maanantai 11. joulukuuta 2017

Oispa ihanaa, jos meillä olisi lapsia...

Ne surullisen kuuluisat viimeiset sanat, jonka jälkeen mikään ei ole niinkuin ennen... Voi kuinka erilaiselta maailmaa näyttääkään ilman lapsia, kun kaikki oikeesti on helppoa. Lapsettomien ihmisten on oikeasti mahdotonta tajuta miten vaikeaa edes perusasioiden hoitaminen on lasten kanssa. Otetaampa pari yksinkertaista esimerkkiä:

1. Vessassa käynti 


Lapsia ei pääse pakoon minnekään, ei edes vessaan. Saatat päästä kyllä livahtamaan vessaan sisälle yksin, mutta nämä pirulaiset huomaamat sekunnin tuhannesosassa, että äiti on kadonnut jonnekin ja voi luoja mikä show siitä alkaakaan, kun olet lukittautunut YKSIN vessaan. Lapset roikkuvat oven kahvassa kiinni, hakkaavat ovea ja huutavat pissahätää. Se siitä omasta ajasta ja some tauosta. 

2. Ulos lähteminen


Ilman lapsia se käy kutakuinkin näin - hmm, voisimpa lähteä käymään pikaisesti kaupassa, puen vaatteet päälle ja ovesta ulos. Lasten kanssa se menee näin. Huomaat, että maito on lopussa, joten kauppaan on lähdettävä. Pyydät isompaa pukemaan ulkovaatteita, joka ei suostu pukemaan kuin sen yhden kevät takin, vaikka ulkona sataa räntää niskaan. Samaan aikaan yrität pukea toista makarooniksi heittäytyvää poikaa ulkovaatteisiin ja kuuntelet isomman valitusta, kun mitkään kengätkään ei ole hyvät. Alat etsimään kadonneita lapasia, isomman lapsen valitus yltyy huudoksia ja hän kieltäytyy lähtemästä minnekään, sillä hän ei halua todellakaan laittaa talvitakkia. Olet löytänyt kadonneen lapasen sohvatyynyn välistä ja huomaat, että pienempi on kerennyt vessaan nuolemaan wc-harjaa ja repinyt puolet vaatteista pois päältä matkan varrella. Saat lahjottua isomman pukemaan lupaamalla kaupasta jonkun yllätyksen. Kummatkin lapset ovat vaatteet päällä, kunnes isompi muistaa vessahädän ja sen, että nukke pitää myös ottaa mukaan. Alat etsimään nukkea, jota ei löydy mistään, pienempi hermustuu rattaissa odotteluun ja isompi lapsi hermostuu, kun nukkea ei löydy ja vaatteet ovat jälleen puettava päälle. Päätät unohtaa koko kauppareissun ja hyväksyä tosiasian ettei aamulla ole edes kahviin maitoa. 


3. Ruuanlaittaminen


Voi kumpa rentouttavaa puuhaa ennen ruuanlaitto oli. Lasi viiniä, joku ihana uusi resepti kokeilussa ja hyvä tunnelmallinen musiikki. Lasten kanssa se menee niin, että ruuanlaittoon varataan max 5 minuuttia aikaa, sillä joudut keskeyttämään ruuanlaiton vähintään puolen minuutin välein, sillä samalla yrität estää katastrofeja tapahtumasta muualla päin asuntoa. Yksikin minuutti voi olla liikaa, jos yrität keskittyä pelkästään ruuanlaittoon, sillä sinä aikana poika saattaa olla tyhjentänyt olohuoneen kaapit, sisko on saattanut uusia sisustusta väreillä tai veli on joutunut epäilyttävien kokeiden uhriksi siskonsa koekaniinina. 

4. Rentouttava loma


Voi vitsit sitä aikaa, kun oikeesti voi puhua lomasta sanalla rentouttava. Se oli niin ihanaa, kun sai pakata laukut ja suuunnata kavereitten kanssa kentälle. Kohteella ei ollut mitään muuta väliä, kunhan siellä pystyi vaan nauttimaan lomasta. 

Nykyään sitä aloitetaan loman suunnittelu hyvissä ajoin. Äkkilähdöt jonnekin määrittämättömään x-paikkaan on pois suljettu vaihtoehto, vaan sen sijaan vertaillaan hotellin palveluja, sijaintia kentästä, lapsiystävällistä maastoa, lähimpiä ruokakauppoja, rannan sijaintia, hotellin uima-altaita, hotellin melutasoa, nähtävyyksiä, aktiviteetteja ynnä muuta. Jos ei tämä itsestään ole stressaavaa, niin lapset tuovat siihen oman mausteensa kysymällä puolen vuoden ajan tunnin välein, koska lähdetään lomalle. Lasten odotukset nousevat koko ajan korkeammalle samoiten kun vanhempien stressitaso. 
Sitten kun se matkapäivä vihdoin koittaa, niin se itse matkustaminen. HUH. Voisko tän osuuden vaan skipata, sillä stressaat itsesi hengiltä millä ihmeellä saat lapset pysymään tyytyväisenä monta tuntia paikallaan pienessä tilassa. Autolla matkustaminenkaan ei ole yhtään sen parempi vaihteohto, sillä joudut kuuntelemaan 6h jatkuvalla toistalla sitä samaa rallatusta "pyörät ne pyörivät ympäri ja ympäri, koko päivän". Siis kirjainmellisesti. Siis se rallatus vaan jatkuu koko matkan. Eikä ne lopeta. Edes lahjonta ei tehoa. "ympäri, ja ympäri, koko päivän..." Kaukaisesti muistan vielä sen ajan, kun automatkoilla sai oikeasti kuunnella niitä lempikappaleita cd-levyltä.

Siis lapsettomat ihmiset elkää kuvitelko tietävänsä miltä se tuntuu, kun on lapsia. Kerran yksi ystävä sanoi, että hyvä syy on tehdä lapsia, että pääsee käymään lastentapahtumissa. Välillä en tiedä pitäiskö mun itkee vai nauraa tälle. KYLLÄ lasten kanssa joutuu ja pääsee käymään erilaisissa paikoissa, mutta välillä se on vaan suoraansanottuna niin V*T*N rasittavaa, kun olet järkkäillyt kivaa yhteistä tekemistä ja se hauska tapahtuma päättyy siihen, kun pääsette paikalle, niin lapsi saa megaraivarit ja koko aika meneekin sit siinä kun yrität rauhoitella tilannetta ja päädyt lopulta vaan lähtemään kotiin. Ajatella ilman lapsia olisit päässyt oikeasti jopa nauttimaan tapahtumasta. 

(Sori tästä, mun lapset on oikeesti maailman ihanempia  ja olisinhan mä nyt ihan hukassa ilman näitä mun päivänsäteitä ;)) 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Helpot joulukortit lasten kanssa



Meillä neiti on aina tykännyt kaikesta taiteellisesta ja nykyään hän keksii lähes poikkeuksetta kaikki askarteluhommansa itse, kunhan vaan saa välineet käteensä. Hänestä on hauskaa askarrella jotain ja sitten vaikka lähettää se postissa kaukana asuvalle mummolle. Ehkä se tekee välimatkaa pienemmäksi, kun huomaa mummon lähettämästä kuvaviestistä, että askartelu on tullut perille. Kovin usein tätä ei kuitenkaan harrasteta, koska olen vaan niin laiska ostamaan postimerkkejä ja kiikuttamaan kirjeitä laatikkoon, mutta näin joulunaikaan perinteinen joulukortti on ihan ehdoton! 



Idea näihin yksinkertaisiin, mutta kivoihin kortteihin löytyi googlettamalla. Näitä on todella nopea tehdä sarjatyönä ja lapsikin pääsee osallistumaan omien taitojensa mukaan moneen eri kohtaan. Kortissa on punaisia omenoita, jotka on tehty painamalla puolikkaan omenan avulla. Oikeita raaka-aineita käyttämällä saa tehtyä helposti vaikka mitä erinäköisiä leimasimia. Jokin vuosi sitten kaiverrettiin myös sydän perunaan ja painettiin sen avulla kuvioita. 

Minkälaiset joulutervehdykset teiltä lähtee tänä vuonna? 

maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulupäivän herkku - riisivanukas

Mikä onkaan ihanempaa kuin herätä jouluaattoon ja riisipuuron tuoksuun. Tosin nykyään sen riisipuuron joutuu keittämään itse yleensä.. Onneksi päästään jouluksi taas mummon patojen ääreen, niin tilanne korjautuu. Yleensä riisipuuroa on tullut syötyä hirvee määrä, sillä jokainen haluaa löytää sen mantelin omasta puurostaan, jos kuitenkin sitä sattus jäämään jäljelle, niin tässä todella yksinkertainen resepti vaikka joulupäiväksi. 



Ainekset
4 dl kylmää valmista riisipuuroa
2 rkl sokeria
1/2 vaniljatanko
1 rkl sitruunanmehua
1,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Pinnalle sokeria

Sekoita puuron sekaan siemenet vaniljatangosta, sokeri sekä sitruunanmehu.Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja lisää puuroseokseen. Laita riisivanukas kulhoihin. Ripottele pinnalle sokeria ja karamellisoi pintaa 225 asteessa muutama minuutti. 

Tarjoile rommi-rusinoiden tai lakkakeiton kanssa!

Minkälaiset herkut kuuluvat teidän joulupöytään?

perjantai 1. joulukuuta 2017

Kohti joulua - Joulukorttikuvat lapsista

*** Seuraa joulukalenteria instassa #kakspluskohtijoulua

Tervetuloa seuraamaan Kaksplus blogiverkoston tyttöjen omaa joulukalenteria. Päivittäin eri bloggaajat julkaisevat jouluaiheisia postauksia, joiden matkassa pääset fiilistelemään joulun tunnelmaa jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä tai pongaa vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin.

Minä aloitan postaussarjan ja aiheena on joulukorttikuvat lapsista. Ja kyllä, vieläkään ei ole liian myöhäistä tälle! Voit käydä teettämässä kuvat vaikka perinteisesti kuvaliikkeessä tai viikonlopun aikana ehdit esimerkiksi tilata ne Ifolorilta. Heti, kun olin tämän aiheen valinnut, niin iski paniikki! Miten ihmeessä saan toteutettua joulukorttikuvat KAHDESTA lapsesta. Alkuperäinen ajatus oli koota parhaimmat vinkit siinä onnistumiseen, mutta katsotaan nyt miten tässä käy.. tuleeko postauksesta hassun hauska kuvasarja "tältä tämän piti näyttää, mutta meidän versio tästä on.."


1. vinkki
Laita kaikki rekvisiitta valmiiksi ennen kuin lapset heräävät. Suunnittele myös kuvakulmat ja säädä kamera valmiiksi. Trust me, et halua alkaa kaivaa jouluhärpäkettä laatikosta, kun lapset on puettuina ja tonttuhatut päällä. Tässä täytyy olla super nopea ja minimoida kaikki mahdolliset vahingot - kuten kuusen kaatuminen vauvan päälle, kun olet etsimässä niitä ihania blingbling joulupalloja viime vuodelta tai muuta vastaavaa.



2. vinkki
Aloita kuvaaminen heti, kun saat lapset sängystä ylös ja toivo, ettei ne pariin ekaan minuuttiin ehdi tajuta mistä on kysymys ja saat pari onnistunutta ruutua hämyisistä tontuista, jotka tuijottavat haaveillen kaukaisuuteen.



3. vinkki
Kokeile kuvata sisällä ja ulkona eri valossa. Näinä synkkinä ja pimeinä aamuina saatat saada kivan hämärän kuvan jouluvalojen loisteessa. Toisaalta taas ulkona saa otettuna ihanan talvisia kuvia, jos siis siellä on sattunut satamaan lunta. Ulkona kuvatessa on myös suuremmat mahdollisuudet onnistua, sillä yleensä siellä on valoisampaa ja lapset ovat rauhallisempia. Rekvisiitan voi myös pitää aika minimaalisena, sillä mielestäni kauneimmat jouluiset ulkokuvat sisältää ehkä yhden lyhdyn ja havuja. Ja jos varastosta sattuu löytymään joku ihana kelkka, johon voi viritellä taljan, niin se vasta on täydellinen valinta kuviin. 


4. vinkki
Unohda kaikki tämä ja ota rennosti! Ehkä saat jouluaattona ikuistettuna jonkun hämyisen tontun kännykkään, kun sekunnin sadasosan se tonttulakki pysyy päässä. Tämän jälkeen lähetä kuva WA- viestinä perheryhmään ja kavereille kera iloisten joulun toivotusten.


Millä tavalla teillä lähetetään hyvän joulun toivotukset tänä vuonna? 

Muistathan seurata miten joulukalanteri jatkuu! Huomenna aukeaa blogiverkoston toinen luukku ja  Unelmalandian Doris jakaa DIY-vinkin paperiseen joulukuusikoristeeseen!

Oikein rauhallista ja leppoisaa joulun odotusta!

Kohti joulua postaussarjassa mukana olevat kaikki blogit ovat: 

1.12 Love Beyond Words / Joulukorttikuvat lapsista
2.12 Unelmalandia / DIY paperinen joulukuusikoriste
3.12 Laura Palm / Piparkakkuiset pikkujoulut
4.12 Pandamama / Joulukoristelua ikkunoihin lasten kanssa
5.12 Mrs Eriksson’s Room / Jouluun ja sen odotukseen sopivat kirjat, joulukalenteri kirjoista
6.12 Kadun aurinkoisella puolella / Itsenöisyyspäivä, askartelu,suomi100
7.12 Lasten tapaan / Joulupöydän kukat 
8.12 Saron blogi / Viisi lahjojen paketointi-ideaa
9.12 Laurajohanna / Tallin joulujuhla
10.12 JaninaCharlotta / Joululauluja
11.12 In the little cottage / DIY lasihimmeli
12.12 Yhtä kuin / Joulusiivous
13.12 Eat Hoop Love / Jouluinen raakasuklaa 
14.12 MinnaManna / Jouluinen resepti
15.12 Rakkauden iso/pieni kupla /  Joululahjatärppejä ja jouluherkkuja! 
16.12 Yksinhuoltaja-äidiksi2011 / Leipominen
17.12. Millamainen / Meidän jouluperinteet, aattofiilistelyä
18.12 Elämä on Herkkua! / Lapsi tekee joulun
19.12 Onnellinen perhe / DIY Jouluiset sytykesipsit
20.12 Kiljusten blogi
21.12 Sängyn alla
22.12 Snow one like you / Joulupyhien puuhat
23.12 Kotiportailla / Joulu on juhla - Aattopukeutuminen 
24.12 Mama Lina / Kunnioita jouluperinteitä

SEURAA MEITÄ MYÖS INSTASSA JA FACEBOOKISSA

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

DIY - valkoiset kävyt

Tässä ohje todella nopeaan diy - projektiin, joka on myös kiva toteuttaa lasten kanssa. Ensimmäiseksi tarvitsee lähteä ulos metsästämään käpyjä. Ainakin meillä 4-vuotias on aina innoissaan, kun saa kerätä jotain ulkoa, jonka saa myös tuoda sisälle luvan kanssa. Tämän jälkeen tarvitset lisäksi muovisen kannellisen astian, kloriittia ja jonkun painon käpyjen päälle.

Valkaistujen käpyjen tekeminen on helppoa.

- Poista kävyistä  roskat.

- Laita kävyt muoviastiaan, jonka jälkeen kaada kloriittia käpyjen päälle niin, että ne peittyvät.

- Laita käpyjen päälle jokin paino, että ne pysyvät upoksissa kloriitin alla.

- Anna käpyjen valkaistua yön yli enintään 24h.

- Laita kävyt talouspaperin päälle kuivumaan. Vie kävyt ulos kuivumaan mikäli haluat välttää valkaisuaineen hajun sisällä. Ulkona kuivatus kertaa yhden tai kaksi viikkoa, joten tämä vaatii kärsivällisyyttä. Kävyt avautuvat uudelleen kuivuessaan. 



Lapsista on aina jännä seurata, kun jokin asia muuttaa muotoaan. Näitä oli kiva käydä aina vähän väliä ihmettelemässä parvekkeella, joko kävyt olisivat avautuneet ja muuttuneet valkoiseksi. Me taidettiin hieman säästellä kloriitin kanssa, sillä kävyistä ei tullut ihan super valkoisia, niin kuin tässä Rauha Rentolan blogissa, mistä idea pongattiin. Tai sitten käpyjä oli liian paljon pienessä tilassa. Oli miten oli, niin kävyt ovat jokatapauksessa kiva sisustuselementti talveen ja ne näyttävät kivalta esimerkiksi tonttuoven edessä. 

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kuinka paljon rahaa voit tienata blogillasi?

Blogiyhteistyöt - aihe, joka varmasti kiinnostaa niin lukijoita kuin blogi kollegoja. Mitä blogiyhteistyöt oikein ovat ja kuka niistä hyötyy? Mistä tietää kuinka arvokas blogi on ja voiko harrastelija oikeasti tienata kirjoittamisestaan jotain? Näitä kysymyksiä pyrin avaamaan tässä seuraavassa tekstissä ja esittelen teille myös mielenkiintoisen työkalun, jonka avulla pystyt paremmin arvioimaan oman blogisi arvoa. Löysin tämän työkalun Helmihytin blogista ja halusin tämän jakaa myös omille lukijoilleni.

Kuka hyötyy blogiyhteistyöstä?


Ensinnäkin haluan avata vähän tätä yhteistyökuviota. Tähän sopii hyvin sanonta " suomalainen on valmis maksamaan 50e siitä hyvästä ettei naapuria saa satasta". Tunnustan itsekin olevani utelias bloggaajien tienesteistä ja pohdin monesti kuinkahan paljon hänkin ansaitsee kirjoituksistaan. Ammatti bloggaajat ovat kuitenkin asia erikseen, mutta me harrastelijat teemme tätä rakkaudesta lajiin, eikä todellakaan rahan takia, sillä rikastumaan tällä ei pääse.  Minulle yhteistyö merkitsee sitä, että  sen pienen hetken teen töitä yhteistyökumppanin kanssa. Tärkeintä on hyöty yhteistyökumppanille ( ts. markkinointi ) ja hyöty lukijoille ( ts. jokin kiva arvonta tai arvio hyödyllisestä tuotteesta). Tunnustan olevani aika perfektionisti näitten asioiden suhteen ja käytän yhteistöihin monta tuntia vapaa-aikaani. Saatan esimerkiksi kuvata tuotteita monessa eri lokaatiossa ja miettiä tarkkaan tekstin aihetta ja sisältöä. Tärkeintä yhteistyöpostauksissa onkin sisältö ja kuvat, sillä pelkkä yrityksen ja tuotteen esittely on minusta ihan turhaa. Haluan itse lukijana innostua juuri siitä tuotteesta mistä bloggaaja kirjoittaa. Tämän jälkeen, kun teksti on julkaistu, niin alkaa itse tekstin markkinointi. Tavoitteena aina on, että postaus saavuttaa juuri sen kohderyhmän kenelle se on suunnattu. Jos tähän vielä lisätään kommunikointi yhteistyöyrityksen kanssa ja esimerkiksi arvonnan järjestämisen niin työtunneissa mitattuna on tämä aika paljon.

Päämääränä on aina, että yhteistyöyritys saavuttaa maksimaalisen hyödyn yhteistyöstä. Suurin kiitos bloggaajalle on, että yritys ehkä tulevaisuudessa haluaa tehdä uudestaan yhteistyötä. En ikinä kehtaisi tehdä sellaista yhteistyötä, joka ei kiinnostaisi suurta osaa lukijoistani. Some on yksi markkinoinnin kanava ja on hienoa, että yritykset ovat löytäneet sen ja ymmärtävät suurimmaksi osaksi sen tuoman hyödyn. Somen kautta voi saavuttaa todella paljon potentaalisia asiakkaita ja nopeasti. Bloggaajana on tärkeää tietää oma lukijakunta.  Tässä apuna varmastikin usella on Google Analytics. Sen avulla saat tiedot  mm. yksittäisistä lukijoista, geograafiset tiedot, sukupuoli- ja ikäjakauman. Yhteistyö ei tule tuottamaan välttämättä toivottua tulosta, vaikka tekisit sen todella suositun bloggaajan kanssa, mutta hänen lukijakunta ei ole haluamaasi kohderyhmää.

Blogia aloittaessa innostuin kaikista mahdollista yhteistöistä. Olihan se 10e tuote hienoa saada kotiin ilmaiseksi. Nyt kuitenkin arvostan harrastustani ja omaa-aikaa enemmän. Haluan kirjoittaa vaan niistä mielenkiintoisista aiheista ja käyttää aikani niihin. Omaa työtään ei ikinä kannata myydä liian halvalla. Tähän kuitenkin on toki poikkeuksia ja teen mielelläni yhteistöitä esimerkiksi aloittavien yritysten kanssa tai voin kirjoittaa postauksen asiasta, jonka oikeasti koen hyödylliseksi ilman, että saan siitä kovin suurta  rahallista hyötyä itselleni. Oman yrityksen markkinointi on kaiken perusta ja siihen blogit ovat todella kätevä väline.


Mistä sitten tietää kuinka arvokas blogi on? 

Voiko postauksesta oikeasti pyytää jotain vastinetta?


Itse olen pohtinut paljon tätä myös oman blogin kohdalla, sillä on vaikea yrittää arvioita kävijöiden ja seuraajien pohjalta kuinka "arvokas" blogi on. Löysin tähän todella kätevän työkalun nimeltään Social Bluebook. Ohjelman käyttö on todella yksinkertaista - sinne linkitetään omat sosiaalisen median kanavat ja ohjelma laskee niiden perusteella arvon esimerkiksi yhdelle blogi postaukselle. Tässä on kuitenkin toki pari muuttujaa, sillä esimerkiksi se ei laske arvoa tuotantokustannuksille (rekvisiitta yms.) tai  markkointikuluille. Ohjelma ei myöskään voi tietää kuinka laadukasta tekstiä tuotat tai kuinka hyvälaatuisia kuvia otat.

My values näkymässä saa muokattua tietoja esimerkiksi vaihtamalla kuvien määrää tai vaihtamalla tekstin tyyppiä. Esimerkiksi perinteinen postaus on arvokkaampi kuin pelkkä arvonta. Oman blogipostauksen hinta kolmella kuvalla oli n.150e ja neljällä kuvalla hinta oli 200e. Onkin helpottavaa nähdä, että arvo on aikalailla tätä luokkaa mitä itse on kuvitellutkin. Rikastumaan tällä hommalla ei tosiaan vielä pääse ja joutuisi tekemään aika monta yhteistyötä, että kuukausi tienestit olisivat perus palkan luokkaa.


Tuntuu niin oudolta ajatus, että jotkut oikeasti vielä harmittelee sitä, kun joku bloggaaja saa ilmaisen tavaran tehdyn työn tuloksena. Miltä sinusta tuntuisi, että tekisit päivässä 8h päivässä töitä saamatta siitä palkkaa? Toivon, että jatkossa bloggaajat osaisivat enemmän arvostaa omaa työtään ja  yhteistyön merkitystä asiakasyrityksen hyväksi ja myös rohkeasti pyytää siitä sopivaa korvausta. Mutta niin kuin jo kerran todettu, että harrastelijalle blogin kirjoittaminen on enemmänkin intohimoa kirjoittamista ja kuvaamista kohtaan ja jos joskus sattuu siitä jonkun ihanan tuotteen saamaan vaivanpalkaksi, on se mukava lisä siihen. Bloggaajan on kuitenkin hyvä muistaa, että olivatpa seuraaja määräsi kuinka pienet tai isot, niin aina tekemäsi yhteistyö on tärkeää markkinointia yritykselle. Jos teet yhteistyöjulkaisusi huolella, niin yritys saa siitä todella arvokasta tietoa esimerkiksi tuotteen käyttöominaisuuksista sekä esimerkiksi voi jakaa luvallasi ottamiasi kuvia omissa sosiaalisen median kanavissa. Hän pystyy myös käyttämään arviota tuotteesta omilla sivuillaan, esimerkiksi linkittämällä postauksen sinne, jolloin ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita juuri siitä tuotteesta saavat arvokasta tietoa. 

Miten sinä suhtaudut yhteistöihin blogeissa?  

Minkälainen yhteistyöpostaus kiinnostaa sinua? 

Onko Social Bluebook sinulle tuttu? 


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Hiippapipo ja kaulaliina tupsuilla

Pitkästä aikaa vähän käsityö juttuja. Aika ajoin innostun näistä aina enemmän ja jos aikaa olis enemmän niin olisi ihana oppia tekemään vaikka mitä vaatteita itse lapsille, koska ne on kuitenkin uniikkeja ja ne voi suunnitella ihan oman maun mukaan. Tällä hetkellä suunnitteilla on muun muassa on peplum-mekko pitsisomistein, mutta edelleen odotan lopullista inspiraatiota siihen. Nyt kuitenkin esittelen viimeisimmän projektin, jonka sain vasta valmiiksi - pikku neidin söpistely setin talveksi. Pongasin tämän iiihanan hiippapipon ohjeen Prinsessajuttu -nimisestä blogista.


Kaulaliinan ohje puolestaan on peräisin ihan omasta päästä. Sinun tarvitsee vaan luoda puikoille pari silmukkaa ja lähteä sitten pikkuhiljaa lisäämään, niin että päissä silmukkamäärä lisääntyy joka kierroksella. Meidän kaulaliinan leveys on 10cm.  Tämän jälkeen neuloin 2o 2n, niin että kokonaispituus kaulaliinalla on 150cm. Toisessa päässä silmukkamäärä puolestaan vähennettiin joka kierroksella, niin että lopulta on enää jäljellä muutama. Tein molempiin päihin vielä tupsut. Tupsut pystyy tekemään näppärästi käyttämällä apuna tupsukehikkoa, joita löytyy esimerkiksi Flying Tiger Copenhagen nimisestä liikkeestä.


Kummatkin ohjeet ovat todella simppeleitä, sillä tarvitsee vain osata neuloa oikein ja nurin. Tällä hetkellä aika ja kärsivällisyys ei riittäisikään opettelemaan mitään uusia monimutkaisia kuvioita, mutta onneksi näilläkin pärjää aika pitkälle. Tämä hiippamalli sopii aika mukavasti myös joulunaikaan! Ajattelin ehkä vielä etsiä jotain heijastinkangasta ja laittaa sydämenmuotoisen heijastimen pipoon kiinni. Koskaan ei voi olla heijastimia liikaa näin pimeänä ja synkkänä vuodenaikana.


Mikä on teidän viimeisin käsityöprojekti? Onko teillä valmisteilla pehmoisia paketteja jouluksi?