sunnuntai 20. elokuuta 2017

Patrik 7kk

Jälleen on aika kirjoitella hieman meidän vauvan kuulumisia. Mun pikku tyyppi sen kun kasvaa ja kehittyy silmissä. Kesäkin uhkaavasti alkaa loppua, mutta onneksi ollaan keretty jo tehdä tuttavuutta keinuihin ja hiekkalaatikkoihin. Isosisko on ollut ahkera opastaja ja hän tykkäisi keinutella veljeään vaikka koko päivän. Välillä vauhtia muuttuu tosin äidin mielestä aika hurjaksi, vaikka tietysti näiden kahden mielestä mitä kovempi vauhti on sitä hauskempaa on. Hiekkalaatikolla puolestaan neiti syöttää liian ahkerasti veljelle hiekkaa. Kauhulla odotan mitä nää kaksi tulevaisuudessa oikeen keksii, kun pikkuveljestä kasvaa tasavertainen leikkikaveri. 

Kuva: @tenhunenphoto

Ruokailut


Patrik syö 5 ateriaa päivässä aina samaan aikaan kun me muutkin. Kerralla hän saattaa helposti syödä jo 1dl ruokaa. Hän on edelleen kaikkiruokainen, eikä ole jättänyt mitään ruokia syömättä. Maitoa hän tankkaa vähän ennen tai jälkeen ruuan. Minulta hän harvemmin huolii pulloa, mutta onneksi Kimmo saa edelleen juotettua maitoa minun ollessa poissa sillä. Myöskään vettä hän ei tykkää juoda pullosta/nokkamukista, mutta tavallisesta kupista juominen onnistuu oikein hyvin. Ehkä täytyy testata mukia myös maidon kanssa. Me syötetään pääasiassa soseita. Sormiruokana hän on saanut pelkästään naksuja, talk-muroja, leipää ja kurkkua (sillon kun vielä uskalsin antaa). Patrik tykkäisi syödä ruokaa itse ja hänellä oli heti alusta lähtien tosi hyvä pinsetti ote murojen kanssa, joten täytyisi vaan enemmän tarjoilla hänelle helppoja sormiruokia. 


Nukkuminen


*syvä huokaus* Mä niin odotan sitä päivää, että voisin kertoa, että meillä vihdoin nukutaan yöllä. Mutta, kun EI! Edelleen yöt ovat todella levottomia ja hän saattaa herätä 2h välein läpi yön. Joskus todella harvoin eka unipätkä saattaa kestää 8-1, mutta sen jälkeen heräillään taas parin tunnin välein. Varmasti tämän korjaamiseen olisi apua siitä, etten enää imettäs yöllä, mutta kun poika on vaan niin helppo saada taju kankaalle samantien sen avulla. Kertokaa kuinka monta yötä teillä on mennyt siinä, jos on koittanut yösyöttöjen lopettamisen avulla opettaa vauvaa parempiin uniin? Ja muitakin vinkkejä pliis mikä neuvoksi? En edelleenkään raaskis ketään huudattaa keskellä yötä ja herättää siinä samalla miestä ja Liliania. 

Päikkäreissä sen sijaan meillä on aika kiva rytmi, sillä hän nukkuu ekat aamupäikkärit n. 10-11 ja tokat 14-16 välillä. Yhteensä hän nukkuu päiväunia yleensä 2-3h ja jos tokat päikkärit on loppuneet jo ennen 15, niin sillon hän yleensä tarvii vielä pikku torkut 17-18 välissä. Yöunille pyritään kuitenkin menemään 20 aikoihin. 


Liikkuminen & Sosiaalisuus


Patrik ryömi ekan kerran eteenpäin 6kk 1vk iässä, mutta hirveesti tässä kuukauden aikana tuo taito ei ole edennyt. Hän ei viitsi lähtee ryömimään kohti esineitä, jotka ovat kauempana kuin 10cm päässä ja yleensä Lilian tuo hänelle heti jonkun lelun jota hän koittaa tavoitella. Tällä hetkellä hän on myös kokonaan lopettanut kääntymisen. Hän ei siis käänny mahalta selälle tai selältä mahalle. Onko muita, jotka ovat laiskistuneet yhtäkkiä? Hän oppi myös istumaan reilun 6kk iässä ilman tukea, joten sitä taitoa on hän enimmäkseen halunnut treenailla. Hän ei yleensä viihdy maatasossa, koska siskon kanssa leikit onnistuu paremmin istualteen. Häntä kiinnostaakin ennenkaikkea pystyssä oleminen, sillä hän tykkäisi pomppia jaloillaan ja välillä hän myös pysyy hetken tukea vasten seisomassa. 

Patrik on todellinen hurmuri, joka ei pienestä pahoita mieltä. Hän kuitenkin enemmän nykyään vaatii seuraa itselleen ja pahoittaa mielensä mikäli kukaan ei ole samassa huoneessa. Hän tykkää jutella ja seurustelee erityisesti pöydässä, silloin kun näkee kaikki samassa tasossa. Ruokaa saadessaan tai halutessaan hän on alkanut pitää ääntä "namnamnam".  Eniten häntä harmittaa, jos joku erehtyy jättämään hänet makaamaan lattialle tai hänelle puetaan bodeja päälle. Patrik kutiaa helposti, ja häntä on helppo naurattaa pelkällä hassuttelulla. Eniten hän kuitenkin innostuu, kun sisko hauskuuttaa. Patrikilla on suloinen hymy, josta pilkistää kaksi alahammasta. Tällä viikolla hän sai kolmannen hampaan ylös. Patrikin lempipuuhaa on repiä aina sukat jalasta ja hattu pois päästä.

Jännityksellä odotan pyrkiikö hän seuraavaksi istuma-asennosta ylöspäin vai innostuuko hän ryömimään tai konttaamaan. Miten teillä on sujunut liikkeelle lähtö?

perjantai 18. elokuuta 2017

Näin selviät junamatkasta lasten kanssa

Ensimmäinen pidempi junamatka lasten kanssa onnistuneesti takana! Ollaan harjoiteltu junalla matkustamista kesän aikana HSL:n junilla ahkerasti ja alkukesästä meillä oli pitemmällä 4 tunnin matkalla mummo mukana. Nyt mentiin sitten ekaa kertaa ihan kolmistaan. Ois voinut luulla, että olisin ollut reissusta enemmän paniikissa, mutta nyt ajattelin vaan, että pahinta mitä voi tapahtua on se, että Lilian päättää karata väärällä asemalla pois kyydistä. Ja todennäköisyys tähän on kuitenkin aika pieni :D Tekstin tarkoituksena on kuitenkin antaa muutamia hyviä vinkkejä lasten/vauvan kanssa matkustamiseen, sillä se ei ole yhtään niin kamalaa kuin ehkä alkuun voisi ajatella. 



Junamatkan suunnittelua kannattaa aloittaa sillä, että varaa paikan vaunusta, jossa on tilaa jättää vaunut. Vauvan kanssa olisi aika iisiä, kun vaunut olisi edessä koko ajan käyttövalmiina ja siihen vaan laittas vauvan välillä unille ja ite rentoutus jonkun hömppä lehden parissa. Yleensä junissa on ajateltu lapsiperheitä niin, että samassa vaunussa on iso invavessa, missä onnistuu vaipanvaihdot ja viereisessä vaunussa on ravintolavaunu, jossa pystyy tarvittaessa lämmittämään ruokaa. Me varattiin nyt ekaa kertaa perhehytti, joka on siis samanhintainen mitä normaali istumapaikka. Meillä sattui hyvä tuuri, sillä hytissä oli vaan alkumatkasta eräs naishenkilö, mutta muuten saatiin käydä siellä rauhoittumassa ihan keskenään. Hytissä on neljä tilavaa penkkiä, pöytä, pari jakkaraa lapsille ja pujottelupeli. Hytti sijaitsi ihan leikkivaunun alapuolella, joten sinne pääsi rappuset ylös kiipeämällä. Samassa vaunussa oli myös tilaa rattaille, jossa ne pysty olemaan käyttövalmiina koko matkan ajan ja niitä ei tarvinnut nostella mihinkään (perhehyttiin ne pitäisi nostaa rappusia pitkin). 



Leikkivaunu on varmaan ihan ehdoton silloin, kun mukana matkustaa leikki-ikäinen ja siellä me oleiltiinkin melkein koko matka. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monesti leikkijöitä voi olla paljon ja volyymit nousee. Tähän lisättynä pieni tila ja eri ikäiset leikkijät on soppa valmis. Meillä kävi tässäkin asiassa tuuri, sillä koko matkan aikana siellä oli vaan kaksi muuta vähän pienempää leikkijää , joten matka sujui enimmäkseen sovussa. Vauvan kannalta leikkivaunu voi olla stressaava, joten perhehytin yhdistäminen matkaan voi olla rauhoittavaa (paitsi jos perhehytti on täynnä muita lapsia). 


Lasten kanssa on hyvä aina keksiä erilaisia aktiviteetteja läpi matkan ettei tule sitä kyllästymistä. Aika ehdoton aktiviteetti pitemmillä matkoilla on myös käynti ravintolavaunussa. Sieltä löytyy ihan monipuolisesti oikeaa ruokaa tai sitten pienempää naposteltavaa. Junamatkaan yleensä kuitenkin varaudutaan monipuolisilla eväillä, joten ihan jäätävä nälkä ei yleensä ole. Parhaat eväät on ehdottomasti olleet pähkinät, riisikakut ja rusinat. Karkit ja tikkarit on yleensä aika tuhoisia etenkin loppumatkasta, sillä neiti vetää sokerihumalassa pitkin seiniä. 


Junamatka kannattaa ajoittaa niin ettei kovin väsymys olisi juuri silloin. Vauvan kanssa se on aika mahdotonta vielä, sillä päikkäreitä nukutaan 2-3kpl. Meillä ehdoton väline myös junassa on kantoreppu, johon tälläkin kertaa sain väsytettyä Patrikin aamupäikkäreille leikkivaunun tasaisessa melussa. Vauvan kanssa yksi ongelma matkustaessa on myös miten käydä itse vessassa, sillä vessan lattiallekaan ei viitti lasta laskea... 

Junamatka menee varmasti hyvin, jos reissuun lähtee hyvillä mielin. Stressaaminen yleensä pilaa kaikki reissut, sillä se tarttuu lapsiinkin. Pääasia, että lapsilla on mielekästä puuhaa koko matkan ajaksi ja vauva pääsee nukkumaan välillä, niin matka on varmasti onnistunut. Onneksi mukana on aina myös älypuhelin, joka pelastaa aina hätätapauksessa turhautuneemmankin lapsen kiukkuhuudolta. 

Miten teillä on sujunut junalla matkustaminen lasten kanssa? 

maanantai 14. elokuuta 2017

Valkosuklaa-mansikkajuustokakku

Jos et ole saanut vielä tänä kesänä mansikoista tarpeeksi, niin tässä maukas resepti testiin! 


POHJA
150-200 g Kaurakeksejä 
75 g Voita

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita tasaiseksi ja painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjaan.

TÄYTE
100 g Valkosuklaata
200 g mansikkarahkaa
2 dl Kuohukermaa
200 g Maustamatonta tuorejuustoa
Liivatetta
1 Limen kuori ja mehu
mansikoita

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen ja sulata suklaa. Yhdistä suklaa rahkan, tuorejuuston ja limen kuoren kanssa. Vatkaa kulhossa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Kuumenna limemehu ja sekoita  liotetut liivatteet sen sekaan. Kaada suklaa-rahkaseokseen ja sekoita. Lisää viimeisenä kermavaahto muun täytteen joukkoon ja kääntele tasaiseksi. Levitä täyte pohjan päälle, tasoita ja anna hyytyä vähintään kolmen tunnin ajan. Koristele esimerkiksi mansikoilla, keksinpaloilla ja valkosuklaalla. 


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Visit Vantaa - Suomen ilmailumuseo

Meillä on tänä kesänä ollut huonoa tuuria säiden suhteen, sillä tuntuu, että aina kun olisi aikaa lähteä yhdessä perheen kesken ulos retkelle, niin sää on epävakaista. Tänään oli jälleen kerran sama juttu, joten päätettiin mieluummin kehitellä tekemistä sisällä kuin saada sadekuuroja niskaan. Pikaisen googlettelun jälkeen päädyttiin vierailemaan Suomen Ilmailumuseossa. Museo sijaitsee Vantaan Aviapoliksen alueella, eli ihan lentokentän vieressä. Museossa on nähtävillä kymmeniä ilma-aluksia, jotka ovat suomalaisten suunnittelimia tai käyttämiä. Museossa pääsee myös testaamaan lentosimulaattorin avulla omia lentotaitoja sekä tutkimaan suomen ilmailuun liittyviä esineitä ja arkisto- ja valokuvamateriaalia. Vierailun jälkeen voi myös pistäytyä museokaupasta ja kahvilassa. 




Vajaa 4 vuotiaille museo on jo aika jännä paikka, sillä erilaisia lentokoneita on paljon! Kaikista mielenkiintoisinta on kuitenkin päästä niiden kyytiin. Museossa pääsi käymään vanhan matkustajakoneen sekä Cessna helikopterin kyydissä. Me kaikki käytiin myös testaamassa lentosimulaattorissa miltä tuntuu ohjata konetta yläilmoissa, mutta kaikki tais tulla taivaalta aika taidokkaasti nopeasti alas. Vauvojen kanssa liikkuminen museossa onnistuu myös hyvin, sillä kaikkialle paitsi lentokoneen kyytiin pääsee rattailla. 



Museo on aika nopsaan kierretty läpi, mutta mielenkiintoinen vierailukohde lapsille, sillä ainahan se on jännää päästä lentemään oikeaa konetta ja leikkimään, että lähdettäs oikeastikin jonnekin lämpimään reissuun. 

Mitä muita mielenkiintoisia museoita lapsille löytyy Suomesta? 

ps. käy kurkkaa IG mystory, jossa lisää videoita ja kuvia paikasta! 

tiistai 8. elokuuta 2017

Äitiys = vankeus ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen

Viime perjantaina kellon ollessa puoli 8 illalla olin tekemässä lähtöä ravintolasta ilman lapsiani. Mikä sinäänsä on jo sekin aikamoinen extreme kokemus äidille, jolla on kotona 6kk ikäinen lapsi, joka on kovasti vielä äidin perään. Sillä hetkellä ravintolassa mielessäni kävi sekunnin murto-osan ajatus siitä minkälaista elämä joskus oli. Oli täysin normaalia viettää perjantai-iltaa ravintolassa hyvän ruuan ja ystävien kanssa. Tästä ilta jatkui normaalisti pikku tunneille asti ja ilta oli täynnä hauskanpitoa ja ennenkaikkea naurua. Eilisestäkään ei puuttunut naurua ja hyvää fiilistä, mutta ravintolailta kavereiden kesken on tällä hetkellä kaikkea muutakin. Se on täynnä huolta, kännykän vilkuilua, ikävää ja ahdistuneisuutta - miten isi pärjää kotona ?

Viime perjantaina kaikki meni kuitenkin täydellisesti. Patrik oli huolinut hyvillä mielin pullon ja heillä oli ollut Kimmon mukaan hauskaa. Tämän kuuleminen on minulle se tärkein asia koko vapaaillassa, sillä suoraansanottuna koko vapaailta menettää täysin merkityksen, jos kuulisin että Patrik ei ole halunnut syödä mitään ja on itkenyt koko illan. En halua tietää, että poika itkee kotona ja samaan aikaan itse olen muualla vaikka pystyisin tarjota hänelle jotain mikä lohduttaa. VAIKKA kyseessä on aina se perinteinen vain yksi ilta.


Joten tässä sitä nyt ollaan vankina kotona lasten kanssa. Tällä hetkellä on kovin harvassa ne hetket, kun pääsen olemaan ihan yksin. Yleensä poistun kotoa pikku takiainen tiukasti kiinni molemmissa jaloissa. Joskus saan irroitettua toisen, jolloin liikkuminen vain yhden lapsen kanssa tuntuu todella helpolta. Toisaalta en ole edes kaivannut niitä hetkiä vielä, kun pystyi vapaasti vaan tulla ja mennä, mutta välillä toki olen kateellinen miehelleni, joka pystyy ja voi vaan lähteä. (esimerkiksi tänään veljensä kanssa kahden yön reissulle Prahaan...) Miehille kaikki on niin helppoa, sillä mikään ei pakota olemaan kotona ( no, ehkä joskus nalkuttava vaimo... ). Viimeksi tämä vankeus tuli minulle aika puskista ja halusin nopeasti päästä tilanteeseen, missä me molemmat ollaan tasavertaisia. Näin myös kävi ja Lilian hyväksyi pikku vauvasta lähtien meidät molemmat ruokkijana, nukuttajana ja lohduttajana. Nyt tilanne on toinen, sillä Patrik on tottunut kovimman hädän tullen vaan siihen yhteen ruokkijaan ja lohduttajaan. Ja kun näin ollaan menty reilu 6kk, niin olen myös pahemman kerran kiintynyt tuohon pikku jäbään ja en tahtoisi ikinä järkyttää hänen maailmaa sen vertaa ettei äiti olisikaan illalla lohduntuojana. 

Vai onko kotiäidin elämä sittenkään vankautta? Tuskin muussa elämäntilanteessa olisi näin "vapaa" tekemään viikolla mitä haluaa. Tuskin löytäisi itseään yhtä haastavista tilanteista ja erilaisista paikoista mitä arki lasten kanssa on. Me ollaan tänä kesänä reissattu kolmistaan junalla, metrolla, ja bussilla. Käyty  monessa eri puistosssa ja ravintolassa. Syöty paljon jätskiä. Nähty paljon kavereita ja menty useampaan kertaan lapsitreffeille, missä me ei olla tunnettu entuudestaan muita. Oltu päivät ulkona ja auringossa, aina kun se on näyttäytynyt meille. Ollaan nautittu tästä hetkestä, kun äidillä ei ole kiire mihinkään. Ensimmäistä kertaa olen tuntenut olevani vapaa, sillä arki on rentoa ja hauskaa, kun vaan uskaltaa tehdä näiden kanssa erilaisia asioita. 

torstai 3. elokuuta 2017

Laitoin lapseni nettiin

Aika ajoin nousee puheenaiheeksi eri vauvaryhmissä lapsen kuvien käsittely sosiaalisessa mediassa. On olemassa vanhempia, jotka kieltävät täysin lapsen naamakuvien julkaisemisen ja vanhempia, jotka ikuistavat kaikki hetket nettiin kaikkien nähtäville synnytyssalista lähtien. Suurin osa kulkee kultaista keskitietä, eli julkaisee vain kuvia niistä hetkistä, kun vauva näyttää erityisen söpölle tai tapahtuu jotain merkityksellistä. Itsellä vaaka kallistuu aika pitkälti someäidin puoleen, joka julkaisee lapsista kuvia lähes päivittäin ja eikä myöskään kasvokuvia kaihdeta. 

Onko tämä sitten fiksua? Tulevatko lapseni kivittämään minut heidän aikuistuessa ja mahdollisesti jopa haastamaan oikeuteen, sillä olen loukannut heidän yksityisyyttään laittamalla kuvia nettiin ilman heidän lupaansa?

Tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa, mutta elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa sosiaalinen media on arkipäivää. Nuoret elävät somessa ja lataavat sinne päivittäin sisältöä heidän koko elämästään. En usko, että tulevaisuuden kehitys olisi ainakaan päinvastainen, vaan luulen että somen vaikutus kasvaa entisestään. Yhä suositummaksi tulevat nopeat viestintämahdollisuudet ja erilaisten kuvien ja videoiden jakaminen yhä isommalle porukalle. Sosiaalinen media on kuin nykyajan päiväkirja. Somesta etsitään vertaistukea, luodaan kontakteja ja etsitään positiivisia vaikutteita omaan arkeen. Tulevaisuudessa myös työpaikoilla sosiaalisen median vaikutus tulee varmasti nousemaan ihan uudella tavalla. 

Sitähän ei koskaan voi tietää, mitä tulevaisuuden nuoret ajattelevat siitä, että heidän vanhempansa ovat julkaisseet hassun hauskoja kuvia netissä. Itse en näe siinä mitään pahaa, sillä olisi ollut omassa nuoreedessa hauskaa löytää vuosien takaa omia söpöjä kuvia. Olisi ollut mahtavaa lukea oma lapsuuden elämän tarina julkisena päiväkirjana ja nähdä myös kavereiden vastaava.   Kuvien kanssa täytyykin panostaa niiden laatuun ja julkaista vain sellaisia kuvia, mitkä eivät ole noloja. Jokainen vanhempi tekee kuitenkin omat valintansa ja kunnioitan heidän päätöstään, mikäli omista lapsista ei saa julkaista minkäänlaisia kuvia netissä.

@mmarialove


Huolestuttavampana asiana sen sijaan näen erilaiset facebookin ryhmät, jossa jaetaan suoraan kaikki mahdollinen tieto omasta kullannupusta. Ymmärrän, että vertaistuki on tärkeää, mutta samassa ryhmässä saattaa olla esimerkiksi koulukavereiden äitejä, muita sukulaisia tai lapsen kavereita, jolloin esimerkiksi tieto lapsen yökastelusta leviää samantien koko luokalle. Blogitekstien suhteen on myös hyvä pitää raja siinä mikä tieto lapsiin liittyen on sopivaa jakaa julkisesti ja ne kaikista henkilökohtaisimmat/nolottavimmat asiat on aina syytä pitää vaan perheen tiedossa. 

Minäkin olen elänyt lapsuuden aikana, jolloin nettisivu latautui monta tuntia, joten muutos nykyaikaan on valtaisa. Nykyajan nuoret elävät tällä hetkellä aktiivisesti somessa ja heille se on ollut aina arkea. Tuskin on olemassa montaa nuorta joka ei käyttäysi sosiaalista mediaa. Tämä muutos varmasti pelottaa meitä vanhempia ja vaikka some luo myös vaaroja, niin se antaa myös paljon positiivisia vaikutteita arkeen. En tiedä olenko liian naiivi, mutta uskon edelleen, että ne todelliset vaarat lapsille löytyvät ennemminkin muualta.  On ihana seurata instagramin feediä kauniista asioista ja nauravista lapsista tai olla mukana jonkun arjessa pienten my story videoiden kautta. Enää ei haittaa vaikka kaveri asuisi satojen kilometrien päässä, kun hänen arkea pystyy seuraamaan vain kosketusnäytön avulla. Eikä äideillä ole enää niin yksinäistä, kun näkee, että ihan samanlainen kaaos se on muidenkin kotona ;) 

Minkälainen suhtautuminen teillä on lapsen kuviin sosiaalisessa mediassa? 


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kesäloma kohta ohi!

Lissu on viettänyt koko kesän kotona lomaillen ja tämän viikon jälkeen alkaa taas meillä vähän erilaisempi arki, sillä neidin harrastukset palaavat kuvioihin. Meidän kesää ei voi kuitenkaan ihan rennoksi perheen kesken lomailuksi kutsua, sillä Kimmolla osui tähän väliin vaan 1 viikko lomaa, joten ollaan saatukin viettää laatuaikaa vaan kolmestaan Kimmon ahertaessa pitkiä päiviä töissä muitten työkavereitten lomaillessa. Voitte vaan kuvitella kuinka pelkäsin tätä tulevaa kesää jo etukäteen, sillä kerho oli ollut keväällä iso henkireikä minulle, sillä sain edes pariksi tunniksi "vapaata" ja pystyin keskittymään vaan yhteen naperoon kerralla. Nyt voin jo vähän huokaista tämän viimeisen horrorviikon (kun Kimmo kävi vaan pyörähtämässä nukkumassa kotona) jälkeen, että me selvittiin ja meillä oli hauska kesä lasten kanssa!

Oikeastaan tälläinen yhteinen arki tuli ihan hyvään saumaan neidin kohdalta, sillä kevään aikana olin huomaavani pientä mustasukkaisuutta ja vastahakoisuutta kerhoon lähtemisen kohdalla, koska Patrik sai jäädä äidin kanssa kotiin. Ehkä tämä 2.5kk loma on auttanut isompaa sisarusta ymmärtämään, että edelleen hän on yhtä tärkeä, eikä häntä koiteta savustaa ulos kotoa, vaan kerho on ainoastaan sitä varten, että hän saa siellä leikkiä muutaman kerran viikossa aamupäivät kavereiden kanssa. Kesän aikana hän ei ole paljon kerhoa ikävöinyt, sillä ollaan saatu pidettyä päivät mielekkeinä erilaisen tekemisen myötä. Patrik on myös kasvanut sen verran isoksi, että hänenkin kanssa on ollut helppo mennä paikasta toiseen, joten ei ole tarvinnut joka päivä pyöriä samoissa puistoissa. Ollaan myös nähty  viikoittain Lilianin kerhokavereita, serkkuja ja muita kavereita, joten leikkiseuraakaan ei ole tullut ikävä. Ja nythän nuo sisarukset viihtyvät jo kotonakin keskenään, kun yhteisiä hauskoja juttuja löytyy joka päivä lisää. 



Lilian on myös selvästi rauhoittunut kesän aikana, eikä saa aikaan mitään draamakohtauksia kovinkaan usein. Hänen leikkinsä ovat myös rauhoittuneet ja niistä on tullut entistä enemmän mielikuviteksellisempia. Hän saattaa viettää aikaa niiden parissa pitkiä aikoja. Toki hän on edelleen kovin huomionhakuinen ja tykkää olla syliteltävänä, mutta tämän lisäksi hän oikeen toivoo, että saa leikkiä rauhassa. Toivon mukaan kesä ei oo rauhoittanut liikaa ja hän sopeutuu nopeasti taas ryhmätoimintaan, sillä tulevana syksynä hän aloittaa isojen ryhmässä, joka on ryhmäkooltaan paljon isompi mitä keväinen ryhmä ja ikähaarukka on nyt 4-5 vuotiaat, joten leikit tulevat varmaan olemaan isompien toimesta erilaisempia. 

Miehen loppuloma osuu elokuuhun, joten edessä on vielä ennen syksyä monta kivaa perheen kesken vietettyä rentoa päivää. Suunnitelmissa on jälleen reissu Keiteleelle mun vanhemmille, jonne menen lapsien kanssa etukäteen junalla. Saa nähdä minkälainen junamatka on kahden lapsen kanssa ilman toista aikuista. Suunnitelmissa on myös pysähtyä paluumatkalla Jyväskylään yhdeksi yöksi, joten otan vastaan ideoita mitä kaikkea siellä voisi tehdä. 

Joko teillä arki jatkuu? Tuoko tuleva syksy muutoksia? :)