Slider

Mikä nimeksi tulee?

lauantai 30. marraskuuta 2013

Kysymys, johon ollaan saatu vastailla miljoonat kerrat, mutta vastausta emme ole kenellekään vielä paljastaneet. Joitain pieniä vihjeitä olen jossain vaiheessa tarkkakuuloisille saattanut antaa. 

Nyt voin paljastaa hieman nimestä, sillä aikaa nimen paljastamiseen on enää yksi päivä! 
* Se ei ole perinteinen suomalainen nimi 
* Siinä on 6 kirjainta
* Siinä on jotain samaa kuin minun nimessä

Osaatko jo arvata mikä nimeksi tulee? ;) 


Ripset + Shoppailua

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Eilen kävin ottaa elämäni ensimmäiset ripsienpidennykset. Kävin Nail Loungessa Tikkurilassa, joka tarjoaa kauneudenhoitopalveluita joka lähtöön. Olen pidennyksiin aika tyytyväinen, nyt ei tarvitse vähään aikaan laittaa ripsiväriäkään, vaan on nätit ripset heti aamusta. Meinasin vertailun vuoksi käydä huollattamassa ripset jonkun ajan päästä Tixissä, jonka ripsiteknikkoa on kehuttu maasta taivaisiin. Harmikseni en onnistunut saamaan nyt hänelle aikaa, sillä varaukset menivät jo joulukuun puolivälii asti.



Loppupäivä pyörittiin kaupoilla mm. Ikeassa. Mitään ihmeempiä heräteostoksia ei onneksi tehty. Osteltiin lähinnä joulujuttuja ja ristiäisiä varten tarvikkeita. Nyt mennään jo keskiviikossa, joten stressitaso ristiäisiä varten alkaa olla jo nousussa :D Mielessä pyörii vaan, että miten kerkeää kaikki varmasti tehdä ajoissa ja kaikki varmasti sujuu sunnuntaina hyvin. Meillä on valitettavasti vain 2h aikaa saada kaikki paikoilleen sunnuntaina itse juhlapaikalla, joten kaikki pitää sujua mutkattomasti.










Tänään leivottiin tämän joulun ensimmäiset piparit <3










Neuvolalääkäri + jälkitarkastus

tiistai 26. marraskuuta 2013

Eilen oli meillä kummallakin lääkäriajat, sillä oli vauvan ensimmäinen neuvolalääkäri sekä minun jälkitarkastus. Kaikki oli hyvin ja vauva kasvaa hienosti. Myös itsellä oli kaikki hyvin, vaikka mitään sen kummempaa tarkastusta ei minulle tehty. Edellisella neuvolakerralla oli vaan katottu perus mittaukset. Minusta oli hieman kummallista kyllä ettei tarkastettu sen enempää, että paikat on ns. kunnossa synntyksen jäljiltä, sillä olin ymmärtänyt että se kuuluu jälkitarkastukseen. Onkohan muilla vastaavia kokemuksia? Ei siinä mitään, ei mulla mikään hinku oo päästä taas tutkittavaksi ja uskon kyllä että kaikki on iha paikallaan :D

Tässä tulee taas murun uudet mitat ja suluissa vanhat.

Mitat 

1,5kk (1kk) 

Paino: 4685g (4380g)
Pituus: 55,5cm (53,5cm)
Pään. ymp.: 39cm (38,2cm)

"Kasvu norm., seuraa katseella (jotain outoa tekstiä), iho siisti, jäntevä, pään kannatus norm."


Mukavaa viikon jatkoa toivottelee vielä tämän viikon nimettömänä pysyvä neit!i :)




Ps. Heart pumps diesel blogissa on käynnissä Lamaze-arvonta kaikille vauvan leluista kiinnostuneille :) 

Ensimmäinen joululahja: Uusi kamera!!!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Eilen Kimmo tuli kotiin uuden kameran kanssa. Olihan meillä ollut vähän puhetta siitä, että hankittaisiin kunnon kamera nytkun on perheenlisäystäkin :) Mutta eilen se oli sitten vaan kävellyt kauppaan ja ostanut yhtäkkiä kameran :D Ja ei mitään halvinta mallia. Nyt kelpaa kuvata, kun on Sonyn a3000 järjestelmäkamera! Vaikka en hirveesti nuista teknisistä laitteista tiiäkään, mutta kun on  20,1 megapikseliä 18-55mm objektiivi niin ei voi tulla ku hienoja kuvia! Vaikka ois tällänen amatöörikuvaaja kyseessä ;)


Uusi kamera <3 

Tän viikon Kimmo on taas viikon kotona, joten päivät ei ainakaan käy tylsäksi, sillä touhua riittää ristiäisten kanssa ja muutenkin. Tänään päivä alkoi neidin lääkärin tarkastuksella ja omalla jälkitarkastuksella, josta voin kirjotella lisää huomenna. Tämän jälkeen päivä jatkui sillä, että  kävin Kaaressa ostelee hieman tarvikkeita ristiäisiä varten ja eksyimpä Minipoppooseenkin ja löysin muutaman ihanuuden jälleen neidille. Oon aika huono löytämään yleensä kirppiksiltä mitään, mutta Minipoppoossa vaatteet on aina siististi esillä ja kokojen mukaan. Sieltä ei voi lähteä vaan tyhjin käsin :)

Löytöjä Minipoppoosta :) 

Postilaatikosta kolahti myös neidin oma ensimmäinen joulukalenteri, jonka Ansku-kummi lähetti :) 


Päivällä sain myös järjesteltyä vauvan vaatteita ja kaivettua joitain pienempiä 62 koon vaatteita esille. Kamalaa kun joutuu heittämään jo pienempiä vaatteita pois.



 Loppupäivästä ollaan taas kyläilty :) 




Ps. Kauppakassin sisältä voi olla aika mielenkiintoinen, jos päästää miehen kauppaan ;) 



7 tunnin yöunet!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013


Viikonloppuna koettiin jotain uskomatonta. Tyttö nukkui 7 tuntia putkeen ja vielä omassa sängyssä! Minä en kuitenkaan malttanut ihan heräämättä koko aikaa nukkua, vaan heräilin vähän väliä tarkistamaan hengittääkö se edes sielä vai mitä tapahtuu, kun ei mitään kuulu koko yönä. Mutta siellä se vaan nukkui sikeästi koko yön, eikä päästänyt äänähdystäkään (normaalistihan alkaa myös aamuyöstä kuulua kamala ähinä, joka viimeistään karkottaa unimahdollisuudet minulta). En tiedä auttoko kaurapussi, jonka laitoin vierelle yöksi. Koitin tällä huijata sitä, että joku lämmin olisikin sen vieressä koko yön ;D


Aamulla jatkettiin vielä unia pienen tankkauksen jälkeen. 

Samaan aikaan keittiössä opiskeltiin ahkerasti alijäämistä ja muusta yhtä kiinnostavasta. 

Muuten viikonloppu meni taas rauhallisesti. Lauantaina kävin jumbossa hieman shoppailemassa. Mukaan tarttui mm. joulukappa keittiöön (yritän tehdä kotia hieman enemmän jouluisaksi, nytten kun on murusen ensimmäinen joulukin :)). Viikonloppuna kyläiltiin mummolassa kilometrin päässä ja kavereiden luona. Vauva oli taas niin kiltisti ja nukkui, jutteli ja hymyili vaan <3
Äidin tekemät töppöset ja tumput päällä on kiva matkustaa :)


Saatiin oma lapsenvahti kauppareissujen ajaksi ;)  (c)Ilkka
Sitten kun päästiin takaisin kotiin näytettiin tältä :D 

Silmät <3 

Kyläreissulla on hyvä ottaa pienet torkut välillä. 
Ensi viikolla onkin sitten kauan odotettu IKEA-reissu, kun ostellaan ristiäisiin kaikkea sälää ( ja luultavasti jotain muutakin turhaa, joka on sillon vaan pakko saada :D).


Aarteita kännykän kätköistä.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kännykän kuvia ei tule niin usein ladattua koneelle. Tosin ei sillä tule niin useasti kuvailtuakaan. Tässä tulee siis muutamia  kuvia kameran kätköistä vauvan matkasta synnäriltä tähän päivään asti :)



Synnärillä äiti valvoi ja ihasteli pientä ihmettä <3 

Matkalla kotiin. 

Pieni suloinen tuhisija <3
Sujuuhan se yö näinkin :) 

Niin pienet ja söpöt jalat. 


Yöllä ei nukuta.


Päivisin katsellaan telkkarista uusintoja. 

"Kato miten iso kieli mulla on jo! "

Välillä pitää juoda vähän maitoakin :) 

Matkalla mummolaan



Yksi minuutti: tuhat sanaa

perjantai 22. marraskuuta 2013

Tuntuu kuin tänä viikkona pikkuinen olisi kasvanut huimasti. Hän ei kiukuttele enää hereilläolo aikana tai huuda naama punasena korvan juuressa. Tai sitten äiti on vihdoin oppinu vähän paremmin lukemaan pienokaisen tarpeita, eikä enää tarvitse kiukutella niin paljon ;) Vaikka sain nauttia jo ensimmäisistä hymyistä, kun hän oli reilun 2vk:n ikäinen, niin on kyllä ihanaa kun nyt päivisin hän juttelee ja hymyilee melkeen koko ajan. Iltaisin iskee taas kiukkuvaihe, mutta se ei enää tunnu niin pahalta, kun päivisin saa nauttia kiltistä vauvasta. On myös hellyyttävää, kun hän rauhottuu pelkästään sillä, että näkee minut ja kuulee äänen <3

Vauvalle yksi minuutti voi sisältää monta eri tunnetilaa. Ensiksi jutellaan niitä näitä ja naureskellaan ja hetken päästä voidaankin jo vähän kiukutella. Alhaalla hieno kuvakollaasi eilis illalta, mitä kaikkea yksi pieni hetki sisälsi :)





Vaatekriisi!!!

torstai 21. marraskuuta 2013

Olen saanut nyt kehitettyä ison ongelman siitä mitä laitan ristiäisiin päälle :D En oo pitkään aikaan saanut laittautua oikeen hienoksi ja pukeutua parhaimpiin. Rakastan sitä kun saa oikein huolella laittaa tukan nätisti ja meikit naamaan ja pukea ihanan mekon päälle. Oon varmaan jo kesästä lähtien koittanut etsiä täydellistä mekkoa juhliin. Silloin mekkoja olikin enemmän kaupoissa, mutta ongelmana oli jättimasu, eikä voinut tietää miten hyvin mekko tulisi istumaan itse juhlapäivänä. Nyt kun olen taas omissa mitoissa, niin vaatekaupat ovat täynnä joulunpunaisia glitter mekkoja. Sain tällä viikolla vihdoin valittua mekon ja tilattua sen netistä. Nyt sitten vaan jännitetään ehtiikö se tulla ajoissa perille ja mahtuuko se edes päälle. Valinta ei ollut helppo, kun vaihtoehtoja oli miljoona. En halua ees tietää, kuinka vaikeeta minulla on löytää mekko häihin. Luultavasti kannattaisi alkaa etsimään jo nytten :D Ongelmanaha on se, että nään aina täydellisen mekon mielessä, mutta sellaista ei koskaan mistään löydä, enkä pysty tyytymään mihinkään vähemmän hienoon :D

Tässä esimerkkejä minkälaisten vaikeiden valintojen kanssa olen joutunut taistelemaan. 

Teiniäidit ihastuttaa ja vihastuttaa

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Melkeen siitä päivästä lähtien, kun sain tietää olevani raskaana kaikki mamma- ja synnytysohjelmat ovat alkaneet kiinnostaa jotenkin kummasti enemmän. Viime syksynä, kun erilaiset äidit tuli, niin en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta tänä syksynä se oli aina viikon kohokohta. Ja melkeen, joka jakso sai kyyneleet silmiin, kun katteli kun äidit saa lapsensa rinnalleen ensimmäistä kertaa <3
Tänä maanantaina alkoi teiniäitien uusi tuotantokausi ja olihan se tietysti katsottava. Suomessa (onneksi) lapsen saa hyvin nuorena aika harva ja itseänikin saan kutsua vielä nuoreksi äidiksi :D Sarjan äidit ovat äiteinä aika erilaisia. Demistä sai hyvin hellyyttävän kuvan, kun hän leperteli omalla pienokaiselleen. Sanna puolestaan oli hyvin jalat maassa oleva paljoa kokenut äiti. Roosakin vaikutti myös fiksulta ikäisekseen. Traileri antoi kyllä hieman erilaisen kuvan hänestä, sillä muistelin että hän siinä kertoi vauvalla olevan kolme eri isäehdokastakin. Sitten päästään Saritaan. Noh lääkekoukussa, lapsi sijoitettuna mummolle, ura stripparina ja luottotiedot menny ei kuulosta kovin lupaavalta. Järkyttävää oli myös katsoa, kun lapsi pahoitti jostain mielen, niin hän pyristeli äitinsä otteesta irti ja juoksi mummonsa syliin. Tähän ei oo varmaan mitään lisättävää.
Äitiys ei ole helppoa ja ei kukaan oikeesti ole valmis tulemaan äidiksi, vaan siihen kasvetaan. Eikä kukaan voi olettaa tietävänsä miltä tuntuu kuunnella naama punasena huutavaa punajuurta joka ilta kun pitäisi käydä jo nukkumaan. Oli sitten 18-vuotias tai 30-vuotias esikoisen saaja, niin voi olla aivan yhtä hyvä äiti. Minusta on huvittavaa nähdä kuinka esimerkiksi raskausaikana, kun kävimme perhevalmennuksessa, kaikki muut esikoistaan odottavat äidit oli kolmekymppisii ja niille tuntui olevan niin tärkeetä tietää kaikesta kaikki ennen vauvan syntymää. "Kuinka paljon vaatetta laitetaan vauvalle, jos on +10 astetta" "Kuinka lämmintä kylpyveden tulee olla". Ne on just sellasia, jotka lueskelee kaikki mahdolliset kasvatusopukset läpi ja on sitten ihan ihmeissään kun vauva ei käyttäydykään sen mukaisesti. Itse en ole lukenut ainuttakaan kirjasta vauvan hoidosta ja vielä ainakin vauva näyttää ihan tyytyväiseltä. Uskon, että maalaisjärki sanoo, mikä on vauvalle sillä hetkellä parasta. Tietenkin tulee olemaan hetkiä jossa joudun turvautumaan jonkun viisaamman lapsen kasvattajan neuvoihin, mutta en stressaa siitä onkohan vauvalla nyt tarpeeksi vaatetta, kun sillä on body, housut, sukat, pipo, lapaset, villahaalari, välikausihaalari ja se on toppapussin sisällä jonka päällä on viltti rattaiden lämmössä ja mittari näyttää +10. Vähemmästäkin saa jo lämpöhalvauksen vähintään :D
Nyt eksyttiin vähän aiheesta. Mut pointtina kai oli, että mammaohjelmat on viihdyttäviä ja ihana nähdä muitten vauva-arkea :)



Synnytyksestä palautuminen

maanantai 18. marraskuuta 2013

Nyt on kulunut hieman yli 5 viikkoa synnytyksestä ja voisin kirjoittaa omia kokemuksia synnytyksestä palautumisesta. Ennen synnytystä minulla oli kauheet kauhukuvat raskauden jälkeisistä kiloista, joita treenataan hiki otsassa vähintään puoli vuotta salilla. Ja raskauden jälkeinen maha  on vaan pelkkää polviin asti roikkuvaa löysää nahkaa ja raskausarpien täyttämä.
Jo raskauden loppuvaiheessa huomasin ilokseni, että minulle ei onneksi taida tullakaan koko mahan peittävää raskausarpi viidakkoa. Itse asiassa niitä ei tullut lopulta ollenkaan, vain muutama verenpurkauma mahaan ja reisiin, joita tuskin edes huomaa. Positiivista oli myös ettei raskauskiloja kertynyt kuin 10kg sen 30kg sijaan mistä kans sai lukea kauhutarinoita. Myös liikkuminen onnistui hyvin ihan viimepäiviin asti ja pystyin tekemäänkin vielä tunnin mittasia kävelylenkkejä ihan loppuun asti, mikä varmasti auttoi kilojen kurissa pysymisessä. Varmaan voi myös kiittää raskausdiabetes-diagnoosia, jonka jälkeen aloin syömään erittäin terveellisesti ja herkuttelu jäi melkeen kokonaan :D Ja viimeiseen 3kk minulle ei tullutkaan yhtä ainutta lisäkiloa. Synnärille lähdettiin siis, kun puntari näytti 77,2 kg.
Tästä lähdettiin palautumaan
Ja voi sanoa, että palautuminenkin sujui yhtä kivuttomasti kuin raskausaika. Jo viikon kuluttua kaikki 10kg oli lähtenyt ja muutenkin kaikki kivut hävinneet ja haavat parantuneet. Imettäminen on aika ihme dieetti, sillä elin viikon varmaan pelkillä herkuilla ja ei niin terveellisellä ruualla :D Tällä hetkellä vartalo näyttää tältä. Varmaan olisin voinut ottaa samanlaisen kuvan jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen, sillä mitään muutosta sen jälkeen ei ole enää tapahtunut. 

Tänä päivänä vaaka näyttää 65,3kg. Mitään liikunnallista en ole tehnyt vielä lukuunottamatta vaunulenkkejä. Joulun jälkeen on hyvä motivaatio alkaa taas treenaamaan ihan säännöllisesti salia ja lenkkeilyä, niin tulee ees jonkunlaiset lihakset taas takaisin. Ja painokin olisi tarkotus saada tippumaan 60kg paikkeille. Pieni pömppömaha vielä on jäljellä, mutta sellanen mulla on ollut jo pitkään. Ja varmaan vielä pahempiki ennen raskautta, ku onnistuin lihoo 5kg :D 
Mut kaiken kaikkia oon erittäin tyytyväinen omaan palautumiseen ja tästä on hyvä lähtee treenaamaan kesää kohden! :) 


Vauvan nukuttamisen lyhyt oppimäärä

lauantai 16. marraskuuta 2013

Lähes kaikki vanhemmat kamppailevat saman ongelman kanssa jossain vaiheessa vauvan elämää, kuinka saada vauva nukahtamaan ? Ja melkeen kaikille tulee yllätyksenä kuinka raskasta se oikeasti on herätä joka yö syöttämään vauvaa ja koittaa saada vauvaa nukahtamaan silloin kun itse haluaisi jo nukkua. Lohduttavaa kuitenkin on, että vauva nukkuu jossain vaiheessa päivää. Varmasti tärkein asia vauvan rytmin saamiseksi oikeanlaiseksi on antaa sille tietty rutiini päivään jo ensi kuukausista lähtien. Aamulla herätään ja vaihdetaan vaatteet ja vaippa ja syödään. Päivällä on valoisaa ja tehdään eri asioita ja välillä nukutaan päiväunia. Illalla aletaan valmistautua nukkumaan menoon tekemällä iltatoimet ja vähentämällä taustamelua ja valoja. Näin vauva oppii jo pienestä pitäen, että päivän kululla on tietty rytminsä. Tai ainakin sen pitäisi oppia, eihän kaikki aina mee niinkuin kirjoissa sanotaan.
Itse olen koittanut pitää jonkunlaista rytmiä yllä ja vauva onkin nukkunut yön ja aamupäivän hyvin, heräillen aina 3-5h välein syömään. Tässä tulee lyhyt oppimäärä vauvan nukuttamisesta, kuinka yleensä sen teen.

1. Kun huomaat vauvassa väsymyksen merkkejä, on aika aloittaa nukuttaminen. Varaa riittävästi aikaa, tässä saattaa mennä tovi (niinkuin varmasti jo tiedätkin ;))

2. Laita vauva mukavaan asentoon. Tue sen selkää esimerkiksi peitolla tai tyynyillä tai kääri se peiton sisällä. Tärkeää on, että sillä on lämmintä ja hyvä olla. Ota itsekin hyvä asento vauvan vierestä.

3. Syötä vauva kylläiseksi, niin ettei se heti 10min päästä herää uudestaan nälkään.

4. Vauva nukahtaa ja voit siirtyä suoraan kohtaan 8. Tai jatka kohtaan 5.

5. Vauva on syönyt tarpeeksi ja alkaa väsytys taistelu. Vauva saattaa kiukutella väsymystään tai muuten vaan tuijottaa silmät suurina maailmaa samalla haukotellen. Olipa asia kummin tahansa, jos jätät nyt vauvan yksinään, tiedät että parin minuutin päästä kuuluu huuto.

6. Silittele vauvan selkää, hyräile ja pidä omia silmiä kiinni. Hetken kuluttua vauvan silmät alkaa lupsahdella. Se saattaa pitääkin silmiä pitkän aikaa kiinni, mutta aina välillä huomaat kuinka se tarkistaa, että varmasti olet siinä vielä.

7. Väsytys taistelun päätteeksi jompikumpi teistä nukahtaa ensiksi.

8. Jos olet vielä pystyssä vauvan nukahtaessa voit siirtyä erittäin varovasti pois vauvan vierestä. (HUOM. Tämä kohta on erittäin kriittinen vaihe, jossa täytyy noudattaa erityistä varovaisuutta, ethän vaan halua, että vauva herää uudestaan ja aloitat saman alusta)

9. Voit onnitella itseäsi ja siirtyä tekemään omia juttuja hetkeksi. (kuten valmistaa itsellesi ihanan aamiaisen, jota et ole kerennyt vielä syömään)






ps. Juttujani saa vapaasti kommentoida. Olisi kiva saada kommentteja tai kokemuksia esimerkiksi tästä aiheesta :) 

Perjantai meni jokseenkin näin

perjantai 15. marraskuuta 2013

Päivä alkoi ihanalla yllätyksellä kun postilaatikosta kolahti levy suklaata ja uusi vauva-lehti. Onneksi kaverit tietää miten mua hemmotellaan ;)


Perjantai aamun piristys :) 

Vauvakin nukkui kiltisti vielä 11-12.30, joten oli aikaa selailla lehteä, juoda kahvia, nauttia suklaasta ja olla hiljaisuudessa (jossain kaukaisuudessa kuului kyllä kissan mauuntaa). Vauvan herättyä vaihettiin vaippaa, syötiin ja vaihettiin uudelleen vaippaa. Sitten puettiin päälle ja syötiin vielä pikkasen lisää, jonka jälkeen olikin tyytyväinen tyttä valmiina lähtemään ulkoilemaan. Käytiin ulkoilu reissun aikana kirjastossa ja kaupassa.



Mukaan kävely reissulta tarttui kevyttä iltalukemista ja vähän herkkujakin ;) 
Tämän jälkeen otettiin pikku torkkuja ja oleiltiin, kerkesin myös tekemään ruokaa jossain välissä.Sitten kello olikin jo kuusi ja kimmo palaili töistä ja sulkapallo pelistä. Ilta jatkui tästä lepposasti telkkaria katsellen.

Salkkarit <3 ja tyytyväinen vauva <3



Kasvatusmetodit

torstai 14. marraskuuta 2013

Luin Helsingin Sanomista mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän kolumnin lapsen kasvatuksesta. Kolumnin voi kokonaisuudessaan lukea tästä. Jutussa kerrottiin Kongossa asuvista Efe-pygmien kasvatusmetodeista. Me Suomessa ollaan totuttu siihen, että lapsi viettää lähes kaiken aikansa kotona toisen vanhempansa kanssa lähäs ensimmäiseen 3 ikävuoteen asti. Lähes kaiken aikansa he viettävät neljän seinän sisällä ja ainoota sosiaalista kanssakäymistä voivat he hakea toisistaan. Ja koko aika pyörii lapsen tarpeiden ympärillä ja hän saa mitä haluaa. Sitten voivotellaan kuinka yksinäistä on olla äiti/isä kotona lapsen kanssa. Tämän jälkeen ihmetellään, kun lapsi kasvaa siihen, että hänestä tulee maailman keskipiste ja hänestä tulee itsekäs, vaativa ja epäsosiaalinen.  Yleensä hän saakin kaiken haluamansa. Tälläinen on siis meidän yhteiskuntamme luoma kasvatusmetodi.

Vertailuksi hieman erilaisempi kasvatusmetodi. Efe-lapsien elämässä on heti alusta alkaen paljon ihmisiä ympärillä. Heidän sosialistuminen alkaa heti ensiparkaisusta, jolloin hän kiertää aluksi kaikkien syntymää todistamassa olleiden sylissä ja viimeiseksi pääsee vasta äidille. Kaikkiaan lapset viettävät noin 40% ajasta äidin kanssa ja muuten koko kylä osallistuu lapsen kasvatukseen. Esimerkiksi kuka tahansa kylän naisista, jolla on imeväisiä lapsia, voi imettää kenen tahansa muun lasta. Hyvällä tuulella lapset ovat noin 90% ajasta, eikä heillä ole sisarkateutta, sillä tärkeitä aikuisia on paljon elämässä. Etuna tälläisessä järjestelmässä on, että lapsi oppii, että on muunkinlaisia ihmisiä kuin oma äiti tai isi, ja oppivat näin ollen sopeutumaan eri vuorovaikutuksellisiin tilanteisiin. Efeille lapsen saaminen merkitsee myös paljon rikkaampaa sosiaalista elämää. 


En kirjoittanut tätä siksi, että tuomitsisin jonkun tavan kasvattaa lastaan. Jokainen äti ja isi varmasti on paras kasvattaja lapselleen ja tietää mikä hänelle on parasta. Minusta on surullista, kun kuulee, että lapsen saannin myötä omaa aikaa ei ole ja tuntee itsensä yksinäiseksi. Tottahan se on, että elämä muuttuu täysin, ja ei voi extemporee lähtee vaan vaikka espanjan reissulle. Mutta se on ihan omasta aktiivisuudesta kiinni kuinka hyvin pitää yllä suhteita kavereihin tai tutustuu muihin mammakollegoihin. Varsinkin isoimmissa kaupungissa mahdollisuudet on lähes rajattomat mitä jo vauvaikäisen kanssa voi tehdä ja maallakin löytyy useimmiten naapureista lapsia.  

Mielestäni jo vauvalle tekee hyvää nähdä erilaisia ihmisiä, eikä olla pelkästään äidin kanssa. Itse jätän hyvällä omalla tunnolla vauvan isälle tunniksi tai pariksi ja lähden käymään kaupassa tai teen koulujuttuja. Oma aika on tärkeää jo jaksamisenki kannalta. Tärkeintä kuitenkin on kasvattaako lastaan millä tavalla tahansa, että itsestä tuntuu hyvältä se. Niin paljon on kasvatustapoja, kun on äitejä ja isejä. 

Äidin side omaan lapseen on vahvin <3


<3 Maria 


ps. <a href="http://www.bloglovin.com/blog/11255431/?claim=pmea9yqurny">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan