Slider

Synnytyspelko

perjantai 31. tammikuuta 2014

Ajattelin nyt jakaa hieman omia kokemuksia synnytyspelosta, vaikka aihe ei ole itselleni tällä hetkellä ajankohtainen, niin on kiva muistella vähän raskausaikaa ja synnytykseen liittyviä ajatuksia. Synnytys on sellainen asia, joka varmasti jännittää/pelottaa jokaista raskaana olevaa naista jossain vaiheessa. Pelko saattaa liittyä synnytyskipuun, vauvan terveyteen, omaan jaksamiseen synnytyksen jälkeen tai kaikkiin mahdollisiin kauhuskenaarioihin mitä voi mennä vikaan kesken synnytyksen.
Kuva

Ensisynnättäjä ei pysty mitenkään tietämään minkälainen kokemus se todella on. Itse koitin valmistautua tulevaan lukemalla synnytyskertomuksia, katsomalla synnytysohjelmia ja etsimällä tietoa miten kipua pystyisi hallitsemaan. Ostin siis valmiiksi kotiin kaurapussit ja jumppapallot. ;D Ensisynnyttäjää varmasti myös jännittää se, että tietääkö sen hetken milloin on tosi kyseessä? Ja voin kyllä ainakin omasta kokemuksesta kertoo, että kyllä tietää! Supistuksista ei voi erehtyä! Minulla oli parina edellisyönä ollu jo kipeempiä supistuksia, mutta sinä aamuna, jolloin synnytys oikeasti käynnistyi tiesin vaan jostain, että tänään se lähtö tulee ja käskin miehenkin jäämään kotiin.

Olin siis katsonut erilaisia äitejä ja pieniä ihmeitä kaikki mahdolliset jaksot. Olin aika luottavainen, että pystyn hallitsemaan sen kivun ohjelmien perusteella. Mutta eihän nuissa ohjelmissa taideta näyttää ihan pahimpia kohtia. Ei siellä näytetä kun ilokaasu huuruissa kirotaan mies alimpaan helvettiin tai rukoillaan lattialla sikiöasennossa epiduraalia. Tai ehkä oman mielenterveyden kannalta alitajuntaisesti en ees yrittänyt etsiä mitään kovin rankkaa materiaalia synnytyksestä :D


Mutta siis itse asiaan. Itse siis pelkäsin lähinnä että vauvalla on kaikki hyvin ja sitä epiduraali piikkiä. Oon ihan hirveen piikkikammoinen ja pienikin verimäärä heikottaa mua. Mutta kuinkas sitten kävikään? Veri ei häirinnyt mua ollenkaan ja en ees tuntenut sitä epiduraalipiikkiä. Tämä kaikki siksi, että se kipu oli jotain ihan kamalaa. Tuntui kuin koko ruumis olisi revitty miljooniksi palasiksi, eikä sitä kipua pystynyt mitenkään hallitsemaan.  Minulle ei siis käynyt niin kuin vauva-lehden kannessa mainostetaan, että jäin koukkuun synnyttämiseen tai että se olisi jotenkin ihanan ihmeellinen tapahtuma ;D 

Kuva

Vaikka nyt minulle sattuikin kivun suhteen aika järkyttävä kokemus, niin kipukin on niin suhteellista. Kaikilla synnytys ei ole läheskään yhtä kivuliasta. Jokainen synnytys on niin erilainen. Varmasti tämän tulee huomaamaan, jos joskus kokee synnytyksen toisen kerran. Pelkäänkö sitten tällä hetkellä synnytystä? Ihme kyllä en ainakaan nyt. Varmastikin johtuen siitä ettei asia ole edes ajankohtainen. Nyt kuitenkin tiedän minkälaista synnytyskipu on. Ja vaikka kuinka epätoivoinen on synnytyksen aikana, niin täytyy kuitenkin muistaa, että palkinto on mitä ihanin ja se kipukin on vain hetkellistä :)

Minkälaisia pelkoja teillä oli/on ennen synnytystä? Ja onko ollut eroja ensimmäisen ja mahdollisen toisen lapsen kohdalla? 

Lisää sosetta mulle nyt heti!!!

torstai 30. tammikuuta 2014


Meidän pikku neidistä on kasvanut oikeen pieni sosesyömäri. Melkeen meinaa itku tulla kun sose loppuukin aina kesken, ja maito onkii sitten ihan vauvojen juttu sen jälkeen. Porkkanasose siis maistuu vähän liiankin hyvin. Tosin eihän se ihmekään, kun mama on sen omin pikku kätösin tehnyt. Ajattelin siis olla niinkin tehokas, että tein tuossa yksi päivä porkkanasoseet itse tuolla blenderillä, niinkuin kunnon äitin kuuluukin tehdä ;) Ei ollut kyllä mitään ydinfysiikkaa ja onnistu ihan hyvin tälläseltä ravintolakokiltakin :D Nyt on sitten pakkasessa monen päivän annokset, kun ei vielä viitti ihan hirveitä määriä kuitenkaan syöttää neidille. Eilen kokeiltiin myös uutta makua: päärynää. Oli ilme kyllä näkemisen arvoinen. Aluksi "WTF? Mitä tää nyt sitten on olevinaan?" Hieman lisää maisteltuaan alko ilme kirkastua ja kasvoille levisi hymy "hmm. täähän onkin tosi hyvää!" Tässä vielä kuvia meidän maisteluhetkistä ja maman kokkailuista.


Keitetyt porkkanat vaan blenderiin 

ja mössö jääpalamuotteihin. (kannattaa olla varovainen ettei vahingossa iske sitten tätä mössöö boolimaljaan.. saattaa olla vieraiden ilme näkemisen arvoinen sen jälkeen.. ;)) 








Opin uuden taidon: Röyhistän näin hienosti rintaa 



Mitää?! Ootko nyt taas tosissas, että se loppu jo?!

Mites muilla sujui soseitten aloittaminen?  Millä maulla aloititte? Oliko selviä inhokkkeja tai suosikkeja? :) 

Saijonaarasta!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Osimoilleen näihin aikoihin viime vuonna tikkuun piirtyi ne maagiset kaksi viivaa. Badabing badabung olinkin raskaana!  Ensimmäiset ajatukset oli ,että mie romahan, mie niin romahan, nyt mie jouduin muuttaa jonnekin kaupungin vuokra luukkuun hakunilaan, jättää opiskelija elämän sikseen. Sit miun oli ihan pakko soittaa AntskuBanskulle, joka oli ihan hirrveen hirveen humalassa. Mut hää onneksi osas hyvin sannoo, et kuule Maria siulla on oikeus siun omiin tunteisiis.  Sit mie aattelin että hitokseen kaikki koulut, eihän ne sieltä minnekään häviä.

Kesä oli ihan hitokseen kuuma ja soijaa pukkas, kun istuin hikisessä toimistossa sihteerin hommia tehden. Kesän aika ostettiin ihan hitokseen vauvan lisävarusteita firman piikkiin ja, ja, ja laitettiin välillä suut makiaksi grilliherkuista.  Laskettuaika läheni ja vauva ei ainakaan hötkyilly tulonsa kanssa. Viimein odotus palkittiin 11.10 pienellä tytöllä.

Nyt niiden maagisten viivojen tulos makaa tuossa sohvalla köntsät housuissa ja huutelee "mitä jäbä duunaa, missä mun maito oikeen viipyy?". Tää matka äidiksi oli ristuksen huikee reissu, vaikka nää päivät kotona vaatiikin joskus vähän drankempaa huumorintajua, mut siitähän mulle maksetaan! ;)

Näillä mennään! 



Haaste!

Sain Vauvan askelin-blogin Nealta haasteen vähän aikaa sitten. Olinkin jo ehtinyt aikaisemmin tehdä saman haasteen, joten oikasen vähän ja vastailen nyt vaan kysymyksiin :)

Lauantai-ilta. Miten viettäisit sen? 
Perheen kesken. Alkuilta kyläiltäs, tehtäs ruokaa, leikittäs Lilianin kanssa, jonka jälkeen Lilian menis kiltisti AJOISSA nukkumaan ja saatas viettää myös laatuaikaa Kimmon kanssa katsellen vaikka leffaa ILMAN keskeytyksiä ;) 

Tahdotko lisää lapsia? 
Tahdon, luultavasti 2 kuitenkin olis jo ihan riittävä meille :) 

Mitä haluat tehdä samalla tavalla kuin oma äitisi?
Olla kotona ainakin siihen asti kun Lilian ois 2-3 vuotta, mutta eihän tuo mies sellaseen lupaa anna ;D 

Mikä on isoin paheesi?
Kaikenlaiset herkut; karkit, jäätelö, shipsit, hyvä ruoka jne. 

Onko tällä hetkellä vauvakuumetta? 
Ei onneksi :) 

Oletko ilta-vai aamuihmisiä?
Ilta. Mutta olen myös alkanut tykätä aikaisista aamuista, koska silloin saa paljon enemmän aikaseksi päivän aikana ;) 

Onko tullut täytettyä vauvakirjaa ahkerasti?
Joo :) Aloitin sen täyttämisen jo raskausaikana. 

Saat kolme toivetta. Miten käyttäisit ne?
Kaikki perheenjäsenet ois terveitä, Lilian saisi pikkusisaruksen jossain vaiheessa ja  lottovoitto millä pärjäis koko loppuelämän.

Turhin ostoksesi?
Mä oon aika huono tekemään mitä turhia heräteostoksia, paitsi vaatteiden kohdalla tietenki. Kaappi täynnä sellasta jota on oikeesti käyttäny joskus 5 vuotta sitten :D 

Me & I vaiko Tutta?
Me & I vaatteet ovat toki laadukkaampia ja niissä on kivoja printtejä, mutta tällä budjetilla Tutta :D 

Elämäsi 5 vuoden päästä.
Silloin mulla on kauhee 30-kriisi päällä ainakin ;D Meillä on oma rivarinpätkä omalla pihalla täältä lähistöltä, 2 ihanaa lasta, mulla on hyvä työpaikka kirjanpitäjänä ja Kimmo on täällä kivasti koti-isänä (noot! :D), kaikki on terveitä ja hieno auto pihassa.. ;D

Olipas hyviä kysymyksiä ja haastaviakin! 
Vielä pientä mainostusta tähän loppuun. Dream in Color-blogissa on menossa ihana arvonta! :)


Kirppispöytä ja kiitos-kortteja.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Eilen vietiin siis kaikki ylimääräset romut kirppikselle Tuusulan Femmatorille. Pöytä nro 54. Käykää ostaa kaikki pienet Lilianin vaatteet ja mun mamma vaatteet! ;D Ylimäärästä vaatetta ja muuta rojua olikin kertynyt aika kiitettävästi, ja iso loosikin täytty ääriään myöten. Melkeen kaikki äippäpakkauksen vaatteetkin lähti kiertoon, sillä vaatteet eivät miellyttäneet omaa silmää ollenkaan. Viime vuoden pakkaus olikin aika poikamainen, paljon sinistä, ruskeaa, vihreää, oranssia. Toisin sanoen ois voinu olla fiksu ja ottaa koko paketti rahana. Mutta onhan se kyllä nii ihana kokemus oottaa millon se paketti tulee ja hypistellä kaikkia pakkauksen aarteita sen saapuessa.
Ovatkos muut myyneet kirppiksellä tavaroita? Menikö vaatteet/tavarat hyvin kaupaksi? :) 

Viime viikolla sain myös aikaseksi vihdoin postittaa kiitos-kortit ristiäisistä tuollasissa syötävän sulosissa pinkeissä kuorissa. Lähetettiin ne vain lähimmille sukulaisille ja kummeille.Korteista tuli aika  yksinkertaiset, mutta eihän sitä aina tarvitse miljoonaa eri runoa ja sydäntä sinne raapustaa :)






Vauvakuumetta(ko) ? (VAROITUS: Sisältää söpöjä kuvia vastasyntyneistä!)

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kimmo varmaan pyörtyy luettuaan aluksi tämän otsikon... ;D

Mutta ei hätää, vauvakuumetta ei ole täällä ilmassa! Halusin vaan kirjoitella muuten vaan tästä aiheesta, sillä monilla mamma foorumeilla ja blogeissa törmää useasti samaan aiheeseen. Vauvakuume alkaa heti suurinpiirtein kun on edellinen saatu työnnettyä ulos! Tämä on minusta aika käsittämätöntä, sillä alku kuukaudet tulevat aina järkyttävään uuden pienokaisen vanhempia haastavuudellaan. Ja sittenkö pitäs jo kuumeilla uutta punaisena huutavaa kääröä? Huh, ei kiitos ainakaan täällä huushollissa ;D

No okei tunnustettakoon, että onhan ne vastasyntyneet jotain aivan hellyyttäviä. Ne on niin pieniä, niillä on maailman pienimmät kädet, jalat ja suu. Ja voiko olla ihanempaa, kun oma pieni nyytti ottaa ensimmäistä kertaa sormesta kiinni tai katsoo silmiin? Ymmärrän kyllä tältä osin vauvakuumeilun, sillä itsekin on enää niin vaikea muistaa minkälainen Lilian oli ihan pienenä vastasyntyneenä.

Sitten taas onneksi tulen järkiin ja muistan kuinka vaikeaa aikaa se oikeasti on. Nyt elämä on niin paljon helpompaa, kun Lilianin kanssa pystyy kommunikoimaan ja sen tarpeita ymmärtää koko ajan paremmin. Lapsen kasvatus onkin omaltaan osaltaan haastavaa juuri siksi, että aina kaipaa vauvan tuoksuista pikku nyyttiä, mutta toisaalta haluaisi, että se kasvaisi jo ja sen kanssa pystyisi touhuamaan kaikenlaista.

Varmasti vielä joskus tulee se hetki, jolloin toinen vauva on ajankohtainen. Tämä hetki voisi olla joskus 3-4 vuoden kuluttua, koska silloin olen saanut opiskelut päätökseen ja löytänyt toivottavasti hyvän työpaikan. Myös Lilian on siinä vaiheessa jo niin iso tyttö, ettei se vaadi kaikkea huomiota itselleen ja voi mahdollisesti jopa auttaa pikkusisaruksen hoidossa ainakin silittelemällä ja antamalla paljon pusuja <3 Tällä hetkellä ei minulla myöskään riittäisi aikaa kahdelle vauvalle, sillä olen sen verran itsekäs että haluan myös aikaa itselleni. Haluan myös että Lilian saa täyden huomioni sen kasvaessaan vauvavuoden ja taaperoiän yli.

Seuraavat kuvat ei varmasti auta ketään vauvakuumeilussaan, mutta voiko olla mitään söpömpää kuin tälläiset ihanat kuvat vastasyntyneistä. Melkeen vähän harmittaa ettei ite käyty ottaa Lilianista kuvaa ammattikuvaajalla kun se oli ihan pieni, mutta onneksi nuita kivoja kuvia on itekin tullut räpsittyä.


Kuva









Hmm.. Kimmooo mites olisi jo toinen  suloinen vauvan tuoksuinen söpö ihana pikkuinen nyytti.. ?


Okei nämä kuvat pitäisi kyllä kieltää lailla :D

Ketkäs lukijoista vauvakuumeilevat tälläkin hetkellä ? Tuliko vauvakuume heti vauvan syntymän jälkeen ? Vai mikä olisi sopiva ikäero lapsien kesken? :) 



Viikko 4/52 & Äitikin osaa olla hauska ;)

sunnuntai 26. tammikuuta 2014



Nonii nyt sit tulee oikeen kuvapläjäys höystettynä videolla! Alkuun mainitsen vaan, että eilen tosiaan aloitettiin maistelemaan peruna-porkkanasosetta ja se meni paremmin kuin osasin ikinä odottaa. Neiti tais tykätä siitä, kun söi ihan innoissaan. Tosin pientä sotkua oli ehkä havaittavissa suun ympärillä, nänässä ja käsissä... :D Annettiin nyt ekalla kerralla kolme lusikallista, vaikka ois tuohon saattanu upota paljon enemmänkin. :) Mutta nyt siis asiaan ja kuvia eiliseltä :)
Päivä alkoi kanasalaatilla :) 

Sitten oli Lilianin vuoro maistella jotain uutta. 

Vähän ekaksi mietitytti niin paljon, että sormikin meni suuhun 

Masu täynnä! 

Sitten vähän ihasteltiin omaa kuvaa 

Ja ihmeteltiin isin pusuja

Äiti otti TAAS kuvia peilin kautta

Ja sitten se taas poseerattiin... 

ja muiskuteltiin <3 

Maman oma aika... jokin näistä ei vaan kuulu joukkoon... :D

Ja loppuun vielä video, jossa Lilian naureskelee. Kerrankin minä sain sen repeilemään tuolleen, vaikka yleensä siihen vaaditaan isin naama, kun äitin naama on jo niiin nähty! :D 



Mammat koolla!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Eilen oli taas ihana päivä, kun vieraaksemme saimme kaksi ihanaa mammaa ja kaksi ihanaa typykkää.
Päivä meni taas kivasti vauvoja ihastellen ja paasatessa vauvajuttuja. Jaettiin kullan arvoisia vinkkejä, miten saada hamstrattua PAAALJON vellejä, korvikkeita, pilttejä jne. kaapit täyteen parhaiten.Välillä vähän hyssyteltiin itkeviä neitokaisia, syötiin ja nukuttiin. Vielä vauvat ei uskaltaneet toistensa kanssa jutella, kateltiin vaan kiinnostuneina toisiaan. Mutta eiköhän sekin päivä vielä pian koita, että talon täyttää iloinen vauvapuhe, kun ne koittavat kaikki samaan aikaan kertoa toisilleen kuinka " äiti ei vieläkään usko ettei vaaleenpunanen oo enää mun juttu " tai " äiti aina koittaa syöttää mulle sitä porkkanasosetta, vaikka kuinka monta kertaa oon puklannu sen päälle, mutta ei se siltikään usko!".





En sitten malttanu olla leipomatta mitään tarjottavaa. Tunnustan, että oon vähän sellanen, että tykkään tehdä jotain herkkuja jos joku tännä asti viittii tulla kylään ;) Ja ei kyllä ollu nuo herkut mistään vähäkalorisesta päästäkään... :D 







3 kuukauden KRIISI!

perjantai 24. tammikuuta 2014


Pitkään tätä asiaa pohdittua oon tullut siihen tulokseen, että meidän Lilianilla on ihan selvästi nyt menossa 3 kuukauden kriisi. Oikeestaan tämähän on ihan loogista. Kriisi iskee aina kun ikä sisältää luvun kolme. 3vk:n iässä on ns. tiheän imun kausi ja vauva roikkuu kiinni äidin tississä 24/7. Ennen 3 kuukauden kriisiä on olemassa ihana jakso jolloin vauva viihtyy jonkin aikaa jo itsestään ja harjoittelee uusia taitojaan innoissaan. Kunnes se iskee: 3 kuukauden kriisi ja ikävä takasin mamman kainaloon. Enää ei viihdytäkään ollenkaan yksin. Kauhea parku alkaa heti kun selkänsä kääntää vauvalle ja kävelee pois. Pikkumurua on myös katsottava koko ajan, kun se esittelee uusia taitojaan. Voi sitä huudon määrää jos vahingossa käännät katseesi muualle hetkeksi. Samoihin aikoihin päällä on myös jälleen tiheän imun kausi, joten nälkäkin yllättää kavalasti aina uudestaan ja uudestaan.  En ole hankkinut mitään tieteellisiä selvityksiä vauvaopuksista tähän kriisiin, mutta luulisin että tämäkin on vain vaihe :) Tosin vauvalla näitä erinaisiä kriisejä tuppaa olemaan joka kuukaudelle ;D

"ÄITII! Nyt heti tänne, tai mä alan ihan just itkee!" 

Näitä kriisejä tulee siis olemaan vielä paljon elämän aikana. Vaikeimmat aina kun luku kolme osuu kohdalle. Seuraava on 3 vuoden iässä, jolloin yleisesti irrottaudutaan tutusta koti ympäristöstä ja lähdetään päiväkotiin. Sitten tulee 13-vuoden ikä jolloin murrosikä on pahimmillaan. 23-vuotiaana iskee paniikki, kun siihen mennessä ei olekaan vielä hankittu ammattia, työpaikkaa, eikä miestäkään näy sohvan nurkkaa kuluttamassa. Kaikista pahin on kuitenkin 30-vuoden kriisi! Joka minutkin lamaannuttaa seuraavaksi. 30-vuotiaanahan pitäisi olla jo hyvä työpaikka, oma asunto, hieno auto, 2 lasta, ihana mies jne. Onneksi olen päässyt jo hyvään vauhtiin ja 1 lapsi ja ihana mies jo minulta löytyy <3 Vielä on hieman yli 5 vuotta aikaa saavuttaa nuo loput ;)

" ÄITII kato tänne, nyt mä nostan paitaa näin hienosti!" 


Hassua kyllä miten sitä aina pienenä aatteli mitä kaikkee saavuttaa aina tiettyyn ikään mennessä. Kenellä se oikeesti menee koskaan niin? Pikku tyttönä minäkin ajattelin, että 25-vuotiaana oon jo tosi vanha ja mulla on hyvä työpaikka, mies ja talo ja lapsi suunitteilla. Mutta nyt kun miettii, niin enhän mä mikään vanha vielä oo! Ei musta ainakaan tunnu siltä, vaikka aikuistunu oon vuoden sisällä varmaan enemmän kuin elämän aikana yhteensä. Vuosihan sitten elin vielä niin huoletonta elämää! Vaikka se oli huoletonta, ei mitään suurempia velvollisuuksia, niin sitä ei ole kyllä silti oikeastaan yhtään ikävä. Tietysti välillä tulee hetkiä jolloin tekisi mieli mennä nukkumaan sillon kun haluaa (tämä hetki tulee kyllä joka ilta;)) ja perjantaina lähteä kavereiden kanssa ulos, mutta en mä silti vaihtais nykyistä elämää entiseen. :) Humputella kerkee vielä, nuorihan mä vielä oon? ;D
"Hööö, ÄITII, mitä sä nyt teet? En tiiä oikeen tästä...onko tää sit hauskaa..."
Onkos teillä tullut vastaan vastaavanlaisia kriisejä pikku beben elämässä tai omassa? :) Joko se kamala 30-kriisi kolkuttelee ja onko elämä siinä mallissa, miten sen joskus pikkutyttönä suunnittelit? :) 


Super Mutsi!

torstai 23. tammikuuta 2014

Luettuani eilisen tekstin uudestaan, saattaa  siitä  saada aika halveksuvan kuvan. Se ei ollut tarkoitus. Kunnioitan äitejä, jotka pystyvät imettämään lastaan puolivuotiaaksi asti ja tekemään kaikki lapsen ruuat itse jne.Teksti oli kirjoitettu puhtaasti huumorilla ja pohdin asioita siinä valossa minkälaisen kuvan olen saanut yhteiskunnan luomasta äiti hahmosta. Tämä saattaa monelle asettaa paineita oman suoriutumisen suhteen. Vastoinkäymiset äitinä olemisessa luovat monelle epäonnistujan tunteen, vaikka niin ei pitäisi olla. Vauvalle kuitenkin on tärkeintä äidin läsnäolo ja tarpeiden ymmärtäminen niin hyvin kuin se on mahdollista.

Linkitin eilisen tekstin myös facebookin mammaryhmään. Siellä nousi keskustelun aiheeksi kaksinasettelu mamma maailmassa. Äitejä, jotka esimerkiksi imettävät lapsiaan puoli vuotta pidetään automaattisesti hirveinä pätijöinä. Ei tämäkään ole oikein. Jokainen äiti varmasti tietää mikä on omalle lapselleen oikein. Eikä kenenkään tarvitse tulla arvostelemaan toisen toimintapoja! Ajattelin tehdä siis tästä ns. toisesta mamma ryhmästä myös oman postauksen ihan vastaavanlaisesti, jotta kaikki äidit on varmasti saatu loukattua tasapuolisesti ;D
Kuva

Super mutsin 10 käskyä! 

1. Imetyksen epäonnistuttua Super mutsi juoksee lähimpään cittariin ja hamstraa kaikkia mahdollisia korvikemerkkejä kaapit täyteen. Koskaanhan ei voi tietää mistä maidosta se vauvan masu tykkää. Myös pullomerkki on tärkeä: Se on oltava Avent! Todelliseen eliittiin kuuluvat mutsit, joiden pikku neidit juo pinkeistä design Avent pulloista, joita ei ihan normi ruokakaupasta saakaan. 

2. Super mutsi alkaa syöttämään velliä viimeistään 3kk iässä pikkumurulleen. Tarkoituksena on saada yöunet pitemmäksi. Vellikokeilun epäonnistuttua siirrytäänkin soseisiin. Aluksi Super mutsi keittää innoissaan soseita jääpalamuotteihin, mutta jonkun ajan päästä Super mutsi luovuttaa ja siirtyy pilttiin. 

3. Super mutsi ilmoittaa matkalla synnäriltä kotiin nyyttinsä vauva muskariin, vauvauintiin, vauvajumppaan jne. Pitäähän murun saada aktiviteetteja jo pienestä pitäen! Super mutsi käy myös aktiivisesti MLL:n perhekahviloissa ym. muissa mamma ryhmissä purkamassa tuntojaan vauva-arjan haastavuudesta. 

Kellon lähestyessä neljää iltapäivällä Super mutsi siirtyy ulko-oven viereen kyttäämään millon mies tulee kotiin. Kuultuaan avainten kilinää Super mutsi rynnii oven väliin ja tyrkkää pikku piltin miehelleen ja huikkaa vielä miehelleen, jos se viittis tehdä jotain ruokaa illaksi. Tästä alkaa Super mutsin niin ihana oma-aika, jolloin hän muun muassa tapaa kavereita päivitellen vauvan hoidon rankuutta, ottaa ripsienpidennyksiä tai lukee salilla naisten lehteä. 

4. Super mutsi antaa lapsensa huutaa. Kyllähän ennen vanhaankin huudatettiin lasta. Eihän se muuten opi ettei huutamalla saa kaikkea. 

5. Super mutsi tarkkailee lapsensa kehitystä ja raportoi jokaisen kehitysaskeleen facebookin mammaryhmässä ja  mamma foorumeilla.  Ryhmän kesken sitten voidaan ylistää kuinka hienosti pikku pirkko osaa jo kannatella päätäänsä. Myös tästä on olemassa ylempi taso, nimittäin mammabloggaajat! Mammabloggaaja bloggaa päivittäin uusista kirpparilöydöistä tai vaippamerkki vertailuista. Super mammabloggaaja myös päivittää reaaliajassa facebookkiin, instagramiin ja twitteriin "meillä pissattiin just pottaan!". 

6. Super mutsi omistaa kaikki mahdolliset apuvälineet. Kotoa löytyy manduca, Baby Björnin sitteri, itsestään keinuva keinu, video itkuhälytin, pissantunnistin jne. Myös näissä merkki on tärkeä! Vauva viettääkin suurimman osan ajasta näissä apuvälineissä, jotta mutsi voi samalla jakaa päivityksiä foorumeilla sohvan nurkasta. 

7. Super mutsi kärräilee pikkumuruaan ulkona uusissa Emmaljungissa korttelia ympäri. Super mutsi viettää aikaa myös mammaporukalla Kampin Johto-kahvilassa ja  välillä myös shoppaillaan porukalla lastenvaateliikkeissä. 

8. Super mutsi katsoo tarkkaan kaikki mainokset etsien vaippatarjouksia. Sellaisen bongattuaan hän ryntää innoissaan kaupoille ja hihkuu kotiin tullessaan, että saipa taas 3 megapakettia vaippoja euron halvemmalla mitä normaalisti! 

9. Super mutsi tapaa kavereitaan mielellään muualla kuin kotona. Pitäähän äidin saada vähän ees omaa-aikaa! 

10. Super mutsi valittaa kaikesta! ! "Vauva itkee öisin, vauva ei suostu menemään nukkumaan, mä joudun tekee ihan kaiken, mulla ei oo yhtään omaa-aikaa, ukko vaan makaa sohvalla, ja mun hiuksetkin on ihan huonosti! Ja tämän kaiken keskellä pitäs vielä jaksaa siivota, laittaa ruokaa jne.. kyllä tää vauva-arki on vaan niiiin rankkaa, MIE ROMAHAN ihan totaalisesti nytte! " 

Hahah, tämän tekstin kirjoittaminen oli ehkä vielä hauskempaa, sillä moni kohta osuu itteenikin :D Kyllä me äidit osataan olla välillä aika huvittavia omine ongelmineen, mutta ehkä meillä on siihen joskus oikeuskin ;D Ja vaikka joskus ois vähän rankempaakin, niin on se sen arvoista. Täytyy vaan muistaa, että me ollaan kuitenkin meidän omalle pikku murulle täydellinen äiti just sellaisenaan! <3 







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan