Kaksplus.fi

Sivut

tiistai 21. maaliskuuta 2017

DIY - taikahiekka

Nyt taas kauhulla odottaa niitä ihanan kamalia sadepäiviä, jolloin ei viitsisi lähteä ollenkaan ulos tietäen samalla, että sisäpäivä on aika puuduttava jos mitään järkevää tekemistä ei ole. Onneksi 3-vuotiaan kanssa pystyy jo tekemään vaikka mitä, vaikka nyt vauhtia hidastaa pikku mies, jolla on myös omat tarpeensa. Tässä yksi vinkki, joka varmasti pelastaa tylsän kotipäivän. Tähän sisäpuuhaan löytyy varmasti tarvikkeet jokaiselta kotoa, ja se valmistuu nopeasti.  Pieni varoituksen sana ettei hiekalla ehkä kannata leikkiä muualla kuin sellaisessa paikassa, josta sen saa helposti siivottua pois. 



4dl vehnäjauhoja 
4dl maissitärkkelystä
1dl öljyä

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa. Maissitärkkelyksen voi korvata vehnäjauhoilla, mutta silloin hiekka ei ole niin pehmeää. Halutessaan hiekan voi myös värjätä elintarvikeväreillä. 

Tämä on takuuvarma sadepäivän pelastaja, sillä kuka lapsi ei tykkäisi sotkea käsiään! 

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Patrik 2kk

Tällä viikolla on saatu Patrikia kutsua hänen oikeallaan nimellä, vaikka melko useasti vielä suusta tulee vauva. Tällä viikolla ikää tuli myös tasan 2kk ja tuntuu, että hän kasvaa ihan silmissä, sillä tuntuu, että vaatekoko 62 käy myös kohta pieneksi. Ei sitä muistanutkaan miten nopeata tää kasvu on alussa, sillä Lilianin vaatekaapissa pyörii nykyään samat vaatteet yli vuoden. Nyt olen haikeudella joutunut laittamaan kaikki 50/56 kokoiset vaatteet jo hyvää aikaa sitten pois Patrikin lipastosta. Tällä kertaa niiden pois ottaminen tuntui kamalemmalta kuin viimeksi, sillä jos meille ei enää kolmatta lasta tule, niin enää en pääse pukemaan vastasyntynyttä vauvaa niihin ihaniin pienen pieniin vaatteisiin. Tällä hetkellä aika sydäntäsärkevä ajatus, sillä tää ihan vastasyntyneen aika on mennyt liian nopeasti. 


Yhden kuukauden aikana pieni mies on kehittynyt tottakai hurjasti. Enää hän ei pelkästään nuku ja syö, vaan oikeastaan valvoo suurimmaksi osaksi koko päivän. Meillä on lähdetty ulkoilemaan lähes poikkeuksetta päivittäin klo 10, jolloin Patrik aloittaa päikkärit, jotka kestävät 3-4h, mutta tämän jälkeen otetaan ehkä yhdet 30min torkut ja illalla muutamat tissitorkut. Illalla hän menee edelleen nukkumaan 22-23 aikoihin samaan aikaan kun minä ja herää aamulla klo 8 samaan aikaan kun Lilian. Ensimmäinen unipätkä nukutaan omassa sängyssä ja se kestää yleensä 2-3 asti. Tosin keskiyöllä saattaa olla yksi tutin laitto. Toisen kerran poika herää 4-5 aikoihin, jonka jälkeen 6-7 aikoihin. Mun mies on saanut nauttia koko tämän  ajan täysistä yöunista, sillä yleensä kerkeen ruokkimaan pojan ennen kovempaa meteliä. Itseänikään ei ole syötöt väsyttäneet, sillä nukahdan saman tien. Joskus olen huomannut, että jos jaksaisin syöttää molemmat puolet 2-3 aikoihin. niin hän nukkuisi paljon pidempään, mutta silmät menee heti kiinni, kun vauva saa otteen. 

Edelleen hän on luonteeltaan ehkä maailman lepposin kaveri. Kiukku tulee vaan nälän yllättäessä tai jos hänet lasketaan julmasti pois sylistä kesken kivan sylittelyhetken. Iltasin ei ilmene enempää itkua kuin mitä päivällä on. Päivisin hän viihtyisi parhaiten sylissä, mutta hän viihtyy myös  pitkään leikkimatolla tai sitterissä katsellen kun muut syö tai laittaa ruokaa. Hän hymyilee paljon, mutta kunnon naurua ei vielä tule. Patrik tykkää jutella paljon, kun hänelle puhutaan, mutta leluille ei paljon juttua irtoa, vaan niitä vaan katelleen uteliaasti. Jokellus on aina ihanan kuuloista, sillä hänen äänestä kuuluu hymy ja suupielet menevät korviin asti. Patrik osaa jo taivasti kannatella päätään ja välillä hän heiluttaa itsensä makuuasennosta takaisin selälleen. 



Ruokailun suhteen hänellä ei ole päivällä rytmiä, vaan hänelle saattaa tulla nälkä 10minuutin päästä tai sitten vasta 4h päästä. Meillä juodaan tissistä ja pullosta. Pullosta menee maitoa päivittäin 1dl-1.5dl, jonka syöttää yleensä Kimmo tai Lilian. Olen halunnut pitää korvikkeenkin mukana matkassa, sillä haluan, että minulla on hyvä mieli käydä esimerkiksi kaupassa vauvan jäädessä kotiin. Tissistä minulla ei tälläkään kertaa tule litrakaupalla maitoa, joten saan tehdä aika paljon töitä, että maidontuotanto pysyy yllä, joten vaikka pumppaisin maitoa, niin se menee samantien suusta alas. Kirjoittelen ajatuksia imetyksestä vähän lisää myöhemmin.

En olisi temperamenttisen tytön jälkeen uskonut, että vauvat voi olla myös jatkuvasti tyytyväisiä ja rauhallisina. Luonteiden puolesta nämä lapset  ovat täysin vastakohtia, joten täydentävät siis täydellisesti toisiaan. Plussana vielä, ettei nukuttaminenkaan aiheuta ylimääräistä draamaa, vaan silmät menevät kiinni, kun väsyttää. Tiedän kyllä, että tämä on vaan tälläinen vaihe, kun kaikki on hyvin valtakunnassa ;) 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Ristiäiset

Viime lauantaina oli poitsun ristiäiset. Viikko oli kokonaisuudessaan ihana, kun Kimmo lomaili, joten päästiin viettämään laatuaikaa koko perheen kesken. Myös pienet juhla valmistelut sujuivat kivasti, kun oli toinenkin apukäsipari paikalla. Veljeni tuli myös torstai-iltana meille, joten perjantain pystyi kokonaan pyhittämään leipomishommille.  Myös koristeissa päästiin helpolla, sillä olin tehnyt pöytiin puolikkaita pompomeja sekä pilttipurkeista pieniä maljakoita. Kastekimpussa oli kauniita liljoja, neilikoita (sekä jotain kolmatta valkoista kukkaa, jonka nimeä en enää muista.. ?) 







Ristiäiset sujuivat todella hyvin. Patrik oli hereillä koko virallisen osuuden ajan, mutta tyytyväisenä tuijotteli vaan setänsä kasvoja. Ehkä toisen lapsen kohdalla muutenkin osaa ottaa jo vähän rennommin tälläiset asiat ja ei stressaa siitä esimerkiksi itkeekö vauva koko juhlan ajan. Tarjoilut olivat minimaaliset ja pöydästä löytyi kinkku-lohivoileipäkakkua, murokeksejä, minttu-suklaaleivoksia (jotka äitini leipoi) sekä mansikka-oreotäytekakku. Niinkuin aina oli täytekakun valmisteminen pieni katastrofi ja tällä kertaa en ollut tyytyväinen edes lopputulokseen. Visioni oli kirjoittaa vaaleansiniselle alustalle pojan nimi, mutta se ei enää mahtunut siihen ja omasta mielestäni muka yksinkertainen kermapursotus näytti sotkuiselta. Onneksi yleensä se on kuitenkin maku mihin ihmiset kiinnittää huomiota ;) 






Teitä ehkä saattaa kiinnostaa myös mikä sitten tuli pojalle nimeksi. 
Tästä lähin vauvaa kutsutaan nimellä

Patrik Mikael 


Juhlakuvat ovat suurimmaksi osaksi veljeni Juha-Matin ottamia ja muokkaamia. 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Ristiäisvalmistelut

Lauantaina vietetään meidän pienen pojan ristiäisiä. Tällä kertaa valmistelut ovat menneet hieman erilailla kuin neidin kohdalla, sillä yksinkertaisesti aikaa ei ole ollut näperrellä koristeita tuntikausia. Myös leipomishommissa yritin ottaa hieman rauhallisemmin, koska yleensä herkkuja riittäisi kokonaiselle armeijalle, joten niiden tuhoamisessa kestää aina seuraava viikko (ei siinä etteikö se meiltä onnistuisi). Okei myöskään tässä kohtaa aikaa ei ole niin paljon, koska pikkumies ei ole niin innokas leipuri mitä siskonsa ja häntä kun ei saa vielä lahjottuakaan mukaan lupaamalla maistiaisia. Kolmas syy on miehen nalkutus leipomisen aiheuttamasta sotkusta. Edelleen saan varmaan kuulla viikoittain kuinka pommi meidän keittiö oli edellisten juhlien jälkeen. ;D

Ihan pikkuisen vilkuilin inspiraatiota koristeisiin ja tarjoiluihin taas pintarestista. Jotain ideoita tulen myös hyödyntämään. Aloitetaan perinteisestä, eli kakusta. Tällä kertaa haluan jonkun todella simppelin toteuttaa ja tässä on muutama vaihtoehto siihen. Ensimmäisen kakun ruusupursotus on näyttävä, mutta yksinkertainen ja toisen kakun voikreemi/kermapursotus on myös simppeli. 


Ristiäispöytää saa kivasti laitettua suloiseksi, kun laittaa esille ihania keksejä. Macaronseja löytyy perus kaupoista ja erilaisia pikeeri koristeltuja keksejä saa tilattua leipomosta/kotileipurilta, jos ei jaksa alkaa kuoruttamaan itse. 

Pyötiin on myös kiva laittaa vähän jotain koristeita. Pojalle kauniita kukkia on esimerkiksi valkoiset neilikat tai harsokukat. 
Kukat voi laittaa esimerkiksi pilttipurkkeihin, joita voi halutessaan koristella esimerkiksi pitsillä. Tälläisiin pikku purkkeihin voi myös laittaa vaikka kynttilöitä kellumaan. Yksi ihana idea on myös pyytää vieraita täyttämään pieni tervehdys päivänsankarille. Niitä on varmasti kiva lueskella yhdessä myöhemmin. 





maanantai 6. maaliskuuta 2017

Mikä nimeksi pojalle?

Varmaan yksi ihanemmista asioista raskausaikana on alkaa pikkuhiljaa miettimään erilaisia nimi vaihtoehtoja päässä. Jollain nimi on jo ennen raskautta mietitty valmiiksi ja jotkut saattavat keksiä nimen vasta ristiäis/nimiäis päivänä. Lilianin kohdalla nimi oli keksitty jo aikaisessa vaiheessa, sillä heti törmättyäni ko. nimeen ihastuin siihen ja tiesin, että se on juuri se oikea. Onneksi myös mies oli samoilla linjoilla. Tämän pojan nimen kohdalla asiat eivät menneet ihan niin helposti, sillä meidän molempien mielestä hienoja pojan nimiä on todella vähän tai sitten ne ovat jo käytössä kaverin lapsilla. Lopulta kuitenkin keksin parikin täydellistä nimeä, mutta tietenkään ne eivät sitten sopineet miehelle. 


Pojan nimeä alettiin miettiä siitä lähtökohdasta, että se ei saa olla mikään kovin yleinen, mutta sopii hyvin suomalaiselle ja on myös kansainvälinen. Samat kriteerit siis mitä oli Lilianinkin kohdalla. Halusin myös, että se sopii hyvin yhteen Lilian nimen kanssa, jolloin aluksi mietin paljon myös -an loppuisia nimiä, kuten Kristian, Sebastian, Elian sekä Kaspian. Myös hieman erikoisemmat ja pehmeät nimet ovat mieleen, kuten Milan, Julian sekä Jamiel. Ehkä kuitenkin nämä ovat hieman liian tyttömäisiä ainakin etunimeksi. Tällä hetkellä suosiossa olevat nimet Noel, Leon ja  Luka ovat myös ihania.


Vauvan nimi paljastuu tämän viikon lauantaina, ja on aika ihanaa päästä vihdoin kutsumaan häntä omalla nimellä. Tällä kertaa on tuntunut aika oudolta puhua pelkästä vauvasta. Miltä sinun mielestä poika näyttää? Vielä on mahdollista vaikuttaa, mikäli keksit jonkun ihan täydellisen nimen ;) 

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Shhh... vauva nukkuu!

Kuinka moni tunnustaa, että esikoisen kohdalla vauvan nukkumaanlaitto vaati täyden hiljaisuuden ja vauva saattoi tähän totuttuaan heräillä postiluukun kolahdukseen tai kahvinkeittimen ääneen? Meillä ainakin neiti tottui liian hyvään ja nukuttaminen tehtiin pimeässä huoneessa ja täysin hiljaisuudessa. Aina vieraiden tullessa hyssyteltiin olemaan hiljaa ja menot oli sovittava niin, ettei vaan päiväuniaika häiriintyisi.  Toisen kanssa nukuttaminen on.. no.. vähän erilaista. 

Ensimmäinen ero on hiljaisuus tai siis sen puute. Lilian lopetti säännölliset päikkärit heti päiväkodin loputtua, joten en edes muista miltä hiljaisuus kuulostaa. Vauva on siis tottunut nukahtamaan yleensä neidin pälättäessä vieressä. Myös unien aikaan kuuluu paljon ääntä ja häntä ei häiritse imurin tai tehosekoittimen äänet. Välillä poitsu nukkuu vaunuissa, kun Lilian on kerhossa jolloin uni ei meinaa maistua, kun kotona onkin yhtäkkiä ihan hiljaista. Parhaiten uni maistuu vaunuissa niiden liikkuessa ja isosiskon puheensorinan kuuluessa vieressä. 

Lilianin vauva-ajoilta muistan myös sen, että huoneesta sai poistua vasta kun vauva oli syvässä unessa. Monet kerrat myös ryömin maatasossa kuin ninja ettei neiti vaan huomaisi poistumista. Nyt sekin on aika mahdotonta, sillä vauva on joutunut tottumaan siihen, että samalla jokin pomppii vieressä sängyssä tai antaa pusuja. Välillä myös kesken imetyksen joudun sinkoilemaan toiseen huoneeseen, joten vauvakin tottuu myös odottelemaan tarjoilun jatkumista. En myöskään voi jäädä asumaan vauvan viereen, vaan olen siirtänyt hänet yleensä sänkyyn tai sitteriin. Saan olla siis aika kiitollinen, että vauva ainakin tällä hetkellä nukkuu hyvin myös itsekseen, eikä vaadi sylittelyä kokopäiväisesti. Toki tälläisessa tilanteessa elämää helpottaisi varmaan kantovälineet, mutta ainakin itse olen jotenkin kokenut hankalaksi alkaa säätää sellaista päälle.


Vauvan uni on se tärkein asia arjessa jaksamisen suhteen, eikä siitä kannata säästellä, jos on mahdollista parantaa vauvan unen laatua jossain määrin. Kaikki vauvat nauttivat turvallisuuden tunteesta ja siitä, että heidän nukkumapaikka on pieni ja lämmin. Yksi hyvä vaihtoehto hankkia unipesä. Näitä valmistaa mm. suomalainen Bebiboo. Bebiboon laadukkaat materiaalit tekävät unipesästä markkinoiden ykkösen. Sen sisäpuoli on pehmeää hotellilaatuista puuvillasatiinia ja ulkokangas kestävää kangasta, johon ei tartu lika helposti. Patja on ekologisesti valmistettu hengittävästä ja vedenkestävästä materiaalista. Bebiboo on  myös super helppo pestä, sillä sen voi laittaa sellaisenaan pesukoneeseen. Tämä onkin todella tärkeä ominaisuus vauvaperheessä, sillä vaippavahinkoja sattuu liiankin usein. Käytännöllisyyden ohella Bebiboo on myös todella kaunis.



Unipesää voi käyttää alkuun vauvan pinnasängyssä, jolloin pienellä on turvallinen pieni pesä nukkua. Olen tällä viikolla raaskinut laittaa pienen nukkumaan ekan unipätkän omaan sänkyyn unipesään ja saatiin parina yönä ennätys, sillä poika nukkui yli 5h putkeen! Pesän voi laittaa myös vanhempien sänkyyn, jolloin vauva nukkuu vieressä, mutta päälle ei pysty vahingossakaan kierähtämään. Bebiboohun on myös kätevä nukuttaa esimerkiksi sohvalla, josta vauvan voi kantaa herättämättä omaan sänkyyn nukkumaan. Vauvan kasvaessa voi toisen puolen solmut aukaista ja käyttää tätä edelleen nukkumispaikkana, jolloin hän ei myöskään kääntymään oppiessa pysty kierähtämään sohvalta tai sängystä pois. Unipesä helpottaa myös vauvan mahoilleen makaamista, kun kädet tulevat reunan yli. 

Mikäli unipesä kiinnostaa enemmän, niin käy kurkkaamassa lisätietoa  Bebiboosta nettisivuilta ja käytä hyväksi kampanjahinta.
Missä teidän vauvat nukkuu parhaiten? Onko teillä ollut käytössä unipesä? 

Yhteistyössä:Bebiboo

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Arki kahden lapsen äitinä

Kirjoittelin ennen pojan syntymää ajatuksia yhden lapsen äitinä ja pohdintaa tulevasta. Silloin suurimmat pelkoni kahden lapsen äitinä liittyivät huomion jakamiseen kahdelle ja siihen, että tulen vaatimaan Lilianilta liian paljon itsenäisyyttä. Alkuun riittämättömyyden tunne valtasi minut, kun jäin heti ensimmäisenä päivänä yksin kahden lapsen kanssa miehen sairastellessa sängyssä. Ehkä tämä oli minulle ja meille kaikille shokkihoitoa, sillä sairastelujen jälkeen kaikki on lähtenyt sujumaan omalla painolla. Oikeastaan Kimmon aloitettua työt olen viettänyt lähes kaiken ajan lasten kanssa kolmistaan, sillä hänellä on sopivasti menossa ennätysvuosi työmäärän suhteen. Ollaan siis saatu totutella uuteen kotiarkeen aika paljon ja tällä hetkellä tuntuu, että on jopa outoa jos edes minuutin päivässä jokin muu pitää vauvaa sylissä.

Arki kahden lapsen äitinä on täysin päinvastaista mihin totuin ensimmäisenä vauvavuotena Lilianin kanssa. Silloin päivät täyttyivät lähinnä hiljaisuudesta ja itkuista. Nyt päivät ovat täynnä puheensorinaa, kun vietän ajan höpöttäjä tyttären kanssa. Iltaisin miehen tultua kotiin olen aivan kuitti, sillä päivä on kulunut lukuisten "miksi-mitä-milloin" -kysymysten parissa. Ainakin siis päivät sujuvat paljon nopeammin, kun on seuraa koko ajan kelle jutella. Vauvan kiukuttelutkaan ei tunnutmissään, kun minulla on jatkuvasti kaveri mukana, joka on yhtä innoissaan lohduttamassa aina itkun tullessa. Toki tämän esikoisen kiukuttelut saa välillä äidinkin hermostumaan.


Alkuun myös vaadin Lilianilta paljon, sillä olin tottunut jo, että hän osaa pukea ja syödä itsenäisesti, mutta vauvan tultua näissä asioissa yhtäkkiä oltiinkin täysin osaamattomia. Sainkin lukijalta vinkin, etten enää vaatisi häntä pukemaan, vaan auttaisin myös hänelle vaatteet aina, kun siltä tuntuu. Tuntuu tyhmältä miksen itse toiminut samalla tavalla, sillä on itsestäänselvää, että myös hän haluaa alkuun samanlailla huomiota, kun huomaa miten vauvaakin autetaan joka asiassa. Montaa kertaa minun ei tarvinnut neitiä pukea, sillä melkeen samantien, kun lopetin vaatimukset hän on mennyt itse pukemaan ja on odottelemassa vaatteet päällä jo paljon ennen meitä muita.

Viime kerralla odotin kauhulla aina iltaa, jolloin alkoi koliikkihuudot. Ne jatkuivat pahimmillaan 3-5 tuntia, joten saimme koko illan hytkytellä vauvaa. Tällä kerralla samoihin aikoihin alkaa se päivän rauhallisen hetki: Lilian on unilla ja saadaan pari tuntia olla vaan vauvan kanssa. Normaalia enempää itkuisuutta ei edelleenkään ole esiintynyt ja saadaan ilta tuijotella rauhassa toisiamme ja katsella sarjoja telkkarista. Välillä pikkumies saattaa jopa torkahtaa syliin,  mutta kannan hänet samaan aikaan sänkyyn kun itsekin menen unille.


Siinä missä esikoisen kohdalla me vanhemmat sopeudutaan vauvan rytmiin on ainakin tämän toisen kohdalla alkuun vauva sopeutunut meidän rytmiin. Arjen sujumisen kannalta hänet joudutaan herättämään unilta aika-ajoin, kun Liliania käytetään kerhossa, puistossa ja kyläillään. Vauva nukkuu hyvin välimatkoilla ja puistossa muiden lasten äänten kuuluessa vieressä. Ei paljon tykätä olla kotona neljän seinän sisällä, joten toivottavasti vauva jatkossakin viihtyy hyvin vauhdissa mukana ja kesällähän hän pääsee jo paremmin mukaan puistotouhuihin! :)

Arjen keskellä on hyvä muistaa myös seuraavat tärkeät asiat.

1. Vauva (eikä leikki-ikäinen) ei kuole itkuun.

2. Aina ei tarvitse laittaa kotiruokaa, vaan eineksilläkin tulee maha täyteen.

3. Kodin ei tarvitse aina olla tiptop, vaan on ihan ok ottaa se minuutin hetki itselleen, kun molemmat ovat hiljaa.

4. Joka päivä ei tarvitse ulkoilla (vaikka olen huomannut, että jos vaan saa itsensä ja lapset raahattua joka päivä ulos, niin päivä tuntuu helpommalta).

5. On myös ok antaa välillä esikoiselle tabletti käteen, kun vauva nukkuu ja istua hetki yhdessä sohvalla. Aina ei tarvitse olla keksimässä kehittävää tekemistä.

Miksi silti aina tulee huono omatunto, jos jätän tekemättä jotain mitä minun "kuuluisi" tehdä?