johtoa välillä vetäen sen kylläkin seinästä irti. Ruuanlaitto puolestaan on sellainen asia mistä Lilian ei tykkää ollenkaan. Ei auta, jos annan hänelle omat kipot käteensä tai pientä evästä siksi aikaa. Varmasti Lilian tulee nauttimaan ruuanlaitosta enemmän, kun hän pääsee itse osallistumaan, mutta vielä en viitsi antaa veitseä käteen tai päästää häntä hämmentämään kuumia kattiloita. Itse kyllä nautin ruuanlaitosta paljon ja olisi ihana päästä tekemään ajan kanssa kaikkea hyvää. Kateellisena luinkin yksi päivä yhdestä blogista kuinka jollain mammalla oli aikaa tehdä parisen tuntiakin kestäviä ateriakokonaisuuksia perheelleen. Meidän ruokalista koostuu tällä hetkellä ehkä max 5min kestävistä valmisteluista.



Myös mun mies on (liiankin) tarkka siisteydestä, joten ei hän malta kokonaan olla puuttumatta siisteyteen viikollakaan. Viikonloppusin varsinkin hän tykkää kovasti käyttää sen eri siivousaineita, joita löytyy jokaiseen eri tarkoitukseen omansa. On jääkaapin puhdistajaa, kylpyhuoneeseen kloriittia, uunillekin oma aineensa jne... (En tiiä uskallanko ees tunnustaa, mutta minä oon ennen mun mieheen tutustamista pessyt kyllä kaikki lähes samoilla aineilla ) Ruuanlaitto on ainoo kotityö mistä hän ei ole innostunut, vaikka kivempihan se ois aina välillä syödä jotain toisen tekemää ruokaa. Aina sillon tällön me kyllä saatetaan käydä koko perheen kanssa ulkona syömässä, joten ihan joka päivä ei tarvitse olla keksimässä maukkaita aterioita.

Mut tän postauksen pointti oli lähinnä se, että kyllä olen sitä mieltä, että naiselle kuuluu enemmän kotitöitä, kun hän siellä kotona yleensä suurimman osan päivästä oleskeleekin. Vaikka välillä tuntuukin, että aika ei riitä mihinkään, sillä pikku mimmin kanssa kaupassa käyntikin vie jo näin syksyisin lähtövalmisteluineen aikaa aika kauan. Ja sitten on ne harrastukset, muut ulkoilut, ruokailut ja päikkäritkin pitäisi jossain välissä keretä nukkumaan. Välillä tää kotiäidin elämä on siis aika kiireellistä, mutta välillä taas tuntuu ettei kello liiku ollenkaan, jos päivällä ei olla suunniteltu mitään erityistä ohjelmaa.

Näin meillä jakautuu kotihommat tällä hetkellä. Ja minusta on  mukavakin tehdä niitä esimerkiksi Kimmon tultua kotiin ja antaa heille arvokasta isätytär aikaa. Minun töihinpaluu varmasti sekottaa pakkaa ja luultavasti aluksi on varmaan aika haasteellista saada aika riittämään perheelle ja kodin siistinä pitämiseen.

Miten teillä jaetaan kotityöt? Ja onko toisen töihinpaluu muuttanut kotitöiden jakamista? 



Meidän koti ♡ Olohuone

maanantai 27. lokakuuta 2014

(EDIT: Tää postaus on jo roikkunut mulla päiväkausia luonnoksissa, sillä halusin kuvata päivänvalossa, mutta kun sitä päivänvaloa ei näytä näkyvän, niin saatta nyt valitettavasti tyytyä hämyisiin kuviin meidän olkkarista. Jotenkin meen ihan lukkoon postauksien suhteen, jos joku aihe jää roikkumaan luonnoksiin :D ) 

Nyt pääsette kurkkaamaan meidän olohuoneeseen. Täällä vietämme yleensä päivisin eniten aikaa. Tällä hetkellä vielä kaikki Lilianin lelutkin sijaitsevat täällä, joten kaaos on aikamoinen aina iltasin. Olohuone on myös paikka rentoutua iltaisin telkkarin äärellä pikku neidin mentyä nukkumaan. Ja aika pitkälti myös kaikki postaukset kirjoittelen täältä sohvan nurkasta. 





Tykkään sisustuksessa seurata eri vuoden aikoja, vaikka aina ei rahaa olisikaan uudistaa kaikkea, niin silti yleensä pienillä investoinneilla saa muutettua nopeasti kodin ilmettä. Meidän olohuone on kokenut syksyllä aika ison muutoksen, sillä vanha kulahtanut sohva sai vihdoin väistyä uuden tilalta. Samaan konkurssiin ostettiin myös uusi matto ja viime viikonloppuna myös lattiatyynyt ja valkoinen viltti. Samalla uudestettiin myös jotain vanhaa, ja Askosta ostettu  ruskea oksa sai valkoisen värin. Nyt oksa sopii paljon paremmin tähän harmaa-valkoiseen tyyliin. Myös Ikean perinteiset Lack-hyllyt seinillä ovat saaneet vaihtua kapean mallisiin hyllyihin.  Tuohon kehykseen olisi tarkoitus vielä laittaa pikkukuvat Lilianista, kunhan vaan löytäisin jonkun kuvapalvelun mitä kautta saan tilattua sellaiset. Vinkatkaa mulle sellainen, jos tiedätte vastauksen ongelmaani. 



En vielä ole myöskään varma sopiiko tuo kehys olohuoneseen, sillä lisää kuvia meiltä löytyy myös vitriinistä. Luultavasti vielä parempi paikka kehykselle löytyy Lilianin huoneesta. Vitriinissä meillä on lasiovien takana parit kuvat Lilianista, sekä muista rakkaista henkilöistä.  Alimmaista tasoa olen tykännyt muokkailla myös aina vuoden aikojen mukaan, mutta nyt se on jämähtänyt tuollaiseen neutraaliin tilaan. Ehkä joulun tullen saan sinne laitettua jotain jouluista. 



Meidän koti on pohjaratkaisultaan avara, joten olohuoneesta on näköyhteys myös eteiseen ja keittiöön. Viime viikolla laitoin eteisen ja olohuoneeneen kulmaukseen parit kynttilät tunnelmaa luomaan. Onneksi on vielä jäljellä muutama paikka missä kynttilöitä voi vielä polttaa ilman pelkoo, että Lilian ylttäisi niihin. 



Tämä monesti kuvissakin vilahtunut sisustustarra sijaisee myös eteisen ja olohuoneen kulmauksessa. 


Vielä olohuone on sohvapöytää vaille. Tällä hetkellä kuitenkin on kätevämpi pitää tila ihan avoimena, niin jää tilaa leikeille. Pöydäksi olen suunnitellut lavoista tehtyä pöytää, mutta ehkä kapeemman mallisena. 


Kohta onkin aika viedä taas tunnelmaa enemmän jouluiseen, joten sisustus puolelta mukaan tarttuu mukaan ainakin muutama valosarja ja ehkä jotain punaista. 

Joko teillä on jouluiset valot kaivettu esiin varastosta? 



Ensiaskeleet!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Tällä viikolla se tapahtui: kuuluisat ensiaskeleet! Aika uskomatonta, yksi suuri kehitysaskel on jälleen otettu. Lilianille ensimmäisen askeleen ottaminen vaatikin paljon rohkeutta ja suostuttelua. Valmiudet siihen ovat olleet jo kauan olemassa, sillä hän hallitsee liikkumisen ja vartalon hallinnan erittäin hyvin. Liikkumisen suhteen hän on kuitenkin erittäin harkitsevainen, eikä yleensä tee mitään ilman mietintä aikaa. Ehkäpä juuri tämän harkitsevaisen luonteen takia ensimmäisen askeleen ottamiseen menikin näin "kauan". 


Tämä viikko on (jälleen) mennyt aika pitkälti neljän seinän sisällä, sillä nyt ollaan oltu molemmat kovassa flunssassa. Niimpä ollaankin harjoiteltu paljon seisomista ilman tukea ja rohkeutta ottaa askel minua kohti. Paljon harjoiteltiin ekaksi niin, että pidin käsistä kiinni ja Lilian otti askeleita minua kohti. Tämän jälkeen Lilian olikin valmis ottamaan ensimmäisen askeleen ilman mitään tukea. Ensiksi askelia tuli vain yksi, mutta iltaan mennessä ennätys taisi olla jo kolme.



Huomaa, että Lilian on selvästi innoissaan uudesta taidosta, sillä aina välillä hän ottaa tukea maasta, mutta pienen hetken jälkeen hän ponnistaa taas jaloilleen ja ottaa askelia. Nyt ennätys taitaa olla jotain metrin luokkaa pieniä askelia, eli nopeasti tämäkin taito kehittyy. Se on kyllä niin ihmeellistä katsottavaa, kun mun oma pieni oikeasti osaa kävellä. Mun ehkä pitää nyt luopua vauva sanasta, sillä kävelevä pieni ihminen ei enää muistuta etäisestikään vauvaa.


Uskon, että vielä menee vielä aikaa että konttauksesta siirrytään kokonaan kävelyyn, Ja se on vaan hyvä asia, sillä näin vältytään myös varmaan aika monilta kaatumisilta. Ollaan onnekkeita, että Lilian on nuinkin harkitsevainen, sillä tähän päivään mennessä hän on vaan saanut yhden pikku kuhmun harjoitellessaan ylösnousua. Muuten hän on aina laskeutunut kevyesti pepulleen tai muusta tuesta kiinni pitäen. 

Mitenkä nopeasti teillä on siirretty konttauksesta kävelyyn ensiaskelten jälkeen? 



Muutamia aarteita

torstai 23. lokakuuta 2014

Olen aika tehokkaasti antanut tai myynyt kaikki pieneksi menneet vaatteet pois. Ehkä jossain vaiheessa tämä tulee harmittamaan, ja varsinkin jos Lilian saa joskus hamassa tulevaisuudessa pikku siskon. Mutta nyt ainakin vielä ajattelen niin, että sitten on kiva pukea uusi vauva ihan omiin ja erilaisiin vaatteisiin. 

Joitain ihanuuksia olen kuitenkin säilyttänyt. Kyseessä on vain pieni pussi vaatteita, joten mistään älyttömästä määrästä vaatteita ei ole tosiaankaan kyse (ainakaan minun mitta puussa). 

Varastosta kuitenkin löytyy Lilianin kotiintulo vaatteet. Tämä setti on aika neutraali ja olisi käynyt hyvin myös pojalle, mikäli sairaalassa olisikin sellainen yllätys sattunut tulemaan. Tuo hattu ja housut oli mega isot Lilianille silloin vielä, ja Kimmo joutuikin tuomaan vara hatun tilalle :D Myöskin sukat taisi vaihtua vähän käytännöllisimpiin.

Ensimmäisiä vaatteita hankkiessa tuli mietittyä lähinnä vaan ulkonäköä, eikä sitä mikä oli ehkä käytännöllinen ja helppo pukea. Nuo housut olivat kyllä super ihanat ja ne meni Lilianin päälle vielä monta kuukautta. 


Kotiintulo vaatteiden lisäksi olen säilyttänyt yhden yöpuvun, paidan ja bodyn. Nämä oli käytössä 3kk tienoilla ja värit olivat jo aika tyttömäisen hempeitä. Tuo paita ei ollut käytössä kovinkaan useasti, sillä sen ikäsellä se nousee vaan korviin koko ajan, mutta pakko se oli silti säilyttää. 


Lisäksi varastosta löytyy muutamat mekot. Kaikista pienimpää mekkoa ei tullut edes koskaan käytettyä ja keskimmäistäkin vaan kerran. Syysvauvalle mekot olivat aika epäkäytännöllisiä. Kaikista isointa mekkoa puolestaan käytin paljonkin kesällä, joten myös sen olen halunnut vielä säilyttää. 


Lisäksi varastosta löytyy kaikki minun itse tekemät ja muilta lahjaksi saadut itse tekemät vaatteet. Ne on myös väreiltään aika neutraaleja, joten menevät kyllä väriensä puolesta tytölle ja pojalle. 

Aikomuksena on kasata Lilianille laatikko, josta löytyy aarteita vuosien varrelta. Sieltä löytyy mm. kotiintulo vaatteet, vauvakirja (jossa on mm. kirje Lilianille raskausajalta), kortit ensimmäisen vuoden ajalta, lempi lelut, valokuva jokaiselta kuukaudelta ensimmäisen vuoden ajalta ja mahdollisesti myös tulostan blogissa olleita kehitys postauksia siihen. En vielä tiedä kuinka monen vuoden ajalta tulen säilyttämään asioita, mutta tarkoitus on antaa laatikko hänelle, sitten kun hän ehkä osaa arvostaa sellaista lahjaa.

Ja sitä päivää odotellessa ainakin minä voin aina välillä kaivaa esille pienet vaatteet ja muistot, ja ihmetellä kuinka pieni vauva minulla on joskus ollut. 

Minkälaisia aarteita te olette säilyttäneet? 


1v- valokuvaus! (sisältää alennuskoodin)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Vihdoin pääsen kirjoittamaan tämän postauksen, sillä eilen sähköpostiin ilmestyi meidän neidin valmiit 1-vuotis valokuvat! Kuvat olivat jälleen onnistuneita ja 70 luonnoksen joukosta oli hankalaa valita juuri 10 parasta. 

Itse kuvaustilanne oli aika kaoottinen, sillä pikku neitiä ei meinannut ollenkaan saada pysymään paikoillaan. Käytettiiin näitten rekvisiittojen lisäksi vielä ihan kokonaan valkoista taustaa ilman mitään rekvisiittaa, sekä paria tuolia, joten kuvia tuli hirmuinen kasa.

Susannalta itseltään löytyy paljon erilaisia kivoja rekvisiittoja joita voi hyödyntää juuri esimerkiksi lapsikuvauksessa. Itse vietiin ainoastaan tuo keinuhevonen (vaikka punainen keinuhevonen löytyy myös studiolta). Halusin kuitenkin ikuistaa tuon meidän 1-vuotislahjan myös virallisiin otoksiin. 

En voisi olla näihin kuviin enemmän kuin tyytyväinen. Sain näihin juuri sitä kaipaamaani iloisuutta, sekä myös ensimmäiset kuvat ovat tuollasia seesteisen rauhallisia. Ideoita kuvauksiin voitte käydä lukemassa tästä. 





Toiveena oli myös saada syksyn tunnelmaa osaan valokuvista, johon syksyiset lehdet ja tuo penkki sopivat täydellisesti.  Yhdistämällä kaunis rekvisiitta, täydellinen mekko tähän kuvaan ja suloinen malli neiti saadaan aikaan näin ihastuttavia syksyisiä kuvia. 



Loppuaika kuvattiin myös itse prinsessa mekossa ja toki mukaan piti saada myös ilmapalloja! Tässä vaiheessa Lilian alko olla jo aika kyllästynyt mallina olemiseen, joten mitään isoa hymykuvaa ei saatu ikuistettua hepan kanssa. 


Hymy kuitenkin vielä irtos, kun kuvattiin peilikuvia. Pongasin tämän idean Pintarestista ja pakkohan tätäkin oli kokeilla!




Mitäs tykkäätte kuvista? Nouseeko jokin kuvista omaksi suosikiksi? 

Ja loppuun vielä minulla on ilo tarjota teille ihanille lukijoille -10% alennuskoodi Susannalle! Studio sijaitsee Tikkurilassa, joten sinne pääsee kätevästi julkisilla. Koodi kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos etsinnässä on hyvä kuvaaja esimerkiksi juuri lapsi- tai perhekuvauksiin.   Alennuskoodin voi hyödyntää tästä päivästä lähtien kuukauden eteenpäin (eli varaus tulee tehdä kuukauden sisällä.) 

Alennuskoodin voi käyttää kaikkiin kuvauksiin, lukuunottamatta hääkuvauksia. Koodin saa käyttöönsä tykkäämällä Susanna Hynynen Photography -sivustosta facebookissa ja ottamalla häneen sitä kautta yhteyttä. Lisää kuvia löytyy myös kotisivuilta, jonne linkki löytyy  tästä.

ALENNUSKOODI:  LBW2014 (lovebeyondwords)

(1 alennuskoodi / asiakas) 


Lilian 12kk

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tämä jäänee viimeiseksi ns. kehitys postaukseksi, jonka olen kirjoitellut kuukauden välein. Vuoden jälkeen varmaan meininki rauhoittuu kehityksen suhteen, joten samoja asioita ei jaksa kerrata joka kuukausi. 

Sitten itse asiaan: minkälainen vuoden ikäinen tyttö meillä asustaa tällä hetkellä? 


Luonteeltaan huumorintajuinen, iloinen ja hellyydenkipee. Tuntuu, jopa että tämä vaihe on jopa raskaampi kuin pikku vauva aika, sillä Lilian on niin mahdottoman läheisyyden hakuinen. Toki tämä vaihe kuuluu normaaliin kehitykseen ja on ihanaa huomata, kuinka tärkeetä Lilianille on läsnäolo.

Lilianilla on myös erittäin vahva oma tahto. Esimerkiksi, jos se ei saa jotain tiettyä asiaa tehdä, niin itkuhan siitä tulee. Ymmärrys on myös kehittynyt kuukaudessa ihan älyttömästi. On ihmeellistä, kun huomaa, että Lilian tajuaa lähes kaiken mitä sille sanon. Jos sanon, että vaihdetaan vaatteet, niin hän alkaa repimään vaatteita pois tai jos sanon, että lähdetään kauppaan, niin hän menee rattaiden luokse. 


Ruokailuissa meillä oli erittäin vaikea kausi vähän aikaa sitten, kun neidille ei meinannut kelvata yhtään mikään koko päivänä. Illalla ja aamulla kyllä puuro maistuu aina hyvin. Tällä hetkellä taas sujuu jo paremmin, mutta edelleen ollaan tosi nirsoja ja mitään "kotiruokaa" ei paljon suostuta syömään. 

Mulle tää ruokailu asia aiheuttaa aika paljon huonoo fiilistä, sillä jokainen ruokailu tilanne on aina aika taistelua. Sormillaan hän syö mielellään ja sillee, että saa sotkee oman lusikan kanssa samalla. Ehkä pitäisi vaan antaa sotkea niin paljon kuin haluaa, niin ruokailut alkas ehkä sujua! :D


Lilian kävelee edelleen tukia pitkin tai taaperokärrynsä kanssa. Ilman tukea pysytään kyllä hienosti pystyssä, mutta rohkeus siihen ensimmäiseen askeleesen puuttuu vielä. Vaikka välillä Lilian ihan selvästi on ottamassa askeleen, mutta sitten hän alkaa nauramaan ja menee takasin lattialle. 


Meillä nukutaan edelleen aika monena päivänä kahdet päikkärit, jonka takia yöunien aloitusajankohta on venähtänyt jälleen turhan kauas. Useasti Lilian ei ole edes vielä 21 aikoihin väsynyt ja unille laitto saattaa kestää jopa päälle tunnin! Ehkä omalta osaltaan myös tähän vaikeaan nukuttamiseen on syynä myös eroahdistus-vaihe, mutta toivon että pian unille laitto sujuisi jälleen kivuttovammin

Olen huomannut ettei minulla enää kärsivällisyys riitä yli tunnin nukuttamiseen, kun olen tottunut että päikkäreille normaali olosuhteissa mennään laittamalla tyttö sänkyyn ja maitopullo suuhun. Ja toiset päikkärit nukutaankin yleensä rattaissa. Yöunet sujuvat kuitenkin aika mukavasti yleensä nukkuen läpi yön. 

Miten teillä sujuu yöunille nukuttaminen? 

Kaiken kaikkiaan kuitenkin iloinen, sosiaalinen ja hassu neiti asuu meillä. Lilianin kanssa eivät ainakaan päivät käy tylsiksi, kun neidillä riittää välillä vähän liikaakin virtaa. Ja myös hali&pusu varastot tulevat täyteen päivän mittaan. :)

Käykäähän tykkäämässä meidän neitin kuvasta BiBan sivuilla, niin me saatetaan voittaa jotain kivaa! :) Linkki kilpailuun löytyy tästä


Ajatuksia vauvavuodesta

torstai 16. lokakuuta 2014

Kait se on lopultakin myönnettävä, että vauvavuosi on meillä nyt ohi, vaikka se epätodelliselta tuntuukin. Mun pienestä pikkuvauvasta on kasvanut silmän räpäyksessä taitava pieni taapero! 

Olen kerännyt tähän postaukseen samat kuvat jokaiselta 12 kuukaudelta, mitkä koristivat myös meidän seinää synttäri juhlissa. Samalla, kun voitte ihastella Lilianin kehitystä kuvista, niin kertoilen ajatuksia vauvavuodesta kokonaisuudessaan. 



Meidän vauvavuoden alkua varjosti ensimmäiset kuukaudet vaikeat illat, jotka alkoivat noin kuukauden iässä. Itkua saattoi kestää pahimmillaan 3-4h iltasin ja illat venyivät aina kello 1-2  asti. Nyt tuntuu aika uskomattomalta edes ajatella, kuinka raskasti se silloin oli, mutta ehkä siihenkin jotenkin vaan tottu, sillä kun neitin vihdoin sai unille, niin hän onneksi nukkui suht hyvin heräillen 3-5h välein. 


Lilian on ollut ihan pienestä pitäen sosiaalinen ja tykännyt katsella muitten touhuja suurilla sinisillä silmillään. Parhaiten hän viihty sylissä keinuvassa liikkeessä, mutta välillä hän saatto viihtyä pitkiäkin aikoja keinussa tai sitterissä. 


Lilian oppi nopeasti pään kannatuksen, vaikka mahallaan hän ei viihtinyt kovin pitkiä aikoja ihan pienenä. 3kk jälkeen lopetin kokonaan imetyksen ja siirryttiin kokeilemaan myös soseita. Myös illat alkoivat helpottaa näihin alkoihin ja saatettiin päästä jo 11 aikoihin unillekin. 


(Apuuua, miten sulonen toinen on kaikissa kuvissa!) Päiväunia meillä on aina nukuttu aika hyvin, lukuunottamatta pikku vauva-aikaa, jollon ehkä kokemuksen puutteestakin johtuen en vaan saanut neitiä unille. Tai sitten olisi vaan pitänyt pakkasillakin lähtee vaunuttelemaan tunneiksi ulos. Yleensä kuitenkin, jos unta oli saatu tarpeeksi meillä asusteli tyytyväinen neiti. 


Mitään järkyttävää väsymystäkään en muistaakseni ole missään vaiheessa kokenut, sillä yleensä neiti on nukkunut vaikeiden iltojen jälkeen tunteja takas aamulla. Jonkin asteinen babyblues koettiin ihan ensimmäisinä päivinä sairaalassa, mutta sen jälkeen elämä arki on sujunut mukavasti. Tietenkin viikoittain tulee hetkiä, jolloin olisi valmis vaihtamaan rooleja Kimmon kanssa, kun kaikki tuntuu epäonnistuvan.  


Puolen vuoden kohdalla kehityttiin huimasta liikkumisen suhteen, kun opittiin istumaan itsenäisesti, sekä päästiin ryömimällä eteempäin. Ennen tätä meillä asukin hetken aikaa hieman kärsimättömämpi neiti, sillä menohalut olivat jo kovat. 


Hampaita on tullut tähän mennessä jo 7, ja pitkään neitillä oli vaan yksi hammas keskellä! Ollaan onneksi säästytty myös pahimmilta kiukuilta hampaitten takia, vaikka loppukesästä tulikin 5 samaan aikaan läpi! 


Ruokailut meillä on sujuneet vaihtelevasti. Imetyksen lopettaminen oli loppujen lopuksi helpotus, sillä neiti oli sata kertaa tyytyväisempi, kun sain mahansa täyteen korvikkeesta. Soseiden aloitus myös sujui hyvin, eikä tähänkän mennessä ole tullut mitään allergioita. Tällä hetkellä ruokailu on vaikeaa, sillä tytölle kelpaa vaan tietyt  purkki ruuat, eikä normi ruokaan mitä mä teen yleensä suostuta koskemaankaan. 


Noin 9kk ikäisenä Lilian oppi konttaamaan, jonka jälkeen vauhti on vaan kasvanut. Nyt päästään ilman tukea ylös ja kävellään hirmuista kyytiä pitkin seiniä ja taaperokärryn kanssa. Vielä kuitenkaan rohkeus ei riitä päästämään irti tuesta. 



Ehkä suurin haaste on jo vauvavuoden loppuvaiheessa se, että mitä tekemistä keksii koko ajan virikkeitä kaipavalle neidille? Kesällä oli helppoa ulkoilla ja käydä eri paikoissa, mutta ilmojen viilentyessä se ei enää olekaan niin kivaa. Olisi ollut hienoa, jos omilla kavereilla olisi myös ollut samanikäisiä lapsia (tai lapsia ylipäätään:D) joitten kanssa keksiä päivisin puuhaa. Onneksi kuitenkin täällä järjestetään paljon aktiviteettaja joissa ollaan käyty, ettei tää menis päivisin ihan toistemme tuijotteluksi. 


Vauvavuosi on nyt ohi ja pikku neidin olen jo oppinut tuntemaan aika hyvin! Ja voi sanoa, että hän on oppinut tuntemaan myös minut aika hyvin. Lilian tietää jo hellittää vähän, jos huomaa ettei äiti vaikka enää jaksa kaikkia kiukutteluja. Esimerkiksi yhtenä iltana, kun oltiin Lilianin kanssa kaksistaan aamusta iltaan koko viikko oltu jo. Odotin vaan, että tuo mies tulis jo kotiin ja sais rauhassa edes syödä. Sitten sain taas puhelun, että hänellä kestää vielä ainakin kaksi tuntia. Sen jälkeen romahdin ihan täysin ja itkin varmaan 10 minuuttia Lilianin nähden (mitä en varmaan koskaan ole tehnyt). Lilian katsoi mua ensin pitkään, jonka jälkeen tuli antaa pusun ja paino päänsä mun syliin <3 



Vauvavuosi ei tosiaankaan ole ollut helppo, muttei ylitsepääsemättömän vaikeakaan. Yksin tästä olisi kuitenkin lähes mahdotonta selvitä. Tärkeää onkin saada edes pieni hetki päivästä hengähtää ja koota ajatuksia (päikkärit on tähän pelastus). 

Minua harmittaa, että en ole täysin pystynyt nauttimaan vuodesta kotona ja keskittymään pelkästään Lilianiin ja sen viihtyvyyteen. Varsinkin viime aikoina, kun Lilianin kanssa peuhaaminen vie paljon energiaa, niin näitä päikkäriaikoja en haluaisi "tuhlata" opiskeluun. Mutta niinkuin jokaisella se kaikki arki ensimmäisen vauvan kanssa on uuden opettelua, eikä sitä voi koskaan edes kuvitella miten paljon aikaa koko arjen pyörittäminen vie! 

Kaikesta huolimatta takanani on elämäni ihanin  (ja rankin) vuosi! Olen saanut seurata miten mun pienestä tytöstä kehittyy pieni taapero aitiopaikalta.  Samalla myös vuosi on koetellut niin henkisesti kuin fyysisesti läpi vuoden kestävien yöheräilyjen suhteen. Olen saanut jakaa kaikki ilot, surut ja  uusien asioiden oppimiset hänen kanssaan. Haikealta tuntuu, että palattuani työelämään näen vain pienen hetken päivästä neitiä. Siis koitan nauttia nyt näistä viimeisitä viikoista/kuukausista niin paljoin kuin mahdollista:) 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan