Slider

Vauvan siirto omaan huoneeseen

lauantai 30. elokuuta 2014

Tämä on aihe, mistä oon pelännyt kirjoittaa tänne. Pelkään, että oman huoneen taika rikkoutuu, jos hehkutan vähänkin sitä. Tämä ajatus taitaa olla kuitenkin pelkkää huuhaata, koska joinain öinä on heräilty oman huoneen rauhasta huolimatta ;)

Me siirrettiin siis Lilian omaan huoneeseen uudestaan heti Rodoksen reissun jälkeen, kun ilmat olivat kylmenneet ja Lilianin huone ei ollut enää sauna. Ensimmäinen yö meni normaalisti, ja yöllä herättiin kolmen aikoihin. Mutta jo toisena yönä koettiin ihme ja Lilian nukkuikin täydet yöunet ilman herätyksiä 21-6! Ja pikku maitotilkan jälkeen unet jatkuivat vielä sinne klo 8 asti. (Tosin tämä saattoi johtua myös siitä, että unohdimme itkuhälyttimen, emmekä heränneet pikku tuhisijan mölinään...)



Mutta oli itkuhälytin päällä tai ei, niin silti Lilian on nukkunut jo useana yönä vähintään klo 6 asti. Joinain öinä neitille on uni maistunut peräti 12h putkeen! Ja miten luksusta tämä onkaan, kun viimein 11 kuukauden jälkeen saa nukkua itekin 8h putkeen! Voi herätä joka aamu pirteenä. Välillä niinkin pirteenä, että herää ennen aamuvirkkua typyä ja saa nauttia aamupalankin rauhassa :)

Toki niitä öitä on tullut tässä välissä, että on herätty keskellä yötä. Näitä öitä tulee varmasti tulemaankin vielä paljon, mutta uskon että tämä on kuitenkin muutos parempaan.


Lilianin muutto omaan huoneeseen on ollut kaikilta osilta positiivinen juttu. Vaikka parina ensimmäisenä yönä tuntui aivan kamalalta, kun toinen ei ollutkaan siinä vieressä. Ei voinut kuunnella rauhoittavaa tuhinaa ja katsella kauneinta nukkuvaa olentoa. Kuitenkin ensimmäistä yön jälkeen huomasin heti, että Lilianin on yhtä hyvä omassa huoneessa. Ehkä jopa parempi, sillä hiljainen ympäristö auttaa parempiin yöuniin. Myös meidän kannalta oma rauha on luksusta. Ei tarvitse kuiskalla ja voi katsella typyn mentyä nukkumaan vaikka tv:tä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on omaan huoneeseen siirtämisestä? :) 

Synttäreiden suunnittelua, koulun aloitusta ja välikausi kriiseilyä.

perjantai 29. elokuuta 2014

Niinkuin otsikkokin sen kertoo, niin tästä postauksesta on tulossa melkoinen sekameteli kuulumis postaus. Lilianin synttärit lähestyy uhkaavasti. Mä en tajua miten se voi olla jo kohta vuoden! En kuitenkaan pakene todellisuutta (vaikka joskus haluisinkin sen pienen vauvan, joka pysyy paikoillaan takas), vaan olen alkanut suunnittelemaan synttäreitä hyvissä ajoin. Koitan minimoida siis paniikkia loppuvaiheessa. Tällä viikolla varasin ajan valokuvaajalta 1-vuotiskuvia varten, joka on sama joka otti meidän raskausajan kuvat. Olen myös tilannut (kyllä luit oikein), olen siis TILANNUT kutsukortit. Tällä kertaa siis säästettiin Kimmon hermoja, enkä antanut sille mahdollisuutta päästä askartelu hommiin.




Myös mekko on tilattu ja saapunut. Se on juuri oikean kokoinen, mutta yksi sauma on viimeistelemättä, joten joudun varmaan kaivamaan ompelukoneen jossain vaiheessa vielä esille. Vähäiset koristelutkin on suunniteltu. Kodin täyttää tietysti pompomit ja pinkit ilmapallot. Etäisen seinälle tulee kuvakooste jokaisesta 12 kuukaudesta. Myös kakku meinataan jälleen tehdä siskoni kanssa. Tälläkertaa hieman vaatimattomampi mitä ristiäisissä oli.. Muut tarjoilut myös ovat aika pitkälti suunniteltu. Ihanat kokkiystävät ovat luvanneet tehdä suloisia cup cakesejä. Lisäksi teen cake popseja, jota testailen huomenna, kun Lilianin kummit ja varakummit tulevat maistelemaan. Myös jotain suolaista ois tarkotus tehdä. Kaikki on siis tällä hetkellä hyvällä malilla suunnittelujen suhteen. :)



Sitten päästään seuraavaan aiheeseen. Minulla alkoi siis tällä viikolla koulu! Ja voi miten jännää oli päästä piitkästä aikaa istumaan luokkaan ja kuuntelemaan opettajan luennointia. Harmikseni opettaja oli mega pitkästyttävä ja pälätti suoraan tekstit tietokoneen ruudulta. Eli sama olisi minun ollut lukea asiat kotona. No mutta oli se silti ihanaa päästä vaihtamaan maisemaa. Minusta on ihana huomata joka kerta, kun Kimmo ja Lilian viettävät hetkiä kahdestaan, niin Kimmo oppii yhä paremmin tuntemaan tyttöä. Hän tietää esim. miten Lilianin saa helpoiten nukahtamaan tai miten Lilian tykkää, kun sitä harjataan selästä. Vauvan hoidon oppiikin vaan itse tekemällä. Mikä helpotus tämä on myös minulle, sillä tiedän, että kotona on aina kaikki hyvin minun poissa ollessa. Täysin eri tilanne siis mitä alkuaikoina, kun ainoastaan minä tiesin miten Lilianin sai rahoitettua yöunille kivuttovimmin.



Sitten vielä kolmas aihe, eli välikausi! Miten vauvan pukeminen saakaan aikaan niin paljon stressiä ja ahdistusta! Tarjontaa on ihan liikaa minulle! (tai sitten minulla on liian vähän rahaa, etten pysty ostamaan kaikkea tarvittavaa ;D). En tiedä pitäisikö nyt ostaa windfleece, kuorihaalari, softshellpuku, sadepuku vai mitä? En siis ole ostanut mitään. Meillä tyttö juuri ja juuri mahtuu viime kevään haalariinsa, mutta juuri tänään ulkoillessa huomasin, että lahkeet nousevat jo liian ylös, eli jokin asuste kylmeneviin iltoihin on saatava. Yleensä rakastan ostaa vaatteita tytölle, mutta ulkovaatteiden hinnat kauhistuttaa, joten lykkään ostopäätöstä viimeiseen asti. Yksi vaihtoehto tietenkin on, että vietämme sisätiloissa kaikki sateiset syyspäivät, sillä itsellänikään ei ole mitään ulkoiluvaatetta syksyyn. Lilian luultavastikaan ei innostu juurikaan tästä ajatuksesta...

Tähän päättyy perjantai päivän avautuminen.

Onko teillä jo kaikki hankittuna syksyn kelejä varten? 




Toisenlaiset äidit

tiistai 26. elokuuta 2014

Jälleen on se aika vuodesta, kun telkkarista alkaa vaikka mitä mielenkiintoisia sarjoja. (SALKKARIT!) Ja on ihana nauliutua koko illaksi telkkarin ääreen villasukat jalassa ;) Mutta ei mennä näihin sen enempää, vaan keskitytään äitiysohjelmiin. Yksi syksyn "uutuuksista" on Toisenlaiset äidit, vaikka todellisuudessa vastaa viime syksyn Erilaisia äitejä.

Äitiysohjelmat ovat sitä genreä mitkä koukuttavat tällä hetkellä joka viikko telkkarin ääreen. On ihana päästä kurkkimaan jonkun toisen elämää. Muistan, kun viime syksyllä olin itse viimeisilläni raskaana ja odotin aina seuraavaa jaksoa. Ajattelin silloin, että tulen katselemaan jaksot jo oma nyytti kainalossa, mutta taisikin käydä niin että Lilian pysyikin masussa kaikki jaksot. Silloin oli turhauttavaa katsoa, kun jakso toisen perään äidit saivat omat nyyttinsä kainaloon ja minun pieni antoi odottaa itseään. Kyyneleet virtasivat aina vauvan ja äidin ensikohtaamisessa.



Sarjan äidit ovat rohkeita, kun uskaltavat lähteä mukaan ohjelmaan. Itse en todellakaan ottaisi ketään ulkopuolista mukaan synnytyssaliin. Ihmettelinkin jälkeinpäin miten kaikki synnyttäjät pysyvät niin rauhallisena, sillä omasta synnytyksestä ei edes varmasti olisi saanuut mitään julkaisu kelpoista materiaalia. Lempikohtia on myös se, kun paria haastatellaan kotona vauva-arjen alkamisesta. Lähes kellään arki ei ole sitä  mitä on sen kuvitellut olevan.

Tämän kauden jaksot ovat ensimmäisen jakson perusteella ehkä vielä enemmän tunteellisempia. Kireä tunnelma perheen kotona oli käsin kosketelvissa, kun mies oli häipynyt heti vauvan synnyttyä 4 päivän auton hakureissulle.  Okei, pariskunta ei ollut enää yhdessä (mitä en ihmettele yhtään). Mutta onhan tuo nyt niin väärin! Miesten on vaan helppo karata kotoa omille asioilleen, sillä nainen yleensä hoitaa kunnialla vauvan hoidon, niinkuin tämä mies sanoikin puolustukseksi.

Tälläiset ohjelmat saavat kyllä ajattelemaan vielä enemmän omaa raskausaikaa ja ensi hetkiä Lilianin kanssa. Sitä jännitystä milloin lähtö tulisi ja miltä oma pieni näyttäisiä. Ja niitä hetkiä jolloin pieni mahtui makoilemaan kokonaan mun sylissä, ensi hymyjä ja niitä pieniä sormia, jotka ensi kerran ottivat kiinni. Huooh...



Kuinka moni tunnustaa jääneensä koukkuun telkkarin äitiys ohjelmiin? 


Back to school!

maanantai 25. elokuuta 2014

Kuten jo Instagramin ja Facebookin välityksellä seuraavat huomasivatkin olin viikonlopun reissun päällä Kuopiossa. Olin kaason pestissä ihanissa häissä. Nyt kuitenkin reissusta on jälleen kotiuduttu ja arki palannut elämään. Erillistä postausta kuitenkin reissusta on luvassa kunhan saan jotain kasattua jotain kuva materiaalia.

Tällä viikolla arki kuitenkin muuttuu hieman, sillä tämä mamma palaa kirjaimellisesti koulun penkille. Kyseessä on aika kevyt aloitus, sillä koulua on vain kahtena päivänä pari tuntia. Lilian pysyy siis niinä aikoina turvallisesti isin tai mummin hoivassa. Tämä järjestely sopiikin erinomaisesti minulle. Olen nyt ollut tasan vuoden pelkästään kotona, joka alkaa oikeastaan olemaan aika maksimi aika minulle. Huomaan, että välillä hermot alkaa olla aika kireellä ja kaipaan jo muutakin tekemistä. Vaikka onnekseni olen pystynyt tekemään koulujuttuja myös kotoa käsin, joten olen saanut vähän muutakin ajateltevaa. En kuitenkaan vielä olisi valmis palaamaan täysin täyspäiväiseen koulu-/työelämään. En vaan raaskisi jättää Liliania koko päiväksi jonnekin outoon paikkaan hoitoon. Todellisuudessa se siirtymävaihe sitten aikanaan tuleekin olemaan varmaan äidille raskaampaa, sillä uskon Lilianin vaan nauttimaan uusista virikkeistä.

Huomenna on siis se päivä, kun pakkaan vihkot ja kynät käsilaukkuun ja laitan siistit vaatteet ylle. Matkustan yksin bussilla ja istahdan kuuntelemaan luentoa yrityskaupoista ja -järjestelyistä. Päivän kuitenkin aloittaa jo tapaaminen opinnäytetyö ohjaajan kanssa, joten olen koko iltapäivän heti alkuun poissa kotoa. Kesän aikana olen saanut ihan mukavasti tehtyä työtäni, vaikka aikaa vievin osuus onkin vielä edessä. Uudet kurssit tuovat tietenkin jälleen lisää työtä päiviin ja valitettavasti joudun jälleen karsimaan aikaa blogin kirjoittamisesta. Kokonaan lopettamaankaan en pystyisi, sillä tämä on ihana tapa purkaa ajatuksia ja muistella vanhojen tekstien kautta Lilianin ensi hetkiä.

Mistä tulikin mieleen, että Lilianin 1-vuotis synttärit lähestyy liian nopeeta vauhtia. Mekko on jo hommattu, sekä ideoita koristeluun ja tarjoiluihin poimittu googlettamalla. Syksyn aikana pääsette sitten monien postauksien kautta lukemaan lahjaideoista, 1-vuotis juhlamekosta ja tietenkin itse juhlista!

Kuinkas moni mammalomailija meinaa palata kouluun/töihin tänä syksynä? :) 


Lilian 10kk

torstai 21. elokuuta 2014

Reissulla tuli täyteen 10kk, joten tämä postaus tulee siis miljoona vuotta myöhässä pahoittelut siitä! En ala rustaamaan mitään mega pitkää postausta, sillä hirveesti meidän rytmit ja Lilianin luonne ei ole muuttunut kuukaudessa.

Liikkuminen on se mikä kehittyy koko ajan eniten. Rodoksen reissulla Lilian oppi seisomaan jo vähän pitempiä aikoja ilman tukea, mutta kyseessä on vielä ehkä 10 sekunttia, mitä tyttö uskaltaa olla itsenäisesti pystyssä. Lilian nousee myös kaikkia mahdollisia tasoja vasten pystyyn ja kävelee niitä pitkin. Myös seiniä vasten osataan nousta seisomaan. Lilian konttaa aina ihan hirmusta kyytiä, varsinkin jos huomaa, että vessan ovi on auki ja on  mahdollisuus päästä lotraamaan kissan vesikipon kanssa.




Lilian ei ujostele ja menee rohkeasti tutustumaan uusiin ihmisiin huomattuaan, että ne ovat vaarattomia. Kotona Lilian roikkuu tiukasti 24/7 lahkeessa kiinni, mutta jos näköpiirissä on esimerkiksi kiinnostavia muita lapsia, niin silloin kyllä ei äitiin päin vilkastakaan.
Lilian hymyilee ja juttelee paljon. Erilaisia tavuja tulee paljon, kuten mamama, tätätä jne. Lilian osaa myös sanoa äitih ja ishhi. Lilian  tunnistaa jotain sanoja, kuten lamppu, pallo ja osoittaa niitä kysyttäessä. Tänään aamulla kysyin tytöltä haluaako hän puuroa, niin Lilian osoitti heti syöttötuolia. Välillä sanat kuitenkin menevät sekaisin ja äitikin saattaa löytyä lampusta ;)



Lilian nukkuu omassa huoneessaan ja toissayönä koettiin ihme kun neiti nukku ensimmäiset täydet yöunet! Klo 22-08.00! Yleensä meillä on aika tarkka rytmi unien suhteen. Nukkumaan mennään 20-21 aikoihin ja yöllä herätään syömään 02-03 aikoihin. Yöllisiä herätyksiä tulee enää normaalisti se yksi, mutta oishan se kiva nukkua vuoden heräilyjen jälkeen koko yö. Aamulla herätään täsmällisesti 08-08.30 ja ensimmäiset päikkärit alkaa jo 9.30-10.00. Toisille päikkäreille mennään vaihtelevasti 14-16 aikoihin. Päivällä uniaikaa kertyy 2-3h. Päikkäriajat ovat olleet jo vakio monta kuukautta ja olisikin pikku hiljaa kiva saada vähennettyä päiväunet yhteen, jolloin aamulla tulisi enemmän valveillaolo aikaa. Kaikki harrastuksetkin alkavat yleensä 10 aikoihin, jolloin tuo neiti on yleensä aika väsynyt jo.



Syömiset sujuu kans tällä hetkellä aika hyvin. Lilian syö sormilla pastaa, lihaa, hedelmiä, kasviksia yms. Lusikalla syötetään kaikki sotkusemmat jutut. Vähitellen otetaan myös maitotuotteita mukaan, niin saadaan vähän enemmän vaihtoehtoja ruokien suhteen.

Tälläinen ihana 10 kuukautinen tyttö meillä asustelee :) 



Vauva lomalla part 2.

tiistai 19. elokuuta 2014

Toisessa loma postauksessa keskityn enemmän lomailuun vauvan kanssa. Aloitetaan ihan alusta, eli matkalaukun sisällöstä, jonka löydätte tästä. Oikeestaan mitään ylimäärästä ei tullut pakattua mukaan ja vaatteitakin oli ihan sopiva määrä, sillä niitä meni viikon aikana yllättävän paljon (hiki tuli jo melkeen ulos astuassa). Ruokakin riitti hyvin, lukuunottamatta maitoa. Luulimme, että saisimme ihan valmista maitoa jostain isommasta kaupasta, mutta löysimme vain jauhetta. Jauhetta muuten myydään myös Apteekeissa. Vauvanruoka valikoima on muutenkin erittäin pieni paikallisissa marketeissa. Lääkkeitä ei myöskään onneksi tarvittu, mutta hyvähän ne on olla aina mukana varuilta.



Helsingin päässä matkan aloitus kävi sujuvasti, sillä saimme vietyä jo kaikki tavarat edellisiltana, joten kentällä tuli olla tuntia aikaisemmin. Helsingissä on myös oma Gefilus-linja lapsiperheille, eli olimme läpi turva tarkastuksestakin minuutissa. Rhodoksella turva tarkastukset kestivät ikuisuuden, sillä kolmessa eri kohdassa piti jonotella. Onneksi saatiin viedä rattaat mukana lentokoneelle asti.
Lentokoneessa saimme menomatkalla ihan etummaiset penkit, joten Lilianin pysty laskee välillä sylistä maahan. Lentomatka sujui ilman suuria itku huuto raivareita. Tietysti heti alkuun iski kauhea väsykiukku, mutta onneksi sain Lilianin nukahtamaan joksikin aikaa syliin pienen taistelun jälkeen. Väsy tuli myös loppumatkasta, mutta tälloin nukahtaminen syliin kävi jo helposti. Lentokoneeseen kannattaa varata paljon virikkeitä ja pientä naposteltavaa. Rodokselta tultaessa tosin oltiin tosi tarkkoja siitä, mitä saa tuoda ja meiltä lensikin osa ruuasta ja juomasta roskiin.





Mukana meillä oli tosiaan Emmaljunga Scootterit, mikä oli hyvä päätös. Rattaissa on hyvä aurinkosuoja ja isot pyörät. Ainakin Rodoksella maasto oli erittäin vaikeakulkuista ja aurinko tosiaan paisto kuumasti koko ajan. Rattaiden kankaat eivät myöskään kuumenneet helteessä. Toki, kun rattaat ovat niin suojaavat, niin kuuma varmasti niissä tuli.
Me liikuttiin pelkästään rattailla ja taksilla. Kantoreppu olisikin ollut aivan liian kuuma nuihin olosuhteisiin. Omaa autoa ei myöskään uskallettu vuokrata, sillä liikenne on aika hurjaa. Taksilla liikkuminen on kätevää ja edullista, sillä esimerkiksi matka Rhodoksen keskustaan maksaa saman verran kuin bussilla ja busseihin ei edes rattaiden kanssa kannata yrittää mahtua.






Me olimme liikenteessä ihan kolmestaan, joten seuraavaa reissua ajatellen varmaan lähetään isommalla porukalla, sillä mitään rentouttavaa lomaa lapsen kanssa matkustaminen ei tosiaan ole ;) Olisi ollut joku päivä ihan kiva kahdestaan mennä rannalle makoilemaan, käydä kävelyllä tai ottaa muutamat drinksut allas baarissa. Eli suosittelen lahjomaan isovanhemmat mukaan matkalle, jos haluaa vähän sitä lomaakin reissuun mukaan ;D Me tehtiin lähes joka päivä niin, että käytiin erikseen ottamassa aurinkoa rannalla, altaalla tai parvekkeella. On sekin aika rentouttavaa maata vaan kuunnellen meren aaltoja rauhassa.






Joka päivä käytiin myös syömässä ravintolassa. Ruokailun ajaksi on hyvä varata aina jotain omaa purtavaa pikku neidille, että hänkin pysyy tyytyväisenä. Joinain päivinä kävelimme syömään hieman kauemmaksi, jolloin Lilian nukkui tyytyväisenä rattaissa koko ruokailun ajan. Rodoksella on hyvin huomioitu myös pienimmät ruokailijat ja varmaan jokaisesta paikasta löytyy syöttötuolit.



Lilian ei tunnetusti viihdy paikallaan, joten koko päivä altailla jäi vaan haaveeksi. Jonain päivänä saatiin kuitenkin maata rauhassa kahdestaankin altailla, kun Lilian veteli vieressä päikkäreitä. Lilian nautti meren isoista aalloista, altailla polskuttelusta ja ihmisvilinästä. Hymyjä ja vilkutuksia sateli kaikille, jotka tulivat lepertelemään pikku neidille. Lasten altaalla oli myös katos, joten aurinko ei päässyt häiritsemään. 






Uudet paikat myös rohkaisivat pikku neitiä kehittämään taitojaan. Nyt Lilian seisoo jo mitä tahansa tukea vasten, mukaan lukien seinät. Matalia tasoja vasten kävellään myös sujuvasti. Matkalla harjoiteltiin myös paljon ilman tukea seisomista ja jonkun aikaa Lilian pysyykin seisomassa, kunnes yleensä alkaa kauhea hihitys ja tiputaan takas pyllylle.

Loppuun vielä muutama tilanne kuva.


Toivottavasti muistin kertoa kaiken oleellisen ja toivottavasti tämä postaus rohkaisi monia vauvan kanssa reissua suunnittelevia. Voit olla varma, ettet ole lomalennoilla ainut, joka matkustaa huutavan paketin kanssa;) Ja jos yhtään lohduttaa, niin lentokoneessa vauvan itkua edes tuskin kuulee sen hurinan alta. Mutta seuraavalla matkalla Lilianille otataan kyllä silti oma paikka! :D 

Reissu oli kokonaisuudessaan ihana ja voisin lähteä vaikka saman tien uudestaan lämpimään (varsinkin, kun kattoo tuota sadetta ikkunasta). 

Jos jotain kysymyksiä meidän matkasta tulee mieleen, niin vastaan mielelläni! 

Minkälaisia kokemuksia teillä on vauvan kanssa reissaamisesta? 


Lomalla part 1.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hei taas piiitkästä aikaa! Eilen tosiaan tultiin kotiin Rodoksolta yhtä reissu kokemusta rikkaampana. Matka oli tosiaan hieman erilaisempi mitä ennen, sillä mukana oli yksi pikku typy. Ei voinutkaan lähtee aurinkorasva purkki kädessä loikoilemaan rannalle päiväksi. Mutta oliko sitten koko reissu ihan fiasko vai uskaltaako lähtee vielä uudestaankin matkalle vaippa ikäisen kanssa?



NO KYLLÄ! Matka meni ainakin omasta mielestä yli odotusten, sillä olin varautunut varsinkin lentomatkojen ajaksi kaikkein pahimpaan huutoraivoon, mutta pientä väsykiukkua lukuunottamatta Lilian jakso yllättävän hyvin.  Itse kohteessahan Lililianista kuoriutui oikea maailmanmatkaaja ja neiti oli pelkkää hymyä.


Teen meidän reissusta kaksi postausta ja tässä ensimmäisessä kerron enemmän kohteesta ja toisessa matkustamisesta vauvan kanssa. Kuvia meillä on lähemmäs kolme sataa, eli postauksista tulee aika kuva painotteiset. 

Matkan kohteena oli Rodoksella sijaitseva pieni paikka nimeltä Ixia ja hotellina toimi Dionysys. Hotellin mainostettiin olevan perhehotelli ja aamiaisen olevan erittäin runsas ja herkullinen. Odotukset täyttyivät kyllä hotellin puolesta ja paikka oli erittäin kaunis isoine allas-alueineeen ja suurine puutarhoineen.  Aamiaisella käytiin vain kerran, mutta omasta mielestä ainakin se oli erittäin hyvä. Se sisälsi perus juttujen lisäksi paaaljon erilaisia jälkkäreitä ja muita erikoisuuksia. 


Hotellilta löytyi myös toki oma leikkipaikka, jossa oli Lilianille keinu ja mulle trampoliini. 

                      




Itse Ixia puolestaan paikkana oli pieni ja sieltä löytyi muutamat turisti putiikit. Meri sijaitsi 200m päässä ja Rodoksen pääkaupunki 4km päässä. Kävelytiet olivat erittäin kapeita ja liikenne hurjaa, joten rattaiden kanssa liikkuessa maasto oli aika hankalaa. Paikasta myös huokui Kreikan konkurssi, sillä isoja hotelleja ja ravintoloita oli suljettuna ja kadun varrret täynnä roskaa. 

                       

                            

Retkille olisi ollut mukava osallistua, mutta rattaiden kanssa se oli lähes mahdotonta, sillä retket sisälsi yleensä paljon kävelyä reiteillä, joissa oli portaita tai vuoria. Ainakin Lindoksen kaupunki, perhoslaakso ja venereissut naapurisaariin olisi ollut hauska kokea. Viikon aikana kävimme kuitenkin Rodoksen keskustassa. Siellä pyörimme lähinnä ostoskaduilla ja vanhassa kaupungissa. 




Mitä vanhemmaksi on tullut sitä enemmän odottaa aina myös paikallista ruoka kulttuuria. Tällä reissulla tuli kokeiltua aika montaa perinteistä kreikkalaista ruokaa: moussakaa, gyroksia, souvlakia,  soutzoukakia, tzatzikia jne. Ruuat oli kyllä aika monessa paikkaa pettymys, sillä paikat lähistöllä oli suunnattu lähes kokonaan turisteille ja annokset näyttivät toistensa kopioilta. Lähes jokaisesta ruokalajista löyty ranskalaisia, tzatzikia ja pita leipää. Ehkä parhain annos oli kuitenkin kanalla ym. herkuilla täytetty pitaleipä. Nopeaa ja herkullista pikaruokaa ;P Tykkään myös ulkomailla tavasta, jossa annetaan jotain myös "ilmaiseksi". Eräässäkin paikassa saimme lisäksi myös vesimelonin paloja, joten myös Lilian pääsi syömään samaa ruokaa. Muuten me oltiin tällä ensimmäisellä reissulla aika varovaisia ja tarjottiin vaan turvallista purkki ruokaa. 



Kreikkalaiset olivat erittäin ystävällisiä ja Lilian keräsi paljon katseita ja ihasteluja, joista typy nautti täysin. Lämpöä myös riitti ja joka päivä varjossa oli lähes 35 astetta. Onneksi kuitenkin jatkuva kova tuuli helpotti kuumuuden keskellä. 


Eli loma meni siis kaiken kaikkiaan aika mukavasti. Nyt vaan haaveilemaan seuraavasta ulkomaan reissusta ;) Koitan saada myös seuraavan postauksen vauvan kanssa matkustamisesta ja Lilianin 10kk päivityksen lähi aikoina valmiiksi :)


Lähtölaskenta lomaan + hoitolaukun sisältö

perjantai 8. elokuuta 2014

Enään 19 tuntia 3 minuuttia ja 40 sekunttia matkan alkuun, jos tarkkoja ollaan! Lomafiilis antaa vielä odottaa itseään, sillä matka starttaa mukavalla 4 tunnin lennolla. Vähän epäilen ettei tämä lentoreissu tule sujumaan mukavasti lehtiä selaillan, nauttien gourmet lentokone ruuasta ja nukkuen. Kannattaakin varautua jo ennakkoon kaikkein pahimpaan, joten jos lentoreissu meneekin suht mukavasti se on vaan iloinen yllätys.

Meidän matkalaukut on lähes pakattu muutamia hoitopurnukkaa lukuunottamatta. Tänään illalla viemme laukut ja matkarattaat kentälle, joten huomis aamuna tarvitsee vaan kävellä turvatarkastuksesta läpi.Tämä antaa meille ruhtinaalliset tunnin lisäunet, vaikka silti kentällä pitää olla liian aikaisin (klo 6).

Käsimatkatavaroina meillä on ainoastaan Lilianin hoitolaukku ja minun käsilaukku.
Hoitolaukan sisältö näyttää tällä hetkellä tältä.
2x smoothie, 3x nannia, maissinaksuja+riisikakkuja, lusikka, ruokalappu, tuttipullot

kosteuspyyhkeitä, pieni pyyhe, kertis hoitoalusta, rasvaa, aurinkorasvaa, vaippoja, vaihto body

pientä viihdykettä


Blogi jää nyt viikon mittaisella tauolla ja palailen takaisin loma kuvien kera. Instagramia tulen päivittämään varmasti päivittäin. Sen verran kuitenkin uskallan varmaan ulkomaillakin käyttää data yhteyttä, etten jää ihan pimentoon somesta ;)

Minä lähden vielä metsästämään jotain matka lukemista ja tekemään viimeiset ostokset pikku neidin kanssa.

Mukavaa viikonloppua kaikille ! 


Parisuhde vauvavuoden aikana

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Tai paremmin sanottuna mikä parisuhde..?

Vauvavuoden akana niin sanottua parisuhde aikaa ei juurikaan ole. Et voi tehdä extemporee iltakävelyjä tai lähteä illallistamaan kahdestaan. Vauvavuosi on monelle parisuhteelle varmasti elämän stressaavinta aikaa. Vuosi on täynnä itkuisia öitä, tahtojen taistelua ja elämään opettelua kolmestaan. Vauvan hoito vie päivästä aikamoisen ajan ja nukkumaan meno ajan koittaessa myös vanhemmat ovat valmiita laittamaan silmät kiinni.

Palataan ajassa kuitenkin vähän taaksepäin.
Meidän parisuhde on edennyt erittäin nopealla tahdilla. Alkuhuuman jälkeen tuli heti raskaushuuma, joten emme kerenneet edes elää sitä normaalia arkea kahdestaan. Lähes koko alkusuhteen ajan siis valmistuimme jo tulevaan vanhemmuuteen.




Vauvan synnyttyä vihdoin se arkikin koitti meille. Enää ei ollut aikaa toisillemme, vaan kaikan energian söi uusi tulokas. Tämä vaihe monesti on kaikkein raskain, sillä uusi elämänmuutos tulee niin rajuna. Tämä kiristää myös välejä toisiin, sillä kaikki pienetkin asiat ärsyttää enemmän väsyneenä. Aamulla herätessä saatat miettiä, miksi se mies ei vaan voi viedä roskia samalla, kun lähtee töihin, kun se on miljoona kertaa helpompaa ilman vaunuja. Vauvan kasvaessa onneksi kaikki arkiset rutiinit alkavat sujua omalla painollaan. Ja sieltä saattaa löytyä jopa sitä kahdenkeskistä aikaa vauvan mentyä nukkumaan.



Ensimmäinen vuosi ei varmasti ole kenenkään esikoisen vanhemmalle helppo. Jos parisuhde on jo ennestään huono, niin siihen rumbaan ei ainakaan kannata lähtee. Ne asiat mitkä on ärsyttänyt ennen miehessä, ärsyttää varmasti sata kertaa enemmän vauvan synnyttyä. Onneksi Kimmosta on vaikea löytää paljon ärsyttäviä puolia, joita voisin miettiä täällä kotona ollessa ;D Nyt voi jo lähes sanoa, että ollaan melko kunnialla selvitty vauvavuodesta ja menty jopa naimisiinkin sen aikana. Eli ihan katastrofi tämä vuosi ei kuitenkaan ole ollut. Voisi jopa sanoa, että vauvavuosi lähentää suhdetta, jos se on hyvä, sillä vauvan huonoistakin päivistä selviää paremmin yhdessä.




Nyt, kun vauvan kanssa eläminen "helpottuu" entisisestään, niin alkaa meilläkin se tasainen arki. Ei ole mitään mitään suurta mitä  odottaa (paitsi oikeat hääjuhlat sitten joskus ;)). Toki varmasti tulevaisuudessa on tulossa monia ihania odottamisen arvoisia asioita, kuten oma asunto ja mahdollinen toinenkin vauva. Miten sitten tästä "tylsästä" arjesta selvitään kyllästymättä totaalisesti toisiimme? Ratkaisu löytyy varmasti siitä, että osaa keksiä arjenkin keskelle jotain erilaista. Välillä voidaan mennä vaikka kaksistaan kokeilemaan jotain ihan uutta urheilulajia tai viettää koko perheen kesken päivä jossain ihan uudessa paikassa. Ja jos oikein hurjaksi haluaa ryhtyä, niin välillä voi käydä vaikka siellä cittarissa prisman sijasta. Toinen tärkeä tekijä on osata keskustella kaikesta. Toisen ajatusmaailmaa on niin vaikea lukea, jos uppoudutaan katsomaan koko ilta telkkaria (mihinkä mekin sorrutaan kyllä lähes aina :D). Kolmas ja tärkein tekijä on osata antaa hellyyttä joka päivä. Vaikka toista näkisikin vain sen pienen hetken, niin silloinkin on tärkeää näyttää, että se toinen on tärkeä.



Vaikka parisuhde onkin jäänyt ainakin vähäksi aikaa taka-alalle, niin on se sen arvoista. Tuo pieni tytteli rikastuttaa elämää niin paljon ja on maailman hienointa seurata yhdessä sen kasvua ja kehittymistä! En malta odottaa niitä kaikkia seikkailuja mitä tulemme yhdessä tekemään. Ensimmäinen pidempi matka koittaakin jo parin päivän päästä. :)


ps. polttaripostaus tuleekin luultavasti vasta reissun jälkeen.
ja pps. päätin lopettaa sen viikko-postauksen, sillä se alko mennä vähän täytepostauksen tyyliseksi, jossa oli vaan pelkkiä mumfie kuvia. Etteköhän saa ihastella meidän sulosia naamoja ilman sitäkin. ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan